0029a |
Previous | 6 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
i A % JiHF tra--_r _w ~~ mm~~ j ff II tl Iiii ill iTTTTTTT7iTtoNN Ov l t BtJf' yi V' cil n to rh " ITI SfiMjV Olipa kerran niinhän kalkki sadut alkavat olipa kerran pie-nenlai- nen kaivoskaupunki ja siinä samaisessa kaupungissa lyhyt leh-musten varjostama syrjäkatu Ja sillä kadulla asuivat Tapani ja hä-nen koiransa Eenokki Tapani oli sellainen pitkä ja lai-ha Kiiltävät ril-lit Istuivat hänen mahtavalla ja hänen silmissään asui se sammumaton liekki minkä vain aniharvat ihmiset säilyttävät käytyään läpi elämän vastoinkäy-miset nälät ja janot vaikka täytyy sanoa että Tapani hyvin harvoin kärsi janosta! Tapani oi! kierrellyt Canadan mantereen ris-tiin rastiin: Isot kaupungit maa-laiskylät kaivannot jopa Vuosia har-hailtuaan oli hän kuin sattumalta löytänyt tämän pienen kaupungin asettuen asumaan ahtaaseen niu-kasti kalustettuun huoneeseen syr-jäkadun varrelle Ammatiltaan Tapani Taipale oli kerrassaan mainio räätäli Työtä hänellä oli vain silloin talloin mutta se ei Tapania pal-joakaan huolettanut Hän kai oli ottanut sen Intialaisen runoilijan Ihan sananmukaisesti: elä tänään huomenna' jo kuolet! Tavallises-ti Tapani oli puettuna tumman-siniseen sevlottlpukttun minkä han oli tuonut Suomesta tulles-saan mukanaan Takki ja housut olivat aina tun-nontarkasti puhtaat ja silitetyt silta huolimatta että ne kirkkaas-ti kiiltelivät sieltä ja täältä Eten-kin sieltä missä ne tulivat tuolin kanssa eniten kosketuksiin Kukaan ei varmuudella voinut sanoa mistä päin Suomea Tapani oli kotoisin Useat sanoivat että Helsingistä toiset että Viipuris-ta Ja loput arvelivat hänen tul-leen Tampereelta Mutta olipa hän kotoisin vaikka Kuusamon ölkys-t- ä kaupungin suomalaiset asuk-kaat arvelematta sanoivat Tapani Taipaleen olevan oikean miehen paikallaan Eikä hän myöskään ol-lut millään t?l tyhmyydellä pilattu Tapanilla oli mainio sanava-rasto Ja hän aina osasi panna sel-laiset suursuiset nätisti takaisin {laikoilleen Kerrankin Tapani oli juuri palannut K: metsäkämpäl tä miesten vaatteita palkkaamas-ta Ja korjaamasta kun sattui sa-maan suomalaiseen muuttamaan uusi asukas Paljon kierrellyt Ja nähnyt dla- - mond-drllle- rl Sellainen suorasu-kainen mutta hiukan rlkklvllsas mies Han kysäisi Tapanilta noin vain ylimalkaan Ja sellaisella kalkki tietavalla aänellt että mltaä oli Taipale nähnyt siellä metsaa kämpällä ollessaan1 Tapani katsoi miestä rltllensa yli ja virkkoi verkaallecn 'Puita Dtamond-drllle- rl purskahti kai-kuvaan nauruun "Vai puita ei mltaan muuta'' No kuinka monta lajia puita sle' la näkyi'" Tapani raapaisi korvallistaan "Jaa lajiako Kahta lajia vain" Minkähän lajisia puita ne sU-te- n mahtoivat oikein olla" kysyi mies Ivallisena Tapani väänsi mällin toiseen poskeensa oikaisi pitkät kolpensa Ja sanoi: "Vääriä Ja suoria Siihen se loppui el tullut enem-pää kysymyksiä Täytyy kyllä tunnustaa että toisinaan Tapani unohti itsensä Ja kallisteli lilan usean olutlasin Mutta sehän oli anteeksi annetta-vaa sillä kukapa meistä olisi ihan täydellinen Kateen tähän nos-taessa Tapanin mieltä sinne niin-kuin korkeammalle tasolle hän lasketteli ulkomuistista otteita Lei-non Ja Helkavir-sistä hän opplneestl väitteli Ki X- - " ' '' ' WVv i # ' ' # ri Mffffiijiiiiiit is ' x avxot i r— lbhhhiiiiiiim wa rr - w _ jbi %v - i- -- ii i r m " __ a ai x " uii m bww _-- — aar CenoAUt fduuxei Atiti Kirjoittanut