Vapaa Sana, October 20, 1945

              P' ui J1J& uurdWk & wy "
'- - - l T i
I L L L" J ' " 4 -
J--' x !- -
mmr%j' pf
N 'H niL f itä i t __" %-T-S
''ii £Ar
iiAJ
IMmm
M JjmmTm MmW AT
mmm
är A iuofit_ JluskeMiMia -
m
IH M1 !W':~ IA
i= i
-- it
iW
t
m
:m l" M
viilit
111 F L II! i
H il
' il!
! ' tr ":i
1" f1+ mSm
k1 i s
f '- - f '
i t ii! : 4fjB
t
1 ' "?'' 1 I ' 1 1 7f f
f T l:' ra Tl f 9 I
tel'hPf
)TV~ijVj'u~iri'~u'v~Lriro~r~i"i"i~r'i'rr - -
HENRIK HYYRYLÄISEN
ELÄMÄ
Cirj Väinö Kolkkala
[_AjijjiJ ririrMM!! - - - - - -
(Jatkoni
Palrhalmmalle osalle paasi kaup-paneuvos
kumppalelneen - heillä on
vielä mahdollisuus Jos jokin kelkah-duskl- n
sattuisi valita samanlainen
tyyni Ja hiljainen osa jommoinen
lankel Henrik Hyyryläiselle Ja se
osa oli siltä väliltä
Mutta Anna Ja Eemeli — minkä-lainen
on heidän osansa heidän koh-talonsa?
He olivat nuoria ja Ilman omaa syy-tään
Joutuneet tapahtumasarjan vir-ran
vieritettäväksi Hu olivat taval-laan
kalkkien jaloissa vaikka olivat-kin
nuoruutensa avulla kaikkein vii-plttömlmm- ät
ja tolvorlkkalmmat ja
kenties juuri siksi tulikin heidän o-fcaks- een
kaikista huonoin kohtalo
surullisin
Kynä pysähtyy
Linna ja kaupunki neljännesvuosi-sataa
myöhemmin
Julkaisijan täydentävä lisäys
Minä tämän edelläkerrotun tapah-tumasarjan
Julkaisen toinen mies
on sen kirjoittanut niinkuin sen
kuva- - Ja kuvitelmasarjan allotsikosta
näky — minä vain otan kunnian sil-tä
Niinhän on maailman tapa: toinen
kylvää toinen korjaa sadon
"Nurkkalan Viestin" tuon piskin
arhentely oli kuluneen kahdenkym-menenviiden
vuoden aikana herättä-nyt
eloon toisen piskin nimeltä "Kan-san
Valo" — Ja sen toimittajaksi Jou-duin
minä neljännesvuosisataa myö-hemmin
edelläkerrotulsta tapahtu-mista
Joiden käsikirjoituksen löysin
toimituksen pöytäkaaplsta paperisul-kaleld- n
Ja muun Uryn Joukosta
Kdennennyt toimittajatoverini Jon-ka
tilalle tulin — hinen hermonsa
kun ehät voineet kestää vuosien mit-taan
älytöntä plsklsotaa ne järähte-llvä- t
uupuivat Ja nllti korjasi vih-doin
kuolema kelpo miehen— oli kir-joittanut
sitä nähtävästi muun työnsä
lomasfa yövuorollaan tai miten mil-loinkin
pitkän ajan kuluessa se näet
kantoi jo ulkonalsestlkln hajanaisuu-den
ja rikkinäisyyden leimaa: paperi-fculkalee- t
olivat eri pitkiä Ja leveitä
varhaisimmat niistä Jo arveluttavan
tuhruisia Ja kellastuneita myöhäisim-mät
vallan siroja Ja puhtaita aivan
kuin tolmlttajavalnaa Juuri hetkistä
ennen kuin kynä kirposi hänen kä-destä- än olisi kiirehtinyt panemaan
loppupisteen Sitä todistanee sitä-ralt- sl viimeinen lausekin: Kynä py-täht- yy
Kalvoin kälklrJoltuksen pöydälle
päivän valoon Ja lueskelin sitä mil-loin
aika öisin valvoessa pakkasi tu-lemaan
lilan rltkäksl elki haluttanut
Tistäytyä kylän krouvissakaan Seu-rahuoneel- la mutta Jaksoin kuitenkin
vähitellen sen loppuun saakka
Se oli oivallisena unllääkeenä mi-nulle
Ja toivon sen olevan sinä sama-t- a
toisillekin unettomuutta poteville
kun sen nyt Julkaisen Sen Julkaise-mlst- a
oli kai ajatellut kirjoittajakin
koska oli sen Jo aivan valmiiksi rub-rlsolnutk- in
mutta syysti tai tolses-t- a
se oli Jäänyt häneltä tekemättä
Kenties oli kuolema tullut väliin Te-kijän
nimeksi hän oli merkinnyt vaa-timattomuuttaan
kuvaavasti kyllä-kin:
Nlmfton
Minusta se totta puhuaksenl vai-kutta- a
sisäisesti vielä enemrafln —
kuin ulkonaisesti — hajanaiselta Ja
