Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 10, 1950

              Kaisusta ^ I t l i m ä t t i l i M ^ i t |te kui-ttiiMit
kmveiia pekstamaan. Qliliaii Iso
veli "B<rötlt« aaii»ii«'* aiii«iiifciri dol-
, -!aiiiisa'|akMiit feeldiM kajtisaau. .'Oli
istöt^-ii yhdessä: iiÄisffissa "jukikäisgisa"
siöoiia, kun yksi onnlstiii pommaamaaii
", vartin sieltä, toinen tjmltä. • Entiset • yli-des^
koetut,' vuoroin vaifetaneet -liyväii
olon ja tappion hetket velvoittivat. Met--
sämiesten keskuudessa on idrjoittama-ton
laki, että jos joku hiasti-Joistiiii
avuttomaan tilaan, rientävät toi^t —
Imrvoja poikkeuksia lukuunottamatta
apuun.
Niinpä Jakki maksoi virkavallalle
"lunnaat" Ja Iso veli oli vapaa mies. la
seliän oli tapaus, jota kannatti JuMia.
Nyt oli-jfakki ainoa raliamies Joukossa,-
eikä hän suinkaan ollut turhan nuuka
ystäväpiirissä.
• Palattiin Kaisun torppaan--ja JäkkI
tilasi kaikille. Ei hän tosia ajatellut ot-
' ' tm" kuin pari, kolme ryyppyä j a sit-fcea'
"hän'.käy pankissa toimittamassa asian­sa.
Mutta kuinka ollakaan, tarina luisti
entiseen • huonoon/aikaan. • Muisteltiin-"
yh^ssä niitä aikoja, Jolloin "piitattiin
paksikaaräln" katoilla rannasta ran­taan.
Muistuivat mieleen pblilsil pato-
'koiaeen-ajamassaheitatakaa aivan kuin
he olisivat olleet metsän petoja. Kun
tiälkä pahimmin soitteli suolissa suru­virttään,
• • lähti' joku: joukosta "ongelk''-
farmarin kanatariiaan, ellei sattunut'
olemaan lähellä jäi-veä, Jonka-,rantaki­villä
seisten, sai onkeensa hauen ja ku­hankin.-
Kalakeitostakin-nälkä hetkeksi-pakeEi.
Jos vielä sattui lähellä ole-
• maan farmarin pelto, sai.perunoita jat­koksi.
,
Oli • miten oli, mutta Juttu el luista
kauan kuivin suin.- Olipa puhe.mistä
tahansa, pitää-olla jotain, Joka-kastelee
kurkkua ja lämmittää miellä. %a-isilla
pitää' olla, kahvi-Kaisa,, kuumana • Julel-, -
lessa- .*>kylänkehruuksista".-. Miehillä •
taas on viinalasit tai olutpullo siihen pa­ras,
tekijä. Ja. nämä miehet dvät sylke-.-
ntet kumpaankaan.
.Niinsiinä jo hlhkaisliin Kaisulle,,että '
• eikö talcssa ole mitä tarjota! Olihan
srtä-ja'Kaisu-loi. Hänellä ollMa ehty-•
mätön. varasto. v . .
Nyt' kääntyi jo puhe metsätöihin ja •
MikkO;.. joka. oH ollut - ennen- kaivoksissa^
alkoi kertoa kokemuksiaan niistä. Siinä
hakattiin,, sahattiin, porattiin ja ammut-
• tiin,. kunnes tuM riita siitä-,, kuka o» pa­ras.
Hyviä he olivat tavallaan kaikin,
Kehuttliii itseääo Ja toisiaan. ,Kun sa­nat
tahtoivat mennä ristiin, kiirehti
Kais-u. pulloineen sovinnontekoon. Ja­kin
tarjotessa rahaa, sanoi-Kaisu, että
se oli talon puolesta. Kais» oli reilu-emäntä,
ei siis ihme, jos hänellä oli me­nestystä.
Taas' pantiin gramofoni soi­maan,
\itamiinilevy.pyörimään, .
