Vapaa Sana, May 23, 1946

              1 i
i
ii
t' i
Hi
l
P '
i
5Li
Ha m
ill
v: i
t
9
I"'
t
s
mvmmk VAH
W l-- V i7fw'i f --- % V
- — —f 'ii Iii J_Ji!L's&mj ym y i n mi iimJMmm La T ' ' J'7 j Mii tii7 II i i ifii ii 'r w '' i:lr " ''' ' " n~ VV flWi tr H1" vy ' " ' ' 'Hiili l
i ' Vh#A rr Ji
T5?3s 1 t i€uHriuan J!uAe#udta ♦r
5--
Mi
Me emme lannistu
Kirjoittanut VIENA KORHONEN
Talvisodassa Uaatuncifen veljieni muistolle omistettu
Mahtoiko Antti vaistota hänen kai-pauna- a
koski keskeytti tyonaä ja
katsel ikkmintil He vaihtoivat hr-mr- a
raudtra Uni ja Hiljan Ikivä
lientyi Kuinka läheinen ja kipeän
rakas tuo mies olikaan niinelle! 1 'al-ia
päivältä hiin yhä syvemmin klln-M- i
häneen Kläma kaikessa ankaruu-dellaan
ja puutteiaaaan tuntui niin
rikkaalta tuon miehen rinnalla Kun
Hilja ajatteli nuhdettaan Aarneen
Jiau tunsi kiitollisuutta en vuoksi et- -
ta heidän välilleen tullut aio erotti
hellät lopullisesti Opittuaan tunte-maa- n
Antin hän käsitti kuinka suu- -
iestä vaarasta hän oli pelastunut Hl
Aarnen rakkaus ollut luoteltavaa
koska e el ollut voinut kestää kuli-- '
teilleen uskollisena enstlniniäisn-kää- n
kiusauksen kohiiaes-- a Antilla
oli nlltö hyveitä Jotka kohottivat ha-- '
nei suomalaisen talonpojan parhaim-piin
kuuluvaksi lian oli elnlotou Ja
tlnkliiritön kuten Hiljakin suoravii-value- n
Järkkymättömässä uskolllsuu-ieaa- n
mvöskln lakia Ja esivaltaa
kohtaan ja rakkauden palvonnassaan
Kestävä Ja h"rras Khkapä usein hä-nenkin
ulkonaisesti tyynen oleniuk-- 1
sensa syvyydestä silloin tällöin kolli- -
{ sl mutta hän osasi ohjata ja limuil-taa
sen kalk°n palvelemaan luovana
voimana elämän suuria tarkoituspa-il-ä
SUs onnen sotaa oli taloudelli-sen
hyvinvoinnin siunaus ympiiölnyt
hänen pientä kotiaan Hakkaus sydä-- 1
messään hän raivasi uupumattoman
Itkeävtl alat uusille viljelyksille el- -
kä hän palkakseen muuta pyytänyt ]
kuin saada lämmitellä Hiljan silmien
loisteessa ko Iin turvallisessa rauhas '
sa t)fipälvän päätyttyä I
IIIIJi havaitsi klltollioena kuinka ltu Ja Kenieli Järjestivät Antille
tilaisuuden tehdä Juuri sitä työtä ra-kennuksella
Jchn he Itsekin tarvit-Iva- t
kaiken miehisen voimansa Ja
taitonsa Ile tlvät ounmieet: Xilper-- '
tele sinä joka et nuiuhunkaau vain-malta- l
kykene tuota tai tuota Kl '
he antoivat hänen teluU työstään
täytul totta toiminnan auttaen häntä '
Aultenkln Ikäänkuin inuiita miehinä
ravukkeen sylyttAiuUen Imua a Ja
Mittl miltei unohti olevansa vajavai- - j
Jien Ja toispuclelnen 1'ltkiistä alkaa
oli ha ien kttseessain )ikea terveen
( ilon välke Hilloin talloin kokoontui
multakin mlohl' rakennukselle ji he1
kohentlvat sl-1- 11 minkä mitäkin sen
kuin omilta toiltilän joutuivat Hl
käynyt Antin vuoksi oikein talkootu- -
kaan iijuttelmlren sillä hänen itse- -