rikkinäiseltä epäselvältä Ja epäjoh-donmukaiselta
jopa monin paikoin
hymyilyttävän pintapuoliselta ja lap-selliseltakin
— puhumattakaan siellä
täällä vilisevästä kevytmielisestä Ja
jumalattomasta sanonnasta — Ja sen
loppu on Ivan katkonainen lattea
töksähtävä Ikäänkuin toverlparan
Järkf olisi pysähtynyt samalla kertaa
kuin hänen kynänsäkln
Kuitenkin julkaisen sen koska luu-len
siten täyttäväni edesmenneen toi-mittajatoverini
salaisen toiveen: tul-la
mainituksi kirjailijaksi joskin
nimettömäksi Julkaisen sen sellalse--
- - -' -' -' -" - - ' - - -' -' - mm'1
- - - - - - - - - - - ------ -----f
iaan hänen varustamlneen rubriikkei-nt-e- n
vällmerkkeineen Ja muine mer-kintöineen
joita kkyni mukaan mi-näkin
ytlun viljellä tässä loppullsä-kes- ä
Tämän teen sitäkin auliim-min
koska en luule tämän julkaisun
häiritsevän ketään edes sen vertaa
ittä menettäisi yhden yön untaan
1'älnvastoin S9 antaa unta jos sitä
vain osaa levollisesti viljellä esi-merkiksi
sopivin annoksin eikä hot-kaisemalla
jossa tukehtumisen vaara
aina on lähellä
Mutta koska käsikirjoituksessa oli
erältä aukkopaikkoja ja epäselvyyk-siä
jotka tolmlttajavainea helposti
olisi voinut täyttää ja oikoa jos vain
olisi kiireissään ennättänyt niin minä
otin ne suorittaakseni omalla vastuul-lani
arvellen siten arvokkaalta taval-la
täydentäväni tapahtumasarjan si-säistä
hajanaisuutta
Tämä kävikin hyvin päinsä sillä
elihän kaupungissa vielä juureva raa-tlmle- s
Manu Pylvänen Henrik Hyyry-läisen
virkaveli Ja Joltakulta multa-kin
hänen aikalaisiaan piirilääkäri-kin
Oikeastaan kahteen epäselvään ja
kuin katkenneeseen kohtaan kiintyi
silmäni:
Mitä sisälsi pormestarin kuolinaa-muna- n
piirilääkärille kirjoittama kir-je?
Mihin hittoon se Kemeli Pulliainen
hävisi Ja hävlslkö läksi?
Koska arvelin että mainittu kirje
voisi antaa Jotain valaistusta pormes-tarin
sadun laivan loppuun riensin
tavoittamaan tuota nyt jo harmaa-päistä
herraa Tapasin hänet Seura-huoneen
ruokasalissa särpimässä 11-tatotl-aan
Hän Istui yksin
Tervehdin Ja pyysin saada Istua
samaan pöytään
— Olkaa niin hyvä nuori ystävä-ni
vastal hän ivallisen kohteliaasti
Kerroin hänelle löytämästänl käsi-kirjoitukses- ta
Jonka tekijän hän tun-ti
lunnolllsestl selostin lyhyesti sen
sisällyksen ja hän kuunteli Mutta
mitä pitemmälle ehdin selostaa sitä
tulkramplln ryppyihin hän veti har-maantuneinakin
vielä tuuheina säily-neet
kulmakarvansa Pormestarin
kirjeestä en tämän takia uskaltanut
hiiskua sanaakaan
Kun olin lopettanut tilasi hän to-tilasin
minullekin ja keholttl kars-kisti:
— Juo nuori ystäväni äläkä turise
Joutavia
Mutta hetken kuluttua hänen ko-vat
kasvonsa värähtivät Ja suupie-lensä
alkoivat hermostuneesti nytkyd
— Vai oli sillä tolmittajavainajalla
sellaisia harrastuksia puheli hän ku-martuen
pöydän yli minuun päin —
Että kirjailijaksi pässlnpää
Ftkö voll lalnta käsikirjoitusta mi-nunkin
sllmälltäväkseni tuottaisi
hupia kenties
— Vn herra tohtori vastasin sillä
olinpa nähnyt hänen silmissään viek-kaan
välähdyksen — Kn voi pel-kään
että se tärveltyisi teidän käsls-sänn- e
käyttökelvottomaksi
Hän nauroi omituista hihittävää
pistävää naurua
— Sinä sen rakkarl sanoi hän —
Oletpa viisaampi kuin luulinkaan
Kn ollut huomaavinani hSnen alen-tuvals- ta
käytöstään mtnua kohtaan
vaan tuumailin että minun on saata-va
tuo kirjeen sisällys tavalla millä
hyvänsä selville Miten sopivimmin
tekisin kysyraykenl?
