Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 12, 1941

              1941 j^UANTAIX^ HUHTIKrry 12 PÄIVÄXÄ Sivu 3
T rruuRi Umt säveltäjät, etupäässä Gluck
ja Weber, koettivat rejormeerata
oopi>ci(ia. saada musiikki ja runous,
teksti lähemmäksi toisiaan, mutta sii­hen
tarvittiin suurempi nero, rokkea
ja uskalias, ennenkuin saatiin tar­peeksi
läheinen yhteys näiden kahden
taiteen.välille.
Tämä nero syntyi Leipzigissä tou­kokuun
22 p. 1813 ja hänen nimensä
oli Richard Wagner. Hänen isänsä,
joka oli kaupungin' poliisipäällikkö,
kuoli samana vuonna, kun Richard
svniyi. Äiti kuitenkin meni pian uu-
RIC ER
Kirj. A. LIXDEUALL
20-vuotiaana tapaamme hänet
mirzburgissa, oopperakuoron johta­jana
ja vielä tähänkin aikaan hänen
perheensä jäsenet olivat epäilevällä
kannalla, josko hänen tulevaisuuten­sa
on musiikissa. Wagner in tähän ai­kaan
säveltämä ensimmäinen ooppe­ra
''Keijukaisia' oli kaikenlaista sc-desiaan
avioliittoon erään lahjakkaan kasotkua, kehtolauluja, huUujenhuo-
Dresdcnin teatterin:näyttelijän kans- nekohtauksia, ylösnousemus, y. m.
sa ja tuli hänestä Richardille erittäin
rakastava isäpuoli.
Kuten Schumanri, Wagnerkin ke­hittyi
hitaasti. Seitsenvuotiaana hän
kykeni jollakin tavalla soittamaan
joitakin helppoja melodioita pianolla
ja kerran, kuunnellessaan pojan ru7n-putuksia
tuumasi isäpuoli, että:
"mahtaakohan pojalla pila ollenkaan
musikaalisia taipumuksia." Taipu­muksia
hänellä kylläkin oli musiik­kiin,
vaikkakaan ei erityisesti pianon
soittoon, jossa hän oli koko ikänsä ta­vallisen
hyvänpuoleisen amatöörin ta­salla.
Lapsuusvuosinaan oli hänellä tai­pumusta
runoilemiseen ja hän kirjoit­tikin
useita runoja ja kirjoittipa ker­ran
tragediankin, joka' kuitenkin suu­rimmaksi
osaksi oli lainauksia Shakes-pearin
"Kuningas Learista" ja "Ham-
Musiikkipuolessa silti oli jo paikoit­tain
havaittavissa radikaalisuutta,
mutta siltikin on mahdotonta uskoa,
että myöhemmin tämän saman "Kei­jukaisia"
kirjoittajan kynästä lähti
sellainen mestariteos kuin trilogi
"Nlebelungen Lied". Hänen toinen
ihmiseen, "Dr. Jekyl ja Hyde'en".
Riigassa Wagner valmisteli suuri-piirtcisesti
oopperaansa, "Ricnzi", ja
sen valmistuttua, V. 1838, oli sitä
mieltä, että Pariisin Grand Ooppera
on ainoa paikka, jossa se voidaan tar-koitustaanvastaavasti
esittää, ja niin
kamppeet kokoon ja Pariisiin,
Täällä hän kuitenkin sai kylmän
vastaanoton ja jos eivät ystävät olisi
auttaneet, olisi hän oman lausuntonsa
mukaan kuollut nälkään. Kun Parii­sissa
ei otettu hänen oopperaansa esi­tettäväksi,
lähti hän Saksaan, ja Ber­lin
issä esitettiin se useamman kerran-suurella
menestyksellä. Tämä oli -
käännekohta hänen elämässään. Hän
tavan ja niin ollen itse jääneensä ala­kynteen,
alkoi hän mitä hävyitömim^
TJiän kirjaitussarjan Meyerbceriä vas­taan,
tuomiten tämän sävellykset ja
koko rodun ja suvun alimmaiseen
kattilaan.
