Vapaa Sana, June 08, 1946

              aBBBBBBBIJ I
naal
BBM il
Iiii-i-l
'l r
u
II -
' i
ft
H
i i
tJU
_i
ll-NIMIMLUll-ifo
-- H' i ijv un $ jp — a III £
' a ll ! pn —r - i r y _mm -
4 w —-- —7 [mmm
A x a iw h £' oii riijisi' im et ii ni i s '—
h r'i " ( " I
' ft ärlry t'1 l v- - 3 uIgai Jluskemtita
Me emme lannistu
Kirjoittanut VIENA KORHONEN
Talvisodassa kaatuneitten veljieni muistolle omistettu
Näissä huolenalaliiasa mietteissään
Antti oli tullut ojitukselleen Ja hil-jaisen
liikuttuneena han totesi kuin-ka
ojanvieren muta oli työntänyt hel-eää
sakeaa lupaavaa heinää Noin
e vastasi hänen yritykseensä Tarvit-sik- o
parempaa testamenttia pojalle!
Tämän suon yläpuolella leijaili Ikään-kuin
tuoreen leivän tuoksu Kauempa-na
häilyi nlitvllla keveästi hennon
korren paasä Ja mikäli hau saattoi
nähdä oli tohella puolen vielä lakan
varsia Joikin ilman suppua Ne siir-tyisivät
kalkki kukkimaan suolle
kypsyttämään keltaista hedelmäänsä
kosteammilla palkoilla mikäli vilje-lysi)
o täällä saataisiin paatokseen
Uhku joskus vuosikymmenien kulut-tua
kuu pikku Heikki olisi saavutta-nut
työntäyteisen rikkaitten koke-muksien
kypsyttämän miehuutensa
taalla lalnehtll ruis Silloin tämän
kaiken alkuunpanija olisi puista elä-män
kirjoista Mutta poika Istuisi a-ar- an
asumuksenpa kynnyksellä va-kaana
talollisena tyytyväisyyden my-häil- y
suupielessään Tatako tarkoitus
a varten ninen isäukon oli veren-siirron
avulla kohtalo määrännyt pa-lautettavaksi
taannoisen kuoleman
portilta?
Tulevalsuitsnakyjen askarrolttaessa
'atuksla hai Jatil kaihoten tutun
"suoiana" kuten niin monesti muul-loinkin
kuikassaan taman kautta Ja
Jatkoi matkaansa Kapean metsakan-Maksel- i
takana avautui toinen suo
Jolla myös oli siulle ominainen rau-hansa
ja taalll hän lovsl paljon lak-koja
Joista lohet J olivat melkein
muuramelli Taina pjoiake oli tuttu
lapMiusalkalsilta lakkamatkollta Ih-meellisiä
etlä kukat olivat säilyneet
vaikka kukkimisaikana oli ollut ver-late- n !lmaä Tama antoisa runsaus
Joka heitä tässä Intti tiesi hyvän-päiväist- ä
ansiota Oletettavasti nlita
oli itinsaastl muuallakin varsin
mieluinen tlto liiljalle — mutta hä-nellä
el ollit alkaa käydä sitä pal-kalla
toteamansa Heltan ultolvit
Jättää lapsen Kilpinen tteetan katsot-tavaksi
Ja tuli tänne Hiljan kansa
Talkki korvo olallaan lian katsoi
rvotlevati suota tutkaillen mieles-sään
olisiko siinä mahdollisuuksia
muuhunkin kuin tuottamaan noita
keitailla kor?"n hedelmiä mutta sil-itti
hait Jonkin rapsaHdiknen sapsäh-dyitäman- a
äkkiä kääntyi Ja lähti Jut-kama- an
kierrostaan suon etetapuolit- -
kuten oli ajatellut Mennessään
hän tuumi: Minkähän tallen noin
vavahdin?
