Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 26, 1942

              Sivu4 LAUANTAINA, SYYSKUUN 26 PÄIVÄNÄ
haflisen iodin. Se ei ole liikaa an­taa
lapsille näin sotaisena aikana, on­ko?
Siis olen valmis seisomaan 'S\T-j
a ^ : ^—
Ragnar-
(Jatkoa)
Viimein loppui näytelmä,
kin tunsi itsensä ujoksi ottaessaan
Celestinen kädestä kiinni ja viedes­sään
tytön kulissien taakse. He tie­dustelivat
eräältä mieheltä, mistä he
)Ö3rtäi3ivät Mrs. Jalavan, Mies ei
ensin tahtonut ymmärtää heitä, vaan
viimein vei heidät pukuhuoneen ovel­le.
Sieltä kuului kieltäviä huutoja ja
kirkaisuja.
"Impi'-, selitti mies, "täällä on nuo­ripari,
joka haluaisi sinua puhutella.
- Tulepas ulos ja kuule mitä heillä
un sanottavaa. Nähtävästi he eivät
osaa suomea, joten en saa selville mi­tä
he haluavat."
Noin neljänkymmenen ikäinen nai­nen,
jonka kasvoista vanhuuden ry­pyt
ja ilmeet oli jo puhdistettu, astui
ulos ja katsoi kysyvänä Ragnaria ja
Celestineä.
"Tämä on — tämä on —sopersi
Ragnar, osoittaen Celestineä.
"Puhukaa vain rauhallisesti eng-lannikieltä,
minäkin sitä puhun pa­remmin
kuin suomea."
"Tämä on Celestine Battinelli —
hän haluaisi teitä puhutella."
"Celestine — kuka?" Nainen siris­ti
silmiään häniäryydessä, joka val­litsi
kulissien takana. Näytti, että
nainen pyörtyisi, vaan kuitenkin suu­rella
mielenmaltilla hän kokosi it­sensä.
"Tulkaa tänne, täällä saamme olla
rauhassa."
He astuivat pieneen pukusuojaan.
"Kuinka on mahdollista", ihmette­li
Mrs. Jalava, "että sinulla on kuol­leen
tyttäreni nimi?"
"En koskaan kuollutkaan, äiti!"
Celestine asetti kätensä hellästi Mrs.
pois luotaan ja alkoi itkeä''katkerasti.
Ragnar, joka ei \'ieläkään ollut sel­villä
siitä, mitä oli tapahtunut, koetti
selitellä itselleen asioita, ja Celestine
katseli pettyneenä ja surullisena äiti­ään.
Viimein Mrs. Jalava lopetti
n)ryhkytyksensä.
"Miksi ei tämä tapahtunut muuta­mia
vuosia sitten!" hän huudahti.
"Silloin olisin sinut vapaasti voinut
ottaa vastaan, enkä olisi näin sidot­tu."
. '
"Tarkoitatko ettet välitä minusta,
äiti?" Celestinenkin ääni värisi kyy­nelistä,
"Välitä sinusta! Jos tietäisit, kuin­ka
haluaisin ottaa sinut kotiini, pie­nelle
vaatimattomalle farmille, mikä
meillä on Connecticutissa. Niin ha-
7 ' • " N i i n , sinuUa on toinen II ätäj^
lut toisia vuosien kuluessa, vaikkapa kolmas naikka tj»Hnr. « / i ^ „ '
aina väitti itseään sinun mieheksesi.
Siis, äiti, sovitaan niin, että kohta
kun olen Mrs. Ragnar Nordquist, tu­len
luoksesi sinne farmille vieraile­maan
ja näkemään pikku veljiäni."
"Ragnar Nordquist! Oletko van­han
ystäväni Hilma Nordquistin poi­ka?
Vai niin. Sellaista onnea en
olisi voinut kuvitellakaan, että saisin
vävykseni sellaisen, jota vuosia sit­ten
ihailin maailman kauneimmaksi
lapseksi. Enkö sentään voi jotakin
eteesi tehdä, Celestine? Varoja ei kyl­lä
meillä ole — farmarit ovat aina vel­kataakan
rasittamia, vaan ehkäpä jo­takin
voisimme tehedä. Tuure on ai-na
valmis auttamaan jokaista — hän
on minullekin niin huomaavainen että
luaisin sinut, tyttöseni, säästää kai- päästää tällaisille näytelmäretkille,
kelta sellaiselta mitä itse olen kärsi­nyt,
siHä olenhan minäkin saanut
kuulla, että Luigi Battinelli on fasis­tien
pääpomo, joka kurjuutta ja pa­heita
tyrk)rttää kansalaisilleen."
