Vapaa Sana, December 16, 1944

              JOULUNUMERO
ln$mmäinn 0a
Ainoa Kananvltai
Den Suomalainen
Sanomalehti
Canadassa
jiO 146— 1S44
L n träspyörät Jyskivät Ja lau-Iac- a
kertasivat: kotiin päin ! ko-tiin
pain ' Telefoonipylväät vllah-t- e
at nopeasti kiitävän Junan vaun-uja
ikkunaln ohitse Näkyi ääretön
nw a kimaltelevaa lunta Limingan
Elit)" näyttivät kuin vatkain sulautu-r!- i
yhteen monivärisenä liekehtivään
tai anrantaan
E no Sakari nojasi ennenalkojaan
harmaantunutta päättän ikkunan pie-leen
kuunnellen teräspyorien nukutt-avaa
laulua Kinon nuoren vastak-kaisella
penkillä nukkuvan matkato-verin
Paavo Mäkelän vaalea tukka oli
valahtanut otsalle kädet pudonneet
rentoina sivulle Ja hän nukkui tyyty-väisenä
nojaten vanhan maalaisisän-nän
leveään sarkalseen olkapäähän
häntä itse nojasi vaunun penkin ko-vaan
selkämykseen voimakkaasti
Vuosateu Illoin tällöin päästäen
pehmeän vihellyksen posket haus
kasti pullistuen syvän hengityksen
mukaan Kino katseli tutkien nuorta
ystäväänsä : Tukka kuin paksua sllk
kiä leuka melkein tyttömäisen pyö-reä
mutta hartiat olivat kuin karhun
Ja känsatset kädet olivat Isot Ja voi-makkaat
Monta vuotta vanhempi Eino nuo
lehti nuoresta Paavosta kuin omasta
veljestään Ehkä siksi että hänellä
Itsellään el ollut veljeä nuori hert
talnn slsko vain Ja vanha ält Ja Isä
harmaassa kotitalossa Ehkä siksi
ttta Paavo toi Mieleen oman nuoruu-den
sen toiveet Ja särkyneet unel-mat
Unelmat Jotka kantoivat hänet
ennen korkeimmalle huipulle Ja sit-ten
syöksi vät hänet elämän syvim-pään
helvettiin Mutta elämä Joka
vyöryy eteenpäin raskaana intohi
moisena Ja voittoisana temmaten
kaikki mukanaan se oli vuosien vie-riessä
tunnut Einon rintaan ehkä el
unhoitusta mutta kuitenkin rauhan
Paavo liikahti unessaan Ja Eino ha-Taht- ui
mietteistään Junan pyörät
tain kertasivat tauluaan: kotiin päin
kotiin ! kotiin päin!
:tno katseli näkemättömin silmin
vaihtelevaa maliemaa Ja muisteli
tlt alkaa milloin nuori Paavo ensi
Verran tuli hänen elämäänsä Kerran
Einon kävellessä pimeänä sateisena
syysiltana Rantakadulla yllätti hä-net
kova rankkasade Nostaen märän
takin kauluksen pystyyn hän Juoksi
las katua samalla katsellen sopivaa
tui japalkkaa Kadun toisella puolella
täkyl avonainen ovi Josta loisti him-meä
valo Eino kahlasi virtanaan
Juoksevan kadun poikki Ja kiirehti
ilulle ovesta Hän näki että huone
o'l musta ränsistynyt pajan tapai-nen
Hehkuvien hiilien vieressä ma-talalla
penkillä itui nokikasvotnen
p' 'ikasvulnen poika syvästi eläyty-ne
nä kirjaan Jota hän piteli korkeal-la
aremmin rähdikeen hiilien huo-t- K
-- sa valossa
Eino rykäisi kuuluvasti Poika pon-'- a i pystyyn sälkähtyneenä Eino
tw ehti kohteliaasti Ja kysyt Jos hän
1 olla hetkisen pajassa sadetta
Piimässä Mustakasvoinen poika
ny kkäsl ujona samalla hymyillen
ni että valkoiset hampaat loistivat
k i puhdas lumi nokisissa kasvoissa
S a sitten alkoi tuttavuus Ja ysta-r- i
Joka oli Jo kestänyt viisi vuot-ti-
Vaikka eihän tapahtunut kovin-u- n
useasti että he näkivät toistan--a
Eino oli lämmittäjänä rahtilaivaa- -
la laivan Jättäessä sataman Suo-ö3- s
ne kierteli maaliman kolkat
3 kulmat ennenkuin se saapui takai-!- n
