Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 31, 1951

              n riäusisl
liin tilavalta ja mahtaval­ta
saimme jälleen viettää
an Salon ruusun pa-jburyn
nuoret esittivät sen
ti. Moni heistä oli ehkä
-oolilienkilönä ramppivalo-
Mutta h\"vin tekivät, siitä
kii tos. Teki oikem silmille
h^-^iiii; kun näki niin suii-lioria,
nousevia tuleraisuu-idellä
kertaa samassa näy-eitä
oli ainakin 25. 'Mistä
Mim heidät kaikki löysi-sujui
kaikin puolin hyx^in.
Lsi roolinsa sanasta sanaan,
itään huomatta\äa kommel-
Huoml Kuiskarin koppi
I poissa!
oli joka tavalla hyvä ja
en. Kukkaset tekivät ke-juniin
vaikutuksen. Mas-nyöskin
kaikilla hyvä, nuo-
Y h\"vin vanhan näköisiksi,
vaativat. Miesten puvut
unkarilaiset kuin voimme
uutta en nähnyt yhdellä-la
pukua, joka olisi vähän-
.ittanut unkarilaista kansal-hon
kuuluu valkoinen haane,
-ihreät ja punaiset nauhat,
i \ihreä l i i \ i , valkoinen pa­nen
tai vihreä esiliina ja
ie. ..• .
isun \ ihkipuku ei minusta ol-hemaiseva,
vaan se vaikutti
iiväiseltä. Muut puvut oli-
Gyuri saisi muuttaa pukua
näytökseen. Häämarssi oli
m laimeaa, olisi saanut olla
ntaakseen häiitunnelnian.
kielen puhuminen oli jonklrn
ikeaa ja puhe liian nopeaa,
ä se korjaantuu, kun enem-suamea
puhutuksi. vHyvin
t sai.
oli mahtava. Se antoi näy-
Uallisen finalen. Poika, joka
•n oli mainio. Luulimme hän-laiseksi
nuorukaiseksi, ja mi-lästyimmekään
kun saimme
ä hän oli suomalainen Jack
Tanssitaan sitä meilläkin!
i'ä'rhl oli hyvä. tj'j'ppi
leksi tässä näytelmässä,
uskonut, että se pikkuinen
li Gloria York f Kummankin
ui perälle asti. .
'-hmd, Imre, antoi oikein hy-sen.
Hänestä tulee varmasti.
Puhe oli selvää, vaikka jos-assa
tuli esiin Pohjanmaan
täyt}isi koettaa välttää.
Ritola, Maria, oli miellyttävä
sulavia ja kauniita ja hänellä
laulun ääni. Puhetta saisi
rran korostaa, joka saria ei
perälle. Koska saamme näh-tiudestaan?.
'Haran Fabian Julisin leskenä
^mr^l Suomen kieli oli vä-eaa.
naan pientä naamaa, joten joitain il­meitä
jäi näkemättä, kun lakki oli var-
. - J o n a . .
Bigyo, Paavo Suomala oli hauskan
ha^u sipsuttelija.
Edvin Korhosen Arne Mäen pu­heet
olivat hj^-iä, selviä ja tuhvat kuin
kaataen. Näistä nuorista miehistä
saamme vielä kuulla. Pysykää vain e-ddleen
jöukosäa.
Kiitos myöskin esiintymisestään Eine
$almi^eUe, Ivar Pulkkiselle, Jack /Ty-
/«ffH<im7/c ja kaikelle lisäväelle. Toi­vomme
nMv-evämme teidät kaikki ramp-pivalojen
takaa uudestaan. Teillä oli
- vaikea, vaativa aiäytelmä ja onnistuitte
h>wih. Salon riiusun näytteleminen qn
teidän suuri saavutuksenne. Kiitoksia
vain paljon, olin joka tavalla tyytyväi­nen
näkemääni ja kuulemaani.
/Kiitos atti^skin iVöWi^ Coombsillc,
joka nuoresta iästään huolimatta teki
veteraanin työh säestäessäan vaikeat
laulut.
Olen suruissani kuullessani, että Hans
Vuori on muuttanut Sudburysta To­rontoon.
Kun hän pani näytelmän la­valle,
oli siinä aina jotain erikoista ja
hänelläoli aina nuorta voimaa mukana.
