1952-04-19-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
posti ajatus: ;^IIfiään-€iQte^l^ TO-Siuktu
ei oUut mUlqil&^äaiäs^^
5uurkaupungissa,-eikä öUut tietoinen
suurkaupungin elämästä. Pän arvafli
ja oli lukenutkin j i i i t t^ suuyenmoisuu-
(iesta, elämän nipiiipttolisuu4§sta, ylel-
^lisjrydestä, kuripudesta, jy^aroista, petoksista,
r^stöistäyrourhista 4a elämän
^iihkeästä turhuudesta. -Hänellä oli
suomalaisen sosialistijärjestön Jkielen-jävicaston
osoite, sjonka jsautta
hän pääsi kosketukseen Jiansalaistensa
kanssa. Asunnon hän sai eräan.rauma-laisen
perheen luona, jonkin kivimuurin
kolmannessa kerroksessa. Miesplimaa-lari
ja vaimo kävi Jossain ravintolassa
työssä. Chicagossa oli jo lämmin, vaikkakaan
ei vielä elokuun hatito\^t jlmat.
Tottumattomana, kuten. ;Siukku, joka
tuli aavikkojen raittiista -ilmasta, oli
mahdottomuus saada rauhallista unta.
Jos päivähikoilun joten kiiten kesti, niin
yöt olivat sitä tukalammat. Korkeintaan
aamuyön hiukan ^viiletessä sai tunnin
pari rauhallisesti nukkua.
Metsiep ja,piiyä:i|k^^
joka on tottunut raittiis^^ ilmaan, rauhalliseen
ympäristöön;!^
maan rajattomaan vapauteen, joutuessaan
suurkaupungin kivikuilujen varsille
asumaan, .op "tuhanraen vuptt^ puk-kuneenherääniineri"^
herääminen rauhallisesta
unesta vajoavaan turvättp-muuteei).
Turvattomuuteen, jossa jokainen
saa potkia, tyrkkiä, tsysäi|lä ja
työntää kuten aalto ti^ntää^^t aaltoa
rannan kuohuihin kuolemaan.
Pienen paikkal^unnan asukas .tuntee
naapuristonsa, mitä Jhe; tekevät, heidän
talputensa ja tärkeyden.yhteiskuntialli-sena.
ihmisenä, enpen .kaikkea tuntee |a
tietää i'omanminänsä" tärkeyden.paik-kakuiitaiisa
.yhteiskunnallisessa elämässä:
työniaalla ja on kokonaisuuden käsite
ynjpärillään asioista,
mutta suurkaupungin ihmispaljouden
keskellä "oman minän" tärkeys katoaa.
Jokainen rientää kiireellisesti ohitsesi,
tyTkkää pois tieltään ja kukaan ei huomaa
jos sinua pn olemassakaan. Hänellä,
ikäänkuin jossain alitajunnnassa oli
tunne, että puuttuu jotain. CÄiko se
sitten vapautta, vapaata^ luontoa, päiväpaistetta,
raitista ilmaa, toisenlaista
seuraa tai jotain muuti? ei Siukku voinut
itselleen selittää. JHän oli ikäänkuin
painajaisunen paippstaniana, tai kuin
luulotautinen potilas, joka luulee sitä tai
tätä lääkettä tarvitsevansa ja kuitenkaan
ei ole mitään vikan^.
Siukku otti paikanvälitystoimiston
kautta työmaan kaupupgip liepeillä olevalle
lankamyllylle. Kaksi päivää oli
kylliksi siinä^yömaassa. Hän oli apulaisena
kiryesmiehillä, muurareilla, rap^
pareilla ja aina samalla tuloksella. Ei
huvittanut. .Ei,tyydyttänyt. Matkat
työmaaOle x)lrvat pitkät, kulkeminen hidasta.
Päivä venyi kaksitoistatuntiseksi,
ylikin. Palkatkaan eivät olleet kadehdittavia.
