1945-10-13-09 |
Previous | 9 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
niin pinoihin. Rattoisaa oli oman
^3rv4aittaminen.^^^
Xäin ajatteli tuo onnellmen pan.
L^mitvsuimit oli päällystetty kiiltävillä,
valkoisilla kaa]celeilla, samoin
l^uön uunin ympärys. Kodin salaperäinen
kauneus ja viehätys täytti
nielen lämpöisellä tunnelmalla.
Aistikkaat, yksinkertaiset huonekalut
ostettiin ja tuotiin pieneen tupaseen.
Tuo kaikki tuntui kylän
asujaniista hauskalta unen näöltä,
-sillä semmoinen ei ollut 'heidän mielestään
tavallisen köyhän honrmaa.
Koetettiin arvata heidän rifckauttaan,
jota kuitenkaan ei saatu tietää. Mutta
arvonantoa tuntemattomalle rikkau-
"Iefe'"ärkoi 'lHTr"it
asukkaat nimittivät heitä.Kaunissaa-ren
herrasväeksi. ^ Saaren ^nimitti
Salme Kaunissaareksi.
Kun heitä oli kolmasti kuuluutet-'
tu, kävivät he vihillä Mikkelin pappilassa.
Kaunis oli morsiuspari, nähdä.
Malagias oli komeassa, mustassa puvussaan
ja valkoisessa kauluksessaan
ja paidassaan mielyttävä nähdä, niin
-että pappilassa ihmeteltiin, miten komeaksi
saattaa mustalainenkin tulla,
kun hän on siististi puettu. — Salme
oli pukeutunut valkeaan atlassilkkiin,
ja oli hän aivan hurmaavan kaunis
morsian.
Regina, ollen ainoa morsiustyttö,
oli puettu sievästi ja oli hänen rinnallaan
eräs mökkiläisen poika, johon
hän tutustui Kaunissaaressa ja joka
oli yhtenä rakentajana siellä. Mala-giaksen
ja Reginan omaisia oli nyt
vaikea löytää nä^in yht'äkkiä,. joten
ei heitä voitu kutsua tuohon vihkimä-juhlaan
ollenkaan. Saaressa pidettiin
tupaantuliaiset ja häät samalla kertaa,
ja sinne oli kutsuttu vain lähimmät
naapurit, joihin he olivat tutustuneet
lyhyellä täällä oloajallaan.
Valkoinen, uusi tupa, keskellä saaren
kupua, oli mitä viehättävin nähdä.
Kauniit ja nuortevat lehtipuut
ympäröivät asuntoa -vihreän seppeleen
tavoin. Siellä kuuli käen kukkuvan
ja satakielen ihanat keskiyön liri-tykset.
— Jopa nähtiin noita suloisia
pääskysiäkin lentelemässä ja viser-telemässä
tuvan harjalla ja räystäillä.
Kaikki tuntui niin suloiselta ja sopusointuiselta
täällä pienessä kodissa.
Tyynenä iltana saattoi kuulla saaresta
ihanata harpunsoittoa ja laulua.
Saaren asukkaat olivat tulleet ulos
ja istuutuneet kivelle, josta kaijahut-telivat
noita iloisen hurman säveleitä.
— Kylän väki oli .aivan- haltioissaan
kaikesta kuulemastaan. Heidän sy-dämelleen
ja sielulleen oli tuo kaikki
cHut tähän asti tuntematonta. Laulu
ja soitto tenhollansa se luonnon lu-
"loaa. Suloista vastakaikua sai soitto
kuuntelijain sydämessä. Se löytää
sinne tiensä ja johtaa pois hetkeksi
arkisista ajatuksista. — Hartaasti '
toivotaan kuulevan tuota ihanaa musiikkia
toistekin.
Kylänväki, joka oli tottunut halveksimaan
mustalaisia, teki nyt itselleen
kysymyksen: Miksi?. Minkä-
J^ahden me heitä halveksimme? Ovat- .
^an he yhtähyvin ihmisiä kuin mekin
— Tuo taito, jolla tumma mies
soittaa, on ylentävää ja jaloa.
Jatkuu.
