1953-08-08-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
V-^T^^N tämän tarinan olisi
itirt olla Alpertilta tämän Liek-pabtoilla
ensimmäisenä ja vasta
kaikki ne muut '^hapatuk-joitä
Alpert^i on vuoden mittaan
ystäville ja lukijoUle ^'syöttä-
Xoniin, tälläkin kertaa ja —
asian niinsanottu "konkreet-eliktä
käytännöllinen puoli on
Dut kokonaan :Mimmin:ylentarkas-ellisuudesta.
Alpertti näet sat-ulemaan
tähän maahan pikkaista
Mimniiä ja kun AHpertilla oli
faetkellä muka kova kiire, niin- Al->
tuli kuin kotka — tentäeiv. Ja
lentomatkan aikana Alpertti sit-piti
jonkinlaista päiväkirjaa, joka
takin oli vain pelkkä kirje Mim-sinne
Suomeen. Nyt, vuoden ku-
Mimmi sitten sanoi:
Tuossa on, Alpertli! Kirjoita, jos
L Mutta puhu kuten puhuit vuo-iten
elikkä kirjoita kerrankin niin,
edes joku sinua uskoo. V
eli.
iän tarinan tarkoituksena ei ole
tua mihinkään teknillisiin tai käy-öllisiin
kysymyksiin, jotka kosketat
tuota nykyajan viiniieisiritä kul-ttvoa,
lentokonetta, vaan selostaa
erästä lentomatkaa Ätlaritin yli
Hisen •'maallikkomatkustäjäh" nälästä
sekä matkan aikana tapah-ita
mielialoja ja niitä näkemyksiä,
avautuivat katseltaviksi tuon
htihirviön" ahtaasta ikkunasta,
kertomus pei-ustuu matkan ai-tehtyihin
päiväkirjamerkintöihin,
a Alpertti muistiinmerkitsi elämän-ensimmäisellä
lentomatkalla, mat-
Helsinki—Gander.
MATKA AOCAA
torstaiaamu — elokuun 17:s —
Alpertti lentää yli Atlan^n
aikaan. Ihnaannousu Malmilta sujui
hyvin ja tasaisesti. Istun oikealla puolella,
seinän vieressä, tason takareunan
kohdalla ja minulla on mitä ihanin nä-kja'äisyys.
Lennämme n. KOOO metrin
korkeudella. Alhaalla oikealla puolellani
leviää isieni maa kaunina, täplikkäänä
ja \^rikylläisenä mattona. Tuossa
vilahtaa joku suuri asutuskeskus hyvin
hoideltuine puistikoineen, tuossa
idyllinen maalaiskylä järvineen, kie-murteleivine
jokineen, värikkäine pel-töineen
ja niittyineen. Vain täältä korkeuksista
voi ihmislapsi todeta rakkaan
Suomemme maalauksellisen kauneuden.
Länteen kaartava päivänkehrä heittää
kultiaan järvien selkiin ja jokien pintavesiin;
vain Luonto voi olla noin suuri
taiteilija! Vasemmalla puolellamme
siintää Suomenlahti, tyynenä ja hiljaisena.
Rantavesi vaikuttaa täältä kalvastaan
yhä kiihtyvällä nopeudella. Tasainen
"pilvikatto" on siirkjTiyt ja pilviä
ajelehtii levottomina mitä erilaisimmissa
korkeuksissa. Olemme juuri ylittäneet
Norjan rajan ja lennämme sen
pääkaupunkia kohti. Olemme vähentäneet
korkeutta ja joskus repaleisten,
levottomasti kiirehtivien pilvien lomitse
vilahtelee 'Norjan jylhänkaunis luonto
Noioriiteen ja vuonoineen. Olen joskus
lukenut juuri allamme olevan maan
kauneudesta ja runollisuudesta; minun
on tällä hetkellä vain todettava, että se
on kauniimpi ja runollisempi kuin lukemani
kuvaukset. Mielessäni vilahtaa
toisen maailmansodan levottomat ajat;
noilla vuorilla, vuonoissa ja rotkoissa,
joiden yli parhaillaan lennämme, on
varmaan käyty monta veristä taistelua
elämästä ja kuolemasta. Saksan hakaristi
ja verinen natsismi on jättänyt
ja puoli tuntia. 3^Iitä on tapahtunut?
J^ä ole kuitenj^aan levoton, Mimmiscni;
kaikki sujui hyvin ja onnellisesti. Muutamaa
silmänräpä^^stä aikaisemmin, ennenkuin
koneemme pyörät koskettivat
Prestwickin lentokenttää, sammui oikeanpuoleinen
ulommainen moottori.