Huomipidessaan suurkau-pungiiji
elämää, sen loppumatonta kaaosmaisen
tuskaista kiirettä, rentoilevaa
ylellisyyttä, kurjuutta, elämän valheelH-suutta,
paheita ja juopottelua, miehemme
mielen valtasi jonkinlainen apeus,
melkeinpä pelastusta tavoitteleva pako-
^uhu. Juoppoja ja juopottelua hän tosin
oli nähnyt ennenkin. Muisteli.erästä
Karstulan-Mattia, joka oli väsähtänyt
"ryssään" asuntonsa ja kapakan vähille
tiepuoleen. Matm tiepuolessa maatessa
koko kyiän koirat kävivät kirjoittamassa
puumerkkinsä hänen raihnaiselle
olemukselleen. Tämä koiraperfumil-
"uudestaan kasteensa saanut" Matti
oH kurjimpia juoppouden ammottavaan
kuUuun vaipuneita mitä Siukku oli näh-mutta
se oli mies." Nyt Siukku nä-
^1 tCeskusaseman tienoilla Matin kaltaisia
naisia.^ Sinkun käs^ys naisesta, äi-distä,
jij^^i^^jj^ kauneuden, srvey-den
ja jalouden edustama symbooli,
mutta.nyt hänen käsityksensä naisesta,
ainakin osittain pirstoutui. Ei ainoastaan
kapakoitten takahildneissa majaae-vat
hetaisrat — olisi eläimiä halvek^-
mistä, jos heitä vertaisi eläimiin, mutta
ympäristön naisten, jotka sylivauvansa
kanssa oleskelivat kapakoissäihumidai-sena
hoilottivat kun pahimmat katuiak-karit.
Nämä juopottelevat perheitten
emännät olivat todellisia variksenpelät-tinaiä,
siistimättömiä, peseytymättömiä,
joitain rääsyjä päällään olevia rottakui-lujen
asukkaita.
Siukku ei jaksanut käsittää tällaista
ihmisen alemmuuden tilaa «Hän ei itse
juopotellut, ei ollut Amerikat ollessaan
pöhnää ottanut, ei montaakaan
olutlasia kallistanut. Onko mahdollista,
että kaikilla näillä juopottelevilla
kurjimuksilla on painostavat yhteiskunnalliset
tai taloudelliset syynsä juopot-telemiseen,
vai juopottelevatko he vain
juodakseen, sitä ei Siukku voinut itselleen
selittää.
Miehemme ei saanut lujaa, pysyväistä
otetta suurkaupungin elämästä. Karkean
työntekijän kohtalo suurkaupungissa,
Siukpstajiäytti, on pikkupaikkojen.
eläniääj.kohtaloa huonompi. Hänen syn?
nynnäiset sukujuurensa poN^iutuivat
esi-isäin,-avaran lupnnon parissa.Paraiseen.
Luonnon parissa, jossa on vapautta,
aurinkoa, raitista ilmaa, jokia,
järviä, vuoria, lakeuksia ja laaja elämän
,karkeIokenttä. Hän ei viihtynyt Chicagossa
kyllin kauan tutustuakseen kansalaisiinsa,
heidän elämäntapoihinsa ja
yhtfiistpiniintaan. Ja muutenkin Chicago
jäi häpeitä suletuksi kirjaksi, suureksi
kysymysmerkiksi.
FAIRMI-MMNVELJELYS-TYOLÄISENX
Siukku oli Amerikassa olo-ajallaan
ehtinyt kokeilla monta työmaata, monta
erilaista työtä. Hän oli työskeimel-lyt
rautatiellä ratajoukkueen mukana,
metsissä, myllyillä, rakennuksilla, murti-moilla,
patolaitoksilla. Oli tehnyt satunnaisia
päivän — viikon kestäviä töitä,
mitä oli vam sattunut saamaan. Lienee
ollut vikaa Sinkussakin jos työmaissakin,
mutta niin se vain oli sattunut,
ettei hän ollut saanut pysj^äistä, lujaa
otetta niistä työmaista joissa hän oli ollut.
Niissä oli aina jotain, jota hän ei
jaksanut sulattaa. Rakennusalalla apulaisena
ollessaan hän saC puolta pienempää
palkkaa kuin ammattilainen ja kuitenkin
joutui lujemmasti työskentelemään.
Ammattilaiset unioihinsa' kuuluvina
varjelivat ''omaansa" niin tiukasti,,
ettei apulainen saanut naulaakaan
lyödä, ei tiiltäkään saanut soviUaa seinään,
kantaa ja puskea vain lakkaamatta
aamusta iltaan. Sellainen hevosen
ammatti suututti Sinkkua. Vieläpä sellaisillakin
työmailla, joissa ammattilaiset
eivät olleet järjestyneitä, apulaisten
ja ammattioppineitten välillä ei ollut
mitään yhteistä.
Tehtaissa oli huono ilma. Niissä.työskennellessä
tunsi itsensä väsyneeksi ja
veltoksi. Turvallisuuslaitteet ja asetukset
olivat puutteelliset, joten tapaturma-sattumia
oli myötäänsä. Koneitten
kanssa kilpaa työskentely oli hermoilie
käypää. Täsmällisyys jokainen hetki,
joten pienmkin erehdys tai laiminlyönti
tehtävässä saattoi miehen taipaleelle.
