Vapaa Sana, May 23, 1942

              k to '?? rr~ ''
tt Li044aUUrl
Rakkautta neuvojen
mukaan
Olemme Josku kuullut sanotta- - poskea vasten Katsoi häntä 3ilmlir
van että yksikään mies el ymmärrä pitkään ja rakastcttavasti Sitten
naista Ja Hank Meeriin? Joka ikän- - hän huokaji syvään Ja pitkään hän
sä puolesta el kelvannut viclil sota- - huokasi Hän kosketti Virginian hiuk
väkeen ei suinkaan ollut inä cul- - sia ja mutisi jotain niiden "kullan
teessä poikkeus Joa Joku olisi ky-synyt
Hankilta mitä hän ajatteli Vlr-gin- iä
Fordista heti tunti sen jälkeen
kun hän oli tavannut Virginian ilta-kutsuissa
olisi Hank varmaankin
innoissaan huudahtanut että "luulen
hänen olevan oikein marjan" taikka
ainakin jotain muuta sentapaista
Luonnollisesti olisi hän sillä tar-koittanut
että Virginia on hänen
realistisen unelmansa kuva jollaisen
hän oli toivonut Joskus jonain päi-vänä
tapaavansa Unelmatpa tuh-kankellertäv- ästä tukasta ja sellai-sesta
tule tänne-hymys- tä joka to-dellakin
veti pojanvekkulin puoleen-sa
Tuollainen Lana Turnerin var-talo
ja kasvot sellaiset joita katso!
mielihyvällä Sellainen oli Virginia
Hank oli myöskin joskus kuullut
sanottavan kuka sen sanoi ja missä
sitä hän tosin ei muUtanut että tlo
naisen sydämeen kulkee liehakoiden
kukkien ja imartelujen kanssa Mut
ta Hank meni vieläkin pidemmälle
Hän heitteli sinne makeisia Ja teat
tertikcttejä Kaikki kuitenkin tur
haan ilman vähintäkään menestystä!
Hank el ollut lainkaan varma et-tä
tuleeko hänen ajaa aivonsa ulos
kallostaan lyömällä sitä tiiliseinään
ja nimittämällä tätä maailmaa
raaaksl taikka onko sitten yritet-tävä
Jotain aivan uutta keinoa Mut-ta
mitä? Kuinkahan hän voisi eduk-seen
vaikuttaa tyttöön?
Hank el saanut itseltään vastausta
Mutta sitten hän huomasi eräässä
"Rakkaus" aikakauslehdessä ilmo-ituksen
kirjasta Jossa vältettiin että
lukemalla sen voi jokainen taatusti
voittaa tytön palkkioksi Itselleen SU
loin kohta työnsi Hank kätensä tas-kuunsa
ja otti sieltä kirjan hinnan
Kun sitten kirja "Kuinka saada
rakastumaan" saapui alk-- l Hank
kohta sitä tutkimaan ikäänkuin ko-ko
hänen elämänsä olisi riippunut
yksin sen tutkimiselta Ja niinpä hän
käyskennellessään hämärillä käytä-villä
tai istulssaan puiston penkillä
slkol kirjasta opittua kallista tai-toaan
harjoittelemaan lintuin ja ora-vai- n
kanssa Hän tosin tunsi itsensä
Jonkinverran narrinialscksl tunnus-talssaa- n
oravalle "kuinka merkilli-sen
ihanat ovatkaan sen silmät ai-van
kuin kaksi pientä rinnakkaista
tummaa pulppuilevaa lampea Ja
kun eräs ohikulkeva Joka ll Hankin
kuullut lausutan nuo sanat oravalle
sanoi siihen että "höpsls niin tun
si hän itsensä kaksinverroin has-sahtaneeksi
Kahden viikon päästä sen Jälkeen
kun hän oli alkanut harjoituksensa
meni hiin Virginian luo Hiin oli nyt
täydessä vireessä Huh! kuinka hän
tuleekin esiintymään Ja voittamaan
Virginian suosion Kuinka voisi hiin
Virginia vastustaa häntä? Täysikuu
helolttl taivaalla ja samoin vilkutti-vat
tähdetkin taivaan täydeltä OH
aivan erinomainen Ilta Kunka ur-hoollisesti
hän tuleekaan kiinnittä-mään
valkoisen ruusun Vlrpnlan ke-vättäkin
rintapieleen sen tehtyään
hän huokaisi Ja kuiskaisi hänelle:
"Eikös olekin loistavan hurmaava!
