Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 27, 1957

              aJUa 33 faän piibdi: . _
Xlfflän buone«i sm» j&^sisaxm
" manaan käyttöim niin teiakaai-
^ s-nä tulet isoksi. Silkan tm-jyosta
vierestä ovt auki, se <Mi ^lyt
I peitetty ja siellä asuu vuolu^-
pian se on muutettu tois^l^
jos tarvis vaatii. Mitä siitä ajat-
^^llut vielä sanonut-halaistua.sa-^
niiö oU mieleni.mulKstimefösa
jähän suotaaa' kysymyksfeenii
in S^nbtiiksi: - ^/-^
ajattelen,^ <mäjette;ojbek^%:^
• j ^ ^ ^ ^ kun puhutte» : 4^yiii0^^
^^teko sellainen joka viil^muutta^
'•"taian . . - f --J : :
j^ytoliB varmasti; paUasiUuaut !hänieP
fciiiäiäntä pakoilin^ IJa^ ^ t a J t J ä |
Isoö sillä hetkellä — k o s k a a n 'un?:^
liite sitä katsetta, ^nsm sffitiä to^r^:
t,B väiaa, sitten sääliä ja lopulta seinät
taisi olla hellyyttäkin^ kösM^hilöm
Janen sipaisevan, kyyneleitä silmistään.
Katsoin häntä kokoajan suoraan sil-jniin
ja sitten — mikä lie antanirt roh-;
ieutta — tarprasin häneen kiinni koko
'coiinallani ja painuin hirttä vasten
jvyhkyttäen . . . Sain soperretuksi:
— Antakaa anteeksi, antakaa minul­le
ja Hannalle anteeksi, kun me on luul­tu
teitä noita-akaks", joka vie ineJtä
Kän ja sitten ajaa meidät taipaleelle
nälkää näkemään . . . 'Voi te olette
hm enkeli, jonka äiti vainaja^ on lär-hettänyt
meitä hoitamaan.. Minä ker­ron
Hannalle ja sitten ei hänkään ^nää
leitä pelkää. - " ^
iBö^ etten ytoeoi suuttiiis» Äis J - Z ^HJ^^ ^ mBemm,: tenu m^^m.-^mm^^m^ «jato, joi-le
JOS Joku tekee^ummi- ta- ja vastoinkäymjrfssä... OKn var, ^ «i amätiis niksi te touutU.
laasti aan tulipunaiiB«i4uDn kuullessa* ^t^uu^Mm^ »iift kauafoi qrdän-
Kunbän? vastauksesta l a d l u t Ä ^ TttaaBe, jossa eKittäMvi »Jiii l i ^ ^
käan. Mutta sitten^^4¥älly^ sl,^mi piti se täatalintyökin joidui ^
kaksi väli
mZe, ^em^mekvä fvaL^ta^ toTisis^ta ^yht'ik^äs 'm i. ni. »^^tnu lipunaift«i4^u Dn ku-u..l.l«e-s..sra , ^ ' ^ « ^ » " « « s^
^*aänv*i *
'Jeli, me ei n ^ t e t ä , tuU minulta ^\siiuil^lu^
; iiieny!!^ 'vastaus. voi «rttaameiä kalML. sk^voi t d i ^ itselii&fA
^ Sitten h ^ viV i n m n ^ iro;«»:K» • vt.^a stuksftseen,' k" o^ s"k^a me^t^i«il»t«ttMsi-iVii- ,.«lWi ^ .taldlitlniimyds koitti miMi mutta ei
Araloisaan kamacanj i«tattl
tnaäi^imn paljon ^ l i a v a i n ^ ^ ^
S8«?n. Ja; minä;^^^^ joita Ja meille äidiksi. viT^ päkonh
'^M juuri k p ^ ^ n saanut :Ne öU-. i-Uusi m .vaslaärciaikkaaset TMuii ^
f:vat "midestäiii oikein tyviä, katsahdin . , v^iiteia tuHvatzch^mmäKsetxlnkutttk^x
ca&a^vämiä tuon naiseji piialle sen kyyneleet äUmiini^ Silloin *tf»n mi-ko
hän kieltää; mutta mitä vielä, päa- nakin mielessäni päätöksen, etla tahdon
tään nyökäyteUen kehoitti vam jatka- olla ^ e U e kuuliainen ja hyvä poikaa
.maan. Joo ja sitten me jo vannasti Enkä ole päätöstäni katunut, vaan olen
oltiinkin yistäviä. Kylläpä vain tuo ih- sen toistakymmen^ vuotta, m i n ^ olen
minen tiesi, että miehen sydämeen käy saanut häntä äitinäni pitää, koettanut
U*e vatsan kautta, koska heti aloin tykä- ölla hänelle kuuliainen poikapuoli.