Vene oli rannassa entisellä palkit-la- a
Se oli ravtatunut vanua rottelo
Jota täytyi palkata ehtimiseen matta
Itikka outam'et silla souteli uUeu
tyynen lammen poukamassa Ja mlk-sela- d
olisi uskaltanut puroa myöten
Järvelkln ' — — — olisi ollut alkaa via
'
oli ''H'rt pitkin
i
isommasta kalansaaliista mat- -
hauki tai isompi akvea
♦äynäväkln saattoi käydä koukkuaa Hn pahoitteli ollut ot-taneeksi
oakivehkeltä makaan Katoa
Itien saaliin olisi jotenkuten nauran
keinotelluksi Oilsl ollat
!1ft3nVuln saada tt-Jftttä- a
kohoon tantl tunnin Jälkeen
ollut ertkolseatrvaa
Ikttfl M utu evästä alin ollen olisi
Vlltynyt tila mukana Lammen pln- -
Laila v3retkttvät hyttyset Ja kaU po-- Thti syvaanmälli vedessä silloin täl- -
Min Jo olla myöhäistä Kuu
ratlavan saarena vaaieanpa- -
metsän ja hi
taa tl t yhä ylemmäs nähdäk sa tammassa ltan o- -
aaJMa Mihtm: 1 ampua kuvastui 1tasnl taivas Ja tsoa raahalltsen
tattmaacappaleea kasvot
latsHttS vastakkaisetta nawlta nä ti Af! rfrara sJalsea saraa h4}an- -
van puitten latvojen yläpuolelle mut
ta luonnon syvään tenhoon oman si-äise- n
maailmansa tutkailuun vatpu-teen- ä
hän el antanut sille mitään
i-rtko- lsta merkitystä Ja tehtävänsä
Mtorit-ttuaa- n hän alkoi hiljalleen me-loskella
rantaan
Mutta juuri Kun hänen veneensä oli
kahahtanut rannan varvikkoon Ja hän
rftuvl veneestä vetäistä kseen sitä y-'emmä- U?!
hänelle äkkiä kauhista-valla
tavalla selvisi äsken näkemän-- m
i-a-vun merkitys lian ei ollut ym
märtänyt suojella Useaan erämiehen
valppaudella 1'ajupensaan takaa hy- -
t-äh- tl hänen eteenä mies suomalai-sen
sotilaan puvussa mutta lakin al-ta
näkyvä raakalaisen villi muoto fi-lmiisi
Illankin selvästi mtka lian to-dellisuudessa
o'l miehiään Sen Ant-iikin
heti tajusi lamaannuttavan sei-keas- tl varlnkln kun näki pistoolin
piipuu ojentivjii rintaansa kohden
011 turha yrittää vastarintaa
iän havaitsi olevansa toisten saman
laisten Ihmispetojen piirittämä Joku
heistä huonolU suomenkielellä tol-kuttaen
kysvl mlsä lahlmnänä oli
uoniiJalsIa sotilaita tai oliko lähel-srtes- ä
Jokin kylä mlsta he voisi-vat
saada ruokaa
Xntln mielessä välähti kuva koto-k- )
lasta han tiakl Hiljan poikansa ja
kotipihan Jossa uus pirtti odotti vai-mistunilstii-an
Silmitön raivo valtasi
jt häi Iski voimakkaalla olke-all- i
kadellääu erään rysslsta kumoon
ia lähti Juoksemaan päästäkseen e-i-o- on vainoojiltaan Ja eksvttaakseen
lieldat Mutta päastjaan Jonkin mat
kaa hän kompastui puun juureen a-uttn- en päänsj Johonkin Kuului laii
'an Hän koall olkapäätään Ja tun-si
llmplntän veren kädellään Hän
"I Jaksanut ciaa nousta yrittäessään
ii tielleen Itse asiassa kalkki oli yh-dentekevää
Iän käsitti että tämä