Juuri kun ajattelin näitä laukaisi
hän äkkiä yli pöydän äkäisesti:
— Mitä pirua oikeastaan tulit tä-hän?
Nyt oli kärsivällisyyteni lorussa Ja
päätin vastata samalla tavalla
— Aion julkaista tuon käsikirjoi-tuksen
sanoin minä katsoen tiukas-ti
vanhaa herraa silmiin
Hän huojahti tuolin selustaa vasten
Jääden siihen pitkäksi alkaa kummas-tuneen
näköisenä
Mitä- - Julkaista Oletko
hullu? sopottl hän sillä välin
— Kn enkä aio tullakaan vaikka
julkaisenkin sen vastasin levollisesti
— Hm mn hmn? ryki han neuvot-toman
näköisenä
Nyt katsoin olevan sopivan hetken
minunkin laukaisuuni
— Anteeksi tunkellevalsuuteni
mutta saitteko herra tohtori koskaan
käsiinne ystävänne porme-starival-naa-n
kirjettä?
Hän Joutui hieman ymmälle mutta
koetti tekeytyä tietämättömäksi vil-kuillen
takanani olevaan isoon seinä-peilii- n
Mitä kirjettä tarkoitatte hyvä
herra?
Katsoin häntä suoraan silmiin Ja
lausuin vakavasti:
— Tietysti sitä Jonka pormestari
ennen viimeistä uintimatkaansa aset-ti
kirjoituspöydälleen teille osoitet-tuna
— Ahaa vai sitä hän vastasi ja
heilutteli hetken päätään umpimieli-sen
näkkölsenä aivan kuin punniten
mitä olisi sanottava
— Niin Juuri sitä sanoin Julkeasti
— Te siis saitte sen?
— Tietysti minä sen sain — mi-hinkäs
helvettiin se olisi voinut Jou-tua
Mutta mitäs se teitä liikuttaa?
— Klpä muuten — paitsi että pyr-kiessäni
täydentämään käsikirjoitus-ta
pelkään tähän pormestarin satuun
Jäävän Jonkinlaisen aukkopaikan Jos-ta
panettelijat pääevät pujahtamaan
sisälle
Hän tiiraili kotvan eteensä ja al-koi
sitten lyödä näpplaän
—Tuo on totta mitä sanoitte Juma-liste
De mortuis nihll nisl bene —
mutta mitäs hiton pahaa siinä on
vaikka kuolleistakin puhuu totta Te
saatte silmäillä tuon kirjeen Tulkaa
Hän tarttui käsivarteeni Ja vei mi-nut
asuntoonsa kylmään Ja Ilotto-maan
polkamieskotitnsa pöytälaati-kostaan
kopeloi hän vanhuuttaan va-pisevin
käsin kellastuneen kirjeen
sanoen:
— Siinä se on Saatte sen silmäillä
mutta ette Jäljentää sillä eihän jäl-jentäminen
ole kirjallaan armon mu-kaista
En ollut huomaavinani pientä ivaa
hänen viimeisissä sanoissaan Silmäil-tyäni
kirjeen oli minun vuoroni to-kaista:
— Alvan niin Juuri sen syyn takia
arvelin minäkin hänen kuolleen
Hän haukkoi Ilmaa pari kertaa en-nenkuin
jaksoi vastata:
— Vai niin vain niin
— Niin Juuri niin Ja ellei teitä
miellytä antaa selostaa kirjeen sisäl-töä
voin sen Jättää tekemättäkln val-lan
kernaasti voinkin sillä lukijat ä-lyä-vät
ilman sitäkin miksi pormesta-rlystuvänn- e
kuoli — siksi selvästi us-kon
tolmlttajavalnaan kertoneen tä-män
sadun
— El el huusi hän — Te saatte
sen vaikkapa Jäljentääkln
— Olkoon menneeksi Se kenties o-ma- ila
tavallaan sitoo tiukan solmun
sadun loppuun
Sillä alkaa kuin tohtori laittoi kon-jakklpöyd- än
kuntoon jäljensin kir-jeen:
(Jatkuu)
Se vasta oli saalis!
