Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 20, 1957

              KALLE KVSTAX:
erämaassa
NEITSEELLINEN erämaan järvL
Sen vesi on kristallin puhdasta ja
kylmää, kun järven pohjassa olevista
lähteistä lakaamatta pulppuaa uutta ja
raikasta vettä, vanhan tilalle, mikä
pientä puroa myöten juoksee lähellä ole­vaan
suurempaan vesistöön. Tuota jär­veä
ympäröi etelässä savikummuilla
kasvava jylhä haapa- ja kuusimetsä.
Pohjoisrantaa suojaa alavalla suolla
kasvava siiteriränieikkö, mikä peittää . juomapaikat
rannan läpipääsemattömäksi rykelmäk­si.
Vähän matkaa tuosta .rämeiköstä
;on musta lylytuusi ottanut paikan itsel­leen.
Kuusikko tarjoaa talven aikana
A^iihtyisän suojan kylmiä viimoja vas­taan
sen asukkaalle, metsien krmmu-päälle
inuusille.
•Moni sorsa on kesäisin pesinyt ttlon
järven rantamilla. Nytkin tuossa yksi
sorsaemo uiskentelee poikueineen. Se
p>Trähtää lentoon, lentää järven vas­takkaiselle
rannalle. Poikue > seuraa
emo-lintua. Niillä on lentoharjoituk­set.
Ei ole enää montakaan viikkoa,
kun niiden on jätettävä tämä niin tutuk­si
Ja rakkaaksi käynyt kirkasvesinen ja
kalainen erämaan järvi; jätettävä ja
lähdettävä pakoon kohta saapuvaa poh­joisen
kylmää talvea. Olihan lehti puis­sa
käynyt jo arveluttavan keltaiseksi.
Mutta yhtä varmasti kun ne nyt syk­syllä
lähtevät ne taasen keväällä palaa­vat
synnjrinseudiiilleen pesimään ja kas-
«vattamaan uudet poikueet.
iMuusiperhe, joka kylmän talven oli
viettänyt tuolla kuusikossa; oli heti ke­väällä
lumien sulattuajättän3rt sen^Ke- silloin-kärsineet toisen.sarvipäänlähel-sän
ajaksi, kuten niin usein ennenkin, lä oloa..
Tuollaisena aikana meni tuo nuori
-uros häiritsen^^ tpista sarvipäätä. Tu­li
sillöiiiAdlli tappelu naaraan omistuk­sesta.
Tuon nuoren kruunupään voi­mat
eivät riittäneet vastustajalle, jolla
oli säryissä useampia haaroja. Se oli
jotakin. Sieraimet taossa js^EeiSssS ^^S^I^BB^^
päässä vavahdellen laajenevat, kun se >(»isi!eii^
ottaa selvää haavikossa liikkuvasta jaimlla^
tunkeilijasta. ^
Emo, joka vasun kanssa on järven Kaka korven viUiiijtynyttä-^
rannalla, ei tiedä mitMn lähestyvästä pystyssä takajalkojensa varassa,
se oli ottanut oleskelupaikakseen kova- tunkeilijasta. Emo on jo useamman etujaloillaan toisiaan. M y l ^
pohjaisen rantahaavikon. Tuolla haa- päivän yrittänyt saada vasun oppimaan I»a^
vikossa syntyi muusi-emolle vasu. Tuo- syömään ruohoa ja^puun'lehtiä, mutta tävät saada toinen toisestaan J
ta pitkäsääristä ja honteloa eläimen ai- tuloksetta. Itsepintaisesti vasu vieläkin TunkeiUja tekee vielä^^ W^
kua vaali emo nyt huolella. Aina py- tämän tästä hyökkää emon luo, työntää Nyt sivulta päin. Sen sarvien"
sytteli se vasun näköpiirissä, että olisi x . . — — k n h H i s f p t f i t amin.vi,.... i .