SAARA hongankollstaja kyö-mynenäll- ään tuk-klmetsäkämpä- tkin '' yksinkertaisuudella n "täyslholto-laan- " '" ? " Tuullkanteleeta XSÄb ven tai Koskenniemen hyvistä tai huonoista ominaisuuksista ja hei-dän tuotteidensa kirjallisesta ra-kenteesta Täytyi rlis todellakin tunnustaa että Tapani Taipale oli kerrassaan hyvin viisas ja oppinut mies! Hänellä el taitanut multa intohimoja ollakaan kuin kirjat ja o no niin kirjat Siltahan sitten syntyi ja kasvoi se aimo oivallinen ajatus sellaisen klrjallls-seura- n perustamisesta Kalkki kaupungin suomalaiset oli-vat kovin halukkaita mainitun seuran perustamiseen Niin alkoi kaivoskaupungin lauantalkerho Sen Jäsenet kokoontuivat aina lau-antal-ilta- lsln Tapanin toimiessa sen kykenevänä puheenjohtajana Kerhoon kuului kymmenkunta jä-sentä ja tietysti Tapanin koira Eenokki! Se ei ollut mikään ta-vallinen koira Se oli oikein hen-kevä ja älykäs koira Sitäpaitsi sillä oli se kuudes aisti mutta kerron siltä myöhemmin Lauantai-llfelsi- n Tapanin oikein Innostuessa ja paukutellessa "l-akelta jostain henkevästä lemmem-runost- a niin että katto-orr- et tä-risivät ja kerholaisten peukaloiden kohotessa Ihan tahtomattaan hei-dän korvarumpujaan suojelemaan Eenokki painoi käpälät kostealle täplikkäälle kuonolleen Ja alistuva kärsivä ilme silmissään käpertyi Isäntänsä Jalkojen juureen Lauan-talkerho meni suurin askelin e-teen- pain Jäsenluku kasvoi kas-mistä- än Kalkki meni rauhallises-ti omaa latuaan kunnes Tapani Taipaleen elämään tuli suuri tun-nelmallinen rakkaus Se tuli Miina Mäntysen muodossa Miina oli hil-jainen ja toimelias siinä neljissä-kymmenis- sä oleva vanhapll tarkoitan neitonen Hän oli tullut Suomesta vain joku viikko taka-perin usean nyytin ja kahden rau-tavantel- scn arkun kanssa höyhe-nillä kukilla ja nauhoilla varas-tettu olkthattu hauskasti keinuen tiukasti palmikoidun nutturan korkeimmalla kohdalla Miina tuli keittäjäksi Juuri samaiseen "täy-slhottolaa- n" syrjäkadun varrelle missä Tapani asuskeli Ja kutsui kodikseen Tapani el kyllä huo-mannut Miinassa mitään erityis-tä mutta olipa yksi Joka lHMMMiBN~MHMMMBMMMHMMi==- - Canadan KotovntoUo&aJG Kirj Saara Tuli aikoja vuosia sitten koskemattomaan Canadaan korvenraivaaja miehekäs nuori tuli poikanen Suomen maan Katsoi kaivaten kunnahalle sinijärveen salomaan Muistui mieleen koivuiset kunnaat jalot järvet ne kotimaan Nosti kunnaalle kurkihirren veitsi veneen valkamaan sauna pienoinen kohosi rantaan korpi kertoili satujaan Käsin hellin rakensi kehdot souti poikansa nukkumaan riemurinnoin lauleli laulut pojanpojille Suomen maan Rautajäntehin aukoi ojat- - kertoi tarut Väinämön näki riemut uuden päivän näki tuskat myös mustan yön Kourin karkehin kokoili viljat aina astui vain eteenpäin Katsoi hikensä kättensä töitä viimein väsähti syrjähän Tuli aikoja vuosia sitten tuntemattomaan Canadaan korvenraivaaja miehek&s nuori tuli poikanen Suomen maan Jätti jälkeensä ikuisen muiston: viljapellot ne korpimaan Antoi peruksi raivaajan hengen mittaamattoman voimakkaan Jätti jälkeensä kansan nuoren lujan pohjan perustamaan syvän rikkaan aarteiden lähteen toiveet unelmat uuden maan Se oli Tapanin Eenokki! Eenokki nimittäin luopui kokonaan rak-kaasta Isännästään Ja laski uskol-lisuutensa Ja rakkautensa Miinan nappikenkien Juureen Miina sai asuttavakseen keittiön takaisen suuren kamarin Ja Eenokki uskol-lisesti vartio Miinan huoneen ovea' tai livahti