Kirj. AL:MA P U L L I X EN
O jouduttu jo syksyyn. Talvi heitti päätä, ja liittyi uuteen tanssit-teki
tuloaan ja pakkanen paho- tajuan.
minkä phti X'öS'>fl..t^i: _ ^ Tr.^.-.,:*»::.
tyi tilinpitoon Heiskan rötöksistä, eiköhän
hän väin niitä puolentaisi paljon
huomatessaaii;Heiskan tilillä tämän
itseiiedottomasti suoriletim hyvän
työn. V <^
Mexrmies oli puhunut naimisiin menosta.
Hän Jättäisi muka meren, jäiujaan
minkä ehti. Xäperteli rannat tanssittiin shimmvt, foksit, ja jaz- si maihin. Elättäisi Jotenkuten perjäihin
ja mobilisoi jäänmurtajat töi- zit, tangot ja polkat, ja väliin, kuin^ -^^utta miten? "Mitä taidat?
•hin- Oli' vielä muutamia laivoja sa- levähdellen, mentiin vanhaa verkkais- ""^ niiuiän, mutta minä voisin eh-tämassa
Ja muutamien tiedettiin vielä ta valssia. Taiturit päästelivät säye-tulevan.
Vielä oli joillakin onnelli- l«itä sen minkä avara sali nieli .ja
nen mahdollisuus sijoittua löysiksi tai tanssihaluisen hääväen nivuset ehtiyät
kahdeksi töihin. Ja siinä sitä sitten ""tä hyväkseen käyttää,
taas oltiinkin talven kynnyksellä. Mutta morsiamen" ajatukset kulki-avuttomina
ja tyhjinä, niinkuin niin vat omia teitään. — Tässä tanssit-
„JlK>nina-.muiaakia.-.^ksyinä-^'iii«e-*i Uin. uhritanssiaMolokin ympärillä,
koina. Kesä oli taas pettänyt. Keväällä
oli oltu toivehikkaita ja uskottu
kesän jättävän jälkeensä talvenkin
varaa. Mutta ei ollut jättänyt. Kevät
oli kuin viini. Se meni päihin ja
uskotteli asiat toisiksi kuin ne todelli-
^suudessa olivat. Ja todellisuus oli
tämä: laivat, ne muutamat harvat,
jotka jaksoivat olla kulussa, käytteli-vät
registeritonnejaan vain osittain,
lastauksista maksettiin 'huonosti, ja
niistä elävä väki kurjistui ja köyhtyi.
A^aitelias, uhkaileva nälkä hiiviskeli
hän mietti. Molok oli hiinen sulhasensa,
tuo juhlapukuinen, rehevästi
elehtivä mies salin perällä, joka sim
ahnaassa hymynkaaressa seuraili hänen
menoaan. STlitelkööt, ajatteli, jotka näkivät nälkää. Hän ei tahto-nnitta
eivät silitelleet enää huomenna, ""t lapsia, joilla oli harmaat, siniset
kä oppia lastailemaan laivoja. •—
Mutta lastaajia on ennestään jonoit-tain,
kilometreittäin. ..He tappelevat
leivästä, ja kolkuttelevat kunnanapu-jen
oville. Heidän lapsensa • näkevät
nälkää. Ja ajattele, meidänkin lapsemme
. . .
Ja samaan hengenvetoon hän lappoi
kaikki ajatuksensa nuoren rakastetun
merimielien tietoon.
— Ei, ei, hän ei tahtonut lapsia,
eivätkä toisena huomenna. Silittelisi
vain hän," Pleiska, joka oli tämän nuoruuden
rahoilla itselleen ostanut. Kuin
mahlan keväisestä puusta hän imisi itseensä
tämän nuoren ihmisen vehmauden.
' Jä nuortuisi, elävöityisi,
virkistyisi."— N^iin, hiin, uhritanssi.
, mökkien nurkissa. Ei tiedetty, mitä Hän oli lammas. Lukemattomat li-oli
lopultakin tuleva. Miehet muut- kaiset jalat kulkivat hänen ylitseen ja
tuivat kumaraisiksi ja vanhenivat sil- nauruin, soitoin ja tanssein hänet
minnählävästi. Vaimot tuijottelivat heitettiin vanhan irstaan miehen .sy-kysymysmerkkeinä
lapsiinsa ja ajat- Heitettäköön! Morsiamen si-telivat,
*'01ipa surku, että elämän säliä tuntui kiertyvän jokin ruuvi Ja
järjestys.soti hionnon järjestystä vas- sappi tuntui kiehahtavan kitkeränä,
taan, jonka näkyvimpänä tuloksena Eipä heitetty aivan ilmaiseksi. Hin-ja
keltaiset kasvot, joiden varpaat,
sormet ja kynärpäät työntyivät esiin
repaleisten ryysyjen alta. Jotka katsoivat
silmänsä sokeiksi näyteikku-nain
ja tiskien takaisiin ihmeisiin.