Puhe alkoi käydä kankeaksi ja mitä­pä
-noita vanhoja enää muistelemaan,
nehän övat olteka ja «meimeitä., Joku
oli Jo torkahtanist '^ryssään"^ sammunut
kuin lepattava kynttilänliekki.
• lilalla - tuli _ Tarhalan "poörtitÄlon"'
tiskari kylään Kaisulle, Nyt tuli taas
uutta e!oa-;taloon.
'•'"Tarjoapas Byt Jakki taas, kun on
tyttöjä talossa. Ilmi, otiihan nyt sinä­kin,
kun läkki tarjoaa."
^'Ei-, kiitos, en minä . . . tulin vain
asialle, kun emäntä käski. Lähden heti.
pois, minulla on kiire'', hätäili tyttö
nähde-ssiiän j-mpärillään ' juopuneiden
joukon.
'*Istii nyt toki %'äM.ksi aikaa", kehoit-teli
Kaisuja sa.ma!la suhahti ohimen­nessään:
"Ej. smrni. sitä ottaa tarvitse,
©le ^"lin ottavinasi
: • -Ilmi -istui ^ .^irasti. ovipi^lcs» - olevaa- •
- matka-arkun kaimelle. -Kaisu' toLlasit j&.
taas soi musiikki.
• -^'Otahan, ota vain, tyttö,• lääkettä-"- se"-
\'ain on", keholtti Jakki Tyttö maistoi
ja kenenkään huomamatta heitti lopun
lasistaan arkun taakse nurkkaan.
Kaisu hääräsi kuin sudenpesän ovel­la,
kävellen edestakaisin tehopafekaus-pulloineen.
Tytön oli vaikea olla, mutta
ei • saanut asiaansa'sanotuksi. Kaisii-'
täytti hänen lasinsa, mutta. 5ea sisältö
heilahti taas arkun---taakse.
"Hei tyttö, tulepas vähiiii sedän pol­velle",
sanoi Jakki: ja otti samalla tyt­töä
vyötäröstä^ Ketteränä tämä riulitai-si'
itsensä -irti - Jäkin^ syleilystä -ja-, oli, sa-:
^,mm-m^mm. - .Mutta-Bllst
kllii^^aiiia. ;-^j0ka.^^^
, |^a|QiÄai:i/.-etfö-: se-/oli viim^iaen .w
nappasivat. Nykäisivätpä- "i^pe5^s^"i:OT tuKjuoraan teissä tu^^
.«^,An,*ct«bm Vlr.« hävitä kah^4. ^t^^ "Mttlto aina tuthaan.
- . M-otta^ n^Ma päätti tosissaan öik-
• koskematta.- auraavalla-
V i H ^ i ^ p ^ ^ ^
•mielessaaii,,- ^Asian;- Än-:. onBelHsestj m
kaistuaaa.. --«sfele^iia^.^ I^^^. ^
tyväinen; itseea^.
^ • •Elimä,: vauöussa;- - kävi; yhä Bsek ^
•kääinmäksii-:¥a«nim:-^toi^^-^ ^:
sakkr:ka«?ä^l%,^j«älla. on^-a^^
-nauhoistakin. Yks! vei häaeltä- kah%4
pulloa korkinkin, kun hän laski sen vie­reeni
hangelle kahvia-feuj^iin-kaataes­saan.,
. . :.
Rappukäytävältä kuului kolahdus.
Jäkkisäpsähti ja herllsi turtuneena puo-liunestaan.
Askeleet kuuluivat menevän
Jakin huoneen oven ohi jonnekin käytä­vän'
päähän.-
Hänen silmänsä kiintyivät huopapeit-teen
poimuihin. Sieltä nousi "plkkuäijä-^
yksi- telsensa. perään^. Ne. olivat - pieniä,
kuin kananpojat, mutta niillä oli pää
kelssi^»----k€steimvlattiaa..-'- Siinä -OB h^^.
