Vapaa Sana, June 12, 1943

              --IM
mtmmpiw iwimimmmm9m
-- ' upm ii luu n mw "iipm Mpprwmnwip '--
"ftP" '""I V'WwWW ' ' 4— J' jm 5jäy Cjp&iis+tjmtormmt wpSy l'M 'Ir''" H11H1
r'1% jf ' jpyfl s j---r ' c—_-
' ' "-- jfivt - fflPfftcrrWwvvW ' SvSr U_ Xw~ Afvfmtt'
J Mii__ _--
IS
'"rAifi 1' V s ij%r
(AdcU-iU-G MuJzemidJa
Tukkipoika
Koski kotiisi ja tukit kolisivat
toisiaan tuuppien alia kkea tukin-uitt- o
oli parhaassa käynnissä mut-t- a
Äänet ja ryske eivät häirinneet
Yrjön unta siliä han nukkui ihan
kaikessa rauhassa puskan juurella
jonne oli piiloutunut etteivät trcset
uittomiehet tl täisi hänestä Hän oli
ollut tansseissa Ulilla ja nyt nukut
ti niin makeasti Tamo oli hänen
isäpuolensa ja siksi ci häntä kai-vattu
vaikka joskus poiskin o'i kun-han
eivät kaverit tietäneet hänen
nukkumassa olevan Joskus he kyllä
klusottehvat ja kyselivät miten on
sen pölkylläpysymlsen laita kun ei
nuku öitään niinkuin toiset? —
SULI Yrjö Kinne oli parhain tukin-laskij- a
mitä he tiesivät
Vihdoin Yrjö heräsi hicrcl hetki-se- n
silmiään ja koetti päästä selvil-le
mikä aika olisi päivästä Astu!
sitten rannalle ja huuhteli kasvonsa
ettei uniselta näyttäisi ja lähti as-telemaan
alaspäin toisten luo
He olivat Ikäpuolen kanssa päättä-neet
olla sanomatta toisille sukulai-suussuhteitaan
siksipä hän miesten
luo tultuaan kysyikin: "Onkos pomo
Koskelaa näkynyt täsjä hiljattain
sillä olin tuolla hänen asioillain" -
Usein uittomiehet keskenään pu-hellvat- kin
Yrjöstä että mikähän se
tuo poika oikein on rohkea hän en
kuin mikä Ja hyvin se on suo-siossa
pomon kaavia usein Koskela
näkyy häntä tarvitsevin mhsä lie-nee
nytkin taas ollut? tlet va'k-k- a
olisi ollut iinaa pomjllc hake-massa
voi dia vaikka salaJu:ppo
tuo pomo — arveli muuan miehisti1
Mutta toinen sanoi olevansa Jo yh-deksättä
kevättä Kojkelan tössä Ja
uskovansa että hän on aivan raltij
mutta mene Ja tiedä heistä!
"Pilvi nousee!" — huudahti Joku
joukosta huomatessaan pätllikön
tulevan Ja miehet alkoi fat tonlmlan
1 k'teji S mä Yrjökin veti Ja kis-- 1
k ' vihapälssään cl hln pomon
lelinnjt teki tilin vaan ollakseen
kuten toisetkin — Koskela tuli
miesten luo ja sanoi tilanneensa
kahvit siksi kun päästä-i- n keikan
alle Tässä tuleekin pojat hyvä
"myötäniäkl" koettakaapas knka
sen laske lasketko Yrjö? — ky-syi
pomo
—Jo vain kyllä lasketaan! — oli
vastaus
— Niin sitä pitääkin - sanoi
pomo — on hausloa nähiH kun ko-ko
kylänväki on kokoontunut sil-lalle
katselemaan Varmaan slnre
tulevat taas nuoret ji vanhat tukki-pojat
Ja talonpojat ja voivatpa tyttä
ret Ihastua poikiin Jotka uskalta-vat
laskea tuon myotämäen Minun
ci enää tarvilse näyttää rohKcnttani
sillä minun turinani on ohitse mut-ta
te nuoret miehet En silti ke-holta
ketään sinne menemään Itsoään
kastelenmn vaan kolme muuta
trtkaa laskevat sinä ole Yrjö neljäs
lähdehän tänne alemmaksi — Ja
niin he lähtivät Peräpään mi-- ht