sisälle raollaan olevas-ta ovesta asettuen nukkumaan Miinan raitaiselle matolle Miina kyllä kantoi Eenokin yläkertaan Tapanin huoneeseen mutta vä-hän ajan perästä koira hiiviskell alas rappusia ja rauhallisesti a-se- ttul nukkumaan Juuri samaan paikkaan Miinan oven eteen! Ot-ti siitä sitten selvän niinkuin Tapani sanot! Mutta Eenokilla oli kuudes aisti jonka sanotaan vain pienten lasten ja koirien o-ma- avan aistin joka heti tuntee (Jatkoa neliä sivulla) Vanha hyvä canadalainen talvi ei ole pahakaan Vene Vanltaa MAALAILUJA SAVON MAALTA Kirj Heikki Välisalmi (Jatkoa Tänid oli alta alkaa jona vielä Savonmaassa kaskensavut nousivat oka kylässä Siinä juhannuksen edel-lä oli kasket poltettu palot vlerret-t- y nokinaamoina tulevalla rulshal-medi- a myrätty Pahin työ oli takana Kyllihän vielä oli palohalmeet nu-rin raavittava puusahralsella aatralla jossa luotintskaan ollut mutta ryt ollut pahinta Pian sen pilkko-paltalne-n kyntömies sitten kaaviskell u'assa oli leipä muutenkin kivikkoi-sessa Markkulan pitäjässä Kotitekoi-silla aatrolla kynnettiin maat risu-Va- i hilla ajaa sojoteltiin päälle Kyllä-hän kehuivat niitä välttlaatroja tolspitälälälset mutta tuoppa heidät Markku'an kivisiin peltoihin niin eipä taida mennä sänki nurin kiveen ki-veen kulahtaa kohta vältti siihen menevät kalliit rakkineet millaisia sitten lienevätkin niitä täällä tunneta eikä tarvitakaan tuntea kou-kit vaan kivenkoloja näillä van-hoilla vehkeillä ollut Ihme että maamies pääs-tyään kevättöistä heinäntekoa odo-tellessaan piti Juhannusta tavallista suurempana juhlana nuoria koivuja pihamaalleen haki aattoiltoina ko-kolla kävi pyhän sitten koivujen nila varjossa unta veteli jos sat-tunut niinkuin kirkolle lähtöä Tämä Juhannus oli sellainen iloinen ifiläys niin rikkaan kuin köy-härki- n elämässä eikä niitä sen puo-lesta oikeita ""isoja rikkaita tässä Markkulan pitäjässä siihen aikaan ol-lutkaan Mikä eli paremmin mikä huonommin mutta jokaisella talsi elia omat kiusansa Ainahan joku vlvästell kun tarvinnut talvella takkiraudan a'oon lähteä Kourun ruu-kilta Mömmölänlahteen vaan tuli läpi vuoden omillaan toimeen siemenek-sikin riitti mutta eiväthän toki kalkki Ihmiset ole tehtyjä samalla lestillä niin jotta suoplhan heille pienen kopeudenkin ilon kun vaan kuka sen katsoo niinkuin itseänsä puettavan No niin Sukslevan väki oli pannut lukon oveen lähtenyt suurella nuottaveneellä soutaa tuikuttelemaan KSw' sLLm A iaLLLLHLVaaHHHHifl w't1I 'l BH?i '):%'u 'iijijijijijijijijijH 'Vi :ÄHiiiB WET vv rropr-- t StttSomäBm htH -- BPlllw LLLLLLLLF Canadalalsten sotilaitten aotamorsiot Englannista jotka ovat uapunttt Canadaan tykkUvit tttl canadalalntn talvi ttntlln olt niin paha kuin olivat ajatelleet Vaxmmalta nähdään Jean Ferguson kotoisin kot lannista ottamaa suksilla "raittia" htvoaon vttlmlnä Mr Myillä twan-so- n otamorslan nllniklän nlhdlln ktiklnrliMtsI kuvissa yrittfltmltsa lumlktngilll kulktmltta ja vääntäytyy parhaillaan aidan yli Oikealla puo-lestaan nlhdlin korpraali Harold Croas ja hlntn tnglantilainm vaimonu llhdSsU oiktln hyvltU rtklrttktlU — %1A I _ I I sMLäV P"i I I I te ~ä se 7: ja ne el se ei I ja ne ja he El an El se ja ja el se se el ja ne Ja --'- jy - tl m iti he Hirvikoskelle josta vielä oli hyrfc puoleinen huippaus metsätietä Uv lahen pohjaan kokkopaikalle T tystl oli ennen lähtöä haettu juhti uuiiuinu iiiimiic j utuuiapa SlUtl oltu iltarupeamalla tehtykään Siihen