Mutta Sudburyn menetys on Toronton
hyöty saadessaan sellaisia toimivia hen­kilöitä
keskuuteensa.
Näkemiin,
•^EEVA.
mahakaan juoksujalkaa. Heinikossa jo
ajattelin, että kuinka hameeni on niin
pitkä ja kastuu, mutta kun pääsin haan
puolelle niin huomasin, että wi surkeaa,
minullahan oli yöpaita päälläni. Ei
numta kuin nostaa hameen alle ylös pin-naneulalla
ja t ^ kovasti juoksemaan.
Menin varttimailin sitä kyjtiä ja huo­masin
jonkin ^valkoisen olion pitkässä
kanen^ikossa. ^ Käskin koiran memiä
katsomaan imikä siellä on ja niin sitä
tultiin kilpaa kotiin.
Parempi puolisko oli jo laittamit
jauhot lehmille, portit auki ja jäät mai­tohuoneelle,
joten kiireehti lypsämään.
Pian sitä saatiin työt tehdyksi.
Oli syöty aamiajnen, kun isäntä rupe­si
etsimään työpaitaansa. Hän katsah­ti
epäillen minuun ja sanoi, että ei kai
hänen paitansa vain ole minun päälläni,
kun näytän niin paksulta. Sanoin, että
mitä vielä, yöpaitahan minulle päälleni
unohtui ja olen kainaloihin saakka mär-
HILU.
kw
van­ja
ia komea Johnny Pulk-mainio,
liikkeet vapaat, ilmeet
'uhetta saisi myöskm korjata.
!-uusuna, Magdolnana esiintyi
-'('"^äki. Osa on vaativa. Hän
näköinen ja näppärä. Puhua
uvammin.
^erra. Erkki Xärhi oli hyvä
^>TPpi. autuaan näköinen ja
Onnistunut esitys. .
^'^n, Huhtanen oli mitä hu-aijankäppärä.
Puhe selvä ja
1-iKkeet h w ä t . esitys ensiluok-
- a n i a t sanat sanon Maire Kai-
' ~- ^oy Tuisku oli varastaa
>;|^^nian esityksellään. Royn
- ^ ^ n ISO. ettei näkynyt' koko-
Ohhoh kultaista kevättäl. Ei sen­tään
aivan kevätr-ettei lukija luule meil­lä
kevään olevan likempänä kuin muu­allakaan
lumikenttien maalla.
A!sun aivan ison lumen seassa, kor-alla
kukkulalla, sillä täällä oh viime
viikkojen aikana satanut oikein lunta,
eikä lumihiutaleita, niinköin 'Mandi-muori
kirjoitti jokin viikko sitten. On
ollut paras keino varata sukset ovipie-leen
käden ulotfeuville niinkuin Mar­jatta.
Niin, tuota puhdasta lunta on tosiaan
niin paljon pysähtynyt ainakin tuohon
meidän pihamaallemme, ettei se -voi sii­tä
äkkFä sulaa, mutta kevättä kohti sitä
kuitenkin ollaan menossa; Tänään
näyttää oikein kevätpäivältä, ettei luu­lisi
niin kaunista päivää ollenkaan tuke­vankaan
pahain päi\^n jälkeen. Au­rinko
paistaa niin kirkkaasti ja räys­täistä
juoksee vesi kirkkaina, helminä.
Varis lentää korkealla ilmassa ja sen
karkea ääni kuuluu kraak, kraak. Lap­set
ulkona laskettelevat kelkalla mäkeä
ja heidän kirkkaat äänensä kuuluvat si­sään.
Usein tä\i:yy katsahtaa ikkunas­ta
ulos, ettei tuo meidän "pahaniVas""
olisi hukkunut lumeen.
Niin sitä kuitenkin päästään kevää­seen
ja toivottuun kesään. Mutta yksi
paha: vika siinä on. Kaupungin viran­omaiset
siirtävät kelloja tunnin eteen­päin
toukokuun I p:nä —- niin ovat ai-nakiin
ennen seh tehneet ja silloin mei­dän
f armariraukkain makea aamu-uni
katkeaa ja meidän aurinkomme nousee
tuntia myöhennnin ja me saamme nous­ta
puolipimeässä kylmän koleassa koko
kauniin kesän. Kyllähän ihmiset sii­hen
aina totumme, mutta lehmät, joilla
on kello kaulassaan, eivätkä ne tahdo
uskoa muuta kuin omaa aikaansa.