omaan satamaansa Mutta milloin
'Unsa Uiva saapui omaan ankkuri-P-kkaans- a
Eino meni enslmmäisek-- '
katsomaan nuorta Paavoa samalla
Pann kirjeet potivaunun kylkeen
k viU menemään pa o oli kertonut Einolle koko
Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Vapaa Sanan Lukijoille! VAPAA ANA
SUOMALAISEN YHTEXÄISYYSVÄEN AAXKNKANNATT vi
i25v7
surkean elämänkertansa Ja Eino tiesi
ttä Paavo cli Jäänyt orvoksi Jo hyvin
pienenä Isä Ja äiti olivat kuolleet
Johonkin kiertävään kulkutautiin Ja
kolmevuotias Paavo Jäi Juopon Ja an-karan
setänsä kasvatettavaksi Niin
pian kun hän suinkin siihen kykeni
oli Paavo alasimen vieressä seiso-nut
palkeita painellut Ja ärtyistä se-täänsä
-- auttanut Siellä sedän likai-sessa
mustassa pajassa oli Paavo kas-vanut
Ja varttunut Nipin napin antoi
etä luvan koulunkäyntiin Mutisi
vain takkuiseen partaansa että el
sepän oppipoika tarvitse kirjan oppia
hevosen kengittämiseen tai murtu-neen
auran yhteen takomiseen Paa-vo
kävi läpi kansakoulun Ja olisi mie-lellään
Jatkanutkin mutta silloin se-pä
otti leveän nahkaremmin pajan
seinältä Ja lilasta Juomisesta sumen-tuneella
mlsrääkän tapaisella äänel-lään
kähisi että Jos Paavo vielä ker-ran
mainitsee kouluun menosta niin
tulee varmasti remmistä pojan pak-suille
korville
Paavo teki työtä kuin orja välistä
päätä huimasi Ja silmiä kirveli Oli-han
siltä työn teosta ainakin yksi
hyöty Kehittyi voimakas Ja Jäntevä
ruumis 1'seastl Paavo ajatteli että
mitähän Jos ottaisi sepän niskavil-loista
kiinni Ja heittäisi hänet pellol-le
mutta se Jäi vain ajatukseksi Van-han
sepän ollessa täysi kuin lastattu
laiva Paavo pysytteli pois sepän kä-den
ulottuvilta Silloin oli aina tilai-suus
Istua pajan plmeimmässä nur-kassa
sulkea mieli Ja ajatukset kat-- 1
keralle nykylsydelle Ja liitää mieli-kuvituksen
kirkkailla siivillä Jonne-kin
kauas ehkä Australiaan
ehkä Canadaan Siemen menoa vie-raille
maille putosi hedelmälliseen
j maahan Se kasvoi Ja varttui kunnes
se kantoi liedeiman
Eino muutti asentoaan kovalla pen- -
kiliä Ikkunasta näkyi Jo tuttuja mai-semia
Juna lähestyt Einon kotipaik-kaa
Niin kotiväki Eino el
cllut nähnyt heitä moneen pltkäln
vuoteen Eino naurahti tyytyväisenä
Ja taputteli merenneidolla tatuoidulla
kädellään polvillaan lepäävää rus-kealla
paperilla käärittyä pakettia
Se sisälsi sinisen vlllapuvun Ja sllk- -
klsukat siskolle huopasaappaat Isälle j
Ja komean espanjalaisen huivin äiti-vanhal- le
Paavon sylissä kiikkui Ju- -
I ran menon kanssa tahtia pitäen toi-re- n
melkein saman kokoinen paketti
Mitä sen sisällä oli siltä el Einolla
i ollut aavltustakaan Paavo oli käy- -
nyt ostoksilla pari päivää ennen läh-töä
Ja salaperäisenä plllolttanut kalk--
I kl ostamansa tavarat Nyt ne heilui- -
I vat Paavon sylissä kovin tärkeän nä-köisinä
! Junan klraeä vihellys kajahti le
vottomana vaunun nurkissa Juna oli
tulossa asemalle Clkona lähestyvän
kylän valot vilkuttivat kuin tähdet
pakkasyössä Eino ravisteli nukkuvan
toverinsa olkapäätä: "Paavo he-rää
Jo! Olemme perillä"
Paavo puhdisteli Itseään kuin nuori
koiranpentu katsoi kysyvktl Einoa
Ja sanoi: 'Talsin nukahtaa hetki-sen
r
Einolta pääsi raikuva nauru: "Het-kisen?
