1949-10-29-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
»vJian kuulee. Jä miksj ideansa/1 Phäq) laivoai-rasvarinkeliä'" sti. Mies" hjTnyiii. yvin kylläiaen pistän muuta-ovat h>-viä, keittiöstä pa- |^ luutaman mu- S n ja pani sii-a ne matkal- ii harvat ham-mutta hänen Olkoon onni jellehne." Naomi, katsel-s otti paperi-n päältä. Häh ruokasaliin, is- 1 aan ateriaan- l | ät katsoivat n- Joba ^- ed<^U-len, että färfeeitä sa 1950, 1950" seurata rosentin Leastaan Kirj. Laina Järvinen IRMA ja Helen istuivat Helenan kauniissa kpdissä, johon sa-tamakuya ahtoi Roihan viehätyksenä. Olohuoneen yksi ikkunaseinä kaartui pyöreästi antaen täile vanhalle Kata=_ janokan talolle arvokkuutta ja. loihtien panoraaman tavoin näkymiä satamasta 5a Rulosaarestflu i^iten^va^^ istua tilavassa, korkeassa^ huonessa, huonekalutkin pii sia^n Ä^n^^h^ sijoittaa. Huoneen kieälteiie oli jä tetty viehättävä ryhmitys — upottava, tummansininen laiskanlinna, toinen vaalean syklaaminväriiien ja keskellä matala pyöreä pöytä herkuliisine leivoksilleen. Sellaisiahan nyt saa leiphra^^^ vaihtanialla eli viemällä hyviä raaka-aineita — ainakin sokeria. Pienessä, uudenmallisessa lasimaljakossa pari vaaleata crysänteemih oksaa aivan kuin pyristeli mielenospituksielliseisti alkavaa talvea vastaan varpusten tapaan. Syk-syh viiift^ Miki^s^jM^ä^ tavaa, rohkeatapa" sitkeätä."^ Ne hymyi-* levät pimeätä ja kylmää uhmaten ja tietävät olevansa vuoden viimeiset. Oli todellakin pimeätä, Helsingin sumu verhosi kaiken lilkppuölisen riiaail-inan pehnieääri hämäräharspon, josta vain sähkövalot erottuivat. Onneksi oli taas tänään saatuvsähkeä, mutta vain siitä syystä, että paperikbne Varkaudessa seisoi. Nojatuoleissä kahvia juövät naiset eivät s^jatelleet sähköpulaa, ja hyvin salaperäisesti häneen. . •^Tiio mies^^avasi sinun käsilaukkusi." i'Coiini£, blcltko soi tiukasti tyttäreensä. "Aivan varma.? Hän nousi nopeasti tuoliltaan ja otti^ käsilaukkunsa piirpngin ptäältä. Hän avasi sen vapisevin sotmin ja sitten — "Connie!" Hänen äänensä värisi nnel?nliikutuksestä. '^^^ katso!" L^si katsoi ihmeissään väiAaa kulunutta dollarin seteliä^ j o t i hänen äir tinsä piti kädessään, ^ ' VOITTO H. MUISTOLLE l ^ t meme>^17^928, jätit mddät 10—21—1944. • " • • Mutta sielun sUmilla . - ^ näämme Voitto Sinut aina. Rakkaudjella, ISÄ JA ÄITI. SpintoiajB. O. Ts^tärenane ALICE VIOLETIN MUISiTOLIiE KuoU kotonaan IVinnimaccassa, NJB- ^aassa, U.S.A., lokaknnn 30 p:nä 1948. Vuosi on vierähtänyt rakkaan tyttäremme poistumisesta. Häntä ikävällä muistelemme Isa, äiti, siskot ja veljet. Nuku, nuku, lapsi kulta, nuku kauan rauhassa. Maailma on kylinä Ja paha ' J^o vasta hisiudässa. Taistelua elo tääUä, työtä tuskaa katkeraa. Kyyneleitä vuotaa tieUä, missä köyhän lapsi vaeltaa. Id» ja Oscar Salonen, 3055-17tli Ave. E. Vancouver, B. C. geeij in the heart lies a Picture ^ a loved <m l&iä to rest. , ^ memöiy'sirääie tve shftll keep ifi-öecause she waa one of the best. Sadly mlssed by EUeen* Eli, . . . ^ ' ^ DoDff and Neil. he olivat kääriytyneet ajatuksissaankin sellaiseen hyvänolotunneimaan, ettei sitä häirinnyt mikään yleinen pula eikä vai- •'•va..;." • . Irma muisti, miten hän päivällä