• kuulta::: ja--; ä&iekästä puhetta-Jokis^!
vafe, "naputusta"' niin,-.^tä- kapse kuului.--kulM; .Jjiu'ti(iäpi: näköinen ffijs
malJa ulkona. Kaisu kiiruhti tytön pe- — vai valehteMvatko hänen korvansa? , nmt^ustaji^ Hp?p-vua|?ijm. uHn-ä-tnaerkllaesktam2a^5^j^i^
i.:;cc?j cKlt?ikHtrfhaJ«^«a.-v - • Jakki, •imutfsiJotalnv/ynHnäTtämättä^;. ^{»30^jMii^^
itsaään:--sano|a...Oveen^kosketetH^ Jä-- ayökäto^^-^affialla-junatf-k^^
kin. katse^siirtyi p\^U^ J^nka raost^;R^
ti-päätään kauhea;,naama.- - Sillä^:^li.pää:, . pulloa^^poiroÄ--Ja? - lähti;•osoitettumi
sarv!a:täynnä. ,-Herkeämättä:tuijottrva|;-;^suuntaanv-^Tässä'^junassa^:di':eläi^va-'
ilkeät silmät: Jäkkiä .-.-.
• oli jiö'- liikaav - Ki-ukusfe- -kiroten'
tempasi • tyhjän poppipulloo, ja-rässä
ulos ja sähähti vihaisena
"Ei sinun.ta-ryit»:niin.ylpeä-olla-ml-,
nunvieraillenii Olisit ollut vain, et sinä
olisi siitä pahentunut."
•Mutta Ilmi ei- -kuunnellut -KaisuB^ .pu­hetta
-loppuun;, vaan kiiruhti pois -sydäa.
läpättäen syvää inhoa tuntien. Tuo
maan. Tämä saisikin olla oikein naisten-kerhojen
sairadiomitealn, ex-Sst^fkse-nä
tiedustella potilailtaj ettS.^^fatko he saa-,
neet lääkärin apua Ja tämän perusteella
vaattsimnie.- n-aistcn-' Mini&:oila. perustet-tavalisi
Joka, kaupunkiin.
•HELLER.
Elämä jatkui Kaisun torpassa enti­seen
tahtiin. Lisää miehiä tuli käy­mään
kaupungissa- ja- useat heistä- suun­tasivat
askeleensa Tippa-Kaisulle ja
Kaisu • järjesti niin, että uiidet kundit:
ostivat kaikille ilolientä-. Talon, asukkaa-l
olivat jo melkein "poikki", toiset heistä
velassakin Kaisulle. Hyvähän heille oli
velaksi antaa, sillä he pitivät kunnia-asianaan
tulla ensi töikseen maksamaan
Kaisulle velkansa,
Kaisu alkoi toivoa, että Jakki ja Mik­ko
lähtisivät jo metsään, ei heillä enää
ollut rahaakaan. Jakki oli ollut Kaisul-
-• ''Ia jo- monta-päivää, kuinka kauan,, sitä'
hän ei oikein jaksanut muistaalcaan. E i -
' kä ollut väliäkään, kun kerran -näin me-ni,
niin 'menköön. Hän oli sairas,' lepäsi,
vain petillään. Heikottikin niin kovasti,
vatsamtlika . tuntui aivan olevan kiinni
Selkärangassa.
Hän kuuli ääniä alhaalta, Aaro kuului-hihkuvan
siellä entiseen tapaansa. Jakin
ei tehnyt mieli toisten joukkoon. Hänen
sisuksiaan poltti kuin helvetin tuli. .-aja­tukset
pyörivät yhtenä ympyränä ja ja-
• notti, janotti vain aina. Hän oli kavereil­la
tuottanut "keissin-poppia" vuoteensa
vieteen. Mitä useamman poppipullon
hän tyhjensi polttaviin sisuksiinsa, sitä
enemmän jano yltyi. Korvissa suhisi
ja humisi. Aivoissa askartelivat kaikki
pikkupirut, punoen juoniaan. Hänen
silmänsä kiintyivät seinäpaperiin repey­tyneeseen
halkeamaan. Sehän oli kuin
suden pää, joka hampaat irvellään tui­jotti
häntä. Oli kuin sillä olisivat olleet
silmätkin, jotka vihaisesti mulkoilivat
häntä. Hän ei halunnut katsella tuota,
vaan sulki silmänsä. Käytävältä, oven
takaa, kuului kuin keijukaisten slpsut-tavat
askeleet, 'vai' kuuliko hän oikein?
