Vapaa Sana, April 18, 1942

              imm v + f'%niKmLii 1ilM%i
V no 'ii- -y _i M % IT4 -- M
:-- — - m m
—
(Jatkoa)
II
Epra juoksahtl veräjästä pirtin
nurkalle Emäntäkin kiirehti katso
maan Siellä jo aivan vai tapaisella
pannalla ajettiin karjaa törmää
ylös
— Niillä oli onneksi paimen mu-kana
Karvakuono sai tyhjiin lys-tin
tällä kertaa — sanoi Epra pi-haan
palatessa — Minä otan vii-katteen
ja lyön kar-jalle
tuosta valniojalasta Aitl an-taa
siiraikoa Viilille leipää ja pii-mää
Lähdemme pcloittelemiian ryö-kälettä
— Olisipa nyt pyssysi edei kun-nossa!
—Ei ole tullut viedyksi seppään
— sanoi Kpra raapaisten korvallis-taan
Epra haki vajasta viikatteen ha-ravan
ja kopan painuen sitten asei-neen
vainiojalkaa kohti
Villillä oli paha pulma ratkaistava-na
Menisikö vai lyöt-täytyisikö
isännän matkaan Mutta
koska isäntä viittoili pois luotaan
Ja emäntä ääntell perin ystävällises-ti
niin ehkä oli tarkoitus totinen
ja vakava Villi asteli viiliä n louk-kaantuneena
kuppinsa ääreen ja al
koi hotkia piimäisiä
ta minkä ehti Tällaiseenko nyt mu-ka
oli alkaa kun tuuli toi silloin täl-löin
sieraimiin sellaisen iljettävän
vihatun hajun että väkisinkin nis-kakarvat
nousivat pystyyn
Eipä toki ollut jäljellä enää kuin
muutama pala! Pianpa tästä pääsisi
lähtemään perässä
Mutta miten olikaan niin emäntä
oli Villin huomaamatta sulkenut kor-kean
pihaveräjän Siinä sitä nyt ol-tiin!
Villi hyökkäsi veräjälle mutta
jo ensi nuuskaisemlnen selvitti asian
todellisen laidan Villi paneutui vat-jalleen
veräjälle Ja työnsi edes kuo-nonsa
veräjän ripojen välistä ulko-puolelle
Mutta el sekään auttanut
Isännästä et saapunut nokkaan pie-nintäkään
viestiä Tuo inhoittava
löyhkä vain tuntui silloin tällöin
Oli niin ikävä että täytyi pakos-takin
ruveta inisemään ja uikutta-maan
Ui ui!
—No mitä e Villi nyt Itkee tääl-lä
— - aikamies! Mikä porm arkki si-nusta
on tullut! — huuteli Epra as-tuessaan
luhdin nurklUe veräjälle
ja pihaan
Vaikka Villi kovin thastulkln Isän-nän
tulosta el se voinut ol!a har-missaan
vähän toruskelomatta Piti
vähin luskutella ettei nliyttäiei liian
tyytymiseltä
Vasta kun Villi näki miten ruohot
Jaettiin kaikelle karjalle istui se
odottelemaan mitä tulisi tapahtu-maan
tämän Jälkeen
—Minä lähden nyt Villin kanssa
vastatuulta kohti koska se tuntuu
valnuilevan sieltä Jotakin outoa Ei
karjalla ole täällä nyt mitään hätää
— jutteli Epra äidilleen poistues-saan
tarhasta
— Katso vain itseäsi kun sulia
el ole pyssyäkään Muista MääsI!
Pistä edes kitves vyöllesi! Muuten
älä lähdekään!
Epra kääntyi yx alkoi vastata Jo-takin
leikillistä mutta nähdessään
atdin vakavan katsoen jätti kajoa-matta
leikkisävyyn
— Kyllä pistän — sanoi Epra alis-tuvaisesti
— Voihan siellä olla vaikka itse
— huusi äiti va-roittaen
— Ota kä-teesi!