Tutustuttuaan pessimistisen jiloso-jin,
Schopenhauerin teoksiin, sai hän
uutta intoa reformilleen. Näissä hän
ikäänkuin näki todisteen omille teo­rioineen
ja tästä olikin seurauksena
uusi suunta musiikissa, jota Wagner
seurasi ja kehitti, ,r
Wogncr ei uskonut musiikkinsa tu­levan
populääriseksi ainakaan hänen
eläissään, siksipä kutsuikin hän sitä
"tulevaisuuden musiikiksi". Mutta
kehitys kulki nopeamviin kuin hän
luuUkaan, sillä jo eläissään hän näki
musiikkinsa olevan suosiossa ja pi­dettyä,
joten tästä tulevaisuuden mu­siikista
tulikin tämänpäivän musiikki.
•oopperansa oli myöskin epäonnistu- oli nyt kuuluisa ja yleisenä puhee.n-nut
ja mitään suurempaa huomiota
herättämätön.
Nyt seuraamme tätä nuorta sävel­täjää
Riigaan, jossa hän myöskin me­nee
avioliittoon erään Wilhelmina
Planer-nimisen nuoren, lupaavan
näyttelijättären kanssa. Tämä avio­liitto
oli kuitenkin kaikkea muuta
kuin onnellinen, sillä Wagner jo täl­löin
vaati kaikkia ympärillään olevia
häntä kunnioittamaan ja kohtele­maan
suurena nerona, myöskin vai­monsa,
vaikka ei hänessä vielä öllut-letista".
Tässä näytelmässään hän he- kaan mitään suurempaa neroutta ha-ti
emi näytöksessä tappoi päähenki­löt
ja siksipä olikin loppimäytelmäs-sä
vain heidän haamunsa.
Viisitoistavuotiaana lähetettiin poi­ka
Leipzigiin koiduun ja oli tämä
matka suuresta merkityksestä hänen
tulevalle elämälleen. Täällä oloaika-.
man hän sai m. m. ensi kerran kiml-
(a klassillista musiikkia, Beethovenin
sinfonioita ja overtyyreja. Ensikerran
kindtuaan näitä mestariteoksia, in­nostui
nuori Richard niin musiikkiin,
että rupesi kohta säveltämään, mutta
kun ei ollut päässä tuskin musiikin
aakkosiakaan, säveltämisestä luon-mUlscsti
ei tullut mitään.
Hän alkoi opiskella säviltämistä e-
Tään Mullerin johdolta, mutta opetta-k
ei ollenkaan ymmärtänyt tätä har-vincista
oppilastaan ja heidän välin­sä
rikkoutuivat hyvin pian. Seuraava
opettaja, WeinUg-niminen, näkyi-huomaavan
heti, että hän oli tekemi­sessä
neron kanssa ja suhtautuikin
voittavissa. Wilhelmiua kuitenkin
kärsi kaiken intrkumatta, näki näl­kää
tämän neron kanssa ja kidki pai­kasta
paikkaan, kunnes Wagner vii­mein
kyllästyi ja jätti hänet kaksi-kymmentävuotisen
yhdessäolon jäi- pidettiin alussa liian uudenaikaisena.
aiheena. Hänet valittiin kapellimesta­riksi
Dresdeniin.
Tähän aikaan alkoi Ulkolaisissa
lehdissä, varsinkin englantilaisissa, il­mestyä
letkauttelevia kirjoituksia
Wagncrista ja hänen musiikistaan, E-raskin
kirjoitti että: "siksi on Wagner
poikennut pois oikealta oopperasuun-nalta,
kuti se on hänelle liian vaikea­ta
teknillisesti." Välittämättä rah­tuakaan
näistä arvosteluista ja tide-vaisuudestaan,
joka näytti olevan
"ruusujen päällä tanssimista", hän
seuraavissa sävellyksissään poikkesi
yhä enenunän ja enemmän pois tältä
"oikealta" suunnalta, toisin sanoen:
tuli aina vain radikaaliscmniaksi. Tä­män
ajan tuotteita on "Flying Dutch-man"
ja "Tannhauser". Kumpaakin
keen. Kaikki nämä 20 vuotta antoi
Wilhelmiina anteeksi hänen uskotto­muuttaan.
