Vapaa Sana, December 21, 1935

              I
I1A}1£
I
Ltf R
VU2 LAUANTAINA JOLUK a P — SAT DECEMBER 21 101 w — — —
______%____mm JiHiBIHiBHHniMMv - H
Liian myöhään
Kuu oli painunut llkalsenharmal
den pilvien peittoon Ja bulevardin a- -
lastomat lehmukset värisivät hama-rassa
Katu oli autio Ja hiljainen
vain muutamia epämääräisiä haamu-ja
liikkui varjojen lailla syrjäkujilia
Ja kuului raitiovaunujen sam-muva
kolina
Lepattava kaasulyhty vaalisi hei-kosti
hämärää porttikäytävää Jossa
ryysylnen mies lepäsi kyyris-tyneenä
Hän oli viettänyt siinä vi-lusta
väristen hirvittävän pitkiä kes-kiyön
hetkiä koettaen ajautua port-tikäytävän
perimmäiseen soppeen
suojaan viiltävältä tuulelta Ja öiseltä
kosteudelta Jean Pcrrot keräjäläls-Jcanik- si
kutsuttu laitakaupungin tun-nettu
raajarikko kcräjäläinen oli tämä
mies Jo vuosikausia oli hän kalna-losauvolnc- cn
Ja ryysyincen vaellellut
kaupungin kujia kerjännyt elatuk-sensa
myymälöistä ja kulke-vilta
viettänyt yönaä siltojen alla tai
porttikäytävissä Kaikki tunsivat ker- -
jälals-Jeanl- n mutta harvat tiesivät
hänen tarinansa Koskaan et hän
ollut sitä kertonut el kenellekään sy-däntään
avannut mutta levätessään
%
NO
kaukaa
kokoon
kadulla
+ South ja
--z—rrof'
Inyt hämärässä vllul
9HEcicicteeeeeeecteeeee@seeg
Miehet ja Naiset
Per]
OSTAESSANNE LAHJANNE MIEHILLE
TEHKÄÄ OSTOKSENNE: ir_j ki
Golden
l__%
! sena la kuolemansairaana virtasivat
entisyyden muistot vaitomatsesti hä-nen
päivänsä olivat luetut ja että
hän pian kuolisi jättäisi tämän kol-kon
maailman Ja siirtyisi tuntematt-omaan
olemattomuuteen Hän tunsi
että hän oli tarpeeksi elänyt tar-peeksi
taistellut vaikkakaan el ollut
saavuttanut voittajan seppelettä Hi- -
ncn mieleensä piirtyi kuva pienestä
kodikkaasta maalaistalosta punaisine
kattoineen Ja muratin pelttämine
seinineen Hän muisti ne onnelliset
vuodet jotka hän siellä oli perheineen
I lat poppclllehdon reunassa kun hän
I oli katsellut laskevan auringon viime
säteiden leikkiä Seinen tyynellä pln- -
nalla nähnyt pehmyen sumun ko-hoavan
virrasta Ja peittävän kukois
tavat ja viinitarhat Ne olivat
olleet onnellisia mutta lyhyitä vuos'a
I Tuli sitten sota Vihollinen hyökkäsi
maahan Ja Jean liittyi muiden mu-kana
taistelevien riveihin Kaksi pit-kää
vuotta taisteli hän eri rintamil-la
Vietti unettomia öitä juoksuhau-tojen
liejussa ja parakkien kolkoissa
ia
A if+
julkinen Notario talon- - ♦
neuvoja +
Timmins Ontario
1i
viarK s iviens yyear
)2V9 Golde3n AvIc JJiXSouth PJorcu2pinejOÄnt ♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦I
I 9#%4JfeM & Langdon
Asianajaja hakupapereita
kauppoja kiinnityksiä
Porcupine
porttikäytävässä
liikeasioissa
♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦♦n
HMW!WttMWIiramHttHW
James Cattarello
Bflfiard Parlor
Tupakkaa ja mietoja juomia
teHttMHttreMCK%K
UWWmW€i€lZlliZitlXZiZlZWi
HAUSKAA
Porcupine
Ave
vainot
South Porcunine Ont
l
Huonckalustoja Rautakauppatavaraa
Stouveja radioita
Taloustavara varasto
f Porcupine
£4£Lk473dfeXS
JOULUA
Hardware
Hardware
r_ rai
i i i ' ' — j ' wxKwrcai
t?tak fcyjArf 5ffitsfliihL5t yvUftBt MEpjBHBKTfcjBy y!3l