Voi, he varmaan söisivät itsensä herkuista
kivuille, jos pääsisivät niihin
käsiksi. Oliko rakas nuori mies tullut
panneeksi merkille, miten nämä
pienet puutetta näkevät ihmiset kuullessaan
mainittavan sanan raha, katsoivat
suut ammottavina kysymysmerkkeinä,
aivan kuin olisivat kuiil-leet
mainittavan taikasanan? Raha
oli' mysterio, avain, joka varmaan
oiiyat lapset."
• Tanssittiin, häitä.. Häät olivat harvinaista,
hyvää näinä vaikeina aikoina.
Nuori väki oli käynyt ajattelevaksi.
Avioliitto, lapset, kovin uskallettu
juttu. Oli odoteltava ante-liaampia
aikoja. Mutta jos milloin
häitä sattui, iloittiin niistä sydämen
pohjasta.
'Nämä nyt vietettäyät häät eivät olleet
köyhän. Vanha varakas mies
tässä otti vaimoa itselleen. Tämä
pari oli antanut aika tavalla ihmettelemisen
aihetta. Nuori, muutamilla
vuosilla kaksikymmentä ikävuottaan
ylittänyt tyttö ja mies, joka puolen-teli
viisiäkymmeniään. Tyttö oli
varmaan saanut päähänsä häkää.
^Nlutta viihitellen oli ihmettely muuttunut
hyväksynnäksi. Oikeastaan-han
tässä kumpikin vain hyötyi. Luodon
Heiska sai nuoren kauniin vaimon
ja Salmen ^Mirjami, typötyhjän
lastausjätkän tytär, pääsi emännöimään
suurilla va"roilIa. Sellaista tilaisuutta
ei sattunut monelle köyhälle.
Eiväthän tosin Heiskan varat olleet
aivan kunniallisin keinoin kootut,
mutta olipa Heiska jo. kieltolain kumoon
men^tyä, tekaissut parannuksen
ja eleli nyt kunnian miehenä.
Tanssi oli jo pantu alkuun. Sulhanen
oli astellut morsiamen rinnalla
ensimmäisen valssin, kuivannut hikeä
nan hän otti hänkin, lapsensa elämän avaisi ovet moniin kiintoisiin paik-ja
hyvinvoinnin . . . koihin. Mutta rahaa ei ollut. Tässä
Hän muisti erään iltamyöhän muu- oli ristiriita. Tästä alkoi sota, joka
dan viikko sitten. Heiska oli käynyt tuskin tuntuvalla jäydännällään hä-asiaa
isältä utelemassa. Oli sanonut
niinkin, että oli surku, kun sellainen
nero kuin hän, Heiska, sammui siihen
paikkaan, ilman suvun jatkoa ja jälkeä.
Jos nyt tämä Mirjami . . . Ei
tässä vielä vanlidja oltu .
vitti älyn alkavia kudoksia pienen
ihmisen aivoissa.
>Iutta tästä huolimatta tämä ihminen
venyi ja kohosi. Hän-oli kuin
luonnon ihme. Kuin puu, jonka kallion
urkama on poveltaan -päivän va-
Sinä iltana meni .asia lopullisesti ioon potkaissut, kuin itu, joka nousi
lukkoon. Morsiamen hampaat kirs- valottakin. Mutta kasvettuaan se oli
kahtivat aivan kuin ne olisivat tait- hento ja hauras. ^Häntä heittelivät
taneet ruostuneen naulan. Niin "ki- tuulet. Mutta — hänen hartioilleen
peää se teki vieläkin. Totisesti oli heitettiin elämän taakka ja hänen kä-
Heiska saava suvun jatkajan, oikean siinsä uskottiin alkavan polven köh-nuoren
ja reilun merimiehen jälkeläi- talo.
sen, hänen lapsensa, ja Eenokin, merimiehen,
joka oli seilannut maailman
ympäri, mutta jolla ei ollut mitään
paitsi hurskasta mieltä ja kuumottavia
veriä. Oliko tämä petos? Tuskin
vain. Kauppa kuin kauppa.
