1949-04-02-21 |
Previous | 21 of 36 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
• =
§
i
s
S'
IIC =
tmiiDUiiiie
mnunnuir
Kymmeiiert kultaista vuotta
. Aku Päiviö
Suuri kama, — /'
kynti laajat musiat mullat, .
paimcnteli arot^ ^mmaiy
asjitteli tundrat jmet^ ^
kaivof Uralit ja vett Volgat,
täytti arnicijat ja ^tt^^
raijtoi rauhat, kaapui sodat,
vallit loi ja tyrmät täytti,
sadat laike loistolinnat,
ilot, yrttitarhat, taivaan
snrun-maansa mahtaville^
Suuri kansa, lapsimieli,
orja kirkon, myrha-sauhun,
tilanherran, aateliston,
yli kaiken — orja tsaarin, .
hiiden eessä risti rinnan,
päänsä painoi, polvin taipui,
otsin maahan asti vaipui.
Kansa satamiljoonainen
alla armottoman ikeen,
veron, jota verin raatoi
sukupolvet santmuvaiset.
pimeys kuin öinen usva,
peitti päljyävän mielen,
pelon pufistazhii.kah^e s'
kielsi kä^n, sitoi kielen.
Syttyi suuri, synkkä sota,
K ui'Iit aina, tsaari suuri,
miljoonien hen^^ herra,
miehin mahti maailmassa,
ajoi suurta armeijaansa,
teuraskarjaa lopntonta
sinne, missä sitä kaatui,
surma ttiitti suurta viljaa.
Sinne virtas Venään veri,
sinne mahti arjäin iTtaasta,
leipä imettäväin suusta.
• i.
Mut ei laannut linnoin loisto,
vaihtunut ei ilo suruun,
tanssi tuskaan, kyllyys nälkään,
elettiin kuin Niniveessä
loputonta viimepäivaä. \
Sujtri kansa näki nälkää,
suuren kansan täytti suru,
hätä, tuska, epätoivo;
tuntui sortuvan kuin suohon,
tuntui pakahtuva» tuohon.
Kyti pinnan <äla haU,
turman tidi sidiä piUi,
mutta miten, mitä tehdä? .,.,
Silloin, epätmvm yössä,
nousi soiMu, UehuHippu,
kiiri viesti kutsun kiivas:
Nouskaa!
Lyökää!
Nyt on aika!
Ja m nousi — nousi ntyrsky,
lähti laine vyörymään,
ja se vyöryi, kujat ktdki,
täytti Newskin loiston uoman,
yli vyöryi Petrogradin
ja niin yltä voitmn paisuin.
Vieri, tempas virtahansa
nekin, jotka epäröivät,
jotka ennen pelko p^i,
jotka ennen tsaariti käskyin
verikalvoin kansaa löivät,
nekin, uskoUisimmatkin
virta vei ja kaatui ^Uurit — .
kaatui verinen
valtikka tsaarin. .
Vapaa Venäjä! ^kajahti huuto.
Vapaako? Vapaako? — Erehdys
suuri.
Kaatunut oU vain:valtikka ^tsaarin,
aatelin ei riistäjän kahle,
ei raatajan ltarteiHa,orjttuden ies.
— Eteenpäin siis,^eteenpain!
Viel lippu yiih ija saibtu yöhön
ja viestiJkutsnva^^kmimään:
Nouskaa!
Lyökää!
Kaikki valta,
kaikki oikeus olkoon meidän!
Ja rie nousivat taasen — ,
ne Leninin joukot,
sankartius, jolle ei löydy vertaa.^
Puttalippua uljaaim ylha^lä
. kantain,
uhraten, taisteUen, kaikkensa
antäin,
hajalle hakaten raatelulaumat
ne kestivät kunneska sattoivat
näyttää
voittajan kilven, johonka verin
kirjoitettu on kaUiit sanat:
VAPAA VENÄJÄ!
Vapaa,^— mutta ei huumasta
hetken,
ei oikusta sattuman, armosta
• herran.
Sen vuoks* oli singonneet
sytcsäkenet^ salaa,
kirkkaat ja kauan;
sen vuoks^ oli tehtynä maanalla
raskasta, kiivasta työtä;
sin vuoks' oli uhrt^tu
iloaja.mform{Ua,\lämääja
.......... ^ i^. .
. i^; voimaa,
vapautta, rauhaa ja" id jäin f a verta.