'
tuntonsa oli ilä rl m ma 1 en arka Hän
tiesi kuinka pallm vilke:klA heillä
kullakin oli omlsi oloissaan kuinka
IKtUoa korjsttsvaa Ja ioheunttavsa i
Ja se vuokt hän tahtoi välttämättä '
OMktaa saamatua avun rahalta KM-irtiUemU- u
vslka tuntui hanexta itmaa [
tranMMkin klusallhMTnrnalU kantaa '
1'lTMVft h nähiepf ettk han en-UM- M
Byat)l neiupaan kuin Aapelin
leakl 0 Iinan kanelia vielä tallella tehteBa ja IsunM Kanps vain
Joille viran puolesta kiMilul h-teht- te
haaeolalsisuati olisivat täyt-tä
Met velvollisuute! Tuntui alin
Muinnaalsen HlusailUelU täyttää kai-ktnlaM- a
toaiakkeita ja atsoaiuksla
hrvdutekevälsyydea attela sivumaku
suussaan Ja tutkistelema saäHvät
rmeMa1uukavot edes3än
HlUa kääntyi huoaten ikkunasta
AapeMvalnaftn pikku tyttö oli tullut
rakennuksen ja keräsi lastuja esi-tiusn- s
helmaan Tyttö muKtuttl ta-kaapa- in
Johannaa lViiralejnaan latua
Vän taivutti pienen pynreÄn taka-nkstn- a
ikkunaan pain )a synkin-Ikdise- t
risalkft tlaaelllaoHttt pai-jjastalv- at
lyhyen hameen alta Hilja
Jattell: TaIrn oikein todella sairaak-si
Jollen nouse askareilleni tulen
sairaaksi pelkästä ikävästi HAn haali i
TaaAUomsa tuolin alustalta ja alkoi !
pkWta vaitonaisesti Toyrn rnugi
MMM kateaa hlaattas häneen sll
Mk tMita saMa-W- a yO
Snrkkutytto kantoi valnmk uiu
rlotut perunat sisälle ja la!'- - --
oli isken niin tarmokkaasti k ] ut
lastuja rakennukselta pai-K- - „an
lamuksenaa uunin eteTi kaani a
sitten hitaasti asujaimlin pun k "
mainintaa mlelitellen mairea 11 in
auringon paahtamilla IUaiil'j ka
voillaan Kun rakentajat liiki-- a
myrUiemmin kokoontuivat palvilla-sell- e
oli Hilja siistinyt vunfensa ja
htul muitten mukana pöydässä hie
man kalpein läpikuultavin ka-voi- n
"Jaa että emäntä on sitten ottanut
vuoteensa Ja lähtenyt kavelemän j
virkkoi ICetu kelhätan lelpaviipa- -
'
teen puukollaan
"Kl sitä mökin akka jouda kauan
lojumaan" sanoi Töyrän muori kai '
l-e- ati I
Antti katsoi pöydän yli huolekkaan
tl vaimoaan Hän sanoi hiljanclla u- -
jnkeuvalk iidullä:
i "Kun et valu olll nousxut liian al-kaisin"
'
Hilja puiliitl päätään Samassa
pienokainen alkoi klrahdella Ja ultl
poui häntä palvelemaan kesken o- -
mau aterlansi Päiväsen läikkä palsj
f'il laMlHlle ja pöydälle raklltnen
Kemeliii silmiin ulin että hiinen täy-tyi
vähän syrjätä M Mi et alkoivat
keskustella töistään keväisen valon
tiiyttiimärsä tuvassa Töyrän muni'
n o kuunteli lieiiläu pu!ieena so: I-"-
aa
puolella korvalla kalluttaen ku-dlnpuikkoja-aa
imiplinlelUen näktdse-i:-ä
Sycntyessään poimimaan pudon-nutta
sukansllmukkan vartaalle hän
keliisi yhden toisensa Jälkeen huul-ten
napsahtaessa otteensa hellitetty-- t
ii n Aurluk) valaisi hänen Ivapean-viilkkeisl- ä
hiuksiaan Ja milloin hän
katsoi syrjittiin ruokapöytään Jossa