jäivät palkoilleen keskustelivat kes-kenä- ln
Yrjöstä: Reipas poika Ja ko-mea
mies hän on — kertoi eräs heis-tä
— Toissa iltana kun olimme
tarstelslssa rlln omin si'mln kuii-k- a
eräs talontytär oM pihkassa hä-neen
pihkasa kuin kuorittu petäjä
Ja sitten oli tytöllä kai Ihailijoita
myöskin oman kylän pjjijaa koska-pa
meinasivat Yrjöä löylyyttää
Meitä souvareita el ollutkaan kuin
kolme Yrjö minä ja Varhela kun
he hyökkäsivät kimppuumme Tyt-tö
pelkäsi kcvin vaikka anoi vei-jensäk- ln
joukossa olevan Kuusi
rotevan näköstä mtertä heitä oli
mutta tuo hummeri mukiloi heitä
vähän kaikkia ja sitten saattoi ty-tön
rauhallisesti kotiin — No niin
joki näyttää olevan puhdas aletaan
mennä alas että ehdimm kahville
jonka ukkoherra on tilannut
Silta oli aivan täynnä väkeä sillä
jokainen ken kynnelle kykeni meni
sillalle sinä päivänä kun uittomies-ten
arvelivat koskea laskeTan tuk- -
Kirjoittanut I K
klensa kanssa Niinpä oli nytkin
Viljamaan-An- ni oli myös katselijain
joukossa sama tyttö Josta jo mai-nitsimme
Yrjön yhteydessä Anni
seisoi melkein sillan keskikohdalla
tähyillen alas koskelle sillä siellä
hän uskoi näkevänsä Yrjön niin-kuin
näkikin—
Ensimmäisenä laski Varhela jonka
Anni myös tunsi toisena tuli Yrjö—
hänen tukklpoikansa — Silbln tu-likin
Annin veli Heikki luokse Ja
kuiskasi pilkallisesti Annin korvaan:
"Katso nyt Jätkääsi!"
—'Kyllä näen" vastasi Anni "hän
onkin reippain Ja komein heistä kai-kista
Hauska on olla tukkipojan
morsian!"
—'Häpeä toki puheitasi!" — kuu-lui
Isän ääni hänen takanaan
Anni meni hieman hämilleen silla
hän ei luullut isftn olevankaan sillal-la
mutta ei hän nyt ehtinyt isälle
mitään vastaamaan hänen katseen-sa
oli kiintynyt koskelle jossa Yrjö
ja kaksi muuta miestä olivat juuri
laskemassa koskea vinhaa vauhtia
Ihan henkeään pidätellen seurattiin
laskua Jo jutosl mies tukilta ja
suistui kuohuihln Varhelalle oli käy-nyt
samoin Jo vähän ennen "Kaksi
vielä pysyy ajskklnsa sellissä" —
kuului joku sanovan heistä toinen
oli Yrjö Oi kunpa vaan YrJ3 py-syisi
ajatteli Anni
Niinpä kävikin Yrjö yksin tuli
kosken alle asti ajokkinsa selässä
Sitten hyppäsi rannalla ja riensi
auttamaan Arvo Ahtolaa Joka oli
pudonnut tukiltaan aivan kesken
alla Ja näytti lievästi loukkaantu-neelta
koska nilkutti "Hiivatin-moisi- a
salaklvlä tuossa (ukkini
töksähti niihin Ja sain samassa Iskun
polveeni Mutta cl se mitään
Jaa slnäkös se yksin ratsastit kun-nialla
perille?"
— "Minthän sitä K-Usoha- n
tuolla sillalla on sellaiset tähtisilmät
katselemassa että täytyi täsä näyt
tää koko taitonsa"
Arvo ja Yrjb nousivat sillalle kalkki
katsoivat häneen ihaillen Viljamaan
Isäntäkin sanoi vieressään seisovalle
Mattilan Ilskalle: "Tuossa o on ol-kea
souvaripolka!" — Yrjö astui
reippaasti Annin luo tervehti Ja ky-syi:
"No olikos sinusta Anrl yh-täa- än
hauskaa katseltavaa se kun
souvarlt ratsastavat?"