Ja kuinka sen tiimmanvalkoisct vä-rit
ropivatkln yhteen niiden valkois-ten
helmien kanssa mitä sinulla on
suunasi"
Virginia seurasi Hankin touhua V-vustak-äsin
hämmästynein katsein
mutta ei sanonut mitään Hän kui-tenkin
salli hänen ottaa itseään kä
sivarresta kiinni Ja saattaa hänet
neljän neliokorttelln päässä olevaan'
puistoon Kävellessä puistoon piti
Hank koko matkan ruhotta yiu
Hän kertoi kuinka kaunis on Ilta
Ja kuvasi taivaan "sametin rehmoi-sek- si
tyhjäksi holviks- i- Tähdet hän
kuvasi "säkenöiviksi Jalokivlksl Jot-ka
kaunistaa äitltaivaan rintaa"
Saavuttuaan penkin luo mistä he
usein ennenkin olivat olleet el Hank
tuhlannut yhtään alkaa hukkaan
Hän kallisti kasvonsa Virginian
väristä Ja silkin hienosta Jotka ay-tyttl- vät
hänessä tulen palavan ha-lun
työntää kaikki sormensa niiden
silkkiseen ylenpalttisuuteen" Virgi-nian
sinertävät silmät olivat "kak-solsjalokl- vct
Jotka olivat smarak-dist- a
hiotut ja jotka säkenillään ja
tulellaan saattoivat hänen rakkau-tensa
levottomasti liikehtimään"
Hämmästys Ja pelko kuvastui Vir-ginian
silmistä mutta Hank ei vo-inut
lukea mitä niistä näkyi Sillä
hänellä oli liian paljon touhua syös-tessä- än
sanoja joista ei hän halun-nut
menettää ainoatakaan Hän lai-naili
lauseita jo runoistakin Jopa
hän hyräili yksinäisen kaihoa erääs-tä
rakkaus-ballaadis- ta Hän vetosi jo
yöhön Virginiaan Ja elämän päämää-rään
Sanalla sanoen: kalkkeen niin
että ei mitään jäänyt pois siitä mitä
hän oli oppinut kirjasta "Kuinka
saada rakastumaan" Ja kun Hank
oli viimein kaikki oppimansa ladel-lut
huudahti Virginia että "kyllä si-nä
sitten kuulostat pöhlöltii'"
Hank oli pannut kaikki käytän-töön
mitä luvussa VII "Kuln'ca saa-da
rakastumaan" oli sanottu Mutta
nyt Virginian huomaustus oli kuin
olisi kasvoille lyöty "En?' Hän yrit-ti
nousta ylös muistaen samalla et tn
olihan hän menetellyt ssn mukaan
kuin kirjassa "Kuinka saada rakas-tumaan"
oli neuvottu Nyt hän oli
kuitenkin hävinnyt! Epäonnistumi-sestaan
kiukustuneena ja kaikella
vilpittömyydellä hän sanoi:
"Kuulehan Vee! Minä olen tosin
pöhlö sinun taklasi Olemme kulke-neet
yhdessä nyt kuukausia ja sinä
olet saattanut minut nivan käeksi
Mitä sanot emmekö voisi liittyä yh-teen?"
