Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 27, 1956

              sisSäsyysta» s iM m i ^ & M veti iLaosaa
pii«^ensa |3 toi rabaa. «
KIdon valtasi halu tutustua Kameen,
mutta rmtm se voisi tapahtua? T>'ttö
ymmärsi^ pojan kärsiviix jostakin,, siltä
kertoivat surulliset säveleet Hän ha­lusi
lohduttaa^ etsi tilaisuutta siihen.
Eräänä iltana ohjelman paätyt^^ä
lähti sirkiisjoukko kaupungille- myös­kin
isäntäväki. Vain yövartija,. Kame
ja Kirfo jäivät teltoille.
ZSTyt tarjoutui Kieblle tilaisuus tavata
surullinen tumma poika. Han oli vieia
lapsellinen mieleltään ja valitsikin loh-dutusvaiineekseen
punaisen omenan
Kame istui trfttatuolissaan niin aja-tukissaan.
ettei huonoaimut tytön tuloa
ennenkuin tämä kosketti häntä olka­päähän.
Kame säpsähti, aikoi nousta ja pae­ta,
mutta Kielo painoi häntä takaisia
' istumaan sanoen:
— .2Uä pelkää^ Kame, vaan ota tämä
omena. Se on hyvä ja mehukas.
Kiellolla oli itsdlään touieh omena.
Hän istui maahan pojan vierelle ja alkoi
syödä omenaa . . . Siinä Istui kaksi
viatonta lasta -— tumma ja vaalea.
Kului taas aikoja. Kame oli jo vuo­den
palveBut sirkuksessa ja omisti 120
markkaa. Mikä ruhtinaallinen omai­suus!
Hänen palkkansa oli 10 mark­kaa
kuukaudessa.
Tietäisipä mamma miten rikas hänen
poikansa on^ ajatteli Kame Iloisena.
Nyt sopisi vaikka lähteä tervehcfys-käynnHle
ystävien ja omaisten luokse
. . . Mutta jokin pidätti^ ^ t e ä ei voi­nut.
Kielon ja Kamen välille oK ^ T I -
tv-nyt rakkaus — puhdas ja viaton. Se
oli juurtunut näiden lasten sydämiin, he
eivät voineet sitä selittää, tunsivat v^irt.
-Karaen ..viulu helisi ja lauloi onnen
aamuruskon kunniaksi . . . . Oi miten
ihanaa on rakkaus, kuului kuiske lasten
sieluissa;, mutta paha ihminen särki kai­ken
katmlfn . . .
Sipri. Ih-eiKjä ja Kielon opettaja et
ollut pÄjhjaltaan se mätä näytti ulos­päin.
ESnen sydämessään o.li myöskin
hellempiä tunteita^ joita hän osoitti Kie­lolle
ja Karaelle.
Stprin tarkka sihnä havaitsi nätJea
nuorten kiintymyksen toisiaan kohtaan.
Se oK vielä kukkaan puhkeamatonta
rakkautta, kaunista, jota tämä maail­man
mies ihaili, piti py-hänä ja tahtoi
suojella isällisen hellästi.
^*ksi asia huolestutti Sipriä. Lasten
Iteskinen suhde saattoi tuHa milloin \-ain
päivän\-aloon ja siQä saattaisi olla ika-
^"ät seuraukset. Valkoinen Kielo ja
''mustalainen'* yhdessäi: o ^ hälyttäviä-uutinen
sirkus^-äelle. mutta vanhem­pien
mielestä sula mahdottomuus, jopa
kauheakin. Milloinkaan he eivät voisi
sallia sellaista, ajatteli Sipri.
Sirkus Ai-ieraiK Sortavalassa. Se <;'B
kesäkuun puoliväli, kun sirfius saapcä'
sinne ja asettui "taloksi*^
Kaupunki oK KameHe jonkin ver­ran
tuttu ennestään, koska hän unkari-laisten
kiertueen kanssa oli vteralQut
sieUä. Hän oH ^ o i n käynyt kaupun­gin
läheM sjaitsevassa kylässä osta­massa
voita erään tolsaa pojan kanssa.
Matkalla kylään ofivat pojat kauBeet
kax|3nkriIoj«i kalkatusta ja poiken­neet
meetsaah lehmiä katsomaan ja mxm-^
tenkin veti metsä leeitä pt»4eensa. Leh­mät
söivät rauhaSxsesti midievää ruo-to,
mutta ci*^t koskeneet kukkiviin
, kieloihin, joita oli runsaasti ja jotka
vittivät yTnpäristöön hienoa tuoksua.
Pojat Ihailivat niitä ja poimivat muuta­mia,
pistäen ne takkinsa napinreikään.