Tampasta Fla ilmoitetaan että
kun YVT Stewart meni ongelle Hills-torough-joel- le
niin hän et aavistanut
kuinka riivatun suuren saaliin hän
tulisi saamaan Hän ajatteli vain
muutamien paunojen painoisten kalo-jen
merkeissä mutta kun hän heitti
onkensa veteen ja veti sen hetken
kuluttua takaisin niin koukussa oli
10000 dollarin arvoinen bondinippu
Poliisit ilmoittavat että bondlt oli
aikaisemmin varastettu erään liikkeen
kassakaapista ja varkaat lienevät
heittäneet ne Jokeen
Armollinen suurherttua
Suurherttua kävi Tabaksdortftn ku-ritushuoneella
Kuritushuoneen joh-taja
ylisteli erästä vankia
— Kuinka pitkä tuomio teillä on
kysyi suurherttua vangilta
— Elinkautinen Teidän ylhäisyy-tenne
Suurherttua käntyl vankilanjohta-jan
puoleen:
— Hyvän käytöksensä Johdosta
hän saa anteeksi kymmenen viimeis-tä
vuotta
- -- % t
V x' ~Aw3p rilJ3' lv t
—
-
—
—
'ÄÄ-sI-ä lfw
I fi™ Wm LL WvLaLLV MmmmW &
I '' KäfL HLL mmm %Wkt'lwti4iBfTfkmW JmmmmmmMwEmmmmmmmmmMmmPs!lmtii&£mtÄökVt 'mBmhmEmm$v:tt mmmmmmWmmmmmmWm-mmmmmmW- m
%äM$' dmmmmmmmmmmmmmmmJtmmmMhmmW- -
s %fvSi£fm Mammmmmtmnmmmmmmlmmmmmmmmmmwtmm
iiSmmlmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmMs f %3A-- £ mmmmmamSmmmTSSmmmmmmmmwm'9mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmimk
"i-'mmKBffBmmmmm-mmmWttL
iyMimUtmmMmKmJm?SiMkzMkMk&kMkmMkMkmMkkJMmkMkiHMmMkk9BMkMkmkMkMBHMkEMHmit:i 4jmkUm!K&0S&I$BämBmmmmmmmmmmmwmmgmmmmmmmmmmmmmmwmmmmmmmmtmumtmmmmmjtmfjmmmmfmcimmmmmmmmmmmmmmmmmm]mmmmTmmmKmmKmmlmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmEmmMmmmmmKTai
mmKKKmMKmKmKmmKmKmKmmkmmLmmmmmmmmmmWmLJ lmimJmlHmmLmLmmLmWmmmBLmmmMimmmmr ♦ "3 mmmPMT
Metagaman piirijsä metsHnvahdlnnassa oli tyvo man puutetta ja kun nlmä kaktl tyttöä Gwen ja
Marian McKee toinen 18 Ja toinen 16 vuotiaita asuivat tarjoamaan palvelustaan niin pula katosi
Tytöt ovat kuluneen kesin aikana olleet palovartijoin? £5 jalan korkuisessa ternissä ja hyvin he ovat
työnsä tuorlttaneet ollen heillä 400 neliömai in suuruinen alue kummallakin vahdittavana
KgvU ja Satyakobfa
Kirjoittanut K V
Korrln varhaisin muisto lapsuus-ajalt- a
oli seuraava:
Hän loikol päivää paistattaen
turvekodan oviaukossa Ja lipsutti
sormiaan Äiti istui kivellä oven
pielessä kuroen luuneulalla ja
jännerlhmalla isän nahkamekkoa
Isä Itse oli kalanpyydyksyiän ko-kemassa
mutta isoisä arpinen ja
ontuva ukko kyyköttl maassa
kodan edustalla Ja Jauhoi kivlklr-veesee- n
reikää niin että hänen
kaljulta kiireeltään vieri hiklhel-ml- ä
Jotka tipahtelivat hänen li-kaiselle
nahkaesllllnalleen
Yhfakkiä keskeytti äiti työnsä
lausui Jotakin syvällä
Ja osoitti luisevalla sor-mellaan
salmen taakse Vaari kes-keytti
työnsä varjost? kädellä ot-saansa
Ja tirkisti samalla suunnalle
Korrl el nähnyt siellä kuitenkaan
muuta kuin savupatsaan Joka ran-takukkul- aln takaa kohosi suorana
tyyneen Smaan
Sitten saapui Isä pyydyksiltään
äiti Ja vaari kllnnlttVät hänen
huomionsa savuun Ja he alkoat