—"Oli minusta oli se oikein haus-kaa
Yrjö" — vastasi Anni luoden
ihailevan katseen häneen samassa
katsoen kuin pelästyneenä Isäänsä
ja Heikki-veljeen- sä Jatkaen kuiten-kin
keskustelua Yrjön kanss
Kylänväki alkoi palailemaan ko-tiinsa
toimittamaan askareitaan sillä
oli Jo lltapucli Ja uittomiehet me-nivät
Kalnllan-Manta- n mökille kah-ville
Jonka ukkoherra oli lioille ti-lannut
Mutta Yrjö oli Jo entinyt
pyytää Annia uIjs karssaan Illalla
siksipä elikin hän nyt niin hyvätuull-se- n
näköinen kun Anni oli klskeryt
tulla kotoaan hakemaan Koskspa
Yrjö el ollut arkalasta kctolin cli
hän myöskin luvannut tulli Illalla
Kun uittomiehet olivat Ka'nilan-muori- n
mökillä kahvilla luisti heil-t- ä
Juttu kuin Itsestään siirtyen
myökin siihen iltaan Jolloin Yrjö
oli ollut saattamassa Viljamaan-Anni- n
kotiin Varhelan klusotteluha-l- u
oli suurin hän Ilkamoi Yrjölle m
m että: "Nyt kuuluu V-lJama- in
Isännällä olevan haalittuna ellalren
sakki että Yrjö el erää uskalla näyt-täytyä
tyttären seurassa rauta pun-tarit
Ja rautaiset marhamlnna en
otettu esille Ja halkoja kannettu Iso
kasa aseiksi"
—"Haluatteko nähdä että tärä-Iltanak- in
jo kävelen Itse Viljamaan
taloon kaikesta huolimatta" —
kysyi Yrjö
—"Mies olet Jos mennä uskallat"
—sanoi Joku
—'Perästä kuuluu sanoi torven- -
tekijä"
Koskela maksoi kahvit Ja miehet
alkoivat painua korttrljeii:koihin-s- a
paitsi vahdit Jäiden piti olla y --
vahdissa etti seuraavassa koskee
ruuhkaa syntyisi Sihen to meon 1
Koskela aikonut tällä kertaa mää
rätä myöskin Yrjön mutta kun poi
ka katsoi nln pyytavästi hänen
muutti pcmo meltäHn Ja eitl Jukt
lan hänen tilalleen
Kun kello oli kahdksan fMia
oli Yrjö valmis lähtemään ts-i-- n
maan tyttoaan Hän piti hetkeä hy
vin jännittävänä olihan se JiM:
outoa että jätkä uskaltaa hak::
kylän suurimman talon tytärtä ki
velylle kanssaan mutta hän llht
kuitenkin Hohkane poika itses1 e
vät ne sinua paistamatta syö:— sac1
hän itselleen kääntyen taloon maan
tieltä Reippaasti hän astui sisään
Ja tervehti Isäntää Jok-- v Istui keiri:
tuolissaan tupakoiden Isäntä rpsa--
si tervehdykseen kysyen samalla-onko- s
tukkipojalla asiaa taloin?
—"E-- el eihän tässä o'kein a
siaakaan tulin vaan taloon tavatak
seni Annia tytärtänne Clcn tutus
tunut häneen Jo senverran että us-kallan
puhutella häntä" — seltttli
Yrjö vastaukseksi
—"Mutta mikäs kyyriäinen slä
oikein olet kun jätkänä niin van
uskallat tulla ja kysyä selUista?"---
sanol Isäntä epäkohteliaalla ävyUl
Poika tunsi hieman kuumentuvas
sa mutta hillitsi itsensä manclorl-semma- n
rauhalliseksi ja nllol selos
tamaan kuka oli sillä nyt hän at
oikein miehen rohkeuden: "Alnä en
ole Isäntä mikään kyyrMnen —
vai näytänkö siltä? En ele cde3
sieltä missä kyyriäislä kasvan Olen
Yrjö Rinne 'caksikymnrnvuctias ko
toisin M:n pitäjästä Kosken kvliSstä
pienestä Rinteen mökistä Ja3kkr
Rinteen Ja häiea roisa Mariaa
—omaa sukua Autaion — ainoa pji-k- a"
'laman esittelyn "tl ma oli
Annikin tuu- -t ssäan pukeutuneena
nlosmenca varten hän kts-- i Yrjön
anotn: hengähdä nyt t:i miis Mut-ta
nyt oli Viljamaan Isäntl käynyt
totiseksi ja hän alotti puolestaan
"Kujles poika mi:ä tunnen snä
hytlseä sekä Marjaanat että Jaakot
i Rinne el ollut mökki vaan kylin
t suurin tJta Vielä no:n kahdksan
vuotta sitten jolloin Jaakko Rirne
piti kuolleen "
