Vapaa Sana, June 01, 1946

              li H
i- -
i"innUfl y #7 y j caa
-- ' Z I w —
--) m I -- 1 _ _ J trTAN 7 i ? A tn & - ?f A --v- m j -
1 V™-£--
iT
--V-v_
Vv
_&s _ m — r f
k 1 af-i- u
-- taTaaf aV I I
X- -- - 1ZMJIM%%JUHIJA JS5 -- UlMMÄ
~Z-&- 'awaj rHP -'- 2 ___ rffjjjgl
LJÄ--
yssMe emme lannistu
Kirjoittanut VIENA KORHONEN
Talvisodassa kaatuneitten veljieni muistolle omistettu
19
011 piatty taitava pooHvfilllu
-- eaikylvot oli aaatu oaaalllaeatl
' uorttatulktl lUklia orat aarttl ta-paava- lu
Siunaava tade kostutti Il-loin
utlMMa Maltastaan kamppaile-vaa
korplrahvaaa peltoja Ja_ laikat
nälkiintyneet liimat jotka Valvoin
oli taata hangista talven painoi-vat
taata nautinnollisesti tuoree-te- n
ruohoon alulta tuoksui väkevä s
ti Ja lrlrpat stoyrtit lemusivat Ihmi-nen
Ui Ml tuon kaiken kiihottavana
otaftiukMnta ylimaan taakka Kaikki
aistit ja vietit alppilna Ja herellUba
Min un nuti tokn tai toteutti It-seään
Jatkamalla sukuaan Kaiken
tohdutukaen ja toivoa Jumala Muura-si
luonnon Jh Ihmisen IA nä n II ma uk-sia
karuin Ja usaaotuvln kataln sil-li
muuttamat järkkymättömiä suun-nitelmiani
Kraana ii v£n salvat kylui ase-kuntoiset
miehet lllksikaniullfyuno
määräyksen de tuli kuta a la ma
kirkkaalta taivaalta vaikka tuonin
entein Ja ai vt aluksia olikin sisäises-ti
alnl tunnuttu aellaUU tapahtti
maa arten Kjlsn asukkaita et ollut
ryhdytty tilrUimaan turvallisemmille
Iialkoli e joskin littaktu oli ollut ko-hinaa
"Vakavin kasvoin jättivät nuo
ret miehet kotinsa stlta he aavisti
at valkVel otaa ollut vielä Julistet-tukaan
että nyt oli kysymyksessa
pitkäaikainen töilll ainainen ajalli
nen ero nallll tanhuilta Kun Iit rlen-slä- t
jilnlol l-- n aulissa risteileviä
Ultäan huonoimmissa sltlillaattels-saa- n
kokoontumUpaikkollilnva katse-livat
kpk'nralet pirtit hammas
tjnelnl hflilan Jlkeeiia Ji aimot
Joitten kuollti alkaUeinnian totn-valli- e
n lkälii Jumteet tiukin olivat
'htlntet silitä nlelUat erajlnn i!e-!i- u
kyyntleitaan
Kun joku heltta eniimmaUen Is 11-Jaluu-den
pilnae4a tahdon Jälkeen
raskaana mleitä pistäytyi Antin tu-paan
hau taK-- l mleiiMi Ikä uikuin
kokwn kiipeily neeaA Istuvan rappu-silta
"Sinä olet en n hytiltal kun
i Un limut lahteä lrkknl tulija
silla hftkeUA yniiii(lrtimttiimati ka-('eiiti- eu
lllljia
Mies katjl häneen kntikalseti puo-littain
ammunut Uine silmissään
H)tllanlkr Mnotan leuka näyt-ti
hieman rasahtavan "MtakO arj-let- "
S Hioin II Ilja nykäisi toraan tuvan
Arnesta otella siaalle J tuthtu-aeen- a
syUmeni rvyyVsl mjrftten
atntettuaa Irkkol:
"lasistka ettei hinkin tMltsaltl ol-la
miebeal aleatsa Jovkoaaa Johon
tolaea hnlvtaan aanMtHea:
"JSnplhan mtn slll NHa kjrlM
leQlkkln on kaormaane"
Nila saati ulrat sitten naiset Ilta-kauden
pohtia tapahtrmaa ykslrJU
en talehea tstunss tuvan portailla '
omaan hUJalartHteensa kkartytvnee-- k
Ja plhaUnnat nUensival pesM
fclaea vttpaoletlaan katon riyataa
aen aasat Ui raitaan niisti vaa-roista
Jotka uhkasivat ihmislapsen
etH Ja hänen elantoaan t nai pirt-ti
Jo veeikattoot: ehtinyt mtetiaheii