Dessien kaupunki Jota Italialaiset äsken pommit tlvat Takana näkyy
oli pommituksen aikana
suojissa näki kuolevia ja kuolleita taan hänen poikansa tuhsl sen saa-taiste- li
taistelun vuoksi Ja Isän- - maan hänen kuollnhetkellään vain
mnnnoa rrm—nlp„-n- t_ft kunnps präs Daikal- - - r~
leen osunut kranaatti murskasi hä-nen
Jalkansa tehden hänet sotapal- -
velukseen kykenemättömäksl Kuu- -
kausia vietti hän kurjien kcnttäsal
raalolden suojissa Parantui viimein
enverran että voi lähteä kainalo-sauvojen
avulla taivaltamaan kotiseu-dulleen
mutta täällä kehtasi häntä
kahta kamalampi näky Paikka Jos-sa
hänen kotinsa cli seisonut oli jou-tunut
sodan jalkoihin Kranaatit ja
schrapnelllt olivat hävittäneet een
tyystin vain ammottavia kuoppia
näkyi silmän kantamattomiin
El yhtään puuta ei vihertävää
ruohikkoa vain mustaa soraa kat-kenneita
puldenrunkoja Ja sortunei-den
asumusten jäännöksiä
Tämän nähdessään katosi viime-inenkin
toivo Jeanin sydämestä Hän
kadotti uskonsa elämään uskonsa
onneen ja synkkä epät©ivoWaskeu-tu-l
hänen sielunsa yli Hän elMöytä-n-yt
yhtään valopilkkua elämässään
el mitään mahdollisuutta elää) Kalk-ki
oli mennyttä kalkki kadotettu
Hän oli itse raajarikko jalaton Ja
työhön kykenemätön Koti oli häv-itetty
Ehken olivat hänelle rakkaat
olennot saaneet hautansa sorakasois-s-a
tai häipyneet tielle tlcymättömll-l- e
Josta hän el voisi heitä enää kos-kaan
löytää
Jean kirosi kirosi kohtaloaan ki-rosi
syntymäänsä Ja koko elämää
Hetken seisoi hän kuin puoli pyör-ryksissä
palkallaan Ja hoiperteli sit-ten
pois tietämättä minne
Kuin unessa oli hän kulkenut vlr-ra- n
rannalle Ja hräsl vasta tul-tuaan
veden äyräälle Lopen väsy-neenä
vaipui hän siihen pystymättä
täydellisesti tajuamaan tilannetta
Viimeinen selveni se hänelle Hän oli
raajarikko varaton Ja Ilman min-käänlaista
elämän mahdollisuutta
Vaistomaisesti tutki hän kaikki tas-kunsa
käänsi ne varmuudenvuoksi
nurin mutta mitään ei löytynyt Ne
olivat tyhjät el senttiäkään omista-nu- t
hän Sitten sattui hänen kat-seensa
oikeankäden keskisormenssa
olevaan sormukseen Se oli omituinen
sormus hienoa tekoa menneiltä vuo-sisadoilta
Kuulunut hänen esi-isllle- en
Jotka olivat olleet tunnettuja aatelis-herroja
arvonimlneen ja maatiloineen
ennen vallankumousta mutta mene-ttäneet
maatilansa henkensä Ja omai-suutensa
vallankumouksen pyörteis-sä
Jean kuului neljännesä polvessa
tuohon kuolleeseen sukuun Ja tämä
sormus oli hänellä siltä todisteena
Hän oli saanut sen isältään Joka oli
ollut pikku kauppias Rouenissa Se
oli arvokas sukuperintö muisto men-neiltä
polvilta hänen esl-isiltä- än Jotka eivät olleet kerjäläisiä Tämä
sormuu oli ollut aina hänen sormes-saan
aina siltä hetkestä asti kun
hän sai sen kuolevalta isältään Se
oli ollut hänen auttava maskottlnsa
kohtalonsa vaiherikkaina hetkinä
koskaan hän el ollut luopunut siiU
— täystytskö hänen nyt se tehdä
Hän hypisteli hermostuneesti sor- musta katseli kruunuilla koristet-tua
aatelisvaakunaa sen kannassa
ja hänen tormens vapisin El cl
koskaan luopuisi hän siitä Alnoas- -
&Wsy:gä SfciAprSjSi j ___
-- -
"
h tvj
l
h—änelle lUOVUttalsi hän en mUtta -- -
