Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 26, 1950

              m pitänyt sitä velvolilsuiitenam.^^
Uigji onnellinen, jos kommimistit
Ir^ pitävät sitä velvoHisuute-
K Sillä se on sama velvöllisiius
l ^ e samoinkuin minulie. Saman-
Mtuinen, samoihin syihin perustu-ja
saman sallimuksen määrää-'
^utta Jatkakaamnie konkreettisia
ioKtöpäätöksiä ja tarkastakaamme,
^tä seurauksia on siitä Jos kieltäy-
^"tään allekirjoittamasta kommu-
Yaikuteiinli] laul
^ . "Eikä meitä surulla ruokita. se on
jjljHen kanssa. Itse asiassa, jos kiel- ilo joka elättelee, ja kpn päästään Art-gytyisin
tekemästä sitä kommunis- liuriin, niin siellä ne laulut kauniisti he-jjga
kanssa, silloin kuin nämä puo- lähteleel" Näin olisi Matilda Revonie-lustavat
korkeampia inhimillisiä men pitänyt laulaa kesäkuun 30 p: a
sn^ja ja puolustavat vakavasti, aamuna, kun 8-henkinen joukko lähti
jyjji mielestäni en täyttäisi silloin iauhi- ja soittojuhlaan Revoniemen kar-velvollisuuttani
kristittynä ja luo- tanolta. Mutta Matilda oli kuin metso
puisin kansalaisoikeuksistani. soitimen aikaan, ei nähnyt eikä kuui-
Minulla on kommunistejakin i^t mitään. Hän käski tyttärensä men-fohtaan
velvollisuuksia ihmisenä i^ä hakemaan matalakorkoiset kenkänsä
ja kristittynä. Kristittynä minun Ja tytär juoksi kuin tärpätin keittäjä,
oa tervehdittävä totutta ja oikeut- mutta eihän hän löytänyt kenkiä, koska
ne oli jo pakattu matkalaukkuun. Ma­tilda
oli niin haltioissaan tulevasta juh­lasta,
että hän menetti muistinsakin.
Toiset sanovat sitä matkakuumeeksi.
Mutta Matilda vain valitteU, että
kun ei edes tullut parempaa pukua mu­kaan,
vain tällainen jokapäiväinen. Mo­net
loerrat hänelle vakuutettiin, että
matkalaukussahan ne ovat, mutta hän
vain päivitteli, että lähtökin tapahtui
niin äkkiä ja hänet vain t3?rkättiia tro-kiin,
ette! voinut edes mitään matka-valmistuksia
•.tehdä.- _ Tosin minon. tie­teen,
joka ei julkisessa elämässä taakseni hän ainakin 10 kuukautta jut-ole
oikeutettu muuta kuin saatta- teli laulujuhlaan menosta, joten luulisi
maila heidät lainsuojattomiksi, tässä ajassa jo ehtivän valmistua.
iPitkällä taipaleella Matilda kuiten­kin
tointui niin, että kun päästiin CSJ:n
Port Arthurin osaston haalin et^n niin
hän oli kuin emienkin. Siellä oli kaksi
tämän penskan poikaa vastassa, vieden
meidät tuttavien luo, tämän paikkakun­nan
entisten asukkaitten luo. Siellä sit-tervahan
puhdistelimme matkatomuja
pois ja mentiin haalille tansseihin. Vä­keä
oli, mikä osoitti, että onhan sitä ih-hallitukset
näyttäisivät rikollisilta, misjoukkoa liikkeellä antamassa tuken-jotka
etukäteen hjrväksyvät rikok- sa suurelle juhlatilaisuudelle,
sen suorittamisen ihmiskuntaa vas- Seuraava aamu, heinäkuun 1 p:nä
- taan, koska ne kieltäytyvät luopu- näytti sellaiselta kuin kaikki suuret yri-
' masta joukkotuhon valmistelusta. — — ——
ta. niistä päin ne sitten tulevatkin.
Iloitsen kommunistien kanssa kai­kesta
siitä hyvästä, mitä he tekevät
jäsen takia minua parjataan.
Ihmisenä minun on tunnustetta­va
kommunisteille kaikki ihmis- ja
lansalaisoikeudet, tunnustettava
Iieille oikeus esittää vetoomus yh­dessä
muiden kansalaisten kanssa,
kannanotto elämän ja kuoleman
kysymyksessä, joka jkoskee meitä
kaikkia. Muussa tapauksessa otan
heiliin nähden vihamielisen asen-
Mutta se merkitsee fasismia.