Virginia siirsi itseään lähemmäksi
Hankia ja kallisti päänsä hänen ol
kapäälleen "Nyt sinä olet enempi
oma Itsesi Hank" kuiskasi hän
Yhdysvaltain valtiollinen poliisi onj
varoittanut amatööri- - ja ammattiva-lokuvaajia
että he eivät saa ottaa va-lokuvia
rahoista eikä hallituksen
Matemaattisen nollan jota Ilman
matematiikkamme on mahdoton kek-sivät
luultavasti hindut 1200— 1500
vuotta sitten
KEVÄT
Kevät vihreä saapuu äärille maan
niin nuori on nurmen pinta
Tien varsilla kainot kukkaset
luo tuoksua sulolstnta
On kiirettä suonissa mahloja puun
kun on luotava lehti ja kukka
Sinitaivasta kohti tavoittaa
sen varsi ja latva-rukk- a
Pesän puuhissa linnut kiirehtii
on saatava suojamuuri
On luotava paikka turvatsa
jossa kasvaisi poikue uusi
Kevätpurot merien äärille vie
niiden kulkua ei voi estää
Oma kiireensä heitäkin sinne vie
eikä esteetkään voi kestää
Kevät uusi uusia kaihoja tuo
myös toiveita IhmUrintaan
Monet niistä särkyy jo keväällä
kuin kupla Järven pintaan
Hilma Heelena
Ihmiset tapaavat toisinaan jonkun
joka tuijottaa heitä omituisen kitu
teästl ja hätkähdyttävästi ohitse men-nessää- n
Silloin he tavallisesti pysäh-tyvät
Ja Jäävät epätietoisina mietti-mään
oliko tämä merkillinen henkilö
ehkä Joku tuttava vuosien takaa
Mutta kun he eivät muista milloin-kaan
tavanneensa tuon näköistä ih-mistä
niin he alkavat epäillä omia
ajatuksiaan tulevat epävarmoiksi
luulevat että heidän vaatteensa ovat
hieman sopimattomassa järjestykses-sä
mikä kuitenkaan el ole totta ku-ten
tarkastettuaan huomaavat Ja
sitten eteenpäin kävellessään heillä
on Jonkinlainen pelokas ja kiusalli-nen
olo sillä heistä alkaa tuntua
Riitä kuin tuo merkillinen tuijottaja
olisi päässyt katsahtamaan heidän
slslmpäänsä kun eivät ole älynneet
olla varuillaan Tällaisen omituisen
Ihmisen katse saattaa sitten vaivata
heitä päivän tai pari kunnes saavat
Jälleen ajatuksensa sovitetuksi oman
elämänsä muodostamaan tuttuun Ja
turvalliseen uomaan
Eino Koskinen tapasi ellen Juuri
tämän saman Ihmisen Joka tuijottaa
omituisen kiinteästi ja hätkähdyttä-västi
ohitse mennessään Tämä tapah-tui
siinä Heikinkadulla kun Etno
Koskinen oli syventynyt kokonaan
erään seikan muistelemiseen seikan
joka oli hyvin salainen ja jonka pal-jastuminen
olisi hävettänyt häntä
SORSAPOIKUE
Souteli sorsa lammen rannalla
piipitti pienillensä
Lauloi laineet kaislikossa
illalla armaillensa
Rsnta-äyrää- n katvehesta
pesästä pienoisesta
Saatteli emo ensikertaa
ulapalle poikueensa
Elämän huolet el mieliä paina
emosen vaaliessa
Hyvä on keinua lumpeen lehdillä
tuulosen tuutiessa
Lampi on suuri suurempi vielä
maailma lammen takaa
Sinne vie tie kun voimia karttuu
ja emolta pääsee salaa
Hilma Heleena Katse
suunnattomasti— Hän muisti tapauk-sen
erikoisen hyvin Hänen tuli ensin
hyvin piinallinen olo ja kun hän ko-hotti
katseensa havaitsi hän Jonkun
tuntemattoman tuijottavan Itseään
polttavin hätkähdyttävin silmin Ja
hänestä tuntui niinkuin tämä katse
olisi paljastunut kalkki salaisuuden-kin
Jota hän juuri oli miettinyt
Hätäännyksissään Eino Koskinen
alkoi ensin nostaa tuntemattomalle
hattuaan mutta el kuitenkaan tehnyt
sitä vaan kiiruhti melkein sälkähty-neen- ä
ohitse Hän alkoi kävellä no-peammin
sillä hänestä tuntui niin-kuin
tuo pelolttava paljastava katse
olisi seurannut häntä pitkälle aina
postitalon kohdalle asti eikä hän vie-lä
sielläkään saanut rauhaa Hänen
täytyi Ihan paeta erääseen pieneen
kahvilaan Jossa hän veti sanomaleh-den
eteensä Hän koetti tällä tavoin
vaistomaisesti kätkeytyä
Hieman tyynnyttyään hän yritti to-distaa
Itselleen ettet kukaan ollut
häneen katsahtanutkaan Mutta el
el hän voinut sittenkään kieltää kyl-lä
joku oli häneen katsahtanut: polt-tavat
hätkähdyttävät silmät! Sitten
hän koetti huolettomasti selittää että
hän oli vain ajatuksiinsa syventynee-nä
salaisuuttaan miettiessään tullut
itse tuijottaneeksi jotakin tuntema-tonta
Ihmistä Joka oli vastannut kat-seeseen
Ihmettelevästl
(Jatkoa 7:nellä sivulla
Auttakaa Punaista Ristiä varojen keräyksessä!