Muistan kun viime kesänä jouduin
niitä hakemaan joskus aamusella haka­maalta
ja kun päänaluinen toisinaan
pettää, niin sitä tulee joskus kiirekin.
Minulle kävi niinkuin sille yhrlelle mai-narille,
joka meni työhön yöpuku pääl­lään.
Pistin vain kiireehti hameen yl­leni'ja
painuin heinäpellon poikki leh-
Näin pitkän ajan perästä — ja'sa­moin
ensikertalaisena — on niin vaikea
alkaa kirjoittaa sinulle, Elssi, mutta en
kuitenkaan toivoisi, että pahastut vaik­ka
sinulle kirjoitänkin joitain vanhoja
muistoja. Niin elävästi muistuu mie­leeni
kauan sitten eletyt ajat ja koska
toivon sinunkin olevan Liekin lukijan
niin kirjoitan siihen, sillä osoitteesi olen
maailmanrannan pitkällä ja karulla tai­paleella
kokonaan unohtanut. Lienee
sinulla kai monia mahdollisuuksia tä­män
kirjeen kautta tietää, että olen vie­lä
eläväin kirjo"ssa. Olen yksinäinen
maailman kulkurin osaa aina kantanut.
Raskas on ollut taakkani. ^Maailman
kulkurin kova koulu on ollut omiaan
tasoittamaan ennen niin iloisen ja hil
peän luonteeni ja nyt olen vanhus, elän
yksinäni pienessä vaatimattoanassa met­säpirtissä,
jossa kuulen vain huuhkajien
humisevaa huhuntaa.
Yksinäinen eläroai^^tf&ituu kuitenkin
niin lohduttavan rauhalliselta ja sitä
olen vanhoilla päivilläni jo kauan kan-vannut.
Elän yksm siinä toivossa, että
win yksin ajatella, yksin kärsiä omat
suruni ja huoleni, yksin ajatella ja
muistella kauas taakse jääneitä, turhaan
elettyjä kovan kohtalon murheellisia
päiviä, sillä olen yksi niitä kovan onnen
lapsia, joka en milloinkaan ole saanut
onnen maljasta maistaa. Mutta h>-vä
niinkin ja sillähän juuri koetan itseäni
lohdutella kun tiedän, että onnenpyörä
on aikoja sitten vierinyt ohitseni eikä
takaisin palaa. Mutta ne muistorik­kaat
ajat, iloiset ja huolettomat nuo­ruuden
hetket, jolloin olimme yhdessä,
ne säily\^ät unohtumattomina kalleim­pien
muistoaarteitteni puhtaassa säily-t\^
skamimiossa. Niitä koetankin puh-taimpina
säilyttää samalla kuin ikä-vimpien
katkeruuden maljojen kallis­telut
koetan muistojeni kätköistä kauas
ix>:s kiidättää. . '
iMuistat kai^ Elssi sinäkin 'väelä ne
hetket, jollom nuoruuden humussa tois­temme
kanssa kestäviä rakkauden sitei­tä
solmimme, kuinka onni meille kirk­kaana
loisti. Kuinka toivoisinkaan nii­den
vielä palaavan takaisin. Se solmu,
joka silloin solmittiin, on \aeläkin muis­to
jeniakammiossasäihTiyt ehjänä ja säi­lyy
siihen saakka, kun viimeinen rauhan
satama eteeni avautuu.
Hy\-aä yötä; Elsil, ole tef
Kaikkea hyA'ää sinulle toivottaa:
HANNES.
Miehet ovat yleensä hjAin kärkkäi­tä
puhumaan ia halveksimaan naisellisia
heikkouksia. Vihaavatkin naisten sii-vousvinimaa.
ainutta kuitenkin tahtovat
elää ja hengittää puhtaassa^y-mpäristös-sä,
siivoustouhua kuitenkaan sietämät­tä.
Kyllä ilman emäntääkin voi elää
ja olla. Osataahhan sitä ny^ tuollaiset
yksinkertaiset puuhat suorittaa, mitä
\'ksinäiseh miehen taloudessa eäinlyy.
