1945-09-29-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Helianthus
(Canadan'suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
FiiYi Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept^
Ottawa, as second class matter:
Tilanshinnat;
1 vk $2.00
6 kk- 1-10
I Ttadysvaltoihin:
1 vk. ........$2.50
Q frly^ .•.••»•«•••«•••••*••••• 1*40
Smomeen ja manalle otkomaiUe:
1 vk» •••••••••••••••••••••$3»00
G • * * * ^* •••• •••• 1*^5
" M^iM-^Saä^siyy jc^lsen viikon lauantaina
12-sivaisena. sisältäen parasta
l^unokirJalUsta luettavaa kaikiUa aloilta.
'
Asiamiebille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää aslamlesvällneltä jo tä-
Bään.
ILMOrruSHJNNAT: "Sfleinen Ilmoitushinta
40 senttiä palstätuui;[ialta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
6b senttiä Jokaiselta miilstovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
flmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
Ifijhetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Llekm^ tarkoitetut maksu-
«soi^ukset on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing. Company
Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 Elm
Btreet West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
LIBKK!
P.O. Box 69 - - Sodbmy, Oat.
Toimituksen itulmasta
Koskaan ennen ei kylässämme ole
nähty suomalaisen taiteilijan — ja
harvoin muidenkaan — tatdunäytte-lyä.
Siksipä, kun kuulimme, että Toronton
suomalainen taidemaalari Ray
Stozberg on asettanut Nickel Range-hotellin,
trääseen huoneeseen tiistai-päiväMsi
taulujansa näytteille, menimme
uteliaana niitä katsomaan. Ja
tyytyväisenä Ja ihastuneena niitä katselimme.
NäytteilJe asetettuna oli 33
pientä, ia pari suurempaa maisemamaalausta,
joista muutamia useimmille
su^dburylaisiUe tutun P.enage-järvcn
rannqUta. Enimmäkseen suvi-maisia,
vaihtelevin aihein ja valostuk-sin,
ja kaikki sellaisia, jotka haluaisi
seinälleen asettaa. Muutamia niistä
oli jo päiväfi kuluessa niyyty, ja olisimmepa
halunnut itsekin ottaa yhden
niistä mukaamme, mutta k^titenkin
täytyi se jäftfiä jollekin toiselle.
Tällaiset tiltusu^det ovat keskuu-*
dessampte, harvinaisia ja siksi niihin
pitäisi kiinniUäa enemmän huomiota
— ne pitäisi tehdä jo ennakolta paremmin,
tunnetuiksi. Taiteilijamme
sanoikin täptän hänen näyttelynsä ta-pahtujd^
cn ikäänkuin sattumoin^ ho-t^
lli^ isännän esityksestä., matkan varrella.
Toivomme, että hän asettaisi
joskus toistekin taulojansa tääUä
naytteiUe vahan paremmin varustetuin
tavoin, ja samalla toivomme, että.
missä kyvänsä hän mfl(^uksiaan'
näytteille anltaa, yleisömme käyttää
niitä tilaisuukm hyväkseen sekä taiteen
että taiteilijan kannatuksen
liuoksi.
• • *..
Haluamme kiittftittäS, lukijaimme
huomiota kuudennella sivulla olevaan
Suuri haastcvyöry-ilmoitukseen. Siitä
selvenee asia — latomakoneen tarve
ja hankinta — joka koskee myöskin
Liekkiä, joten toivomme, että lehtemme
lukijat ja ystävät yhtyvät 'ilomielin
tähän tärkeään ryntäykseen.
—AP.
LAPSESSA on 207 luuta, mutta
vanhemmassa ihmisessä,vain 200, sillä
nmjutapat Juut kasvavat yihteen
ajan mukana.
kaikki sanat
toisten
Kirjoittanut korpraali WALTER J. SLATOFF.
Saksassa miehitysjoukoissa palveleva sotilas esittää sodan tragedian
pienoiskoossa pojalleen.
Poikani:
Sota on paljon kauheampaa kuin sanat, joita ihminen voi puhua; se on
kauheampaa kuin mitä ihmisen järki saattaa käsUtää.
Se on ystävän ruumis; vain hetki sitten elävä ihminen, ajattelem, toivova,
tulevaisuus oli hänen — aivan samoin kuin sinäkin — mutta nyt
hän ei ole mitään. ... 4* *
Se on miesten sUmät taistelun jälkeen, aivankuinsavtnen vesi, valottomat.