Sen syttehet singonheei
oli juurelta hirtinpuiden
ja kalskeesta kahleiden,
matkaHa Siperiaan;
ne singonneet oli piipusta pyssyjen,
kärjistä pistinten,
pampusta kasakan,
ruoskasta pajarin;
ne piilleet olivat pimeyden yössä,
ne kyteneet olivat Siperian jäissä,
komeroissa Pietarin-Paavalin
linnan
ja tsaarin verisen istuimen alla
odottaen, odottaen,
odottaen aikaa.
Vapaa.: Venäjä — kymmenen
vuotta,
kymmenen ilon ja surun vuotta,
kymmenen elämän kultaista
vuotta, —•
emmepä juhli siis shiuile suotta !
Sen olet saanut jo intosi voimin
valistaa kansasi pimey(kn yötä,
sen olet saanut jo sankaritoimin
tehdä niin raskasta rakennustyötä.
Kymmenen vuotta — ei ainoastaan
kansasi petturivoimia vastaan,
vaan i^oko pimeä» maailman '
painon,
ryöstäjävaltojen juonen ja vainon.
Sen olet voinut jo, voittaja suuri,
valtasi lippua ylhäällä kantaa,
olla kuin majakka, vartiomuuri,
esimerkin mahtavan toimille antaa.
Kestä siis — toinenkin kymmen
vuotta,
sitä jorretut toivoo ja siihen ne
luottaa;
joka Voittosi vuosi on kymmenen
muiile,
firumn monen kansoille kahlituille.
Mitä enemmän kiehuu vastaasi
, vaino
ja punosten sortajat nteuraa,
sitä suurempi on esimerkkisi paino,
sitä pikemmin saat sinä seuraa.
Eläköön, eläköön vapaa!
MifjlikttVÄt (jrunosta)^^^
AKU PÄIVIÖ
^ . . Harhakuva kaunis, tmten vkulapsi,
häipyy tosielon kylmiin kysymyksiin
jättäen vaan mtelen apiaksi . . .
' Julkaistu V. ^Ä12.
• J " - ^ ".."LI A t»fföii kärsijätjiykyiset Japstneen ' t
ei nmuta kuin oikeus
ei muuta kuin työkeUa i^ikilf^sf^
niin kaikille kylliksi antavi maa
ja vapaus kannelta kaiuttaa! ^
Aku Päiviö
Kuin jumaUen juMihtn mtiinöisln
sai hajoita heimojen lapset,
pyhä hdltio juurelle uhripuun
toi nuoret ja fiarmajahapsetj, . \
niin rfen«aw»»« /riA/^» y yhä,
niin ainian on joku haitto pyhä,
mi arkisten päivien painaniaan" ^
tuo henkeä, intoa, lohtuaan.
Monet kaatui jumalat, uhriputtt,
moni valkeni väri ja vaate,
moni haltia hurmasi aikonaäni •
moni tenhosi usko ja aate, ^
Sm nostamme lippumme hulmuamaan
sihikirkkaatt taivalla» alla,
niin, yhtyen fttaaStnan mUjoonmt
teon tiedolla rokkäisevallay'—
ja vaikka ne silpoisi viirimmc vaatteenf
ei riistetä hehkua elävän aatteen,
ei aurinkoamme, miiämmittää,
kons kypsä on tekojen tähkäpää.
Työpajojen palkeet pauhatkoon,
savupilviä naurakoon mammon.
mut sammunut ei ihmissielujen nälkä, sieUäkin kalkutus kiihkeään
jäi pdvihin yhäti onnensa pälkä,
jäi yhäti kaipaus, aavistus:
on löytyvä suurempi lohdutus!
Tuo ajatus, aavistus ammoinen,
pyhä kipinä kirkas ja lämmin,
maanpiirin jo valona pilkottaa ^
yhä eloa elvyttävämme,—
se nousevi niinkuin auringon valta,
mi talven ja yÖn, jään, usvien alfa
maan Joihtivi.valoon ja vihreään *
ja sydämet eläniqnsy^inMän^ ^ . ^
Ikipimeän kaldeissq huoanneen
vah tenhdva silmihin^aukee,
pois elämän synkeä toivottomuus
ja vaivansa, pelkonsa raukee,
vaan valtaisna kuohuu elämän tunto,
sen halu ja voima ja taistelun kunta
ja suurena, kauniina kangastaa
tulevaisuuden ihmisen onnen maa.
