1949-03-19-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ANATOLE F l t ^ C E:
•\ TOIN k\-mmenen vuotta sitten kävin
eräässä näisvankilässa. Se oli rakennettu
Henrik IV aikana ja sen korkea
liuskakivUcatto kohosi yli pienen
synkän virran rannalla sijaitsevan
kaup.mgin. Tämän vsuikilan tirehtööri
oli Jo vanhanpuöieinen mies, mustine
perui!kkineen ja valkoisine partoineen.
Hän oli eriskummallinen henkilö, tuo
tirehrööri. Häiiellä oli oma ajatuksensa
kaikista asioista ja oli muutoin, hyvä-svdämineri
mies. Ei hän. koskaan epäil-lyt
k r-lmensadan kasvatikkonsa siveyttä,
nnitia ei hän myöskään huomannut sen
ölevun paljon älhaiisemmalla kannalla
kuin kolmensadan muun naisen, jotka.'
umpimähkää otetaan jostakin suurkau-punirista.
— X e ovat täällä samanlaisia
kuin muuallakin, nä\'^ttäyät hänen silmänsä
sanovan, ;
Kifikiessämme vankilan^pihan poikki
seunisi meitä |oukki)^-^^
lasivst työhuoäneisHiisai^^
saan huomäsiirifme vaikhöjäkirr naisia
raakoine. salavihaisine katseineen. Ystäväni,
tohtori Cabane, j p k i saattoi meitä,
huomautti, että kaikilla näillä naisvangeilla
oli jotakin heidän luonteilleen
ominaista. ::Epavarma katsantotapa
oli h\-\in yleinen heidän keskuudessaan.
He olivat huonontuneet suvuistaan ja
ainoastaan aniharvoilta puuttui rikoksien
'ättäinä leima.
Tirehtööri ravisti miettivä'5enä päätään.
Huomasin sangen hyvin, ettei hän
h\-\ äksynyt nykyaikaisia lääkärien -teo-rioja
ja hän arveli ei ollenkaan, tai
ainakin sangen harvoin voitavan erottaa
rikoksellinen viattomuus. - '
Hän opasti meidät työhuoneisiin.
Näimme työtätekeviä leip^^ pesi
jättäriä sekä ompelijoita. ToimeHai-suus
ja siisteys levitti täällä sangen
niukasti iloa. Tirehtööri kohteli kaikkia
lempeästi.' Tietenkin saivat pahimmat
vangir hänet toisinaan unohtamaan hy-
. nytensä sekä kärsivälisyytensä. Hän
arveli, että pitää sivuuttaa.paljon asioita,
ja ettei saa kysellä liiaksi henkilöitä,
joiden kanssa joutuu usein tekemisiin,
vaikkapa nämä henkilöt Olisivatkin vankeja.
Eikä hän myöskään vaatinut täydellisyyttä
vangeiltaan jos koht v nämä
olivatkin rangaistavina. _
Hän tuskin i t s e k i n uskoi rankaise-raisen
siveelliseen vaikutukseen; erit-^
tainkin kauhistutti häntä; se^ettlTvnn-kilan
tulisi olla sive .\iat-teiematta
sitä toaseikkaa, että ran^^
misen avxillä voi saada ihmiset paremmaksi,
koetti hän parhaansa mukaan
suojella noita onnettomia kasvatikkc-jaan
kaikUta kärsimyksiltä. En tiedä,
tekikö hän sen Uskonnollisista pariaat-teista.
sen vaan tiedän ettei hän antanut
^ovittami50pilIe rahtuistakaan arvoa.
— Minä tulkitsen säädökset omalla
tavallani ennenkuin noudatan niitä; i l moitan
myös aina itse hiistä vangeille.
Säädöksissä vaaditaan esimerkiksi täy-fJellistä
hiljaisuutta. Jos tuota sääntöä
^yt Aivan tarkalleen seurataan, tulee
vangeista ennen pitkää idiotteja eli hulluja.
Ar\elen, minun täyty\' arvella,
^'tei säädöksissä tätä toivota. Sanonpa
siis vangeilleni: säädöksissä vaaditaan
noudattamaan täydellistä hiljaisuutta.
Mitä se tarkoittaa. Sitä, ettei
tarkastusmiesten pidä kuulla t e i ^ n puhuvan.