Nuoruus oli kallis asia. Nuoruutensa
lunnaita hän vain otti. Ja sitäpaitsi,
jos Kaikkitietävä milloin ryh-
Merimies oli painantit päänsä alas
ja sanonut, ettei hän voinut asiaa
auttaa, - i l ä n lähtisi pois eikä palaisi
enää milloinkaan. Tytön oli koetettava
tulla joten kuten juttuun.
]Mutta samoina päivinä oli tämä
tyttö myynyt itsensä vanhalle miehelle,
joka "takasi hänen lapselleen elämän
ja hyvinvoinnin.
Äsunto-oloista
Asunto-olot ovat kaikkialla kyseel-lisimpiä
asioita ihmisten elämässä,
jalu^^a^nur^t^nssittamisoikeuden \-ertailun vuoksi on seuraava S. Ye-nuorille
miehille, iotka sitä ahnastel- rikhovin selostus mielenkuntomen
Useimmat rakennukset venäjällä
kuuluvat valtiolle, osuuskunnille tai
muille yhteisille ja yleisille järjestöille.
Mutta useat yksilöt omistavat itse
talonsa.
Paikallisille neuvostoille on annettu
ohjeita sijoittaa omaamiinsa rakennuksiin
niin paljon asukkaita kuin
^lAAXPAKOLAISENA' e. n» soi .n
Ranskassa ja viimeksi Yhdysvalloissa
^""t Venäjän vallankumouksen jäl-
^^]^n väliaikaisen hallituksen joh-
Ifja Alexander Kerensky on matkustanut
Austraalian.
Ien käyttelivät. Ja morsian tanssi,
tanssi. Puolipäihtyneiden nuorten
miesten kädet kiertyivät tiukkoina
kaarina morsiamen ympärille ja ah-nastellen
siveiivät sormet silkin verhoamaa
vartta. Häntä kannatettiin
kohona maasta. Sellainen tyttö, silmän
ruoka. Kumman siloinen silmälle
oli kövhänkin lapsi, kun sen silkillä kohtuullisesti katsoen on maltdollis-
Ei oltu tyttöä ennen nähty, ta, mutta yksityisten omistamat ta-
*I-UILMAN suurin kukka on Ja-ja
Sumatralla kasvavalla raffle-
^"a; se on yli kolme jalkaa leveä
painaa toistakymmentä paunaa. .
silasi.
Aivan tavallista tekoa, varsi hento,
kasvot kalvaat, silmissä kuulasta sineä,
yllä halvat vaatdculut. Tämäkö
nyt vanhalle vaimoksi?
— Olitko hullu?
— En.
— Miksi sitte liitit itsesi tuohon
vanhaan haaskaan?
— Rakastuin. Morsian naurahti,
lot ja kodit ovat kokonaan heidän o-massa
hallinnassaan.
Huoneistojen omaaminen sovitaan
talon haltijan ja vuokraajan välisellä
luovutus-sopimuk§ella. Vuokraajalla
on aina oikeus saaJa pidennys
vuokraaikaan. Ainoastaan oikeuden
tuomiolla voidaan vuokralainen kar-koittaa
asunnostaan. Syitä sopimuksen
rikkoutumiseen ovat: jos vuokraaja,
ilmoittamatta ennakolta, poistuu
vuokraamastaan asunnosta; jos
asukas tai hänen perheensä on tavalla
tai toisella vahingoittanut huoneistoa
tai ei ole muutamiin kuukausiin
suoristanut vuokraansa. Mutta
vuokraajalla on korjaukset huoneistoon
ilman korvauksia.
Erikoisiin toimenpiteisiin on ryhdytty,
jotta sotaväkeen kutsutut tai
siitä vapautetut henkilöt eivät menetä
huoneistojaan. Esim. jos jollakin,
armeijaan kutsutulla yksinäisellä
miehellä on oHut asunto, josta hänen
on luovuttava, saa hän sen takaisin
käytettäväkseen 6 kk. senjälkeen
kun hän on palannut armeijasta.