sopivat yhteen matkaan set isäntäväki että palvelijat Ja Tie - UafaalUna PAiilllHaMlrU Xtlll „--0- o„„ „„„„ n nau ne umrusiiuiii uimaan muu f Isännällä Ja palkollisella kuin n toinen maksaa palkan ja toinen k saa yhtä työtähän ne muuten tan lisesti paiskivat Ja jos nyt toinen ta telee niin välipä tällä kyllähän k puolesta veneeseen sopii j !7j peräkkäin metsäpolulle marsslmac Sopii niinkin Ja aina oli sopinut ti sä Sukslevässä ja melkein kaikist jg muissakin taloissa Se on sellaln: maan tapa oli hyvä peränpitäjä tix Tuavetti Tarvainen se taito oli b £ nelle Jäänyt perintönä isältään Joni j" kanssa olivat ennen isäntä Tuavet: _ ollessa vaan tavallinen Sukslevi _-Tuak-ko Ja pahainen vielä slkslkl: soudelleet Hlrvljänen rlstiin-rastii- i r Sen piti tämän maalaisen kyetä ) 'MH samaan Tämä pienestä pitäen airoille tyynessä Jr r tuulessakin Ukko Tarvainen jomr oikeat ristimänimet olivat Helsingit - horisontin allakasta otetut OpUtu'Z Ankaarlus ott ollut seutukunnat Z kovimpia kalamiehiä Kohta kun ]? väällä oli rantaan vähän rakoa llm tynyt oli ukko Anskaarlus siellä rj slään panemassa Ja niihin kun aju J_ tui haukia ja Jotta hirvitti jos oli sattunut jokin sären-sorrit- ti y uteliaisuudessaan tai ahven joka ot niitä kalojen vählmpiä tuon Järkensi puolesta menemään rysään lsomple: kalojen Joukkoon niin Järveen takai- - sln heittää hujauttl ukko semmoisen Sanoi että kun ajikset hylyt sopi tilattomaan seuraan eivätkä edes M peä helverölsyyttään Vaikka el k ukko muulloin särkeäkään ylenkatso nut el toki Keväällä se niille tokeiti teki ja mertojaan asetteli ja särk:-- keittoon sai Sukselvän pere tyytyi kaiket keväät parhaat kalansa utta kuljetti Kourun ja Jyvännlemen m kille herrojen särpimeksi Mitenkipi se muuten tämä vähävarainen talollt nen pennin syrjään kiinni pääsee ktu veen viljasta ja aallon anttmeiti Parempi on syöttää Kourun herroill kaloja kuin niitten takkirautoja talv-ikaudet rahdata kun ei kultenkau pelto perettä elätä Näin haastet ukko ja oikeassa se mahtoi ollakla Siitä pitäen on nyt maakin Jo ruven nut tuntuvammin tuottamaan rautu sillä oli ukolla omat meininkinsä U kun oli kalamies mieleltään niin V lasta puhui Ja sitten se oli kesäkauden m)öba seen syksyyn saakka tuhrannut a rt kojensa kanssa eikä ollut unohtanut ft k x lahnaa Ji f il Mm a M JR ita la L M V td vi a JI vk aIe h hk V h edes salakan kutuakaan Niitä oli & na kolme kesässä ja nyt taltall Juar fl otla toinen tässä juhannuksen k dussa mutta el ollut Isäntä TuaTH iiiul_a iuiiui nina seuraiuKs__i ?e_ vr-?- Spj on nuottapell nykyisin pääasianne] pana pyyntlkeinona ja sillä lähte aina kukkokalaa Joshan suolattava kln EI tullut Tuavetlsta Isänsä laista pyyntimlestä Ainoa mikä lie täyst Isältä periytynyt oli matikan Vudet tamlnen talvella Liekö tuo siksi nln veriin Jäänyt kun se oli kalkista rat kelnta Kuta pahempi pyry itä vi kelämpänä ukko Anskaarlus oli lunut matikanrysllläln Ja timU Tuavetti Tarvaisen luonto on rnro0 semmoinen Jotta se aina rakasU ankaraa työtä 8e se vasta on folk Taavetin mielestä kun tammlpakk sessa Ja pyry rt raB£ tnatlkanry sille Silloin pursuaa kH irlta IIKIII niksin llln VOiB i ja uhallakin hän vlsa rukkaset hl tetle ja huitelee paljain käpälin [[ leuen jona onio sinusis im-"- — taW edes miehen katUle kärljl
Object Description
Rating | |
Title | Vapaa Sana, February 03, 1945 |
Language | fi |
Subject | Finland -- Newspapers; Newspapers -- Finland; Finnish Canadians Newspapers |