Siukku tehdessään tiliä itsensä, työ-maittensa
ja kokemuksiensa kanssa, luuli
löytävänsä hänelle soveltuvan työn ja
tehtävän. Hän oli syntynyt sekä kasvanut
maalaisoloissa. Vuosisataiset esi-isiltä
perityt perinteet sitoivat häntä
maakamaraan. Hän oli varhaisnuoruus-vuosistaan
saakka tuhertanut turpeen
parissa. Luontaisvaistot, eräkävijän ven
ja muheva multa kutsui. Maanviljelys-hän
se on perusteollisuus, ihmiskunnan
elinehto. Siellä, maalla, on avarat autereet,
päiväpaistetta, raitista ilmaa, hy-
Kauppa keskiajalla . . •
JaUuia urvulta-ajan
t^mmraiiks^en "kestien'', *^talYima«
kaajieu' tms. tilapäisten kaupankävi-jäin
tiii pysyviijmnin; maassa asuvain
kauppiaideii käsissä.
Tarkeimpiiii kaupunkeihin muodostui
x^ähitellen p y s j ^ jphtava kauppiaduok-ka,
jonka jäsenistä monet olivat ulkö-niaalaista
sukujuurta ja inonet sukulaisuussuhteessa
maan vapaamie^uok>
kaah.
Vasta myöhenjmin kasvoi tämän alkuperäisen
kapppiaspor\-aristori ohelle
erityinen käsityöläis> ja työläisluokka.
Mutta suurininKatkaan Jtauppa^
git; Turku ja Viipuri, eiv^tparhaiäimil-laankaan
olleet nykyajan - kauppakaupunkeja
väklrikkäaimpiä.
Ulkomaisten suhteittensa, rahaliik-»
keensä, laiyainsa, asukkaittensa tietojen
ja kokemusten vuoksi Suomen keskiajan
kaupungeilla oli kuitenkin aikansa
taloudellisessa ja poliittisessakin elämässä
suhteellisesti suurempi merkitys
\ ^ terve, luonnon antama tuore ravinto.
Kas kuri ei ole tullut tuota ennemmin
huomatuksi, hän miltei ääneensä itsel-
Jeea tuumasi. \ : t
Työnvälitystoimistossa oli f? vientiä"
farmeille. Oli heinätöihin, lypsäjäksi,
hevosten lajuriksi, yiljankorjäajaksi ja
vieläpä paimeneksikin. Oli.vain valittava
parhaiten soveltuva työnlaatu.
Amerikkalainen farinaus oli jo vuosikymmeniä
sitten mdkoisesti spesialisoitunut,
jakautunut erikoisalalleen. Ranch
ja farmi-nimitystä, jotkut vieläkin käyttävät
samaa tarkoittavasti, mutta sitä
se ei ole. ''Sivistyksen" länteen edetessä
karjankasvatus-ranchit olivat ennen varsinaista
f armausta. Matkatessaan aavikolla
tai Kalliovuorten laaksoissa sekä
alkurinteillä, ranchin huomaa sen monista
isommista sekä pienemmistä aitauksista,
monesta pienestä huonekömmerös-tä,
joita on sikin sokin päärakennuksien
ympärillä ja ennenkaikkea ranch sijaitsee
joko joen, puron tai muun kylläisen
veden lähettyvillä. Ranch .tarkottaa
aluetta, jossa karjaa voi laiduntaa, lähellä
ja ympäröivällä alueella. Ranchil-'
lakin tosin kasvatetaan viljaakin, mutta
yam omiksi tarpeiksi, toisissa ei yhtään.
'Siliä, kasvatetaan, niin se on ainoastaan
heinää tai muuta rehukasvia.
Farmeja on nisu tai viljafarmeja, mai-
.^tofarmeja, joissa harrastetaan vain maitotaloutta,
kanafarmeja, kalkkunafarme
ja, hedelmäfarmeja, vieläpä on sikafar-mejakin,
ja sitten siunatuksi lopuksi:
Mixed farm, mikä on enempi tai vähempi
ilmastoon, maastoon ja luonnon-asettamiin
esteisiin tai myötävaikuttaviin
tekijöihin perustuva. Mixed — seka
— farmilla harrastetaan vähän kaikkea.
On lypsykarjaa, sikoja, kanoja,
viljaa ja niin pois päin. Kaikkiji yritellään
kasvattaa yli omien tarpeitten, vieläpä
metsäseudulla myyntitavaran joukkoon
kuuluu metsäntuotteetkin, Tällai-sella
''sekafarmilla" eletään enempi
Juontaista elämää, ainakin mikäli ravin-topuoli
on kysymyksessä. Paljolta vil-jafarraareilla
ei ole lehmää, ei kanaa,
eipä edes kasvateta juurikasveja.