Laskeutuminen ja rullaaminen kentälle
onnistui hyvin. Myöhemmin todettiin»
että sammuneesta moottorista oli rik-
,koontunut jokin liikkuva osa, joka oli
korjattaiva ennen matkan jatkamista.
Poistuimme kaikki lentoaseman odotushuoneeseen,
missä meille ilmoitettiin
lähdettäxlin viimeistään kahden tunnin
kuluttua. Lopputulos kuitenkin oli, että
perjantaiaamuna kdlo 5 meidät jaettiin
kahteen ryhmään, joista toinen
sijoitettiin lentoaseman hotelliin ja toinen,
johon liiinä jouduin, vietiin suurella
bussilla n. 1*0 mailin päähän Prest-wickin
kaupungista pohjoiseen, idj'lU-seen
maaseutuhotelliin. Butlin's Heads
of .\yr Hotel. Se oli maaseutuhotelH,
sottuna savenharmaalta, mutta kauem-. raskaat jälkensä tuon pienen pohjois- maalauksellisen kaunis, etten liene
eni kauniina ja aurinkoisena. Pui-leMet
Sinebryckbf f in puistossa tus-varähtivätkääh;
meten pinta JBieta-en
satamassa oli kuin peili. Kaikki'
naiset olosuhteet lupasivat mitä
ainta ja ihaninta lentoilmaa. Vielä .
eiset valmistelut,* ostokset sekä
lit sukulaisille. Puheita, bnneh-otuksia
ja jäähyväisiä. Kdlo 12.3'0
semnie autoon ja runsaan rieljän-unnin
kuluttua olemme "Malmilla.
si-, laukku- ja valuuttatarkastus.
yitä, täsmällisiä kysymyksiä ja ly-ä,
täsmällisiä vastauksia. Kaikki
a nopeasti ja hankauksitta. Viidet
hyvästelyt saattaville oinaisille,
einen suukko rakkaialle iMimmille,
ppu Vaaleanpunaisia, ihania ruusuja
sitten siirtyminen lentokoneeseen,
ttajat nousevat lentoaseman par-
Veelle. Viimeiset lentosuukot ja
«nheilahdukset, ja koneen ovi sulje-
En tiedä, olinko äsken hyvästel-nähnyt
saattajien! silmärinurkäs;-
oelkärpalon; ehkä/^olinfcin. Jo-äoksessa
lentokoneen oven sulkeu-tunsin
sisnnmässäni oudon äfläh-käsittämättömäri
haikeuden;
edessä tuhansien mailien taival
»o rakkaista. Vaaii kaikki öh jo
lähtöä varten, moottorit alka-kone
rullaa &itbradaii alku- •
'jakääntyy ynipäri. Molemmat
1t koekäynnistetäin ja kierrös-wusee
tasaisesti. Vielä ohjaimien
fas, lähtö efeeopäiir, äkUlinen
1^-^ ipopea vauhdin kiihtyminen,
7"*^Paystä myöhemnmi irtaiiiiuöi^
7 ^ ja keula kääntyy
- ia Tukholmaa kohti. Viimeinen
-u^' ^^^^^ lentoaseman raken-
^ enää yhä pienevänä möh-ia
siellä, parvekkeella . . .
hetkellä Alpertti siirtyy päivä-
^"«ntöihin, kirjeeseensä rakkaäl-j^
j^Jeen sinne Suomeen .
^'^BIIEN K A L K U T T A JA
'ILMAKUOPPM"
7:«o»1.50. Siirrän kelloni tunti-tunnin
taaksepäin. Ruotsin
^ a l l ä Ajan voima pn aina ollut
7^ edelleenkin olemaan ihmeitä-pana
se kuultaa vihertävän sinisenä.
Siellä täällä eroittuu ruskeita läikkiä
vedenalaiset karikot. Lentoeniäntäm-me,
joka puhiin ruotsia ja englantia ja
'^joka l^tki sitten kertoi olevansa kotoisin
Maarianhaminasta, toi vaaleanpunaiset
ruusuni edessäni olevaan istuimen
. selkänojaan, ja siinä ne nyt ovat, levittäen
ympärilleni vienoa, ihanaa tuok-suaän.
Tiedätkö, Mimmiseni: Alpertti
ei ple koskaan aikaisemmin lentänyt,
mutta et varmaan aavista, rakas Mimmi;'
kuinka tällä hetkellä Sinun Alpert-tisi
sydämestään nauttii! Nyt Alpertti-kin
ymmärtää, miksi leivoset niin varhain
keväällä lentävät Suonieen ja miksi
niideii pikku sydämistä, nousee ilmoille
iloinen laulunliverrys: '
"Tädit* etelästä sinne pohjolaan
, jo kevätlinnut lentää laulamaan.