I —"Hän onkn kuollut ja minulla
tn isäpuoli"
—' Mutta koskaan eivät jätkät
ole talosta" — Nyt muisti Vilja-maan
Isäntä Jotakin Siitä on kulu-nut
kolmekymmentä vuotta kun hän
oli käynyt kosimassa lata'on-M3r-Jaana- a
tyttö oli kaun:s ji hyvfcstä
k:d'sta rukki set oli hän saanut
Marjaana oli sanonut aikovansa
mennä Rinteen-Jaakoll- e — Ja clk-- sl
VilJamean isäntä olikin kai huo-mioinut
sen talon asioita enemmän
kuin tavallista Mutta olipa tuolia
p:Jalla sitten kotia Ui el hän el
enempi sitä kysyisi eikä myöskään
kieltäisi seurustelemasta tyttärensä
kanssa sen hän nyt oli päättänyt
Nuoret menivät jo maantlell? käsi
kädessä ja emäntä katsoi Ikkunasta
kyyneleet silmissä virkkoen viimein
isännälle: "Voi hyvänen aika sentään
sinua mies Tukkijätkä vie ainoan
(tyttäresi aivan nokan edestä etkii
mitään puhu olmithan edes voinut
kieltää Ji pidättää Annin"
"No no äitikulta anna heidän
nyt mennä Ei se Jätkä väkisin ty-tärtämme
vie näethän että mlele'- -
lään hän menee Minä puolestani
annankin tyttäreni TUOLLE jätkälle
mielelläni jos tulee pyykmään
Olenpa varma että se mies tekitl
tuesta entisestä Kihkeelasta vielä
sievän talon minä aivan toivon hä-nestä
vävyä" — Näin puheli isäntä
vaimonsa suureksi Ihmeeksi
I Mutta kun Anni Ja Yrjö menivät
hitaasti kävellen kahvilaan päin
olivat kalkki Kainllan mökin ikkuntt
! —joita olikin vain kiksl — aivan
täynnä päitä sillä uittomiehet olivat
I I Jatkoa % Ilmeisellä sivulla)
Auttamassa kasvitarhan kehittämisessä
— " "--- " — imirnvAnim ii "" '"" I ~'ir ' 'iSi' ui" 9vi4MHrT3Br'w"'
K VrSK S TIhM- - JTX #% Hl S Bb MWr Hfcn ii i m
mm —s"-- JJH By
mmmmmmmmmmmmmmmmlV'K 'WBPf0Si
silllllllllllllllCIIB
Vlctory-kssvltarhs- n kchlttlmlstn siittäminen on terveellistä
harjoitusta ja melkeinpä jokainen perheessä vei yhteistyStkennelll
kesviksien varaamiseksi ensi kesiksi js talveksi Kuvassa nlhdlin
nuori amat55rl kylvämisiä herneitä Joista saadaan nyvlmskulsts
soppaa myöhemmillä syksyltä Kovsn IsplotySn on luonnollisesti suo-rittanut
perheen voimakkaampi jäsen
Y
" Tala - j y T4J
— — ———- -- — --I- ---
l~unj-u~- ni i rirmriri~i~ri~i~i !--
!-!-!-!---- ril j _
kaunis
ja ja
(Jatkoa)
LUKU
Ukolla on erissään vastustamaton
saalistamisen himo nähtävästi sen
pohjarletit periytyivät
kenties heimosotien vuosisadoilta
Paihalmman niskaan pitäisi aina hyö-lät- a
— Hei poika! Täällä on taas yksi!
— Nukyy olevan mutta älkää Is-kekö
sillien kirvestänne! Kuusi kärsii
niin vähistä
— Kärsimään kai se on luotukin
aikana tämä pylkkil
jo
Yrjön on kiiruhdetta-va
ukon kättä ettei avo-naisella
paikalla kasvava kuusi saisi
kylkeensä Hän ehdotte-lee
Hyvä pllpuntäysl
rauhoittaa ukon hermoja Istutaan
kannoille ukko siinä
alkaa pilppuaan turlstella Yrjö na-puttelee
kannon Juu-ria
Hän ei ole tosin mikään ammatti-mies
eikä pitäjän
Jäsen Mutta hän on
leimatussa
kuukauden päivät
lukenut hieman
Ja sattumalta myös met-sänhoitoa
käsittelevää
Hän kertoilee näkemäänsä Ja kuule-maansa
kuin Itsekseen muistellen
— Me unohdamme helposti että
metsä el suinkaan ole
vaan suuri ystävämme ja auttajam-me
Tämä kansa saa vuosittain inonln
verroin enemmän tuloja metsistään
kuin kalkista muista tuotannon läh-teistään
yhteensä mutta useassv ta-pauksessa
se Imee metsältä saamansa
tulot Teillekin merkit-see
metsänne enemmän kuin pelton-ne
— Oho poika!