Wagnerin toinen vaimo
oli hänen parhaan ystävänsä vaimo,
jolta hän hänet ryösti ja samalla ai­kaa
kun hän yllytti tätä jättämään
ensimmäisen miehensä, kirjoitti hän
Teoriat, joille tämä uusi Wagnerin
viitoittama musiikkisuunta perustui,
olivat pääasiallisesti seuraavat:
1) Kaiken vanhan muodollisuu­den
poistaminen; n. k. aarion tarpeet­tomuus,
jossa ensi tenori tai prima­donna
tavallisesti vetävät kaiken huo­mion
puoleensa, ja että ci säveltäjän
pitäisi työskennellä minkään määrä­tyn
arkkitehtuuriluonnoksen mukaan,
vaan vapaasti.
2) Oopperan pitäisi olla kokonai­suus,
suuri jalokivi, eikä jaettu, tai
paloiteltu pieniin, helmimäisiin koh­tauksiin.
Musiikin tulisi olla yhtä­mittaista
ja kaikki kohtaukset, jotka
voisivat aiheuttaa tarpeettomia ker­tauksia,
keskeytyksiä ja kättentapu­tuksia,
olisi poistettava.
3) Kiinteämpää yhteyttä musiikin
ja runouden välillä, nämä kaksi täy­tyy
olla yhtä läheiset toisilleen, kuin
mies ja vaimo; runopuolen kuitenkin
täytyy olla johtavana.
Wagner uskoi, fttä, jos musiikin
täytyy olla runoudelle todellista, niin
pitää runouden itsensä tnyöskin olla
todellista. Näihin asti oli usein oop-tietää
ketään rikasta, naista, ketä
vaan, joiika kanssa voisi- mennä ra­hojensa
tähden naimisiin.
Hänen kiintyinykscnsä ystäviinsä
riippui siitä, kuinka paljon hän clic r!i
heistä hyötyä. Hän lainasi rahoj-i
kaikilta miehiltä, rjnisllta, ysfävd-tään,
eikä koskaan vahingossakaan
maksanut kenellekään takaisin, vtulta
ja suMautuikm kun otetaan huomioon, mitä hän sa­tama
oppilaaseensa sen mukaisesti. .. veisi, niin ne maksamattomat velai ja
Tämän opettajan johdolla tutustui sydänsurut, joita hän ihmisille aiheut-
^^agner Mozartin ja toistenkin klas- ti, eivät ole kovinkaan suuri palkka,
sikkojen metoodeihin ja suoritti op- Naiset, kymmenet, joiden sydämet
pf kurssinsa kuudessa kuukaudessa, hän särki, ovat jo aikoja sitten kuol­aama
puolivuosi näyttääkin olleen leet ja mies, joka ei koskaan voinut
mca perusteellinen musiikkioppi, rakastaa muita paitsi itseään, on ne
^"^(i Wagner sai. Myöhemmän koulu- tehnyt kuolemattomaksi, limllakseni
Suksensa hän hankki ominpäin, tutki- draamallaan "Tristan ja Jsolde", ja
Beethovenin sävellyksiä yhtä- joku tuhat velkoja ei ollut lainkaan
^*^^^'sesti vuosikausia ja tunnustet- korkea hinta hänen "Niebelungen
^^nkin hänet ennen pitkää parhaaksi IJed" säveUyksestään.
Beethovenin tuntijaksi koko Saksas- Uttra-wagnerilaiset ovat kattaneet
hänen rötöksiään pienentää, jopa sa-
^^^/^'"^'''^'osinaan yritti hän sä- latokin, mutta huonolla menestykscl-
''^^^taä sinfonioita, sonaatteja ja over-yyrejä,
mutta nämä enemmän sym-' keutensa jatkui kuolemaan saakka. Ih
"^etriaa vaativat sävellykset eivät ot- misenä siis oli hänellä paljon huonoja,
'^neet onnistuakseen, eikä niissä ole moitittavia puolia, mutta taitelijana
^^(iäkään yhtäläisyyttä myöhem- hän oli valmis antamaan henkensä, it-
^ ^äncn sävcllyksiinsä. sensä valmis kiduttamaan kuoliaaksi,
^ ihanteensa tähden. Koko viusiikki-
^ historiassa emme tapaa tällaista lo-
^"'iota en olisi suonut hänelle, vaan jaalista uhraavaisuuttu ihanteen ta-
^fnaöe itselleni! ~ kia. Ihmisenä ja taiteilijana voimme
SENJA L. hyvällä syyllä verrata häntä kaksois-
"Edclliseesiä piti' aniharva ja jälki­mäisestä
c: pitänyt kukaan", sanoi
huomattu musiikkeri Sparh, mutta
siltikään ei Wagner lannistunut, an­tanut
perään, kidki kohti asettamaan­sa
päämäärää.
