Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 22, 1954

              MARJATTA
Varjossa at .4?
miiiniBiiiiiHnM^
— Eipä taida kannattaa kysellä, kyllä
tulee, kun viimeinen hätä tulee, puhelee
Tuomas hanakseen. — Menköön, kun
on -mennäkseen. Ei ollut Allillakaan
minkäänlaista onnea'. Kotiin päätyi
hänkin Karoliinan huollettavaksi.
Tuomaan oli Siirin luona venyykin
pitemmäksi kuin oli ajatellut. Siiri ja
Hahssi lähtevät vierailemaan Hanssin
sukulaisissa ja viipyvät sJtUä piertimmän
kanssa. Tuomas pitää huolen pojista,
terveitä miehenalkuja kun ovat; sen kun
ruokaa antaa. Siiri on varannut heille
kaikkea, mitä suinkin on voinut ja kii­tollisena
ottaa vastaan isän ehdotuksen,
kun tämä kehoittaa lähtemään vierai­sille.
— Pääset vähän jaloittelemaan
sinäkin.
• • • ~
Kotona Kulmalassa eletään joulu ku­ten
muutkin pätvät. Ei mitään erikois­ta
juhlatuntua tule, vaikka Karolina on
koettanut sitä loihtia. Pienen 'kuusen-kin
on pöydän kulmalle tuonut, kat­sellut
kaikki värilliset paperit ja lei­kellyt
tähtiä ja muita koristeita. Jo­hannes
on kyllä- riemuinnut, kun pari
omatekoista kynttilää rätisee kuusessa.
Saunassa he ovat myöskin käyneet. En­sin
on Karoliina käyttänyt Sandra-muo­rin
ja sitten käväissyt pesemässä Johan­neksen.
Viimein yhdessä Allin kanssa
sitten siellä tarinoineet. Iltamyöhällä
syödään sitten juhlaruoat. •Niiitä onkin
Karoliina valmistanut vieraitakin var­ten.
Salaa hän on toivonut Sakarin tai
Liisan tulevan, mutta ketään ei ole kuu­lunut
ja niin ovat keskenään illasta-neetV
Alli rhuistelee "viinie vuoden joulua.
Silloin hän on oHut onnellinen morsian
— nyt yksin ja hyljättynä. Aikaisin
hän meneekin vuoteeseen. Yli puolen
yön istuu Karoliini yksin. Vanha San­dra
on jo moneen «kertaan Rehoittanut
häntä nukkumaan ja sanonut: — Ihmi­nenhän
sinäkin olet. Luuletko jaksa­vasi
kaiken yli, mitä vielä on tulossa?
— Kannan kuormani nuriseniatta, ol­koonpa
se sitten kuinka raskas tahansa,
vastaa Karoliina — Monella on vaike­ampaa
kuin minulla. Nuku vain sinä,
voi olla, että olet vielä tarpeellinen si­näkin.
Sandra mutisee jotain mutta pian
kuuluu kuorsaus hänen vuoteeltaan.
> • * •
Vasta uuden vuoden jälkeen kotiu­tuu
Tuomas, tuoden terveiset matkal­taan.
Allille on Siiriltä pieni paketti­kin
ja vähän kaupasta'kin tuo tuoliaisia,
— Hjrvinkö ovat joulunpyhät men­neet?
hän kyselee. Pikku Johannes on
ollut ikävissään, heti vaarin poKelle ki­puaa.
Tuomas silittelee pojan päätä
kertoillen Siirin elämästä ja lapsista.
Karoliina on itsekseen kiitolTinen, että
Tuomas on palannut. Olikin jo tuntu­nut
niin turvattomalta yksin noiden
avuttomien kanssa.
— Nyt lepäämmekin oikein rauhassa,
sanoo hän illalla Allille, katsellessaan
.\llin pakettia. Siinä on tulevalle pie­nokaiselle
joitain vaatekappaleita. It­sekseen
ajattelee Karoliina; — Ei taida
tarvita pienokaisesi noita. Hän on var­ma
siitä, että .\llin lapsi ei jää elämään.
Unessa hän on nähnyt monasti Allin
taa pubeille. Hän kyselee ja näyttelee, juoksevan tavoittamaan lasta, joka en-mitä
Mnellä ja vdjella on. — Sitten kelin tavoin on lentänyt pois. Sitten
meilGI on pieni sisko tuossa kehdossa, ovat molemmat kadonneet näkj-mättö-
Se oa niin pieni, että äiti ei tahdo miin . . .