Siukku oli kuullut paljonkin kertomuksia
aavikkofarmarien yiljankorjaa-jien
elämästä, heidän "jyngelpimises-taan"
ja yleensä viljankorjaajien "jät-käromantiikasta".
Oli puhutellutkin
miehiä, jotka olivat olleet Dakotoissa
viljan katkaisu- ja korjuutöissä. OH
kuullut kettomuksia farmareista, jotka
kohtelivat eläimiään paremmin kuin
työraiestään ja taasen farmareista, joissa
työmies saa olla kun kotonaan.
Iowan valtiossa viljellään paljon
maissia, mutta myöskin nisua. Isommat
farmarit viljelevät tasapuolisesti kumpaakin.
Jos nisulle sattuu turma, niin
mahdollisesti maissi korvaa menetyksen,
tai päinvastoin.
Jatkuu
1 .kuin useiUaiiustä.on n ^ ^ ^
, Suomen ke^ip^^
ITurku l;aik£^ s^hteissja
Jo Maunu Eerikipppjan niaanlai^ va-kuutettiin
Turun *'JKj1iMMnieM^
Ikaupankäyntipikj^us. Kauppaa, Xiyirku ^
.Myi etupäässä Tallinnan, Lyypekin,
vPanzigin* ja mpiden saksalaista Han-
^-k^upunkien kanssa. .Danzigiin Uede-tään
vppsien 1474^1^^
neen Turusta 125 kivaa, ja danzigilai-silla
oli samaan aikaan [Turussa .oma
kjauppakonttori.
Jo vanhemmalla keskiajalta muutti
saksalaisia pysy\*iksi asukkjaiksi Turkuun,
ja vähitellen siirtyi kauppalalta
ja rikkaus heille. Heidän kome^pää-tyiset
talonsa olivat köyhän väen turve-kattoisten
pirttien jyrkkänä, vastakphta-na.
:
Keskiajalla Turussa oli useita ruotsalaisiakin
kauppiassukuja, mutta suomalaisista
kauppiaista ainoastaan harvat,
kuten Suurpää ja Karvatasku,, saivat
suuremman merkityksen. Ennen vuotta
1530 Turkua koskevissa asiakirjoissa
mainituista 2ö2 porvarissukunimestä oli
110 saksalaista, 94 ruotsalaista ja 5S
suomalaista.
Möriei Turun ^sityÖläisistäki^^
sivat ihdinittaviksi 'liikemiehiksi.'^uu- J
; rista verorasituksistaan päättäen Turku
oli keskiajalla Ruotsin valtakunnan varakkaimpia
kaupunkeja. Keskiajan lopulla
oli siellä noin 1500 asukasta. Mutta
taudit, tulipalot ja ryöstöt tuottivat
sille suuria vaurioita. Tuhoisin oli tanskalaisen
Otto Rudin toimeenpanema julma
ryöstö V . 1509.
Itä-Suomen suurin kauppapaikka oli
Viipuri. Se kävi kauppaa venäläisten
kanssa, jotka möivät pellavaa ja hamppua
ja ostivat mm. hevosia. Tärkeämpi
oli kauppa Tallinnan ja muiden Itämeren
saksalaisten kaupunkien kanssa.
Saksankielinen porvaristo oli Viipurinkin
johtavana ylimystönä, alempi porvaristo
oU enimmäkseen suorhenkielinen.
Keskiajan. lopulla oli kaupungin elinkeinoelämä
tarkoin säännöstelty. Niinpä
oli kaupungissa oleva kaksi leipuria,
ja kaksi teurastajaa, jotka saivat ottaa
voittoa "joka kolmannen penningin".
Satamassa työskentelevän kahdentoista
kantajan tuli ottaa suolan ja humalan
kannosta määrätty maksu, ulkomaalaisilta
vähän enemmän kuin omilta
kaupunkilaisilta. Elinkeinossaan epäonnistuneita
ja muita vähäväkisiä liikkeenharjoittajia
oli kaupungissa koko
joukko, ja heidän yhteisenä toimenaan
oli hailien ja kuoreiden kalastaminen
kaupunkien vesiltä.
Kun keskiajan harvalukuiset kauppakaupungit
eivät voneet tyydyttää laajan
maan kaikkea tavaranvaihtoa vieraiden
maiden kanssa, pysyi perinnäinen
talonpoikaispurjehdus voimassa
halki keskiajan.
Sekä Pohjanmaan että Uudenniaan
m.