heti vaaran uhatessa saapuvilla. Näin
kului vasun ja emon kesä myöhäissykr
syyn tuossa järvenrannan haavikossa,
jossa olt ollut riittävän hyvät ruoka- ja
turpansa utareisiin, toivossa saada niis- kohdistettu arpiniskanki,,
tä makeata ^ emon maitoa suuhunsa, nenkuin ne ovat ehtineet maalik
Mutta yhtä itsekkäästi emo estää sen . . -
Vasulta^ Emo vie vasim^rannalla ole­vien
pajujen luo, joidenka lehdet ovat
vielä pakkasöistä huolimatta säilyttä­mis^
äiilattua otti itselleen vapauden
Kaiidd • -lähij^päristön järvien rannat
se koluSij etsi parhaimmat ruokapaikat
niiden ympäristöltä. Aina saman väli­ajan
kuluttua palasi^^e kierrokseltaan
ja kulkf haavikon ristiin rastiin, Näh­dessään,
että emo, ja vasu ovat turväs-»
sa, jatkoi tuo kymmenhaaraisen kruu­nun
kantaja omaa tuttua iderrostaan.
Tuo:,kruunupää oli silloin vielä hyvin
nuorr;^k:im se^ asettui oleskelemaan erä­maan
järven ympäristöllä. Ei ollut sil­loin
vielä sarvet kuin kolmihaaraiset,
mutta luonto oli jo silloin tulisen raiku-li.
Se tuli usein luottaneeksi liikaa
nuoriin voimiinsa, mikä joskus oli koi­tua
sille hyvinkin kohtalokkaaksi.
Oli eräs myöhäissyksy. Lehdet olivat
jo kä3meet keltaiseksi. Kaikki ympäris­tön
sarvipäät olivat villiintyneitä. Nii­den
suohissa^ kiersi veri tulisen kuuma­na.
Ne lähentelivät naaraita, ottaak­seen
ne itse kukin hoiviinsa. Eivät ne
kin tästä lähtien tehdä. En voi enään
ruokkia sinua maidolla, kuten tähän asti
olen tehnyt, sillä uusi elämä mikä mi­nussa
on afeanut, vaatii kaiken minun pifiiskan iso ja valtava ruho no
voimavarani. Vasu, ikäänkuin jonmär- kajalkojeri varaan. Yhtä nopeasti
sevat puolustajan takajalat
ylös. Potkaisu on sattuiiiit
jän päähän. Toinen sen sarvista'
tuu ja putoaa taistelutantereelle^
niskan poi&aisu oU voimakas se
rutti hyö^kaajäd liolvilleen: Xyt
lustaja: käyttää tfläisuiitta h
Sen voimakkaissa leuvoissa oi
hampaat^iskevät toisen niskaan,
riuhtaisu ja uhri- kaatuu kylj
täfen, ottaa suuhunsa pajun lehtiä ja al­kaa
pureskella niitä. Mutta ne maistur
vat vasun suussa kitkerän karvailta. Pie­ni
vaaleanpunainen kieli työntää suusta
ulos limaiset ja pahalta maistuvat pa-junlehdet.
Arpiniska on saanut näköpiiriinsä
tunkeilijan, 'joka on uskaltanut tuUa
häiritsemään sitä sen omalle alueelle.
Uroksen vielä äsken rauhallinen olemus
on muuttunut petomaisen villiksi. Sil­mät
loimuten vihasta, kieli ulkona ja
kuolan valuessa suusta, päästää tiio vil­liintynyt
eläin kurkustaan ilmoille yoi-makkaita
mylvähdyksiä. Etujalat kuö-se
nousi ylös, yhtä nopeasti se
alas. Terävät etusorkat lävistivät
sa makaavan kupeen, katkaise
kärangan. Se oli tunkeUijalle
isku. ^
- , Se 3ndttää vielä nousta yips,
ei pääse kun selkäranka on
painuu hervottomana takaisin
jalat suonenvetomaisesti oikc
näien vihaa ja raivoa uhkuva
muuttunut. Niihin ilmestyy nyt
lasimainen rkiilto.
