Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 26, 1953

              la
flö/öri bomanhcnii^
renki,
0 aikanansa,
ko turpeen alla?
npö vanlia saha,:
näyttämö on sm(i~
istot ja«i,. : ;
merikkakin, Iqbti"
otti, •
\ sekä oppi,y J
maalit voitti,'
mroitti. ^
1 ySiiuri noUaf
fe^o tnnkioUg.
! OM iJto fieppu,
r* toisilla, on peppu.
)el0t€ttU, ;
mlistettii.
'• jaakaa,
7lle raahaa,
raatti,
2 kaalin naattif
maan mata on, .
' ompi kelvoton.
Territories, käsittääl
ukuunottamatta Yu-ipaseudun
saariston.1
ttää 1,304,903- ndiö-l
inklmin, Mackenzienj
1 asui iuoteisilia altiJ
jurpoppaiaista alku-in
puulinjan pdij"
irin osa MaCkenzie
Imät ja kesällä Km
Fa.hr§nheitia. 'j\IaG
^skelpoista .ja siel
salaattia,
idet. ovat hyvin suu
akulta. Radiuraii
i, puhdistettiin ensi
58 mennessä tämä
adiumin hintaa 6
into on hallituksei
minen GreatSIav
tiutta suuremm
9lloin nyt kuul
lä alueeliakaivet
se oli jo kohonnu
nuualle ainpastaa
a, että GreatSH
ikkiä ja tinaa. ^|
lattavia valtautsij
i laaksossfi jo.vuo
V. 1920 avattii!
. Kulfakaivoi
kinat tälle.öOT
lisäänneet suuresfl
Vuoden 1952jqi(
yli 19 ' miljöön
isa kala- ja turi
stetun kalan an^
Lsia, jotka oikeall
lyväksi.
S oli Budapest
i eri ryhmien
nmän omien*
yhteiskunnallis*
kaikkien ant'"
rakkaus rai'
f\i ja että
itä kaukaisimn^
DE LA VIGEBI^J
mme. raeJm
rkoituksia «1
MARJATTA:
I rpUL^RMNT talossa-on kaikki hiin syi^ että oliko mies renki vai talon poi-
1 hHiaa. Knkaän ei- uskalla -hengit- ka. Ilkka lääiti huoneesta vastaamatta.
Itääkään. Sen jatkeen iuHi';«uori pai- ' Mitärtj^ön tarvitsi ^ ^ i ^ ^
I:\^ustyttö sulki oven' jämähti ulos pi- Ätelänaan, kukä^^^^^^
m^än yöhön, ^ i kukaan öfe sanonut sä- vihaisena hän meni ulos, otti kirveen
naakaän, ei enempää^ i ^ n t ä kUin pai- porstuasta j a lähti läheiseen i
velusväkikään. "; - ^»«Ifä^iäii Istahti puun^^^^i^
iSade pieksää ikkiim»tajä'tuuli le- oli yiha^äissääii k^^^
pg piiutarfian/läideitöma^-pu Jos- vitsi tytön tulla hänen mielenrauhaan-kus
lyövät oksat^-seiriim^kuin .tuos- * sä MiritsenÄän? tuskaista oli elämä
"^juZ Vaistomaisesti jokainen ' muutenkin. ; Mitä se olisi tämän j ä -
lätkähtää ikäänkuin tuntisi piiskan «A*fä^>
lyönnin omassa kehossaan. lOnhan juu-in
heidän joukostaan ajettu ihminen
; tuonne imyrsfcyyn kestämään^ sen kou­rissa
^ v a i k k a ^ydän on jo ruoskittu
täällä lämprmässä. - Mutta sekin kai
on jäätynyt ja sortunut ruoskan kk;uis-
'Hertta oli ollut keväästä asti Tuu-
[ rassa palveluksessa:' Hain' oli tullut jos­tain
kauempaa etelästä..* -Vain kävel­len
häh oli tullut ja pi^hi maitkalaukku
[oliheilunut vallattomasti kädessä. Ke-
I"vyesti kuin mfet^nheito hän oli tullut
taloon johtavaa tietä, 'Kauäiit vaaleat
f iäarät valloillaan ^ paeni lakki ollut
[ Ä s s ä 'kädessään.' "Tällaisena sini­piikana
oli hän aamuaudngon kullassa
I poikennut: taloon. Ikktihasfa blivat hä­nen
tuloaan seuranneet isäntä j a emän-f€;^
Mvelusväki oli ollut' j o ' kukin
liotesaäh.^ " ^ ' -
pi^Mikähäri heilakka-tuökmlienee?
roli *Äntä sanonut ja lähtenyt ikku-
Mutta sisällä tuvassa nauroi tyttö
melkieihvalkeiin hampain
tyärMKävi sitten ^ ö h ( h ^ ja
emännän tullessa maitohuoneesta oli tu­pa
siisti ja tyttö kysyi lisää työtä. Lö^^
tyihäii sitk. Kevätsiivoukset ulkona
oli jo alöitettu;^^^' nurkat siivot­tiin;
Siinä sai Hertta ajaa työintonsa ylpeä,
toistfen tyttöjen kanssa. Emäntä Sanoi
selviävänsä sisällä, joutivat kaikki muut
ulos. ^Puutarhassa pensaiden ja: pui­den
kanssa olisi monen päivän työ.