Canadan suurimman "koulun" joh-taja
on tri R. O. MacFarlane IVin-nipe^
istä. Hän on nimittäin koulu-radioinnin
neuvonantoneuvoston
puheenjohtaja ja kouluradio käsittää
600,000 lasta. Tri MacFarlane
on myöskin Manitoban maakuntahallituksen
apulais-opetusministeri
Lauantaina, huhtikuun 19 päivänä* 1952 Sivu 9
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 19, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-04-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520419 |
Description
| Title | 1952-04-19-09 |
| OCR text | posti ajatus: ;^IIfiään-€iQte^l^ TO-Siuktu ei oUut mUlqil&^äaiäs^^ 5uurkaupungissa,-eikä öUut tietoinen suurkaupungin elämästä. Pän arvafli ja oli lukenutkin j i i i t t^ suuyenmoisuu- (iesta, elämän nipiiipttolisuu4§sta, ylel- ^lisjrydestä, kuripudesta, jy^aroista, petoksista, r^stöistäyrourhista 4a elämän ^iihkeästä turhuudesta. -Hänellä oli suomalaisen sosialistijärjestön Jkielen-jävicaston osoite, sjonka jsautta hän pääsi kosketukseen Jiansalaistensa kanssa. Asunnon hän sai eräan.rauma-laisen perheen luona, jonkin kivimuurin kolmannessa kerroksessa. Miesplimaa-lari ja vaimo kävi Jossain ravintolassa työssä. Chicagossa oli jo lämmin, vaikkakaan ei vielä elokuun hatito\^t jlmat. Tottumattomana, kuten. ;Siukku, joka tuli aavikkojen raittiista -ilmasta, oli mahdottomuus saada rauhallista unta. Jos päivähikoilun joten kiiten kesti, niin yöt olivat sitä tukalammat. Korkeintaan aamuyön hiukan ^viiletessä sai tunnin pari rauhallisesti nukkua. Metsiep ja,piiyä:i|k^^ joka on tottunut raittiis^^ ilmaan, rauhalliseen ympäristöön;!^ maan rajattomaan vapauteen, joutuessaan suurkaupungin kivikuilujen varsille asumaan, .op "tuhanraen vuptt^ puk-kuneenherääniineri"^ herääminen rauhallisesta unesta vajoavaan turvättp-muuteei). Turvattomuuteen, jossa jokainen saa potkia, tyrkkiä, tsysäi|lä ja työntää kuten aalto ti^ntää^^t aaltoa rannan kuohuihin kuolemaan. Pienen paikkal^unnan asukas .tuntee naapuristonsa, mitä Jhe; tekevät, heidän talputensa ja tärkeyden.yhteiskuntialli-sena. ihmisenä, enpen .kaikkea tuntee |a tietää i'omanminänsä" tärkeyden.paik-kakuiitaiisa .yhteiskunnallisessa elämässä: työniaalla ja on kokonaisuuden käsite ynjpärillään asioista, mutta suurkaupungin ihmispaljouden keskellä "oman minän" tärkeys katoaa. Jokainen rientää kiireellisesti ohitsesi, tyTkkää pois tieltään ja kukaan ei huomaa jos sinua pn olemassakaan. Hänellä, ikäänkuin jossain alitajunnnassa oli tunne, että puuttuu jotain. CÄiko se sitten vapautta, vapaata^ luontoa, päiväpaistetta, raitista ilmaa, toisenlaista seuraa tai jotain muuti? ei Siukku voinut itselleen selittää. JHän oli ikäänkuin painajaisunen paippstaniana, tai kuin luulotautinen potilas, joka luulee sitä tai tätä lääkettä tarvitsevansa ja kuitenkaan ei ole mitään vikan^. Siukku otti paikanvälitystoimiston kautta työmaan kaupupgip liepeillä olevalle lankamyllylle. Kaksi päivää oli kylliksi siinä^yömaassa. Hän oli apulaisena kiryesmiehillä, muurareilla, rap^ pareilla ja aina samalla tuloksella. Ei huvittanut. .Ei,tyydyttänyt. Matkat työmaaOle x)lrvat pitkät, kulkeminen hidasta. Päivä venyi kaksitoistatuntiseksi, ylikin. Palkatkaan eivät olleet kadehdittavia. Huomipidessaan suurkau-pungiiji elämää, sen loppumatonta kaaosmaisen tuskaista kiirettä, rentoilevaa ylellisyyttä, kurjuutta, elämän valheelH-suutta, paheita ja juopottelua, miehemme mielen valtasi jonkinlainen apeus, melkeinpä pelastusta tavoitteleva pako- ^uhu. Juoppoja ja juopottelua hän tosin oli nähnyt ennenkin. Muisteli.erästä Karstulan-Mattia, joka oli väsähtänyt "ryssään" asuntonsa ja kapakan vähille tiepuoleen. Matm tiepuolessa maatessa koko kyiän koirat kävivät kirjoittamassa puumerkkinsä hänen raihnaiselle olemukselleen. Tämä koiraperfumil- "uudestaan kasteensa saanut" Matti oH kurjimpia juoppouden ammottavaan kuUuun vaipuneita mitä Siukku oli näh-mutta se oli mies." Nyt Siukku nä- ^1 tCeskusaseman tienoilla Matin kaltaisia naisia.