oli hänen Julma kohtalonsa mutta
miksi sitä näit el vmniärtanyt Un
'olvol kuolevansa ennenkuin vainoo-jat
ehMsiviit hänen luokseen Hän
rukoili lyhyen laahattavan rukouk-'t- i
rakkaittensa puolesta Sitten hän
hetkeksi kadotti tajuntansa Ja hera- -
I vasta kun ryssät sitoivat häntä
puuhun
"Katsokaa toverit suomatalnen
Kristus" hausi käheö Ilkkuva ääni
Saatanallinen nauru leikkasi ilmaa
Autti ttin! teräaseen Livistävän
untansa ja hän päästi rulvolean pa-iakluk- en mutta hänen suunsa tu-kittiin
sammtlHla Sitten hÄn alkoi
-- ammus hiljalleen Ja tiedottomuuten-sa
syvyydestä han Wysl tutun suoran-- a
81 mvoten ksvell Uusi lunta
k iBden hymvn valalsteM hänen ple-M-ä
snlolsia kasvojaan likka Johan-- a kvlskatl la aanettttttuistl Nyt
dl hinen oma enkelinsä tallat hanta
vahvistamaan nvt --- --- tuskan kalkki
rMsa Matl häikäisevä risti Ja ris
un asiat vapahtaja heitä vaataan
ojennetuin Mslvarsin Antti ajatteli
Hikat tuneena: Kalnka hrvla hän ym-märtäakä- än mnaa Joka olin lävistet-ty
katen hänkht
21
Anua kotoplhastaan ka
Utamstkallen HlUa panl Ala
Emiliaa luo ja seisoi llnä lapsi käl-varrollaa- a
tiänen re--
rlessään rlkkcniohoja tarmokkain
kaaln Tyttö kohotti päätään Ja nä
ien silmissään oli toivoton Ilme- -
"Voi miksi annoit hänen mennä"
huokasi hän
Hilja el pakanat raitaan silti tytön
ahdistu oli tarttaaat htacku
HU kätetjrl aaavslksaea steSU as-ta- aa
syotUunMa Kaa haa iwtalu
noaf!saaa katsoi vlaooa välntynrt-t- i
kotiaasx haa Jostakta stJttttmlttiV
mästi vsa akta malsil Anni- -
koa vettä jou laldaa rakosista pmr--' atB' rvalmmalta Juoda Henln
anill sisään haa takki tapin huolet-- ' ala kasin lapsi alkoi Irroltel
Itoeati ja tydnsl veneen vesille alkaen !a nen siteitään kllveten yhä y-hitaa- sti neloakella syvfcyken rtnnas--' lnimksl Vihdoin hän vapaa He
olevaa taretkkoa koMen Nyt el ] Ml kädeea saorsa
Ollut enää katiulka (k„ i_ n— Jrka mUttttnl kaläakal tloVri tn
Wvoa
ta kuka Uea
ettei tallat
veneeseen
ajatusten lepo
luin el oikeastaan
Alkoi
-- aausl
natteaa paltona takaa
VM#1
kHransa se
mittrväs
sillä
hänet
lähdettyä
katsellen häntä
m j l
FARVAA
Prinsessa Chichibu Japanin keisa-rin
veljen vaimo joka miehineen v
1937 vieraili Ontariossa on nima
palvini kiireiseesi touhussa kasvi-tarhat
öua Hänen miehensä vangit-tiin
militaristien toimesta sodan ai-kana
kun hänen sanottiin olevan
sympaattinen vihollismaille
serkkuaan J'a sliona ja kauniina
hyvin lstuvass-- i kävelypuvussaan oli
Kaiip tukikodistaan astunut autoon
inatkusaaks -- en harjoittelukautena
iitit) ttä cplskelemaan Hänet täytti
akklä eiiUäiidton kallio verrates-saan
Annin elämaa omaan elämään-- a
Mllia matitailkaan tuntua saada
vallita a osaa jonkin hienon sivisty-nen!
