Vapaa Sana, January 19, 1946

              ti m
l
li
fl
JlJIHII"ff!)f
'I 'Iit 5- - ±Sn V SvT $ 3sJi smr: rvi 2dl
r Ä I A ' %v ~v SN i! iWlrr m il" 1& IX" - Ä '"aAV 1 W ' ££ i " A f jjlu iiy -- a ifrvr
M M A: _# - --s I M M " sW ' iir 1-i-
Ucvto JfeuJzemUÄa -
s4§L f f s
— - f?
KYLMÄN POHJOISEN ASUKKAAT NÄKEVÄT NYKYAIKAA ENSI KERRAN
_ _ _
r at £1 H f Li nJsMMssMnsr dr
IHbbSbBBSkbvkW'~~~'~' ~y '"rB SBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBJKaBBBBk 'aHk IHBbTATATATATAvJF' -- 7 ii BBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBfiVAVmVmWjL
B'KwBfBBBBBBBBBBHBBBBBBBBBBKBflSTBi'BbJBBBauMhi X BBBBBBBBBBBBMb1BJBBBBbHWiL~PfBBbVV' BBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBK' BBBJBBBBBBBBBBBBBBBBBk BHBBBBUBbVbBBBKbM' BbV "BBBaVfTl BiP' ' iiHaBBIBVBBBBVBBKH f PfBBKlBH JJBBvJBBBMBBBBBBBBBmBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBj BdL vfiBBBBbBBbBBbBVT-- 'M# ':'BBfbfBBbBBufm'BMbP£"
B HbVBBBBMvBbBbBbBbBbBbBb jfA BBHLiP7 ABbVbbVKk v"jjrm
SaBTEeaTaTBBTBBTBBTBBTBBTBBTBlBvy F VjHBBTBBTBVfilllPk -
ABBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBe-- ' 'HHäBBBwBBwBBwBBT2MiklH' mm
MBsBvBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBr BsB 'rBBBBBBBBBBBBBKiMBMBjsBBlMvBBBBI abbvHbbbbbbLhRR bkbbbbbbbbbW'1bVbbH
BKtBBBBBBaBBBBBBBBBjBJBiBBJjrTf " f ™™s?!SBBBBBBBBWBBBBBBBBB
Nkyaikai(et välineet sellaiset kuin radar lyhytaaltorad o lämmitys laitteet ja muut sellaiset joita kuljettaa mukanaan canadalainen soti-lasjoukko
joka on manöövereillä kaukana Jäämeren alueilla tulee olemaan ihmettelyn aihe kuvassa näkyville Canadan Perä-Pohjola- n alkuasuk-kaille
Vanhat pohjolan turkismetsästajät tulevat aivan samalla tavalla kattelemaan Ihmeissään kuin tämäkin pohjolan nuori alkuasukaspoika
(oikealla) kun Canadan mekanisoitu manööverljoukko tunkeutuu pohjoista kohden Koneelliset lumireet ovat varmaankin ihmeellisiä heille
Kirjoittanut Marjatta Laine
— "Sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki
keinot luvallisia" —
Vaipu ojen! hoikat äärensä no- ja! kiharoiden peittämän niskansa
tuolin elkänojann ja katseli unekl-l- n
silmin miten konttoil-IUuna- n lihttse klikala joiilukuNta päivää
Iloh hoh — oli tämäkin elämää! Aa-musta
Iltaan harmuia IvontlnrlhiK-neess- a
Ikävien lojtäkirjojeii pari s a
- ja ikkunan ulkopuolella kohll vi-lla
elämä josta hän el tlennt ml-tiä- n Pälat:i pahaan vllkota llk-lv(H)- li
kuukaildeftii kutlVauteen ji
utdpta vuoteen tna sama ykl-(►Ikkoin- en
päiväjärjestys: Vello !
konttoriin kel'o 15 aamliltunnllle
kello 13 takatin konttoriin kello 17
mään kotiin i Illalla lokin haus-ka
kirja kävely ulkona ystävättären
kanssa — jokus elokuviin — har-vemmin
teatteriin tai oopperaan
Sellaiseksi Varpu Koivun ekunä
inMMlostuisi?
lii koskaan Jos hän voisi auttaa a-rl- aa
Hän tahtoi! elämältä muuta-kin!