tyhjiä ikkaaoln ja kaiamtntta tuok
snl tm ktrljalaa jaarerasa
Mmtaala pltt Unan Hikeen
atoHtlvat tykit rajatila kumoaa laa
laasn JoklB serratat Uhallft saat
tai raskaan tykin suntaaa rasftkttU
pnahaa Ja jokin naru llekakrtyvles
an Vanatnpana Ivnahrtti pelrtaan
Iraadea pM keraa a vauhkoontuneen
katteen rmnarUlem Matta tähÄ
pitvalti vlikao rllkolu kasaa etMn
tyt Saoasatalaen ntie tyoasl taake-pat- a
vaiaooiaaaaa aliakata ltjely-- a
etaaaytUI korrpea sivistys raakalal-tnnt- u
Traon kaiken hintana oli kat-taakin
silloin talloin kaataatava a--
MaBl asiasnkln kotsta j
I vaiaao Mal ptrtUaaa MMHeHy
ntyhkyitaaa flatnaansa
rb§a4 ns)!) tM Reet Kttnnfi
Antin tnrall' taluttaen kahta ptenim
ikansa Ja haaen aauriaaa ulkone-vl- t
llmltsaan II pMHtetjrn plon
ilme
Klki meilan oi iti keraannyttÄva
samoihin aanmuksiin Joita tuntuisi
krvailisemmalta?" nan sanoi Ja kut
soi lasitu niky tslkö Aino-Knllla- a tn
'fvtksi Kem-ll- n pirtiltä jonne oli la
hettjtty sanan vientiin
Mlti pelon syy ta meilli oi Iti tafll-ii- "
anoi II Ilja siirtäen lapsensa
i uineita rinnalta toiselle " S uoma loi
ethän etenevät"
"MIUko pelon syytÄ tteeta Joka
li nlna ollu raiiliallisuuden periku-va
sonneill -- apleln kasin pienen
tyttonä hanit?en vyota } silmät Il-maisivat
salattua liituä "Kusti aln
oli haota haklessian nähnyt outoja
m lelliä liikukleran tuolla korvessa
1'olka kuullesaan aanta älysi mennä
pensaaseen piiloon Kuinka olisi ky-nytkää- n
Jollei mennyt Venattä oli
vat pjstulttaneet nliikiilklessaan tuut-'- a
oli ollut Joukosna suomeakin pu-huvia
Ja lillu oli poika sisukas että '
haki hevosen ~ Kemelln lionen t
e olikin - kun miehet olivat kadon- - j reet toiseen suuntaan Sinol: 'tln i
IKiäiln etten Jätä ryssille hevosta J
aikkn mlka olkoon"
liee i nauralitl liermostuneestl Ja
katsoi toistamiseen tielle
Ililji sanoi- - i
"K-ni- ell setikla jflnlshousu läliet
iiä poikasen vaaraan Noutaisi lte
I eosella Mutta Jospa olivatkin o- -'
:nl sntilalts Jitka kulettlvat van- -
klrssää- -
Anttl ko'nt!l pimsä sanomalrlideii
taka Ja liJnen kasonst näjtthut
huolestuneilta
"Kl Itiä tavaili nnkeja kuljetell-a"
lian virkkoi yksikantaan
Jonkin nlkp-- i alaa pohdittuaan
lleeti lahti tyttailneen tinalleen lat-uina
Ja sinrana paljaat kantapäät
iameen helma piesten ejCimääräl- -
ien turvallisuuden tunne mielessään '
kun nttl oli luvannut neiio'ella
vsiats toisten miesten kaiissji Ja
ärjestta jotskin vahtis
Myiihemmlu illslla lie kokoontui-vat
ktikln K nielin tuvalle ja Ilta
pälpätti:
"KvIUthAn sen tletaa tnmie mei-'a- t
taetntn kulu rottn hnkkuiin II-ni- an
minkäänlaista apua" tle nyt vaiti IU" ssnnl Joku vai-moista
mutta Ilta jsitkol pilpatit-taa- n
hemmstuneen klreusti pienten
Mltelltnlen iwlaessi levottomalla
lieskalla
I!emeli Jonka oli valUnnut tsaii-noi- n
en pohli herpaannuttava sota-IsahttHs- a
kuunteli hanta ilmat ätvt-reml- ni
tvjroriei Ja hampaattoman 'aa 'eMessa nykiviä HtkkettMn
I In oli valmis evakotmaaa perheen
si alin pian kuin tilhen tarjoutnlst
oplva tllaitntit Kiho hänellä ollut