"Mrs. Jalava", Ragnar puuttui
mahtipontisesti asiaan, "Teidän ei
yhtään tarvitse peljätä Celestinen
puolesta. Hänestä tulee vaimoni lä­hitulevaisuudessa
ja minä suojelen
hänet kaikelta vaaralta mikäli vain
voin."
"Sehän on mainiota!" Impi Jala­van
kasvot täyttyivät ilosta. "Kohta
kun hän on vaimosi, voi hän tulla
meille farmitle olemaan sodan lop-vaikka
se merkitsee hänelle pariksi
päiväksi kahdenkertaista työtä, sillä
hänelle jää\^t karja ja lapset hoidet­tavaksi."
"Ei, äiti, tulen toimeen varsin hy­vin",
valehteli Celestine. "Asun ny­kyään
Ragnarin veljen ja hänen vai­monsa
luona — ainakin toistaiseksi."
"Olen nim iloissani että kaikki on
niin hyvin. Ja kun tulette farmille,
tuokaa Hilma ja isäukko mukana, he­kin
tarvitsevat raitista farmi-ilmaa
ja maitoa ja munia monien pitkien,
raskaitten vuosien jälkeen."
rakkautta vailla näin nähdessäni tyt-
. täreni,joka on aivankui i kuolleesta
Jalavan olkapäille. "Luigi Battmdh ^^snoussut. Vaan käteni ovat sido-valehteli
smuUe. — Oi, jos tietäisit,
kuinka olen sinua etsinyt läpi kahden
valtion. Nyt kun olen sinut löytänyt,
en tahdo sinua koskaan jättää!"
Celestinen ja Ragnarin suureksi ih­mettelyksi
nainen työnsi Celestinen
Kun Ragnar ja Celestine jättivät
haltioissaan olevan äidin, he eivät
puun asti ja vaikkapa ikuisesti, jos ei enää löytäneet Eliniä ja Walteria, Nä-vain
hänen nimensä ole Battinelli. mä olivat nähtävästi menneet kotiinsa
Katsoka... lapset", äiti jatkoi kiihty- ja muutenkin oli haali tyhjentynyt
neenä ja nopeasti, "en halua näyttää juhlayleisöstä. -Siis Celestine ja Rag-sydämettömältä,
niinkuin olisin äidin- narkin menivät ulos kadulle, raittii- ^^^^ ^"^^^ antamaan mm paljon
kolmas paikka kadonneen äitisi sV
dämessä, vaan minun sydämessäni'o.
let ensimmäinen aina, vaikkapa
kuinka monen meren ylitse menisin
. . , Tarkoititko sitä todellakin, kun
sanoit äidillesi, että joskus sinusta
tulisi Hrs. Ragnar Nordquist?-
"Minä vain sanoin niin, koska sl,
näkin ylläpidit sitä kuvaelmaa, l o i , -
duttaessasi minua, kun ei äitini mi­nusta
välittänyt."
"En näytellyt, Celestine", puhui
Ragnar vakavasti. "Toivoin puhu-"
vani totuuden ja ajattelin, että ehkä
sinäkin tarkoitit jonkunverran totta.
Kuule Celestine, et voi palkallani e-lää,
vaan joskus sota loppuu —"
"Minun täytyy siis odottaa sodan
loppua ennenkuin voin mennä äitini
farmille vieraisille", kiusotteli Celes­tine
lempeästi.
"Celestine, olisitko valmis tule­maan
mmuUe kohta?" huudahti Rag­nar
innostuneena. "Jos tarkoitat si-tk,
pyydän luvan laivan komentajal­ta
siihen jo huomispäivänä, illalla kun
menen laivaani takaisin. Vaan muis­ta
ettet voi kahdellakymmenellä yh­dellä
dollarilla elää — sinun täytyisi
käydä työssä, ainakin muutama päm.
viikossa."
"Ragnar!" Celestine kiersi kätensä
nuoren merisotilaan kaulalle näin pi­meällä
kadulla, jota ainoastaan sil­loin
tällöin himmeä lyhty valaisi.