mlssä on hän onko hän vielä elävien
kirjoissa tuo hänen pieni kiharatuk-kainen
Renensä
Mielipuolen huuto parahti hänen
huuliltaan muistaessaan sitä Sormus
tuntui polttaan Mnen sormessaan
Ja hänen päätään huimasi Kuinka ja
miten läksi hän virran rannalta sitä
hän el muistanut Kun hän ensiker-ran
heräsi oli hän Parissa suurkau-pungin
humussa jos3a oli tuhansia
hänenlalslaan onnettomia Sitten se
alkoi hänen elämänsä loppuretkl
Sormuksesta hän el luopunut Monas-ti
kärsi hän huutavaa nälkää Päivä-kausia
voi hän olla syömättä vaikka
hncll oli sormus Joka vastasi tuhan-sia
frangeja seteleissä Hän etsi
vain yhtä poikaansa Jonka hän oli
saanut tietää olevan elossa mutta
missä — sitä hän el tiennyt Lak-kaamatta
etsi hän Etsi kurjilta ku-jilta
etsi suurten bulevardien lois-tosta
mutta turhaan Hän cli kerjä-läinen
Jean Perrot tuomittu kuolo-maa- n
kerjäläisenä onnesta osatto-mana
Koskaan han el saisi tavata
esikoistaan josta hän lähes kym-menen
vuotta sitten oil eronnut
Kylmänä puhalsi öinen viima lai-takaupungin
kujilla Levottomasti
lepatti kaasulyhty porttikäytävän e-dust- alla
Kuolemansairaana ia vä-syneenä
lepäsi kcrjäläls-Jea- n port-tikäytävässä
Kiihlcästl hypisteli hän
sormusta kuumeisilla sormillaan sor-musta
Jota hän kaksikymmentä vuot-ta
oli kantanut sormessaan ja joka
oli tulevan hänen perilliselleen jota
ci vieläkään ollut löytynyt Kuume
värisytti hänen hervottomia jäseni-ään
ja hän tunsi että kuolema lä-hestyi
hiipien puhaltaakseen sam-muksiin
hänen elämänsä loppuun pa-laneen
Hekin mutta hän ei tahtonut
kuolla vielä nyt sillä hänen elämän-sä
tehtävä oli vielä kesken henkilö
Jota hän etsi ei ollut löytynyt Hän
taipui hetkeksi kuin horroksiin
kalkki pimeni hänen silmissään
Juuri silloin pysähtyi hieno auto
portUkäytävän ulkopuolelle Autosta
astui nuori mies pitkä ja solakka
viimeisen muodin mukaan puettu
Hetken seisoi hän käytävän edustalla
kuin etsien Sitten näytti hän huo-manneen
Jotakin Pienen tuikkivan
punaisen lyhdyn pihan perulla Lai-mea
hymy levisi hänen kasvoilleen Ja
kiirein askelin alkoi hän astella va-loa
kohti Käytävän suojassa näki
hän kyyröttövän raajarikon Kalvoi
taskustaan kahisevan setelin pisti
sen miehen kuoraan Ja poistui kiirein
askelin punaisen lyhdyn ovesta
Jean heräsi kalpean hämärän sa-rastae- ssa Hän tunsi voimiensa ole-van
aivan lopussa tuskin jaksoi
hän jäsentäkään liikuttaa Silmissä
leijaili sumua Ja päätä huimasi Hän
huomasi setelin kourassaan Hetkeksi
välähti kirkas ajatus hänen sammu-vissa
aivoissaan Sata frangia Se oli
suuri raha suuremci kuin Jeanilla
linna jossa ane oeuc
Joulun tähdet
palavat
Joulun tähdet palavat
Yö on mykkä äänetön
Uinuu pellot valkeat
yllään taivas pilvetön
Kuurakukat kukkivat
kulokukat nukkuvat
Alla taivaan pilvettömän
joulun tähdet palavat
Joulun tähdet palavat
Vilu kiertää kartanon
Hyvin kaukaa soittavat
kellot: joulu joulu on
Joulun kellot soittavat
uinuu pellot valkeat
Yllä korven äänettömän
joulun tähdet palavat
Joulun tähdet palavat
yö on kylmä avuton
Yössä kaikki nukkuvat
— Ihmisillä uni on
Pimeys kartanolla käy
tuvissa ei tulta näy
Yllä korven äänettömän