katrasta? Turvattomalta tuutut elä-in
tolaji Tiedi milloin Joutuisi
tyssan uhriksi Han vaanM piippu-han
sauplelestä toiseen ja hänen kk-lihtele- vi
Unensa särisi alavireisen-mi- n
kniu koskaan ennen r-nu-kst rfl-'ihtltftn-en
mielessään Ja han muis-ti
tutkalla Ulle'uaa lehmistä san- -
UrltaMlaB kutea hänen tjaasa
istaa UtoaaMitl ja arvioi Yanaem-a- t otrtt lrtutUtMMt palkonsa kp-llakt- a
Ja ne rllprulv-a- t heis-- ä kiinni
luin takiaiset IHkahtlpa Joku heisin
vaikkapa pikku asialleen
M utu tarkassa märehtivät lehmät
tultaan pohtimatta ohuen vanaahan
leijaillessa niitten yläpuolella elvit-- M
ne ymmärtäneet elia tuo savu
oajata viholHsen tahan rauhaUiseeai
k Man Mar-iil- a pullahtell silloin
tilloin niitten kaula1 nah-kan
hetkeksi varietnän Ja sitten
aa Jauhoivat sen uudelleen tyynesti
Ja kaslTainesM seisten hrerahta-atmtt- a
palkoiiUan maidosta raskain
utarein Joku kellokkaista V3anl
Jnakas rajaai nin puataaa piarasan
S-j- sS ' Mn kllaktl kello
-- A i i v
- - — — - iart ( vt? u #m äaaaajaaaajjkaau
i alarlanf afeuplarlarlarlarlarlarlartf BBBBBBBBBBBBBar1aTaaLBlBrlarlarlaa M 5auTaaaawyXt i aaaaLl v"% Wt m ' saT " auaHRHafllaV rf 4w t '? YZSL 1
m vCLLLLaV ''
m lB PlaKiiL
V iRsjMÄa !3iRjW
) KaalaalB V' SSE'!
i Jl ( aaBaBBaaBm f) 1'
BKaaBBBBBBBVaaBBBBalaBBVa
Yllä nahdian Munel Cod'rey
riessa Ont Tahi vehkeellään
nahdian muuten nami aikoma
soinnukkaasti tyyneen ilmaan Vkl
toisensa Jälkeen laskeutui pltkikeeii
odotellen lypsäjää Joka viipyi
tavallista myoVtnpäan Ji silui odo-tellessa
sopi vetää hetkeksi turpi
maata vasten levon Ja tyyty vahyy-"e- n llmaukekl Ja tuoksut sa-vulta
ruoholta Ja lannalta Jyskah
dys Jostakin tunteinittomasta oudos-sa
uiialliiijti kumahtava aanl Jo-hon
Jo oli tottunut el sanottavasti
ialilnnvt mudan tyyntä ienllluiit-t- a
ja kosteat inulkosilnut Joista
vuoti svopalalsten ansiosta vesi ehti
Hilseen katselUat tvhjun ajjtuket
tomasti kaikkein lähintä mihin Ilma
osui katajapensaita tarha aidan ku-peessa
Han alkoi akka toNetis-- i Jäl-keen
kashlttautni karja askareilleen
'ileman harvapulielsempana kuin ai-kaisenim- lii
sydämessään takova le-vottomuus
mikä paan plnuessa lyp-y- n
aikana lehmän kylkeen saattoi
nmitulsena hermostumista Ilmaise
vaiki sahkoklpnänä tunkeutua eläi-menkin
tyynetn olemukseen pannen
sen lurahtamaan vaistomaisesti
Kahkos tlermannl tuna ukon tu
illas viimeisenkin vlettialkansa Jo
sivuuttanut Jonka holtittomista suu-pielistä
tupakan perät valuivat vai-taimin- a
oli luvannut kapehtl J läh-teillä
yö pitääkseen varpellla k) Mä
jos jotakin outoa metsässä liikuskeli--- I
mutta nukahti jo alkuyöstä omaan
voimattomuuteensa Eemelin ladon
kynnykselle ja hänet olisi Unä li-man
vähäisintäkään vastarintaa saa-nut
tappaa kuka UkeM Kylän vai-mot
nukkuivat kuitenkin Hermannin
turvautuen kuin olli ollut paraskin
enkeli aniotniaa Miehet sen si
jaan nila ptstäytyesään
ruulosUvtt Ilmaantuistko m et an
raanasta Jotakin iikoista lllljatuu
alHtl kaikkialta Yo oli suurisllmäi-ne- n
Ja aanetOu tyhmän kellon ka-'ahsi-us