tä hänestä yhtä paljon kuin noista her­kuistakin,
joita sain syödäkseni.
hKun siis noin niinkuin ujostellen kat­selin
ympärilleni ja aloin levottomasti
likehtiä, hoksasi hän sanoaj että voisin
nyt -mennä' kotiin jä tulla huomennu
uudelleen sisareöi I&nssa.
— Jaa syömäänkö? kysyin kaikessa
viattomuudessani.^ ^
— No, vaikka syömäänkin ja muuten
'Mmislaitttnt^^
4 ^ i t i f f » iijj^ ^lälcihat sil-
Ilotikun ätti
luUi^idl^^iaanut ltu«äii>4^ merikap­teeni
oli htäänm^t ^ i ^ ^ Linda
.W^Siapaa i^h^iiili^im^ Sd-siattaa
t > 1 ^ ' ' ^ i s s ä ^ Vanha
S;Uo|ä Janaittaaja jaho^täikk sietämätön­tä
jos 1ii>5i Ta^caus 'on pohJaAa. '
ÄmpuoH oli kovasti toivonut lasta
^elämänsä ratoksi, mutta kun hänelle
ei oltu sita iloa suotu, niin hän kohdisti
kalkep heliyyden janonsa minuun. Jos
olisin ollut vähän nuorempi silloin, kun
i-uofeta vihkimistilaisuudesta on jää- v ^ ^ ^ ^ "hänen"heUyytei^äkoht^ksi',
nyt mieleem edellisen lisäksi vain ^ , olisi se minunkin puoleltani oUut aidon-paa.
Nyt olin jo siinä iassäi jolloin nai­sen
kosketus ja helliminen tuntui vie­rottavalta.
Olisin sitä pakoillut, mutta
tuo lämmin hyväily oli niin rehellistä,
etten voinut vastustaa . . .
Kauniin muiston jätti jälkeensä äiti
ki4ta, joka 1^^
kupli rauhallisesti. Isä eli vielä j ^ r i
vuotta sen jälkeen . Niitb eivät äiti-että
kokopäivä siellä judtiin kahvia ja
syötiin pitofuokia. ^
Sitten alkoi arki ja muutettiin yläker­taan.
Pian me siskon kanssa kotiudut­tiin
tähän elämään niinkuin olisimme
ikänune siellä asuneet. Minä pääsin
aikanaan lyseoon ja sen - jälkeen senu-naariin,
joten minusta tuli opettaja.
^-Vai min, että te lapsiraukat olette-minua
oikein pelänneet. Voi ihmisten
pahuutta^'kiin he pahoilla kielillään air
tutustumaan, jotta ette minusta vallan Kaikki väliajat mitä muualta liikeni olin
.bicv;eitäto«sv3noi:Län.^ o^otona. Ei.omakaan äiti vob olla ^«i puolefkaan aina ole noita-afckoja, joa
-.Ä*nTmtnä;rienäinJuQksujalkaa omäl- hellempi ja hoivaävämpi kiiin tämä ai- , • , . * u i n ..
l1e ' (»u.o1l-e1lle1 ^j a k1 yUna- s«•s areni- oh1- i-hu. oei•s - ti oh1- . HTT anna k1"a vi-lcja-s i-t1y o"k1 oulu1 a ^ •j a vait - lapsetkin muistavat olla kunnollisia,
^Varatkaa NYT laivaiiäikfcröne
'^aästökanden" lafvamiimilhhk
fmn parhaita^. bytte^ ' «m
aMtaviasa .haliiaaik litiiiaaiir '->j^
ii>Bflta vtfitte iaysiii' 'Uaattia
mattcastanne.