naisen kanssa jolla olll elä-mää
kaikki parhaimmat Ja helpoim-mat
mahdollisuudet edessään! Hä-nen
korven:ialen elamänä oli ko--
aa miltei aina Jopa kai sitten nain
poikkeuksellisina ololsa Vielä }o
ettjäan pienokaisensa Ja pelttäes-Sa- n
hänet vuoteeseen hänen ntlet-teen- ä
harhailivat maalais- - Ja kau-punkllalselänu- in
valheilla Ja lierpai-ev- a
väsymys ruunillsHaan han tutisi
vaoivana epätoivon suohon Kat- -
aes-aa- n Illallispöytää hän pyyhkäls-e- n
mietteissään otsaansa tämän tas-- a
vilkaisi veräjälle nähdäkseen na- -
)lskö Anttia tulevaksi Ja kuta mö-lienunäll- e
Ilta kului slta selkeäm-mäk- l
kasvoi kauhistuttava varmuus
(Ma Antille tapahtuM Jokin onnetto-muus
KliKäpa olikin Jo tapahtunut
Nojiten molemmin kasin Ikkunalau-taan
hSn seurasi erkkutvton puuhai-lua
ulkona Tytön Jalkojen Juuressa
kieritteli suuri musta kissa kerjä-ten
tälti hyväilyä Muutama Mlkko
-- itten oli AtroIImllla tuonut sen
tiiMssa naaparlkv Iästä jonne kissa
oli kulkeutunut ties mlsta Ja e oli
ytavvMnjt tytön kansa niin että
seurasi häntä melkein kaikkialle Sen
villit säihkyvän keltaiset silmät mu
tan turkin Utllä tekivät sen salape-räisen
näköiseksi ja Illä oli outo
Ille tflvsln ominainen tapa katsoa
vaivihkaa Ikäänkuin kavaluudella
merkiten ihmisen liikkeitä Ja sitten
se äkkiä kääntyi Ja sen Ilme oli" jul-kes- n
avoin kun e katsoi suoraan
silmiin aivan kuin tahtoen yllättää
Tullessaan nilvällä työhönsä Sauna--
lehtoon Aino-tintill- ä el ollut ottanut
-- Itä mukaans KUtl t„ti etteJ juja
pitänyt siltä latokaan mutta nyt kis
c oli löytänyt tien Unne ja kyönlste-l-i
hyvillään Tyttö vilkali hieman
yyillsonä Ikkunaan eikä ollut lem-mikkiään
huumaavlnaankasn Se
Johtal myöskin hänen mielensä jän-nityksestä
Sytlln takoi omituisen
kiivaasti Ja mlelUiavakehässä porl
tspaktttmla Jotka toisinaan olivat
nila riipaisevan todellisia että hänen
täytyi pusertaa käsivarttaan voldak-ce- n rllstäyyä niitä eroon Yhfäk-hi- ä hän kävi malttamattomaksi Mlk-- I
td HUJa vitiäkään ollut huutanut
bäna älle vaikka Illallinen Jo
näyni olevan poyiMä? Hän kokosi
rikkaruohot ojasta pieneen koppaan
ta kantoi ne ulommaksi pommlkuop-laa-n
oka sijaitsi pihamaan laklassa
Sitten hän meni kalvolle haahtoak- -
een kätensä Karhottnaken klsan
hän räiskäytti vettä sen paatle sillä
hänkään ei tanteaat sna kohuan
mieltymystä tänä Iltaan Tao kiilu-TaeilBOia- en
pikku peto näytti yHät-tyneeJt- ä
Ja laoden syvästi pahastu- - katseen tyttöön se kääasl pää-tM- n
aootakseen väraB turkkinsa
S litoin tyt aaaroi matta nähdes-aä- a
HUjaB kjvat ls$ta hän yht'- -
ikkia Jäykistyi ja polkaisi kissalle
alkaa kärsimättömästi ja kun tämä
ai-olomiset--
nsa syventyen siirtyi vain
ilvenen hän huusi sille että se läh-ti!