Suur ajatus, ihmeitä aikaan saat,
iki jäätiköt murtavat jäänsä,
ikialhaiset itsensä ylentää,
ikiorjutut nostavat päänsä,
se min olit muinosin sorretun haave
ja verisen sortajan peljätty aave,
sen olet nyt päämäärä taistelijain,
sen olet nyt selkeä totuus vain.
Käs kuinka sa ktiohittat Eitropaq, « x
olet pimeän Aasian hurma,
suur sykintä suonissa Amerikan —
o^et orjuusvaltojen surma!
Ei valtioviisaus vapahda niitä,
ei joukot, ei juonet, ei jtdmuudet riitä
sen tuomion päätöstä parsimaan
min aika on piirtänyt historiaan.
Kärsimyksiä polvien menneiden
ei palkita v&i eikä kostaa,
vapautemme valtavan sammon,'^'^
työn laulu, ci manin^pnan nKahtia soiva,,
vaan tekijän suuruutta ihannoiva,^
sen laulava voimaa ja kunniaa
mi kaikkensa uhraa ja uskaltaa.
Suur ajatus, vapaus kuolematon,
se vereqsi syöpyä anna,
pyhä alttari hto sille sydämecs
ja parahin uhrisi kanna; .
sen suitsuta tulta, kun pimeys uhkaa,
$en^hall^ 11^'^^ s^-kohenna tuhkaa,
'55* jos" näeh^^^tts^^ sammuneen,
niin viritä, viritä uudelleen! ;
Ylös yksilö, ylemmä yhteisyys,
päämäärä on selvä ja suuri^
valistuksessa valtava ohjelma,
luokkatiedossa luokaamme mtturi;
ja lippumme juurelle lapset ja nuoret,
kas heistä on nouseva vartiovuoret,
helippumme ylhäällä voittohon vie,
jos kesken on päättyvä^meidän tie.
Aku Päiviö
Liikkuu aura vaollansa vaikeasti,
huojuu hevonen ja askel kyntömiehen,
silmä synkänraukee harhaa haikeasti,
vaikeasti edistyvään aurantiehen,
harhaa sammuvaisen Utatähden lailla
laihaks hnetyi^lU kuohkeilla mailla.
• -
Toivo ylös pyrkii, mutta toivoparka ^,
lankee pahanmuiston, kauhun mustaan
s»' vakoon,—
sn<Mnalainen on joiitimät määiitte-lemaän
biuBtaasa Sifomen snnren
itäisen na^^iuriii suhteen, sillä j&
Biaantieteellisen «elkim laki» iä-mä
kysymys mtradOi^tait k^naki-vefasi
Suomeni idkiqpblUiikasaa.
Kaiisan ja nimengmaan i^mS^
runoilijana Akn Päiviö vön tulkin-nvt
Sumnen kansan todelliset tnn-teet
J. W. Snellmanin knningasaja.
tnsta seuraten itäisftä nas^raiiaan
kohtaan selvästi ja vaiknttavastL
Vuonna 1910 "Ajan lauta" kirjassa
julkaistu "Fjha, Venäjä" tuomitsee
sanoja säastäma;i.tä tsaristiusm
sorinm ja, orjtinden sekä sen pimeyden,
.mikä "Venäjällä isilloin vallitsi.
Mutta kun Venäjän kansa vapautti
itsensä — ja. samalla
mahdollis^ktä SnomenkJn JcmsalB-sen'
vapautnnfisen — niin Päivid
asettui tiakimätftä demitoaatttsen
Venäjin kansan^^nöldla, kutien näkyy
Neuvostoliiton 10-VQotiisp^yäa
kunniaksi v. 1927 loijoltetnsta runosta
^'Kynttnenen ^QxlDSn IcnltafEtta
vuotta.". läsUksI j i ^ ^
sivulla V . 1925 IdiiJoHetim fSSen/n
ja optimistisen vappnmnim '^Mdldän
juhlat^' ,
Jospa kqsvaisikin kauniin vajan sarka,
pääsisinkö minä mUlekaan jakoon?
Jospa luattakmhin toivoon sekäluojaan,
jospa korjatakin saisin vHjan suojaan. —
Tulis veronviejät, keisarin ja kunnan,
tahi S4^ar}ottkot lahmais luiikhi tyyni,
sen taas saiän vaiyoistafu summan —
miksi kynnin, kylvih, omapa se syyni!