Mutta päätelkäämme loppuun
asti Tuldiolman vetoomuksen kon­kreettiset
seuraukset. On mahdol­lista,
että koko maailmaa käsittä­vä
kansanäänestys heikentäisi Yh-
Idysvaltojen asemaa maailmassa,
sen aineellista, ja varsinkin sen rSo-raalista
asemaa. Ehkäpä se ja sa­moin
sen politiikkaa noudattavat
tykset supistuisivat .vähiin. Vettä pu­tosi
minkain turki Mhasta. Kmx sade"
vähin taukosi, menin , tSHIstelemilii
haaEn edustalle ja ri^ i n . - tiedustele­maan,
että tuleeko anne 'iskun puis­toon
lähdöstä mitään. Sain" vastauk­seksi,
että sinne on' jo meimyt useita
busseja.- Juoksin kortteeriin ilmoilta-maan,
että puistoon painaa ihmisiä kuin
sumua ja enmi-ehän mekään sokeri^k-kinä
sula, kun kerran on suurjuhlaa
varten tultu.
Niin sitä painuttiin puistoa kohti ja
alkoihan se ilmakin kaunistua ja kan­saa
tuli kuin köyttä.
Ensimmäisen juhlatimnehr.an sytytti
juhla-vieraitten sydämiin Toronton tor­visoittokunta.
Katselin ihmeissäni, kun
sinne miesmusikanttien joukkoon oli
päiväperhonenkin lentänyt. Kun soit­tajat
olivat soittaneet joitain kappaleita,
niin laulajat lauloivat kuoro kuoron pe­rään
surut pois arldsten työmuurahais­ten
rinnoista. Olen varma, että ne ih­miset,
jotlta olivat saapuneet tähän
kulttuurijuhlaan, eivät lähteneet koti­matkalle
pettjTiein 'mielin. Ainakin mei­dän
joukkomme tunnusti, että ei sitä
varsin olisi luullut noin mahtavalcsi tä­tä
juhlaa, sillä timtui, että soittajat ja
laulajat olivat kuin ehtymätön, pulp­puava
lähde '•— aina vain tuli uusia
lauluja ja kuorot vaihtuivat johtaji-aeen-
Niin-ensimmäinen päivä meni laulun
hurmassa iltaan ja sitten oli haalilla
mahtava nelinäytöksinen kappale
"Rykmentin soittaja" ja näytti, että
veiraat olivat esitykseen tyjrtyväiset.
Toisen juhlapäivän ohjelma alkoi sa­mojen
linjojen mukaan. Toronton soit­tokunta
taas aloitti puhaltamalla surut
unholaan ja kuorot kaiuttellvat vuoron­sa
perään sulosäveleltään juMavierait-ten
suureksi nautinnoksi.
Koko juhlan kruunuksi ja huippu­kohdaksi
muodostui kantaatti "Ihmisen
polku", jossa Esiintyivät kaikki kuorot
itm ^' kaifam. Pnhu|a , vetosi • mycyfein
muhan aaaaatja ^feeholttii, ettt joie l^ai-'
kin' toimisiiiraMf muhaja' !iy«Äsi, etlel
mddin- tarvitsisi: lapsiemji»;.«<fessä pu­nastua,
kuli' ne kysyvät;meillä, että; «si-
.'tä me olemme tehneet muhah ^ l y t Ä -
miseksl. ' - '
Laulu- ja »ittojuhla oli sellainen ti­laisuus,-
että. monetkaan, eivät .saa srf-
• laisia R^^dä edes kertaakaan. eEö^äa^
' ja ne,, Jotka tässä_ juhlassa" olivat, eivät
koskaan sitä unohda. ^ Sekin, teki |o
ylevän laikutuksen, kun näki soitto- Ja
lauluryhmissä hopeahiuksisja, iltapät- '
\'än lapsia. Heitä katsellessaan tali
mieleen, että sehän on teidän paikkan­ne,
kun kerran sen'pystytte täyttämään.
Olette kunnioitetta\-ia kulttuurimuura-
. haisia, kun ette ' ole. jättänyt aukkoa
edistyksen rintamaan.
Nuorten sr.hteeii.. ajatukseni lensivät
tule\-aisuiitei!n- Ei ele piihettaka^ui
suomalaisen kulttuurin , loppumisesta,
kun niinkin paljon oli nuorta voimaa
tässäkin kulttuurijiihlassa ja vieläpä
johtajapaikoillakin. Toivomukseni teil­le
nuoret olisi, että vetäisitte toisiakin
nuoria joukkoonne, sillä teidän toimin­tanne
saa kaikkien oikeamielisten Ui­misten
ihailun osakseen.