Se on pirtin uunin nurkassa
—Kyllä otan — hymyili Epra—
No Villi tule mukaan Saat kaulai-mesi
Erra etsi kaapin räältä rautakau-lalme- n
Joka cli tehty Tartavasten
suojelemaan koiran kurkkua Ja kau-laa
suden hampailt
- _ -- - uj w: -- k viLauaidcU-iuc- it MiJzemtita!
SILMUKORVEN
NUORI EPRA
Satakuntalainen Kertomus
Kirjoittanut Kaarle Halme
rouhekopalllsen
puolihäpclssään
ruokakupilleen
leivinkappalel- -
mesikämmenkin!
rjhmykalikka
Syksyin Ja talvisin sidottiin tämä
vanne aina Villin kaulaan heti hä-märän
tultua jolloin koiran varsi-nainen
tehtävä talon Vartioiminen
alkoi Kesäiseen aikaan sitä ei käy-tetty
muulloin kuin korpitaivplluk-sill- a
Kaulaimen saatuaan Villi tunsi
vaistomaisesti että oli turvattu vi-hollisilta
eikä sen rohkeudella ollut
mitään rajoja
Kun Villi vielä näki Isännän pistä-vän
kirveen nahkavyöhön lonkan
taakse ja ottavan ryhmykalikan kä-teensä
syöksyi se Ilosta ulvahtaen
veräjää kohti
III
Villin käyttäytymisestä Epa ym-märsi
että koira el enää oilut vai- -
nuyhteydessä ilkeähajulre:i pedon
kanssa Sen tähden Epra päätti kul-kea
naapuritöllien vlljelvsaukeaman
reunustaa pitkin laltatuuleen saat-taakseen
Viilin uudelleen suden jäl-jille
Kuljettuaan ojan yli Ja oh! Tör-mäl- än
viljelysten arveli Kpra Jonkin
matkan korpea astuttuaan että o
olisi aika matkata korpi rantaa pitk'n
takaisinpäin ja ohi Silmukorven töl-lin
aukion sillä täälläpäin Villi ei
näyttänyt tuntevan merkkiäkään
mistään korpihurtasta
Villi oli unohtanut kulkemisen va-kavan
tarkoituksen ja oli rajattoman
onnellinen kun sai pelolttaa jonkin
metsäkanan kiireiseen pakoon Oli
kovin lystiä karahutella sinne tänne
Ja nähdä miten kalkki häntä pelkä-sivät
Ei ainoakaan otus uskaltanut
asettua tielle Ja oravakin kiipesi he-ti
korkeimmille oksille kun se näki
miten korkealle Villi hyppäsi Huh!
Pois tieltä vaan rääpäleet!
Kuljettuaan uudelleen ojan yli ja
noustuaan pajukosta honkaiselle
pättärälle Epra tunsi hyvin tuon tur-manpalk- an
Olihan hän kirveellä
veistänyt ristin tuon könttyräisen
männyn kylkeen
Siinä oli hänen isänsä tuupertunut
haavoihinsa kamppailtuaan kuolin-kamppailun- sa
hirveän karhun kans-sa
Epra oli kuullut isänsä huudot
tuonne kuokkamaalle Joki nyt jo oli
usean vuoden vanhaa peltoa kantaen
kolmannen tai neljännen lainehtivan
viljansa Mutta ennenkuin hän ehti
perille oli taistelu Jo tauonnut
Vierekkäin makasivat kuollut
kontio Ja viimeöissä henkitoreissaan
Jtcutluja JicUdedJa
Kirj Hannes Kotka
DoWes
Donna Dolores peillhln silmää
Hän hiljaa huoahtaa
Punamaalia huullhln vetää
ja kulmia tehostaa
Vielä puuterin valkea viuhka
kun kasvojen ylitse käy
nenäliinahan tuoksuva tippa
el vuosien jälkiä näy
Donna Dolores lavalle astuu
Hän hurmaten hymyilee
Moni silmä salaa kastuu
kun laulunsa helkkyelee
Graziella
Ilkkuva nauru Ja notkuvat lanteet
Helyjä helkkyvät kaunihlt ranteet
Helminä välkkyvl hampaiden rivi
kuin kukkien keskellä kallehin kivi
Silmissä sälhkyvl etelän yö
kuutamo kirkas Ja tähtien vyö
Huultesi hurma
on sydämen turma
Mieli mun syliin sun temmata ois
Ja kauaksi kauaksi kantaa pois
riutuva monen karhun taypaja Tait-tunut
keihäs törrötti karhun rinnas-sa
ja isän vasen käsivarrl ja olka
olivat siekaleina
Kun Epra kauhusta huudahtaen
syöksyi Isänsä viereen kuuli hän tä-män
kuiskaavan: "Kuoliko se?" Kun
Epra oli tuskin ehtinyt vastata tähän
yksinkertaiseen sankarikysymykseen
hengähti korven urhea valloittaja
viimeisen henkKyksensä joka Epras-t- a
tuntui tyytyväisyyden huokaisul-t- a
— Vielä kuollessaankin voittaja!