Arpiniska seisoo vielä kauan
uhrin luona, katse tiukasti ko
na siihen. Kun , se näkee ^
pivat piaata, sarvet valmiina puske- uhrina karyakaa^ enää liikahda;
maan tunkeiUjaa. ViMntynyt muusi se jylhässä ylöinäisyydessäjätva
Vmokaa kemtjäitä
taan. Se kahlaa veteen, llso^
taa. Se saa sieltä suuhunsa le
ria, joita se alkaa pureskella. • •
Tähdet taivaalla ovat syt
piniska^ kahlaa vedestä rannaUer
Kevät saapuu kohisten. Jää tunimuu
silmissä ja muuttuu petolliseksi ja pet­täväksi
puikkojääksi. Suomen Uima­opetus-
ja Hengenpelastusliitto on jul- yoimakkaampi ja onnistui puskemaaa
kaissut erikoiset ohjeet, joissa kehoite^ yhden haaran sarvistaan nuoren vastus­taan
varomaan keväisiä jäitä, ja koska tajan niskaan, tehden siihen suuren ver­on
nyt valmis taistelemaan taistele­maan
elämästä ja kuolemasta.
Tunkeilija näkee myös minkälainen
vastaanotto sillä tulee olemaan. Arkai­lematta
syöksyy. iSe arpiniskaa kohden.
Eläinten sarvet kolahtavat yhteen. Mut- sii emon ja vasun semai J^e
ta puolustajan voimakas isku lyö hyök- "menneet ylös haavikkoon yöl
kääjän takaisin.; Tunkeilija tek.ee vielä asettuu makaavien eläinten
toisen ja kohnannenkin"^ hyökkäyksen, vahtiin, ettei vaan mitään y]
mutta tulos on sama.;; Arpiniska ras- niille tapahtuisin -
kaampana ja voimakkaampana pystyy 'Sj^saamuaurinko luo arkana
ne sopivat myöskin nieille Canadan
asukkaille, julkaisemme ne seuraavas­sa:
— Petollisimmat jääalueet ovat virta­paikat,
laivaväylät, jokien ja viemärien
suut sekä kaislikot. Kierrä ne 1
tavuotavan haavan^ Taistelussa hävin­nyt
nuori eläin lähti pakoon, jätti enti­sen
oleskelupaikan ja valitsi itselleen
uuden alueen, tuon rauhallisen ja rai-kasvesisen
järven rantamat. Jonkun
viikon kärsi se tappelussa saamistaan
—Puukko, keppi, köysi, sukset tms. haavoista, mutta päranihan haavat kui-voi
pelastaa henkesi heikkoihin jäihin
joutuessasi. * '
— Hiihtäessäsi tuntemattomalla tai
>pävarmaliav jää^ueeUa; Ibii^
siteet auki. . i . . . ^
— Jaan pettäessä yritä takaisin jääl-
. le tulosuuntaan, siellähän jää juuri oli
kantavaa.
tenkm. Arpeutuman päälle kasvoi val-komen
karvapeite.
On taaskin myöhäisksyksy. Yöt ovat
käjrheet jo kylmiksi, lehdet puissa käy/
vät päivä päivältä yhä keltaisemmiksi.
Urosmuusi, tuo "arpiniska", on tennyt
oman kierroksena. Se palaa taasen
haapamäkeen, jossa emo vasun kanssa
—^ Avannosta voit päästä esim.^hak- on viettänyt rauhallisen ja voimia kar-kaaihalla
jäähän itsesi levyisen uran ja ^ tuttavan k c ^ .
hivuttamalla ensin kädet, sitten vuoron­perään
j a l a t ^ jäälle tai kääntymällä
selällesi ja ponnistamalla jaloilla avan­non
vastareunasta. ^
— Älä nouse jäälle päästyäsi heU
pystyyn, vaan vierittäydy,iyömi ja kaipaa naaraan se^
Arpiniska ei jatka nyt matkaansa
kuten aikaisemmin. Se etsii seuraa naa­raan
luo^; Sen on vallannut omitumen
olo.^; Sen jörö olemus on muuttunut...
veri suonissa kiertää kuuman^ . . . se
konttaa kohti kantavampaa jäätä.
