Vapaa Sana, July 01, 1944

              Ö h i?WJ%fm JM " __a_____ 'f ' dl Jffi
V A Ph--m fj!fi
A M
i #u --i iUGM JMMemUÄa
f
Ks
I
'
tö
1
HK Pikku Tirri
— Eräs lapsuusmuistelma
Kirjoittanut Sirkka
Tlrrl oli ain yksi tytön tylleröi-nen
joka oli syntynyt ja kasvanut
maaseudulla pienessä hiljaisessa si-vukylässä
Hänen elämänpolkunsa oli
heti alkuvuosiltaan hyvin ohdak-keista
Hän oli perheen neljäs lapsi
ja sen lisäksi ns musta lammasj
niksipä hän saikin kantaa nimeä
"Tirri" vaikka kasteesta oli annetta
oikeaksi nimeksi Irene mutta Iti
oikeaa nimeään hän tuskin koskaan
kuuli kotosalla mainittavan
Lukija ehkä kysynee miksi hänen
elämäntiensä oli lapsuusvuosinaan
niin ohdakkeinen olihan hänellä ko-ti
vanhempansa ja sisarensa seka
suloiset leikkinsä ihanassa luonnos-sa
Maaseudun kesä on suloinen kuk-kineen
laulullntuinen ja Uriseville
puroineen niin sitähän ne olivat
Tirrillekln kyllä hän ne huomasi Ja
osasipa niistä nauti lakin muuten
hän tuskin olisi kestänytkään slta
kohtelua mitä oksensa sai plen?-(- ä
pitäen Tuo Tlrrl-nlmlty- s johtui
litä että hän oli hyvin pieni Ja
kuihtunut toisten sisariensa rinnal-la
Luonteeltaan oli hän myöskin
tallan erilainen kuin toiset sisaret
lierkkäluontelnen ja vallatoln toiset
ulsaret sitävastoin olivat vakavia Ja
Jyrkkäluontelsla Tästä luonteiden eri-laisuudesta
Johtui hänen kärslrnyk-nens- ä
toiset eivät ymmärtäneet hän-tä
eikä edes äitikään jonka Iisi yl-tänyt
tuntea Ja ymmärtää lapsensa )a
tukea häntä avuttomuudessaan Var-haisimpina
lapsuusvuosinaan sai Tir-ri
Jo koVea paljon kärsimyksiä öit-ten
kun hän oli seitsemän vuottaa oli
'hänelle syntynyt pikku eli 8e 11
Ihana huhtikuinen palva kun haa
kuuli nimeään mainittavan hän me-ni
keittiöön Jossa palvelija hääri 1AI-välllspuuhl- ssa
ja kysäsl: "Miksi
Kilja minut nyt tänne kutsut?"
—Äitisi käski Mnunkln mennä
katsomaan pikku veikkoasi
Tlrrln silmät laajenivat entistään
isommiksi eikä hän ensin saanut sa-notuksi
muutu muin ooh! Sitten haa
näytti miettivän Jotakin Ja sanoi:
Pikku veikon siltapa minä tään-kin
sitten lelkkltoverln kun nuo toi-set
siskot ovat niin pahoja minulle
iko niin Kilja?" — Mutta samassa
tarttui Iso slsko TlrrU tukasta kiinni
ja antoi vlhalen tukkapöllyn:
"Vai siinä sinä alat vielä saarnata
Ja painu nyt tuonne kamariin
kun sinua on sinne kerran käsketty'"
Tyttö meni pää alas painuneena Ja
kyynelkaTpalot tippuivat poskipäil-le
sekin vähäinen llonvälke mitä oli
tuntenut tukahdutettiin heti alkuun-pa
Hän astui kamariin jossa ltl
lepäsi pienokainen vierellään
— Kas siinähän sinä 31 Itä
lnä taas olet tehnyt kun Itkei tilit-tä- t
Ikö sinusta koskaan tule toisten
kaltaista? OI kuinka erilainen sinä
olet pieni Ja pahankurinen se l ote
ollenkaan kaunista etkä sinä ole
kaunis muutenkaan' Tämänlaista
nuhdesaarnaa rltl ltl mutta anoi
toki vihdoin: -- Tulehan nyt sentään
katsomaan tätä kaunista pikku ve-ljeäsi"
Tlrrl lähetyl arkana Ja kat-soi
ihastuksella pikkuveljen pie-niä
punertavia nyrkkejä Ja stlmta
Jotka räpytteltvät päivänvalon nirri-kaudes- ta
häikäistyneinä Tlrrl ajat-teli