ÄH höpötä poika nukuit
kuin tukki ainakin pari tuntia"
Eino nosteli matkalaukkuja alas
verkkoliyllylti Konduktööri aukaisi
vaunun oven Ilmoittaen kantavalla
äänellä tulevan aseman nimen Ja kah-den
minuutin pysähdyksen
Isot pehmoiset lumihiutaleet leijai-livat
ulkona Oli oikein kirkkaan val-koinen
Jouluaatto Asematalon sisällä
odotteli Einon vanha Isä Tuomas
rolkna tähdessiäa vanhus kiirehti
teitä vastaan Ja kietoi kätensä Einon
hartljlden ympäri Ja hiukan hipeis-sään
pyyhkäisi kintaallaan Jotain
TORONTO— LMUAiVlAlfNA JOULUKUUN 16 P — SATUkDAY
Kaksi Joulua
kcsteaa pois silmäkulmasta Eino
esitteli nuoren ystävänsä ja vanhus
lanol tuntevansa Paavon melkein I-ita
hyvin kuin oman poikansa silli
olihan Eino vuosien varrella kirjoi-tellut
Paavosta niin paljon että koti-väki
tiesi hänen elämänsä alusta al-kaen
Ihan tähän päivään saakka
Pian Sak rln talon vanha ruuna höl-kytte- li
leppoisasti kuusien varjosta-maa
metsätietä myöten Iloisesti pärs-kähdelle- n
omaa pilttuutta Ja kaura-annost- a
ajatellen Vanha Tuomas an-toi
ohjakset pojalleen samalla ky-s- }
en: 'Onko se teidän lähtönne ihan
totta vai ?"
"Kyllä se on ihan totta Isä
Meidän passit ovat valmiit ja laiva
lähtee Helsingin satamasta tammi-kuun
kuudes päivä"
Tuomas Sakari huokasi raskaasti:
"En minä oikein käsitä miksi teidän
täytyy lähteä sinne Canadaan
Olisihan sitä työtä täällä kotonakin
Olen aina toivonut että sinä Eino
ottaisit tämän kotitalon haltuusi
Mutta ehkä on parempi näin"
Tuomas Jatkoi puhettaan: "Äiti Ja
Kiina ovat paistaneet Ja leiponeet
koko eilisen Ja tämän päivän Läh-tiessäni
asemalle JAtln heidät Joulu-kuusta
koristamaan Kiina löysi sen
vanhan valkean nauhan missä sanoo
'maassa rauha ja Ihmisillä hyvä tah-to'
sen saman nauhan minkä sinä
Eino pllloltlt sinä jouluna kun Alli
kuoli"
Tuomaan sanoissa oli kysymys
ii
- Eri Maissa
Vapaa Sanalle Kirjoittanut SAARA
sPctcMgcpoocppppectccpegccKtcct'
Kino sanoi kuin Itselleen: "Maassa
tnuha Ja ihmisillä hyvä tahto Isa
minäkin oln saanut rauhan siellä
maailmalla kierreltyäni vanhat
haavat ovat parantuneet Ja voin pu- -
1 hua Allista Ilman katkeruutta"
I Hevonen kääntyi lumiselle pihalle
missä vielä näkyi tuoreet luudan Jäi-- i
jet Talon ovi ponnahti auki Ja ruskea
I pystykorva luikkasi suoraan Kinon
Iclkaplälle haukahdellen haltioitunee
na Kino hyväili koiran korvia
vielä se vanha kuuro Näkkikin tutisi
isäntänsä
Ovella seisoi lempeäkasvolnen nai-re- n
Ja klrkissllmäinen hento tyttö
Eino sulki molemmat karhun syliinsä
ja lopuksi heilautti siskonsa korkealle
Ilmaan
Paavo seisoi syrjemmällä ja kylmä
litki kolin! hänen otsalleen Oliko
tuo Elina ? Tuo nuori neitonen?