Hmän Kame niuisti nytkin kaupunkiin
tullejaan. - '
Kirfon äiti oH se, joka ha^^aitsi jota­kin;
olevan ntrorien väKHä. Hän pani
sen met^e Kielon ja Karaen katseis­ta
ja kertoi siitä miehelleen, jjka ryh­t
i k i n vako3emaan nuoria.
Tänään, sunnuntaina, oli Kielon syn-t\-
mapäivä . . . : Sirkuksen Kömiehet
purkivat kuormia ja pj^tytthät teltto­ja
. . . Kirfon vanhemmat järjesteli­vät
KidöBe syn^Tnäpäiväkekkeri^^^ sil­lä
täyttthän Kielo nj-t 15 \'Uotta.
.Kaikki öäj^teEJät. Ov-elKjä Sipri mu-kasahffitööö.
pK kutsuttu k€S:kepin,
mutta et Kame.*" "Kekkereissä näj^teli
juomingit pääosaa ja siitä ei Kielo pitä­nyt
ensinkään ja odotti tilaisuutta pois-tuakseen..
'Kame istuskeli Laatokan rannalla ja
. punoi jotakin heinän korsista. Vieno
tuuK kävi järven selältä, jossa korkea
sinitaivas peHafli itseään . . . Kaukaa
kuuluva kirkonkellojen soitto kiiri jär­ven
pintaa pitkin. Kame keskeytti
punonnan ja kuuntelu Ääni tuli kau­kaa,
mutta sitä hän ei tiennyt mistä. Se
oli juhbHista kuulla ja hän kuuntelikin
tarkkaan.
Soitto oli Valamon luostarin kirkon­kellojen
soittoa, mutta siitä ei poika
tiennyt. Kun soitto lakkasi, ryhtyi hän
jälleen työhönsä . . .
Punosta oK jo valmistimut pitkästi.
Hän laski sen vierelleen ja ryhtyi A ^ -
mistarpa^n toista. vähän leveämpää. Se
näytti olevan aikaa ^svväa työtä. Häa
kiersi t^eleen sormensa ympäri, koet­taen
arvailla Kielon sormien mittaa.
Hän sitoi sen, pujotti pitempään pu­nokseen
ja liitä senkin päät yhteen . . .
Nyt OTK ty5''vafcnis.
Kame oli punonut kaulanauhan ja
sormuksen Kielolle s}-nt>-mäpäi\-älah-jaksi
ja — hjTujili keksinnölleen.
K I I T OS
naapurit 3rlMt;ifäC3äI£sestä väacaHssstan-'
ne; |on&a Jojesftztte lanksexii.. ustem
tupaani mouttamisei joltdosta lofea»
JEeuun 14 {uoä. Kauztss tdStos £a£|jo£sta«
Maijusta) Ja It&nKteasfta seuruattfcsta.
Earftooinen Jcxitos TGh£a ja John En^vis^
Runrtts oaiziseo IcäjnoalstaQBe tulee
lauax» «ä^tFUtiJm mfetessänL Tolcaa
vieralleenaaaat vas^aSän*
ABMAS ALANKO
Juominkien jatkuessa Kielo pujahti
ulos ja alkoi etsiä Kamea . . . — Tääl­lähän
sinä olet. huudahti tj-ttö iloisena
ja istahti kiveEe pojan viereen . . .
Mutta mikä tämä on? Kielo otti pu­nonnan
käteensä ja tarkasti sitä.
Kamea ujostutti, sillä Kielo varmaan­kin
nauraisi hänen huKuttdulIeen. Hän
painotkin päänsä alas, kun tuntui punas-tuvansa
häpeästä.
— Tämä on oikein sievä, sanoi Kielo
ihaillen.
— Pidätkö sinä siitä? kysji Kame
^ jo vähän rotiknistuneena.;
— Pidän kyHä. tuK \-3Staus.
—Olenkin valmistanut sen sinulle.
Kielo, sv-nt\Tnäpäivälahjaksi. Samalla
alkoi Karne pujottaa punosta tj-tön
Mi|fcau"".Se.k^ keskejtj-i heti,
S I Ö S T ^ oli tulossa . . .
Sifkbanestari ei oDut juovuksissa,
vaikka olikin tekeytynyt, sillä hän piti
silmällä märtään. Mutta myöskin
S^ri oli ' tarkkaavaisesti seurannut
isämtan meininkejä^ vaikka HSnHn te­keytyi
juopuneri^
Kun Isa Mhti etsimään tytärhän seu­rasi
Sipii häntä edempänä.
— Mitä se tämä on! huudahti mes­tari
fciveSä istuvien tastot takana.