joulun tähdet palavat
&$&C£$Ä$
''i
:::
:
: South
:::::: 35 Bruce Ave
: Kiittää kannatuksesta
:♦:
:♦:
: Hauskaa
:
::
:
:: Onnellista
: ::
:
:
:
:
:
:
kuolla rauhassa
Mutta oli toisin
määrätty Jean ei tarvinnut aamiais-ta
eikä hän myöskään
oli koskaan ollut Tällä saisi hän aa-- 1
sllld uurl 8iIloin n aurinko kohosi
mialsen kupin mustaa kahvia tilkan ! 8inc n#len takaa Ja silto-llköör- lä
Ja sitten voisi matkus- - Jenkaaret hohtivat siirtyi Jeanin vä-ta- a etelään etsimään pol- - 8vnyt 8ilu toiseen St
kaansa antaakseen hänelle sormuk- - pauNn löi Juuri viisi ku-se- n
Ja sitten niin sitten voisi lyöntiä Ja uinen poliisi kulki
V
te
vattV teessä
lteaeaAnmjaaontnonrtayatkassiratvpauyaoönsrisiia äeätreeetnCntl mn
syyden mereen tuhansien edeltää"
sä seuraan Monelle on r~
oleva vuosi ollut' ri
Ja onnen vuosi mutta ehkä mille surua murhetta ja pcttyusan-t-tfa -vptä-ulyO?onsninJkoäokmasiiestäeJnoaloenvnIahysmteistemänmukäsainsuauuns!mrptaaa!okrvat
j sustaa hiljainen toive: kunpa ttaj
mnyini nuamlleanvla vuosi olisi minulle Ja tci
moni toivlsi omaavansa kjukonib
Jän lahjat kohottaa ti
laperälsyyden verhoa joka lepää vi
den edessä
Tätä halua tunkeutui tu!evais- - teen todistaa tuokin ikivanha tapa'
tinojen valaminen Tai!
toisimme edeltäkäsin tietää mitä Kohtalo osaksemme on suonut aiki
van vuoden varrella Kuitenkin ha-rvoin
tinan ennustus toteutuu muta siitä huolimatta joka uudenvuode- -
yö toistuu tuo vanha
mielialan vallitessa toimitettu va!a ta Ja toimitettu se sydän suuria s-nelmo- lden
Mutta mikä lieneekin ihmislapsa
kohtaloksi suotu se on otettava vu taan mielin Vaan toivo-kaam-me
kuitenkin että saifimne
klkin onnellisen ja tuo
onnellisuus Jatkuisi kautta koko vuo
den Ja uusi vuosi runsain mitoin meille läikille vanhaa
vuoden unelmat
JUNASSA EXSI KERRAX
Pikku Paavali on ensimmäiia
kerran junassa ja katselee mleler- - kilnolla Ikkunasta ulos Yhtäkkiä hia
huutaa:
"Katso isä katso: kalkki puut
Juoksevat
Selitys
miehelle joka on pu
donnut ikkunasta: "Mitä täällä ta
pahtuu?" „
Ml PS! "Tnnnhtlll An mukini M
ja heitti ikkuna pi
rin vanhoja housuja — Ja rihä sa
tuin olemaan niiden sisällä"
YLÖS JA ALAS
"Miten teidän poikanne nykyisin
"Kyllä hän hyvin menestyy — kul
kee ylös ja alas"
"Ohoh — miten niin?"
"Hän on
9
porttikäytävän ohi Siellä Huos
hän ryysylsen raajarikon kuollee
Ja hänen kourassaan sadan fra=F-sete- lln
Ja sormessaan arvokkaan vw-kunsormuk-sen
Poliisi el Ucanjt u-nel- le
sormus olisi kuulunut eikä e
tiennyt että sdan rarf
seteli oli lähtöisin Reneltä Woe=
pojalta joka tieUtai- -
oli tehnyt viimeisen palvelu i
leen mutta lilan myöhään
End Lunch
South Porcupine Ont
ja toivottaa
Joulua
ja
Uutta Vuotia
on edelleen auki yötänäivää ja on ainoa
suomalainen paikkakunnalla
OTTO JOKI omistaja V9W
kohtalonklrjassa
matkustanut
kukkuroiden
hän
kadonnutta valtakuntaan
kirkonkello
hänmeata
Hetteitä vuodsn
vierähtänyt
loppumassa
edeltäjäänsä
suosiollinen' VarnuJ
voidaksensa
vuosi-tulokka- an
uudenvuoden
juhlalla
tyytyväisin
uudenvuoden
toteuttakoon
kotiinpäin!"
Konstaapeli
suursiivousta
menestyy?"
hissipoika"
myöskään
kerjäläisen
Ruokala
ruokala