Se on kaupungit.— sukupolvien työ tufyottu —rikkoutuneiden kivien
ja puunsäleitten topminen kasa — kttollut.
Se on satojen miljoonien erossa olevien rakkaittemme tuska
iäksi. .
• Se on mahdottomuus suunnitella tulevaisuutta; epävarmuus, mtkä tekee
pilkkaa kaikista toivon unelmista.
Muista! Se on yllämainittujen todellisuus — ei sanojen.
' Se on räjähtävän kranaatin ääni; hetken hiljaisuus, sitten katventunut
huuto ja lääkepullo rientää kiireesti kurkulta kurkulle.
Se on haavoittuneiden valitus ja tuska sekä heidän kasvojensa ilme^
Sc on uusien sotilaitten ääni, niiden jotka itkevät ennen taistelua;
heidän hiljaisuutensa on vaikuttavampi jälkeenpäin.
Se on lika, syyhy ja nälkä; loppumaton ruumiin epämukavuus; niinkuin
eläimen tuntu; niin raskas väsymys, että kuolema tuntuisi suloiselta.
Se on taistelu, joka jm sekasorto, pelko, .viha, kuolema, kurjuus ja
paljon muuta.
Todellisuus — eivät sanat. Muista!
Se on hiipivä ajatus, että ennemmin tai myöhemmin sattuman isku
tapaa jokaisen sotilaan ja kauhea toivo, että se tulee haavan, eikä ruhjoutumisen
tai kuoleman muodossa.
Se on 19-vuotiaat pojat, jotka ehkä ovat koulussa tai keimailevat puistoissa;
aviomiehet,, jotka ehkä kertovat vaimolleen palkankorotuksesta —
hellin ja iloisin silmin; isät^ jotka ehkä opettavat pojilleen ^kuinka heitetääh
palloa — ilosta ylpeinä. Se on nämä miehet, joiden suut ja sisukset ovat
likaiset 'vihasta ja pelosta ja jotka survovat pistimiä toisten miesten
ruumiisiin.
Se. on "taisteluväsymys", kaunis nimi silloin kuin on saanut enemmän
kuin mitä aivot ja sydän voi kestää ja pakenee mielikuvitttksen hämärään
maailmaan.
Se on tulla raajarikkona kotiin; kauhistuttava sääli, kauhistuttava
epäonnistuminen, kauhistuttava elämä.
Se on ihmiselämän monien miljoonien kalliiden vuosien menetys ja katseleminen
tätä menetystä päivä päivän, kuukausi kuukauden, vuosi vuoden
perääni niin kauan kuin toivo -on muuttunut ilettäväksi irvistykseksi.
Muista! Muista ja kerro kaikki nämä asiat suurimpudla tuntemallasi
luvulla. Kertaa ne niidelleen ja uudelleen kunnes ne ovat eläviä ja polttavat
mieltäsi.
Muista! Muista, mitä me puhuimme. Ei sanoja; ei sotilaita, vaan
ihmisolentoja aivan samoin kuin sinä itse.
Sitten kun kaikki on sinun mielessäsi niin lujasti, ettet voi koskaan
unohtaa, sitten koeta, kuinka sinä voitparkaiten ylläpitää rauhan. Työskentele
sen hyväksi kaikilla ajatuksesi välineillä ja rakkaudeUa mitä sinulla
on. Älä lepää ennenkuin voit sanoa jokaiselle miehelle, joka kuoli ihmisten
onnellisuuden puolesta: "Sinä et kuollut turhaan."
Ensin tässä ilmi tuon, että jonkun
aikaa tämän kesän ajalla tuntui Liekistä
jotain puuttuvan. Nyt se minulle
selveni, kun näin taas Isoäidin
pakinan, että ne siitä oli puuttunut.
Xyt on taas niinkuin olla pitääkin.
Vai aikoi Rinna Faarin kestiin, ja
minä päinvastoin olen pikku liiljaa
ajatellut Faaria vieraakseni. Niin
olin ajatellut, koska minulle, oli uskoteltu,
että Faari on britishcolumbia
laisia eikä kaukaakaan meiltä. Oikeinpa
olin ollut ylpeäkin, että meillä
on sellainen Faari. Xyt vasta Rinnan
jutun yhteydessä selveni, että
hän on aivan toisessa valtakunnassa.