kiihkeästi keskustella He puhuivat
joistakin vieraista Ihmisistä jotka
olVat vaaleaverlslä suuria Ja voi-makkaita
ja Jotka olivat tulleet
Jostakin aaltojen takaa Niillä oli
erilaiset aseet Ja pyyntitavat Ja
-- neuvot kuin heillä Ja Korrl huo-masi
että heistä puhuttaessa ku-vastui
vanhempain kasvoilla pelko
Ja epävarmuus
Kului muutamia päiviä Korrl
makasi vatsallaan rantakallion
kielekkeellä ja vlskell pieniä kMä
veteen Silloin kuuli hän loisketta
kauempaa salmelta Ja kun hän ko-hotti
päänsä näki hän purren Jo-ka
oli monta vertaa suuremp? Ja
kokonaan toisella tapaa tehty kuin
ne yhdestä puunrungosta koverre-tut
ruuhet joilla Isä Ja vaari me-loivat
pyydyksillään Purressa Istui
useita vahvoja Ja parrakkaita mii-hl- ä
joilla oli kokonaan toisenlaiset
verhot kuin heikäläisten nahkapu-vut
Outo vavlstava pelko täytti
KorrM sydämen Ja hänen mieleen-sä
tulivat ne salaperäiset Ja voi-malliset
haltiat jjllle Isä aina saa-liistaan
osan uhrasi
Hiljaa hSpl hän majalle Ja Il-moitti
äidille näkemänsä Sinä Il-tana
oli vanhemmSla Jälleen kiih-keä
neuvottelu ja sen seurauksena
oli että he varhan seuraavana
aamuna kokosivat tavaransa kan-tamuksiksi
ja lähtivät vaeltamaan
päinvastaiselle ilmansuunnalle
kuin mistä väkeväin miesten savu
oli näkynyt
„''- -
CnvCV
M- --
=i'
Läksi miesten puute kerralla
lmm
ollut
' Heidän uusi luolamajansa oli
suuren Järven ranalla monen päi-vämatkan
takana entisestä palkas-ta
Korrl oli ehtinyt tulla Jo kahta
talvea vanhemmaksi mutta yhä o- -
llvat he saaneet rauhassa metsäs-teli- ä
ja kalastella noilla äärettö-millä
riistaa täysillä erämailla
Joissa ainoastaan joskus saattoi ta-vata
nahkoihin puetun Ja kivlnul- -
ijaa käyttävän oman heimolaisen
Mutta sitten palasi isä muuta-mana
päivänä sangen klihtynec- -
nä cräretkeltään: hän oli Jälleen
i tavannut suuria vaaleita miehiä
Tietoisuus nllden läheisyydestä
synnytti heissä uudelleen pelkoa
ja epävarmuutta
Korrllla sekaantui näihin tuntei-siin
myöskin utelulsuutta Hän
tunsi Jonkinlaista pclonalalsta ve-tovoimaa
niiden vaaleiden miesten
puoleen Ja niinpä hän eräänä päi
vänä aseenaan vaarin valmistama
luukärklnen keihäänsä lähti yksi-nään
retkeilemään sille suunnalle
missä isä oli kertonut heitä tavan-neensa
Kauan harhaU hän lahoavien Ja
samalla kertaa nuortuvvn ikimet-sien
syvänteissä kiipelit louhuila
vaaroja ja kaalol Umapaatlsten
koskien yli Kuitenkin säpsähti hän
ankarasti kun hän yhfakkiä nä-ki
laaksosta edessään nousevan sa-vupatsaan
Hän pysähtyi Ja sydän
loi rajusti mutta vetovoima niiden
valkoisten puoleen oli niin suuri
että hän hetken kuluttua alkoi
Jatkaa matkaansa savua kohti
Kuta lähemmäksi hän tuli sitä
Ja varovaisem
maksi hän muuttui Hän hiipi
(kettuna viidakoissa Ja ryömi kuin
kaarme paasien Ja kaatuneiden
puunrunkojen yli
Vavisten ja huohottaen pysähtyi
hän tuuhean kuysen alle ja jäi
sumat renKatna tuijottamaan e- -'
teensä Siinä oli valkeiden muuka-- j
laisten asumus ihan Jousen kanto-matkan
päässä