ettei hänen plkkuveljensl "voltl
olla koskan paha vaan et hän us-kaltanut
sitä anoin Ilmaista äidil
leen kun pelkäsi saavansa saman tin tukkapöllyn kuin äsken isol
ta siskolta Oi kuinka hänen mie
lenä olikaan masentunut hu oem
salata kyyneleltään jotka pyrkivät
hiipimään silmänurkkiin Ul ra-paut- tl
hänet siltä anomalla ett
lähde nyt ulos leikkimään vaan
muista olla tekemättä mitään Ilkeyk-siä
Ttrrt lähti allapäin mielessään
monet selittämättömät kysymykset
miksi häntä alua hyljltäan Ja hal-veksitaan
toisten sisaruksien rln-all-a
eihän hän sille mitä mah-d- a
ettei ole yhtä voimakas J
_r-vännäkötn-en
kuin toiset Päästyiin
ulos hän Itki sydämensä kyllyydes-tä
se kevensi Ja vapautti hänen aja-tuksiaan
Olisihan äiti voinut puhua
hänelle edes kerran kauniita Ja hel-liä
sanoja kuten toisillekin eikä aina
kovia ja loukkaavia Äidillä el kos-kaan
riitä hyvää sanaa ei ota syliin-sä
eikä silitä hiuksia kuten tekee
loiville siskoille Tlrrl meni nytkin
tapansa mukaan metsään samoili
siellä yksin ja ajatteli kovaa koh-taloaan:
Minua aina moititaan kai-kesta
jokainen lyö ja tukistaa pie-nimmästäkin
syystä Ei päästetty
kouluunkaan viime syksynä kun äi-diltä
pyysin oikein kauniisti vastasi
hän vain: Se sinulta nyt vielä puut-tal- si
että menisit sinne kaikkine ku-rlne- sl
eikä ole sellaisia vaatteita-kaan
ja ne sinä kuitenkin heti repi-sit
Ja tahraisit Vanhemmat siskot
jhtjlvät samaan: Tirrlko nyt Ihan
kansakouluun huh! LuultMtko sinä-kin
Itsestäsi Jotakin tulevan tuol-lainen
varlksenpelättl! Tirrillä oli
päällään vanhimman siskon kuluneet
vaatteet ja Isot kengät jalassa joten
hän näyttikin enemmän varlksenpe-lättimelt- ä
kuin pikku tytöltä Niinpä
ai hän silloinkin alistua kohtaloon-sa
Hänellä Itsellään olisi ollut halu
oppia jotakin jotakin sellaista mistä
el hän Itsekään tietänyt mitä se oli
—Tlrrl osasi Jo lukea Jonka taidon
hän oli oppinut kotona siinä sivussa
kun toiset sisaret lukivat koululik-syjaä- n
Se kaikki tuntui hänestä miel-lyttävältä
Ja olisi tahtonut päästä
toisten mukaan mutta se häneltä es-tettiin
Kalkki sellainen mistä hän
olisi itse pitänyt kiellettiin häneltä
ja kohdeltiin kuin orjaa tai vankia
siksipä hänen mieleensä kasvoi jo
vai naisilta lapsuusvuosiltaan alkaen
katkeruus Ja epäuskoisuus toisia
Ihmisiä kohtaan Hän et luottanut
toisiin oli kuin eUman yhdysside
olisi katkaistu toisiin Ihmisiin Hän
oli aina saanut tulla Itse toimeen su-tuissaan
ja huolissaan
Metsäpolkuja yksin kulkiessaan
hänen ajatuksensa kuvittelivat usein
Ihmeellisiä asioita Han nautti luon-nosta
ja lintujen laulusta toivoi
kerran tulevansa niin Isoksi Ja voi-makkaaksi
kuin nuo hongat tuossa
Jotka voivat vastustaa kalkkia maali- -
BfV jÄ"" --1V" "
-
i
ulos
ja
on nyt
ainiaaksi
ahrn ylevät
juurella olen monet
Itkenyt ja niille surujani kertonut
Tuolla ovat sulamustat kuuet Jol-ma- n
myrskyjä Silloinpa voisin denka latvasta on kaki keaa kukku-kin
oma Itseni teniä niin nut Tämä kalkki tuntuu niin sano-kulnk- a
tahdon silloin eivät voi- -' mattoman lkävälle Jattaa tämä
el omat slskonikaau kas kotiympäristö Joka on ollut