On sydän heillä Suomen lapsillen
niin hellä, lämmin — kyllä tunnen ^
s.en.
Kello on 2.20; lähestymme Bromman
lentokenttää. Juuri silmänräpäys sitten
jouduimme jonkunlaiseen •'ilmakuoj^pa-
A^yöhykkeeseen" ja tuntuu se heittelevän
konetta huomattavan voimakkaasti.
'Minun on hiukan vaikea kirjoittaa,
mutta yritän parhaani inukaan kertoa
vaikutelmiani. 'Edessäni ''ruusutuolil-la"
istuu kotimaassa vieraillut Almeri-kansuohiaiainen
ja kuulen hänen juuri
parhaillaan mainitsevan käytävän toisella
puolella istuvalle toiselle .Amerikansuomalaiselle
(he puhuvat suomea),
ettei hän — vaikka on useasti ollutkin
lentokoneessa — ole aikaisemmin ollut
näin kovassa ''aallokossa". INyt juuri
tulee lento«näntämme luokseni ja tarjoaa
minulle purukumia mahdollisen
"jännityksen" poistamiseksi. Minä kiitän
ja koetan selittää, etten tunne minkäänlaista
jännitystä enkä "ilmäkipu-ja".
Taululla edessämme on jo pitemmän
aikaa palanut merkkivalo "Fasten
Seat B6lts" (kiinnittäkää syöksjrvyöt)
ja nyt juuri syttyi toinen valo, "No
Smoking" (tupakointi kielletty). Vain
muul:äma sihnähräpays, ja olemme
Bromman kentällä. s
Vi^ILASKU OSLOSSA
JE^ello on 4, ja olemme jälleen,koneessa,
tällä kertaa suuressa, 60-hengen
ilmojen jättiläisessä- Kone pn puolillaan
matkustajia. Minulla on jälleen
hyvä pa&ka, sama kuin Malmiltakin
lähdettäessä, oikealla puolella, seinän
»vieressä, tason takareunan kohdalla.
Istuin vasemmalla puolellani on tyhjä.
Noustuamme Brommalta ja päästyämme
pilvien yrläpuolelle tarjottiin meille
kahvia ja voileipiä. Lentoemäntämme
puhuu en^antia ja saksaa, mutta onneksi
mmuUa on "Tulkki" taskussani,
joten ainakin pahimmasta kielihanka-luudesta
olen toistaiseksi välttynyt Ilma,
joka MalmUta lähtiessänmie oli aurinkoinen
ja selkeä, on huomattavasti
"mustunut" ja pilvet törmäävät meitä
maan historiaan. Vuonojen pohjalla
olen fvieläkin eroiltavinani taistelulai-vojen
hylkyjä. Upotettujen laivojen raiskattuja
raunioita. Nyt juuri syttyivät
merkkivalot- taululle. Kello on 4.45.
Alamme laskeutua Oslon lentokentälle.
TAVOITTEENA PRESTWICK
Olemme jälleen hitaassa nousussa, ja
Oslo, Norjan pääkaupunki, alkaa vähitellen
jäädä taaksemme. Oslossa saimme
lisää matkustajia ja vain miiuta
harva istuin on enää vapaana. Minun
vierustoverinani istuu Amerikannorja-lainen,
vanhempi rouvashenkilö, joka
on ollut vierailulla entisessä kotimaassaan.
!Nyt Juuri kone ''oikaisi" vaaka-lentoon,
ja on korkeutemme tällä het»
kellä e:hkä parisen mailia. Ilma on huo-mattaivasti
viilentynyt. 'Norjassa oli
satanut kovasti ja vielä lähtiessämme
Oslon kentältä tiivis tihkusade valui
maahan. Tälläkin hetkellä peittävät
taivaan uhkaavanmusta^ pilvimassat.
Koneen sisällä on kuitenkin tukahduttavan
kuuma. Iloinen puheensorina
täyttää matkustajakabinetin; kuulen
puhuttavan. suomea, ruotsia, norjaa,
englantia, ranskaa ja saksaa. Minäkin
yritän yaihtaa muutaman sanan vierustoverini
kanssa heikolla ruotsinkielelläni
ja ihnieekseni huomaan ymmärtä-vämmekin
toisiamme aika hyvin. 'Hän
kertoo lähteneensä USAhan Pohjois-
Norjasta jo nuorena tyttönä ja asuvansa
nykyisin Massachusettsin valtiossa.
Hänen miehensä on amerikkalainen
farmari. Keskustelumme keskeyttää
lentoemäntämme tuoden meille kummallekin
tarjottimen, jossa huomaan
kiihoittavan. Ihanan siankyljyksen.
Ateriointi alkaa, ja puheensorina vaimenee
hetkeksi.