"Tietysti käjm työssä ja odotan —
vaikka kuinka kauan. Kun olen
vaimosi, niin tiedän, että sinun kaltai­sen
miehen puolesta on helppoa uh­rautua
ja odottaa, koska sinäkin ker­tut.
Minulla on nykyään niin h3rvä
mies — maailman paras mies. Tuure
tietää menneisyyteni, onnettoman a-violiiton
Luigi Battinellin kanssa ja Kylläpäs peitit jälkesi h3^n.
seen talvi-ilmaan. He kävelivät het­kisen
hiljaisina ja vähän masentu­neina.
Viimein Ragnar lopetti hiljai­suuden.
"Siis sinä olet äitiäsi etsinyt kaiken
tämän ajan. Ja toiset etsivät sinua.
Vii-naisemmista
lähteistä, Venäjälle le­vinneistä
bysanttilaisista ja arabialai­sista
koristckuoscista ammennettua.
Näyttää siltä, kuin tätä karjalaista imellyt sen ylentämiseksi lavoillamme.
elämän, jota katkeruudessani vietin
sen jälkeen. Kaiken on hän minulle
antanut anteeksi, aivanpa unohta­nutkin,
sillä olen itseni kaikin tavoin
nostanut. Olen harrastanut kulttuu­ria
kaikessa muodossaan ja työsken-mein
sentään joku huomasi että olit
antanut takkisi yhdelle tytölle —
häntäkin kiusattiin ja kuulusteltiin."
"Toivon että hän sentään sai pitää
takin — hän tarvitsi sen paremmin
kuin minä.
Nyt jos tähän kaikkeen ilmestyisi ty­tär,
jonka olin saanut Luigi Battinel-lilta,
en tiedä mitä hän ajattelisi,
kuinka hän suhtautuisi minuun. Se
olisi suuri kolaus kenelle miehelle ta­hansa.
Siis en voi panna kaikkea
vaaralle alttiiksi. Jos olisi vain itses­täni
kysymys, en välittäisi, vaan meil­lä
on kaksi pientä poikaa — tässä on
heidän kuvansa,"
tyyliä olisi pidettävä ennemminkin
vaatimattomana paikallisena rinnak­kaisilmiönä
romaanilaiselle koriste-tyylille
kuin sen uloimpana koillisena
ääri-ilmiönä. — Karjalainen kulttuuri -
oli vallitsevana myös Savossa^ kuten
Tuukkalan löydöt läheltä Mikkeliä o-soittavat.
Edellä mainittiin jo suomensukui­sille
kansoille ominainen- vaatteiden
somistaminen pronssilankakiertcillä. Xiti ojensi Celestinelle ja Ragna-
Tamä koristelu, jonka juuret ulöttu- nile valokuvat jotka otti käsilaukus-vat
taaksepäin kansamvaelluskaudel- ^^^^ « e tarkasUvat kahden ihanan
le kehitty, sekin Karjalassa korkeim- pellavapäisen lapsen piirteitä ja suuri
miUcen.XOilia kiiltävillä kirjailuilla ^x\n tumie täytti Celestinen sydä-tummalia
kangaspohjala on varmaan
<'Niin, nuo pojat ovat vielä lapsia
enkä haluaisi että heidän kotiinsa tu­lisi
mitäiin vierasta, niinkuin riitaa
Tuuren ja minun välillä. Sillä Tuure
olut oma väritehonsakin.
Kun Ruotsi valtasi Länsi-Karjalan
,h Viipurin linna sulki vanhan, Vuok­sen
seutujen halki kulkeneen kauppa-väylän,
oli Karjalan lyhyt nousukausi pelkäisi,7os"tuHsitTi"nne, että j'oten-
!'^pussa. Omintakeinen kehitys tyreh- ^o,.:.: T T>^**:..„II--_
/ W, ja kulttuuri {tikoi taantua^ samalla.
kuin Xovgorodin iHilta yha tiukensi
siellä ohjaksiaan. Mutta Karjalan
nuorimmat muinaislöydöt ja niissä
säilynyt ornamentiikka kunnioiietta-vinc
itsetMisine piirieineen ovat todis­tuksia
siitä, että suomalaiset heimot
esihistoriallisen ajan lopulla olivat jo
voimakkaasti kehittymässä itsenäi­sempää
kulttuurielämää kohti.
kin meihin osuisi Luigi Battinellin
kosto siitä. Vuosien kuluessa olen
aina peljännyt että Luigi Battmelli
voisi jotenkin minua vahingoittaa il­keydessään
ja kostonhimoisuudessaan
ja nyt hermostuisin vieläkin enem­män
pikku poikieni tähden."