Jos taas en kyntäis, kylväis peltojani,
verot maksaa s^in selkäiuihfdläni.
fhtä pitkä olis kuin on ,leveäkin,
vilu, nälkä, kurjuus iskis kynnet lihaan;
ja jos •vimmastuisin vihoviimennäktn.
vääryydestä kapinaan ja kostavihaan —•
oikeutt' ei missään, väkivalta kaatais,
ellei Jteti surmais, tyrmässänsä maalais!
Pyhä Venäjät rauenneita luita,
viatonta verta, rääkättyä lihaa;
Pyhä Venäjä on täynnä hirsipuita,
pyoveleitä, hirmuvalan vikaa;
itsevaltiaasta kylän voutiin asti
sanmdah^tää: Ruoskaa
Saapuu 'rauhoittajat* kylään \
ha^oivaan,
autioks*Jää majat, tuhkahs' mani kerta;
sokeasti ruoskat, iuliluikut-samaan
jätäpl surmaa, turmaa, vuotaa veljes^
\ • .." verta;
vaimot, lapset raiskataan ja toiset
JIPHPP^^*"^ viedään,
menee "rauhoittajat** Mtka tutkii
tietää»? . .
J^fhäVlfimiä. oi .tuuri surkeudessa,
iki-imettäjä irstaan furmuvaUan/
LAJUANTAINA, HUHTHaJUX 2 PÄIVÄNÄ, 1949 SIVU 21
mi -
M -
-Mi
imi \
1-rr - rr*?.
^1 r V»'
5 . ' ^ .
•lii s
-/f i 11» •( ' f 1
hii i - ii
iV -
i ^ tr
m
j » 3
>; lv
M l v
4 ^ '
if. i
m
Mk
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 2, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-04-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490402 |
Description
| Title | 1949-04-02-21 |
| OCR text |
• =
§
i
s
S'
IIC =
tmiiDUiiiie
mnunnuir
Kymmeiiert kultaista vuotta
. Aku Päiviö
Suuri kama, — /'
kynti laajat musiat mullat, .
paimcnteli arot^ ^mmaiy
asjitteli tundrat jmet^ ^
kaivof Uralit ja vett Volgat,
täytti arnicijat ja ^tt^^
raijtoi rauhat, kaapui sodat,
vallit loi ja tyrmät täytti,
sadat laike loistolinnat,
ilot, yrttitarhat, taivaan
snrun-maansa mahtaville^
Suuri kansa, lapsimieli,
orja kirkon, myrha-sauhun,
tilanherran, aateliston,
yli kaiken — orja tsaarin, .
hiiden eessä risti rinnan,
päänsä painoi, polvin taipui,
otsin maahan asti vaipui.
Kansa satamiljoonainen
alla armottoman ikeen,
veron, jota verin raatoi
sukupolvet santmuvaiset.
pimeys kuin öinen usva,
peitti päljyävän mielen,
pelon pufistazhii.kah^e s'
kielsi kä^n, sitoi kielen.
Syttyi suuri, synkkä sota,
K ui'Iit aina, tsaari suuri,
miljoonien hen^^ herra,
miehin mahti maailmassa,
ajoi suurta armeijaansa,
teuraskarjaa lopntonta
sinne, missä sitä kaatui,
surma ttiitti suurta viljaa.
Sinne virtas Venään veri,
sinne mahti arjäin iTtaasta,
leipä imettäväin suusta.
• i.
Mut ei laannut linnoin loisto,
vaihtunut ei ilo suruun,
tanssi tuskaan, kyllyys nälkään,
elettiin kuin Niniveessä
loputonta viimepäivaä. \
Sujtri kansa näki nälkää,
suuren kansan täytti suru,
hätä, tuska, epätoivo;
tuntui sortuvan kuin suohon,
tuntui pakahtuva» tuohon.
Kyti pinnan <äla haU,
turman tidi sidiä piUi,
mutta miten, mitä tehdä? .,.,
Silloin, epätmvm yössä,
nousi soiMu, UehuHippu,
kiiri viesti kutsun kiivas:
Nouskaa!
Lyökää!
Nyt on aika!