Date | 1945-02-03 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | VapaD7001398 |
Description
Title | 0029a |
OCR text | i A % JiHF tra--_r _w ~~ mm~~ j ff II tl Iiii ill iTTTTTTT7iTtoNN Ov l t BtJf' yi V' cil n to rh " ITI SfiMjV Olipa kerran niinhän kalkki sadut alkavat olipa kerran pie-nenlai- nen kaivoskaupunki ja siinä samaisessa kaupungissa lyhyt leh-musten varjostama syrjäkatu Ja sillä kadulla asuivat Tapani ja hä-nen koiransa Eenokki Tapani oli sellainen pitkä ja lai-ha Kiiltävät ril-lit Istuivat hänen mahtavalla ja hänen silmissään asui se sammumaton liekki minkä vain aniharvat ihmiset säilyttävät käytyään läpi elämän vastoinkäy-miset nälät ja janot vaikka täytyy sanoa että Tapani hyvin harvoin kärsi janosta! Tapani oi! kierrellyt Canadan mantereen ris-tiin rastiin: Isot kaupungit maa-laiskylät kaivannot jopa Vuosia har-hailtuaan oli hän kuin sattumalta löytänyt tämän pienen kaupungin asettuen asumaan ahtaaseen niu-kasti kalustettuun huoneeseen syr-jäkadun varrelle Ammatiltaan Tapani Taipale oli kerrassaan mainio räätäli Työtä hänellä oli vain silloin talloin mutta se ei Tapania pal-joakaan huolettanut Hän kai oli ottanut sen Intialaisen runoilijan Ihan sananmukaisesti: elä tänään huomenna' jo kuolet! Tavallises-ti Tapani oli puettuna tumman-siniseen sevlottlpukttun minkä han oli tuonut Suomesta tulles-saan mukanaan Takki ja housut olivat aina tun-nontarkasti puhtaat ja silitetyt silta huolimatta että ne kirkkaas-ti kiiltelivät sieltä ja täältä Eten-kin sieltä missä ne tulivat tuolin kanssa eniten kosketuksiin Kukaan ei varmuudella voinut sanoa mistä päin Suomea Tapani oli kotoisin Useat sanoivat että Helsingistä toiset että Viipuris-ta Ja loput arvelivat hänen tul-leen Tampereelta Mutta olipa hän kotoisin vaikka Kuusamon ölkys-t- ä kaupungin suomalaiset asuk-kaat arvelematta sanoivat Tapani Taipaleen olevan oikean miehen paikallaan Eikä hän myöskään ol-lut millään t?l tyhmyydellä pilattu Tapanilla oli mainio sanava-rasto Ja hän aina osasi panna sel-laiset suursuiset nätisti takaisin {laikoilleen Kerrankin Tapani oli juuri palannut K: metsäkämpäl tä miesten vaatteita palkkaamas-ta Ja korjaamasta kun sattui sa-maan suomalaiseen muuttamaan uusi asukas Paljon kierrellyt Ja nähnyt dla- - mond-drllle- rl Sellainen suorasu-kainen mutta hiukan rlkklvllsas mies Han kysäisi Tapanilta noin vain ylimalkaan Ja sellaisella kalkki tietavalla aänellt että mltaä oli Taipale nähnyt siellä metsaa kämpällä ollessaan1 Tapani katsoi miestä rltllensa yli ja virkkoi verkaallecn 'Puita Dtamond-drllle- rl purskahti kai-kuvaan nauruun "Vai puita ei mltaan muuta'' No kuinka monta lajia puita sle' la näkyi'" Tapani raapaisi korvallistaan "Jaa lajiako Kahta lajia vain" Minkähän lajisia puita ne sU-te- n mahtoivat oikein olla" kysyi mies Ivallisena Tapani väänsi mällin toiseen poskeensa oikaisi pitkät kolpensa Ja sanoi: "Vääriä Ja suoria Siihen se loppui el tullut enem-pää kysymyksiä Täytyy kyllä tunnustaa että toisinaan Tapani unohti itsensä Ja kallisteli lilan usean olutlasin Mutta sehän oli anteeksi annetta-vaa sillä kukapa meistä olisi ihan täydellinen Kateen tähän nos-taessa Tapanin mieltä sinne niin-kuin korkeammalle tasolle hän lasketteli ulkomuistista otteita Lei-non Ja Helkavir-sistä hän opplneestl väitteli Ki X- - " ' '' ' WVv i # ' ' # ri Mffffiijiiiiiit is ' x avxot i r— lbhhhiiiiiiim wa rr - w _ jbi %v - i- -- ii i r m " __ a ai x " uii m bww _-- — aar CenoAUt fduuxei Atiti Kirjoittanut SAARA hongankollstaja kyö-mynenäll- ään tuk-klmetsäkämpä- tkin '' yksinkertaisuudella n "täyslholto-laan- " '" ? " Tuullkanteleeta XSÄb ven tai Koskenniemen hyvistä tai huonoista ominaisuuksista ja hei-dän tuotteidensa kirjallisesta ra-kenteesta Täytyi rlis todellakin tunnustaa että Tapani Taipale oli kerrassaan hyvin viisas ja oppinut mies! Hänellä el taitanut multa intohimoja ollakaan kuin kirjat ja o no niin kirjat Siltahan sitten syntyi ja kasvoi se aimo oivallinen ajatus sellaisen klrjallls-seura- n perustamisesta Kalkki kaupungin suomalaiset oli-vat kovin halukkaita mainitun seuran perustamiseen Niin alkoi kaivoskaupungin lauantalkerho Sen Jäsenet kokoontuivat aina lau-antal-ilta- lsln Tapanin toimiessa sen kykenevänä puheenjohtajana Kerhoon kuului kymmenkunta jä-sentä ja tietysti Tapanin koira Eenokki! Se ei ollut mikään ta-vallinen koira Se oli oikein hen-kevä ja älykäs koira Sitäpaitsi sillä oli se kuudes aisti mutta kerron siltä myöhemmin Lauantai-llfelsi- n Tapanin oikein Innostuessa ja paukutellessa "l-akelta jostain henkevästä lemmem-runost- a niin että katto-orr- et tä-risivät ja kerholaisten peukaloiden kohotessa Ihan tahtomattaan hei-dän korvarumpujaan suojelemaan Eenokki painoi käpälät kostealle täplikkäälle kuonolleen Ja alistuva kärsivä ilme silmissään käpertyi Isäntänsä Jalkojen juureen Lauan-talkerho meni suurin askelin e-teen- pain Jäsenluku kasvoi kas-mistä- än Kalkki meni rauhallises-ti omaa latuaan kunnes Tapani Taipaleen elämään tuli suuri tun-nelmallinen rakkaus Se tuli Miina Mäntysen muodossa Miina oli hil-jainen ja toimelias siinä neljissä-kymmenis- sä oleva vanhapll tarkoitan neitonen Hän oli tullut Suomesta vain joku viikko taka-perin usean nyytin ja kahden rau-tavantel- scn arkun kanssa höyhe-nillä kukilla ja nauhoilla varas-tettu olkthattu hauskasti keinuen tiukasti palmikoidun nutturan korkeimmalla kohdalla Miina tuli keittäjäksi Juuri samaiseen "täy-slhottolaa- n" syrjäkadun varrelle missä Tapani asuskeli Ja kutsui kodikseen Tapani el kyllä huo-mannut Miinassa mitään erityis-tä mutta olipa yksi Joka lHMMMiBN~MHMMMBMMMHMMi==- - Canadan KotovntoUo&aJG Kirj Saara Tuli aikoja vuosia sitten koskemattomaan Canadaan korvenraivaaja miehekäs nuori tuli poikanen Suomen maan Katsoi kaivaten kunnahalle sinijärveen salomaan Muistui mieleen koivuiset kunnaat jalot järvet ne kotimaan Nosti kunnaalle kurkihirren veitsi veneen valkamaan sauna pienoinen kohosi rantaan korpi kertoili satujaan Käsin hellin rakensi kehdot souti poikansa nukkumaan riemurinnoin lauleli laulut pojanpojille Suomen maan Rautajäntehin aukoi ojat- - kertoi tarut Väinämön näki riemut uuden päivän näki tuskat myös mustan yön Kourin karkehin kokoili viljat aina astui vain eteenpäin Katsoi hikensä kättensä töitä viimein väsähti syrjähän Tuli aikoja vuosia sitten tuntemattomaan Canadaan korvenraivaaja miehek&s nuori tuli poikanen Suomen maan Jätti jälkeensä ikuisen muiston: viljapellot ne korpimaan Antoi peruksi raivaajan hengen mittaamattoman voimakkaan Jätti jälkeensä kansan nuoren lujan pohjan perustamaan syvän rikkaan aarteiden lähteen toiveet unelmat uuden maan Se oli Tapanin Eenokki! Eenokki nimittäin luopui kokonaan rak-kaasta Isännästään Ja laski uskol-lisuutensa Ja rakkautensa Miinan nappikenkien Juureen Miina sai asuttavakseen keittiön