Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 29, 1943

              "'''Ali •
-,4
K"
{Citnadan suamaUiisten viikkoleJUi)
Published and prlnted by the Vapaus
f»abUshing Company Limited. 100-102
SIm Street, West, Sudbury, Ontario.
Ite^atered at the Post Office Dept^
Ot»wa. as second class matter.
TQaosblnnat:
l vk. »24»
0 kk. 1.10
5 kk. J60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
«kk. 1-40
Suomeen Ja muualle ulkomaille:
l vk $3i)0
6 kk, IJ65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki Ilmestyy jokaisen pilkon lau­antaina
12-siyulseoa. sisältäen parrasta
kaunoklrjallLsta luettavaa italkUta aloil-to.
Aalamiehllle myönnetään 20 proseO'
tln p-alkklo.
Pyytäkää asiamies\-älineltä Jo tä-n&
äo.
ILMOITUSHINNAT: Klrjeenvalhto.-
Ilmolf.ukset $1.00 kerta. Aviolirtopn
menceilte onnentoivotukset, 40c palsta-tuump..
Nimenmuiittoilmpitukset 50c
kertf $l.Öb.kolme kertaa. Syntyjnä-
Umöif'icset $1JD0 kerta* $?J)Q kolpae ker­taa.
.THplemanilmqitukset j j^2.Ö0 kerta,
60c lisat^ksu.kiltosjäuseeUä tai niuistb-värsym.
«ifti«taan; tietää- ja -o^lteil-moitu>
cset <0o palstatuuma. — TUapöis-llmoif^
jie^ qn vai^tjittaiessa lähetettävä
ilmoiiasmetsu etukät^n.
'Ylefset ilmoitusiu^nat:;40c, palstatuu-ma.
Ilnjoitus, Joka • julkftlstwn ,• peljä»
kertafi samanlaisena. SÖc .pjjistatuiiina.
Alin ilmoitushinta ^v40c palstatuuma.
kertf ilmoitta^essa.
EI koiaista Umoitusbinnoista, voi tle-dust
lla ^ämän lehden konttorista.
Kv, stantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Elm
Street, Westr Sudbury. Ontario.
• Toin^ittaja.A. Päiviö.
Tolmitusneuvosco: «r. jaryis. Rauha
MÄkl. HlUa Aho, E . SuksU JE^tei
Kajstinen. Aili Malm. Margit Laak^A
Yrjö Salvo ja Jalmar Saari.
Liekkiin aUotut kirjoitukset o»ol.
tot-tava:
LIEKKI
toimituksen kntoiasta
Tämä numero ilmestyy taasen ty­pistetyssä
koossa, ja vain siitä syys­tä,
että puuttuu asianmukaista pa­peria.
Tilaus myöhästynyt, kuu­limme
selityksen. Lukijamme ehkä
hiukan napisevat, kun ei tämä "ma­kasiini"
ole liian suuri säännöllisessä
koossaankaan, mutta antavat tietys­ti
anteeksi —kevään kunniaksi.
Niin kevään, joka on tainnut jo
viimeinkin tulla, koska muutamina
päivinä on tarennut ilman turkkia ja
hienkin on saanut ctsalleen, jos on
oikein ponnistellut. Xiinpä on puun-l
ehtikin jo uskaltanut putkahtaa
kuorestaan hiirenkorvalle. Ja kuu­luvatpa
jotkut ihmislapset jo uineen­kin
ilkosen alasti, ja kehuvat veden
olleen "niin lämmintä kuin viime ke-vännäkin".
Saahan sitä kehua, kun
kerran jäät ovat lähteneet, mutta ei
meitä narrata järveen ainakaan en­nen
juhannusta.
Muuten, lehtemme lukijoita on
väfiän kaikilla maailman kolkilla,
maissa sellaisissakin, missä ei tarvit­se
koskaan talven kanssa tapella ei-
M ikflvöiää niin kevättä kuin me.
On niitä Floridassa ja on niitä joku­nen
Etelä-Afrikassakin. Mutta ei­köhän
vaan ole asia niin, että he ka- •
K:X kaupungissa juoruttim yhtä
ja toista. Olihan rikkaan ta­lollisen
poika, Yrjö, lähtenyt Ameri-kaan
köyhän, kerjäläiskakaran vuok­si.
