Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 29, 1950

              il
I
V
. Ml. O
ottaa tarjoustasi. 'vastaan, slUä en IJE-lusj
€ttä tylet petetyksi, enkä. halua it­sekään
pettyä, sillä minä odotan yhä
53
' Erosimme sinä Iltana ristiriitaisten
tunteiden vallairsa. Ajattelin tehneeni
reiiellisesli ja oikein.
Tultuani seuraavana iltana toimesta­ni
kotiin,, tuli hän Tastaani.
**En halunnut eilen illalla ahdistella
liikaa kysymyksilläni, Elli. Pyydän,
että oppisit jmiiiiärtämään minua., olen
siihen' tyj^tjfväinen. Tule vaimokseni,
sillä mitä hyötyä sinulle on siitä, että
cdotat ja hän'ei mahdollisesti koskaan
tule., Silloin olet tehn>t yhden onnetto­man
lisiiä Ja se onnettomuuden uhri
olen minä. Jos hän olisikin eläväin kir­joissa,
niin hän olisi tavalla tai toisella
Ilmoittanut itsesiääe — tai sitten hän
on voinut löytää toisen."
" E n usko sitä, Keijo. Mutta kas,
olemmehan jo kotona, min se matka ku­lia,
pian."
"Siinä nyt näet, että kahden, kulkien
on tie lyhyempi. Niin se'on, että-elä- '
män tiekin on kahden kulkien lyhempi.
Koslia voit antaa vastaulisesi, E l l i ?"
"Minun mielestäni tätä asiaa pitäisi
tarkoin harkita ja pyydän ainakin kym-
- menen päivää aikaa.' Lupaatl^o sitten
olla tyytyväinen, Keijo, vaikka vastaus
ei olisikaan sinun mieleisesi?"
"Mutta minä ainakin toivon sen ole­van,
E l l i . " • • • . '
Menin sisään. Siellä Irkku ©li kyy­nelissä,
• "Mikithän Paulia vaivaa, kim ei taas­kaan
ole tullut kotiin?"
"Mutta joko vastavihitty aviovaimo
ijyt itkee?" Kerroin Irkulle mitä olin
puhunut Keijon kanssa ja minne päin l^un on tämä työläisen elämä sellaista,
asiat ovat menossa. "Mutta -minusta €ttei sitä eloaan ja oloaan voi itse snää-tuntuii
•vieläkin, että NiOo tulee joku J'ätä, on mentävä sinne mistä parhaiten
40,000 kevosvolnma sähköenergiaa Usätttm Tkunder Bayn purim,kun Fine Portagessa avattm ml
säkkövokmlmtos. Laitos muuttaa Nipigon joen veden sähkövmmaksi, l^ka palvelee aluetta. .
' me täällä vieraalla" maalla, %i
oloissa^ tällaisen pienen yksimisen
.rnen rannalla, Oloissa, jossa ei h
k p n kyynelet vuotaisi vaikka
tuisiKmie taohon lammikkoon
man syliin. Mutta, sellaista on
liiille, jotka valmistavat tiet ja
välineet. Usein saa itse jalkapa'
_i5lMi_l^ajp^s ja kun komppaniaji
koura saa niskaasi kiinni niiu sis
tua 'vklä tiilenpäitä lukemassa,
voit muistella aikaa kun itse hilt
ja vertasi vuodatit tuon radan RL
etti
että
äsen
li^tiuriiD •
"s €l!ut
3 ollut
Port
haht
lahdin 1
<!;;7äin j
btta tuH
jsa ja 5
jo^an ki
[liian auk
lanisen jäi
Kun sitt<
itaaspa
Ensi
ItHMINEN TAHTCK) olla vähän sei- sorsaparit soutelivat rauhaisasti. Ajat-lainen
taikauskoinen joskus ja niin telin, että siinä olisi Jussille ja Vikille
se kävi allekirjoittaneellekin, että kun
se kymppisentin puntarin onnenlehti sa­noi,
että "kun matkustat seuraavan ker­ran
niin mene länteen, se on iiyödylli- •
sempää". Ja niin sitä sitten tuli pistet­tyä
pillit pussiin ja lähdettyä, ei kui-mielenkiintoista
touhua syksyn tullen,
mahdollisesti tuottoisampaa kuin Maple
Cp-rovessa.' Yksi huomio minkä tein oli
että koko välillä' Sudburysta Supe-rior-
jän''en rannoille saakka näin vain
yhden venheen järven rannalla, puhu-
. olen se
ji^Icvansa- sii
ii, että ky
ipauden l
jo soitt
Itä täältä >
itt aivan
<sm tietän
;",cjanii Ave
m tenkaan ennen kun sain työnantajalta mattalsaan siitä, että järvillä olisi ollut
kutsun, että nyt sitä sopisi tulla. Se ketään härnäämässä ahvenen pirriäisiä. nuksella, mutta jota et nyt ole l i r ^ l
Ajattelin, että tämä seutu on oikein , nen käyttaniään jos ei ole kaik{u\ilä ^¥
kaujils päivä vielä."-
" E i , Elii, älä «uskota enää itseäsi, se
on anahdotonta."