akkia koMln ja antaakseen käs-kylleen
uskottavamman tehon hän
Leltfl pienen kiven sen ohitse mlsta
lain vihdoinkin ymmärsi Joutuneensa
lostakin syystä epäsuosioon Se lahti
Iiplmäan poispäin joskin vitkastel-len
Kun serkkutyttö vihdoin istuutui
llailispoytäan Hiljan kanssa he nä-Kiv- at
kumpikin täyden kuun nouse-a- n
suurena pallona taivaan rannas-ta
Ja näky ahdisti heitä tuskallisesti
viikkeivät he Iti heti to!Illeen il-iralss-eet
"On kummallista ettei jo Antti
uli" anol Hilja vihdoin ammentaen
lu-lkal- la piimää juoma-dstiaatis- a
"Kl hän tul-kaa- n' virkkoi Aino-Kmll- la
Juhnjii varmana
Hilja kääntyi salkälityneena
"Mitä sinä sanot? Mlsta sinä tie-dät?"
"Kn t!rflä mNtä tiedän" sanoi tyt-l- ii
arvoituksellisesti Ja vuoli leipään-sä
Hiljan luikka pysähtyi pliiiiavadin
leimalle Hän työnsi lautasensa syr-Jia- n
ja etaäntven pojilasta virkkoi
ihuella sammuneella äänellä:
"Jos niin on odotamme puoliyö-hön
Ja sitten sinä menet halvtta-näi- n
miehiä"
"Kn uskalla mennä keskiyöllä ml- -
I ! Inkaan" sanoi tvtto pelokkaasti
"No Mtten jäät katsomaan lasta
a ml' ä menen"
"Kn uskalh Jäädä tännekään yk-rln- "
"Uskallat kai Juonta kotlll ja he-lätä- a
Kiistin Se poika el ainakaan
pelkää" Hilja loi väsyneen katseen
vll pövtlan 'Korjai astiat Huoka saa
Jäadi poydäll? Hän huokasi Ja ra-visti
päätään Ikäänkuin koettaen kar-koltta- a
painajaista mielestään "Us-kon
kuitenkin hänen tulevan ' hän
'atVoI Itseään lohduttaen
He Istuivat syviin ajatuksiin "vai-puneena
kunmikln katsellen kuun y-lenem- Utä taivaalla Sitten Alno-T-ml-i- a
nousi ja tarkoin varoen kalUutta-inat- a astioita pes ne huolellisesti
puukon-oss- a katsahtaen silloin tal
loin levottomasti Hiljaan Joka Istui
äänettömänä Ikkunan luona kuuta
tuijottaen
Hetken kuluttua he olivat Jo hank-kiutuneet
vuoteeseen mutta makasi-va- t
kumpikin valveillaan äärimmäi-sen
heiklstyneln aistein Vihdoin
tyttö nukahti Ja Hiljakin vaipui u-iee- it
levottomuuden Ja tuskan Jomo-tuksen
tuntuessa lapl unenkin Ja
vlitakkla hänen tajuntaansa tunkeu-tui
Ikäänkuin hätähuuto Joka vavah-dutti
hänet lureille Istumaan kavah-taen
han ajatteli oliko han kenties
pahassa unessa itse huutanut tuolla
tavoin niin että se leikkasi aivan yti-miin
saakka Mutta kalpa tyttö olM
silloin herännyt Nyt hän nukkui rau-halllsM- tl
Ja uorana kuin kuollut käl niiton aaällä vaaleat hiukset ha-jallaan
tiynyllä Kuu paistoi suoraan
länen kasvoilleen luoden niille kel-meän
Värin Oliko kentien tvftn Vnl
lut" Ivnlnha hl -- „„ -- uwmi_i' niaata i
noin hiljaa ylimaallinen hohde nuo-rilla
kasvoillaan? Mutta hän kuiten-kin
hengitti Rinta kohoili säännöin
esti pieni ruskin aavistettava ny-pyk- k kuultaen ohuen repaleisen pai-("a- n alta kuin kukan iimpu Joka
nlottaa aukeaemlstaaa Oudot Iltai-set
nflyt Ja vslvennet näyttivät plllou-tunee- n kalpean otsB suojaan Millai-sia
unta hän mahtoi nähdä Hsa?