I ^aaiäökaudea lcii^vuo?<xr
NevYörtcista Oötd^rgilh: .
Syysk. 6, «yyiik:^
M. s. rSTOC^HiOUVf'
' Syysk. 21, Lokäk; 15. _
HAUFAXISTÄ:
.Syysk. 7, JAOaOu 23,
V . Marrask. 17, ^oniiik. 12
Seuraavaan Jkevätlalvayuoroon
oa:j»aikkoia-vielä «Äatavissa:-^
MS. KJJNGSHOLM
Mu&avat säännöljlset yhteydet
vr.^u J^^^ puolille Suomea
Matkatavarat lähetetään New
S u Ä n Ha?"axJsta suoraan
Kääntykää matifca-asiaxniehenne
puoleen, tai,
Sweilisli American Linel
1255 Phillips sq^. Montreal a
«O Main I3t. Winaipeg, Man.
tTnion Bk Bldg. teälgary Alta.
sa£m.;iain^,,s^ kuulla niissä 'olin oUut. - mistui sen alan opettajaksi.'. Hänkin
•Vähän epaSllen tuo 14-vuotios tyttö ot- aina ylisti äitipuolt^mei. 7os'alkUai-'
ti tiecloitukseni vastaan. Näki selvästi, *^koina joku mdltä i ^ ^ l i ^ et
että juoru se on, joka tekee naisissa te- nen tuo teidän uusi sutinne öh,'niin var-
. rää. . ITänetkin oli saatu helpommin iis- masti .molemmat 'vastasimme:
komaan paha todeksi kuin hyvä. ^finä — Hän on meidän oikiea äiti'ja oikein
itse pienillä aivoillani (vai liekö olleet h3wä. Siihen ne kyselyt; sittien taiikesK
isotkhi aivot työssä) .piin .«aanut var-, vat. . . ,
muuden, ettei;;:tWeyassa äidissä ollut ? j^^y^ ^yg^g^ ^^^^j^ selvisi sellainen .
mitään vikaa. i-^i.^";. * asia, että isä ja äitipuoli olivat varhai-
Näin kului mdiitamia päiviä — taisi- gessa nuoruudessaan olleet rakastunei-pa
viikkokin vierähtää J— mutta sisar- ta toisiinsa. Kun olivat köyhiä molem-tam
en saanut lähtetm*^ vierailulle. En ^lat, aikoivat he ensm-koota hiukan va-häntä
enää paljon g;jrydellytkään, kuu roja ja sitten vasta alkaa yKteiselämän.,
aina silloin tällöin livahdin yläkertaan Tyttö oli mennyt Turkuun palvelukseen
söm herkkuja jätein tuttavuutta. ja isä jäänyt ^pienempään Icaupunkiin.,
Sitten tuli se siiheiö[stisen elämäni ih- rääätälinoppiin ^o mistäpä mmä
meellisih hetki. Meidät puettim uuden, tiedän kuinka heidän:tohtotoisiensa:ja,
uutukaiseen pukuun,:^ Hannakin Jsai kirjeittensä kävi. Tulos yain^oli, että .