— oli Epra sanonut äidilleen kan-taessaan
isänsä ruumiin pirtin sän-kyyn
Muistaessaan nyt tuota kaameata
tapausta ja katsellessian rirtiä
Epra painoi päänsä kumaraan
Astuttuaan muutamia hitaita as-kelia
Epra pysähtyi katsomain Vil-liä
joka nuuski limaan kuono kor-kealla
Villi vilkaisi Epraan ja lähti päin
tuulta selkäkarvat porhollaan Ep-ra
lähti nopeasti astumaan Terässä
Kun oli kuljettu satakunta askel-ta
avautui heidän eteensä ojanteen
pohjalla pieni ohutta nurmea kas-vava
letto jonka sinlsavella lelluva
turvekesl oli niin sitkeä että se ani-harvoin
päästi lehmänkään jalan lä-vitseen
Tämän muutaman sylen levyisen
leton vastakkaisella rannalla kulki
tummanharmaa suaenreuhka varo
Tuulen Epraa J:i Viillä
Anna-Ma- ri
Mua hellästi silmlhin katsoit
kylätiellä kun erottiin
Kukkasen muistoksi annoit
Se on kauan jo kuihtunut
Minä kauaksi kuljin sun luota
Anna-Ma- ri kun erottiin
Vaan katsetta kainoa tuota
ole voinut ma unohtaa
Gondoolissa
San Marcon laineet laulaa lauluaan
Gondoolt vitkaan jatkaa kulkuaan
Yö tumma onpl niinkuin eebenpuu
Samettltaivaan katsoo kalpee kuu
Sävel mandoliinin jostain kantau-tuu
Yön tenhon valtaan mieli antautuu
Kuin mustat varjot öisen hetken
aaveet
häämöittää palatsit nuo sadun
synkät haaveet
Ah iäti Jos liukua näin saisi
kanssasi armas unten ulappaa
El aamu koskaan valkealsi
Ja eessä välkkyls onnen kaunis
maa!
vastaan ei susi huomannut itä en-nenkuin
Villin hypätessä ktskelle
lettoa Ja äreän klrekahtavastl hau-kahtaessa
Susi hätkähti askelen verran suo-raan
sivulleen pajakkorant&a kohti
Ja Jäi siihen tuijottamaan Villiä
Tällä hetkellä Epra tunsi kipeästi
pyssyn puutteen Hänellä el ollut
koskaan ollut halua sen käyttelem!-see- n
ja siksi hän oli lyönyt laimin
sen lukon korjauttamlsr Olipa
nyt sentään turkasen tuhoisa juttu!
Nyt olisi tarvittu!
