Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 18, 1940

              Svu 2 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 18 PÄIVÄNÄ_ 1940
iCamdan suomalaisten viikkolehti)
RegLstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter.
Tilanslilnnat:
l vk. •2J00 e kk. IJO
3 kk. ...... £Q
Yhdysvaltoihin:
1 vk. . . . . . . . . . . . $2.50
' 6 kk. 1.40
Suomeen Ja muualle ulkomaille:
1 vk $3.00
6 kk 1.65
Irtoniunerot 5 senttiä
Liekki ilmestyy Jokaisen «liken lau-
. JEanM^M^^'^ luettavaa kaikilta aioil-
Aslamlehille inyösnetSän 20 pröten-ttojÄlkklo
'mt&Mä ftslaäO^ältneitä Jo't&-
oSän.
nitprrtferämiAT: 'Barj«Äto-ilmoitvkset'-
«m-gerta. - AVioIö^oon
mezineiUe rOhlSehtoivotakse6 40c p i^
tuuma. ' Kimi^
Port Aftfmrin Isonjoen naisliiton jäseniä.
taa;^'KuStOemaäiimbitilkset^^^^
moltuksel^^täiäiStätuEima.
iimi^fttailfeö^^oil^dftta^^l^etett&vä
ilmöitäiäätfk^ä'etiUcfttgen. EI; ktöu^raii -i'><>vi'ätiki — nio-ma
poytäan, kuuluu
kert^^
Alin
EpU^feta'myDlk^ n tnelttt ö<« koko
M<t j - V ' ^KWii^ i f ^ ^ t ä ä ^ ^ i s s a a n oyel-
MÄki,"'SlfiJa^*iÖ«»,^ E.^^^^^ . fyrkfcäavat - fianta -ihUitta mutkitta
K4i0tiiD«tf>^2iafttoi>>M s^t^MjävfyhijSstävätlisälle. Heval-
Yi^^Öalv^Ja^^finaiFieaMl.
tiddcUnaOotut kirjoitukset osst
toinen •^rhiiutä kunniallista'väkeä'* ja
kolmas yhteistä kaiisaa-varten.^Suu-a^^^^
i&iöt^jjteia-»SOo*^^^ rimpien teiden varsilla-pith fcestikie-
• J ^ ^ ^ ^ ' ^ * O c - ^ t a t ä ^ rHta^i^j^ihUutoa^^^fetöa^ Mainen jul- Värin pitäjiä itse^
rdittäre^t kte^^ärifr^iSäthaalif' puolen.
Tdrnfitäk^iflciillfiä^ta
ns. "säätyläisten puolen" — kiroavat
iiyjiMmmM?m a • ja manaavat, elleivät ruoat ja juo­mat
silmänräpäyksessä lennä pöy­tään.
^
Majafalon väki touhuaa ja pelkää
— —pelkää ja touhuaa kuiii tulipalos-
Sirpa-Serkku tmssa tö^^
Ien kuulostaa, kiittääko toimittaja ^^^^ ^^^^
häntä hyvistS^oivomuksista. Kyllä Yöii finnit kuluvat, vetkalleen —
kiittää: suuri kiitosta, paljo kiitok- koko kruunun 4yytikievari nukkuu
sia! Satuttimkin aivan yhteen, sillä -Jälleen kohta häiriytyvään iineen. Pi-
' juuri samaan asiaaä oU toimittajakin , haan karauttaa huurteinen ratsumies.
• aikonut tässä pakinassaan kajota vfl-.-Häri hyppää satulästarkiirehtii por-kovissaan.
taille ja iiakk^^
Asia OH nyt nih, että toimitukseUa y Jf^lf^^
€i ole yhtään avustajiemme pUempää Hei, kroUvari — uusi hevonen
eikä juuri, lyhempääkään kirjoitusta 'Hänen Majesteettinsa Kuninkaan lä-
''vuoroaan odottamassa", lukuunötta^ hetille> ja nopeasti, huutaa tämä
vosta kyydityksiä hik>lehtimaan ja
tallissa tilaa -24 - hevoselle. Kestikie­varissa
;oli ^'v4eiä krouvi>- jossa 'tarjot­tiin
väkijij^omia halukkaille^
r Suomessa niinkuin- muuallakin on
vanhojen valtateiden varojia ; ollut
kievareita,^ joissa on näytdty ^ernien
muinoin romanttisia kohtauksia, teh-
Sälaisuus
Ajattelin tuossa — kuten nm
monta kertaa ennenkin olen ahtellia
— että mitenkähän saisin tämän kir­jeeni
lukijan käsiin niin, ettei toi­mittaja
sitä huomaisi. Xähkääs, kun
minä tässä kotoisen kevääni lumoissa
innostuin ensin laulamaan, että nur­kat
raikui, ja sitten — runoilemaan.