Kolme tuntia myöhemmin. Olemme
jättäneet Norjan taaksenune, ylittäneet
merialueen ja lentäneet jo pitkän aikaa,
kumpuilevan Skotlannin yläpuolella.
On tullut hämärä, iniltei pimeä. On
alkanut jälleen sataa. Koneessa on
sytytetty valot. Ulkona vallitsevasta
pimeydestä huolimatta eroitan pikeassa
tasossa olevat molemnaatnioottorit ja
minusta on jo muutaman minuutin ajan
tuntunut siltä, ikäänkuin ulommainen
moottori ei kävisi täysiliäkierroksflla
V ja olen parLkertaa ollut kuulevinani sen
yskähtävän pahaenteisesti- Ehkä se on
vain mielikuvitusta, jonka ulkopuolella
vallitseva pimeys on saanut "laukkaamaan".
Jokatapauksessa meidän pitäisi
saapua aivan näinä minuutteina
Prestvrickiin — niin, nyt juuri syttyi
merkkkalo "Fasten Seat Belts" ja nyt
''!No Smoking".
MOOTTORirVAUieiO. Yö
SKOTLANNISSA
Pferjantaina, kello 1 iltapäivällä. Kun
viimeksi kujoitin päiväkirjaani, oli
torstai-ilta kello 8. Tuosta hetkestä on
nyt kulunut 17 tuntia, ja kuitenkin me
nousimme ilmaan vasta tasan 20 mi-nutittiä
sitten. Olenune i»yöhas» 16
ennen nähnyt sellaista. Sain tietää, että
rakennus oli aikoinaan kuulunut jollekin
vanhalle skottilaiselle aatelissuvulle,
jonka muuten huomasi seinämaalauksistakin.
Mm. hotellin juhlasalissa
oli mainitun suvun jäsenien kuvia
aina vuodelta 1600 saakka. Eteisaula
oli köt-istettu mainitun aatelissuvun vaakunoilla
ja pitkin seiniä riippui kaikenlaisia
aseita vuössätain takaa, keihäitä,
miekkoja ja tapparoita. Seisoessani
siinä eteisaulassa odotin joka hetki
Skotlannin onnettoman kuningattaren
Maria Stuartin, jonka Elisabet mestautti,
astuvan esiin jostakin aulasta
johtavista, jykevistä tammioxista toivottamaan
meidät, 19-vuosisadan ihmiset,
tervetulleiksi linnaan. Ja kun
katselin ulos ikkunasta läheiselle jyl-hänkauniille
vuoristolle, olin näkevinäni
haarniskoihin puetujen sotureiden rat-s.^
stavan alas vuorilta ja olin selvästi
eroittavinani rautaisten pukujen ja raskaiden
' aseiden kalinankin! Palanen
kauneita Lounais-Skotlantia, palanen
elävää, todellista historiaa! Ja kun
asteli hotellin pitkissä käytävissä, tunsi,
kuinka vuosisadat suorastaan henkivät
tulijaa vastaan. Huoneet, joihin meidät
sijoitettiin, olivat kuin Andersenin satukirjoista
leikattuja ja siirrettyjä meren
yli 'Heads of Ayr Hotellin katon
alle.
, Kello 10 aamulla oli herätys, klo
10.30 hotellin upeassa ruokailusalissa
kahviaamiainen skottilaiseen tapaan;
pari pientä pekonin viipaletta, pari perunaa,
palanen leipää ja kupillinen
mustaa, väkevää kahvia. Pöytäseurue,
johon jouduin, oli todella kansainvälinen:
1 "pesunkestävä" skotti, 1 ranskalainen,
1 amerikkalainen, 1 norjalainen,
1 ruotsalainen, 1 Amerikassa syntynyt
suomalainen ja 1 ummikkosuomalainen,
niinä.
Kello 11 olimme jälleen lentoasemalla
ja kello 12.40 irtaantuivat 4E:oneemmÖ
pyörät Pr€stwickin* kenta^ltä. Mootto-rm
korjaus oU kestänyt 16 ja puoli tuntia,
syystä, että rikkoontunut osa öli
tilattava radioteitse Yhdysyaltoista ja
sen oli tuonut kuriik-ikone Skotlantiin.
PARIRAINAJO 2 MAILIN
Kello on :S perjantai-iltana. Olemme
olleet kahdeksatta tuntia -Atlantin yllä.
Vielä runsaan tunnin lento ja saavumme
Oanderiin, iNewfoundIandin saarelle
Canadassa. Olemme lentäneet koko
ajan pilviverhon yläpuolella. On ollut
suorastaan ihana lentoilma. Sade, joka
vielä lähtiessämme oli valunut suurina,
raskaina pisaroina, on lakannut ja aurinko
paistaa nyt täydeltä terältään.