ndehet aterioivat elämän uurtamat
kasvot tuliva valoon säteillen ryppy-e- n
muodostaiaasta kehästään oma-laatuista
syvää kauneuttaan Hänen
hieman kova koettelemuksissa teräs
tynyt ilmeensä lierit t hivenen kun
hän kitsol nuoren äidin käsivarrella
llppuvaa po'kaa Pieni hynijn pilke-kin
tili'i1it( Kiiti t-iinm)nV-p0n
1jllm
keklttymlstä vaativan työn kiroy-- J
teen Tyiin ia iän kangistamat svr-nie-t
liikkuivat verraten näppärästi Ja
riilioin ne pysäthtylvät hetkeksi ne
jälviit anovasn Ja odottavaan asen-toon
Ikäänkuin lepo olUI ollut niille
vieras Ja out v olotila nilnka ne Joka
hetki olivat valmiit muuttamaan Jäl-leen
liikkeeksi Johon niitten elämän
kovassa taistelussa oli ollut totuttau-tuminen
Ja korkealle kohonneet kä-'Iselfl- n sumt kelmeänkellertivan
'hon alia näyttivät paisuvan hivenen
Vonhu ltusrn siinä sellu ikkn-uaa- n
käityöWinsJ syventyneenä oli
kuin rauhallinen erämaan maisema
onka yli rasflkMn on myrsky kohis-sut
mutta Joka Jälleen sekasorros- -
taankla on löytänyt tyynen harkit
sevan arvokkuutensa lian oli yhtä
tiimin vanhan tuvan kanssa He i-kiin- knln
katselivat korkean muurin
takaa noita uts voimassaan toorel-t- i
Ihmistä Joitten elämän taustaksi
opi hyvin untuuttaan hohtava tuore
salvosseltiätnä toivon Ja rohkean yrit-telrälsyvd- en
vertauskuva
Kuullessaan uudistuneen aterM
ulskeiioltukseP Bpl mietiskelyn Ja
muistojen sumun vanhus laski kuti-met
kädestään J sipaisten kuihtu-nutta
povea s n nousi ylös Ja hänen
äsken yrea Ja kriitillinen limeensä
oli vaihtunut Joistakin tuntematto-mista
lähteistä kumpuavan ylimaalli-sen
hartauden Ilmeeksi Katsoessaan
yli pdrttin hän katsoi Ikäänkuin ohi
Jan plenumUn merkillisesti irtautu-neena
omista askareistaan ja mielen-kiinnosta
muitten askareihln ja oli
ivaa kuin hän olisi nähnyt Jotakin
Jk Mlttn silmiltä on salattu
(Jatkuu)
vt
Canadan takamaiden intiaanit kuolemassa sukupuuttoon
~ — r ' r m -- jiLHr
I
]£' BBV f- - lii 'V fe fli BBBH I t2" ' ' 1 ""4 TJbV-BBBB- H I 1 }%y y f „j &'!: aBBmlJBHB I
I MK MB '- - f 9 ' t fI k A I L'-- BBBBBBr ~ i
nlwaBBlBlBlBlBlBwj¥Wy)VWfBMBlBHBttBk 4 bSHbV IBBvk
W BTBIIBSfVi ! "lanBnBnBnBnBnK ViariBnflBnliiBnVinnvV IibbbVQ B J ' H
fc-WKPWB-Wfr?-
lfrV -- MärBBBBBBBBBBBBBnMI kKJtjFm c 4' 'i
w-- l 4L bIbIbE' ' vsIIIk HllrK' Sv # i %
f li wti VbIbIHL BH!mb&b1b1bIw v B Kr m M
iM f j£F' -- IIK'iBaMk £ --i HbT v4jhbk iW aV anV ' Ba-- - PlfiZIi"VAÄ R -- N 'V?i li W
liMi1i{fe:4llBmBBLL_ Piajm v W --A VM J
nlBlBlBlBlBllBKIk-jlBlBlHBlBlBlBlBHHB-L
'iZlb rVk EWKkät ämJ Vfl
Lwv"vRSjpsmwS'' jraHiHC d rvV MbV ii
t30iW?-1x&m$r- 2 bbIbIbIbIbIbIbIbBbIK Jbbv fcjJRV&KrtX :VVb)V Va- - BBBBBBBBBBBBBBBBBBHHI f KIQm k I tmZJiT''':i4 vTv bIbIbIbIbIbIbIbIHDR r' is&H BVBBHmHi l"1ml
bJSjIj--g- - - V HalRLfaKn jKmUIibHvbbEbbHbHI X '