' Kuulittehan, mitä ma sanoin. Se on
- kaunis runo ja haluaisin, että te sen
. näkisitte, mutta minä pelkään tuota
toimittajaamme. (Vaikka täytyy
myöntää, että hän on ollut allekir­joittanutta
kohtaan hyvin ymmär-
HävcUnen.) _
Voisinhan m^nä kyllä käyttää Jiiu-
' kan vdltiovHsdui(a, s.t.s. kicräilyä:
mairittelisin häntä,"^iverteleistn hä­nen
sydämensä helläksi, toivottäim
hänen sielulleen iankaikkista aurin-
. gon paistetta, yhtä kaunista kiiin tuo,
joka'- tuolla kaukaisilla vihertävillä
kunnahilla' keikkuu. Ja kun hän
unohtttisi äkkunastaas sinne uneksien
tollottamaan^ niin minä sillä aikaa
• stijahttttaisin tämän niiden papereit-ten
joukkoon, i jotka menevät koneen
kitaan, la sitten te saisitte sen näh-dä.
Näin se kutäuisi (alkakaa hyvin
vienolla äändlä):
-•Aurinkir-paistaa-— iehmät haistaa
vtherjär^mtohon-ja ammuu, ammm.
• 'Kaunis on-:maa~—^ kanat kaakattaa
edessä kukan, komeanttkon...
Ahy linfmtlivertää,ysammikot
visertää
ja rattmilta nousee sääskiparvi...
.-ty lH^naa,..^yty^^ Tarkemmin äjateUuani kuomaan,
^ ja. j o i ^ vuosisateen kuulmsmimat i>n:f^hkmstävä: pois,
-henlulot ovat kohdamieettoise^^ ja - ^ ^ ^ ^
pitäneet -^jeuvoa^^kenan^.^^^-^m
asioista. Vanhojen kievareidenisan-i;.,^ r;=i->v. . ; - .
•nät^^ivat oikeiucihn^^^ ]^^M^^,^^ on
osasivat^jo^n^tkustajien^ameista^
ulkoasusta paatelkkunkm matkan
matta Jiyvin variÄoK ;a/*a <>« ai-^^ . . ^ ja
kanaan 'syystä tai toisesta, työnnetty ^^^^^^ Majesteet-syrjään.
Kynäilijäystäviemme pyy- iijy^ j^l^^
täishnme ottamam tämän huomioon- jälleen köpittää väsynyt kievarin­ko
ja ojentamaan iomittajalle apuan- isäntä ovea avaamaan ja sillä w^
sa. Onhan teissä, vanhoissa ystävis-: kuVi kuninkaan lähetti saa talon pa--
sämme, mom jo pitemmän aikaa ie- rasta pöytään, satuloivat re^ jo
vännyttä. Ehkäpä olette keränneet pihalla talon virkeintä hevosta vaU ^yp^tessä laukkaan ajopeleistä hil-ainemtoit
**mmp^m köläon" tulevia miiksi;' Tämän vieraan ei edes tar- i^^^ta nyyhkytystä tai äoineri huu-tarkoituksen
ja tärkeyden. Usein oli­vat-
krouvärit myöskin mukana kai­kenlaisissa
v^eilyissa ja joutuivat
joskus hengellään maksamaan puut­tumisensa
ylempiensä {muhailuihin.
Rakkäusseikkailuita näyteltiin myös­kin
vanhan ajan kievareissa. Yön
tumniina tunteina saattoi yksinä^en
kievarin .pihaan katäUttaa valjakko,
ja ajaja vaati pistoli Jcourassajk^^^^^
väriltä heti uusia kj^tihevosia seu­raavaa
tulista matkaa varten. Kuo­mujen
pimennossa istuvien hÄikilöi-den
matkan tarkoituksestani kyyti^
aseman pitäjällä ollut aavistustakaan
joskus kuului vain hevosten jälleen
kirjoituksia "tfarien^ ellei jo ole
joht aivan ioppita vailla^ jaän^^^^ vain
' laatikkoon'' lepäämään: Ottakaapa
• nyt ne-rsieliä esille ja "Jinistäkää",
min kyllä tästä pulasta päästään.
Suomennokset tövat yhtä fervetul-
' leita. Jajoittenkinyiuiirteny^^
' me yritykset (esim, Paul Jummn äs-
Act täin) ovat osoittaneet, eitä kykyä
• Jtylläolisii kun vään hyvän kirjoi-,
• tuksen löytäisi ja iulisialetuksii Huo­limatta
keväästä ja kesästä tohke- -höjen valtateiden varsill^^^
nemme esittää tämänkin toivomuk- «tavemej*a'\ joissa jokainen iftätkus-sen.