Kentl-- s vieraita kaupunkeja Joissa
kohisi ihmismeri Jaala Jotka tulivat ' menivät laivoja Jotka purjohtivat
vieraisiin maihin sotilaita komeitten
latsujen seHsi
Hilja katsoi kelloon Ja vavahti Oli-ko
hän nukkunut Jo pari tuntia? Eikä
Antti ollut vieläkään kotona Ja sa-missa
hänet! selvisi huudon tnerkl-'j- s Antilla oli hätä Hän kutsui hän-tä
luokseen lapl nimettömän tnkan
pimeyden Oliko hän ehkä hukkuma!--
sljlaan vuotava s veneessä vai oliko
entles joutanut vthollispartlon kä-siin
Mutta Jos näin oli silloinhan
ne kalkki oli!rat tohon omia Ehkä-- r metsä otf vainolaisia talvillaan
Pian roihuaisivat hMäB asumuksen-sa
liekeissä a heitttt kalkki surmat-taisiin
r°"malsete Uvalla Hilja at-V-- ol pukeutua kHreesU Herättlllnk6-hl- n taon tytöa hän mietti pukeutu
SVXX
t_ r'rrir
essaan mutia paam KuuenKin oiia
herättämättä Hän juoksisi vain no -
rieasti Reetan mokille ta herättäisi „_
Kustin Se poika kyllä panisi tolmek
si piankin
Hän hiipi liaa yli narisevan per-mannon
ja sulki oven anoen hatäänty-reesy- ä
mielessään suojelusta noille
l'ahde!le jotka jäivät nukkumaan lu-kitun
oven taakse Hänen paljas Jal-kansa
upottautut pihamaan kosteaan
ruohoon Ja hän alkoi svdamen jys-kyttäessä
ohimoissa Juonta pitkin tie-tä
kunnes pyskhtji Heetan ovelle
Vaimo tuli avaamaan saUaiityneena
Ile neuvottelivat hetken kasi oven
rivassa vähän valla pa-lyMe-n
järvel-le
tai metsän rajaan Ja Keeta ment
1 elättämään poikansa Joka ilmestyi
kln vihdoin ovell räpytellen raskas-luomisi- a
silmiään tajuamatta vleli
lainkaan mistä oli kysymys Viimein
pilleat pl imaiset kasiot valaistu!-va- t
unen turtumuksen hitaasti kalko-ess- j
ja paksut helteestä hieman
-- lerefjneet huulet avautuivat rako-illee- ii
jaksamatta muudostaa kysy-mystä
Pojan heräävässä tajussa vä-lähti
paitsi aamuunousun kajastus
mvo-kl- n vaimojen kasvoilla kuvastu-va
hätä Nyt hän alkoi käsittää mitä
hänen piti tehdä Miehuuden Ja voi-man
tunto Jännitti keskenkasvuisen
tuumiin ja pui! aivot valppaasti työs-kentelemään
Nvt kentks tulisi hi-ie- n
tilaisuutensa Äsken uniiaukelssa
jllmissä oli Värslmaton vaarallinen
'oiste
Hiljan vielä seUoesa poika tuli
pukeutuneena ulos kasvoillaan sul-keutunut
ilm° suupielet uhkaavasti
kiristyneinä Hänellä ilippui haulikko
tallaan Tahtomattaan vaimot tiymv i-li- iat
JtältdessLaii hänet noin vai us
tatituneena mutta samassa Iteetan
otsa kävi hujlen pilveen
"Jollet saa ketään vanhempaa mies-tä
mukaasi el luun kannata yksin
antautua vaaraan Mutta hyvä Juma-la
katkokaa"
Koeta ojensi kättään ja he näki-va- t
tulipalon loimun koillinen taivaal-la
1'olka lähI juoksemaan sinne
päin mlssi oli toivoa vanhemmasta
miehisestä nvusta
"Se on Kummin kv Ha" viikko!
illlja solnnuttomastl "Nyt tiedän
tulten Antille on käynyt He ovat tap-pane- et
hänet metsässä ji nyt he
rolttavat kylin Meidän on paras ko-koontua
yksiin Ja koettaa piiloutua
Jonnekin Kunpa saisimme lapset py-symään
hiljaa Ilerata sinäkin lapse-s- l
Minun täytyy menua"
"Jeesus armahtakoon" huokasi
Keeta povea an pusertaen
Hilja lähti juoksemaan mutta py
sähtyi huutaakseen
Tulkaa kaikki meille!"