Jatkoa
ILLAN tullen onkin jo matka puolessa
ja Tuomas pistäytyy Tö>Tyn Emelin
mökkiin. Tämän Eemelin emäntä on
hiukan sukulaisia Anni-vainajan kanssa.
Tuomas kaK'aa kelkastaan tuliaisia tä
hänkin mökkiin. 'Karoliina onkin lait­tanut
monenlaista: eilen leivottua lei­pää,
voita, juiiStoa ja. pari lihanpalaa.
On tässä antimia, ajattelee Tuomas nii­tä
kat.sellessaan. Tarpeen se on tänne­kin,
Eemeli kun on ollut vuosia sokea.
'Mitä Seiina kehruullaan pystyy saa­maan,
se on pientä ja kovin laihaa sel­laisella
eläminen.
— Hyvää päivää! Tuomas huikkaa
ovea avatessaan.
— Päivää, toki päivää kuuluu hämä­rästä
tuvasta. Tuomas menee kattele­maan.
Rukin ääressä siinä nytkin on
Seiina, pieni ryppyinen vaimo. Takan
vieressä kyyhöttää Eemeli nurkassaan.
— Mitäs taloon kuuluu? Onpa taas
vuosi, kun on tavattu. Terveisiä siel­tä
Kulmalasta. Siinä on vähän tuo­misia
Karoliinalta, sanoo Tuomas pan­nen
nyytin pöydälle.
— Kas, kas, ihanko se on totta, että
olet avioitunut sen 'Karoliinan kanssa?
Seiina lyö käsiään yhteen. — Kuulin
siitä kesällä Ruuskan emännältä, kun toi
kehruitaan. Laitan tässä illallista. Is-tuhan
nyt, Tuomas, tuonne Eemelin
lähelle, se kun on niin huonokuuloinen
nykyään, ettei kuule kuin kovan huu­don.
Kuulumiset kerrotaan molemmin puo­lin.
Enemmän niitä toki on Tuomaalla
ja patoutuneen huolen ja tuskan hän
levittää Selinan ja Eemelin ihmeteltä*
vaksi.
—-^Vai sellaisen miehen se Allikin sai,
että ihan jätti oman onnensa nojaan.
iLiisa rukka, vai ei ole kuulunut mitään
enempää kuin Jönsistäkään. Siirin sanoi­vat
saaneen kolmannen lapsensa tässä
joulun alla. Muuten Hanssi on hyvä ja
tekevä mies. tässä syksyllä kävi täällä*
kin, kun oli metsästämässä.
Seiina kantaa ruokaa pöytään. Si­lakkaa
ja leipää siinä pääruokana on,
Tuomaan kääröstä lohkaistaan pala
juustoa ja voita. Vettä vain on palan
painkneksi. Mistäpä tänne maito ylet­tyisi,
kun ei itsellä lehmää ole. •
Tyytyväisinä vanhukset istuvat syö­tyään.
Tuomas antaa tupakkaa Eeme­lille,
joka työntää mällin poskeensa.
'Hän ei ole sokeana ollessaan polttanut
piippua, sillä se olisi vaarallinen val­kean
tähden.
Sitten asetutaan makuulle. Tuomas
nukkuu kohta kuin tukki kovalla pen­killä.
Matka on väsyttänyt häntä ja
aamulla taas täytyy lähteä aikaisin
eteenpäin.
Seuraavana iltana Tuomas päätyy
t y t t i i R n s ä asunnolle. Sisään tultuaan
'hän kättelee kaikki lapset, ihan pienim-mänjiin
kehdossa ja Siirin hellan luona.
Hans^ ei ole kotosalla, mutta tulee pian,
selittää Siiri. Isä hakee kelkastaan tuo­miset
^ Siiri ottaa ne kiitollisena vas­taan.
Ovathan ne hyvänä apuna.
Siil9ä on kaikki siistiä ja lapset
pulitaila. He katselevat Tuomasvaaria
ujosteUen. mutta pian jo vanhin usfkal-u^
kahaa sitä pestiikään, naapurin mum­mo
k i y pesemässä.