Uudesta oopperastaan, "Loheng-ja
tiedusteli ystävältään, josko tämä rin"istä, tulee vieläkin radikaalisempi peroidcn libreetat, puheosat, tekstit,
kuin edellisistä, mutta tätä säveltäes- niin mitättömiä, että sananpartena
sä tapahtui intermezzo, välikohtaus, oli, "mikä tahansq.- on liian typerää
joka hidastutti sen valmistumista. V. puhuttavaksi, voidaan laidaa".
1S4P) vallankumousaalto oli vetänyt 4) Wagnerin mielestä tuli libree-
Wagncrin mukaansa. Hän taisteli tan, josta ooppera muodostetaan, jo-i'::
rrikaadeilla, vallankumouksellisten hon metodit sd.velletään, olla itsen-fm
della; kirjoitti vertatihkuvia Ien- sä sillä tasalla, että sen voi tarpeen
i.drhtisiä ja piti hallitusvastaisia pu- tullen esittää puhenäytöksenäkin, il-
Inita ja kun vallankumous hävittiin, man musiikkia; varsinkin tämä oli
jinitui Wdgner pakenemaan pelas- suuri edistysaskel. Useat Wagnerin
taakseen henkensä. Ensin meni hän itse kirjoittamat libretot (Wdgner oli
W'cimariin, ystävänsä Lisztin luo. myöskin yksi aikansa huomattu dra-
Liszt salakuljetti hänet rajan yli ja matisti), ovat niin mestarillisesti ko-sitten
Pariisin kautta Sveitsiin.
Tästä muodostui Wagnerille pitkä­aikainen
maanpakolaisuus, mutta oli
hän ainakin aineellisesti turvattu, sil­lä
olihan hän huomattu, kuuluisa sä-koonpantuja,
että niitä todellakin voi­daan
esittää näyttämöllä ilman mu­siikkia.
Tässä eivät ole läheskään kaikki
hänen teoriansa, sillä hänen mieles-veltäjä
nyt jo ja myöskin etevä kapcl- tään kaikki, ooppera-rakennuksesta
limestari. Täällä maanpakolaisuudes- alkaen, olisi kaivannut uudistuksia,
saan hän edelleenkin kehitti teorioi- M.m. ehdotti hän orkesterin sijoitet-taan,
joita hänellä oli kaikista aurin- tavaksi näkymättömään paikkaan, ja
gon alla olevista asioista — kasvulli- pidettiin tällaista ehdotusta kerras-suudesta,
draamasta, musiikista, po- saan mielettömänä, mutta kuitenkin
litukasta. Puoltaakscen näitä, hän nyt useammissa paremmissa teatte-iä
Hänen kiittämättömvytensä ja jul- kirjoitti sadottain lentolehtisiä, kir- reissä kuulemme soittoa, mutta soit-jcitä
ja kirjoja. Hänen mielestään ih- tajia emme näe, siis tavallaan Wag-miset
yleensä olivat liian alhaisella . nerismia.
kchtivstasolla, ymmärtääkseen hänen Maailma saa olla kiitollinen Wag-musiikkiaan
ja niinpä alkoi hän kir- nerille siitä reformista, puhdistukses-joilla
ja lentolehdillä takoa järkeä .ta, jonka hän pani toimeen vanhassa,
heidän kalloihinsa. täynnä erehdyksiä ja vanhoillisuutta
Hän hyökkäsi kaikkea vastaan, jo- olevassa musiikissa,
ka vähänkin oli hänen tiellään. Kun Kansallishenki, joka oli havaitta-hän
huomasi erästä juutalaissyntyis- vissa useimmissa hänen sävellyksis­tä
säveltäjää, Meyerbceriä, jumaloi- sään, on antanut taiteelle uutta elolli-
^
h
u
i
i
r
f.
5
'f
i
i
li
f