Ileeta kuuli sen vielä I lilja Jatkoi
juoksemistaan hailin KlpHioIttä-si- ä
rintaa Ja 'asn'ä Juostessaan han Is- -
kl varpaansa kiveen ja ruumiillinen
kipu vihlaisi häntä ohimennen mut-ta
sitä hän el Joutanut huomioimaan
Hajun järkytyksen valtaamana hän
Juostessaan katseli taivaanrannan pu
naista loimotusta metsän takaa Tuo
oli sellainen hätämerkki joka näkyi
kauas Nyt vannaankin npu oli liik-keellä
Is-Jouk- ot kenties tavoittaisivat
vihollisen metsäasa Ja altvat heidät
tuhotuiksi Näin he täällä varjeltuisi-vat
eles Jonkin alkaa Khkl heidän
kalkkien olisi paras muuttaa taalta
pol kunnes tulll Jälleen turvallisem-paa
Mutta milloin ah milloin tulisi-kan- n
salainen aika Jolloin täältä ra-joilla
el tarvitsisi vainolaista pelätä"
Aino-Huilit- a heräsi linjan tullessa
aiaäla Ja hän katol tupaan tulijaa
unesta raukein silmin
"Kävin sanan viennissä" sanoi HU- -
Ja huohottaen harmain kasvoin "Nou-- e
sinäkin la pukeudu"
Tyttö hyppäsi kerkeosti lavitsal-taan
a alkoi kiskoa vaatteita ylleen
Hilja otti lypsJaastlat Ja virkkoi o-ves- sa mennessään:
-- Katso su! Täytyy täsa saada
maltotilkkaaea vaikka kuinka olisi
henceahäta"
Hän meni karjasuojaan ja lypsi
lehmät Istautueseaan lypsyjakkaral-le
hän painoi hetkeksi päänsä lehmän
kpeejsen Ja kädet veUmlllä nyyh-kytti
Kun ensi tuskan ritpaisu oli
helUttäayt hän pusersi maidon k!u-lam- a
avittamien kyyMhrtttea tlpah-italless- a
valkoiseen vaahtoon Lehmä
käänsi päätääa ja katsoi häneen suu- rin VftstklUa UmlUASn 1111 tl
NoustMsaan JaUaralU Hilja virkkoi
"JM
S&?1 J r N
i v X S - I
- _
: ipaistcn Kartellaan naudan eli'
1 Tänään en laake teitä metsaaa
niinkuin n_llst V-al- L-o lain ryhtyi tyyn„es„ti jauhuaiumiaanaannytperj Jcaanhnanruvjaan jkoalttaonseraokliosseasatnautostuxietozhtir
valokiila sen selkään pannen ruskea selkäkarvan kimaltelemaan SfelU ulkona aamuaurinko kiipesi hitaasti
kuin verkkainen vuorivaelfaja ui- vaan laelle Ja raolleen Jääneestä o vesta tunkeutui navetan sopukkuu kkaonstaea Vrauloohsosan ttaunoskssiuvatvaltooamaui:Uunkkmu
set Ja syöpäläisten parvi Joka oli e-htimiseen
touhukkaassa hyorlnasääa
Vetäessään laajoihin sleraimiUsi
tuoretaoksulsta aamuilmaa nauta tan-r- l kaipausta Ja se ammaht! muut-aman
kerran Välillä se ikäänkuin kuu-loste-ll
ammuntansa vaikutusta mu:-t- a mikään ei vastannut siihen LypM
jä oli mennyt pois aloitettuaan to-uhunsa
yllättävän aikaisin Siina etu
hän oli ollut niin vähäpuheinen ja jättänyt eläimensä päästämättä ok oudoksuttavaa Ja nyt oli piha nila
hiljainen ett! näyttänyt olevan elä-mä- ä koko talossa
Hilja ja Aito-Emili- a olivat haali