Ja m nousi — nousi ntyrsky,
lähti laine vyörymään,
ja se vyöryi, kujat ktdki,
täytti Newskin loiston uoman,
yli vyöryi Petrogradin
ja niin yltä voitmn paisuin.
Vieri, tempas virtahansa
nekin, jotka epäröivät,
jotka ennen pelko p^i,
jotka ennen tsaariti käskyin
verikalvoin kansaa löivät,
nekin, uskoUisimmatkin
virta vei ja kaatui ^Uurit — .
kaatui verinen
valtikka tsaarin. .
Vapaa Venäjä! ^kajahti huuto.
Vapaako? Vapaako? — Erehdys
suuri.
Kaatunut oU vain:valtikka ^tsaarin,
aatelin ei riistäjän kahle,
ei raatajan ltarteiHa,orjttuden ies.
— Eteenpäin siis,^eteenpain!
Viel lippu yiih ija saibtu yöhön
ja viestiJkutsnva^^kmimään:
Nouskaa!
Lyökää!
Kaikki valta,
kaikki oikeus olkoon meidän!
Ja rie nousivat taasen — ,
ne Leninin joukot,
sankartius, jolle ei löydy vertaa.^
Puttalippua uljaaim ylha^lä
. kantain,
uhraten, taisteUen, kaikkensa
antäin,
hajalle hakaten raatelulaumat
ne kestivät kunneska sattoivat
näyttää
voittajan kilven, johonka verin
kirjoitettu on kaUiit sanat:
VAPAA VENÄJÄ!
Vapaa,^— mutta ei huumasta
hetken,
ei oikusta sattuman, armosta
• herran.
Sen vuoks* oli singonneet
sytcsäkenet^ salaa,
kirkkaat ja kauan;
sen vuoks^ oli tehtynä maanalla
raskasta, kiivasta työtä;
sin vuoks' oli uhrt^tu
iloaja.mform{Ua,\lämääja
.......... ^ i^. .
. i^; voimaa,
vapautta, rauhaa ja" id jäin f a verta.
Sen syttehet singonheei
oli juurelta hirtinpuiden
ja kalskeesta kahleiden,
matkaHa Siperiaan;
ne singonneet oli piipusta pyssyjen,
kärjistä pistinten,
pampusta kasakan,
ruoskasta pajarin;
ne piilleet olivat pimeyden yössä,
ne kyteneet olivat Siperian jäissä,
komeroissa Pietarin-Paavalin
linnan
ja tsaarin verisen istuimen alla
odottaen, odottaen,
odottaen aikaa.
Vapaa.: Venäjä — kymmenen
vuotta,
kymmenen ilon ja surun vuotta,
kymmenen elämän kultaista
vuotta, —•
emmepä juhli siis shiuile suotta !
Sen olet saanut jo intosi voimin
valistaa kansasi pimey(kn yötä,
sen olet saanut jo sankaritoimin
tehdä niin raskasta rakennustyötä.
Kymmenen vuotta — ei ainoastaan
kansasi petturivoimia vastaan,
vaan i^oko pimeä» maailman '
painon,
ryöstäjävaltojen juonen ja vainon.
Sen olet voinut jo, voittaja suuri,
valtasi lippua ylhäällä kantaa,
olla kuin majakka, vartiomuuri,
esimerkin mahtavan toimille antaa.
Kestä siis — toinenkin kymmen
vuotta,
sitä jorretut toivoo ja siihen ne
luottaa;
joka Voittosi vuosi on kymmenen
muiile,
firumn monen kansoille kahlituille.
Mitä enemmän kiehuu vastaasi
, vaino
ja punosten sortajat nteuraa,
sitä suurempi on esimerkkisi paino,
sitä pikemmin saat sinä seuraa.
Eläköön, eläköön vapaa!
MifjlikttVÄt (jrunosta)^^^
AKU PÄIVIÖ
^ . . Harhakuva kaunis, tmten vkulapsi,
häipyy tosielon kylmiin kysymyksiin
jättäen vaan mtelen apiaksi . . .
' Julkaistu V. ^Ä12.
• J " - ^ ".."LI A t»fföii kärsijätjiykyiset Japstneen ' t
ei nmuta kuin oikeus
ei muuta kuin työkeUa i^ikilf^sf^
niin kaikille kylliksi antavi maa
ja vapaus kannelta kaiuttaa! ^
Aku Päiviö
Kuin jumaUen juMihtn mtiinöisln
sai hajoita heimojen lapset,
pyhä hdltio juurelle uhripuun
toi nuoret ja fiarmajahapsetj, . \
niin rfen«aw»»« /riA/^» y yhä,
niin ainian on joku haitto pyhä,
mi arkisten päivien painaniaan" ^
tuo henkeä, intoa, lohtuaan.