Mutta jos perheellinen mies kutsutaan
armeijan palvelukseen,, on hänen
perfieellään oikeus pitää "huoneisr-tonsa
hallussaan koko sen ajan kun
perheen huoltaja on maansa palve-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 13, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-10-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki451013 |
Description
| Title | 1945-10-13-09 |
| OCR text | niin pinoihin. Rattoisaa oli oman ^3rv4aittaminen.^^^ Xäin ajatteli tuo onnellmen pan. L^mitvsuimit oli päällystetty kiiltävillä, valkoisilla kaa]celeilla, samoin l^uön uunin ympärys. Kodin salaperäinen kauneus ja viehätys täytti nielen lämpöisellä tunnelmalla. Aistikkaat, yksinkertaiset huonekalut ostettiin ja tuotiin pieneen tupaseen. Tuo kaikki tuntui kylän asujaniista hauskalta unen näöltä, -sillä semmoinen ei ollut 'heidän mielestään tavallisen köyhän honrmaa. Koetettiin arvata heidän rifckauttaan, jota kuitenkaan ei saatu tietää. Mutta arvonantoa tuntemattomalle rikkau- "Iefe'"ärkoi 'lHTr"it asukkaat nimittivät heitä.Kaunissaa-ren herrasväeksi. ^ Saaren ^nimitti Salme Kaunissaareksi. Kun heitä oli kolmasti kuuluutet-' tu, kävivät he vihillä Mikkelin pappilassa. Kaunis oli morsiuspari, nähdä. Malagias oli komeassa, mustassa puvussaan ja valkoisessa kauluksessaan ja paidassaan mielyttävä nähdä, niin -että pappilassa ihmeteltiin, miten komeaksi saattaa mustalainenkin tulla, kun hän on siististi puettu. — Salme oli pukeutunut valkeaan atlassilkkiin, ja oli hän aivan hurmaavan kaunis morsian. Regina, ollen ainoa morsiustyttö, oli puettu sievästi ja oli hänen rinnallaan eräs mökkiläisen poika, johon hän tutustui Kaunissaaressa ja joka oli yhtenä rakentajana siellä. Mala-giaksen ja Reginan omaisia oli nyt vaikea löytää nä^in yht'äkkiä,. joten ei heitä voitu kutsua tuohon vihkimä-juhlaan ollenkaan. Saaressa pidettiin tupaantuliaiset ja häät samalla kertaa, ja sinne oli kutsuttu vain lähimmät naapurit, joihin he olivat tutustuneet lyhyellä täällä oloajallaan. Valkoinen, uusi tupa, keskellä saaren kupua, oli mitä viehättävin nähdä. Kauniit ja nuortevat lehtipuut ympäröivät asuntoa -vihreän seppeleen tavoin. Siellä kuuli käen kukkuvan ja satakielen ihanat keskiyön liri-tykset. — Jopa nähtiin noita suloisia pääskysiäkin lentelemässä ja viser-telemässä tuvan harjalla ja räystäillä. Kaikki tuntui niin suloiselta ja sopusointuiselta täällä pienessä kodissa. Tyynenä iltana saattoi kuulla saaresta ihanata harpunsoittoa ja laulua. Saaren asukkaat olivat tulleet ulos ja istuutuneet kivelle, josta kaijahut-telivat noita iloisen hurman säveleitä. — Kylän väki oli .aivan- haltioissaan kaikesta kuulemastaan. Heidän sy-dämelleen ja sielulleen oli tuo kaikki cHut tähän asti tuntematonta. Laulu ja soitto tenhollansa se luonnon lu- "loaa. Suloista vastakaikua sai soitto kuuntelijain sydämessä. Se löytää sinne tiensä ja johtaa pois hetkeksi arkisista ajatuksista. — Hartaasti ' toivotaan kuulevan tuota ihanaa musiikkia toistekin. Kylänväki, joka oli tottunut halveksimaan mustalaisia, teki nyt itselleen kysymyksen: Miksi?. Minkä- J^ahden me heitä halveksimme? Ovat- . ^an he yhtähyvin ihmisiä kuin mekin — Tuo taito, jolla tumma mies soittaa, on ylentävää ja jaloa. Jatkuu. Kirj. AL:MA P U L L I X EN O jouduttu jo syksyyn. Talvi heitti päätä, ja liittyi uuteen tanssit-teki tuloaan ja pakkanen paho- tajuan. minkä phti X'öS'>fl..t^i: _ ^ Tr.