Iloisina touhusivat nuoret ja päivät
ktäiii^^t; kuin siiVili|i
sanoi Emäntä käytyään joskus katso-massa.
;' r.
Ilkka viipyi iltamyöhään silloin ensi-päfvähä.
Hertta kuuli emä:nnän kai­paavan
häntä, inntta ei -Idinittänyt mi-t
^ i i huomiota siihen, että aamullinen
George Salverson näyttää tutevdiii hyvin toimeen lasten kanssa.
Hän onkin seurustettut lasten parissa koka paljon viimemkoinai
kun hän on valmistanut4umtiwtai'iltaisin^^^e^^ Yleisradion
ohjelmaa '*The Way^fdParent\ Tämä ohjelma käsUtelee^lasten
kasvatusta, laitenperushmköuksia, kuten pelkoa ujoutta, oi- ;
kuttelua jne, ' ~ ;
Kuin vapautuneina "huokasivat • noi Samuli, nuori renkipoika. . •
palvelijat. Nyt elettäisiin vapaudessa. . ,'Vr-Onko Hertta saavuttamaton? pisti
Työt sujuivat tottuneesti ja jäi vielä Janne, talon vanhin työmies. Mciie
aikaa huvituksiinkitif. Jokainen oli tyy- jä ota tyttö, vai Saavuttamaton. K y l l^
tyväinen. nuOftytönheilakat aina syliin tulevat,
Myöhään illalla palasi, ovat ainakin ennen tulleet. \
oli jo vetäytjTiyt omiin oloiHiösa;" Äi- — (Niin ovat, mutta aijat ovat muut-noa
kotonaoiija öli »Hertta^ joka istiiT 'luneet, sanoi Hanna ohimenessään.
eteisen rapulla jotain ^ r j a a lukien^ ~-Ja kyllä kai Herttakin vielä jonkun
Isännän tullessa häiÄin Imeni;- si^äU^ * gyliin tulee, ei väin Ole vielä-omaahSa
Kahvipöytä oli katettö.l m i a r S l I ö B ? | | c i t ö n y t , eikä toisen omasta huoli, sin-ensm
sanoa jotain sopimatonta, ettei kosi Hertta etempää mennen sisään.
h Ä tarvitse palvelijan v^^
^ ö j ^ ä n i t s a ^ isäntä: Aina näaskäeita,: tai jotain muuta sdläis jotain hänkin sahoak-päivän
kuitiessa tuli mieleen tuo tuh- Mutta hän muuttikin mielensä jä'sa- seeh:
tematon. piisi mukava valloittaa hä- ^ o i :
Jiiast^ Emäntä oli jo'varihenipi, s i m ä ^ i e t . Hertta ajatteli iloisena touhutes- Miksi et ole nynnyt muiden nuöir-
"piah viisfesaky^ saän^ ^ t*»n miilrana> <;!/>ii^^äi^ foirou
iijii, Ä ' Vasta seuraavana aamuna Hertta na­pon-
tullut jostain^etehipaäj vain työ- ki' Rkah, kiih^ämä tuli sänkykamaris-p
u e h Ä j r sitien ^ ä n y l isännäksi mo- ta. Silloin väistä hänelle selvisijkuka
pivalvb^^^^ oli isähtä. Omistajan i l ^ ^^
Hän o vielä nuori, pari vuosi- emäntä hänelle kahvia, toi kahvileipää Hän aikoi poistua tuvasta, -mutta isän-p
Ä e n t a emäntää nuörempij^^^ työmiesten imentyä ulos ja sa- ,tä käski hänen kaataa lisää kahvia ja
ten mukana? Siellähän "talolla tanssi­taan."
.• . -v,V
—- Niin kai, vastasi Hertta. Mutta
ajattelin, että jonkun on jäätävä kö^
tiin, ja ei muutenkaan haluttanut . . .
iheh Ilkka Tervo. Emäntä oli noi:
saanut käyttää kaikki keinonsa ennen- —-Täytyy lähteä käymään kirkon-kuin
Ilkka pii mennyt ansaan. Vii- kylässä, kävisimme vieraisilla samalla,
^eitf-se kuitenkin oli-tapahtunut ja joten tytöt saavat laittaa päiyäUisen.