olisi esteensä minulle Nämä Ja ainoa minulle lohtua tuomaan
tällaiset hetket olivat ainoat onnen- - yksinäiseen ja kaipaavaan rintaan
hetket Tlrrln lohduttomina lapsuus- - Klikkaat kyynelhelmet putoilivat nyt
vuosina ! entisen plkku-TIrri- n poskipäille mut
Niin vierivät vuodet Ja tulivat nuo- -
kuivasi
vuodet Oli keväinen toukokuu Ja In- - "°Jal"'- - rc
mlsten mielet olivat täynnä kesän mummoa asaan-suloist- a
toivetta Maamlehet olivat Hen että mummo tuli
kylväneet tclvcrtkkaln mielin sleme-- 1 & nilnua katsomaan Olen tässä
nen maan multaan Josta toivoivat [ valmistellut Itseäni matkaa varten
yksyllä runsasta satoa saavansa —Onko se iyt Ihan totta että sinä
korjata Tirrlnkln elämässä oli ta- - aljot jättiä tämän syntymämaasi Ja
nahtunut muutoksia vanhimmat lähtel alnne kauas vieraille maille
kot olivat Joutuneet miehelään yksi
yhtäälle toinen toisaalle Vanhem-pansa
olivat poistuneet tästä elä-mästä
Tuonelan maille Ainoa omai-sistaan
jälelle jäänyt on häntä lä-hellä
ollut pikkuveli joka niin so-masti
räpytteli silmiään silloin näh-dessään
ensikertoja tämän maailman
kiikkautta joka usein onkin Jhta
pettävä kuin ja lotstolsa
Tlrrl on yhä vielä lapsuuskodis-saan
vaikka niin monta kertaa oli
kin toivonut siipiensä kantavan ha
Jonnekin
rleAansa asemalle
hän kaikesta halustaan tah-tonut
olla ja hyvä toisille
tahtonut olla kenelle-kään
ajatukset satnolliat
raskaalle
leensä polslähtemättömtnä
tulossa sulous ja
launeus Ihmi-set
Ja elivät toivossa
Ja parempaa varten Ntinpa
Itenekln se entinen
viime päivien häärinyt matka-kapistukslen- sa
laulaen Ja
hyräillen tuhansia toi-veita
nyt Itsensä ensiker
Ja apaaksl
n
olleet eniä toiset estätnäsä
suunnitelmiaan olt tehnyt pää-töksen
Kultalaan —
Tuntui sykäbdyttäälle olla
määrääjänsä päättää ja
h)orlnyt
koko päivän pysähtyi a-jattele- maan
matkaa:
Ensin kyydlttäväk'
sl sitten keinuvaan laivaan Ja
rannoilta Suonien nojautui
Pääsivät karkuun natseilta
kunapieleen katseli Siellä
tuomet pihlajat
'ikapenaat Jätettävä
hMästlt tuolla
laidassa hongat Joi-den
niin kerrat
itse ra-makkaam- mat
ntln
I
Ja
at
Ja
Ja
ta ne Tuolta näkyi
tulevan naapurin mummo keppiinsä
"
iloinen
kirkas
—
i
l —
1
I
j
j
I
—
i
kuulin Liisalta mutta en ottanut oi-kein
ukoaksenl Sanoin että pitää-pä
Itse katsomassa ja selvää
ottamassa vaan uskoapa pitä-nyt
el tarvinnut itsensä
vaivata kun liikkuminenkin
rn jo kepin varassa
inä
asti
—Olen kovin Iloinen että tulitte
Te olette yksi niistä harvoista jotka
lapsena Joskus hyän
sanan sanonut kiitollinen
net pois kauas täältä ah-- 1 teille Ja lupaan muistaa iena sieim
taista kotinurkista Jossa aina Kaukana Velipoika lähtee minua
toisten tiellä Mutta kyyditsemään Ja mummu
kln olisi
kiltti hän
el olisi paha
Nämä hä--
pääsee takaisin tarvitse
Keitettiin lahtlälskahvlt
juomaan kerääntyi muutamia
uen mielessään nyt isompana-- kotlinjäävlä palvelijoita ym Kronhet-kl- n
ne olivat painuneet hänen mle- -' ki tuntui vanhasta kodista
Nyt oli kesä sen
jo levisi ympärillä
koko luonto
plkku-Tlrr- l oli
aikana
ympärillä
mieli täynnä
Hän tunsi