rxeija tanadaijtista laakana ovat tehneet matkin Canadan pohjoisilla
intiaanit ovat kuolemassa sukupuuttoon Pohjoisen Intiaanien keskuudessa
yllä nähdään näitä intlaanllapsla värikkäissä puvuittaan Isä Johannes
Kirjoittanut Aapo Niska
Varha mies Istui pramenttina
äärestä kuten oli jo viikkoja istunut
Tihän nstl oli hän kirjoittanut aina
vaan kirjoittanut nyt sen sijaan han-hensulka
sai levätä — hän luki Jos-kus
loi hln katseensa ylös avaruu-teen
kulu sieltä saadakseen vastauk-sen
kysym" kseen miksi nain
l'än oli puettu munkin halpaan viit-aan
karkea nuora sidottuna ympä-rille
n Ji paljasta päälakea peitti
kulotti sekin vanha Ja nuhraantunut
'alat olivat melkein paltaat ainoas-taan
kaikelta hamppuja oli niiden
velhoksi kiedottuina Jotka eivät pai-vakaa- n
suojaa antaneet enempää
kuin nlllen ylt vedetyt santaaleja
muistuttavat jalkineetkaan Hän istui
hyvin kumarassa ettet takaapäin
(ifiätä paljonkaan näkynyt ainoastaan
Iniset hartiat Hän luki pergamentti-läaroia- n
käsin eitit polviensa päällä
l ier'ien Pin luki puoliääneen epä-Eth-Af- tl
ja mumisten Valo Jota vain
Tieni kynttilä sntM et kyennyt valai-semaan
pertnmenttta tarpeeksi että
olisi nähnyt lukea hyvin siksi siihen
tnli aina keskeytyksiä
Nyt hsn lopetti lukemisen Ja meni
ulen luo joka paloi avotakassa huo-neen
peritti Huone oli verrattain laa-- a
tupa varustettu halaspuollskolsta
tehdyllä katolla joka oli mustaksi no-keutun- u
Joten kituvan tulen hohde el
kyennyt sitä valaisemaan niin pai-tn- a
jotta olisi sen eri nurkista saa-nut
selvää mitä niissä oli Mutta tar-kastellessa
huomasi sivuseinällä "k
slnkertalsen vuoteen Josta näkyi
pällllstämättömät lammasnahka väl-tyt
sek1 pörröisen karhunnahan reu-naa
Kohennettuaan tulta Ja lisät-tyAä- n
siihen muutamia aimo hirren-kappaleit- a
palasi hän pöytänsä ää-reen
Ja jatkoi keskenjäänyttä luke
mistaan:
— "Klln poikani" —alkoi hän mut
ta päiyiit arasti ympärilleen jos joku
voi tl mahdollisesti sittenkin kuulla
totuuden hänestä M Johanneksesta
ennen hänen kuolemaansa — "ennen-kuin
jatkan kertomustani pyydän an-teeksi
ettS en le eläissäni näistä st- -
iille kertonut Mutta Itsekin arvaat
Mii minä säätln sinua katkeruudel-ta
Jota varmasti olisit asian Johdos-ta
tuntenut Ja minulle osoittanut
Mutta kuolleelle Ja haudatulle on pal-jon
helpompaa osittaa laupeutta Niin
iaupeutta minä vaivainen syntinen
alpaan joka en ole mahdollinen to-tuuteen
Kn olisi tässä niiltä rivejä
kirjoittamassa ellei Itse Kooman py-hä
Isä olisi minulle anteeksiantoa
suonut vaan siitä saat kuulla myö-hemmin
Silloin kun kalkki tapahtui
olin kunniani kukkuloilla Vanhan
Myrskrn kaaduttua sain niinä vallan
Jota Janosin nuori mieleni oli saanut
sen mitä halusin Nyt ollmlnulla val-ta
kalkkien ylitse kaiken ylitse