%v^ä hänen oiiolUit. Ei olisi tar- Mutta sinun täytyy pukeutua, et saa
näyttää työmieheltä, kun puvut lahoa-^
|aimöUeen seuraa pitänyt. Mutta hän vat dSpuiiia.'
j j.^ta^«t "talon hoidon varmoihin kä- Hertta simasi miestä toisin tuntein.
j|nsä j|a niin on aikaa kuluniit viisi Olipa aivan kuin ^rinko olisi mennyt
^ pilven taakse. Mutta työhön tarttuen
"®häpottanut kovimpaa kaipuuta, sekin
Tällaista oli sitten kevätkesä Tuu­rassa.
Isäntä koetti hakemalla hakea
vikoja uudesta tytöstä — jopa aivan
älhaisintä. Käski emännän varoa . . .
tiedä tuollaisista, vaikka, ottavat omin
sa^l ^Viimein o l i hän ötta^^ iupihsaonitä löiytävät . .*. ei saa liikaa
Ä o i i i i i i täsiins^ kulku- luottaa mokomiin. Koskaan hän ei ol-
I^J^*"M^^^a^sena, ottanut e l ä r i ^ lut tyytyväinen Hertan työhöUj aina oli
?^J;SuMiii saajfUt m a k s ^ jotain moittimista. Olihan sitä, kun
|as^ lapsuudestaan j a suostunut lo-^
1?^^ ^^Ifnah puolisc&si. • -Emäntä siirsikin sitten Hertan na-kaikki
mennyt hyviiJ. Vai- vettapuolelle ja vanhempi tyttö Hanna
S,?^V^äntä, rakasti vanhemman sai siirtyä sisätöihin. Hertta teki työn-
5»äluuloisella, vaativalla tavalla, sä nauraen ja laulaen, ajatellen:
' ^^;^n ^astanut vaunoaan Valmaa,
p ölliit aluksikaan rakastattut. Mutta
|€läinä öli koetelhit häntä kovasti. Huu-hän
oli ollut' lapsena, sitten-renkiriä
toisellakymmenellä ol-jäämään
seurakseen.
• Hiljaisina he joivat kahvin. Hertta
korjasi astiat j a aikoi poistua. Silloin
isäntä otti häntä hartioista kiinni, sa­noen:
• -
:— Nyt tyttö istut seurakseni! En
pyydä, vaadin. Olen .nähnyt katseesi
seuraavan minua aina. 'Sanp^ > aiik§i,
sano! Ilkka pusersi tyttöä »J^pyenimin;f; sotaa isännän kanssa. Hän pii hyväile-ja
katse etsi katsettav-jlHprtta .aipsti;A^^^ katinista kihara^ tuk-painuneen
katseensa ja s ^ n o i ; : / j ;;ikaa , . . Sitten hän heräsi, hciäsi to-
— Jos »olen vahtinut,:'niin liei^^Mse-jjdenisuuteen, Ilkka oli hänen vi öteen-oma
asiani. sa vieressä pitäen hänen käsiään suu-
— E i ole, eikä oIe.^ . m^l^eiA-^huHtaa ressa, voimakkaassa kädessään ja töi-
:Ilkka. Sinä olet silmissäni aina, .tein sejla kädellään hyväili Hertan vaaleita
niitä tein. Sano, iniksi tulit häiritse-, Ä : •
' — Komea tyttö, koettakaapa pojat
onneanne, jospa jhyvinkin olisi miesvä­keen
kiinnostunut.
Hertta kuuli kaiken avoimesta ikku­nasta
j a hänen sisimmässään kiheU
möi suuttumus. '
Näin jatkui joitain päiviä. Oli taas
kaunis ja rauhallinen ilta. Hertta oli
yksin kotona, oli Hannalle valittanut
päänsärkyä tämän lähtiessä. 'Isäntä oli
myöskin mennyt polkupyörällä jonne­kin.
Ilta kului jo lähelle puolta yötä
ennenkuin Hertta viimein heittäytyi
vuoteelleen riisumatta. Hän ajatteli
levätä hetken ja nousta sitten riisu­maan.
—
Hän nukahtikin ja unessa hän kävi
mään mielenrauhaani!;:,: .
— Päästäkää, parahti Hei-U^^^^
— Ei, en. päästä! , Ole minun, yien
sinut 'kauas. Lähdenmie joskus, sitten,
kun maa alkaa polttaa jalkojemme alla.
Nyt meillä ei ole pelkoa. Tule huonee­seeni,
tule. v_ i ii
—-En! kuului tytön vastaus ja sa­massa
hän repäisi itsensä irti, juosten
Mli kyllästynyt,.kärsinyt salassa Kaikki loppuu aikanaan. Kesän ajan huoneeseensa. Vasta siellä, omalla vuo- . . „ , j
^kieroutta. Viimein oli elämä Öleii kiusallakin; kun kerran olen tul- teellä, tulivat kyyneleet,- vapauttavat ^"'"^^'^ ^^^"^^^^^^^
Itkuunsa hän nukahti ja aamuvar­haisella
hereten lähti päivän^ töihin.