^ Sinkun käs^ys naisesta, äi-distä, jij^^i^^jj^ kauneuden, srvey-den ja jalouden edustama symbooli, mutta.nyt hänen käsityksensä naisesta, ainakin osittain pirstoutui. Ei ainoastaan kapakoitten takahildneissa majaae-vat hetaisrat — olisi eläimiä halvek^- mistä, jos heitä vertaisi eläimiin, mutta ympäristön naisten, jotka sylivauvansa kanssa oleskelivat kapakoissäihumidai-sena hoilottivat kun pahimmat katuiak-karit. Nämä juopottelevat perheitten emännät olivat todellisia variksenpelät-tinaiä, siistimättömiä, peseytymättömiä, joitain rääsyjä päällään olevia rottakui-lujen asukkaita. Siukku ei jaksanut käsittää tällaista ihmisen alemmuuden tilaa «Hän ei itse juopotellut, ei ollut Amerikat ollessaan pöhnää ottanut, ei montaakaan olutlasia kallistanut. Onko mahdollista, että kaikilla näillä juopottelevilla kurjimuksilla on painostavat yhteiskunnalliset tai taloudelliset syynsä juopot-telemiseen, vai juopottelevatko he vain juodakseen, sitä ei Siukku voinut itselleen selittää. Miehemme ei saanut lujaa, pysyväistä otetta suurkaupungin elämästä. Karkean työntekijän kohtalo suurkaupungissa, Siukpstajiäytti, on pikkupaikkojen. eläniääj.kohtaloa huonompi. Hänen syn? nynnäiset sukujuurensa poN^iutuivat esi-isäin,-avaran lupnnon parissa.Paraiseen. Luonnon parissa, jossa on vapautta, aurinkoa, raitista ilmaa, jokia, järviä, vuoria, lakeuksia ja laaja elämän ,karkeIokenttä. Hän ei viihtynyt Chicagossa kyllin kauan tutustuakseen kansalaisiinsa, heidän elämäntapoihinsa ja yhtfiistpiniintaan. Ja muutenkin Chicago jäi häpeitä suletuksi kirjaksi, suureksi kysymysmerkiksi. FAIRMI-MMNVELJELYS-TYOLÄISENX Siukku oli Amerikassa olo-ajallaan ehtinyt kokeilla monta työmaata, monta erilaista työtä. Hän oli työskeimel-lyt rautatiellä ratajoukkueen mukana, metsissä, myllyillä, rakennuksilla, murti-moilla, patolaitoksilla. Oli tehnyt satunnaisia päivän — viikon kestäviä töitä, mitä oli vam sattunut saamaan. Lienee ollut vikaa Sinkussakin jos työmaissakin, mutta niin se vain oli sattunut, ettei hän ollut saanut pysj^äistä, lujaa otetta niistä työmaista joissa hän oli ollut. Niissä oli aina jotain, jota hän ei jaksanut sulattaa. Rakennusalalla apulaisena ollessaan hän saC puolta pienempää palkkaa kuin ammattilainen ja kuitenkin joutui lujemmasti työskentelemään. Ammattilaiset unioihinsa' kuuluvina varjelivat ''omaansa" niin tiukasti,, ettei apulainen saanut naulaakaan lyödä, ei tiiltäkään saanut soviUaa seinään, kantaa ja puskea vain lakkaamatta aamusta iltaan. Sellainen hevosen ammatti suututti Sinkkua. Vieläpä sellaisillakin työmailla, joissa ammattilaiset eivät olleet järjestyneitä, apulaisten ja ammattioppineitten välillä ei ollut mitään yhteistä. Tehtaissa oli huono ilma. Niissä.työskennellessä tunsi itsensä väsyneeksi ja veltoksi. Turvallisuuslaitteet ja asetukset olivat puutteelliset, joten tapaturma-sattumia oli myötäänsä. Koneitten kanssa kilpaa työskentely oli hermoilie käypää. Täsmällisyys