I Siellä oli ensinnäkin laakson
) rinteeltä kaadet-- j
I tu laajalti metsää Puut makasi- - J Ivat sikinsokin kantojen välissä Ja(
liimassa tuntui väkevä pihkan
j tuoksu Kun Korrl ajatteli miten'
'työlästä isän oli kivikirveellään j
Jyrsiä poikki yksikään Isompi puu'
hämmästytti häntä noiden muuka-- I
laisten voima Ja mahti
I Hakklon takana lähellä Järven
rantaa oli heidän majansa Se oli
puunrungoista tehty paljon suu-irem- pl ja kalkin puolin toisenlai-nen
kuin heidän luola-asunton- sa
m?m
W
s
---A
mmmmBFKKmL- -
iV-Mf&RiL- m MmmmmrmSmmm
JAmmKmjmmmmmacmmmmmmmmmg
kurkkuää-nellään
pelokkaammaksl
pälvänpuolelselta
Majan edessä paloi tuli Ja sen
valheilla askarteli kaksi kookasta
nalsolentoa toinen vanhempi
mutta toinen nähtivästi vasta nola
Korrln ikäinen Sillä oli pitkät
vaaleat hiukset Ja notkuvat liik-keet
Hänen pukunsa olivat Kor-rls- ta vallan lhmeellet Ne olivat
kokonaan tolsenlaatulset kuin hä-nen
äitinsä kalseat nahkaverhot
Ja sellaisista helelstä väreistä oli
hän nähnyt ainoastaan kukkasten
IcMavan
Ihmeellisiä Joka suhteessa to-isenlaisia
Ja pelottavia olivat nuj
suuren veden takaa tulleet muu-kalaiset!
Kauan kyyröttl Korrl kuusen al-la
eikä hän koko aikana voinut i:-rott- aa katsettaan siitä vaalean pi-tkähiuksisesta
norjalilkkelsestä Ja
heleäverholsesta nuoresta olennos-ta
Häntä IkädnkuM huikasi Ja
veti sinne majan luo saadakseen
käsin tunnustella Ja hlvellä sitä
olentoa Mutta hän el uskaltanut
liikahtaa piilostaan Ja kun aurin-Ro- n
aletessa alkoi majaa eri suun-nilta
lähestyä suuria parrakkaita
miehiä jotka kantoivat olallaan
Joko omituisesti välkkyviä kirveitä
tai tukevia Jousia vetäytyi hän
väristen takaisin Ja lähti hiip-imään
kohti omia erämaitaan
Siltä päivin kulki Korrl kuin
unissaan Hän el saanut mielestään
sitä nuorta valkoista olentoa jolle
hän niukasta käsitevarastostaan
oli keksinyt nimen Sorjakorja
Korri oli kasvultaan hlnterä Ja
luonteeltaan unesiva Ja saamaton
Sen vuoksi el Isä ollut hänestä
koskaan oikein pitänyt Ja entistä
epasuopeammaksl muuttui Isä tä-män
suven kuluessa Niinpä hän
kerran eräretkellä kun Korri huo-limattomuudessaan
laski livistä-mään
Isän Jo varmaksi katsoman
saaliin heitti vihastuksissaan hän-tä
raskaalla kivikirveellään As?
sattui Korrln Jalkaan Ja hänestä
tuli ontuva eliniäkseen
Siltä päivin väitteli hän Isaansa
ja vietti päivät usein yötkin Yks-inään
metsässä Sorjakorjaa mat-eli
hän kuin Jotakin etäistä saa-vuttamatonta
Ihmettä Ja tama
muisteleminen synnytti lunessi
hlukaa tai janoa muistuttavan tun-teen
Tuon tunteen vallassa kulkeusi
hän taas kerran niille main jossa
Sorjakorja asui Mutta kun han
metsässä suon laiteella kohtasi ou-toja
eläimiä Jotka olivat väriltään
kirjavia kooltaan suuria kuM hir-vet
käyräsarvlsla Ja kumea-ää- ni
siä Ja jotka kaikesta päättäen
kuuluivat valkeille muukalaisille
pelästyi hän Ja palasi takaisin
( Jatkuu i
Matkustaja: Onko lentokone var-ma?
Lentäjä: Kyllä ie on virraia
maan pialli