Susi liikahU ja alkoi lähteä tiehen-sä
mutta samassa silmänräpäykses-sä
Villi hyppäsi korkealle ilmaan ja
ärähti julman vihaisesti
Niin peloittavalta kuin Villin hyp-pyä
näyttikin ei vie-nyt
koiraa enemmän ku'n askelen
verran sutta lähemmäksi Mutta sa-massa
kuin susi jälleen uudisti pa-koaikomuks-ensa
teki Villi saman
uhkaavan tempun läheten jo parikin
askelta Nyt Villissä oli enää tuskin
yhtään myötäsukaista karvaa Se oli
kokonaan pörhölnen
Epra tunsi itsensä perin avutto-maksi
Jos hän hyökkäisi päin läh-tisi
peto epäilemättä heti käpälämä-kee- n
Mitä olisi tehtävä? Heittäisi-kö
kirveellä? Mutta oli lilan iso
kapine! Susi väistäisi sen helposti
Äkkiä Epra muisti miten hän oli
pikkupoikana opetellut puukon heit- -
vastl astellen ja keinahtelevaa tur-jto- a tallin seinään ja lopulta tullut
veketta nuuskien fnlm taitavaksi että useimmiten o- -
käydessä i
kuitenkaan
(Jatkoa ?:nellä avulla
RUKKASET SAANEILLE SOTILAILLE PARANNUSTA
fl"HKaaM"HflraM"BarKig— ~ m KHBHH3HPksBrlbiTsLIIIIIIIB BLB
ssiiiHisiiiiC'%visiiiiiiiiiiiiiiiiiiiil0V
--vBlll[llllllHiii[llllllllllllllllllllllllll
- -- gj Tiytifmagb TinBBBBfc B 5! ("""'p fkC k siiiiiiiftUisiHisiiHkisiiiiiiiiiiiiiiiiisiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiS isiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiB
lJ7ZMLissmyFajyEgm7?TMrfPtOäfda M gw Vsm7 1W V aHH m Ll B'
a- - 41 HKH
aMSsssssTss" ksssllllV9BtislBitillllitecii HislW 5ä?
m T - — '— ' "TiTiTiTiTiT ~
k-v- - v - ' ' IV- -
en
n?
se
se
se
TWlslllllllK 1 ti „ w - =lsslllllkw f s ' ' -- s- 'sT- - t
Kun YhdysvaltaUltet sotilaat asvat rtikkt kotlksupunklnsa tytSiltl niin M voivat liittyi
"RskkausvakuutusyhtlBÖn" Hollyvoedisa Ja mtnnl Cmp Csllanlln Jnt BUtrin Ja toisten näyt-telljattärl- en
vieraaksi Siellä hellU unhoittuu sydämen tuskat Kuvaus Irl Adrian Unisilla
parantelee naiti rukkaset saaneita sotilaita
Purjehduspäiv
Kirjoittanut Anthony Vane
"Mikä kaunis vartaloinen hän on
ja huomasitko hänen mitä ihmeelli-simmän
kaunista aaltoilevaa tukkaan-pa
Kuka hän on?"
Hän Joka tämän kysymyksen teki
viereiselleen myyjätärtoverllleen oli
Pölly Llndeson Hän teki tämän ky-symks- en
melkein kohta ensimmäi-senä
päivänä kun hän oli saapunut
myyjättäreksi naisten käslneosastolle
Bon Ton kauppaan Toinen taas oli
jo Järkiintyneempi ja puolittain o-saaottava-lsena
katsoi pienen sorea-kasvulse- n
Pollyn päälle Kaikkihan
uudet tulokkaat lankesivat samaan
syntiin ensimmäisenä työpäivänään:
ihailemaan Bill Kentin persoonaa
Bill taas oli myyjänä vastapäätä ole-valla
miesten urheilupukujen osastol-la
"Sehän on Bill Kent" Hän koetti
hienosti tehdä asian näyttämään sil-tä
että ei syntyisi mitään harhakuvi-telmaa
ennenkuin toinen alkaisi val-mistamaan
valloitustaan "Hän on
Bill Kent luoksepääsemätön Bill