I MHMHMBMaiHHMMMM
SILNUKORVEN
NUORI EPRA
— Satakuntalainen Kertomus —--
Kirjoittanut Kaarle Halme
(Jatkoa)
VII
—On — mutta el sen veroista
Mulla on siellä töllin paikka katsot-tuna
On sininen Järvensllmä Joka
tyynenä kuvastaa taivaan kuvun Ja
auringonkin palon Se olisi Lisalle
näkemisen arvoista — Entä sitten
myrskysäillä? Se kihisee ja kiehuu
ilman laineita kuin vihastunut luon-to
vaikk'ei luonto ole koskaan vi-hoissaan
se vain muuten näyttää
voimiansa Voiman täytyy joskus
pursua — muuten pakahtuu
Epra kurkisti tutkivastl Elsaa
Mahtaako välittää kuunnella tällais-ta
yksinkertaista jaarittelua? Mut-ta
Elsa katseli eteensä eikä näyttä-nyt
kyllästyneeltä
— Mitä muuta siellä on? — kysyt
Elsa melkein kuiskaten
— RannoJlla pajukkoa ja koivik-koa
Ylempänä naavakuusia vaka-via
kuin arvokkaat metsänhaltiat —
Ja vielä ylempänä kultakylkisiä ku-nlngashon-kla
Joitten latvoilla kotka
mielellään keinuu ennen nukkumaan
menoa
—Asumusta el ole?
—Ei vielä — mutta on palkka
Vihreä keto pihlajien Ja aitojen kes- -
kessä — Ja kedon alla keltahtckkal-ne- n
ranta — ja väkevä multamaa
jmpärillä —
—Ja yksinäisyys?
—Tällaisenko luonnon keskessä?
Metsä on niin täynnä flämää ettei
kaupungin kaduilla mitään — 1a är-- vi
— Ja ilma
—Ja muuta siellä et ole mitään
— sanoi Elsa vähän huokaisten Ja
katsahtaen ympärilleen kuin tutkiak-seen
oliko tansslplrttt vielä jäljellä
—On — sitten kun minä sinne
asetun Siellä on Ihmisiä ja karjaa
ja työtä ja kokonainen elämä Siellä
el ole mitään puolinaista eikä al- -
Jua Onnikin on kokonainen! Ja ilo
on ehyt Ja särötön?
— Ja suru?
—Sekin on ehyt ja to3i Raajarik-ko
ja heikko valhe cl sinne osaa tie
tä Kaikki on siellä täyttä totta Ilo
HHgtN BBBBH --HBK aasaasi SBB8 SBBI ' fftyAVAV H s H m -- m IJVisisBk isisH V"isH - isis m -- isH
bbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbPObbbbbbP sbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbM-bbb- I tbiBbBbBbBbBhT -- TsbbbbbT ]t sbbbb! ssbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbIbbbbbbbbbbbbbbbbbVb'bbbbbbbbbS bbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbtF P Bbbbbh LV SBaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaBsaaaaaaaaaaaaaaaaaaM -- BaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaSF : JbsbB
BBB V Ba BBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBKE'y
W BaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaBBaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaS - v BBBBBBBBBBBBBBBPBBBBBBBBBBBBBBBBBBBaHilBBBBBBBl
L sbbbbbbbbbbbbbbbbbbP JMMisaaaaaa 1H' ' saaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaal
sW BaaaaaaaaaaÄ' r '~T FssiV SbVI IMBaaaaaaaaaaaa
BBBBBBBBBBBbBbBBBBBHJ J 1bW IfccjsKjT' - X ' fiixSVVt f ''sBbBbBbKFBbBbBbBbBbBbBbaVflF- sbbbbbUbbbbbbbbT :ltBBsSLÄt'iBBil £ Jr K ''bVhm- - PB ' JBBBBr -
"' jr v jf tomr- - -- X ' t
i-ji-ssk
- t"vr ' y t H
iWW¥ " 55t' - t v --aaBaaaaaaaaaaaP"
BBBBBBHlBBB!smBBBBik J? _iBaal iTlj "BMBaB_TI ijiLiBaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaafcll ntjfjfc_ T bbbbbbbbbbbbbbbbbbYI-- A ytTWLmKmSmtmlKaLkK
BaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaMrBBaaaaa!aW -S-P-
BBBBBBa
BBBBBBBBBBBBBBBBBBBBbMHHbI BBBBBaiBBBBBalisBBBB- - aBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBlsS
bbbbbbbbbbbbbbbbbbbbPHPv BBaBBBaKikriBBlff-IHBBta-l sbbbbbbbbbbbbbbbbbbbIbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbP
BBBBBBBBBBBBBBBBBBbKK£ %JraBBBBBBBBÄiiB BBBfc
" ' BBBbPVBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBbP---- r
' -- J5 HB' BBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBaClaHHHHBtirT r '''BBBBBBBBBBBBBBBBBBSiaLrj:-'- !