Paavo oli päässyt siihen käsitykseen
että Elina oli pieni kansakoulua käy-vä
lapsi ! Ja siellä Paavon pake-tissa
uinaili silmänsä sulkeva klliara-pälne- n
nukke joululahjaksi Juuri
tuolle suoraan Paavon silmiin naura-valle
tytölle Paavon seläpiitä ihan
karmi mitä nyt tehdä mitä
nyt tehdä takoi Paavon ajatus
Mutta el hän Voinut tehdä mitään
Eino ojensi molemmat paketit Eli-nalle
Paavo vaipui hervottomana lälH-rtmpää- n
tuoliin Hän el saanut kat-settaan
pois Elinan hymykuopista Ja
pyöreästä leuasta Elina katseli Paa- -
8
9T
Soivat joulukellot rauhan sekä sodan ajoin
herää kansakunnat pimennoista maan
valonjuhlaa vastaanottaa mielin aroin
—toivoen rauhaa onnettomaan maailmaan
Jouluviesti kiirii ylitse ihmismajain
vuosi vuoden jälkeen se ain' uusiintuu
Saapuu joulu-ukk- o taikavaljakolla ajain
ovi majan matalankin antimille avautuu —
Taas joulutähti rauhanvaloin palaa
taukoo arkipäiväin työt valonjuhlaa varten
Ja miljoonat mielessänsä toivoo salaa
kotilieden lämpöön saapuvaksi sankarien
Joulun herra ja rauhan ruhtinaamme
jospa sieluihimme sovinto ja rauha sais'
Syttyy tähtivyöhyt yllä lumisen maamme
—jospa levon luonto sielullemme tarjoais'
Nyt voittaa tahdon huolet maiset
ja viettää hetken uuden — kultaisen
laulaa mielin kirkkain kuin lapsukaiset
ja unhoittaa huolen harmajan katoavaisen
Sa sovinnon ja rauhan ruhtinas entisajan
joka ihmislapsia opetit ja autoit
valaisit köyhänkin halvan joulumajan
ihmisille rauhan joulun aina toit
Suo joulukellojen pian rauhaa soittaa
että ilo ja onni ois elämässä säilyvä
ja että oikeus ja totuus vallan voittaa
ja ois "maassa rauha ihmisillä tahto hyvä"
— M Rahikka
DiC 16
oa yhtä tatkaMI säteillen kilpaa
Joulukuusen kynttilöiden kanssa Paa-vo
el sitä vielä tietänyt mutta hän
eli rakastunut rakastunut ensim
maisen Ja viimeisen kerran elämäs-sään
Tunteet hänen rinnassaan olivat
niin vieraat Ja oudot että hän el ym-märtänyt
niiden tarkoitusta ennen-kul- u
seuraavana päivänä Joulupäivä
tiä
Joulupäivä valkeni kirkkaana ja
kuultavana
Paavon el olisi ollenkaan tarvinnut
huolehtia Elinan lahjasta Elina sa
nol että se oli yksi kauneimpia esi-neitä
niitit hänellä oli koskaan ollut
ja hän nlkoo pitää sen niin kauan
kuin hän eläisi Paavo oli tehnyt ana-lyysin
tunteistaan ja tiesi että lian
todellakin oli mennyt yli laidan Ihan
korviansa myöten
Vanha väki ja Kino menivät Joulu
kirkkoon Jättäen nuoret ksln ehkä
tahallaan sillä Kinon tarkka silmä
ainakin liuomnsl mistä päin tuuli
puhalsi
Paavo Istui mietteliäällä öydäii
päässä penkillä Ja Kiina Istui yhtä
hiljaisena pöydän toisessa päässä
Yht'äkklä Paavo nosti päänsä ja
sanoi "Kiina kuinka vanha sluä
olet?"