tuleva Clark Cable Bon Ton'ln kau-pasta"
Pölly katsoi uudestaan yli toiselle
puolelle Nähtävyys oli aivan suu-renmoinen
"Pidetäänkö häntä suljettuna Jos-sain
karsinassa yönalkaan tai Jotain
sinnepäin?" kjsyl Pölly kohta vas-taan
hyvin viattomasti Toiset kol-me
myyjätärtyttöä Jotka olivat Pol-lyn
kanssa naisten käslneosastolla
hymyilivät hänelle hyvin osaaotta-vaisest- i
Naisina he olivat saaneet
käydä läpi saman kokemuksen
"Bill Kent el tarvitse aitoja Ainoa
mitä hän tarvitsee on kunnianhimon-sa
Se nulikka on saanut tiukasti pää-hänsä
etjä hänen suuri tulevaisuu-tensa
on l!o!lywoodlssa tähtenä Hä-nen
ajatuksensa on siinä eikä nai-sissa"
"Oh minä huomaan" Pölly antoi
asian mennä sillä tällä kertaa näin
ensi päivänä
Tehdä työtä osastokaupan tiskin
takana naisten käslneosastolla oli
aivan uutta Pollylle Hän oli käynyt
läpi korkeakoulun omilla ansioillaan
vanhempainsa kuoleman jälkeen Ja
vielä sen lisäksi oli hän ottanut yli-määräise- sti
yksityissihteerin kurssin
ylitöinään Iltaisin Rahaa oli ollut vä-häsen
ja nukkumlsalkaa vielä vähem-män
Mutta Pollylla oli riittävästi si-tä
mitä hän tarvitsi viedäkseen tah-tonsa
läpi
Hän oli ollut aikaisemmin eräänsä
Umoltusasiatoimlstossa työssä ja
siellä hänen olonsa oli ollut hyvin un-tuvaista
Täällä oloajallaan olivat
miehet tuslnamäärln Juosseet hänen
perässään Pölly tunsi miehiä Jo aika
hyvin mutta kukaan el ollut tehnyt
häneen mitään erikoista vaikutusta
ennenkuin hän näki Bill Kentin Oli-pa
hänen työnantajansakln työnväli-tystoimistossa
yrittänyt häntä lähen-nellä
mutta väärällä ajalla Josta seu-rauksena
oli että Pölly menetti työ-maansa
Ja hänen oli mentävä Bon
Ton'iin
'Tuolla toisella puolen olevalla
osastolla on tyttö joka antaa minulle
kylmiä silmäyksiä" sanoi Bill vieres-sään
olevalle toiselle myyjälle
Ted"ille sen viikon loppupuolella Jol-loin
Pölly oli alkanut työhön Mitkä
tahansa lieneekin ollut Ulliin muut
etuisuudet el hän kuitenkaan ollut
sokea naisiin nähden Huolimatta
siltä vaikka häntä Joskus epälllyttl-kl- n
pääsynsä elokuvatähdeksl ja y-lels- ön
suosikiksi tulevaisuudessa
"Tuollaiset tytöt ovat Juuri niitä
Jotka tuottavat miehille päänkipua
poikaseni" sanoi Ted oman koke-muksensa
perusteella "On parasta
kavahtaa sellaisia tyttöjä jotka salaa-vat
kaikki Itselleen Erittäinkin Juuri
hänen tapaistaan Katsos Pölly Un-deso- n
on ollut jollain rahapösöllä yk-sityissihteerinä
ennen tänne tuloaan
Hän on saanut jo liian paljon luokka-arvontuntu- a
verrattuna meihin toi-siin
köyhiin työläisiin"
"Niinkö luulet? Se on hyvin mielen-kiintoista
tietää Ted" Sen Jälkeen
alkoi Bill lainaamaan hyvin paljon
huomiota erikoisesti erääseen määrät
tyyn kohtaan naisten käslneosastolla
Pölly oli todellakin kaunis Ja miellyt
tävä Bill oli huomaav ira
tä Pollylla oli Jotain omlnalsun!