Jos kuidlaan teidän j u t t e l ee
rangaistäah^teita; ellei taas kuulla teitään
ääntänne, ei ole mitään aihetta teidän
moittimiseen. En ole velvollinen
kaitsemaan ajatustanne idottuvaismitta.
Elletvät: sanamie; pidä snaremixia ääntä
kuin ajatuksenne, ei minulla voi olla
mitään muistuttanjsta. Tällä tippaa vartettuina
oppivat he piihumaan siten,
etteivät itmnsanoakseni lausu ajatuksiaan
ääneen. He ei\€t voi tulla hulluiksi
ja mikä on tärkeämpää: säädöksiä
noudatetaan. *
Kysyin häneltähyväksyvätkö hänen
esimiehensä hänen tapansa tulkita säädöksiä.
— Kun tarkastajat valittivat minusta,
vastasi hän, vein heidät ulommaiselle
portille ja sanoin heille: "Te näet--
te tämän puomin; se on puinen. Jos
tänne suljettaisiih miehiä, ei viikon kuluttua
olisi ainoatakaan jälellä. Naisilla
ei ole pakenemisajatuksia. Mutta
on viisainta, ettei tehdä heitä raivoisiksi.
Vankilajärjestys ei ole edullinen heidän
ruumiilliselle ja siveelliselle terveydelleen.
En rupea heidän kaitsijakseen jos
asetatte hiljaisuuden kidutuksen heidän
niskoilleen.''
Sairashuoneet ja makuuhuoneet, joissa
sitten kävimme, olivat sijbitetut suuriin,
valkoisiksi rapattuihin saleihin.
Eräässä salissa olevassa rautasängyssä
makasi olento, niin kevyt kuin kokoon-kierretty
liinanen. Luulipa melkein,
että siinä o l i piem* lapsi.
—. No, voitteko paremmin.
tohtori Cabane. » ;^.
— Kyllä, herra tohtori! Paljon paremmin!
Hän hymyili.
— Sepä on h}^! Nukkukaa vaan
oikein hiljaa, niin tulette kyllä terveeksi/.'
Hän katseli lääkäriä ilosta ja toivosta
loistavin silmin.
—^ Hän on ollut sartgen sairas, tjjo
pikkuinen, sanoi tohtori Cabane. Menimme
eteenpäin.
— Mistä hairahduksesta hän on tuomittu?
. '
— Se ei ollut mikään hairahdus, vaan
suoranainen rikos.
— Siis?
—, Laipsenmurhasta.
Kapean, pitkän käytävän päästä astuimme
pienoiseen, sangen miellyttävään
huoneeseen. Seinillä oli paljon
peilejä, ikkunat, joissa ei ollut rbtikoi-ta,
antoivat maalaiskylään päin. Sisällä
istui nuori, sangen kaunis nainen
pö>'dän ääressä kirjoittamassa. Toinen,
joka seisoi hyvin puettuna hänen vieressään.
etsi avainta tuon toisen uunilla
olevasta avainnipusta.
Luulin näkeväni tirehtöörin tyttäret.
Hän. sanoi heidän olevan vankeja.
— Ettekö ole huomanneet että heillä
on laitoksen vaatteet?
En ollut huomannut tätä, gillä he kantoivat
pukua tO'sin kuin muut.
—: Heidän vaatteensa ovat paremmin
tehdyt ja heidän päähineensä pienemmät
niin että hiukset saavat vapaasti
esiintyä,
— On sangen vaikeata, sanoi tirehtööri,
estää naista näyttämästä hiuksiaan,
ainakaan jos ne ovat kauniit.
Nämä naiset ovat yleisen järjestyksen
alaisia ja veivoll isia tekemään työtä.
—Mitä he toimivat?
— Toinen on arkiston, toinen kirjastonhoitaja.
Ei tarvinnut kysyä, näin et^ä .<;nnn
oH kaksi "kiihkoilijaa". Tirehtööri ei
salannut että hän vankiensa joukosta
eroitti todelliset rikokselliset.