takaisen suuren kamarin Ja Eenokki uskol-lisesti vartio Miinan huoneen ovea' tai livahti sisälle raollaan olevas-ta ovesta asettuen nukkumaan Miinan raitaiselle matolle Miina kyllä kantoi Eenokin yläkertaan Tapanin huoneeseen mutta vä-hän ajan perästä koira hiiviskell alas rappusia ja rauhallisesti a-se- ttul nukkumaan Juuri samaan paikkaan Miinan oven eteen! Ot-ti siitä sitten selvän niinkuin Tapani sanot! Mutta Eenokilla oli kuudes aisti jonka sanotaan vain pienten lasten ja koirien o-ma- avan aistin joka heti tuntee (Jatkoa neliä sivulla) Vanha hyvä canadalainen talvi ei ole pahakaan Vene Vanltaa MAALAILUJA SAVON MAALTA Kirj Heikki Välisalmi (Jatkoa Tänid oli alta alkaa jona vielä Savonmaassa kaskensavut nousivat oka kylässä Siinä juhannuksen edel-lä oli kasket poltettu palot vlerret-t- y nokinaamoina tulevalla rulshal-medi- a myrätty Pahin työ oli takana Kyllihän vielä oli palohalmeet nu-rin raavittava puusahralsella aatralla jossa luotintskaan ollut mutta ryt ollut pahinta Pian sen pilkko-paltalne-n kyntömies sitten kaaviskell u'assa oli leipä muutenkin kivikkoi-sessa Markkulan pitäjässä Kotitekoi-silla aatrolla kynnettiin maat risu-Va- i hilla ajaa sojoteltiin päälle Kyllä-hän kehuivat niitä välttlaatroja tolspitälälälset mutta tuoppa heidät Markku'an kivisiin peltoihin niin eipä taida mennä sänki nurin kiveen ki-veen kulahtaa kohta vältti siihen menevät kalliit rakkineet millaisia sitten lienevätkin niitä täällä tunneta eikä tarvitakaan tuntea kou-kit vaan kivenkoloja näillä van-hoilla vehkeillä ollut Ihme että maamies pääs-tyään kevättöistä heinäntekoa odo-tellessaan piti Juhannusta tavallista suurempana juhlana nuoria koivuja pihamaalleen haki aattoiltoina ko-kolla kävi pyhän sitten koivujen nila varjossa unta veteli jos sat-tunut niinkuin kirkolle lähtöä Tämä Juhannus oli sellainen iloinen ifiläys niin rikkaan kuin köy-härki- n elämässä eikä niitä sen puo-lesta oikeita ""isoja rikkaita tässä Markkulan pitäjässä siihen aikaan ol-lutkaan Mikä eli paremmin mikä huonommin mutta jokaisella talsi elia omat kiusansa Ainahan joku vlvästell kun tarvinnut talvella takkiraudan a'oon lähteä Kourun ruu-kilta Mömmölänlahteen vaan tuli läpi vuoden omillaan toimeen siemenek-sikin riitti mutta eiväthän toki kalkki Ihmiset ole tehtyjä samalla lestillä niin jotta suoplhan heille pienen kopeudenkin ilon kun vaan kuka sen katsoo niinkuin itseänsä puettavan No niin Sukslevan väki oli pannut lukon oveen lähtenyt suurella nuottaveneellä soutaa tuikuttelemaan KSw' sLLm A iaLLLLHLVaaHHHHifl w't1I 'l BH?i '):%'u 'iijijijijijijijijijH 'Vi :ÄHiiiB WET vv rropr-- t StttSomäBm htH -- BPlllw LLLLLLLLF Canadalalsten sotilaitten aotamorsiot Englannista jotka ovat uapunttt Canadaan tykkUvit tttl canadalalntn talvi ttntlln olt niin paha kuin olivat ajatelleet Vaxmmalta nähdään Jean Ferguson kotoisin kot lannista ottamaa suksilla "raittia" htvoaon vttlmlnä Mr Myillä twan-so- n otamorslan nllniklän nlhdlln ktiklnrliMtsI kuvissa yrittfltmltsa lumlktngilll kulktmltta ja vääntäytyy parhaillaan aidan yli Oikealla puo-lestaan nlhdlin korpraali Harold Croas ja hlntn tnglantilainm vaimonu llhdSsU oiktln hyvltU rtklrttktlU — %1A I _ I I sMLäV P"i I I I te ~ä se 7: ja ne el se ei I ja ne ja he El an El se ja ja el se se el ja ne Ja --'- jy - tl m iti he Hirvikoskelle josta vielä oli hyrfc puoleinen huippaus metsätietä Uv lahen pohjaan kokkopaikalle T tystl oli ennen