— Minkä verran teillä on peltoa?
— Viisi Ja puoli hehtaaria!
— Entä metsämaata?
— hlpenen ylitse
— Luuletteko että
on laadultaan kahdeksan kertaa huo-nompaa
kuin
— Häh?
— Kahdeksan kertaa huonompaa
se vois! olla silloin vasta kävisivät
tuottoarvot suunnilleen yksiin
— Pirhanen viisas olet ollaksesi
Sanopa nt kuitenkin vielä eikö mi-nun
Ja Isä- - Ja Ja mei-dän
akkojemme t)ö mitään merkitse
tässä
— Merkitsee paljonkin Mutta sen
lisäksi on multa tärkeitä tekijöitä
Joiden rinnalla sukupolvien t)ö kil-pistyy
Sama aurinko
Famat sateet Ja tuulet irrolttavat sa-moja
sisältävän maan
niin
luin täällä
— Helkkarin poika niinhän sinä
saarnaat kuin pappi vaalia mutta ei-kö
sinun tai Jonkun päästään hurah-taneen
vorsmestarln mielestä ole mi-tään
eroa tässä asiassa?
— Missä asiassa?
— No siinä että minä kasvatan
Iljaa Ja turnipsia omassa pellossani
Ja Uoja näitä takamaa-ni
— Eipä niin paljoa kuin helposti
luulisi Viisaat ovat tutkineet että
metsän puut sisältävät samoja alkual-neksla
kuin teidän viljanne Ja tur-nipsinne
Olen Jostakin lukenut että
ulkomailla nykyisin
puusta Jo täysin so- keriakin
— Kas niin tuota tämä asla enää
vain uupulkln Kunhan pääsevät niin
pitkälle että hrvää
Jauhetaan kuusen niin
sitten meidän poikain vasta kelpaa
elääl
Yrjö naurahtaa Ja keskustelu kat-kea- a sopuisasti Ukko täyttelee pilp-puaan
omasta tolstal-stks- L Täti tehdessää hän katselee
tuuheaa rinnemaan kuusta Jonka me- hevillä oksilla harittelee satoja
käpyjä Hän antaa aja- -
ti% VKMkYvmrs!
%'jgMwpnpnpii
AVOVETEEN
Kirjoittanut Urho Karhumäki
Suomalaisen maalaisnuorukaisen elämäntarina
laskuineen nousuineen urheiluvoittoineen
NELJÄSTOISTA
torppariajoll-t- a
Kevätmalilojen
paperimyllyssä
Juoksujalkaa
pidättämään
kuolinhaavaa
tupakkatuntia
Kehoittelematta
klrvespohjallaan
metsälautakunnan
herranäliKoön!
työskennellyt Jarklpäisestl
paperlpuumetsässä
kaatomlehenä luon-nontiedettä
kirjallisuutta
vihollisemme
pakkoverona
Neljäkymmentä
metsämaanne
peltomaanne?
vaarlvalnajanl
huushollissa?
vähäarvoiseksi
alkualneksla
kasvuvoimaa peltolaaksolssanne
etälsemmlllä metsärinteil-länne
kuusentalmla
metsärinteessä!