"Lähde sinäkin Irkku, mennään kä­velemään,
se virkistää sinua."
_ "Okt oikeassa, Elli, kierretään van­hoilla
nmistojemme paikoilla.. . ,"
"'Kat^s, Irkku, kuka tuolla tuulee."
"Sehän on Keijo.' Mitä sinä täällä
kiertelet ,onko sinullakin täällä vanho-jen
muistojen kokc^lma?"
" E i , «mutta ajattelin tulla teille. Nyt
on kymmenen päivää kulunut ja haluan
tietää, mitä sinä olet päättänyt, E l l i ."
" E n mitään. Olemme puhuneet Ir-kun
kanssa vanhoista asioista .ja niissä el
ole paljon ajatusvaivaa ,
toimeentulonsa voi saada. Ei tule ky­symykseen
missä ovat toverit ja ystä­vät
ja missä tahtoisi olla, täytyy vain
mennä sinne missä käsivartensa voisi
saada edullisemmin kaupaksi. -••
Ja kun Itse olen halukas lukemaan
toisten tekemistä matkoista Liekin ja
muiden lehtien palstoilta, niin ajatte­lin,
että mahdollisesti joku toinenkin
on yhtä utelias ja lukee tämän paki-ahvenparkojen
paratiisia Beauhamoin
vesiin verraten, jossa sunnuntaikalas­tajat
ainakin yrittävät aamusta iltaan
narrata ahventa onkeensa, joskin mo­nasti
huonolla menestyksellä.
Kuvittelin myöskin, että varmasti
jokaisella noilla pienillä yksinäisillä
järvillä on omat historiansa ja salaisuu­tensa.
Varmasti useampien . niiden
rannalla on joku suomalainenkin pe­tä-
rahaa taskussasi.
m
Sitten päästiin Superior-jänea
kyviin ja silmämme kohtasi uuäa 1.
kuntia, joita ei ollut vielä tyim:!^
vuotta sitten oUeiikaan, pi;raltäii! '4^
rathon j a Terrace, Bay. Kauimta Ä-liä
näkjTivät olevankin, paperit6'f|
vissiin on molemmissakin paikois^. |:|
"Viileät Superiorrjärven tuulet M'--^M
vat" hieii otsMtasI kun astuskekt
salia. Rata, joka kulkee ^
•{E
Va
3ian.
Niin, se matka alkoi Montrealista ke- radankorjuutöissä ollessaan,
^kuun 12 p:n iltana, joten alkumat- sunä rauhaisana kesäiltana
seskellyt hikeä kasvoiltaan raskaan päi-.
vätyön päätyttyä, tämän rautatien ra- järven pohjoista rantaa knlkee
kennusaikana ja vielä myöhemminkin kohdin aivan kallioiden reunaa, että j
Varmasti pa siitä olisi ratakisko poikki min
on tullut !ä oltaisiin armottomasti ahventen
kasta ei ole mitään sanomista, koska ei niieleen se rakas kotilampi, jonka ran-mitään
nähnytkään, kun oli pimeä ja
vielä päälle päätteeksi olin sikeässä
takunnassa. Onpa siinä siellä ja
»3
Tunsin itseni niin yksinäiseksi Ja otin
Keijon tarjouksen vastaan, järjestim­me
'kaikki ktmtoon. Keijosta ei piiut-tumit
«mikään, hän oli mies sanan täy-c?£
ssä merkityksessä.
uiressa. Mutta jopa seuraavana aamu­na
päästiin Sudburyyn ja saatiin aina­kin
kah%it. Myöskin sain olla keskus­telussa
tämän lehtipajan parin miehen
kanssa, joskin vain puhelimen avulla,
sillä ei ollut aikaa pysähtyä enempää
aikaa tovereiden kutsuista huolimatta,
sillä pitkä matka oli edessä ja kun olin
nalla lapsina juostiin leikkien ja kir- lyhkäisiä tunneleitakin, ja jossakin!
maten, tietämättä, että joskus olem- den rata kulkee sellaista pengertä,
järjestBmme häämme erääseen suu- . Päättänyt poiketa tapaamassa ainakin
reen ravintolaan, sillä muuta huoneistoa "I-osojätkää".
emme saaneet. Kutsmieraita oli lähel­tä
ja kaukaa. _ ' .