^likäs, eueil ^
Knitenkin on toisinaan hy^in huvit­tavaa
ja säälittä^-aäkin katsella, oniten
miehet suorittavat talouspuuhansa. CK
sitä oi\^llista järjenjuoksug:! Kun niies
keittää puuron, palaa se nielkeln poik­keuksetta
joka kerta pohjaan. Kun
puuro on syöty, kaadetaan kattila täy­teen
vettä ja annetaan liota muutama
päivä, jolloin sillä ei tietv^i voida keit­tää
mitään ,sillä se on pesemättä. Seu­raavana
päivänä se pestään ja täytetään
jälleen vedellä. Nyt siihen painetaan
työssä likaantunut paita likoaniaan. Kas.
mitäs taloudessa tehdään ko^in lukui­silla
astioilla ja kipoilla, kun yksikin
riittää!
Ja nyt siivotaan. Liinat ja tomu-rätit
tomuutetaan eteiseen. Ovathan
tomut ja roskat silloin pois asuinliuo-neesta
ja se tarkoitus kai siivouksella
onkin. Nyt tulee pakostakin naisihmi­sen
mieleen se orava, joka siivotessaan
lakasi roskat laCtialta mattojen alle.
Eiväthän ne sieltä näy^ Eiväthän ne
roskat ja tomut näy eteisestäkään, kun
muistaa sulkea oven..
Tässä vain anuutamia niistä miehisis­tä
heikkouksista. Tässä ei kuitenkaan
tahdota väittää, että kaikki miehet hoi­tavat
talouttaan samalla tavalla. On
olemassa miehiä, joilta taloustyöt luis­tavat
kuin naisilta, niin ainakin yhtä
hv-^in, widaanpa joskus sanoa, että
paremminkin.
• K—e.
j Q . - OO DO ••••oo i i ® 1 m
Jo ennen joulua ajattelin pistää pa­perille
ajatuksiani kuunnellessani radio­ta,
sillä se joulupukki yni. liikehumpuu-ki
on niin liiallista ja sillä vedetään
työläisiltäkin kovalla työllä ansaitut
dollarit takaisin rikkaita rikastuttamaan
ja köyhiä köydytetään, sillä "pitäähän
sitä köj^^hälläkin olla joulii", tunimii mo­nikin
työläisäiti ajattelematta sen e-nempää
kannattaako se. "Mitä isot
edellä, siltä pienet perässä", vaikka
joulim jälkeen oltaisiin ilman ruokaa
ja lämmintä. Sitä ei kuitenkaan muis­teta
ennen joulua.
' Toiseksi jäi imieleni apeaksi kun en­sin
joka aamu ennen uutisia sai kuul­la
lastan joululauluja. Se oli kyllä kau­nista,
mutta kun se lakkasi ja tulivat
uutiset, niin se ei enää ollut kaunbta.
Uutiset alkoivat aina sotauutisilla, ato­mi-
y.m. sotavälineiden hankkimisesta,
hirveän suurista sotamäärärahoista,
miesten pakko-otosta ja muusta, mikä
tukahdutti kaiken sen kaunim, josta
lapset olivat juuri laulaneet. Ajattelin,
että ehkä samat lapset jonkin vuoden
perästä pakotetaan marssimaan sota­rintamille,
kuten nytkin Koreassa.
Luin äskettäin kirjan Neron ajoilta,
2,000 vuotta sitten ja iminusta tuntuu,
että elämä ei ole muuttunut sen Jäl­keen
muuta kuin siinä suhteessa, että
kristitt^yjä kutsutaan nyt kommunisteik-si^
, / •
Kolmanneksi tuli mieleni taas surul­liseksi
helmikuun 9 pnä, kun kuuntelin
juna- ja bussionnettomuutta, joka ta­pahtui
täällä Sudburyn lähistöllä ja
<? henkeä kuoli ja yli 30 louk-kaantni.
Onnettomuus tapahtui 47 as­teen
pakkassään vallitessa. Ajattelen
''n h i -
. : * ' i i f !
r "l t.
h:]
1 i
> 1 1 « 1
; hv
l 'li ' ^
< 4? iU4
Ai
hl
I
i l
f In
•Il V-
• 1 : * :"
i i •
1
k-:
/ ii/H r
V i
c l '
4 ?' i >
'M
4r
Lauantaina, maaliskuun 31 päivänä, 1S51 Sivu 7
mi