Siiri kyselee sisaruksista. Ihmettelee
Liisail katoamista. Olisiko ilnraittaa
Allille hän ei tuosta tosm kertonut
mitään. Alli on käynyt niin heikon
näköiseksi, vaikka Karoliina on kuinka
koettanut houkutella häntä syömään ja
•aooaiiiebdessä, jos vaikka olisi johon- tuonut vahvistavia läa&keitä kaupasta,
kin irilitnnii orjakatqipaan joutunut, Jospa pian tulisi hänen aikansa, toKoo
ktunis Iftm on tuo kunnon vanhus. Pääsisi raukka
F
Marilyn Bell, vasemmalla, 16-vuotias torontolainen koulutyttö, on protestoinut johdosta, että Canadan Kansallisen Näyttelyn johto ei ole antanut lupaa koL,
ten uimarien kilpailla amerikkalaisen Florence Chadivickin (oikealla) kanssa,^
tämä ui Ontario-järven poikki ens\ syyskuun tiäyttely'^sä. Marilyn sijoittui
manneksi viime vuoden näyttelyn uintikilpailussa ja halusi yrittää nyt %
amerikkalaista uimaria vastaan. Canadaläiset ja muut kansainväliset mim^tiA
osallistuvat ainoaltaan viestinuintiin Ontario-järven poikki.
taakastaan. Vaikka mikäpä tietää, vaik­ka
syy olisikin sydämessä. Suru se
ihmisen niin kovin heikoksi vie eikä
ruumiin raihnaisuus.
Tammikuu on ottanut oikein vihaisen
otteen. Tuulee ja tuiskuttaa. Tiet ovat
ovat aina tukossa ja Kulmalakin on
aivan eristettynä muusta maailmasta.
Monta viikkoa on aina vain pyryttänyt
ja välistä muuttuu ihan ankaraksi myrs­kyksi.
Väsymystä tuntee jo Karoliin
kaiken tekijänä. Tuomas on tOiin
tään alkanut»auttaa puiden ja vei
hakemisessa ja onpa käynyt vähän!
vetassakin. Pikku Johannes on
kuumeess?. hampaiden tullessa. Va
Sandra on ieininsä kynsissä ja
kaikkein pahinta, Allin aika voi \i
mikä hetki tahansa.
•Karoliina pn lämmittänyt
yön varalta joka ilta lämpimäksi. Jo
MIKA WALTARIN
S U U R R O M A A N I T
MIKA WALT ARI:
MIKAEL K A R V A J A L KA
78* sivua — Hinta sid. S5.M
"Mikael Karvajalka" on rehevän huumorin ja ehtymättömän
mielikuvituksen kutoma suurtarina papinkokeJas Mikael Kar­vajalan
ja Antti Tykinvalajan seikkailuista 1520-luvun kuohu­vassa
Eiu-oopassa.
MIKA WALTABI:
MIKAEL HAKIM
965 sivua —
Mika Waltarin suurr<jpiaani — kertomus Mikael Karvajalan
ja väkivahvan Antin seikkailuista islamin mäillä. 'Sinuhen
ja. "Mikael Karvajalan" jälkiä seuraten tämä romaani
saavuttanut maailmanmenestyksen.
Hinta sid. S5.<#
on
MIKA WALTARI:
SINUHE, EGYPTILÄINEN
779 sivua — Hinta sid. S5.W
Ensimmäinen suomalainen romaani, joka on saavuttanut to­dellisen
maailmanmenestyksen. Ilmestynyt jo 18 maassa.
Suomessa 8. painos — 109. tuhat.
MIKA WALT ARI:
JOHANNES ANGELOS
453 sivu» — Hinta sid. b4.73
Johannes Angeloksen — Konstantinopolin salaperäisen muu­kalaisen
— päiväkirjana Mika Waltarin uusi romaani hehku­van
rakkaustarinan, jota ymp&röl » a h t a v a maailmanhistorial­linen
tragedia. Tapahtumasaitja alkaa jpulun kynnjiisejja
500 vuotta sitten ja päättyy Konstantinopolin tuhoon touko­kuussa
1453.
MIKA WALT ARI:
K27U2 sUivNu» MAISEM—A Hinta sid. $i25
Kokoelmassa on Pariisia. Berliiniä, siinä on sotaa ja rakkaa"*;
hermofkireyttä ja sen purkautumisU viisaan hym>Tn -Ne ov»*
meklÄn aikamme, toisen maailmansodan ja sen ihmisten, i»*^
jomatonts tilitystä.
BilKA WALTARI:
KAARINA MAUNUNTYTÄR „„
314 sinut _ HIBU nid- SU>
Ruotsin ja Suomen historian kuuluisin, romanttisin
ttjatrHinn aa onnn MluTiikVaa WWaailft>a.r. 4inn kertomana ollut lukevan >«ya«^
suuressa suosiossa.
TILATKAA OISOTTrBBLLA:
VAPAUS PUtllSHMG CO. LTD. ^
P. O. BOX CS SUDBUEY. ONTAKIO
19S4