vain kuului kaukaisen harva-taktise- n
jykeen äestänäni
Vanka llernunnl herul Joskus aa-mun
kolttaest yflkateen kiivetessä
hiipi hiljaa yli kasteisen kedon ma
tpalkalleen ja selittämätön kammo
seurasi hänen ktntapalllaan nltn et-t- l
tAvtyl vilkaista tämän tästä taak-se
olisiko Jokin Ihutlsennlmelllnen
elkilplella väijvaslssä Nouseva au-riako
klkvttl Järven Ja Hermanni
ajHtteU cttit e4it joutanut ajan ku-lu- l
vfkka kflstettä Eemelillä kun
oh verkkoja % vene rannasa mutta
Joka aojeli niitä opalfllla voilJros kosnttavla kinttuja pitkin Hän
pinn
tanaan
asialla
IIII milli JuAvVvAAv
tm
£
yli
tiet
Tämmöisiä vehkeitä näkee nyt
aaaalBHiBrHBajaBajBaaaaYajjBjBjjBjjBa AMfc äaTajsajjaajBaas
aafjÄBnaB
lauBaK
¥ vSaaaBBBM
maa
ylt
joka osallistui Vi: torlanpaivana vuotuiseen kalastuskilpailuun Bar-ha- n
sai narrattua viiden ja puolen paunan loten Niitä tällaisia kaluja
sangen runsaasti y f jo talienkin käsittelevän
a mlka alv Uttikaan horteeseen ahtl
mielien iinMta nähden olisivat voi-neet
puitta i koko kylän tappia mie-het
Ja tunnelin nalet Vapauduttuaan
kammon tuntctaan Hermanni ava
sl Ivysflnsä ja p!tl molemmat petika
lonsa housun vlllekkeiden taakse
rulllstaen rinnastaan raukaisevan
uni llmn kos'eaan tyhjyyteen Sit-ten
han toimitti pikku alan Ja kat-sot
hnkotellen II 1'iertavlen oi as
peltojen otka niin kauniisti helotti-'i- t
aurlnson aloss tman kump- -
eelle 1 ätun vanha ukonieluna lt-eile-do
t imastl I'ahtu tasta kauneu-de- t
Tuhannet tuoksut kosttusta
'evänne ta maasta uhoten kutlttUit
2ianen leralmlaan Ja han tim! mle-lesfaä- ti
hienoilta olemassaolon le-h- ä
ystä Töyryn puolella maailmaa
klekul vihainen ontuva kukko rai-vokkaan
aamulaulunsa Jossakin maa-k- i
lammas aun'nvnIttolestl
OH kulunut iikkoja mitään eilkoi-sempa- a
tapahtumatta kylän elämäs-sä
Sotauutisia euraten Ja askarelta
toimitellen kului aika Heinänteko
alkoi Jälleen olla kälsA Kemell oli
h kalhltuttaatit viikatteet Ja kulki
niitä nitomassa taloissa Joissa el ol-lut
mtehla Hilja kayskeatett lapsi
ylissaan peitti terillä Ja katseli kuk-kiva- a
peruna Serkkutyttö kykki par-hailla- an hanan kasvimaallaan nyh-täen
rikkaruohoja Jotu oli siihen
taat noussut viime kltkennin jäl-keen
Tultuaan kierrokselta Hilja pysäh-tyi
portaltten eteen katselemaan
kun nttl työnsi llnuMa täky
koukkuun Kemeli oli niitä pistänyt
apuna muutaman mutta kiirehti jo
kotiin '(kaiteineen Kun täky oli
vihdoinkin aatu koukkuun katsoi
Antti vaimoonsa "ft odota minua kotiin aivan
pian" han sanoi "Käyn tutkimassa
tnironllttyi Ja vien amalla koukut
puron suuhun Otalammen puolelle
Huometina Eemeli menee sinne niit-tämään
Ja kSy kokemassa samalla"
Jokia outo sävähdys kari Hiljan
olemuksen läpi Hän sanot:
"Vie ne Itten kun Kemelikin me-nee
Toiena pälvaaä yhdessä koet-teki- n
kun kfin menee korjaamaan
fceiaMän"
Serkkutyttö oli ponnahtanut seiso-maan
kasvimaalla Ja multalet kädet
sivulla harottaen hän llniät kauhus
usein
ta laajentuneina kirahti:
"Hilja ala paastä hauta nain nltn
pahaa unta ilme yönä!"