jokainen hetki, joten pienmkin erehdys tai laiminlyönti tehtävässä saattoi miehen taipaleelle. Siukku tehdessään tiliä itsensä, työ-maittensa ja kokemuksiensa kanssa, luuli löytävänsä hänelle soveltuvan työn ja tehtävän. Hän oli syntynyt sekä kasvanut maalaisoloissa. Vuosisataiset esi-isiltä perityt perinteet sitoivat häntä maakamaraan. Hän oli varhaisnuoruus-vuosistaan saakka tuhertanut turpeen parissa. Luontaisvaistot, eräkävijän ven ja muheva multa kutsui. Maanviljelys-hän se on perusteollisuus, ihmiskunnan elinehto. Siellä, maalla, on avarat autereet, päiväpaistetta, raitista ilmaa, hy- Kauppa keskiajalla . . • JaUuia urvulta-ajan t^mmraiiks^en "kestien'', *^talYima« kaajieu' tms. tilapäisten kaupankävi-jäin tiii pysyviijmnin; maassa asuvain kauppiaideii käsissä. Tarkeimpiiii kaupunkeihin muodostui x^ähitellen p y s j ^ jphtava kauppiaduok-ka, jonka jäsenistä monet olivat ulkö-niaalaista sukujuurta ja inonet sukulaisuussuhteessa maan vapaamie^uok> kaah. Vasta myöhenjmin kasvoi tämän alkuperäisen kapppiaspor\-aristori ohelle erityinen käsityöläis> ja työläisluokka. Mutta suurininKatkaan Jtauppa^ git; Turku ja Viipuri, eiv^tparhaiäimil-laankaan olleet nykyajan - kauppakaupunkeja väklrikkäaimpiä. Ulkomaisten suhteittensa, rahaliik-» keensä, laiyainsa, asukkaittensa tietojen ja kokemusten vuoksi Suomen keskiajan kaupungeilla oli kuitenkin aikansa taloudellisessa ja poliittisessakin elämässä suhteellisesti suurempi merkitys \ ^ terve, luonnon antama tuore ravinto. Kas kuri ei ole tullut tuota ennemmin huomatuksi, hän miltei ääneensä itsel- Jeea tuumasi. \ : t Työnvälitystoimistossa oli f? vientiä" farmeille. Oli heinätöihin, lypsäjäksi, hevosten lajuriksi, yiljankorjäajaksi ja vieläpä paimeneksikin. Oli.vain valittava parhaiten soveltuva työnlaatu. Amerikkalainen farinaus oli jo vuosikymmeniä sitten mdkoisesti spesialisoitunut, jakautunut erikoisalalleen. Ranch ja farmi-nimitystä, jotkut vieläkin käyttävät samaa tarkoittavasti, mutta sitä se ei ole. ''Sivistyksen" länteen edetessä karjankasvatus-ranchit olivat ennen varsinaista f armausta. Matkatessaan aavikolla tai Kalliovuorten laaksoissa sekä alkurinteillä, ranchin huomaa sen monista isommista sekä pienemmistä aitauksista, monesta pienestä huonekömmerös-tä, joita on sikin sokin päärakennuksien ympärillä ja ennenkaikkea ranch sijaitsee joko joen, puron tai muun kylläisen veden lähettyvillä. Ranch .tarkottaa aluetta, jossa karjaa voi laiduntaa, lähellä ja ympäröivällä alueella. Ranchil-' lakin tosin kasvatetaan viljaakin, mutta yam omiksi tarpeiksi, toisissa ei yhtään. 'Siliä, kasvatetaan, niin se on ainoastaan heinää tai muuta rehukasvia. Farmeja on nisu tai viljafarmeja, mai- .^tofarmeja, joissa harrastetaan vain maitotaloutta, kanafarmeja, kalkkunafarme ja, hedelmäfarmeja, vieläpä on sikafar-mejakin, ja sitten siunatuksi lopuksi: Mixed farm, mikä on enempi tai vähempi ilmastoon, maastoon ja luonnon-asettamiin esteisiin tai myötävaikuttaviin tekijöihin perustuva. Mixed — seka — farmilla harrastetaan vähän kaikkea. On lypsykarjaa, sikoja, kanoja, viljaa ja niin pois päin. Kaikkiji yritellään kasvattaa yli omien tarpeitten, vieläpä metsäseudulla myyntitavaran joukkoon kuuluu metsäntuotteetkin, Tällai-sella ''sekafarmilla" eletään enempi Juontaista elämää, ainakin mikäli ravin-topuoli on kysymyksessä. Paljolta vil-jafarraareilla ei ole lehmää, ei kanaa, eipä edes kasvateta juurikasveja. Siukku oli