Oikeastaan — keväällältän se tavaineii oli \*elvc^lineä'saamaan ruo-mein
kirjoitusinnostuskin herää- kun kaa, juomaa: yösijaa ja myöhemmin
sydän lämminnäsykkäilee jafunnd- myöskin kyydin kohtuullista Icorvaus-mat
voimakkaina himpailevat. ta vastaan ja jo niin aikaisin kuin
Turha pitemtttälle jatkaa, Ystä- v; 1649 annettiin ensimmäinen
vämme jo tästä ymmärtävät.
vitse heittää kölikkoaikäan pöytään dahdus.
ellei tahdo, sillä kuhinkaan nimessä
on hänelle kaikki kruunun kieva­reissa
vapaata,
"Niin feiikiu^ aika ^Uiu se yö ja
lukemattomia tnuita sen jälkeen —
kuluvat kymmenet ja sadiatkin vuo­det
ja kruunun kievarien Väet saa- hän kievariin saapui. ^^Aatelisten saa­vat
olla: yötä päivää, jalkeilla^, detty, oliko fiän kala vai lintu ^
vMi\'03arrettäröyhk«tä vieras tyläisten^ puolelle saattoi tulla jos-vellessaan.
— Jö keskiajalla oli van- kus salainenkin ei tie-äätelinen
vai aateliton ^ ja suurella
Mni^mettmiääptte IMkiii kautta
niitä m nautittavaksi.
':l(f teyj&tkd^kirjyitä^^ kau-fiiitcc
ktit^^ kynän­ne
pyöriä: kSiffään f eifpaassa henges­sä.
Aina sitä on aikaa ja aina sitä
aikaan saa. Min vään'alkuun lähtee,
vaikka ^uiftka' olisi--j^^ kuitma
jä kiire, la^arsinkin jos on vähän
rakastunut^ • nänktmt meistä useam-
~^matoi}äJi: vuosista- h^^^ JO­TAKIN
me aina joko rakastamme tai
vrhaamMe,' ja'siitähän- syntyy tosi­kertomus,
jota ei tarvitse paljon edes
^ärittääkään.
f Luulen/että tämä lukijain toivo­mus'Q&
t&imittajankin toivomus, jo­ien-
teen tässä yhteisen palveluksen.
{Saa nähdä kiitmkö toimitta ia täs­tä!)
-^'SJUPA-SE^KKU.
loivat tällaiset tunnottomat maan-
AP:
^'Xee vapaasti /a vm/fc el
voi oHa tekemättä^ kuitenkin vaella
itse määräämälläsi fietlä ja jo aikai­sin
Mpi vihaamaan virheitäsi,
G, Keller,
tikie\'arisääntö*- k<rfvo Ruotsin vialta-kuntaa
varten.
Edellämainitun ensimmäiseni
Varisäännön'* mukaan piti jokaisessa
kestikievarissa olla kolmenlaisia huo-
• neita; nim. yksi huoneisto tuli olla
faiattimavaateliSLUe säätyhenkilöille,
Menneiden aikojen kestikievarei-
^ den matfcamiehet olivat niin seka­laista
sfeurakuötaay ettei heistä Jiir-janopt)
inutkaan,voinut saada selvää, kiertäjät koitua kievarinväelle vaa-
-Kenenkään ei tarvinnut sanoa nime- iällisiksi ja vanhat asiapaperit ker­änsä
eikä matkan' tarkoitusta; kun toivätkin Synkistä tihutöistä, joiden
kohteeksi: kievarinpitäjä perheineen
JoUttfnut^
; • ^ o n ^ ^ « i ö t e i n « t ^ kestikie-
'X^eKsa>:€^
Joissa puukot ja patukat — jopa jos-aanellä
ja vielä suuremmaUa röyh- kus-ampuma-aseetkin tekivät tuhoi-keyddlä
hän vain komenteli talosta saa -jälkeä. Silloin oKkrouvarin äk-parasta
ja lahti loi^jen lopuksi tie- kiä otettava, jalat allensa ja painut-hensä
kolikkoakaan jättämättä. tava "keittiön piiolelle tai jos hän
Mutta vareinaSnen rahvaan p^^ oli laillista kijempaa ainesta, saat-oli
4isein vieläkin levottomampi, töi -hän h>hkeasti=yhtyä yleiseen tap-
Kromiin pesiytyivät kaiken maail- :jjeluun ja heittää vihdoin erimielL^t
maankierfäiJit « ^^^^^^^ talostaan maantielle. Kerro­taan,
että Sysmän Ä i h a s s a kievaris-
. - . sa kerran syntyi kahden matkamie-kaisi
AThdoin tulla heUtä maksua ky- hen kesken tulinen tappelu, jossa
sjnnaan, saattoiv^at he uhata ja van- aseina käytettiin - halkoja. KieN-ari
noa polttavansa koko kievarm maan Matheus Henriynpoika kiirehti sil-tasaile.
Yksinäisaiä seuduilla saat- (Jatkoa 7diä sivalla)
man maankiertäjät ja istuivat aa­musta
iltaan ja illasta aammm -ryyp-sin
ääressä ja knh krouvari us-