_ Teidän sellaisia, sanoi hän. iotka
ovat aivan -vieraita rikoksilleen. Se oli'
aivan kuin äkkinäinen salama heidän
elämässään. He voivat osoittaa rehellisyyttä,
rohkeutta sekä jaloutta. Sitä
en voi sanoa varkaistani. Hddän rikoksensa,
fotka ovat keskinkertaisia ia
yleisiä, nax^ttäx^t muodostavan erikoisen
osan heidän eTämHsfään. He ovat
pafahtumattomia. Heidän'alhainen sxn-tymänsa.
joka. on antanut heidän tehdä
moitittavia tekoia. tulee selvästi esiin
heidän esiintymisessään. Rangaistus jo-
Otta-ivän kilihailuissa kautioltäste^umestaruudcn voittanut iS-vuotias ioronioloinen
iyt:ö SusatitTc Morrow, aitimä hy^^
ka kohtaa heitä, on huomattavan helppo
jä kun heillä on vaan sapgen niukalti
ruumiillista ja siveellistä tunnetta, kärsivät
he rangaistuksen huolettomasti.
— Tämä ei suinkaan tahdo sanoa
sitä, — jatkoi hän elävästi, — että nämä
onnettomat eivät olisi armeliasuu-den
puutteessa ja että fieistä ei pitäisi
välittää. Hän antoi meidän,astua työ-huoneenseensa
ja käski erään vartijan
tuoda vanki n:o 203.
— Nä>'tän teille kohtauksen,-—virkkoi
hän, — jota en ole ollenkaan valmistanut,
vakuutan sen teille. Sen pitäisi
antaa teille selvän kuvan rikoksesta
ja rangaistuksesta. Sen, minkä
kohta saatte nähdä ja kuulla, olen minä
nähnyt ja kuullut satoja kertoja
elämässäni.
A'anki erään vartijan'saattamana astui
työhuoneeseen. Hän oli nuori, tavallisen
kaunis talonpoikaisnainen, yksinkertaisen
ja lempeän näköinen.
—Saan ilmoittaa teille hyvän uutisen,
— sanoi tirehtööri hänelle. Tasavallan
presidentti antaa anteeksi hy\'än
käytöksenne takia jälellä olevan ajan
rangaistuksestanne. Saatte jättää vankilan
lauantaina.
Vanki kuunteli suu puoleksi avoinna,
kädet suonenvedon tapaisesti koukistuneena.
Mutta hänen ajatuksensa toimivat
sangen yitkaaar"'
^ — Saatte lähteä ensi lauantaina tästä
kodista. Olette vapaa.
Tällä kertaa hän ymmärsi. Hän kohotti
tuskallisesti kätensä, hänen huulensa
vapisivat.^
— Täyt>'ykö minun todellakin lähteä ?
Mikä minusta sitten tuleekaan? Täältä
olen saanut elatukseni, vaatteeni ja kaikki.
Ettekö voi sanoa h3^älle presidentillemme,
että biisi mimdle paljon parempi
kuin jäisin tänne.
Tirehtööri esitti lempeällä äänellä
hänelle, ettei hän voisi hyljätä armon-osoitusta,
joka hänelle suotiin. Sitten
ilmoitti hän naiselle että tämän mat-kustamiseen*
oli luovutettu pieni summa;
noili k3rmmenen eli kaksitoista fancia.
Nainen poistui itkien.
Kysyin miksikä^ hän oli pidätetty.
Tirehtööri avasi rekisterin. '
— 203. Hän oli palvelijatar talonpojalla
. . . Hän varasti alushameen
Emännältään.
—- 'Varkaus-. . . Tidhän i d ä t t e , että
laki naaraa arisaran ran^st^ pal-velijan
t^emialle vai*katidelle . . .
KANSA KA«VÄ*. Vh^svalloissa
syntyi yiimevaönna 3,715,000 IdLSta.
Ilmaliikenne on poistanut maita ja
kansoja erottavat suuretkin välimatkat
melkeinpä kokonaan. Lentokoneet ovat
tehneet myöskin maitten sisäisen l i i -
Icenteen nopeaksi. Aika on r^aa, ja
niinpä varsinkin liikemiehet käyttävät
hyväkseen lentokoneiden nopeutta. Mutta
suurin osa matkustajista ajaa jatku-'
vastl junalla tai kä3rttää laivoja. Mai*
uittakoon, että Suomessa myytiin -valtion
rautateillä v. 1947 yhteensä S5,970,-
567 matkalippua. Toisin sanoen: Jokainen
suomalainen teki keskimäärin yhteensä
14 junamatkaa.