valmistetaan
käyttökelpoista
piipputupakkaa
hakkelukslita
kukkarostaan
tnu-lenkulvaa- mla
rfNMW
tusttnsa mettiäisten lentaa Ja hae
kln piipun palaessa mlkap fc inj
Harittavat kuusenkävyt ovat pulla
mahalsia kahden markan sikareja Mitä on muutamia aivan Ulmmuu
oksillakin miehen cl tarvits nisät
kuin kädellään roikkaa nuolaisee
suomut kiinni pintaan Ja hcaemmii-t- a päästä puraisee hengen kulkuja
varten puolen tuuman mittaisen tay
paleen Kelpaa miehen pltäa tnpaU
tuntejaan tuuhean kuusen alla vet
lee savuja kuin ketunhäntiä Ja sytri-tele- e uuden sikarin vanhan loppupää
lä Peukalonpään mittaiset tuaji
hän nakkelee vesilammikkoon kirc
vieressä
Yrjö katselee myös kuusia jolta It
kevä rinnemaa hyötevästl kasvattaa
Hänen kuvitelmansa hyppelehtivät
toisennäköisiä Värlluokkeja helttiei
Ne ovat milteipä Illankin sateenka-aren
värisiä ksikuukautisen mets-ämiehen
helttämlksl Hänellä on ollut
silminhavalttavaa menestystä aam-uisesta
tupaottelusta lähtien Ja tälla-inen
ansioton nousu tekee useasa ta
pauksessa nuoren Ihmisen hiemaj
hepsakaksl Jopa pellallemlsen halu-iseksi
Mikä kasvavien arvojen rikkaat
kätkeytyykään Jäätyneen kamaras
alle tuossa Ja Suomen tuhansissa
kuusikkorlntelssä! Mitä pyytävät &
ml&eltä nuo elinvoimaiset Ja taltehv
tahtoiset metsän taimet Vain ta-ajaa
vapautta Ja kasvurauhaa' Miki
tässä maassa el Jokainen metsänomis
ta ja ojita pohjaveden vaivaamia no-tkomaitaan
hävitä lahokantoja kiäl
kkkatajla Ja raaskulepplä hyod)H
ten arvopuittensa tieltä Ruhtinaal-lisesti
metsä palkitsisi hänet' Main
kuusi kumartaisi männyntaimi ka-svaisi
neljännesmetrin kelkkäi koiv-ujen
latvat vihmoisivat plhkalehtlen4
kevättä! Entäpä aineellinen tulos
Hän voisi kouluttaa lap nsa oppi
kouluissa ammattikoulua a tai Uläe
opistoissa Aikuisina mieMnä ]a nat
slna he palaisivat kotlmet:an kuusi
iorlntelstä elämälleen vi stysti
voimaa hakemaan
Koira on väsynyt turhana metsä"
Juoksenneltuaan kiepahtaa makkai-keräks- i
kannon viereen i ki'l
1 äänsä tuuhean häntätup un alle &
tä harmittaa sydämen p Ljasta
oravat jolta se milloinkaan el s
kiinni Koiran unta nukk :csaan r
uneksii oikeista oravista Kjkonaiia
oravapoikuus asustaa kui 'n Utv
sa Siellä vilisee silmiä a hanti-yks- i
kaksi laskematon :ukko S
Itse makaa hiiren hiljaa KLuenä
Oravat eivät aavista mltu rap'
Jo puun kylkeä alas H rl'1
nenään yhdestä kahdc mo°
oravasta Tulkaa vain f -- ies --
1
mille oksille Tulkaa v -- kln tl
maksi vielä vielä' c ä roÖi
niklsllmä! Tule kiikkuma oksan'
valle kyllä kuusen okfi
oravan kannatta!' T
le! Mutta oksa ti kann '
hau! Hiuh hluh Mun
Miehet havahtuvat
Koirakin nousee veny
Ja ravistaa tukistaan tu
mat Etsitään taas kuu
latvoin mslnulta ja o
pudonnut
maanperään
vnnmitagn
paljon hyviä Juttua uiJ
metsistä Irl:rt
hänen poikavuosiltaan
lerroilr-innn- t llIn!aVa nriritUn Mt:utao
Joiden saattelem
kaksikymmentäviisi miestä
hevosta Sellafests
lähtenyt sokerirp
jor
na yW
kan:
-- uit
tel'-1- 1
sii'
knv
rl mies on ak -- lren
seen ja ' v~tfl--
tn fikllt Ta H—--
on
monet ni
i ovat s-ha- at
bniAn tifitn tn kees - ft olTJ '
oinin1
t5 tlefierSt fitlppt u m'0
tielle en
menen
ollst
tarrit
_
kss!
ruj31
hnlllln'
Suuren maaklven palTicpool"
kupeelta on eräinä helatorstsi
pettu käärmeitä kuusikymme- n-appaietia
ynieen - jrj
kulunut sikaa Jo yli Mat tb
mentä: ukko oli uii"n }
hmiden vcimissa v
K
i
n
J
„„
:
'r
nn
i
ril