neet kiireesti ruokatarvikkeita k-oriin
Ja pllleskellvat metsässä tuvaa
läheisyydessä Koko kylä oli vaniU-laa- n NaUet tuskin uskalsivat HIV-ku- a poimiakseen muutaman muhikaa
tuokkoseensa Ne harvat miehet Jo-tka
olivat saaneet jäädä kylään sodan
syttyessä olivat lähteneet etsUkele-mää- n Anttia
Aamupäivä kulu! hitaasti mitään
tapahtumatta Tulipalon kajo taivaal-ta
o!i tummentunut savuhattuvllcsl
jolta tuuli kuljetti Il metsien Selri
palonkäry tuntui täälläkin mlsä
jännittynyt tuskallinen odotus piti
Joka hetki vlielllä Milloin metsäsa
kuului Jokin kovempi rasahdus kalk-ki
säpsähtivät vetäytyen nopeasti ko-loihin
a Sylllap-etkl- n osasivat olla
hiljaa Jos Joku nllsta osoitti kärsi
mättömyyden olleita äidit keinutti
vat niitä epätoivoisesti riepukelnul-saa- n
puun oksalla Ja pihkan tuoksu
Ja linnun vNertely tuuditti heidät
uneen
Vihdoin päivän kallistuessa ilta-puolell- e
he alkoivat vetäytyä kote-ihinsa
nielleen valppaan varovaisina
Muutaman tuimin kuluttua kun Hilja
oli lähinaapurien kanssa Jakanut
keittamänsä perunakeiton tuli Kutl
sanantuojan ominaisuudessa Sauna-lehtoo- n
Poika näytti väsyneeltä Ja
Järkyttyneeltä
"Se on saatu kiinni mufa eht-ivät
polttaa Ahopellon Ja tappaa
"Voi hyvä Jumala tappaa "
Emännän" sano! Kusti hitaasti
"Luoja vielä säästi meidät suures-sa
armossaan' huudahti Heet i ka
Ien kasiksi poikaansa
Poika liroittl hänet lampea- - i kasi
varrestaan Ja lisäsi
"Anttikin on löydetty"
"vai on löydetty kT- -
talli Hilja pojan sanoja ja
sormensa kämmeniään vast ! ti r
lujasti että kynnet upposivat -- wrf le
lihaan kipua tuottaen Han ' -- a- 'via kerro mlta fil Sali' aS--
taan oliko hän elosa?"
'El sanoi polk i ja pui- -
kuun
Kalkki muutkin uvas-- a
kolvat Itkeä Hilja iwn Ihr
tlon levollisena toimi'-ll-- n --
taan aivan kuin el t olll häntä koskettanut n
kaksi vanhempaa naista i' m
koko päivänä olleet ollee
joukossaan Ilmestyvän ovt-- i 1 1
Toinen nllsta oi! hänen aitr -
Ja nyökkäsi heille Ja he astun
kynnyksen vakavin kasvoin - i
duttuaan toinen heistä alkoi -- 1 a
Vannan naisen sarkvnpelln un e a
ja tuo veisuu tempasi heirtaf V i'
mukaansa IMIIä el ollut nuai 1
noja elessään anat tulvivat '
tetun sydämen syvyyksistä k "
Haan Jumalan puoleen Hilu i- -
pienokaisen vuoteen ääreen k i ° "
maan veisuuta katse miK' - --
verh©ituneeina Ikäänkuin ky "
veen joka el Jakanut lantre'
täväkti sateeksi ennenkuin
sen laukeamisen aika oli tn' m '
muisti kuollutta lastaan ja a i '
Enkelini tule vahvistamaan nv
Ja enkeli Intl Hilja tunl U
esti klrvolttnvansa 011 Ivan k
Joku olisi riisutut hänet maa Js-- i
(Jatkoa 7:nellä slrulU'