"Ajatella, kun ei ymmärtänyt
omaa hyväänsä! Mistähän luulee
paremman saavansa?" y.m.s. jutteli­vat
jutunhaluiset.
Yrjön vanhusten suhtautuminen
Valpuriin muuttui heti kosinnan jäl­keen.
Se kävi liiaksi heidän kunni­alleen!
Ei edes tervehditty kadulla
vastaan tullessa saati oltaisiin sitten
kyfään kNi0»tr"'™^'t^^^ Jaa
— jaa, niin muuttuvat ihmismielet!
Vilhon ja Valpurin seurustelu oi»
jatkunut. Yhdessä he kulkivat tans-
§eissa, konserteissa, kaikkialla nuor­ten
parissa, ja tietenkin on itsestään
selvää, että Vilhon nimi ciutom^atti-sesti
liittyi kolniantena, juorujen sar­jaan.
Niinpä erään. kerra.n sattui' Vilho
olemaan liikkeen yara^tohupnee^sa
ja,kuuli avoimesta ovesta miten, pari
naisihmistä vaihtoi .mi«sUpiteitä:
niin puhkesi Vilho vihdoin puhu
maan:
"Olen kuullut tänään yhtä ja tois­ta.
Sinun vuoksesi on "eräs" jättä­nyt
kotimaan ja kaiken. Miksi sel­laisen
mahdollisuuden sivuutit? —
Ei sitä olisi moni tehnyt sinun si-ie
Sinulle
C A I N sinulta kirjeen, johon
vavastaan. Edellisissä kiriek^-'
Valpurin tultua oli hetken väite- kerroit minulle paljon mennei?^
liasta, ja kun tyttö tätä ihmetteli, pahtumia. Minä vastakin ja latf"
,.,.1.1.^=; vilhn vihdoin niihii- sin vastaamasta, mutta en k^T
kaan unhoittanut sinua. En voi | '
nä olet kahlehtinut minut. Sinun ^
Iäisyytesi on kaukana, mutta aina
.kun saan kirjeesi, tunnen sinun polt.
tavan läheisyytesi kohdistuvan mi"
nuun. Saanhan muistuttaa sinua
jassasi. Ehkei minun olisi pitänyt- yhdestä meidän seurustelu-illastam
kään tulla takaisin. Nyt astelisit me rakkautemme ollessa kuumim-sinäkin
pehmeällä matolla kahise- millään.
vaan silkkiin,puettuna. Ja minusta " 'Niin, muistatkos. Eräänä iltana
Qlisit tuskin tullut ajatelleeksi- hj^ästellessäni sinua, utelialsuutem
^aan." vallitessa kysyin, että missä minä
Valpuri helähti raikuvaan nau- saan smut tavata huomen iltana. Si­ruun,
vaivan ,^.än pysähtyi kulus- nä tietenkin valitsit kauniin paikai
saan. Sitten hän tartitui Vilhoa ta- ja sanoit ajan koska ja missä, ja mi.
kinhihaan ja .oikaisi,itsensä "pisim- < nä puolestani lupasin tulla määrät-pään
pituuteensa" hänen edessään, tyyn paikkaan määrättynä aikana.
!^Olisiko, minun pUänyt:.hypätä *hel- Tämä paikka oli oikein muuttolintu-vettiin'
täällä maanpäällä? Sitä se jenVlaskupaikka, jossa kevät ensia
piisi, plliit. .Tunsin sen. Pidin kyllä paljasti mättääin päät ja kypsjiti
VYrjöstä, mutta.sarnaUa;,pelkäsin, ja marjat punaposkiseksi, odottamaan
Se pn.,lopultaxkauheata .— pelätä kaukaa merien takaa tulevia lintu-pmaa;
•mie§tä£^n. ;;Etkö sinäkin niin . parvia antaakseen niille ensi avun.
sKyUäsilläkm.köyhällä tytöllä JuuUsi?" Niin minä lupauduin saapua tä-olisi
ollut onnea. UsKeakin-.niin rKHmmalUsta, Vilho t^^^^ veden
maat ja mannut menemän, |;uin ' kiryelyä, silmiss^n. "Voisitko sinä
hiekan sormiensa.lomasta. ?Eivät pe
nuoret'yromärr.ä . . .