Monasti o!lnmIelikuvltuklssaiil tätä
odottanut Ja toivonut nyt olin sen
saavuttanut' OI miten äkkiä kevät-tal- l
menikään varustautuessamme
kesiin retkille Siinä sivussa minä
lasvlnkumppanlenl kanssa unelmoin
tulevista Ju me elimme Jo koko ke-sin
edellepäii haaveissamme Suuria
m Janosimme Jolta me myöskin i
saimme' J
Kun kesä rantamme saavutti ollm- -
me valmiit "Hlrvemme" vesille las-kemaan
ja ulos aalloille keulat ohjaa
maan Muistan kuin eilisen päivän i
sen hetken mnltan äitisi kyyneleiset
silmät kun hän meitä hyvästeli muis-tan
kuinka hän äpeäänsä salata
koetti vaikka luulin sen Jo kalkkien
tietävän Minussa särkyi jotakin Jota
en Itsekään käsittänyt enkä tietänyt
vaan Joka oli minussa tapahtunut I
Kyyneleet J0P1 näin eivät minuun
vaikuttaneet Kaikki se odottamaton
Jota kohden tulimme kulkemaan el
minua vähääkään surettanut Muis-tan
kuinka kullin Ja Järjestelln kaik-kea
knten unessa mitään tuntematta
Jälestäpäln kuulin paljon ylistyksiä
stitA kuinka minä olin "kova" kuten
vanhat urhot ja se minun turhamai-suuttani
suuresti hiveli Matkamme
suuntasin heti etelään siltä kenen-kään
kanssa neuvottelematta kuten
olin nähnyt vanhan isäni joskus Itse-fälsyydess- ään
tekevän
ir4
71
%
fr - -
alvtilla asuvien 12000 intiaanin keskuuteen ja he selittävät nämä
lasten kuolevaisuuden sanotaan olevan tuhatta kohden 400 Kuvassa
Vendien maasta olisi mukaamme
liittynyt monlt Jotka kunniaa Ja saa-lista
halusivat multa luMiiti varuste-!un- a
olivat heikot emmekä halun-neet
heitä ottaa vaivoiksemme Suur-ten
virtain vastukset kuin leikitellen
mursimme Ja uppiniskaiset helposti
ojensimme seKä taipaleen yllttäml-ee- n
avuksi pakotimme Joutuin mat-kaa
jatkettiin kalavarastoa lisäsim-me
Ja metäst: hirviä muonan Jatkok-si
otimme Niin saavuimme etelän
merelle vain pari miestä menetettyä
Ja yhden laivan hävinneenä mutta
matka oli mernjt paljon taiotettua
paremmin niin että Johtajakykyänl
ueln kehuttiin
Ktelän merellä olimme kuitenkin
kovilla eväämme olivat supistuneet
valliin Ja pienet laivamme keinuivat
hurjasti tuolit aavalla merellä mut-ta
kun olimme lähteneet oli myös
yritettävä! Kröässä kohdassa saa-lien
muodostamassa slsameressä o-tlm- me
yhden salmen Ja lahden ase-mapaikaksemme
muutamiksi päivik-si
Mutta mitäpä silta kerron mitä
siellä teimme sillä se el minua kiin-nosta
se oli vain kun porras pääa-siaan
Siellä kuitenkin yhytimme mul-ta
Pohjan miehiä heistä oli toiset o-m- aa
heimoamme toiset puhuivat län-nen
kieltä Siellä päätimme senkin mi-hin
sitten ryhdyimme: Kuunklertä-mä- n
aikana oli kalkkien paitsi nii-den
Jotka Jäivät kotivahdeiksi olta-va
TiSerin saijmassa piilossa aseet
mukanaan Ja salapukuun puettuina
Silloin piti palkallisessa amfiteatte-rissa
olla näytäntö Josa sai koettaa
paklntoa taistelemalla petojen kans-sa