Elina nousi Ja Istui Paavon viereen
penkille- - "Kahdeksantoista vuotta
Miksi Paavo?"
"Elina uskotko sinä että voi rakas-tua
enslsllmä)ksiellä?"
Elina e voinut vastata nyökkäsi
vain päätään
Paavo otti Elinan käden omaansa
Ja sanoi! "Hlnä tiedät että Eino Ja
tnlnä menemme Canadaan kalkki
on Jo lähtöä varten valmiina niin et-tä
el siitä voi perääntyä vaikka ha-luaisikin
Mutta Kiina odotatko tilin
kauan että pääsen siellä elämisen al-kuun?
Haluaisitko sinä tulla sinne
kahden kolmen vuoden perästä?"
Elinan silmät loistivat: "Voi Paa-vo
minä Jo aamulla alkaisin kysyin
Kinolta jos hän lähettäisi minulle
matkarahat sitten kun niitä tarvitsen
Ja hän lupasi ne lähettää vaikka seu-raavana
älvänä Canadaan saavut-tuaan
Mutta minulla on vielä kaksi
vuotta käytävä kansanopistoa ja en
halua jättää Isää ja äitiä ainakaan
niin pian Kinon mentyä"
Sitten Kiina kysyi sen altonalselll-se- n
kysymyksen: "Paavo rakas-tatko
sinä minua?"
Paavo nielaisi kuuluvasti ja nyök-käsi
mykkänä Ja siihen oli Kiinan
tyydyttävä
Paavosta st-- oli parhain ja onnelli-sin
joulu mitä hänellä oli ollut koko
nuoressa elämässään
♦
ttalvosl olkea lumimyrsky Sellai-nen
äkkinäinen yllättävä lumimyrsky
Jolta kohtaa vain täällä Canadan epä-vakalsi-s- sa
Ilmastossa Aseman valot
välähtellvät outoina sakeassa lumi-pyryssä
Alempana laaksossa olevan
kalroskaupunjtln kirkkaat valot oli-vat
kokonaan Jääneet kuin eteen ve-detyn
tihein verhon taa
Idästä tuleva juna oli puoli tuntia
myöhässä Mahdollisesti myrskyn ta-kia
Asematalon odotushuoneessa nuo-ri
mi-- s käveli rauhattomana edesta-kaisin
edestakaisin välillä
pysähtyen Ja kunnellen Meni lihava
nainen Ja luinen vanhempi mlea Is-tuivat
penkillä ja katselivat huoles-tuneina
levottomana kävelevää mies-tä
Jos vih4n tarkempaan katsoi van-- h
mnsa miestä niin nikl totut piir-teet
Tukka oli melkein raulanhar-ma- a
mutta piirteet olivat samat Ei-no
Sakari el ollut paljoakaan muuttu
nut viiden vuoden alkan Tukka vain
oli tullut harmaammaksi suora ryhti
raskaassa kalvantotyössä vähän tai
Christmag Edition
Fir$t Scction
TheOnly
Democratic Finnish
Nevvspaper in
Canada
VOLUME XIII
punut ja hänen ennen niin rauhatto-missa
silmissään oli onnellinen Ja
tyyni katse
Kino kfttnlyl hymyillen vieressään
Istuvan vaimonsa puoleen Liina Sa-kari
el ollut lilalla laihuudella tai
kauneudella pilattu Mutta hänen rin-nassaan
sykki sydän joka oli puhdas-ta
kultaa Ja hänen ruskeissa silmis-sään
asui hyväntahtoisuus Ja ystä-vällisyys
Eino oli tosiaankin löytä-nyt
onnensa täältä Canadasta Hänen
rakkautensa Alliin oli ollut tulista Ja
kaiken murskaavaa mutta tämä toi-nen
siinä oli Jotain syvempää ja ta-saisempaa
Ja ehkä sen vuoksi kaiken
kestävää
Kino katseli Ikkunasta ulos tuijotta-vaa