^.-.,:*»::. tyi tilinpitoon Heiskan rötöksistä, eiköhän hän väin niitä puolentaisi paljon huomatessaaii;Heiskan tilillä tämän itseiiedottomasti suoriletim hyvän työn. V <^ Mexrmies oli puhunut naimisiin menosta. Hän Jättäisi muka meren, jäiujaan minkä ehti. Xäperteli rannat tanssittiin shimmvt, foksit, ja jaz- si maihin. Elättäisi Jotenkuten perjäihin ja mobilisoi jäänmurtajat töi- zit, tangot ja polkat, ja väliin, kuin^ -^^utta miten? "Mitä taidat? •hin- Oli' vielä muutamia laivoja sa- levähdellen, mentiin vanhaa verkkais- ""^ niiuiän, mutta minä voisin eh-tämassa Ja muutamien tiedettiin vielä ta valssia. Taiturit päästelivät säye-tulevan. Vielä oli joillakin onnelli- l«itä sen minkä avara sali nieli .ja nen mahdollisuus sijoittua löysiksi tai tanssihaluisen hääväen nivuset ehtiyät kahdeksi töihin. Ja siinä sitä sitten ""tä hyväkseen käyttää, taas oltiinkin talven kynnyksellä. Mutta morsiamen" ajatukset kulki-avuttomina ja tyhjinä, niinkuin niin vat omia teitään. — Tässä tanssit- „JlK>nina-.muiaakia.-.^ksyinä-^'iii«e-*i Uin. uhritanssiaMolokin ympärillä, koina. Kesä oli taas pettänyt. Keväällä oli oltu toivehikkaita ja uskottu kesän jättävän jälkeensä talvenkin varaa. Mutta ei ollut jättänyt. Kevät oli kuin viini. Se meni päihin ja uskotteli asiat toisiksi kuin ne todelli- ^suudessa olivat. Ja todellisuus oli tämä: laivat, ne muutamat harvat, jotka jaksoivat olla kulussa, käytteli-vät registeritonnejaan vain osittain, lastauksista maksettiin 'huonosti, ja niistä elävä väki kurjistui ja köyhtyi. A^aitelias, uhkaileva nälkä hiiviskeli hän mietti. Molok oli hiinen sulhasensa, tuo juhlapukuinen, rehevästi elehtivä mies salin perällä, joka sim ahnaassa hymynkaaressa seuraili hänen menoaan. STlitelkööt, ajatteli, jotka näkivät nälkää. Hän ei tahto-nnitta eivät silitelleet enää huomenna, ""t lapsia, joilla oli harmaat, siniset kä oppia lastailemaan laivoja. •— Mutta lastaajia on ennestään jonoit-tain, kilometreittäin. ..He tappelevat leivästä, ja kolkuttelevat kunnanapu-jen oville. Heidän lapsensa • näkevät nälkää. Ja ajattele, meidänkin lapsemme . . . Ja samaan hengenvetoon hän lappoi kaikki ajatuksensa nuoren rakastetun merimielien tietoon. — Ei, ei, hän ei tahtonut lapsia, eivätkä toisena huomenna. Silittelisi vain hän," Pleiska, joka oli tämän nuoruuden rahoilla itselleen ostanut. Kuin mahlan keväisestä puusta hän imisi itseensä tämän nuoren ihmisen vehmauden. ' Jä nuortuisi, elävöityisi, virkistyisi."