Jokainen, joka seurasi tätä juhlaa,
sai nähdä, mitä yhteisvoimin saadaan
aikaan. Tämä oli voimakas joukkotyön
yhteissaavutus, joka ei tule toivomalla,
vaan siinä on täytynyt käydä käsiksi
tehtäviin. On siinä täytynyt Port Art­hurinkin
ihmistea heilua vuosikausia,
kim uskalsivat ottaa, vastuuleen viif?!-
tuhantlsen ihmisjoukon ruokkimisen,
mntta kunnialla he sen taakan kantoi­vat,
ei kuulunut mitään soraääniä vie­raita
passatessa.
Nostamme kunnioituksella hattuam­me
hyvin onnistuneen juhlan johdosta
laulajille ja soittajille, sekä Port Art­hurin
tovereille.
PURSI-JALLU.
}Jissä on vika? Aiotteko vaiti hy-fdksyä
rikoksen valmistelun, koska
kyseessä on Amerikan rikos? En voi
hyväksyä sellaista pelkurimaisuutta.
Ei ole Amerikassa tehtyjä hyviä
Sähköä ilmeni liittojuhlaan lähtijöis-pauksessahan
meistä tulisi kanssa- ja torvisoittokunta yhtä aikaa. Kyllä sa — eikä vain heissä, mutta saattajis­sakin,
jotka olivat keräytjmeet
m, joka putoaisi New Yorkiin tai
^ hmiin ja hyvää pommia, joka pu­toaisi
Moskovaan. Kaikki pommit o-
"!2^ rikollisia, aina sitä pommia myö-
^^n, joka mmtamassa sekunnissa tu-f!
Osi Hiroshiman. Jok&inen päätös
Don-haalin
eteen Torontossa katsomaan
lähtöä. Siinä annettiin viimeisiä neuvo­ja
ja varoituksia, siinä lausuttiin toi-vomulcsia,
että terveinä palattaisiin ta­kaisin
ja että tuloksetkin olisivat sellai­sia,
ettei niitä tarvitsisi hävetä ja että
litiikkaa vastaan. Sitä samaa tahto- Tämän mahtavan kantaatin jälkeen , nuoriso käyttäytyisi siten, etta Yrityk-vät
kaikki ihmiset, jotka tahtovat seurasi tov. Suksen juhlapuhe, joka jy- sen kunnia pysjisi tahrattomana.
rikollisia.
Kommimistieh peli tässä merkit­see
sitä, ettei kukaan seuraavassa
sodassa joutuisi atomihyökkäyksen
kohteeksi. Mutta sitä samaa tahto-pommeja
tai Vemjäliä valmistettu ja vat amerikkalaiset, jotka nousevat
se teki suuren vaikutuksen ihmismie­leen.
Heräsi ajatus, että on sitä ener­giaa
aivan ehtymättömästi toisilla ih­misillä
ja meitä on paljon, jotka emme
yritäkään mitään, vaan paljolta vielä
aliarvioimme toisten jaloa, rakentavaa
P<ilioja pommeja, ei ole pahaa pom- hallitsijoidensa epäinhimillistä po- ja paljon vaivaa kysyvää työtä.
^mää pommia on rikollinen.
Kuten Tukholman vetoomukses-pasanotaan:
"Katsomme, että halii-
PJ-S joka ensimmäisenä käyttäisi
atomiasetta mitä tahansa maata
^aan, tekee rikoksen ihmiskun­ta
vastaan ja on sellaista haUitus-pidettävä
sotarikollisena".
^Suka allekirjoitti tämän tuo-
^ Ihmiskunta. AUekirjoituk-f
saapuu meille Venäjältä Ja Yh-vsvalloista.
Niitä virtaa koko maa-
Jsta, koskapa ne ovat ilmaisu
;^llisen omantunnon vastalau-i-
cssta.
jo nyt Atlantin liiton hal-
-4.L^et pelästyvät, heistä näyttää
^•^^olman vetoomus Jo vaaralM-nyt
katolilaiset etsivät
nuonoille omilletunnoille. Jo
^^)'^^etään alhaista huhua: äl-
^ aiiekirjoittako, se tulee Mosko-
'lila.
-4o,.m meko kieltäytyä kannatta-
^•^^a oikeudenmukaisuutta Ja in-
~yyttä, siksi että meidän hal-
«iamme ovat vastaan? Siinä ta-pitää
kiinni inhimillisyydestä. Olen
valinnut tämän kaikkien ihmiseen
edun, että epäinhimillinen uhkailu
lopetettaisiiri ainiaaksi. Kaikki ri­kolliset
hallitsijat, olkoot he ketä
hyvänsä, ja heidän pomminsa on
lailla kiellettävä.