joskus cli katsellut samaa ikkunäri^kymää. Rannassa aivan Helenan kodin ikku-npiden alla lepäili monenlaisia aluksia, ibmÄUisiä venäläisiä ja kotoisia suomalaisia. Silloin tällöin joku meni alukseen, pyykkiä oli levitettynä kannelle kuivumaan ja iltaisin loisti sieltä pieniä valptuikkuja. Oma maailma pääkaupungin satamassa.. Heillä oli omat lakinsa, oma elämänsä, oma elämäntähtin-- • sa. . ' . \'\ • . \ Helena touhusi hänelle cminaisella tarmolla. Liikemiehen vaimon on tartuttava kiinni monenlaisiin asioihin rohkeasti ja kursailematta. Hänellekin kehittyy jokin kuudes aisti, joka panee ^tpimima^h kulloinkin*tila mukaan. J^ylkih M ptilieiin ySfä mittaa,' ^koti-- apnlairtie^h tuli tuöh tuostaikih fötakin kysymään. Jouluvalmistelujen aika jo pii alkanut. Irma istui ajatuksisisaan jai ajatteli, että maailnia pysyy pystyssä tuhansien eri asioiden ja vivahteiden tukemana,. Hänen maailmansa itseänsä elättävänä pikku virkanaisena jä taidetta harrastavana mahtoi olla sittenkin perin hapuilevaa. Eihän siellä Ateneumin iitakursseilla oikeastaan todellisesta maailmasta mitään tiedetä. iEikä väli-tetäkään. Kaikki taidetta harrastavat ja taiteilijaksi pyrkivät ovat sathainlai-sia. Huolettomia, suurpiirteisiä, li^psek-kaan yritteliäitä ja innostuvia, mutta samalla myös herkästi pettyviä. Helena toi pyöreälle pöydälle kultakellon. Hänessä oli varmuutta ja itse- ^tiletoistä tyhdikkyjrttä. — Katsohan, kuinka upean joululahjan olen ostanut miehelleni. Umpikuori-nen. Ostin sen sanömalehti-ilmöiti&r sen imukaan. Meitä oli kaksi rouvaa 'iitä kiistelemässä, mutta minä voitin. Nyt oh hyvä sijoittaa rahoja tällaiseen tavaraan. Irma otti kellon käteensä. Kerrassaan kaunis ja omistuskirjoituksetkin. Tutun taiteilijan nimi, päivämäärä, ja "Ystäviltä" taidokkaasti kaiverrettuina. Irma hätkähti. Hänen mielestään oli pyhyyden loukkausta omistaa ystäviltä taiteellisena merkkipäivänä tunnetulle taiteilijalle annettu lahja ja h'än huudahti: "Kuinka tämä on ollut myytävänä?" — Taiteilijan tytär sen myi. Sain sen sitä varten, kun hän ei tuntenut minua etukäteen. Se toinen rouva oli ; vähän tuttu minulle. Se on arvokas kello. Irma muisti tuon taiteilijajuhlan. Liekö ollut 3S-vuotisjuhla. Tunnelma oli kerrassaan ylevä, nä3rttelijä P. oli teatterissa kantavoima, kaikkien ihailema ja kunnioittama. Sali oli aivan täynnä^ juhlapukuista yleisöä, teatterimaailman edustajia, eri järjestöjen ja ennen kaikkea juhlijan taiteen ystäviä. Miten liikuttunut ja kiitollinen taiteilja olikaan! Hän otti taiteensa aina vakavasti ja antoi tunnustukselle arvon kiitollisin mielin. Irma muisti taiteilijan saaman laakeriseppeleen ja hänestä alkoi tuntua, että seppele valitti jossakin unohdustaan ja yksinäisyyttään. Hän oli kuulevinaan laakerilehtien valittavaa kahinaa, kiin ne yrittivät karistaa pölyä päältään. Ne käsittivät katoavaisuuden välttämättömyyden. Mutta ^ultakello tikitti pyöreänä pöydällä, se ei näyttänyt surulliselta ympäristössään uuden omistajan hallussa. Kulta on ikuisesti kirkasta, kylmää, tunteentonta ja persoonatonta. Se on kuin kilpi, johon ka^J^i Äicfön^KiEUiveemhae, surumme jä huolemme törmäävät; mutta se ci kärsi vsiitävmitään. :!