Siellä oli susia karhuja Ja leijo-nia
Päätimme mennä sinne onneam-me
koittamaan Kmme tarkoittaneet
rnltäln gladiaattorien osan viemistä
Kl Jotain paljon suurempaa oli aja-tuksissamme
Ja määräaikana ko-koontuikin
joukko miehiä sovitulle
palkalle lähellä kaupunkia Ja siinä
tehtiin lopullinon suunnitelma
Näytäntöptlvä valkeni kirkkaana
kuten etelän mailla on tavallista
Kansaa alkoi rannan palatseista vir-rata
kohden kaupunkia toiset ajaen
valjakoillaan }a toiset kantotuoleissa
lojuen YHmysperheitä tuotiin kanto
rAyt y -- s"j
_
s±j&Zi
'---
£
että
tuoleissa Ja miehiä kantoivat micsor-ja- t
mutta naisia kantoivat monasti
aivan keskenkasvuiset nuoret tytöt
linä kypsjl minulle lopullinen aja-tus
päivän tehtävistä Kalkki liityim-me
mukaan kansan Joukkoon Ja niia
amfiteatteriin Näytöksen alkalssa
näytti kalkki toimet melkein mahdo-ttomalta
niin hyvin Ja nopeaan kaikki
sujui Mutta meidän miehistämme sai
eiiU slpatuk leijonan häkin auki Ja
leijonat syökkylvät villinä väkijouk-koon
Nyt alkoi elämä Jota kelpasi
katsella! Pedot svöksylvät väkijou-kosta
toiseen Ja nurkasta nurkkaan
surmaten kaikkialla Ihmisiä Kalkki
olivat niin tyrmistyneitä etteivät e-d-es
pakoon kyenneet Tätä me luuri
tarvitsimme Me otimme rikkaita
ylimyksiä heidän vaimojaan Ja Jttä-rlä- n
Ja kuletlmme piilopaikkaamme:
tolen oan puhdistaessa heidän a-suntoj-aan
Illasta kullasta Ja muista
kalleuksista Minun siimani seurasi-vn- t
pääasiallisesti yhtä ainoata maa-lin
Sllä kaunotarta Jota ajatt i!n o-niaks- enl
muutamiksi lähipäiviksi
Kun näin leijonain hyökkäävän sin-nepäin
paljastin n nl la y vln
slnii'? mukanani mle- - nnka olin kay
tenavakseni Jättnyt lahesf :'yin
petoa kääntyi se Ja nähdessään m'
nut ase kadssä se he! almt- -' "i'ui
hyökkäämään piti kai k m-iuu- k- jt'
iseelllsta miestä vlhollP-- - n OI:- -
kadottanut "maalini" m -- ''
tflän el nyt riittänyt alkan ' ra vastaan mitä oli tulossa "' "
lemmin käsin kiinni miekKi
aan Ja hlelutln sitä Ilmassa ni f'
jo:i että sain hyvän Iskuvoimat' vrt-tl- n
iskeä lähenevää pitkatu' n"3
vihasta sihisevää petoa mutta K i'9
salama se väisti Iskun Ja oli siviiar
hyökkäsasennosa Samassa niin
"maalini" hennon ruskeasilmäisen
riennon makaavan' aivan leljor n
dessä Ji kuten näytti kuolleena Tl
naiseni luokse meni tuon veri-i'- ''
sen pedon yli Katsahdin ymräriu
Ja näin että Ihmiset poistui av 'na-isesta
ovesta minkä ehti Ja mikä T:-1- 5
kummempaa siltä suunnata ti-hest- yl
joukko asestettuja H --n
sotilaita Nyt oli toimittava tuhs"1
!o aikoi onnistua Otin maa- -
rään kuolleen miehen syöksy i
VAslssni köhien leijonaa Ja lofi s
taloista pitäen tejJonaa joka oi --
1 ''
Väämäisä Aseeni heitin kohden ' i
via sMilalta TShin kaikkeen k'3'
clnoastaan silmänräpäys mn' ''
f Jatkoa T:nellä slvnlh'