Ja lopuksi puhim pappina, senjäl-keen
. kun olen puhimut kansalai­sena.
Tukholman vetoomus asettaa meil­le
papeille tämän vaihtoehdon: joko
vaiksenemme ja sulkeudumme kam- ,
mioomme lukkojen ja salpojen taak­se
jauhaen arkuutta, vikaa ja valhe-periaatteita
sekä niistä jokttivia tap­pioitamme.
Tai lähdemme kirkkaa­seen
päinvänvaloon torille kaikkien
•--vapaiden ihmisten kanssa, jotka o-dottavat
meidän elävää vapaata to­distustamme,
todistmtam.me papfmä-ja
kristittynä sMtä, että Jzmala ei ole
luonut .ihmisiä ja heidän työtään, ko­tia
ja sen kauneutta, äitejä ja viatto­mia
pienokaisia heittääkseen kaiken
Kainin rodun kävitysvimman tuhot­tavaksi.
Tämän vuoksi olen allekirjoitta­nut
Tukholman vetoomuksen Ja
kehoitan kristittjiä aiiekirjoitta-maan
sen minun ';kanssaiii-
.Iisi mahtavana rauhan puolesta sotaa
vastaan, elämän puolesta kuolemaa vas­taan
ja se ei luultavasti kaikunut kuu­roille
korville. Puheen jälkeen helk­kyivät
taas laulun säveleet. Viimeinen
Jo tuntia ennen bussin tuloa oli haa­lin
eteen keräytynyt matkalaukkuja
poikineen. Siinä odotellessa ehti tulla
hiukan kylmä kun ilma oli kolea ja na­vakka
tuuli puhalsi. Yleisenä pelkona
mahtava esitys puistossa oli CSj:ii oli, että eikö ilma liittojuhlassa olekaan
marssi, jonka esitti yhdessä koko mah- sellainen kuin mitä, aikaisemmin oli ti-tava
kulttuuri joukko. - lattu.
Samana iltana oli vielä konsertti, uu- Siinä hiukan yli kello kahdeksan il-dessa,
isossa teatterissa. Tämä kirjoi- lalla bussi oli valmis lähtemään ja oli
tus venyisi liian pitkäksi, jos kaikkia siinä huutoa ja onnentoivotuksia aivan
ohjelmanumeroita rupeaisin selosta- kuin olisimme lähteneet valloitusretkel-maan.
Maininnanansaitsee ainakin le.
yksi työniuurahaiiien, Tyyne Siilma, Koko alkumatkan oli nuoriso aina
joka esitti-lämpimä ja sydämellisen ter- äänessä.. Ennenkuin yksi joukko oli eh-vehdyspuheen.
En voi myöskään olla tinyt lopettaa, laulunsa, niin jo toinen
mainitsematta nuorta taiteilijaa Henry sakki veti omansa. Oli aivan kuin
Pykälää, joka näytti tietävän mitä viu- "Jaakkoo kultaa" olisi laulettu viidellä
lulla tehdään. On niieltä ylentävää, eri joukolla kolmiäänisesti. Vetihän tao
kun joukossamme on tuollaisia nuoria " nuorten riemukkuus meidät ranhem-tai
teili joita, jotka antavat taiteensa o- matkin niin paljon mukaansa, ettei uni
man luokkansa hyväksi. tullut.
Tov. Su-ndqvistiQ puhe oli kuin pai- Usein sitä, pysähdyttiin ja'ihmf-,Ja
töslause h3rvin onnistuneesta- suurjuh- kumma, että aina oli hirveän nälkä. En
lasta ja hän teki samalla selväksi .sen," voi käsittää, miMn mahaan noöret söi- •
että nämä ihmiset, jotka meitä ovat tai- vät, mutte mo,nella näkyi, olevan rasya-teellaan
ilahduttaneet, m-at niitä ihmi- perunoita ja Jäätelöä koko yön joka py-siä.
Jotka ovat työnsä lomassa ilman yk- sähdyspaikalla kädet täynnä ja bussiin
sitj^tä hyötyä ottaneet tällaisen suu- tuotiin "poppia" ja voileipiä vielä mu-reo
työtaakan,,,.käydä, tunnit tuntien ,, kaan. Mutta, ainahan alkumatkalla on
perään harjoituksissa' Ja sitten olla mon- sitä tuhlattavaakia enemmän kuin mat­ta
^ v a a k u i n valjaissa antam^^sa laa- kan It^puvalhellla . ,
LAU.OTAINA, UJOKVVU M PÄIVÄNÄ, 19S0
lii
,1 c
! 'il
2 i
I i4
i td
• ^