Ulkomaalaiset moittivat usein juniem-me
hitautta. Suuressa maailmassa on
. totuttu yli sadan kilometrin nopeuksiin,
mitä Suomesisa ei koskaan ole säännöllisessä
liikenteessä saavutettu. Ennen
sotia oli "Lentävä Tamperelainen"
rautateittemme nopein>^Helsingin ja
Tampereen 187 kilometrin välin se katkaisi
silloin 2 tunnissa 39 ihinuutissa
ajaen ts. 88 km tunnissa. Njrt -4ae
sama matka aikaaf 3 tuntia 18minuuttia.
"Junien maailmanennätys on 231 km.
tunnissa. Sen saavutti kesäkuun 21
piäivänä 1931 saksalainen, "kiskpzep-peliini"
Hampurin-^Berltnia lataosaila.
Tämä hirammenijä kulki bensiinillä ja
se oli varustettu erikoisella potkurilla.
Nopein säännöllinen junaliikenne on kuitenkin
Amerikassa. Matka L a Juntasta
Dodge Cityyn Kansasin valtiossa ajetaan
aikataulun niukaisesti 136 kilometrin
keskinopeudella.
Sveitsissä on taas maailman, vahvin;
vesuri. Se liikennöi St. Gotthardin raV
dalla, siinä on 12,000 hevosvoiman die-sel-
moottori, pituus 32 m ja se painaa
232 tonnia. Amerikassa on tosin pi^
tempiä ja raskaampia vetureita, mutta
niitten teho ei Ole niin suuri. Vertauksen
vuoksi mainittakoon, että Suomen
veturit ovat 22 m. pitkiä, painavat 1 SS
tonnia ia teho on 1880 hevosv<Mmaa. -
Jos haluaa saada tarpeekseen junassa
istumisesta yhdellä matkalla, noiiskoonv
iunaan Lissabonissa ja matkustakoon
Madivostokiin.' Se on nimittäin- miaa3-'.
man pisin rautateillä vbdistettv väli eli""
yhteensä 13.600 km. Ennen Moskovaa
joutuu kuitenkin siellä ^ällä vaihtamaan
iunaa, mutta loupumatkan Vladi-j.
vostokiin — 8.650 km. — saakin siitin
äiaa korottaa yhtä menoa perill6. asti.
Se on maailman pisin yhtenaioen matka,
joka kestää yhdeksän vuorokautta.
Lht.^m^ ÄAmSKOTNrW. PXTVXNX, 1949 SIVU 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 19, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-03-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490319 |
Description
| Title | 1949-03-19-07 |
| OCR text |
ANATOLE F l t ^ C E:
•\ TOIN k\-mmenen vuotta sitten kävin
eräässä näisvankilässa. Se oli rakennettu
Henrik IV aikana ja sen korkea
liuskakivUcatto kohosi yli pienen
synkän virran rannalla sijaitsevan
kaup.mgin. Tämän vsuikilan tirehtööri
oli Jo vanhanpuöieinen mies, mustine
perui!kkineen ja valkoisine partoineen.
Hän oli eriskummallinen henkilö, tuo
tirehrööri. Häiiellä oli oma ajatuksensa
kaikista asioista ja oli muutoin, hyvä-svdämineri
mies. Ei hän. koskaan epäil-lyt
k r-lmensadan kasvatikkonsa siveyttä,
nnitia ei hän myöskään huomannut sen
ölevun paljon älhaiisemmalla kannalla
kuin kolmensadan muun naisen, jotka.'
umpimähkää otetaan jostakin suurkau-punirista.
— X e ovat täällä samanlaisia
kuin muuallakin, nä\'^ttäyät hänen silmänsä
sanovan, ;
Kifikiessämme vankilan^pihan poikki
seunisi meitä |oukki)^-^^
lasivst työhuoäneisHiisai^^
saan huomäsiirifme vaikhöjäkirr naisia
raakoine. salavihaisine katseineen. Ystäväni,
tohtori Cabane, j p k i saattoi meitä,
huomautti, että kaikilla näillä naisvangeilla
oli jotakin heidän luonteilleen
ominaista. ::Epavarma katsantotapa
oli h\-\in yleinen heidän keskuudessaan.
He olivat huonontuneet suvuistaan ja
ainoastaan aniharvoilta puuttui rikoksien
'ättäinä leima.