ia iuiutt Ijriuuia P UttuL JoU3 j smamaiunia Hänen tn otty
seiva
Seurauksia ei aina olo niitty J
Keai arvaia jos ne ovat UtL--
Pölly ja Bill tekivät kohta Um-- J sllnsa sen vaikutuksen ettäBiJi
luisua alas itse rakentamaltani
kealta rappuselta Ja ksyl j0 Kll
ko Pölly lähtisi hänen kanssuj
tlon toimeenpanemalle päjri
ja tansseihin
Pölly huomasi kohta etti Ejl
ollut joutavan Itserakas eikä tjij
päiväinen ileensä hän näytti oi maailmalle hyvin miellyttävä
Hän kuitenkin piti tiukasti I dramaattisesta suunnitelmastaan tJ
den kovasti työtä sen eteen Cu
ylityönään sen Jälkeen kun kit
lopettanut päivän työnsä Boa 'J
lssa
Pollylle hän kertoi kertomani j
tykänkin toivostaan ja unelman
Nämä dramaattisten opintojen ci
miset maksoivat hänelle rahaa jj
kaa Kumpalstakaan el ollut pi'J
kulutettavaksi tytöille jos tahtoi
dä heitä joskus ulos Pölly hyd
Ja otti tavakseen mennä toisi
niuln puutteelliseen asuntoon
keittää siellä heille yhteisen illallU
ja — kuunnella häntä
Kuunteleminen synnytti hlte
erään epäilyksen 1'ollyssa Ja jorl
laisen tyhjyyden tunteen Jota tri
voinut poistaa "Kun minun tHu
tenl tulee käyn kohta siihen
ennenkun se kerkiää minulta
En tule ajattelemaan mitään e:
eikä ketään kunhan se tulee
El ketään!
Tulipa sitten päivä jolloin et 1
Kent näyttäytynyt lainkaan tyohöa
Bon Ton'lssa Eipä edes Ted mta
urheilupukujen osastolla tiennyt i
tä siihen Pölly ajatteli taas et'i
on sitä Blirtn vanhaa tarua zt
toivot samalla että hän olisi ceq
nyt
"Bill otti kalkki Jälellä o
palkkansa ulos lauantaina ja tv
että hän et voi tulla takaisin eisl
Johonkin aikaan" kertoi neiti 1
ders hyvin virallisen näköiseni tuq
luona oleville myyjille Neiti &M
oli kirjanpitäjä konttorissa i
maksuosastolla "Bill mainitsi 1
hän el ole aivan varma silti ja
tämä tulee olemaan hänen rifc
sestl pois Jäämisensä Onkohan M
melnkln sitä elokuvahommaa U
va Pölly?"
"Pelkäämpä sen todellakin o!r
sitä" myönsi Pölly tuskallisin
tein Olisihan hänen ritänyt w
paremmin ajatteli hän kuin ettij
na Itsensä vaakalautaan Bill &
voimakkaiden pyrkimyksien rinu-- 1
Kauheaa ykslnälsy"U kesti j
päivää ennenkuin To c
Jälleen Tällä ajalla c'l ban jo =1
tautunut Itsensä täU' tI'-- -
myyteen Pölly näki I In
Bon Tonin kaupan ku jva F- -
vaatelaukku kädessään aa pyMI
naisten käslneosaston k -S- "-c
"MenPtkft lohonkln PollT
tuntui tällä kertaa ke -- niffiilii]
hänen sidämensä Cli! rapti- -
nelliselta Enslmmäl 3 kerran cj
Bill Pollyn käden omaansa j I-- sitä
"Olen menossa Ja n 'suli
lolnon alatili että kUU SaaB
den niin tulen takaisin un" W
sl jos sinä silloin vielä odota!
Pölly Taikka menlnkS jo tct
sinalsen tarinan?" Hn ™l
laukkunsa Ja näytti rollrtJ
olevaa laivaston nniromua si
sai hän myöskin vasuukien
"Et lainkaan mennyt edelle
Poly Odotan aivan tcKsi
purjehduspätvää
Näkemistä voidaan F1
tamilnla nauttimalla n P"-mo- net
miehet Jotka on tyUt '
semmtn ilmavoimista t-- ~ ™
min senjälkeen knn h ow
neet runsaasti tuota —