Xiin olin kuvitellut että jos Faari
olisi sivumennen käynyt luonani, niin
olisin häntä oikein kestittänyt. Olisi
keitelty, köpqtestä ja pantu sitä taskut
täyteen ja sitten menty tuonne
järvenrantaan, jonne kaikJki näin. ke-säpaikaan,
menevät huvittej^maan.
Olisi pidetty praivettiipiknikki ja
syöty, köpptestä. Ja jos Paarilla o-lisi
ollut muorinna mukana, hauskaa
olisi ollut tutustua häneenkin.
Xyt saa nekin toiveet haudata monien
mui4^n toiveiden viereen.
Kuitenkin vielä yksi toive mieleni
valtasi. Esitän sen ja toivon saavani
kannatusta, että Faarin on paremmin
pakko se tehdä. Toivomukseni
on, että Faari lähettää kuvansa
Liekkiin painettavaksi, ja kyllä siinä
minun puolestani saa olla muorinna
mukana.
ERAKKO HELML
Helmin toive on jo pyytämättä
toteutumassa, mirtta koska Liekin
10-vuotispäivä alkaa olla jo lähellä,
niin ehkäpä säästekmme kuvaa siihen.
— Toira.
Helianthus, ktdtakukka,
ikkunani alla,
sinut vielä viime yönä
säCsti öinen kalla.
Relianthus, kultakukka,
lapsi syksyn hetken,
mitistathan, me kerran teimme
naamiaisiin retken.
Helianthus, kultakukko,
kruunussani hohdit,
nuorten ilot, riemut kaikki
katsella sd tohdit. '
Helianthus, kultakukko,
kalvetessa kuun
nukahditko kanssani sa
onneen siunattuun?
Helianthus, kultakukko,
untako sa näit,
syksyillan muistoksi kun
kirjan väliin jäit?
«
Helianthus, kultakukko,
ikkunani alla,
ah, ma soisin, ettei sua
koskaan veisi halla!
LASTU.
Ystäyälliiien kirje
Olen huomioinut elämäni varrella,
kuinka hyväsydämisiä ja anteliaita
kaikki väkijuomien käyttäjät ovat;
kun heillä vaan on sitä ainetta, niin
reilusti toiselle tyrkyttävät. Eihän
siitä voi yksin nauttia, täytyy olla
toveri, jonka kanssa voi jutella, ja
sehän on ainetta, joka pielen kannat
laukaisee. Tuntuu kaiken maailman
taakat hartioilta karisseen, ei ole köyhä
eikä kipeä. Ja kun yleinen sääntö
on, -ebtei itseään sovi kehua vaikka
olisi S3rytäkin, niin silloin sen voi rennosti
sanoa julki. Ennen vanhassa
maassa viina teki villimmäksi kuin
täällä, eihän siellä häätkään olleet
mitään ellei niissä edes yksi ollut
''lauroissa ja toinen rauroissa". Täällä
n^.ukkelit ovait vain muuten juttutuulella.
Yhden toivomuksen haluaisin td-dä
teille hyväsydämisille viinan ystäville,
että — älkää tarjoilko sitä nuorille
poikasrile, jotka eivät ole M"e!ä
sitä lientä maistaneet. Luulen, että
t^tä juuri tarkoitti raamatussa lause:
"Joka pahentaa yhden näistä pi^
nimmrstä, niin parempi olisi että myllynkivi
ripu-ste^taisiin hänen kaulaansa
ja hänet upotettaisiin meren
syvyyteen."
• Olen myös tehnyt sen huomion,
ett^^harya,viinan orja todelHs^-ti Pi-tää^
siitä tavasta, mutta^kun sen hiffio
on.mennyt vereen, niin siitä on
kea päästä. Senpä vuoksi ei
sitä nu<;»:isolIe tyrk^^ttää. Monet juo-
PQt ovat.mitä parhaita ihmisiä, mut
on ehjkä syitä, jotka ovat heistä tfi-neet
sellaisia — usein v^ksmalIlea
lämä, ujo luonne, ei osaa piAi^«
seurustejaa, on ikävä. Viina tuoi^
keutta ja hetkellistä iloa - ^-a^
^itä päästyään tuntee itsensä rauw*^
si ja häpeää, että mitähän sita
on tullut hö^styksi.