ran Itsenäiseksi teke
lähteä
tehtävissään
edessäolevaa
rautahevon
pihakoivut
lapsikulta Amerikkaan
minulle
luellä
Irene-neit- l urhoolli-nen
näyttää toivorikkaalta voipl-ha- n
joskus kokeneempana
maailmaa nähneenä palata takaisin
kertoa näkemistään veljel-leen
kotia hoitamaan
Lähddnhetkl Joutui velipoika
matkavarusteet ajopeliin mummo
istutettiin samoille rattaille Sanottiin
hyvästit Irene viimeisen
silmäyksen kotltanhuville
mää niin kuinka halusi Eivät ' laidassa oleville suurille hongille
hänen
Hän
lännen
Ihan
mitä mitä
tehdä Hän oli
illalla
Istua
pois
Hän lk- -
oli--
niille
ehkä
mlna- -
enää aulis
pois
käy dl
olisi
sitten olisi
tämä
näin ihan
sinne
ovat
siksi olen
tunsi
silti-- !
siinä ettei
vielä
Niitä
vielä
uutta
vään koetti olla
ja
hän Ja
kotiin Ja
joka nyt jäi
nosti
ja
loi vielä
Ja ahon
Itse
oma
hän
ov„t
olla
hän
Vai
Niin lähthat rattaat liikkeelle ohi ko-tiu-äj- äh
—Tuoia on mummon koti Hy-västi
mummo Ja votkaa oikein hyvin
Minä kirjoitan teille matkani periltä
—Onnea matkallesi hyvä lapsi ja
Jumala siunatkoon sinua
Tuolla iiäkyy Jo asemarakennukset
Ja ihmilä vilisee ympärillä Siellä
on mahdollisesti toisiakin jotka läh-tevät
samalle matkalle Mahtanevat- -
LssssssssssssssssssssssHr 'IISSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSS
Lissssssssssssssssssssssssr Lbssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssf
alssssssssssB L
f"H isssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssB
&§sssssssssssssssss wteailElllassssssssssssssssssssssssssssssssssV lij)jl
a&tasssssssssssssViasssssssssssssssssssssssssssssssssssB " ''iissHH
assssssssssssssssssssssssssslassssssssBsmakBVm VLssssssssssssssssssssssssssssssssssB l "H aLsssssssB '
aHsssssssssssssssssssssssssI 'HssssA 1iiH::w - LsssBlM' '" alssasslssssssssssssssssssHB [H W IsssssHai " '
alsssssssssssssssssssssssssssssB LsA v" xflsssssssssssssssssssssssssssssssl ' i kassssssssssssssssssssssssssssssssssssHsl'
- 'flilsssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssV '''alsssssssssssV
wSM% o sflHsCiiiiiiiiiiiiiiiiiHjvllll
Yhdytvaltaln Presidentti Rooseveltin eerkku ] Mnen tyttären! Julia nlhdlln kuvatta ennelll-Im- i
kun pUaivfi Reenuan tnjiiketn kun IHttelalatt valloittivat en raeeitti pellitit hakivat neiti "' PllttWat ItsenU Rooman valloitukseen taakka
Ja Pallavleinla Julian laa Jot
TESTAMENTTI
Kirjoittanut URHO KARHUMÄKI
X
Näin Elsan mietteet siirtyvät ta-pahtumasta
toiseen lapsen ensimmäi-sistä
elonilmauksista tähän onnetto-muuden
päivään saakka Nämä ovat
irrallaan kulkevia mielikuvia jotka
hetken kuluttua palaavat lähtöpaik-kaansa
Samaan aikaan äidin katse
mukana kärsivä sydän seuraa emolin- -
nun valppaudella tajuttoman lapsen
elämän ja kuoleman kamppailua
Kuinjca mielellään han antaisikaan
can verestänsä puolet elämästänsä
jos sen avulla voisi pelastaa rak-kaimpansa
elämän tunnottoman kuo-leman
armottomasta puristuksesta
Metsäneuvoja liikahtaa Ja valittaa
He heräytyvät häntä hoivaamaan
Muutamia ymmärrettäviä sanoja pää-see
hänen huuliltaan: Kauha
Rauha
Niin Rauha! Missä on hänen vai-monsa?