Antti katsoi oudosti tyttöön
"Joko taas" han naurahti "Ainol-la
tie on aina omat kumniajjisenH"
'O a edes luiitikko mukaasi" pyy-si
!'llja
'Haulikko' Mlta iiilnunlatni hau-likolla?'
Hin navttl miettiväiseltä
I' styMnkohan Jotenkin tukemaan
tyngälläni lian tuumi mielessään
mutta pudisti päätään KI minun o-tuks- enl
on Jo ammuttu Hän el het
keäkaan ajatellut sitä minään pun-lustautunilailnee- iia
Tuo kalasta-mlslntuxtu- s
oli Ikäänkuin korvauk-sena
menetetystä erämiehen Ilosta
Ja tuli ueln hetkiä Jolloin hn ha-lu- sl
olla yksin arlnkln nykyisin
kun toisten Ikätovereltten ollea
-- odassa oman vajavaisuuden tunto
painoi ra ka n' a niMta
Hän kokosi v)!yksena Ja ojen-laut- ul aorak! Kun han katsoi vll-- }
telien polkaana hänen arpisilla
kavoillaan nakvl hellyyden arah-d- r l'olata siirtyi katse äitiin vll-vahta- an hänn silmissään tuokion
Ja kun hän sivuuttaen tanian llkal-- M
kasvimaalla e!o-a- a tyttö i tuli
ilmakulniaan kineelllnen -- alke Tyt-tö
katsot vastaan silmät yhäti avoi-miksi
itvahtäneina Han mutisi KI
kun vain lähtee
Tulkaa sulkemaan veräjä Jälkeä-n- l'
sanoi Antti lahtien hitaasti as-tt'skel"!na- an
metaita kohden
Hilja seural hänen JSliea3n lap--s kslrarrellan
"Hyvät lhmlef Hilja huudahti
'Klhan sinulla ole evätäkään"
Mle katsoi taakseen olkansa yli "Käta~ Kuinka kauan luulet mi-nun
viipyvän? Tulenhan minä 111111-ell- e
alkka voin kylläkin vähän
myöhästyä"
Hän oli Jo veräjän toisella puolen
HIUn kunarti'l sulkeakeen veräjän
Sitten han ojentautui katsoakseen
mieheensä Ja jokin selittämätön kipu
vihlaisi häntä Anttikin oli pysähty-ny- t
Ja hymyili aidan takaa Lapi
Hiljan sylissä haparoi ilmaa käsil-lään
Ja päästi riemun kirkaisun Tuon
Iloisen huudahduksen synnyttämä
keveä hyvänolon tunne mielesään
mies Jatkoi ctkaana yli humlevan
kivikkokankain
Korpi uhol syvfa lääkltevää rau-haa
Käen kukunta kuului Jostakin
takaapäin arvatenkin Saunalehdon
- - V ipaKF trst —s- - jp-s- ta fis--a c-- ?=C-- " "- -
toiselta puolen Järven takaa Täiii syvälli kuu-lko- n hiljalsuude-- a at sallnnut pelehtivät Jostakin ko-ai- ti koppelo lentoon ai riekkoko i1Mfft ollut elämää e aln pi „Mt-aa- n Llln että korven Uuta kohai'
ja nt se virmaan räpiköi Kusakfa
puun oksalla muka turvapukasajl!1
sekia Jos olisi ollut koira ia my niin siihen Jal Antin tuli ik4a Voi aatia Se oli täytynyt 1oim„ -
j akkoon lähtiessä Vahinko -- niä t- - on oin: kerrassaan mieluinen Kufe Ihminen se eiehti toisinaan m tajus1 asioita Joita el olisi iuuIhlt koim
ikälrnjellsäotaaynmmläährdtöänvän KuNonioinkukuanalieta
ällsfa uIM ja katsoi silmun v-t- oa" asti Ikankuln mukaan keija'eii Ji
olisipa ollutkin haavoja nu 1 niHt
silloin kun se tuttu "uot hallita tajuntaa 01lIat kaverit lojtantet
ropeaiiimln kun olll liiu Anvu
nut eikä olisi tariinnut ii lajien
kaan ryhtyä verensiirtoon vtkia
totta le olisi mukaampaa kDira-kans- sa kuljeksii Siinä tuo heilut
taNl hantäanä edesa Ja poikkeaU:
täkyttamään hulkeen alkkapa tr oltuksettomastl
Alitti pysähtyi Ja katsoi ymparll lem Mutlkoita näytti tul van rna saastl Tuos-akaa- n eivät olisi Ui
kana poimijalta nykyään ku" et ui kalaiiut aliiioäkeä lähettää etem-- n aksi Tiiota tosiaankin saii jo ta-iten
tarpett samoilta selsomasUoil
taan ielapa myytavaksikin Marjia
poimintaan siihenhän hänkin pystyi-s- l Ulistava ajatus Hanpa kaväl
seekln vielä katsomassa tulllk ehkä
lakkoja suolle Oikalsenpa oiltuk
"en kuitta Ji kieri an nevan teU
puoUlta tuumi Antti sitten oikopo!