kuullut paljonkin kertomuksia aavikkofarmarien yiljankorjaa-jien elämästä, heidän "jyngelpimises-taan" ja yleensä viljankorjaajien "jät-käromantiikasta". Oli puhutellutkin miehiä, jotka olivat olleet Dakotoissa viljan katkaisu- ja korjuutöissä. OH kuullut kettomuksia farmareista, jotka kohtelivat eläimiään paremmin kuin työraiestään ja taasen farmareista, joissa työmies saa olla kun kotonaan. Iowan valtiossa viljellään paljon maissia, mutta myöskin nisua. Isommat farmarit viljelevät tasapuolisesti kumpaakin. Jos nisulle sattuu turma, niin mahdollisesti maissi korvaa menetyksen, tai päinvastoin. Jatkuu 1 .kuin useiUaiiustä.on n ^ ^ ^ , Suomen ke^ip^^ ITurku l;aik£^ s^hteissja Jo Maunu Eerikipppjan niaanlai^ va-kuutettiin Turun *'JKj1iMMnieM^ Ikaupankäyntipikj^us. Kauppaa, Xiyirku ^ .Myi etupäässä Tallinnan, Lyypekin, vPanzigin* ja mpiden saksalaista Han- ^-k^upunkien kanssa. .Danzigiin Uede-tään vppsien 1474^1^^ neen Turusta 125 kivaa, ja danzigilai-silla oli samaan aikaan [Turussa .oma kjauppakonttori. Jo vanhemmalla keskiajalta muutti saksalaisia pysy\*iksi asukkjaiksi Turkuun, ja vähitellen siirtyi kauppalalta ja rikkaus heille. Heidän kome^pää-tyiset talonsa olivat köyhän väen turve-kattoisten pirttien jyrkkänä, vastakphta-na. : Keskiajalla Turussa oli useita ruotsalaisiakin kauppiassukuja, mutta suomalaisista kauppiaista ainoastaan harvat, kuten Suurpää ja Karvatasku,, saivat suuremman merkityksen. Ennen vuotta 1530 Turkua koskevissa asiakirjoissa mainituista 2ö2 porvarissukunimestä oli 110 saksalaista, 94 ruotsalaista ja 5S suomalaista. Möriei Turun ^sityÖläisistäki^^ sivat ihdinittaviksi 'liikemiehiksi.'^uu- J ; rista verorasituksistaan päättäen Turku oli keskiajalla Ruotsin valtakunnan varakkaimpia kaupunkeja. Keskiajan lopulla oli siellä noin 1500 asukasta. Mutta taudit, tulipalot ja ryöstöt tuottivat sille suuria vaurioita. Tuhoisin oli tanskalaisen Otto Rudin toimeenpanema julma ryöstö V . 1509. Itä-Suomen suurin kauppapaikka oli Viipuri. Se kävi kauppaa venäläisten kanssa, jotka möivät pellavaa ja hamppua ja ostivat mm. hevosia. Tärkeämpi oli kauppa Tallinnan ja muiden Itämeren saksalaisten kaupunkien kanssa. Saksankielinen porvaristo oli Viipurinkin johtavana ylimystönä, alempi porvaristo oU enimmäkseen suorhenkielinen. Keskiajan. lopulla oli kaupungin elinkeinoelämä tarkoin säännöstelty. Niinpä oli kaupungissa oleva kaksi leipuria, ja kaksi teurastajaa, jotka saivat ottaa voittoa "joka kolmannen penningin". Satamassa työskentelevän kahdentoista kantajan tuli ottaa suolan ja humalan kannosta määrätty maksu, ulkomaalaisilta vähän enemmän kuin omilta kaupunkilaisilta. Elinkeinossaan epäonnistuneita ja muita vähäväkisiä liikkeenharjoittajia oli kaupungissa koko joukko, ja heidän yhteisenä toimenaan oli hailien ja kuoreiden kalastaminen kaupunkien vesiltä. Kun keskiajan harvalukuiset kauppakaupungit eivät voneet tyydyttää laajan maan kaikkea tavaranvaihtoa vieraiden maiden kanssa, pysyi perinnäinen talonpoikaispurjehdus voimassa halki keskiajan. Sekä Pohjanmaan että Uudenniaan m. Canadan suurimman "koulun" joh-taja on tri R. O. MacFarlane IVin-nipe^ istä. Hän on nimittäin koulu-radioinnin neuvonantoneuvoston puheenjohtaja ja kouluradio käsittää 600,000 lasta. Tri MacFarlane on myöskin Manitoban maakuntahallituksen apulais-opetusministeri Lauantaina, huhtikuun 19 päivänä* 1952 Sivu 9 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-04-19-09