He orat Istuneet kauan täällä
omaa lastansa murehtien muistamatta
ollenkaan häntä joka on Jo menettä-nyt
lapsensa Ja saattaa menettää
miehensä millä hetkellä tahansa r-J- o
soittaa hoitajaa Onko tapaturmas-ta
ilmoitettu metsäneuvojan rouval-le?
Ei ole vielä Siltä oli tohtorin
kanssa puhetta Rouva on siinä tilas-sa
Hänen pitäisi pian tulla itse sai-raalaan!
He tietävät sen lähiaikoina Rauha
odottaa lasta Siitä huolimatta he ei-vät
enää hetkeäkään epäröi Elsa läh-tee
yksinään autolla noutamaan hän-tä
Yrjö el estele vaan syleilee häntä
hetken kiitollisena rohkaisevasti El-sa
tuijottaa auton katossa valaisevaan
pisteeseen Sen valovoima on heikko
auton hiljentyessä se himmentyy py-sähtyessä
sammuu kokonaan Auto
en Jo ehtinyt metsäneuvojan piha-maalle
Murheellinen sanansaattaja
pysähtyy rappusille kokoaa voiman-sa
ja astuu sisään
— Elsa stnäkö sieltä yksinäsi!
Olen Iloinen että tulit vaikka näin
myöhälläkin Minä olen niin kovin
levoton Laurin ja Sirkka-Liisa- n vuok-si
He lähtivät ajelemaan eikä Lauri
ollut oikein kunnossa He eivät kos-kaan
ole näin kauan viipyneet Olen
soittanut jo pari kertaa teillekin
mutta sieltä et kukaan vastaa
— Emme ole olleet kotona el Yrjö
enkä minäkään
Elsa tarttuu molemmin käsin Rau-han
käsivarsiin ja katsoo häntä
kauan äänettömästi voimaa antavasti
uoraan silmiin Rauha aavistaa jota-kin
vakavaa tapahtuneeksi
— Mitä sinä tiedät sano?
— Sinä olet äiti rohkea nainen Si-nun
täytyy koota voimasi ja kestää
itsesi ja tulevan lapsesi tähden!
On sll tapahtunut onnettomuus
Mutta Rauha el kiirehdi kysymään si-tä
Ihmeellisen herpauttava mutta
samalla rauhoittava voima virtaa ys-tävän
käsistä hänen käsivarsiinsa sy--
ke h? tuntea samalla tavalla kulu
Iän Irene tuntee?
Ajatukel tahtoivat yhä ja yh%
kiintyä muistelemaan kotia ja niitä
dämykslä joita sen anhuvllla on
viettänyt niin varhaisesta lapsuu-desta
kuin on muistiin jäänyt Mitä
mahtaneekaan vastainen elämä ja
uusi vieras maailma hänelle tarjota?
Koti kuitenkin muistissa säilyy sen
veroitta kuvaa tuskin mistään muis-tojen
tauluun piirtyy
Hyvästi koti Sinulle kerran vielä
terveiseni maailmalta tuon
He saapuivat aeman luo ja Irenen
vähäiset matkatavarat nostettiin ko-tlrattat- lta
pois vietäväksi avaralle
maailmalle Veljelle sanottiin kyyne-leise- t
jäähyväiset sitten noustiin
rautahevon kyydittäväksi kauat tun-temattomiin
kohtaloihin Hankonie-mestä
muutettiin keinuvaan laivaan
ja pian Suomen rannat häipyivät nä-köpiiristä
Liinat heiluvat ja plkku-Tlrr- l pääsi
kokemaan niitä unelmiaan jolta pie-tetä
kotihonkaln Juurella Istuen
mietti yksinkertaisessa lapsenmie-lessäa- n
Kuinka kohtalon käsi on oh-jannut
hänen vaellustaan vieraissa
kohtaloissa se ansaitsisi oman
' r -
ucwcraa asu Han k --- v V„
moutuneena Ja odot aj "
— On tapahtunut cu:'omaus
Elsa tiukentaa ote aan Rauha t- -j tee miten ystävän -- ydäntlru r"c makkaan lääkkeen tavoin vahr hänen omaa sydäntääa Hän on omdlosttapmahaiannta kuulemaan tahi viellti
— Slrkka-Lils- a on siirtynyt Mj elämään Sinun miehesi elää via
ja nyt lähdemme häntä katsomui
Kädet eivät vieläkään hellitä o:: taan Ja volmai antava virta hl
yhä sydämestä sjdämeen Ranhia
tuntuu kuin se virtaisi hänen oi!