Tirehtööri ravisti miettivä'5enä päätään.
Huomasin sangen hyvin, ettei hän
h\-\ äksynyt nykyaikaisia lääkärien -teo-rioja
ja hän arveli ei ollenkaan, tai
ainakin sangen harvoin voitavan erottaa
rikoksellinen viattomuus. - '
Hän opasti meidät työhuoneisiin.
Näimme työtätekeviä leip^^ pesi
jättäriä sekä ompelijoita. ToimeHai-suus
ja siisteys levitti täällä sangen
niukasti iloa. Tirehtööri kohteli kaikkia
lempeästi.' Tietenkin saivat pahimmat
vangir hänet toisinaan unohtamaan hy-
. nytensä sekä kärsivälisyytensä. Hän
arveli, että pitää sivuuttaa.paljon asioita,
ja ettei saa kysellä liiaksi henkilöitä,
joiden kanssa joutuu usein tekemisiin,
vaikkapa nämä henkilöt Olisivatkin vankeja.
Eikä hän myöskään vaatinut täydellisyyttä
vangeiltaan jos koht v nämä
olivatkin rangaistavina. _
Hän tuskin i t s e k i n uskoi rankaise-raisen
siveelliseen vaikutukseen; erit-^
tainkin kauhistutti häntä; se^ettlTvnn-kilan
tulisi olla sive .\iat-teiematta
sitä toaseikkaa, että ran^^
misen avxillä voi saada ihmiset paremmaksi,
koetti hän parhaansa mukaan
suojella noita onnettomia kasvatikkc-jaan
kaikUta kärsimyksiltä. En tiedä,
tekikö hän sen Uskonnollisista pariaat-teista.
sen vaan tiedän ettei hän antanut
^ovittami50pilIe rahtuistakaan arvoa.
— Minä tulkitsen säädökset omalla
tavallani ennenkuin noudatan niitä; i l moitan
myös aina itse hiistä vangeille.
Säädöksissä vaaditaan esimerkiksi täy-fJellistä
hiljaisuutta. Jos tuota sääntöä
^yt Aivan tarkalleen seurataan, tulee
vangeista ennen pitkää idiotteja eli hulluja.
Ar\elen, minun täyty\' arvella,
^'tei säädöksissä tätä toivota. Sanonpa
siis vangeilleni: säädöksissä vaaditaan
noudattamaan täydellistä hiljaisuutta.
Mitä se tarkoittaa. Sitä, ettei
tarkastusmiesten pidä kuulla t e i ^ n puhuvan.
Jos kuidlaan teidän j u t t e l ee
rangaistäah^teita; ellei taas kuulla teitään
ääntänne, ei ole mitään aihetta teidän
moittimiseen. En ole velvollinen
kaitsemaan ajatustanne idottuvaismitta.
Elletvät: sanamie; pidä snaremixia ääntä
kuin ajatuksenne, ei minulla voi olla
mitään muistuttanjsta. Tällä tippaa vartettuina
oppivat he piihumaan siten,
etteivät itmnsanoakseni lausu ajatuksiaan
ääneen. He ei\€t voi tulla hulluiksi
ja mikä on tärkeämpää: säädöksiä
noudatetaan. *
Kysyin häneltähyväksyvätkö hänen
esimiehensä hänen tapansa tulkita säädöksiä.
— Kun tarkastajat valittivat minusta,
vastasi hän, vein heidät ulommaiselle
portille ja sanoin heille: "Te näet--
te tämän puomin; se on puinen. Jos
tänne suljettaisiih miehiä, ei viikon kuluttua
olisi ainoatakaan jälellä. Naisilla
ei ole pakenemisajatuksia. Mutta
on viisainta, ettei tehdä heitä raivoisiksi.
Vankilajärjestys ei ole edullinen heidän
ruumiilliselle ja siveelliselle terveydelleen.
En rupea heidän kaitsijakseen jos
asetatte hiljaisuuden kidutuksen heidän
niskoilleen.''
Sairashuoneet ja makuuhuoneet, joissa
sitten kävimme, olivat sijbitetut suuriin,
valkoisiksi rapattuihin saleihin.
Eräässä salissa olevassa rautasängyssä
makasi olento, niin kevyt kuin kokoon-kierretty
liinanen. Luulipa melkein,
että siinä o l i piem* lapsi.