Mikä on syynä, että
käytltö nykyään niin
määrässä lisääntyy naistenkin ^
kuudessa? Sanotaan, ettei ole
jos ei mene mukana.
sellaisella perusteella sovi it^ea
mioon saattaa. Se on huono^
elämälle. Pitää omata sen ^
omaa tahtoa, että voi maarata
(Jatkoa einnella sivulla)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 29, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-09-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450929 |
Description
| Title | 1945-09-29-02 |
| OCR text | Helianthus (Canadan'suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 FiiYi Street West, Sudbury, Ontario. Reglstered at the Post Office Dept^ Ottawa, as second class matter: Tilanshinnat; 1 vk $2.00 6 kk- 1-10 I Ttadysvaltoihin: 1 vk. ........$2.50 Q frly^ .•.••»•«•••«•••••*••••• 1*40 Smomeen ja manalle otkomaiUe: 1 vk» •••••••••••••••••••••$3»00 G • * * * ^* •••• •••• 1*^5 " M^iM-^Saä^siyy jc^lsen viikon lauantaina 12-sivaisena. sisältäen parasta l^unokirJalUsta luettavaa kaikiUa aloilta. ' Asiamiebille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää aslamlesvällneltä jo tä- Bään. ILMOrruSHJNNAT: "Sfleinen Ilmoitushinta 40 senttiä palstätuui;[ialta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä 6b senttiä Jokaiselta miilstovärsyltä tai klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä flmoituksista. Tilapäisilmoittajien on Ifijhetettävä maksu etukäteen. Kaikki Llekm^ tarkoitetut maksu- «soi^ukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing. Company Limited. Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Btreet West, Sudbury, Ontario Toimittaja A. Päiviö. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: LIBKK! P.O. Box 69 - - Sodbmy, Oat. Toimituksen itulmasta Koskaan ennen ei kylässämme ole nähty suomalaisen taiteilijan — ja harvoin muidenkaan — tatdunäytte-lyä. Siksipä, kun kuulimme, että Toronton suomalainen taidemaalari Ray Stozberg on asettanut Nickel Range-hotellin, trääseen huoneeseen tiistai-päiväMsi taulujansa näytteille, menimme uteliaana niitä katsomaan. Ja tyytyväisenä Ja ihastuneena niitä katselimme. NäytteilJe asetettuna oli 33 pientä, ia pari suurempaa maisemamaalausta, joista muutamia useimmille su^dburylaisiUe tutun P.enage-järvcn rannqUta. Enimmäkseen suvi-maisia, vaihtelevin aihein ja valostuk-sin, ja kaikki sellaisia, jotka haluaisi seinälleen asettaa. Muutamia niistä oli jo päiväfi kuluessa niyyty, ja olisimmepa halunnut itsekin ottaa yhden niistä mukaamme, mutta k^titenkin täytyi se jäftfiä jollekin toiselle. Tällaiset tiltusu^det ovat keskuu-* dessampte, harvinaisia ja siksi niihin pitäisi kiinniUäa enemmän huomiota — ne pitäisi tehdä jo ennakolta paremmin, tunnetuiksi. Taiteilijamme sanoikin täptän hänen näyttelynsä ta-pahtujd^ cn ikäänkuin sattumoin^ ho-t^ lli^ isännän esityksestä., matkan varrella. Toivomme, että hän asettaisi joskus toistekin taulojansa tääUä naytteiUe vahan paremmin varustetuin tavoin, ja samalla toivomme, että. missä kyvänsä hän mfl(^uksiaan' näytteille anltaa, yleisömme käyttää niitä tilaisuukm hyväkseen sekä taiteen että taiteilijan kannatuksen liuoksi. • • *.. Haluamme kiittftittäS, lukijaimme huomiota kuudennella sivulla olevaan Suuri haastcvyöry-ilmoitukseen. Siitä selvenee asia — latomakoneen tarve ja hankinta — joka koskee myöskin Liekkiä, joten toivomme, että lehtemme lukijat ja ystävät yhtyvät 'ilomielin tähän tärkeään ryntäykseen. —AP. LAPSESSA on 207 luuta, mutta vanhemmassa ihmisessä,vain 200, sillä nmjutapat Juut kasvavat yihteen ajan mukana. kaikki sanat toisten Kirjoittanut korpraali WALTER J. SLATOFF. Saksassa miehitysjoukoissa palveleva sotilas esittää sodan tragedian pienoiskoossa pojalleen. Poikani: Sota on paljon kauheampaa kuin sanat, joita ihminen voi puhua; se on kauheampaa kuin mitä ihmisen järki saattaa käsUtää. Se on ystävän ruumis; vain hetki sitten elävä ihminen, ajattelem, toivova, tulevaisuus oli hänen — aivan samoin kuin sinäkin — mutta nyt hän ei ole mitään. ... 