Samalla kertaa hän kuuli kuin. kaukai­sen
laulun, jonka sanoja hän ei erotta­nut.
Tai oliko se laulua vai naurua?
Sehän oli kuin "lumberjäkkien noi­den
metsälintujen äännähtelyä, kun ne
kämpän lähistöltä *'tumpan" kätköistä
hakevat kilvan makupaloja. Jakki muis­ti
kuinka kesyjä ne olivat, kun hän met-sässli
"iunssatessaan" eväänsä niille ja­koi.
Usein aamulla 'iunssipeiliä'' täyt­täessään
hän muisti ottaa pari palaa yli­määräistä
noita ystäviään varten keit­täjä-
Liisan harmiksi. Ne kyllä tiesi­vät
päivällisajan. Vaikka aamupäivällä
ei olisi näkynyt yhtäkään lintua lähis­töllä,
niin lunssipeilinavattuaaÄ. hän ei
e.aää ollut yksin. Pää kal,ldla,aii nuo lin-heittl
sen menemään vasten tuijottavaa
naamaa.. 0\m • avautui, ja Mikon., ään!
• -kuului hätäisenä:
"Minähän se vain olen, älähän nyt- ole
. niin pahana." ., \ -. - -
Jakki huokasi helpotuksesta-, huomat­tuaan,
ettei se ollutkaaa "pelsepuupi",
joka ttili vieraisille. Oli sentään hyvä,
että Mikko ehti ennen. - -
'Mikko istahti vuoteen reunalle, tuu-anieh:
. ' . - -
"Taisitpa nähdä viinapiruja vai mita
niin huiskit ja noiduit täällä yksin?"
Jakin katse siirtyi peitteelle. Pikkuai-jät
olivat poissa. Ei, kyliä tästä täyt-j^y
tulla loppuni Jo huomisaamuna päätti­vät
he Mikon kanssa lähteä takaisin
, .kämpälle. '
^ :3: «
Juna nytkytteli laiskasti kohti korpea.
Tällä linjalla se ei pidä piirettä, kesän;
aikana voi vaikka poiketa.marjastamaan
radan viereen, juna ei jätä.
Savun täyttämissä tunkkaisissa vau--
nuissa oli paljon matkustajia, enin osa
tämän linjan varrella sijaitse\-ien metsä-kämppien
työläisiä ja osa tämän erä­maan
varsinaisia asukkaita, "inttejä".
Oli sentään joukossa joku herralta hais­kahtava
pomomieskin. Mikon ja Jakin
seuralaisena oli leveäpuheinen, kuivu­nutta
kuusenkäpyä muistuttava ukkeli.
Hän oli "kämppä-äijä.", jolle kelpaa
naukku joka tilanteessa.
On tunnettua, että jos "Susivahdille", "
joksi mainittua äijää takanapäin trah­teerattiin,
ostaa valtion viinakaupasta
parasta saatavissa olevaa pullon, pari,
niin ne rahat eivät mene hukkaan. Olipa
Jakille onneksi jäänyt niin paljon rahaa,
että voi lähtiessään käydä hakemassa
tuon asiaankuuluvan lahjan.
paata kuin Tippa-Käisuila.
----- Eräs-- - tuttU' --ranskalaineii- • käwl!' fe •
,--juen^ J^iii^lUo--pul!bineen, --•-Mutta Jakki
ei huoli. Tuolla on käynnissä tappelöu
•alku.'.. • -Puhuvat-'.--jok-ainen-. omaa^kiei.
tään,, joten-ei oikein saa^selvää, mitä-ajä
koskee. Eräs suuri ranskalainen oli py.