&m2dle tuli hyvä olo, sillä ei taiteilijan mui^o ole riippuva!- i>en rahalla mitattavassa tavarassa. £i onneksi, muutenhan materia saisi voiton-hengestä. Tuli siinä mieleen Eino Leinon kantaatin "Kuolemattomuuden toivo" muutamat kohdat ja erikoisesti sanat: '•Jättäneet jäldle muiston, muistosi murenet." Kiertäköön kultakello missä tahansa, rapbkoot iam[ke'd^ kaunis, voimakas elämä^^ ei ole k<>^^ turhaan eletty, kaikki ne yle\rart^ jä kauniit saavutukset, jötfeä aikbiria^ifi säteflivät teatterilavalta yleiäönmiiete^ jä. hengen rikastuttiamiäeksi,'» bfe olleet turhaa. Elämä kutoo kudelmaansa moninaisin kutein, siinä ovat liikeinaailniäh lujat solmut, taiteilijain herkät värisävyt ja monet muut vivahteet kokbhaisva&utus-ta antamassa^ Emme; aina tiedä, mitä tietä miikin ktide*öh saatu ja jos on heikkoja kcÄtia, öh toki äinä myös paikaksi sopivaa. Kokohaiskudos on niin valtava, vuosituhansia värihä-ja sen tut-kimfeössä %i io^ääii ^ l e 'äS\^i^*^u-koon ihminen missä tahansa, aina hän löytää mielenkiintoisen kohdan tästä elä-mänkudoksesta. Ja usein ta sieltä, missä ei niitä ole ensinkään odottanutkaan. ;. oOo . Ellei carbon t$trächlöride ota huu-limaaliä pois pestiä : kestämättömästä <vaatteestä, niin on paras viecfö vaatekappale kuivapiih^ Kaikki tahrat tulisi kpettääöttäa aina tuoreena pois. ^ ^ " Brasilian ja British Guianan raja- ^ mailla elää Arekuna-intiaaniheimo, joka on yksi kaikkein alkukantaisimpia intiaaniheimoja Etelä-Amerikassa, He pyat melkein samalla asteella kuiti siiloin, kun valkoihoiset ensin tulivat Ete-lä- Ämerildkaan. / r - .Metsästys ja kalastus ovat Arekuna-intiaanien pääelinkeinoja jä he ji^yydys-tävät niih kalat Mrtmetsäotuksetkin, jousilla ja nuolilla, kasviksia viljellään myöskin jossain määrin. Asuntoina ovjrt ruphomajat,^ ^^^^ ^ ^ Hdmpn niiehet ovat sotureita ja metsästäjiä. Heiliä on kaulassaan nauha, johon asetetaan erään jyrsifän iiampai-' ta äinä sitä mukaa, kuinka he kunnostautuvat joko sotureina tai nietsästä- Naiset pitävät huolen talousasioista jä tekeväit muiden töittensä ohella sas-sava- puun juurista väkijuomia. He ei- ,vät iäytäiliquiipunäay y^^^^ heidän kasvojaan korist.^vatispt> monimutkaiset arvet. Arvet syntyvät siten, että kasvoja; ^ l e l l ^ ^ ter^yilfö puukoilla jä haavoihin pannaan tuhkaa, mikä tekee tosoisen arven. Mitä enemmän näitä arpia on naisen kasvoissa, sitä parempii mainevhänellä ön väki juominen valmistajana; qnOIMINTA LIEKIN hyväksi on arvokasta ja t ä ^ n toiinintaan voivat KAIKKI OSALLISTUA. KALASTAJIEN TANSSIT ^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^ m HYVIÄ KALA VOILEIPIÄ. Ravinlolalippu $1.00 CtJNT^ 2605 East Pender St; /Vahcöiiv^^ Sunnuntaina ihärrais^^ 6 p*tviy alkaen klo 7.30 illalla. HWÄ JÄ Mömpuom Tilaisuudessa jaetaan 38 kirjapakettia, joista osalliseksi voi päästä yhtä monta onnellista sisään^ TERVETULOA TUKEMAAN OMAA LEHTEÄMME! •• < ' • 1 ' • C6J:n Vancouverin osasto. Hl Un ^
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 29, 1949 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1949-10-29 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki491029 |
Description
Title | 1949-10-29-11 |
OCR text |
»vJian kuulee.