4* * Se on miesten sUmät taistelun jälkeen, aivankuinsavtnen vesi, valottomat. Se on kaupungit.— sukupolvien työ tufyottu —rikkoutuneiden kivien ja puunsäleitten topminen kasa — kttollut. Se on satojen miljoonien erossa olevien rakkaittemme tuska iäksi. . • Se on mahdottomuus suunnitella tulevaisuutta; epävarmuus, mtkä tekee pilkkaa kaikista toivon unelmista. Muista! Se on yllämainittujen todellisuus — ei sanojen. ' Se on räjähtävän kranaatin ääni; hetken hiljaisuus, sitten katventunut huuto ja lääkepullo rientää kiireesti kurkulta kurkulle. Se on haavoittuneiden valitus ja tuska sekä heidän kasvojensa ilme^ Sc on uusien sotilaitten ääni, niiden jotka itkevät ennen taistelua; heidän hiljaisuutensa on vaikuttavampi jälkeenpäin. Se on lika, syyhy ja nälkä; loppumaton ruumiin epämukavuus; niinkuin eläimen tuntu; niin raskas väsymys, että kuolema tuntuisi suloiselta. Se on taistelu, joka jm sekasorto, pelko, .viha, kuolema, kurjuus ja paljon muuta. Todellisuus — eivät sanat. Muista! Se on hiipivä ajatus, että ennemmin tai myöhemmin sattuman isku tapaa jokaisen sotilaan ja kauhea toivo, että se tulee haavan, eikä ruhjoutumisen tai kuoleman muodossa. Se on 19-vuotiaat pojat, jotka ehkä ovat koulussa tai keimailevat puistoissa; aviomiehet,, jotka ehkä kertovat vaimolleen palkankorotuksesta — hellin ja iloisin silmin; isät^ jotka ehkä opettavat pojilleen ^kuinka heitetääh palloa — ilosta ylpeinä. Se on nämä miehet, joiden suut ja sisukset ovat likaiset 'vihasta ja pelosta ja jotka survovat pistimiä toisten miesten ruumiisiin. Se. on "taisteluväsymys", kaunis nimi silloin kuin on saanut enemmän kuin mitä aivot ja sydän voi kestää ja pakenee mielikuvitttksen hämärään maailmaan. Se on tulla raajarikkona kotiin; kauhistuttava sääli, kauhistuttava epäonnistuminen, kauhistuttava elämä. Se on ihmiselämän monien miljoonien kalliiden vuosien menetys ja katseleminen tätä menetystä päivä päivän, kuukausi kuukauden, vuosi vuoden perääni niin kauan kuin toivo -on muuttunut ilettäväksi irvistykseksi. Muista! Muista ja kerro kaikki nämä asiat suurimpudla tuntemallasi luvulla. Kertaa ne niidelleen ja uudelleen kunnes ne ovat eläviä ja polttavat mieltäsi. Muista! Muista, mitä me puhuimme. Ei sanoja; ei sotilaita, vaan ihmisolentoja aivan samoin kuin sinä itse. Sitten kun kaikki on sinun mielessäsi niin lujasti, ettet voi koskaan unohtaa, sitten koeta, kuinka sinä voitparkaiten ylläpitää rauhan. Työskentele sen hyväksi kaikilla ajatuksesi välineillä ja rakkaudeUa mitä sinulla on. Älä lepää ennenkuin voit sanoa jokaiselle miehelle, joka kuoli ihmisten onnellisuuden puolesta: "Sinä et kuollut turhaan." Ensin tässä ilmi tuon, että jonkun aikaa tämän kesän ajalla tuntui Liekistä jotain puuttuvan. Nyt se minulle selveni, kun näin taas Isoäidin pakinan, että ne siitä oli puuttunut. Xyt on taas niinkuin olla pitääkin. Vai aikoi Rinna Faarin kestiin, ja minä päinvastoin olen pikku liiljaa ajatellut Faaria vieraakseni. Niin olin ajatellut, koska minulle, oli uskoteltu, että Faari on britishcolumbia laisia eikä kaukaakaan