seenkln kuin hän olisi ruoho iiisj
Jota vesi kahden puolen virraten p- itelee pystyssä Hän i kysele mltäd
eikä valita vaan on valmis otUaaii
vaatetta ylleen Ja heti lähtemääa
He astuvat käsi kädessä heihsH
valaistuun sairashuoneeseen Vara
nyt Rauhan voimat pettävät Hintit
puu polvilleen miehensä vuoteen U
reen Tulomatkalla hän on varasti
kaikkein pahimpaan Hänen mleseui
elää vielä Se on kuin armonosolta
vähäinen tosin mutta antaa liitit
voimaa
Hän tarttuu miehensä herrottt
maan käteen ja sivelee sillä tat
jaan Miten kiitollinen hän on rei-villeen
siitä että vielä saattoi Unta
elävän puolisonsa lämpöiseen Utee:
Tästäkin hän tuntee saavansa nutu
voimaa Tuntuu kuin hänen mlehensi
tahtoisi siirtää häneen sitä mitä tut
et enää kauan tunne tarvltsev-an- u
Tyyntyen hän nousee vuoteen rlerees
tuolille yhä molemmin käsin mieto
sä kädestä pitäen
Elsa katsoo häneen rohkaisema
pienemmän vuoteen takaa Nyt su
Rauha huomaa kuka toisessa vuote-nsa
lepää Niemelän Veikko! Hiart
tähtensä Yrjö Ja Elsa ovat tänne tul
leet Uusi raskas onnettomuudeJ
aavistus täyttää hänen riimeisl
Oliko Veikkokin Uurin mukana' Xjt
hänen on enää vaikea pidättyä Ii-neensä
nyyhkimästä Elsa arraa ti
nen ajatuksensa Ja rientää lohduta-maa-n
— Veikko hän on Sirkka Uni
toveri' Meitä on taalla kaksi hlri
varten
Rauha tuntee Jo varmasti aariittt
sensa todeksi Veikko on ollut s
tomuudessa mukana Orhan Slrtt
Llla monta kertaa lrn stuneen la-tonut
miten he yhdessä taas oBn
olleet Isän vaunussa sjetanas
Omln silmin hän tämä-- ' nisl J
slmmalellä vleraska: JBJ X'11"
Iässä
Mutta tämä uusi tk' uu Js --
he el vähennä hänen W tr-ane- nsä
tovolmaa pälnvast In se Uaä
Hänen hyvillä ysta -- ns a in
tn it rh a nmiin IaD? L-- "- W"w '
vuoksi Hän olisi ki
nen Jos antaisi hei
sestansä Eivätkö '
saaneet sitä meidän
suurta voimaa ja
kautta vaadittiin Els
ka Jätti kuolevan 1
mlsen tähden? Ja K
inn vtävän tavalla t- -
puhellmesa valmista
nettomuudesta Ilmi
kln hän olisi kesta: -
Hän on klitollisul n
lotoverellleen ja ysu
tekemänsä hyväty v
i it_in Vnlmllll i
„Eton ma
--au
lt iksl
anialMa r
A äidUti J
tasea
tjtava4
1-- 2 teki J
J
a
1
_a
Ib
4aarte
voin se virvoittaa '- - x#
Tuli mitä tahansa 1 UT? k
tää se yhteiskärslmyss - -
Tien ihmisten kanssa -- =
omakohtaisesti heidän e- -
Hän tyyntyy PH j
katsoo levollisesti £&„
hln Hänen urhea P t
el Jää vastausta r~ e n
nyökähtäl ja kaksi r~s J r 4tf
Hoitaja tulee jB valUmonlyöntejä w &ui
vämpiä muutosta k==
lass ole tapahtunut Haa
että naiset "rriTW !- - pääsään TlerelM "-- si
vlln TuotelilUL Elsa k - #
j mieheensä ja ayoa- a-nS-
-