"Ilmakuoppia" ei ole koko matkan aikana
ollut. AUanune leviää '*pilvik.^t-to"
silmänkantamattomiin ulottuvana, i
pumpulisena untuvamattona; tekisi
mieli astua ulos koneesta ja lähteä kirmaisemaan
valkoisille pilville; niin
houkuttelevan näköisiä ne ovaf. Siellä
«SiTtt S
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 8, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-08-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki530808 |
Description
| Title | 1953-08-08-05 |
| OCR text | V-^T^^N tämän tarinan olisi itirt olla Alpertilta tämän Liek-pabtoilla ensimmäisenä ja vasta kaikki ne muut '^hapatuk-joitä Alpert^i on vuoden mittaan ystäville ja lukijoUle ^'syöttä- Xoniin, tälläkin kertaa ja — asian niinsanottu "konkreet-eliktä käytännöllinen puoli on Dut kokonaan :Mimmin:ylentarkas-ellisuudesta. Alpertti näet sat-ulemaan tähän maahan pikkaista Mimniiä ja kun AHpertilla oli faetkellä muka kova kiire, niin- Al-> tuli kuin kotka — tentäeiv. Ja lentomatkan aikana Alpertti sit-piti jonkinlaista päiväkirjaa, joka takin oli vain pelkkä kirje Mim-sinne Suomeen. Nyt, vuoden ku- Mimmi sitten sanoi: Tuossa on, Alpertli! Kirjoita, jos L Mutta puhu kuten puhuit vuo-iten elikkä kirjoita kerrankin niin, edes joku sinua uskoo. V eli. iän tarinan tarkoituksena ei ole tua mihinkään teknillisiin tai käy-öllisiin kysymyksiin, jotka kosketat tuota nykyajan viiniieisiritä kul-ttvoa, lentokonetta, vaan selostaa erästä lentomatkaa Ätlaritin yli Hisen •'maallikkomatkustäjäh" nälästä sekä matkan aikana tapah-ita mielialoja ja niitä näkemyksiä, avautuivat katseltaviksi tuon htihirviön" ahtaasta ikkunasta, kertomus pei-ustuu matkan ai-tehtyihin päiväkirjamerkintöihin, a Alpertti muistiinmerkitsi elämän-ensimmäisellä lentomatkalla, mat- Helsinki—Gander. MATKA AOCAA torstaiaamu — elokuun 17:s — Alpertti lentää yli Atlan^n aikaan. Ihnaannousu Malmilta sujui hyvin ja tasaisesti. Istun oikealla puolella, seinän vieressä, tason takareunan kohdalla ja minulla on mitä ihanin nä-kja'äisyys. Lennämme n. KOOO metrin korkeudella. Alhaalla oikealla puolellani leviää isieni maa kaunina, täplikkäänä ja \^rikylläisenä mattona. Tuossa vilahtaa joku suuri asutuskeskus hyvin hoideltuine puistikoineen, tuossa idyllinen maalaiskylä järvineen, kie-murteleivine jokineen, värikkäine pel-töineen ja niittyineen. Vain täältä korkeuksista voi ihmislapsi todeta rakkaan Suomemme maalauksellisen kauneuden. Länteen kaartava päivänkehrä heittää kultiaan järvien selkiin ja jokien pintavesiin; vain Luonto voi olla noin suuri taiteilija! Vasemmalla puolellamme siintää Suomenlahti, tyynenä ja hiljaisena. Rantavesi vaikuttaa täältä kalvastaan yhä kiihtyvällä nopeudella. Tasainen "pilvikatto" on siirkjTiyt ja pilviä ajelehtii levottomina mitä erilaisimmissa korkeuksissa. Olemme juuri ylittäneet Norjan rajan ja lennämme sen pääkaupunkia kohti. Olemme vähentäneet korkeutta ja joskus repaleisten, levottomasti kiirehtivien pilvien lomitse vilahtelee 'Norjan jylhänkaunis luonto Noioriiteen ja vuonoineen. Olen joskus lukenut juuri allamme olevan maan kauneudesta ja runollisuudesta; minun on tällä hetkellä vain todettava, että se on kauniimpi ja runollisempi kuin lukemani kuvaukset. Mielessäni vilahtaa toisen maailmansodan levottomat ajat; noilla vuorilla, vuonoissa ja rotkoissa, joiden yli parhaillaan lennämme, on varmaan käyty monta veristä taistelua elämästä ja kuolemasta. Saksan hakaristi ja verinen natsismi on jättänyt ja puoli tuntia. 