meiltä. Oikeinpa olin ollut ylpeäkin, että meillä on sellainen Faari. Xyt vasta Rinnan jutun yhteydessä selveni, että hän on aivan toisessa valtakunnassa. Xiin olin kuvitellut että jos Faari olisi sivumennen käynyt luonani, niin olisin häntä oikein kestittänyt. Olisi keitelty, köpqtestä ja pantu sitä taskut täyteen ja sitten menty tuonne järvenrantaan, jonne kaikJki näin. ke-säpaikaan, menevät huvittej^maan. Olisi pidetty praivettiipiknikki ja syöty, köpptestä. Ja jos Paarilla o-lisi ollut muorinna mukana, hauskaa olisi ollut tutustua häneenkin. Xyt saa nekin toiveet haudata monien mui4^n toiveiden viereen. Kuitenkin vielä yksi toive mieleni valtasi. Esitän sen ja toivon saavani kannatusta, että Faarin on paremmin pakko se tehdä. Toivomukseni on, että Faari lähettää kuvansa Liekkiin painettavaksi, ja kyllä siinä minun puolestani saa olla muorinna mukana. ERAKKO HELML Helmin toive on jo pyytämättä toteutumassa, mirtta koska Liekin 10-vuotispäivä alkaa olla jo lähellä, niin ehkäpä säästekmme kuvaa siihen. — Toira. Helianthus, ktdtakukka, ikkunani alla, sinut vielä viime yönä säCsti öinen kalla. Relianthus, kultakukka, lapsi syksyn hetken, mitistathan, me kerran teimme naamiaisiin retken. Helianthus, kultakukko, kruunussani hohdit, nuorten ilot, riemut kaikki katsella sd tohdit. ' Helianthus, kultakukko, kalvetessa kuun nukahditko kanssani sa onneen siunattuun? Helianthus, kultakukko, untako sa näit, syksyillan muistoksi kun kirjan väliin jäit? « Helianthus, kultakukko, ikkunani alla, ah, ma soisin, ettei sua koskaan veisi halla! LASTU. Ystäyälliiien kirje Olen huomioinut elämäni varrella, kuinka hyväsydämisiä ja anteliaita kaikki väkijuomien käyttäjät ovat; kun heillä vaan on sitä ainetta, niin reilusti toiselle tyrkyttävät. Eihän siitä voi yksin nauttia, täytyy olla toveri, jonka kanssa voi jutella, ja sehän on ainetta, joka pielen kannat laukaisee. Tuntuu kaiken maailman taakat hartioilta karisseen, ei ole köyhä eikä kipeä. Ja kun yleinen sääntö on, -ebtei itseään sovi kehua vaikka olisi S3rytäkin, niin silloin sen voi rennosti sanoa julki. Ennen vanhassa maassa viina teki villimmäksi kuin täällä, eihän siellä häätkään olleet mitään ellei niissä edes yksi ollut ''lauroissa ja toinen rauroissa". Täällä n^.ukkelit ovait vain muuten juttutuulella. Yhden toivomuksen haluaisin td-dä teille hyväsydämisille viinan ystäville, että — älkää tarjoilko sitä nuorille poikasrile, jotka eivät ole M"e!ä sitä lientä maistaneet. Luulen, että t^tä juuri tarkoitti raamatussa lause: "Joka pahentaa yhden näistä pi^ nimmrstä, niin parempi olisi että myllynkivi ripu-ste^taisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." • Olen myös tehnyt sen huomion, ett^^harya,viinan orja todelHs^-ti Pi-tää^ siitä tavasta, mutta^kun sen hiffio on.mennyt vereen, niin siitä on kea päästä. Senpä vuoksi ei sitä nu<;»:isolIe tyrk^^ttää. Monet juo- PQt ovat.mitä parhaita ihmisiä, mut on ehjkä syitä, jotka ovat heistä tfi-neet sellaisia — usein v^ksmalIlea lämä, ujo luonne, ei osaa piAi^« seurustejaa, on ikävä. Viina tuoi^ keutta ja hetkellistä iloa - ^-a^ ^itä päästyään tuntee itsensä rauw*^ si ja häpeää, että mitähän sita on tullut hö^styksi. Mikä on syynä, että käytltö nykyään niin määrässä lisääntyy naistenkin ^ kuudessa? Sanotaan, ettei ole jos ei mene mukana. sellaisella perusteella sovi it^ea mioon saattaa. Se on huono^ elämälle. Pitää omata sen ^ omaa tahtoa, että voi maarata (Jatkoa einnella sivulla) |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-09-29-02