Jä miksj
ideansa/1
Phäq) laivoai-rasvarinkeliä'"
sti.
Mies" hjTnyiii.
yvin kylläiaen
pistän muuta-ovat
h>-viä,
keittiöstä pa- |^
luutaman mu- S
n ja pani sii-a
ne matkal- ii
harvat ham-mutta
hänen
Olkoon onni
jellehne."
Naomi, katsel-s
otti paperi-n
päältä. Häh
ruokasaliin, is- 1
aan ateriaan- l |
ät katsoivat
n-
Joba ^-
ed<^U-len,
että
färfeeitä
sa
1950,
1950"
seurata
rosentin
Leastaan
Kirj. Laina Järvinen
IRMA ja Helen istuivat
Helenan kauniissa kpdissä, johon sa-tamakuya
ahtoi Roihan viehätyksenä.
Olohuoneen yksi ikkunaseinä kaartui
pyöreästi antaen täile vanhalle Kata=_
janokan talolle arvokkuutta ja. loihtien
panoraaman tavoin näkymiä satamasta
5a Rulosaarestflu i^iten^va^^
istua tilavassa, korkeassa^ huonessa,
huonekalutkin pii sia^n Ä^n^^h^
sijoittaa. Huoneen kieälteiie oli jä
tetty viehättävä ryhmitys — upottava,
tummansininen laiskanlinna, toinen vaalean
syklaaminväriiien ja keskellä matala
pyöreä pöytä herkuliisine leivoksilleen.
Sellaisiahan nyt saa leiphra^^^
vaihtanialla eli viemällä hyviä raaka-aineita
— ainakin sokeria. Pienessä,
uudenmallisessa lasimaljakossa pari
vaaleata crysänteemih oksaa aivan kuin
pyristeli mielenospituksielliseisti alkavaa
talvea vastaan varpusten tapaan. Syk-syh
viiift^ Miki^s^jM^ä^
tavaa, rohkeatapa" sitkeätä."^ Ne hymyi-*
levät pimeätä ja kylmää uhmaten ja
tietävät olevansa vuoden viimeiset.
Oli todellakin pimeätä, Helsingin sumu
verhosi kaiken lilkppuölisen riiaail-inan
pehnieääri hämäräharspon, josta
vain sähkövalot erottuivat. Onneksi oli
taas tänään saatuvsähkeä, mutta vain
siitä syystä, että paperikbne Varkaudessa
seisoi. Nojatuoleissä kahvia juövät
naiset eivät s^jatelleet sähköpulaa, ja
hyvin salaperäisesti häneen. .
•^Tiio mies^^avasi sinun käsilaukkusi."
i'Coiini£, blcltko
soi tiukasti tyttäreensä.
"Aivan varma.?
Hän nousi nopeasti tuoliltaan ja otti^
käsilaukkunsa piirpngin ptäältä. Hän
avasi sen vapisevin sotmin ja sitten —
"Connie!" Hänen äänensä värisi
nnel?nliikutuksestä. '^^^ katso!"
L^si katsoi ihmeissään väiAaa kulunutta
dollarin seteliä^ j o t i hänen äir
tinsä piti kädessään, ^ '
VOITTO H.
MUISTOLLE
l ^ t meme>^17^928,
jätit mddät 10—21—1944.
• " • •
Mutta sielun sUmilla . - ^
näämme Voitto Sinut aina.
Rakkaudjella,
ISÄ JA ÄITI.
SpintoiajB. O.
Ts^tärenane
ALICE VIOLETIN
MUISiTOLIiE
KuoU kotonaan IVinnimaccassa, NJB-
^aassa, U.S.A., lokaknnn 30 p:nä 1948.
Vuosi on vierähtänyt rakkaan tyttäremme
poistumisesta. Häntä ikävällä
muistelemme
Isa, äiti, siskot ja veljet.
Nuku, nuku, lapsi kulta,
nuku kauan rauhassa.
Maailma on kylinä Ja paha '
J^o vasta hisiudässa.
Taistelua elo tääUä,
työtä tuskaa katkeraa.
Kyyneleitä vuotaa tieUä,
missä köyhän lapsi vaeltaa.
Id» ja Oscar Salonen,
3055-17tli Ave. E. Vancouver, B. C.
geeij in the heart lies a Picture
^ a loved |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-10-29-11