— Ja,.mitä tuostakin, köyhästä
sällistä sitten on iloa? Mitä ;Ue-nee
miehiään koko mies, kun ei siitä
selvää saa. ^ Joku kuleksi ja vain, jo­ka
el^ kädfötä suuhun . , .
— Mutta opiksi.se vain piisinille
tyttöhup^pUe, jos se "sälli" sitä
putjuttaisi. -Tietäisi ^ i t ä on talo ja
valta, mitä. köyhän kukkaro . . .
— Rikkaita kosijoita ei tarjota
, tarjottimella joka päivä. , Juu!
Vilho oli kuullut kylliksi, ja pais­kasi
oven kiinni. Asia painosti hä­nen
mieltään. Valpuri ei koskaan ol­lut
kertonut hänelle, mitä Yrjön ja
hänen välillä oli oll«t. Mutta mitä
lieneekin, niin olihan tyt'tö kylliksi
vanha päättämään oniista askeleis­taan.
"Rouvaksi rikkaaseen taloon. —
Ja mitä voisin minä tarjota?" askar­teli
Vilhon mielessä. Vähän säästö­jä
hänellä oli. Omaa liikettä oli jos­kus
haaveillut,-mutta kestäisi kauan
säästää niin paljon . . . Tohtisiko
hän edes vaimoa ajatella . . .
Illalla hän käveli työväen talolle
päin Valpuria vastaan, kun hän oli
taaskin harjoituksissa. Syvissä miet­teissä
oli nuorimies. Elämänkö huo­let
painoivat?
hän määrättyyn paikkaan määrätyl­lä
.^jalla. Mutta minun ilkeyteni
pääsi .valloilleen. Ajattelin saada
nähdä sinun, ilmeesi, kun minä ea
saayukaan ^määrättynä aikana tapaa­maan
sinua. Olin piilossa. Sina
. saavuit paria minuuttia ennen mää­räaikaa.
Sinä katsoit kelloon ja si­nun,
askeleesi kiihtyi. Aika oli tä>^i
.minuA-k^nssani^ SjC^)» —ja olla pel-
-kä^mättä?; Uskotko,, että välttyisim­me
rhdye^tilta?"
Valpuri vain .nyökkäsi vakuutta-
• vasti ; ja ..sanoi skten naurahtaen:
'fjafeitpa'^aada ;'^Ustijärven letokä-
, .pälästä' §ilmukf^n kaulallesi."
vHiunpsis! Tyttö lennähti lumi- ja .minua ei kuulunut. Niin sinä
.hankeen hatun singot jonnekin, katsoit kelloa ja taas kelloa. Lopul-sampitt
joplit ja käsilaukku. Onnek- ta sinä istuuduit alas kuten muutto­si
ei ollut ohikulkijoita katsomassa lintu, pää alas painuneena ja tieten-tätä
hassua lumittamista. ' kin vaipuen mietteisiin. Minä seu-
Vilho lopulta armahti tyttöä, pe- rasin sinun toimintaasi hyvin tark-lasti
kinoksesta ja suuteli sinetiksi.
Yhteisymmärrys oli saavutettu —
ymmärrys, että vuoden päästä,
jos ei mitään esteitä satu, liitetään
kaksi rakastavaista sydäntä "lailli­sin"
sitein toisiinsa.
MALVIINA.
tä päästetä taisteluun ennenkuin
kaikki muut puolalaiset joukko-o­sastot
ovat valmiit.
Eversti Berling sanoo, että ken­raali
Andersin esikunnan päällikkö,
eversti Okulitsky, ehkäisi tukikoh­dan
rakentamista Kaspianmeren rahi­nalle,
jonne piti tuotaman brittiläisiä
aseita ja ruokaa Iranin kautta. Hän
sanoi puolalaisten upseerien käyttä­neen
sitä paikkaa vain neuvostovas­taisen
propagandan tekemiseen pai­kallisen
väestön keskuudessa. Ber-dehttvat
meidän herkkujamme, pak- ling sanoo monen puolalaisen käyt-kasta
ja lunta. Ottakaapa nyt, te täytyneen kuin jos he olisivat vihol-kaukaiset
ystävämme, ja lähettäkää
mciUe tmtdsiä, miltä ieistä siellä ai­naisen
lämmön helmassa tuntuu
— AP, •
kenraali Andersin puolalaisen armei­jan
johtajia vastaan.