ihan muodin mukaisen leningin, josta ajanoloon Hkas merikaptecini
hän näytti 4taikkem eniten :nauttivan. * tellUk^ tytön hyville päiville. , Kävi sil-,
. Sitten me seistihi siellä uudessa kodissa loin tällom, maissa, ^oHjaon^ Päiviä
juhlallisina 'kaikkien muiden linnalto^ ja "t^sra läia E i . t u ^ . m t^
liun 4 ^ ja .äit^juoli seisoivat papm edfö-, iannt .oÖa kysymys. ]^\^nkaab suureö^
^r^juhMsiha ja kauniina hefa^^^ En r^kaudesta. Tai^.yksinäinen nuo-koskaän
eimen. olk^ kiinnittänyt huo- ri-rouva nionta&i kÄtaa muistella nuö-
-Bfio%Wissä siihen.puoleen, että^^m^
näköisiä >e olivat. Isähän nyt oli niin
tuttp, ettei sitä tullut ajateUeeksi. »lu
JARKAMO.
NYT JäMimiSSÄ!!
Ihme lapsi; laulaja ja soittaja
ROBERT RÖNKÄ
. («Vuori <;aruso")'
RÖNKÄ TRION mukana, .
Suomen kielellä
1- A Aurinkoni (O sole mio)
B Honkain ke&keUä
2- A .Kesäpäiyä-kangasallB
B Iloa ja ^urua
Levyjen iacsid«iK)peus 78 R3PM
HINTA $1:50
Tilaukseit ^tdee, Msittää molämmat
levyt (4 8lvua), Josta postitukseen
ja ^adEkavkseen tutee lisätä ISOe. Yb-teen^
$3.50 lähötyskuiuineen.
TUaiuHcset, oeoltteeila:
'RÖNKÄ tCVYT'
6217 EIiil«r AVo. :
^'^OTSm AMERIKAN XINJAA
edustaa - -
BOX» SUDBVKX; ONT.
ta nyt tuli sekin mieleen ja tuossa oli
aikaa vertailla häntä muihin miehiin.
Juu, 'tulos oli myönteinen. 'Että saat-tolk^
n-blla-yksi TäätäU, jo hiukan viisi­kymmentä
ylittänyt, Tiöin pitkä, ryhdi-kas
ja sileäpintainen . . . Ja ent^ tuo
monia vuosia nuorempi nainen. Oi mi­ten
sihhilläni ihan ahmin hänen komea­ta
olemustaan. Pitkä oli. hänkin, mel­kein
isän pituinen, suoraryht-nen ja hie-man
hTiavahko — mJiun käsitykseni
mukaan juuri parahfksi. Hopeanhar­maa
sileä puku oli hähellä yllään, hame
lattiaa laahaten, kuten sen ajan tapa
vaati. Kaulassa hänellä oli jonkinlaiset .
helmet, joiden sitten huomasin kellon­perien
virkaa toimittavan. Kello pi­dettiin
siihen aikaan vyötärön alle pis­tettynä;
Isä oli tehnyt itselleen mus­tan
verkapuvun-ja prässännyt sileäksi
kuin keisarin puvun. Keisaria en kyllä
ollut koskaan dähnyt/mutta niin oletin
olevan/
Jännitys kasvoi papin lukiessa luku­jaan.
Taisipa Hanna jo pari kertaa tö-
SVbnVKVS SUURIN SUOMAL^iNEN KIINTEIMISTdlJIKE
OLIVER R. lAINE
47v£Iglii St N ; ^ ^
aniHiiiiiitiiiiuiii
Kaksi avnllaata anunattimyy^
DAVID RITARI; . . JACK fBANSSI
VÄHÄMME RAHAA ^»ffiEN
Pienin summa 5,000 Smk. $18.75 Tttnä'^&lx^^lnilu* $1>15
Jokainen «euraava 1«000 markkaa $3.^5 '
m Rabalähetyksenne toimitetaan vastaanottajfOle-10^14.p^ly^p flsftllft.
kalseUe lähettäjälle, lähetetään vastaanottajan -«UeUrJlblttamä ImlttL
4o*
/
Laöanfaina, ihAäkttim lt7 pälväncU 1957
is ^
11$
i i i i