3^Iitä on tapahtunut? J^ä ole kuitenj^aan levoton, Mimmiscni; kaikki sujui hyvin ja onnellisesti. Muutamaa silmänräpä^^stä aikaisemmin, ennenkuin koneemme pyörät koskettivat Prestwickin lentokenttää, sammui oikeanpuoleinen ulommainen moottori. Laskeutuminen ja rullaaminen kentälle onnistui hyvin. Myöhemmin todettiin» että sammuneesta moottorista oli rik- ,koontunut jokin liikkuva osa, joka oli korjattaiva ennen matkan jatkamista. Poistuimme kaikki lentoaseman odotushuoneeseen, missä meille ilmoitettiin lähdettäxlin viimeistään kahden tunnin kuluttua. Lopputulos kuitenkin oli, että perjantaiaamuna kdlo 5 meidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sijoitettiin lentoaseman hotelliin ja toinen, johon liiinä jouduin, vietiin suurella bussilla n. 1*0 mailin päähän Prest-wickin kaupungista pohjoiseen, idj'lU-seen maaseutuhotelliin. Butlin's Heads of .\yr Hotel. Se oli maaseutuhotelH, sottuna savenharmaalta, mutta kauem-. raskaat jälkensä tuon pienen pohjois- maalauksellisen kaunis, etten liene eni kauniina ja aurinkoisena. Pui-leMet Sinebryckbf f in puistossa tus-varähtivätkääh; meten pinta JBieta-en satamassa oli kuin peili. Kaikki' naiset olosuhteet lupasivat mitä ainta ja ihaninta lentoilmaa. Vielä . eiset valmistelut,* ostokset sekä lit sukulaisille. Puheita, bnneh-otuksia ja jäähyväisiä. Kdlo 12.3'0 semnie autoon ja runsaan rieljän-unnin kuluttua olemme "Malmilla. si-, laukku- ja valuuttatarkastus. yitä, täsmällisiä kysymyksiä ja ly-ä, täsmällisiä vastauksia. Kaikki a nopeasti ja hankauksitta. Viidet hyvästelyt saattaville oinaisille, einen suukko rakkaialle iMimmille, ppu Vaaleanpunaisia, ihania ruusuja sitten siirtyminen lentokoneeseen, ttajat nousevat lentoaseman par- Veelle. Viimeiset lentosuukot ja «nheilahdukset, ja koneen ovi sulje- En tiedä, olinko äsken hyvästel-nähnyt saattajien! silmärinurkäs;- oelkärpalon; ehkä/^olinfcin. Jo-äoksessa lentokoneen oven sulkeu-tunsin sisnnmässäni oudon äfläh-käsittämättömäri haikeuden; edessä tuhansien mailien taival »o rakkaista. Vaaii kaikki öh jo lähtöä varten, moottorit alka-kone rullaa &itbradaii alku- • 'jakääntyy ynipäri. Molemmat 1t koekäynnistetäin ja kierrös-wusee tasaisesti. Vielä ohjaimien fas, lähtö efeeopäiir, äkUlinen 1^-^ ipopea vauhdin kiihtyminen, 7"*^Paystä myöhemnmi irtaiiiiuöi^ 7 ^ ja keula kääntyy - ia Tukholmaa kohti. Viimeinen -u^' ^^^^^ lentoaseman raken- ^ enää yhä pienevänä möh-ia siellä, parvekkeella . . . hetkellä Alpertti siirtyy päivä- ^"«ntöihin, kirjeeseensä rakkaäl-j^ j^Jeen sinne Suomeen . ^'^BIIEN K A L K U T T A JA 'ILMAKUOPPM" 7:«o»1.50. Siirrän kelloni tunti-tunnin taaksepäin. Ruotsin ^ a l l ä Ajan voima pn aina ollut 7^ edelleenkin olemaan ihmeitä-pana se kuultaa vihertävän sinisenä. Siellä täällä eroittuu ruskeita läikkiä vedenalaiset karikot. Lentoeniäntäm-me, joka puhiin ruotsia ja englantia ja '^joka l^tki sitten kertoi olevansa kotoisin Maarianhaminasta, toi vaaleanpunaiset ruusuni edessäni olevaan istuimen . selkänojaan, ja siinä ne nyt ovat, levittäen ympärilleni vienoa, ihanaa tuok-suaän. Tiedätkö, Mimmiseni: Alpertti ei ple koskaan aikaisemmin lentänyt, mutta et varmaan aavista, rakas Mimmi;' kuinka tällä hetkellä Sinun Alpert-tisi sydämestään nauttii! Nyt Alpertti-kin ymmärtää, miksi leivoset niin varhain keväällä lentävät Suonieen ja miksi niideii pikku sydämistä, nousee ilmoille iloinen laulunliverrys: ' "Tädit* etelästä sinne pohjolaan , jo kevätlinnut lentää laulamaan. On sydän heillä Suomen lapsillen niin hellä, lämmin — kyllä tunnen ^ s.en. Kello on 2.20; lähestymme Bromman lentokenttää. Juuri silmänräpäys sitten jouduimme jonkunlaiseen •'ilmakuoj^pa- A^yöhykkeeseen" ja tuntuu se heittelevän konetta huomattavan voimakkaasti. 