—. No, voitteko paremmin.
tohtori Cabane. » ;^.
— Kyllä, herra tohtori! Paljon paremmin!
Hän hymyili.
— Sepä on h}^! Nukkukaa vaan
oikein hiljaa, niin tulette kyllä terveeksi/.'
Hän katseli lääkäriä ilosta ja toivosta
loistavin silmin.
—^ Hän on ollut sartgen sairas, tjjo
pikkuinen, sanoi tohtori Cabane. Menimme
eteenpäin.
— Mistä hairahduksesta hän on tuomittu?
. '
— Se ei ollut mikään hairahdus, vaan
suoranainen rikos.
— Siis?
—, Laipsenmurhasta.
Kapean, pitkän käytävän päästä astuimme
pienoiseen, sangen miellyttävään
huoneeseen. Seinillä oli paljon
peilejä, ikkunat, joissa ei ollut rbtikoi-ta,
antoivat maalaiskylään päin. Sisällä
istui nuori, sangen kaunis nainen
pö>'dän ääressä kirjoittamassa. Toinen,
joka seisoi hyvin puettuna hänen vieressään.
etsi avainta tuon toisen uunilla
olevasta avainnipusta.
Luulin näkeväni tirehtöörin tyttäret.
Hän. sanoi heidän olevan vankeja.
— Ettekö ole huomanneet että heillä
on laitoksen vaatteet?
En ollut huomannut tätä, gillä he kantoivat
pukua tO'sin kuin muut.
—: Heidän vaatteensa ovat paremmin
tehdyt ja heidän päähineensä pienemmät
niin että hiukset saavat vapaasti
esiintyä,
— On sangen vaikeata, sanoi tirehtööri,
estää naista näyttämästä hiuksiaan,
ainakaan jos ne ovat kauniit.
Nämä naiset ovat yleisen järjestyksen
alaisia ja veivoll isia tekemään työtä.
—Mitä he toimivat?
— Toinen on arkiston, toinen kirjastonhoitaja.
Ei tarvinnut kysyä, näin et^ä .<;nnn
oH kaksi "kiihkoilijaa". Tirehtööri ei
salannut että hän vankiensa joukosta
eroitti todelliset rikokselliset.
_ Teidän sellaisia, sanoi hän. iotka
ovat aivan -vieraita rikoksilleen. Se oli'
aivan kuin äkkinäinen salama heidän
elämässään. He voivat osoittaa rehellisyyttä,
rohkeutta sekä jaloutta. Sitä
en voi sanoa varkaistani. Hddän rikoksensa,
fotka ovat keskinkertaisia ia
yleisiä, nax^ttäx^t muodostavan erikoisen
osan heidän eTämHsfään. He ovat
pafahtumattomia. Heidän'alhainen sxn-tymänsa.
joka. on antanut heidän tehdä
moitittavia tekoia. tulee selvästi esiin
heidän esiintymisessään. Rangaistus jo-
Otta-ivän kilihailuissa kautioltäste^umestaruudcn voittanut iS-vuotias ioronioloinen
iyt:ö SusatitTc Morrow, aitimä hy^^
ka kohtaa heitä, on huomattavan helppo
jä kun heillä on vaan sapgen niukalti
ruumiillista ja siveellistä tunnetta, kärsivät
he rangaistuksen huolettomasti.
— Tämä ei suinkaan tahdo sanoa
sitä, — jatkoi hän elävästi, — että nämä
onnettomat eivät olisi armeliasuu-den
puutteessa ja että fieistä ei pitäisi
välittää. Hän antoi meidän,astua työ-huoneenseensa
ja käski erään vartijan
tuoda vanki n:o 203.
— Nä>'tän teille kohtauksen,-—virkkoi
hän, — jota en ole ollenkaan valmistanut,
vakuutan sen teille. Sen pitäisi
antaa teille selvän kuvan rikoksesta
ja rangaistuksesta. Sen, minkä
kohta saatte nähdä ja kuulla, olen minä
nähnyt ja kuullut satoja kertoja
elämässäni.
A'anki erään vartijan'saattamana astui
työhuoneeseen. Hän oli nuori, tavallisen
kaunis talonpoikaisnainen, yksinkertaisen
ja lempeän näköinen.