kua nvm rannasta pinolle lian kor
'asl k)nttlna vlllekkeita ja sitoi n
tamlla yhteer rinnan kohdalta Ma-tta
hetken kuluttua hänen oli uudel
Jeen otettava kontti käsilleen klelek
keen alt pNtävän reemln koukun
tarttuessa puun oksaan Tämän kai
ken han toimi hitaasti Ikäänkuin ha
nella el olisi talia Iltana mltaan ki-irettä
Ilaskas ukkosta enteilevä kos-tean
hiostava lämmin vallitsi met-sä- n
sydämessä Sääsket noinlrat
suut In laumoin turelkoista piiri-ttäen
hauta eieiihlmoislna Sillola
talloin hän sy Hu ajatuksiin alpu-iieen- a
hultal nllta kädellään
Nyt kuului taas selvään etäinen
Jyskälidy Jota hetken kuluttua eu
rasi toinen Ji kolmas Ikäänkuin sar
jana säinnolllen aliajan aikeen
Sulkutulta aj Uteli Antti ia alkoi
ILiimli nilel-ssa- an miten kaun so-ta
ketill Han oli akaa ha kl'sea
luonne Jolla oli kaikesta st ha odel
llsuutaju elka han ajatellut täti
kamppailua erikoisen valoisasti Ry-s- a
saattoi oi 'a sitkeä kun niiAeen
tuli mutta nlitathan sentään suo-malal- et
ja saksalaisetkin Uh pu-olestaan
tnonn sodan karai -l- ia-Tuota
kaikkea puntaroldessaan haa läl äkkiä swan akaakl i lf
ottomuus hipaisi mieltä T Uo
t'ata tuttu ahditus tävttl innan
ltkaliduttaana '-'e-lIli
tn i nohaa
tästä hän ajatteli mulsti i ma
rujouttaan vaimoaan ia f Pot
Vaansa Siellä tupakin su-la
Mk-- l
odottaen valmistu mst h ka
hänen onnistuisi saaii i uk- -
ennen talvea kun sai- - m ti
OHl sitä paitsi hornin a
lkkumkehykt tehtaal i a!
koi olla kiire sillä viikot iku
det luistivat nopeasti Ja han
yksin kun suurin osa mieli
sodassa Kemelln turilaskin
rakennuhomm!sa nli i !'
hidas Sen kuin lllltell aiir - i
laalle Ja llrsl piippuun -- uipi -- 'i
tnlseen T-- i solVn ti°inll nV eTia ' aln
kaan todellita hyötyä tuota an '
mlntaan kun oli alkanut va i' "n-tu- a
"tesanttr painajaisensa ki"--(Jatku- u)
Snookpr-kilpail- u oli
tuottoisaa
Intoo — Kaksi viikkoa ke 'aiv
snooker-kilpail- u maallmar-nest- i
ruudesta englantilaisen Joe Davisia
la austraallalalsen Horace tli 4"
min välillä tuott! Hortlf '
Hallille noin 10 000 puntaa J
$40000) Kaikkiaan kilpailua ka
seuraamassa 22500 Ihmistä SaliS
mahtui kerrallaan 1250 katse!i w
Korkein pdäsj-maks- u oli 3 purtaJ
($13 50)