K£da säikähti ja vetäisteir poxu&siäi
kaulaansa hyisiäsi sdsoaSeen kuolon
ka^[yarTa. Samassa csätita tarttui ko-vaBa
otteet Ksxvea nM^aan, nosti kor­kealle
yfös |a p a i j a a sttensuuBeoi
»TTaahffn.. Ptotklen poikaa hän saciattefi,
että sinä kirottu mustalainen yrität vie-koitdla
tyttäreni... Minä tapan sinut.
Mutta i l l o in oli tyttökin paikalk, pol-vfetuen
suojdemaan Karaea Iskuilta.
— Kuule,, isä — jos tahdot tappaa,
ulin tapa meidät m<^emmat . . . Kame
on syytön! 3>Iinä rakastan häntä .
—Vai rakastat! huusi feä raivoissaan
|a tarttui Kkfon kaulassa <devaan pu­nokseen,
tempaisi sen poikki, niin että
se haavoitti Kielon kaulaa, niin että sii­tä
alkoi vuotaa kovasti verta.
Silloin ehti paikalle myöskin Sipri
ja tarttui juhnurin käteen juuri kun
tämä aikoi lyödä t\tärtään.
—rLopeta tuo leikki, sanoi Sipri su-kuksen
johtajan vihaa uhmaten.
— Melako sinäkin, kiljaisi mies ja
aikoi iskeä Sipriä, joka kuittenkin tor­jui
Iskun.
Sitten Sipri nosti t\-tön ylös ja ke-:
holtti myöskin poikaa nousemaan.
Karaen otsassa oli suuri kuhmu ja ne-,
nästä vuoti verta. Hän ei vomut pi­dättää
itkuaan. Kielo tarttid härie i
käteensä ptihellen, älä itke, vaikka itse­kin
itki..'; . ,
; Siinä olivat, molemmat lapset; veris­sään
siksi, että is>^i|a^^^^^
Sirkuksen johtaja katseli tekonsa seu­rauksia
ja käski sitten Karaen lähteä
fadvetttto^ d i ä r esgtao
inaän itseään. Kläcä käski 1^
edellään teltoille.
Kame sopi Siprin kanssa, että taasä
toisi teltoflta K^men matkalaukun k
myöskin viulukotelon. Kame odottaj.
si rannalla. Häh pesi veriset kätensä
ja kasvonsa jä istui odottamaan samalle
kiielle, missä oli istunut Kielon kanssa
ennen eronhetkeäi
Siinä istuessaan hän puheli: —^ ] ^
h\%'ästi helmiabku&kani —- hyvästi
Kieloni . . . Kuvasi puhdas säilyy aina
muistossani^
Pian saapui Sipri kantamuksineen ja
Kame ryhtyi vaihtamaan vaatteita. Sit­ten
he Siprin ehdotuksesta menivät la.
vintolaan. Siellä kertoi Kame lähte­vänsä
yöjunalla läiiteen päin.
. Kielo sairastui : kuumeeseen, *jonka
suurimpana aiheuttajana oli äskeiset
järkyttävät tapahtumat, joita häa el
K r I T O S
Lämpimät Mito&seni ystäville ga tuttaville siitä muistntrikkaasta Illanvietosta, jon­ka
järjestitte ssmtymäpäiväni j<Ädosta loka
Erikoinen kiitos mrs. Ahlforsille, tam .jäi»iestit kiMäsL sitä varten ja laitoit myös
alktmn tämän illanvieton. Kiitos myös Fannille ja 6aar£dle» jotka olitte alkuun­panijoina.
Kiitos myöskin illan emännine jotka järjestivät kauniin kalmpöFdän ja tarjoiU-V
3 t . Kiitos Tyynelle kaimiista runosta. EZiitos arvoklkaasta. laidasta kaikille M -
joittajiHe. myöskin poissa oHeiHe.
Täimä tilaisuus säilyy muistossani^ämäiiilaf^uuri-a
mA AHLGREN
Foley Street ; Port Arthur. Ontario
^•ninniimniuiiiiiiuiniuimiiininniuuDnitiimmuniiiiianmiiBUi iiiinHTtyii^innTn iiHinmiiuummiiniiniii^
PALJON ONNEA T E E i E
EEVA JA AAARTTI TUOHIAAAA
uudesaa ja hauskassa kodissaxme toivtyttavat
linitutsukiilaiset ja ystävät:
Sanni ja John Long
Aino ja Uuno Pilbacka
Meeri ja E. Alho
Onerva ja Martti Latvala
Tili ja Vie. Hänninen .