miestä Vuodet vierähtivät nlln
helH)stl taaksepäin Kino oli istuvi-naan
Limingan niittyjen yli kiitäväs-sä
junassa Paavo Mäkelän tukka oli
taasen valahtanut otsalle ja hänen
kätensä herpautuneet velttoina si-vulle
Mutia leuka ei enää ollut tyttö-iniilse- li
pyöreä Se oli melkein Illan-kin
Itsepäisesti ulkoneva Ja voimakas
Kino tiesi että silloinen Canadaan
tulo el ollut Paavolle helppoa Sinne
Suomeen täytyi Jättää Elina odotta-maan
Ja kirjeitä kirjoittamaan Heti
Canadaan saavuttuaan he molemmat
salvat työtä kalvannossu Kolme vuot-ta
in ia u alla työskenneltyään Paavo
menetti kivien vieremässä oikean kä-tensä
rnnteexta asti Se oli ollut kat-kera
pala ottaa vastaan Paavo joutui
pola työstä ja hän perusti sairaalasta
päästyään oman pajan kaupungin ul-kopuolelle
Hän oli mainio seppä Yk-sikätisen
sepän maine levisi rajan
toiselle puolellekin Kyllä olisi emän-näksi
tulijoita löytynyt Ihan tusina-kaupall- a
mutta Paavo el edes katsel-lia- t
sinne päinkään missä veikeät tyt-tölapset
punoivat paulojaan
Kiina olisi voinut tulla jo vuosi
sitten juuri siihen olkaan milloin
I ramim khm bikoi parantumaan mut-ta
Paavo oli sanonut että hän haluaa
saada kodin ihan valmiiksi ja hyvään
k u nt K) n ennenkuin Kiina tulee Ja
nlln se oli Jäänyt Eino oli Ihan ym-mällä
Paavon suhteen Mutta Ulna
talsi olla kalkki näkevä koska hän
fttl ohjakset omiin käsiinsä kirjoitti
pitkän klrj-e- n Kiinalle ja Jonkun ajan
perästä sai vastauksen Elinalta Sku-laava
kirje tuli Kinolle Ja siinä Kiina
pyysi matkarahoja Ja mitä pikemmin
sitä parempi
Joku aika myöhemmin Paavo sai
kirjeen missä Kiina yksinkertaisesti
ilmoitti saapuvansa Canadaan jou-luksi
Kerran Ulna tapasi Paavon tuijot-tamassa
kädentynkäänsä Paavo kat-seli
kättänsä epäillen: "Ajattelin täs
sä vain että mitähän Kiina mahtaa
ajatella tällaisesta raajarikosta
f Liina en ole edes kirjoittanut hänelle
että käteni on poikki "
I
1 Liinan ääni tuntui tarttuvan Jonne--
kin hänen rintakehänsä seutuville
mutta hän sanoi totuudenmukaisesti
' ja vakuuttavasti- - "Sama mieshän
sinä olet käsi tai el"
Liina katseli ympärilleen Odotus-huone
oli täyttynyt Ihmistä Paavo
Istahti alas hetkiseksi Ja melkein heti
nousi uudelleen katsomaan ulos ik-kunasta
Lumi lenteli vielä tiheänä
mutta el nlln rajuna Kokonaan lu-men
peittämä mies seisoi asemasi-llalla
lyhtylneen Juna oli viimeinkin
tulossa Paavo kiirehti ulos slti odot-tamaan
Etäällä näkyi Iso himmeä
silmä se kasvoi kasvamistaan
's Iina porhalsi asemalle ja pysähtyi
tasaisesti horryä puskien Alvan kuin
Vanan alkaa altten Paavon otsalle
kohosi kylmä hiki Mitähän Jos Elina
el enää vällttälslklän hänestä
Jos el Elina tunnekaan ja kun
Kiina nikee käden mitä slttenT
(Jatkoa 4-ne- lli sivulla)
ti
!
t II
Mf