Canadan Runalntn Risti parhaillaan keräi yhdtkain mlljoanan dollarin rahastaa tolmlnUnaa JatkamlMkal klrslvltn hyviksi TIma
ty8 IUIU1 myöskin avun antamiaan Upalllt Kukaan tl voi kltltlytyl avustamasta nliti pienii raukkoja Jotka ayyttlnu ovat Joutu nttt klraimlln aodan Mursukatna
ja suru onni ja onnettomina — viei aiKa juro Jutuissa
vaiasesu — sano Etaa 1
noboui cjJiaa sumun
Epra punastui Ja pallot alas
— n usaa paremmin j
olisi paraskin lavertelu XiiJ]
puaa ja tuntea
Elsa nauroi helakasti ja foJ
anan apran puoleen
—Muissa jutuissa olet Juu j iaruiun isyi et ollut
—ouiun puaisi nähdi Sl
Ja Silmujärvi - soi Epril
iuih-vks- i pyyaeiJen JuUuiaiv
On niin paljon näkemätti r
vieia eaes Junassakaan ajasat —JiitKO'
— Ei ole aikaa
—Hm! — Tanssitaauo
kauan tavallisesti?
—Kj-mmenee-n
on viimeinen
— vnpyisinKonan minkkiä
kauan? — kyseli Epra amtL
—c-- h osaa sanoa — niarslj
sa — Minä ainakin kohti
Odotan vain pientä hyppyl
—Minä ymmärsin etu koks i
iän —
— Niin — voisin palata -- : minun täytyy välillä käydi tö
kareilla Meillä on lehmä u ! ja sikoja
—Saanko lähteä kanssasi? -- i
yi Epra Ihastuneena —Eikii tä sitten enää palaamisesi
Elsa nauroi iloisestL
—Eikö?
—En minä kumminkaan—:
Epra hämillään
Samassa rupesi Kustaa te
lemaan viuluaan Ja hetken
aiKoi kiperä polkka houfc
useita pareja permannolle
—Lähdemmekö sitten ka
ensin vähän tölkötellyt? -- 1
Epra hätäisesti peläten Esa i
luiskahtavan viereltään
Epran pelko el ollutkaan ta
sillä Joku nuorukainen kieppi 1
san keskelle tansslmylläUcM
kuin Elsa edes ehti vastata
kysymykseensä
Epra Jäi yksin Ja tarkkasi'
Elsan pyörimistä Pakanan rJ
kun tempasikin Elsan niin liti
tel oikoista vastausta ehtinyt i
— Alä pikilnny liikaa! Ritbt
on ilkeätä! — kuului 2
Epran viereltä Vihtori siiri usl
virnisteli
—Pysy siellä pöydän taiiuM
a ruloo SViSn utumaia! — W
Epra
—Minusta pääset oitii! Lte'
tllään
—Soo Vai sinne menet -7- 1-
ilman lintu!
Vihtori Päästi levein aains
—Noo älä suutu Harakiu:
kus naurattaa! MuUta mitä i
Sen tein ystä7J'destä
—Mitä meinaat
—Samaa mitä kotona saäis
punsln tytöistä
Vihtori nousi Ja lähti
maan tanssicarin keskitse (
tl Jättäen Epran murjottama !
koilleen j Akkla välähU Epraa P1
kas ajaUis Eihän Vihtorlf
titg vsn tietäisi E3
Ien? Ei mlsUän' LulJ a
tietivinäan! Palttua k"- -
loUle! EpranosU pSltls 3 -
katjelemaan tanssivia
No eikös! Tuolla D
„„a~ ♦ittaian kai-- " uuuw — s u -
leiakukoon! KjnilpI 1" +
-E-ikös mennä poUXi- -r
Kysyi joku tyo v '- - —En osaa — Ep
matta kysyjää
--Mini opetan Haic
Kukahan p11 roW '
tl? Epra katsM ?ivull3- - V'