H;iäiltana säikähdin. Katsahdin Ik-kunsaji
J3 olin sen takaa näkevinäni
Niilon. .Ajattelin sen vain johtuvan
menneistä muistoista. Maitta kun mor-siustytöt
pukivat minua ja juuri kun
Icruunua asetettiin päähäni, näin jäl­leen
samanlaisen vilahduksen. Silloin
jähmetyin. Luulin • tulleeni mielenvi-
Icaiseksl.
Päivä oli kaunis ja niinpä ei tullut
kysymykseenkään syventyminen luke­miseen,
vaan piti kiinnolla seurata mai­semia
rautatien varrella. Karujahan ne
maisemat kyllä Sudburysta länteenkin-päin
o\'at, mutta omat kauneutensa niis­sä
kuitenkin on. Vähän väliä radan
\wrdla on nättfä pieniä järviä, joissa
En ollut häntä huomaavinans, ajattelin,
Vieraat ihmettelivät/että mi- «ttä hän oli vain tullut muiden mukana
kä minun oli, sillä olin kalpea kuin kuo­lema-
Autot oli järjestetty peräkkäin portin
eteen. Astuimme autoon ja lähdimme
Mrkki>a kohti Kansaa oH kirkon edus­ta
täynnä . . .
Tiesin, että en rakastanut Keijoa,
seuraamaan häämenoja. Noustessam-me
autoon, pamahti laukaus ja heti toi­sen.
Kuula sattui olkapäähäni ja Nii­lo
vaipui kuolleena onaahan . . .
Heräsin aamulla sairaalasta. Nuori
aviomieheni, kasvoiltaan " lumi\'alkea,
seisoi kahden lääkärin ja sairaanhoita-
Saadaksenne korkeimmat hinnat ja nopeii
k a l kM säitä voilJ®. YoSmm® myyda ne H Y ^ U
H I H N O I L L A . . , Meidän naulaat ostäSamm® maksajat K O ^ » * :
MAT HIHMAT TÄYSISTÄ komisi® . . . T H NELJANNESVIÖ^'
S A D A N TiMPoatoa HEDELMÄTUKKUMABKETISSA . M ® -
tYsllpwtlälielelääawapaafi4ipyyd®tt»®ssi.' •
Suosliiikset Basik of McAtreal
F. G. USTER & GO^ LB^rTEP
ia FROOT ST. E. T0E0NT0..01fT, ' FHHEUH BI«
j Edustamme
jvaltamerili
Isanne huvj
I muihin EUJ
lluottamuks
leemme l ip
fkevissa asi<
mmmm
niSUMINNE
TOETTÄEl
TSniE YKS
^ KMKI
nSTA KYSY
• hilatkaa
® ÄInoasitai
m
¥altu
Kim paK>i kysji, rakastinko häntä, Jan kanssa vuoteeni vieressä.
vastasin rauhallisesti että en; Hän uu­disti
saman kysymyksen ja kj^yi, otan­ko
hiaet iBiehekseoI, johon ^'astasin
niyöntäx^äsU..
Astuessamme 'ul-OiS kirkosta a^utoja
feahti, »äin Niiloa hSrnmn- keskellä.
Jouduin olemaan
viikkoa. Sain kuumeen
sairaalassa kaksi
ja olin muu­tenkin
järkv-tetty.
TallaineÄ oli minun hääyöni, kertoi
E l l i.
Loppu,
FARMI MYYTÄVÄNÄ
Sairauden takia ms^ydläa^feyÄ^es® ^
peltoa- Nyt viljelyksea m& im eettferäS.
UiisI seitsemin hmn&tm asuSnmteenmis» tä^i keDaxi i » J ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^
Sementti navetta 42 jalkaa leveä j a m jalkisa p t - M . KailsJä uaoia«^'
set uusia. Sekametsää 2,CM}0 koordlm.
l A L M A B UnSITALO. SIL¥EE MOHNTAIK. ONT.
Posti *mMm S H w Mcmatato. l>.:--0«. .0»t. .
IA
•mm-m mvmtAmA, nmMmmm 29 PÄIVÄNÄ, I9SO