— N^iin, hiin, uhritanssi. , mökkien nurkissa. Ei tiedetty, mitä Hän oli lammas. Lukemattomat li-oli lopultakin tuleva. Miehet muut- kaiset jalat kulkivat hänen ylitseen ja tuivat kumaraisiksi ja vanhenivat sil- nauruin, soitoin ja tanssein hänet minnählävästi. Vaimot tuijottelivat heitettiin vanhan irstaan miehen .sy-kysymysmerkkeinä lapsiinsa ja ajat- Heitettäköön! Morsiamen si-telivat, *'01ipa surku, että elämän säliä tuntui kiertyvän jokin ruuvi Ja järjestys.soti hionnon järjestystä vas- sappi tuntui kiehahtavan kitkeränä, taan, jonka näkyvimpänä tuloksena Eipä heitetty aivan ilmaiseksi. Hin-ja keltaiset kasvot, joiden varpaat, sormet ja kynärpäät työntyivät esiin repaleisten ryysyjen alta. Jotka katsoivat silmänsä sokeiksi näyteikku-nain ja tiskien takaisiin ihmeisiin. Voi, he varmaan söisivät itsensä herkuista kivuille, jos pääsisivät niihin käsiksi. Oliko rakas nuori mies tullut panneeksi merkille, miten nämä pienet puutetta näkevät ihmiset kuullessaan mainittavan sanan raha, katsoivat suut ammottavina kysymysmerkkeinä, aivan kuin olisivat kuiil-leet mainittavan taikasanan? Raha oli' mysterio, avain, joka varmaan oiiyat lapset." • Tanssittiin, häitä.. Häät olivat harvinaista, hyvää näinä vaikeina aikoina. Nuori väki oli käynyt ajattelevaksi. Avioliitto, lapset, kovin uskallettu juttu. Oli odoteltava ante-liaampia aikoja. Mutta jos milloin häitä sattui, iloittiin niistä sydämen pohjasta. 'Nämä nyt vietettäyät häät eivät olleet köyhän. Vanha varakas mies tässä otti vaimoa itselleen. Tämä pari oli antanut aika tavalla ihmettelemisen aihetta. Nuori, muutamilla vuosilla kaksikymmentä ikävuottaan ylittänyt tyttö ja mies, joka puolen-teli viisiäkymmeniään. Tyttö oli varmaan saanut päähänsä häkää. ^Nlutta viihitellen oli ihmettely muuttunut hyväksynnäksi. Oikeastaan-han tässä kumpikin vain hyötyi. Luodon Heiska sai nuoren kauniin vaimon ja Salmen ^Mirjami, typötyhjän lastausjätkän tytär, pääsi emännöimään suurilla va"roilIa. Sellaista tilaisuutta ei sattunut monelle köyhälle. Eiväthän tosin Heiskan varat olleet aivan kunniallisin keinoin kootut, mutta olipa Heiska jo. kieltolain kumoon men^tyä, tekaissut parannuksen ja eleli nyt kunnian miehenä. Tanssi oli jo pantu alkuun. Sulhanen oli astellut morsiamen rinnalla ensimmäisen valssin, kuivannut hikeä nan hän otti hänkin, lapsensa elämän avaisi ovet moniin kiintoisiin paik-ja hyvinvoinnin . . . koihin. Mutta rahaa ei ollut. Tässä Hän muisti erään iltamyöhän muu- oli ristiriita. Tästä alkoi sota, joka dan viikko sitten. Heiska oli käynyt tuskin tuntuvalla jäydännällään hä-asiaa isältä utelemassa. Oli sanonut niinkin, että oli surku, kun sellainen nero kuin hän, Heiska, sammui siihen paikkaan, ilman suvun jatkoa ja jälkeä. Jos nyt tämä Mirjami . . . Ei tässä vielä vanlidja oltu . vitti älyn alkavia kudoksia pienen ihmisen aivoissa. >Iutta tästä huolimatta tämä ihminen venyi ja kohosi. Hän-oli kuin luonnon ihme. Kuin puu, jonka kallion urkama on poveltaan -päivän va- Sinä iltana meni .asia lopullisesti ioon potkaissut, kuin itu, joka nousi lukkoon. Morsiamen hampaat kirs- valottakin. Mutta kasvettuaan se oli kahtivat aivan kuin ne olisivat tait- hento ja hauras. ^Häntä heittelivät taneet ruostuneen naulan. Niin "ki- tuulet. Mutta — hänen hartioilleen peää se teki vieläkin. Totisesti oli heitettiin elämän taakka ja hänen kä- Heiska saava suvun jatkajan, oikean siinsä uskottiin alkavan polven köh-nuoren ja reilun merimiehen jälkeläi- talo. sen, hänen lapsensa, ja Eenokin, merimiehen, joka oli seilannut maailman ympäri, mutta jolla ei ollut mitään paitsi