Aino ja Tatu Lankinen
Aira ja Eric Lankinen
Viesti ja Uljas Hänninen
Hilma ja aiatti Kortesoja
Elsi ja Voitto Tapanila
Alma ja Lauri Karjalainen
Leah Ja Nick Toikka '
Aino ja Olavi Mälkelä
Cesilia ja -Arvo Haiita
Elle ja Helge •Köitfela
Ida ja Jussi Tuol&o : - „. ,
Pertti Pyhäla|»ti ;
Vieno ja' Väinö Laäae ^' "
Bertha ja Väinö Stenbäck
Anna ja T. Leskinen ,
Vieno ja Veikko
Ida ja Atu Koivula ^
= i>ranuinitiitiit:uuiiuuiiuiuiuii>uiiiniiinnimuinimiiniuniiiiiiuiuniti>nuiuniuuiii lUlUlUUIUlI lumnHniuiniiiHiiiiinnnK |
K I I T O S f
Sydämelliset'kiitoksemme teille kaakille siitä tosiyilätykses^ jonka järjestitte \
meille uuteen kotiimme lokakuun 13 päivänä. "1
Kiitos niistä arvokkaista lahjoista. Kiitokset homman alkuunpanijoille Bert- f
halle. Ellelle. Siljalle ja Ainolle. Kiitos Alholle byvästä musiikista.
Teitä kaikkia S3rdämellisesti kiittäei.
I Long_Lake Rd.. R. R. 2
EEVA JÄ MABTTI TUOHIMAA
Sudbury, Ontario
•aHiinii»iutiMiinuiin«mniraiiunui.iiiiiimuiiiuiiiHmH.iimn.niUHnimiiiniitmiuiu»i!!i,,,,iä,,ramu^
P A L J Orsr O N N E A
: 70 vuotta täyttäneelle ..
Toivomme Sinulle vielä vuosia monia, kirkkaita ja
kauniita eloniltapäiviä-
Dara
Aili j a Edvin
Hilma ja Eino
Tyyne ja Herman
Haen ja Leimu
Estar tja Eric Carlson
Jenny ja Karl Kari
Senja ja !Edwin Suksi
Ronald Saksi
Mr. öa mrs- S. Wierikko
Hilja Toikko
Maröiä ja T M V O irsytr^si»^^
Kect&u ja Lauri LRi«>t^i?v
Ida (NSräti
^ * ^ , T O U e t Myma -ja Marti
.Helen ja B311
Anni ja Otto Kauhanen '
K I I T O S
Mr. ja mrs. A. Randen
Hilma Salona
Ida Roukkola .
Klm! ja Uno Särpinen
Ivar CaxlsQzr
Mr. ja mrs: K- «tikkee
Annie ja Väinö Savela
Sigrid ja RudeäfKie^
Maxtha-ja Väinö Kuusda
Xy]^ ja mto TnikSa
Ida Attlgteo^
BKfikl^utoa;
Mr. |a mrs. « . Johnson
Tfetett ja GuzKvaid E^peiand
BdCr. ja Btts. T . Janaläca
Mr. jaismscO. TOdcstroaa
^*^J">-y«oJ*^?*3TOapäivääni. lokakuun U pSsSn iltana,
k i ^ ^ ^ i ^ ^ 'S*^'^?»^ sain teitta^^ TOStaaÖotlaa. Samoin SJSISS^SS ?««»B«^<3hteago6sa sekä Ailine:ia B*»inllite Monöeal^
ja to^tonnolhses^ Senjalle ja BdwtoiHe Mtourjasa.
&itis Pun^istai ruusuista jTlnuista iSSS^^S^u^k sain ja jotka
^ f ^ ^ ^ ^ ^ " ^ ^ ^ s y n t y m ä i Ä i t ^ S S . ^ ^ ^
tä^£^T!??S^*i!Sf 'S?"* muistitte. Tyyneä laatimastaan ja esittänus- M ^ ^ ^ S ^ S ^ ^ S * ^ söä HarmamdJ kaikesta avustaan. Enk<Hsesti
«*ä KaisaUe. MarthaUe, Glades^e ja Hilmalle.
^ ^ T S ^ ^ ^ ^ J ? ^ * * ' * » * ^ » - KUtoslKSteSil^Sja^^kikine niille T S S S ^ Ä ^ ? ^ ^ m S t o ^ ^ ^ e ^ s a ^ u a . ^.
^^ma T0«vuotissynt5maiÄiväni öta säilyy muistossani elämäni loppuun astu
327 Sw Hish Street OLGA ALANEN
Port Arthur. Ontario
Sivu 10 l.aiaantiliia. Iftarakmnei 27 pä^viaöu ISSG