; —- Etsi kuivaajia lämmintäpääUesi
mahdollisimman nopeasti kylmän kyl­vyn
jälkeen. Paleltumistapauksissa
käänny heti lääkärin puoleen.
— Joutuessasi pelastamaan toista
avannosta lähesty häntä vatsallasi ja
ojenna mikäli mahdollista pelastetta\^-
- le jotain kättä pitempää, esim. suksisau­va,
keppi, laudanpätkä, köysi tms.
—-Paksukaan kevatjää ei kestä aiT-toa
eikä hevosta. Parempi virsta vaä-
Emoäsa, joka koko kesän on uhran­nut
aikansa vasi^n hoivaamiseeni myös-kht
on tapahtunut muutos. Sekin su­vaitsee
arpiniskan lähentelyä, joka ma­jesteetin
juhlalisena, karva kiiltävän
välkkyvänä, Iyöttä3rt3^ emon ja vasun
seuraan. ,
Viikkoon kulunut. On kirkaan kuu­lakas
ilta. Taivas on pilvetön, mikä tie­tää
kylmän pakkasyön tuloa. Se uhkaa
ensi yönä purra vie|ä viimeisetkin vih­reänä
.olevat haavanlehdet k^
rää kuin vaaksa vaaraa. ^mäihän pudotettavia.
-r* Lasten vanhemmat ja opettajat — iltana arpiniska on käynyt hy-ohjatkaa
ja neuvokaa lapsia liikkumaan vin levottomaksi. Ristiin rastiin kulke^
jäällä varo^ ja oikein. , se haavikon. Valtavan suuri pää pys-
— Kevatjaät ovat petollisia! Varo tyssä, sarvet painettuna niskaan nuus-vaaraal
. kii se Ilmaa ympärillään. Se vainuaa
P A L J O N O N N EA
heidän yhteiselämän ja uiMenläSiii JoliÄösta
toivottavat allamainitut sukulaiset ja ystävät;
Mr. ja anrs. O. MalmbesTg
Toini Ja Paul Hin selcä la/pset
Bezitha ja Sulo Heino
LaHa ija Eugene Tammi ja tytöt
Anro ja Saima Tuuri
l>onny. Terttu ja Martin Waine
DeU ja Tyfeo Tftuiuni
Otto Tanuni
Iiempi äa Wm. Kangassalo
Saimi ja Matti . ^
Theiesa-ja Niilo SLong ^
Julia ja vafnö
Inga ja J. Alatalo ;
Mary ja H. Liikanen
Bill jaMaiig Pink
Raimo. Helmi ja S. Kotila
Irene ja Aug. Qjala
Vekna ja Allan
Anita ja Vilho -
Eila ja BiU .
Sandle ja (Freddie
Juc(y ja Arne .
Mr. Ja mis. T. Korpela
Valma ja Tauno Kaukolin
Mr. 'ja mrs. Kanerva
W. R^sko ^
Maimo Määgmen
MajTioh ja Reino
Jöxma; Miapelto
Hilja ja Sam Laisi
-/IkeTeraÄrä •
Irero ja Reg Wainman
Toini jä^^B^
RaUi, Elva a^^^^^^
Fred Mattson
Vilhö Kaven
N: Ristimäki ^
Satty Ja Taisto Pellinen
Maii« ja V. Oikarinen
Helmi ja Olavi Idndxoos
Wimö Romo C
Mr. ja mrs. Axid
T.Junttila
Helkki Palomäki -
Mr. 'ja mrs. Halkamäki ja tytöt
- Mr. ja mrs, H. Kaven
Ifja. ja Bavirin Jylhä
Toimi Kujala ^
V. Pesola
Helena Ja Prank Ranta
Eila. Einari ja itoer Raju^ainen
LuclUe. Vilho, Patsy ja Brian
• ; 'Rautiainen ^
.sytimnq^*!»'^^*^"*» » P ' ^ Family
Adeieja Jules Päiviö
Maxy Kaym
Wanup, Ohtiario. iiuhlikuiin ä l
I «.K«i K M.» » n « »;;« »«.«•*•»•»»;'-'»
- t