hurskasta mieltä ja kuumottavia veriä. Oliko tämä petos? Tuskin vain. Kauppa kuin kauppa. Nuoruus oli kallis asia. Nuoruutensa lunnaita hän vain otti. Ja sitäpaitsi, jos Kaikkitietävä milloin ryh- Merimies oli painantit päänsä alas ja sanonut, ettei hän voinut asiaa auttaa, - i l ä n lähtisi pois eikä palaisi enää milloinkaan. Tytön oli koetettava tulla joten kuten juttuun. ]Mutta samoina päivinä oli tämä tyttö myynyt itsensä vanhalle miehelle, joka "takasi hänen lapselleen elämän ja hyvinvoinnin. Äsunto-oloista Asunto-olot ovat kaikkialla kyseel-lisimpiä asioita ihmisten elämässä, jalu^^a^nur^t^nssittamisoikeuden \-ertailun vuoksi on seuraava S. Ye-nuorille miehille, iotka sitä ahnastel- rikhovin selostus mielenkuntomen Useimmat rakennukset venäjällä kuuluvat valtiolle, osuuskunnille tai muille yhteisille ja yleisille järjestöille. Mutta useat yksilöt omistavat itse talonsa. Paikallisille neuvostoille on annettu ohjeita sijoittaa omaamiinsa rakennuksiin niin paljon asukkaita kuin ^lAAXPAKOLAISENA' e. n» soi .n Ranskassa ja viimeksi Yhdysvalloissa ^""t Venäjän vallankumouksen jäl- ^^]^n väliaikaisen hallituksen joh- Ifja Alexander Kerensky on matkustanut Austraalian. Ien käyttelivät. Ja morsian tanssi, tanssi. Puolipäihtyneiden nuorten miesten kädet kiertyivät tiukkoina kaarina morsiamen ympärille ja ah-nastellen siveiivät sormet silkin verhoamaa vartta. Häntä kannatettiin kohona maasta. Sellainen tyttö, silmän ruoka. Kumman siloinen silmälle oli kövhänkin lapsi, kun sen silkillä kohtuullisesti katsoen on maltdollis- Ei oltu tyttöä ennen nähty, ta, mutta yksityisten omistamat ta- *I-UILMAN suurin kukka on Ja-ja Sumatralla kasvavalla raffle- ^"a; se on yli kolme jalkaa leveä painaa toistakymmentä paunaa. . silasi. Aivan tavallista tekoa, varsi hento, kasvot kalvaat, silmissä kuulasta sineä, yllä halvat vaatdculut. Tämäkö nyt vanhalle vaimoksi? — Olitko hullu? — En. — Miksi sitte liitit itsesi tuohon vanhaan haaskaan? — Rakastuin. Morsian naurahti, lot ja kodit ovat kokonaan heidän o-massa hallinnassaan. Huoneistojen omaaminen sovitaan talon haltijan ja vuokraajan välisellä luovutus-sopimuk§ella. Vuokraajalla on aina oikeus saaJa pidennys vuokraaikaan. Ainoastaan oikeuden tuomiolla voidaan vuokralainen kar-koittaa asunnostaan. Syitä sopimuksen rikkoutumiseen ovat: jos vuokraaja, ilmoittamatta ennakolta, poistuu vuokraamastaan asunnosta; jos asukas tai hänen perheensä on tavalla tai toisella vahingoittanut huoneistoa tai ei ole muutamiin kuukausiin suoristanut vuokraansa. Mutta vuokraajalla on korjaukset huoneistoon ilman korvauksia. Erikoisiin toimenpiteisiin on ryhdytty, jotta sotaväkeen kutsutut tai siitä vapautetut henkilöt eivät menetä huoneistojaan. Esim. jos jollakin, armeijaan kutsutulla yksinäisellä miehellä on oHut asunto, josta hänen on luovuttava, saa hän sen takaisin käytettäväkseen 6 kk. senjälkeen kun hän on palannut armeijasta. Mutta jos perheellinen mies kutsutaan armeijan palvelukseen,, on hänen perfieellään oikeus pitää "huoneisr-tonsa hallussaan koko sen ajan kun perheen huoltaja on maansa palve- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-10-13-09