"Turhaa on enää pelkosi", Celes­tine
naurahti kev^ti. "Luigi
"Tietysti hän sai — sehän oli rehel­linen
vaihtokauppa, jonka hän selväs­ti
todisti, vaan tietysti se ei ollut
hauskempaa hänelle kuin se oli mi­nulle
silloin kun minua syytettiin sii­tä,
että olin — varastanut sinut. Eh­käpä
me kaikki kärsimme turhaan,
sinä kaikesta enimmän, koska nyt,
kun äitisi sinut tapasi, ei hän ottanut­kaan
sinua vastaan avoimin sylin."
"Eli pettynyt ollenkaan — älä sitä
luule, Rags", vastasi Celestine päät­tävästi.
"Olen täydellisesti palkittu
matkastani, sillä saavutin päämäärä­ni
— löysin äitini. Joskus matkani
varrella pelkäsin että hän oli ikuisesti"
sortunut siihen, mihin isäni koetti
pakoittaa häntä, vaan nyt kun hänet
tänä iltana näin näytöslavalla, kehit­tyneenä,
uhrautuvaisena ja ylevänä
henkilönä, tunsin onnea, jota ihmi­nen
harvoin tietää."
"Eikö sentään olisi tuntunut pa­remmalta
jos hän olisi sinut täydelli-seesti
omistanut." '
*'Ei — en voi häntä siitä moittia —
koko maailman edestä, että jokainen
nainen ja tyttö tässä maailmassa saa
todellisen, tasa-arvoisen elämän, eikä
sellaista fasismin törkyä, mitä sellai­set
kum Luigi Battinelli — ja jotkut
muut — heille tyrkyttäisivät. Tämä
tunnelma- täyttää sydämeni, kun kat-selensinua
univormussasi, ja tiedän
että sinun ja toisten samanlaisten poi­kien
kanssa me kaikki — niinkuin
juuri löysin äitini — niin, me kaikki
löydämme tässä maailmassa onnen,
rauhan ja vapauden."
Loppu.
olenhan täysi-ikäinen ihminen, joka
on viimeisten kuukausien aikana oppi­nut,
että hän kykenee pitäniään huol­ta
Itsestään ilman kenenkään apua.
^ M. • ... ^"^ lapset, ne kauniit valkohiuksiset
~ PPikaset,.pvat nuoria, avuttomia. He
"KOLUMBUKSEN MUX-^'
on vertauskuva siitä, miten pulmalli­nen
tehtävä on vain neron ratkaista­vissa,
vaikka se jälestäpäin näyttää
niin yksinkertaiselta, että kuka hy­vänsä
sen olisi voinut suorittaa. \er-tauskuva
on saatu kaskusta, jos^a
kerrotaan, miten Kolumbus puolusti
maantieteellisten löytöjen merkitys­tä,
mutta joka myös liiteiäiin it.
arkkitehtiin Brunelleschiin. Arkki­tehtien
kokouksessa 1420 pohdittiin,
olisiko mahdollista asettaa kupoli
Firenzen tuomiokirkon katolle. Bru-nelleschi
silloin ehdotti, että se ark­kitehti,
joka saisi munan seisomaan
päällään marmorile\yllä. rakentaisi
kupolin.^ Toisten turhaan vTitettyii
Brunelleschi otti munan ja napautti
sen marmolevyjm niin, että se pysyi
päällään seisomassa. Toisten huo­mautukseen,
että siihen hekin olisi­vat
pystyneet, hän h}-Tnyillen vas­tasi,
että he nähtävästi myös kv-ke-nisivät
rakentamaan kupolin, jos nä­kisivät
hänen piirustuksensa.
on
lohduttelemaan. Ja onhan hänellä ol- tarvitsevat äidin hellän hoidon ja rau-
Rakkaus on sokea -
kaisuus vielä sokcampi.
* • *
Et tunne itseäsi, ellet huoviad e-mia
puutteitasi.