mainen v?ihasta kuin kukko ja toiceii pif
, nempi,- -räkytti ..kuin kartanorakki. Isoa'
ranskalaisen puiseva nyrkki putosi ras-kaastl
toisen nenän- harjanteelle-ja-pie-ni
mies putosi lattialle istumaan, jat-käen
sieltä' räkyttämistään. - Nenästään
virtasi veri. Hä» pyyhkäisi sitä Kpa-leiselia
hIhaHaan rynnäten saraalia ylös
ja yritti vihaisena jättiläisen kimppaim
Toiset yrittivät pidellä häntä joukolla,
Jokainen nakiV että jös jattilämeö otlaa
tuon ^'rläpäfeen" käsiteltäväfeenr cl
hänestä jää kuin märkä '^plätti'^
.. Kaiken -tämän melskeen^ Iestäessä kir­kuivat
vaimussä olevat -naiset kaiöistif-
• -neiaä,-koeltae&-'isetää----laps}aan siojaäs.
' Eräskin - intiaaninainen:--lykkäsi *'i>ap<»-
sinsa":•penkin''alle-pillc^ö-^-' TuB sillie
junailijakin- rauhoittamaan., riilaantustj-
- ta. -. Nääöä-,.-. jäivätkin .'pois junasta su-raavassa."
pysähdyspaikassa, joten kaikb
oli taas rauhallista.
^-Jatkuu.
—-oOo---
Lähemmäs ^3,000 vuotta sitten aisr-hasi
kolme miestä temppelim-arlijiis
Nippurissa, joka. sijaitsi n. 160 km ete­lään
nykyisestä Bagdadista,
tunnustivat rikoksensa temppelirivarti­jan
vaimolle, joka syystä tai toisesta ei
tehnyt ilmiantoa. Tavalla tai teisellä
murhaan sjo^Uiset kuitenkin joutaivat;
käpälälautaaii ja^ kaikki' kolme- miesli-j
ja murhatun vaimo saivat hirttotuösioa;
Tämä oikeudenkäynti toisteitiis
tuonnottain Pennsylvaniassa sikäliii5«s
Silloin sai olla varma, että äijä vie par- yliopiston lakitieteen tiedekunnassa,
kaaseen metsään, olipa se sitten vaikka Tästä tuhansia vuosia vanhasta ofe'
toisen nenän alla. Ja minkä äijä itse
määrää, siinä ei ole "kikkimistä" kenel­läkään.
Susivahti oli lahjasta lämmenneenä
mainiolla puhetuulella. Kehui Jakkia ja
varsinkin itseään valtavasti. E i ole tois­ta
hänenlaistaan näillä mailla. Lähi­main
äijä olikin oikeassa.
Jakki oli totinen, melkein \nhainen.
Hän oli vihainen itselleen epäonnistu-neesta
kaupunkimatkastaan. Hajamieli-denkäynnistä
nimittäin löytvy ta;
selostukset savitauluissa, jotka oz löy­detty
Nippurissa suoritetuissa kafei*-
sissa.. Savitauluista -käy ilmi,- että
denkäynnin perusteet olivat smnrdm^
samanlaiset kuin nykyisinkin.
Ko.ningas Ur-Ninurta oH
asiano-mai-sille rikollisille haasteen .ja
keiidenkäyuti;', suoritettiin- ^m^''
kaupuögtnv-alluustossa. ,
' Fennsvl^au yliopistossa td?t€^
senä hän kuunteli äijän väsymättömän sa^ oikeudenkäynnissä esiiotji
sana.myllyii jauh.amista. --Hän ei.huoli--.Älä->syyitä|ffiä .vaaliea - ^^^^
smt kulausta, jota äijä jalomielisesti Jälle-tofemanra^aistusta.
nut katselivat hänen |>uuhlaan lähim- tarjosi. Mikon kanssa sai Susivahti ja-' Jus-tusasaMi|a|aa •^y^*^'
män kuusen.-oksilta. Siihen fw Iensi%iit kaa saaliinsa. V , tetii-«feB-WÄtto«"«'^®"'^'^
aivan • \iereen, jopa kldestlkln palan ' - Jakki muLsti.ne monet, monet kerrat, päästettäväksi ,vapaalle j : ^ ' ^ -
-L.%lim^TÄlNA, KESMU0N 10 PÄVÄNÄ, 1950