Isäntä näytti nukkuvan myöhälle mat­kasta
väsyneenä. Vasta päivä.lliselle
Isdl " ^xo«it^ uupacm. sessa puajassa. xiaivuiu lam* ciiaa hän tuli ja lähti sen jälkeen päivän
f; aaaneliä hän kysyi emä pyysi kävi entisessä kotitalossaan. !Nyt siis töihin. Näin meni päivä iltaan jokai-
— Tulin tänne, näin sinun nukku­van..
. . Tulin vain pyytämään sinulta
anteeksi . . .
Hertta oli unen ja heräämisen rajalla.
Sydämensä löi haljetakseen. Hän sulki
silmänsä ja kyjmeleet vierähtivät luo-
• mien raosta. Tuntui niin hyvältä näin,
mutta täytyy herätä todellisuuteen . . .
IHcka kiersi kätensä hänen vyötäi­silleen
ja suuteli puoliavoimia huulia.
I^a^yt tähän, missä se nyt lopuUi-
|SEstiöli:
Täiä kauniina kevätaamuna auirin-f
J ^«Uatessa Tuuran kartanoa se sär-
^1 Ic^ullisesti hänen sydämessään.
JiltoTiuiskutteli sisälle tupaan. Jloi.
lut Jä häii kävi töihinsä yhtä iloisena^
yhtä touhukkaana.
Kevättöiden loputtua j ^ e n heinän­tekoa
päätti Valma-emäntä lähteä su­kulaisiinsa.
Hänen tätinsä asui „toi-sessa
pitäjässä. Harvoin tämä enää
- Mitä työtä tuollainen
s jalossa? kysyi emäntä. — Mitä vain
L^^i tyttö -~ Mitä en osaa, opettelen.
L""? ^«^antä otti hänet, käski viedä
L Porstuakamariin. 'Se e i to-
*^'vella käytettävä,-^ mutta kai
Valma päätti yllättää tädin ja viedä
terveiset entisestä kodista. — Varmaan
ilostuu Helena-täti, kun menemme. Si­nä,
Ilkka, saat palata seuraavana päi­vänä,
minä jään pariksi viikoksi. Nyt
^ , on'kaikkea valmiina, lervottukin kuu-
'^yt jo tarkenee^ j a iiime hyvi- mimman ajan varalta ja pyykätty. K y l -
I t^^^ ^ ä n t ä .toimiinsa. lä te täällä tulette toinieen siksi kunnes
W^ aseen pumpulipiikuun pukeu- palaan.
^ksi Hertta tupaan. Isäntä Aamuvarhaisella he sitten lähtivät
komealla juoksijalla. , Kpmea^bli isäntä
ja miksei emäntäkin, komearyhtinen ja
.^tonna pöydän-takan^.: Sinne
»'Jttö ilkamoivau katseen ja ky-sen
tahollaan ahertaessa.
Ilta oli kaunis. Vasta kukkaansa
puhkeava pihlaja on rapun edessä ja
sen kukkatertut painuvat siihen käsin
koskeiteltaviksi. Ne oyat kauniin kel­taiset
ennen puhkeamistaan. Väki is­tuskeli
rapun edessä. Siinä on penk­kejä,
mutta toiset istuvat maassa pih­lajan
juurella.
—. Miten hyvätuoksuinen tuo pih­laja
onkaan! Aivan ön niin kaunis
kuin Hertta, mutta saavuttamaton, sa-
^ikaäöÄMiiä, ioiittA6^ti^^ )imm^nsz
kaulaan. Punaiset huulet tarjosivat
suudelfnal. Viimein haihtui lumous ja
kädet heltisivät, mutta katse etsii kat­setta
lupaavana.
Näin jatkui joka ilta. Jos väki oli
kotosalla, lähti Hertta ulos, kierteli ran-tapolulla.
Siellä oli myöskin Ilkka,
vaikka hän jo illan suussa oli jähtenyt
pyöräilemään . . . Vasta aamupuolella
he saapuivat hiljaisina, onnellisina, jos­kus
vavahdutti itsesyytös Hertan sy­däntä,
mutta rakkaus ja Ilkan lupauk­set
pakottivat, polttivat. Huolella hoiti
Hertta työnsä, tunnon tarkasti merkitsi
Ilkka kaikki tblot ja menot. Koskaan
ei saisi Valma palattuaan muistuttaa
heitä huolihialtomuudessa.
Pari viikkoa meni kuin Siivillä, jo
terotettiin viikatteita, korjattiin'riiitto-