—Saan ilmoittaa teille hyvän uutisen,
— sanoi tirehtööri hänelle. Tasavallan
presidentti antaa anteeksi hy\'än
käytöksenne takia jälellä olevan ajan
rangaistuksestanne. Saatte jättää vankilan
lauantaina.
Vanki kuunteli suu puoleksi avoinna,
kädet suonenvedon tapaisesti koukistuneena.
Mutta hänen ajatuksensa toimivat
sangen yitkaaar"'
^ — Saatte lähteä ensi lauantaina tästä
kodista. Olette vapaa.
Tällä kertaa hän ymmärsi. Hän kohotti
tuskallisesti kätensä, hänen huulensa
vapisivat.^
— Täyt>'ykö minun todellakin lähteä ?
Mikä minusta sitten tuleekaan? Täältä
olen saanut elatukseni, vaatteeni ja kaikki.
Ettekö voi sanoa h3^älle presidentillemme,
että biisi mimdle paljon parempi
kuin jäisin tänne.
Tirehtööri esitti lempeällä äänellä
hänelle, ettei hän voisi hyljätä armon-osoitusta,
joka hänelle suotiin. Sitten
ilmoitti hän naiselle että tämän mat-kustamiseen*
oli luovutettu pieni summa;
noili k3rmmenen eli kaksitoista fancia.
Nainen poistui itkien.
Kysyin miksikä^ hän oli pidätetty.
Tirehtööri avasi rekisterin. '
— 203. Hän oli palvelijatar talonpojalla
. . . Hän varasti alushameen
Emännältään.
—- 'Varkaus-. . . Tidhän i d ä t t e , että
laki naaraa arisaran ran^st^ pal-velijan
t^emialle vai*katidelle . . .
KANSA KA«VÄ*. Vh^svalloissa
syntyi yiimevaönna 3,715,000 IdLSta.
Ilmaliikenne on poistanut maita ja
kansoja erottavat suuretkin välimatkat
melkeinpä kokonaan. Lentokoneet ovat
tehneet myöskin maitten sisäisen l i i -
Icenteen nopeaksi. Aika on r^aa, ja
niinpä varsinkin liikemiehet käyttävät
hyväkseen lentokoneiden nopeutta. Mutta
suurin osa matkustajista ajaa jatku-'
vastl junalla tai kä3rttää laivoja. Mai*
uittakoon, että Suomessa myytiin -valtion
rautateillä v. 1947 yhteensä S5,970,-
567 matkalippua. Toisin sanoen: Jokainen
suomalainen teki keskimäärin yhteensä
14 junamatkaa.
Ulkomaalaiset moittivat usein juniem-me
hitautta. Suuressa maailmassa on
. totuttu yli sadan kilometrin nopeuksiin,
mitä Suomesisa ei koskaan ole säännöllisessä
liikenteessä saavutettu. Ennen
sotia oli "Lentävä Tamperelainen"
rautateittemme nopein>^Helsingin ja
Tampereen 187 kilometrin välin se katkaisi
silloin 2 tunnissa 39 ihinuutissa
ajaen ts. 88 km tunnissa. Njrt -4ae
sama matka aikaaf 3 tuntia 18minuuttia.
"Junien maailmanennätys on 231 km.
tunnissa. Sen saavutti kesäkuun 21
piäivänä 1931 saksalainen, "kiskpzep-peliini"
Hampurin-^Berltnia lataosaila.
Tämä hirammenijä kulki bensiinillä ja
se oli varustettu erikoisella potkurilla.
Nopein säännöllinen junaliikenne on kuitenkin
Amerikassa. Matka L a Juntasta
Dodge Cityyn Kansasin valtiossa ajetaan
aikataulun niukaisesti 136 kilometrin
keskinopeudella.
Sveitsissä on taas maailman, vahvin;
vesuri. Se liikennöi St. Gotthardin raV
dalla, siinä on 12,000 hevosvoiman die-sel-
moottori, pituus 32 m ja se painaa
232 tonnia. Amerikassa on tosin pi^
tempiä ja raskaampia vetureita, mutta
niitten teho ei Ole niin suuri. Vertauksen
vuoksi mainittakoon, että Suomen
veturit ovat 22 m. pitkiä, painavat 1 SS
tonnia ia teho on 1880 hevosv |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-03-19-07