Monet kaatui jumalat, uhriputtt,
moni valkeni väri ja vaate,
moni haltia hurmasi aikonaäni •
moni tenhosi usko ja aate, ^
Sm nostamme lippumme hulmuamaan
sihikirkkaatt taivalla» alla,
niin, yhtyen fttaaStnan mUjoonmt
teon tiedolla rokkäisevallay'—
ja vaikka ne silpoisi viirimmc vaatteenf
ei riistetä hehkua elävän aatteen,
ei aurinkoamme, miiämmittää,
kons kypsä on tekojen tähkäpää.
Työpajojen palkeet pauhatkoon,
savupilviä naurakoon mammon.
mut sammunut ei ihmissielujen nälkä, sieUäkin kalkutus kiihkeään
jäi pdvihin yhäti onnensa pälkä,
jäi yhäti kaipaus, aavistus:
on löytyvä suurempi lohdutus!
Tuo ajatus, aavistus ammoinen,
pyhä kipinä kirkas ja lämmin,
maanpiirin jo valona pilkottaa ^
yhä eloa elvyttävämme,—
se nousevi niinkuin auringon valta,
mi talven ja yÖn, jään, usvien alfa
maan Joihtivi.valoon ja vihreään *
ja sydämet eläniqnsy^inMän^ ^ . ^
Ikipimeän kaldeissq huoanneen
vah tenhdva silmihin^aukee,
pois elämän synkeä toivottomuus
ja vaivansa, pelkonsa raukee,
vaan valtaisna kuohuu elämän tunto,
sen halu ja voima ja taistelun kunta
ja suurena, kauniina kangastaa
tulevaisuuden ihmisen onnen maa.
Suur ajatus, ihmeitä aikaan saat,
iki jäätiköt murtavat jäänsä,
ikialhaiset itsensä ylentää,
ikiorjutut nostavat päänsä,
se min olit muinosin sorretun haave
ja verisen sortajan peljätty aave,
sen olet nyt päämäärä taistelijain,
sen olet nyt selkeä totuus vain.
Käs kuinka sa ktiohittat Eitropaq, « x
olet pimeän Aasian hurma,
suur sykintä suonissa Amerikan —
o^et orjuusvaltojen surma!
Ei valtioviisaus vapahda niitä,
ei joukot, ei juonet, ei jtdmuudet riitä
sen tuomion päätöstä parsimaan
min aika on piirtänyt historiaan.
Kärsimyksiä polvien menneiden
ei palkita v&i eikä kostaa,
vapautemme valtavan sammon,'^'^
työn laulu, ci manin^pnan nKahtia soiva,,
vaan tekijän suuruutta ihannoiva,^
sen laulava voimaa ja kunniaa
mi kaikkensa uhraa ja uskaltaa.
Suur ajatus, vapaus kuolematon,
se vereqsi syöpyä anna,
pyhä alttari hto sille sydämecs
ja parahin uhrisi kanna; .
sen suitsuta tulta, kun pimeys uhkaa,
$en^hall^ 11^'^^ s^-kohenna tuhkaa,
'55* jos" näeh^^^tts^^ sammuneen,
niin viritä, viritä uudelleen! ;
Ylös yksilö, ylemmä yhteisyys,
päämäärä on selvä ja suuri^
valistuksessa valtava ohjelma,
luokkatiedossa luokaamme mtturi;
ja lippumme juurelle lapset ja nuoret,
kas heistä on nouseva vartiovuoret,
helippumme ylhäällä voittohon vie,
jos kesken on päättyvä^meidän tie.
Aku Päiviö
Liikkuu aura vaollansa vaikeasti,
huojuu hevonen ja askel kyntömiehen,
silmä synkänraukee harhaa haikeasti,
vaikeasti edistyvään aurantiehen,
harhaa sammuvaisen Utatähden lailla
laihaks hnetyi^lU kuohkeilla mailla.
• -
Toivo ylös pyrkii, mutta toivoparka ^,
lankee pahanmuiston, kauhun mustaan
s»' vakoon,—
sn |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-04-02-21