Eversti ^crling sanoo "pidennen
puolalaisen divisiooan olleen valmiin
taistehia varten, mutta kenraali An­ders
sanoi sen komentajalle, ettei si-lismaassa-
He järjestivät m.m. sa­laisen
neuvostovastaisen yhdistyk­sen,
joka tuomitsi kuolemaan sellai­sia
sotamiehiä ja upseereita, joita
epäiltiin myötätuntoisiksi Neuvos­toliittoa
kohtaan.
"Andersin armeija ei ollut demok­raattinen
armeija. Se ei pitänyt sak­salaista
vihollisena^J eivätkä sen up-seehit
harjoittaneet sotamiehiä vi­haamaan
vihollfeta", sanoo. hän.
Paavo vWaitm
muistQJyb
' On murheen viesti saapunut:
On Paavo poies poistunut,
on sydän jalo sammunut —
hMn matkaa tuonen mailla.
Oi ttiskda äidin kärsivän,
siskojen helläin surua,
murhetta parhaan huoltajan!
Ken kärsii veljen lailla!
Ei unhoon elämäsi Jää,
sun muistos kirkkaan kaiun saa.
_ Elosi hetki puhtoinen,
ei lämpöä se vailla.
Oi luonto-äiti armoton
mi kaadoit keskm Paavosen,
kun kukkein aika elämän
noin häipyi tuulen lailla.
' Ken mittaa elämämme tään,
ken tietää luonnon määrän pään,
ken taittaa kukan kauneimman?—
jää vastausta vaille.
Siis ^uUe Paavo ^pojunen,
lähdit viime matkalle :
Sun muistos aina mielehen
kauneimman ruusun kantaa. '
A.C.
Ihminen tuntee itsensä onnellisek­si,
vapaaksi ja iloiseksi silloin, kun
hän panee koko sydämensä työhönsä
ja tekee parhaansa, — Emerson.
. kaan. Huomasin sinun tuntevan
jonkinlaista pettymystä minuun näh­den.
Siksi ajattelin ilmaista itseni,
mutta en voinut. Minun kieleni oli
halpaantunut ja minun jalkani olivat
jäykistyneet. Hetken ponnistelun
jälkeen s^in ulottuvilla olevan oksan
käteeni ja aja,ttelin katkaista sen saa­dakseni
sinun huomiosi kääntymään
pensaan takana olevaan, ja niin risu
katkesi. Se. sai sinun huomiosi sin­ne
päin mistä-ääni kuului. \'arovai-sesti
sinä.astuit kohti minua. Mini
näin pensaikon raosta sinun k\->T.e-leiset
silmäsi, jotka kertoilivat mi­nulle
katkeroituneesta pett.vmy^^^'
. tä. Samassa sinä myös huomasit mi­nut.
Et voinut, kestää tätä minun
järjestämää roolia loppuun asti.
Huomatessasi minut sinä vTitit sa­noa
jotakin, mutta samalla sinä lyy­histyit
maahan, aivan äänetönä ma­kasit.
Ajattelin auttaa sinua, mut­ta
olin jäykistyneenä paikallani.
Laskeuduin kontalleni ja niin ryö­mien
saavuin luoksesi. En voinut
enkä tahtonut heti puhua sinulle, a-jattelin
saada sinut ensin virkkoa-
-^naan. Katselin ympärilleni, jos oli­sin
saanut vettä tai jotakin joka olisi
ollut apuna sinun pelastamisessa.
Ryömin pari askelta ulos luotasi ja
-huomasin etäämpänä punaisen mar­jan.
-3Iarja! sanoin itsekseni, ja niin
nousin jäbilleni, poimin marjan ja
saavuin jälleen luoksesi. Sinä olit
vielä samassa paikassa ja samassa a-sennossa,
johon minä sinut pehnMi-sen
sammalmättään kainaloon lai­toin.
Minä hellästi marjaa pitelin,
sen mehun säilyttääkseni sinulle P
pelastaakseni sinut. Niin laskeu-dura
sinun vierellesi, hyvin ^•a^o^'al-sesti
laitoin toisen käteni sinun kau­lasi
alle ja samalla huomasin smussa
olevan jo elonmerkkejä. M'"»^'^
sormissani öU tämä kaUis marja, jon­ka
olin aikonut sinuUe tarjota ja ni^^