'Minun on hiukan vaikea kirjoittaa, mutta yritän parhaani inukaan kertoa vaikutelmiani. 'Edessäni ''ruusutuolil-la" istuu kotimaassa vieraillut Almeri-kansuohiaiainen ja kuulen hänen juuri parhaillaan mainitsevan käytävän toisella puolella istuvalle toiselle .Amerikansuomalaiselle (he puhuvat suomea), ettei hän — vaikka on useasti ollutkin lentokoneessa — ole aikaisemmin ollut näin kovassa ''aallokossa". INyt juuri tulee lento«näntämme luokseni ja tarjoaa minulle purukumia mahdollisen "jännityksen" poistamiseksi. Minä kiitän ja koetan selittää, etten tunne minkäänlaista jännitystä enkä "ilmäkipu-ja". Taululla edessämme on jo pitemmän aikaa palanut merkkivalo "Fasten Seat B6lts" (kiinnittäkää syöksjrvyöt) ja nyt juuri syttyi toinen valo, "No Smoking" (tupakointi kielletty). Vain muul:äma sihnähräpays, ja olemme Bromman kentällä. s Vi^ILASKU OSLOSSA JE^ello on 4, ja olemme jälleen,koneessa, tällä kertaa suuressa, 60-hengen ilmojen jättiläisessä- Kone pn puolillaan matkustajia. Minulla on jälleen hyvä pa&ka, sama kuin Malmiltakin lähdettäessä, oikealla puolella, seinän »vieressä, tason takareunan kohdalla. Istuin vasemmalla puolellani on tyhjä. Noustuamme Brommalta ja päästyämme pilvien yrläpuolelle tarjottiin meille kahvia ja voileipiä. Lentoemäntämme puhuu en^antia ja saksaa, mutta onneksi mmuUa on "Tulkki" taskussani, joten ainakin pahimmasta kielihanka-luudesta olen toistaiseksi välttynyt Ilma, joka MalmUta lähtiessänmie oli aurinkoinen ja selkeä, on huomattavasti "mustunut" ja pilvet törmäävät meitä maan historiaan. Vuonojen pohjalla olen fvieläkin eroiltavinani taistelulai-vojen hylkyjä. Upotettujen laivojen raiskattuja raunioita. Nyt juuri syttyivät merkkivalot- taululle. Kello on 4.45. Alamme laskeutua Oslon lentokentälle. TAVOITTEENA PRESTWICK Olemme jälleen hitaassa nousussa, ja Oslo, Norjan pääkaupunki, alkaa vähitellen jäädä taaksemme. Oslossa saimme lisää matkustajia ja vain miiuta harva istuin on enää vapaana. Minun vierustoverinani istuu Amerikannorja-lainen, vanhempi rouvashenkilö, joka on ollut vierailulla entisessä kotimaassaan. !Nyt Juuri kone ''oikaisi" vaaka-lentoon, ja on korkeutemme tällä het» kellä e:hkä parisen mailia. Ilma on huo-mattaivasti viilentynyt. 'Norjassa oli satanut kovasti ja vielä lähtiessämme Oslon kentältä tiivis tihkusade valui maahan. Tälläkin hetkellä peittävät taivaan uhkaavanmusta^ pilvimassat. Koneen sisällä on kuitenkin tukahduttavan kuuma. Iloinen puheensorina täyttää matkustajakabinetin; kuulen puhuttavan. suomea, ruotsia, norjaa, englantia, ranskaa ja saksaa. Minäkin yritän yaihtaa muutaman sanan vierustoverini kanssa heikolla ruotsinkielelläni ja ihnieekseni huomaan ymmärtä-vämmekin toisiamme aika hyvin. 'Hän kertoo lähteneensä USAhan Pohjois- Norjasta jo nuorena tyttönä ja asuvansa nykyisin Massachusettsin valtiossa. Hänen miehensä on amerikkalainen farmari. Keskustelumme keskeyttää lentoemäntämme tuoden meille kummallekin tarjottimen, jossa huomaan kiihoittavan. Ihanan siankyljyksen. Ateriointi alkaa, ja puheensorina vaimenee hetkeksi. Kolme tuntia myöhemmin. Olemme jättäneet Norjan taaksenune, ylittäneet merialueen ja lentäneet jo pitkän aikaa, kumpuilevan Skotlannin yläpuolella. On tullut hämärä, iniltei pimeä. On alkanut jälleen sataa. Koneessa on