lähtöä haettu juhti uuiiuinu iiiimiic j utuuiapa SlUtl oltu iltarupeamalla tehtykään Siihen sopivat yhteen matkaan set isäntäväki että palvelijat Ja Tie - UafaalUna PAiilllHaMlrU Xtlll „--0- o„„ „„„„ n nau ne umrusiiuiii uimaan muu f Isännällä Ja palkollisella kuin n toinen maksaa palkan ja toinen k saa yhtä työtähän ne muuten tan lisesti paiskivat Ja jos nyt toinen ta telee niin välipä tällä kyllähän k puolesta veneeseen sopii j !7j peräkkäin metsäpolulle marsslmac Sopii niinkin Ja aina oli sopinut ti sä Sukslevässä ja melkein kaikist jg muissakin taloissa Se on sellaln: maan tapa oli hyvä peränpitäjä tix Tuavetti Tarvainen se taito oli b £ nelle Jäänyt perintönä isältään Joni j" kanssa olivat ennen isäntä Tuavet: _ ollessa vaan tavallinen Sukslevi _-Tuak-ko Ja pahainen vielä slkslkl: soudelleet Hlrvljänen rlstiin-rastii- i r Sen piti tämän maalaisen kyetä ) 'MH samaan Tämä pienestä pitäen airoille tyynessä Jr r tuulessakin Ukko Tarvainen jomr oikeat ristimänimet olivat Helsingit - horisontin allakasta otetut OpUtu'Z Ankaarlus ott ollut seutukunnat Z kovimpia kalamiehiä Kohta kun ]? väällä oli rantaan vähän rakoa llm tynyt oli ukko Anskaarlus siellä rj slään panemassa Ja niihin kun aju J_ tui haukia ja Jotta hirvitti jos oli sattunut jokin sären-sorrit- ti y uteliaisuudessaan tai ahven joka ot niitä kalojen vählmpiä tuon Järkensi puolesta menemään rysään lsomple: kalojen Joukkoon niin Järveen takai- - sln heittää hujauttl ukko semmoisen Sanoi että kun ajikset hylyt sopi tilattomaan seuraan eivätkä edes M peä helverölsyyttään Vaikka el k ukko muulloin särkeäkään ylenkatso nut el toki Keväällä se niille tokeiti teki ja mertojaan asetteli ja särk:-- keittoon sai Sukselvän pere tyytyi kaiket keväät parhaat kalansa utta kuljetti Kourun ja Jyvännlemen m kille herrojen särpimeksi Mitenkipi se muuten tämä vähävarainen talollt nen pennin syrjään kiinni pääsee ktu veen viljasta ja aallon anttmeiti Parempi on syöttää Kourun herroill kaloja kuin niitten takkirautoja talv-ikaudet rahdata kun ei kultenkau pelto perettä elätä Näin haastet ukko ja oikeassa se mahtoi ollakla Siitä pitäen on nyt maakin Jo ruven nut tuntuvammin tuottamaan rautu sillä oli ukolla omat meininkinsä U kun oli kalamies mieleltään niin V lasta puhui Ja sitten se oli kesäkauden m)öba seen syksyyn saakka tuhrannut a rt kojensa kanssa eikä ollut unohtanut ft k x lahnaa Ji f il Mm a M JR ita la L M V td vi a JI vk aIe h hk V h edes salakan kutuakaan Niitä oli & na kolme kesässä ja nyt taltall Juar fl otla toinen tässä juhannuksen k dussa mutta el ollut Isäntä TuaTH iiiul_a iuiiui nina seuraiuKs__i ?e_ vr-?- Spj on nuottapell nykyisin pääasianne] pana pyyntlkeinona ja sillä lähte aina kukkokalaa Joshan suolattava kln EI tullut Tuavetlsta Isänsä laista pyyntimlestä Ainoa mikä lie täyst Isältä periytynyt oli matikan Vudet tamlnen talvella Liekö tuo siksi nln veriin Jäänyt kun se oli kalkista rat kelnta Kuta pahempi pyry itä vi kelämpänä ukko Anskaarlus oli lunut matikanrysllläln Ja timU Tuavetti Tarvaisen luonto on rnro0 semmoinen Jotta se aina rakasU ankaraa työtä 8e se vasta on folk Taavetin mielestä kun tammlpakk sessa Ja pyry rt raB£ tnatlkanry sille Silloin pursuaa kH irlta IIKIII niksin llln VOiB i ja uhallakin hän vlsa rukkaset hl tetle ja huitelee paljain käpälin [[ leuen jona onio sinusis im-"- — taW edes miehen katUle kärljl |
Tags
Comments
Post a Comment for 0029a