sytytetty valot. Ulkona vallitsevasta pimeydestä huolimatta eroitan pikeassa tasossa olevat molemnaatnioottorit ja minusta on jo muutaman minuutin ajan tuntunut siltä, ikäänkuin ulommainen moottori ei kävisi täysiliäkierroksflla V ja olen parLkertaa ollut kuulevinani sen yskähtävän pahaenteisesti- Ehkä se on vain mielikuvitusta, jonka ulkopuolella vallitseva pimeys on saanut "laukkaamaan". Jokatapauksessa meidän pitäisi saapua aivan näinä minuutteina Prestvrickiin — niin, nyt juuri syttyi merkkkalo "Fasten Seat Belts" ja nyt ''!No Smoking". MOOTTORirVAUieiO. Yö SKOTLANNISSA Pferjantaina, kello 1 iltapäivällä. Kun viimeksi kujoitin päiväkirjaani, oli torstai-ilta kello 8. Tuosta hetkestä on nyt kulunut 17 tuntia, ja kuitenkin me nousimme ilmaan vasta tasan 20 mi-nutittiä sitten. Olenune i»yöhas» 16 ennen nähnyt sellaista. Sain tietää, että rakennus oli aikoinaan kuulunut jollekin vanhalle skottilaiselle aatelissuvulle, jonka muuten huomasi seinämaalauksistakin. Mm. hotellin juhlasalissa oli mainitun suvun jäsenien kuvia aina vuodelta 1600 saakka. Eteisaula oli köt-istettu mainitun aatelissuvun vaakunoilla ja pitkin seiniä riippui kaikenlaisia aseita vuössätain takaa, keihäitä, miekkoja ja tapparoita. Seisoessani siinä eteisaulassa odotin joka hetki Skotlannin onnettoman kuningattaren Maria Stuartin, jonka Elisabet mestautti, astuvan esiin jostakin aulasta johtavista, jykevistä tammioxista toivottamaan meidät, 19-vuosisadan ihmiset, tervetulleiksi linnaan. Ja kun katselin ulos ikkunasta läheiselle jyl-hänkauniille vuoristolle, olin näkevinäni haarniskoihin puetujen sotureiden rat-s.^ stavan alas vuorilta ja olin selvästi eroittavinani rautaisten pukujen ja raskaiden ' aseiden kalinankin! Palanen kauneita Lounais-Skotlantia, palanen elävää, todellista historiaa! Ja kun asteli hotellin pitkissä käytävissä, tunsi, kuinka vuosisadat suorastaan henkivät tulijaa vastaan. Huoneet, joihin meidät sijoitettiin, olivat kuin Andersenin satukirjoista leikattuja ja siirrettyjä meren yli 'Heads of Ayr Hotellin katon alle. , Kello 10 aamulla oli herätys, klo 10.30 hotellin upeassa ruokailusalissa kahviaamiainen skottilaiseen tapaan; pari pientä pekonin viipaletta, pari perunaa, palanen leipää ja kupillinen mustaa, väkevää kahvia. Pöytäseurue, johon jouduin, oli todella kansainvälinen: 1 "pesunkestävä" skotti, 1 ranskalainen, 1 amerikkalainen, 1 norjalainen, 1 ruotsalainen, 1 Amerikassa syntynyt suomalainen ja 1 ummikkosuomalainen, niinä. Kello 11 olimme jälleen lentoasemalla ja kello 12.40 irtaantuivat 4E:oneemmÖ pyörät Pr€stwickin* kenta^ltä. Mootto-rm korjaus oU kestänyt 16 ja puoli tuntia, syystä, että rikkoontunut osa öli tilattava radioteitse Yhdysyaltoista ja sen oli tuonut kuriik-ikone Skotlantiin. PARIRAINAJO 2 MAILIN Kello on :S perjantai-iltana. Olemme olleet kahdeksatta tuntia -Atlantin yllä. Vielä runsaan tunnin lento ja saavumme Oanderiin, iNewfoundIandin saarelle Canadassa. Olemme lentäneet koko ajan pilviverhon yläpuolella. On ollut suorastaan ihana lentoilma. Sade, joka vielä lähtiessämme oli valunut suurina, raskaina pisaroina, on lakannut ja aurinko paistaa nyt täydeltä terältään. "Ilmakuoppia" ei ole koko matkan aikana ollut. AUanune leviää '*pilvik.^t-to" silmänkantamattomiin ulottuvana, i pumpulisena untuvamattona; tekisi mieli astua ulos koneesta ja lähteä kirmaisemaan valkoisille pilville; niin houkuttelevan näköisiä ne ovaf. Siellä «SiTtt S |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-08-08-05