Itakkautta romantiikkaa ko-din
lapsia! Ja — noen kaikkea
akkautta!
No mikl el hän sitten yrittänyt
auttaa asiaa luiksi hän el hakenut
palkkaa josa olisi työtovereita pa-rempi
palkka lyhempi työpäivä Jn e
kyselivät äiti ja ystävät joille hän
joskus erehtyi valittelemaan elämän-sä
yksitoikkoisuutta Mutta näihin
rurkauksiin Varpu vastasi vain että
hän viihtyi erinomaisesti ii)k)lesä
palkassaan
— Viihdyt! Yksin koko konttoris-ta
pitk3 työpäivä Ja tuhatmatkkaa
kuukaudessa! Kuule nyt mini ar-vaan
mistä kenlä puristaa Sinä o- -
r —_
ei rahiKiunm monon imeneen:
IA höpl! Varpu oli tokaissut
Mutta lian tiesi ettrl ystävä ho-pi- yt
Varpu liuoka! Ja Imi hartaasti ky- -
nänvarttaan Niin lian oli rakastu-- j
rut — tnlvottomastl "Tuo mies" —
tuotl venaten tuntematon asinnaji-- I
iU Jonka sihteeitnä lian oli ollut Jo
J k nimenen kuukautta — oli hänen
Uniansa "aa Ja oo'
] Varpu huokasi jälleen Hän II sa-nonut
llhtiinä tolmesaan Ja niin
I luin tekikin Mutta kenen siika hvän- -
ä käy Joskus pitkäksi Ki koko
maalliraa ollut sellaista konttoila
'ossa vlihty'1 Ihan joka hetki Tä-mä
oli paras palkka maailma! ha-uelle
Minä pieni konttori — J se
muuttui paratiisiksi llli hetkellä
Mioin sen valtias Ilmestyi sinne
Mutta tänään oli lian ollut koko
lälvän kln 'Kalkkein pvhlmmis-a- "
vallitsi haudanhiljaisuus Ja pöy-dällä
Varpu rukan suoran lyhyekön
nenän inlfssrt oli kokonainen vuori
puhtaaksikirjoitettavia
Varpu ojenl katenä ruskean
päänsä yläpuolelle Ja sulki silmänsä
Pelkkä töiden ajatteleminenkin vai-kutti
nukuttavusti Ohhoh oli tämä-kin
lauantai hän haukottelj Mitä-hän
tänäkin iltana tekll Klokn-vtt- n'
Ki hän oli väsynyt Ikuisiin elo
kuviin Tanslmaan! Min han soit-taisi
jollekin polkatuttavalleen' Oli-sihan
se vaihteluksi mutta tuskinpa
sekään viehättäisi kun el saanut
tanssia "sen ainoan oikean" sen
"aan-ja-oon- " kanssa Kalkki ihan
kalkki oli menettänet viehätyksen
&mm-iM-J+
ff
pä kun hän huomasi olevansa lakas-tunut
Kikkl Luotoon
Oli maailman 'kurjin asla olla ra-kastunut
kalkki oli tylsää kalkki
" muistui puulle" paitsi Istuminen
kirjoituskoneen ääressä kun "hän"
elsol lähellä Ja saneli
— "KI tästä pitää tulla loppu!
Olen kyllästynyt olemaan rakastu-Mi- t'
Mitä htt'ä on olla rakastunut
kun lakkauden kohde el erolta minua
klr!oltukoneesa" — Varpu vakuut-teli
Itselleen" — "Tänä Iltana lähden
Toniieklu huvittelemaan Ja huomen-iin
rastaan niin moneen paikkailmoi-tukseen
kuin mahdollista" Ja tämän
juhlallisen päätöksen virkltämänä
urpu kävi reippaasti ty olion käsik-si
Voin tuntia myöhemmin Varpu
kuuli avaimen kiertyvän lukossa
Samassa hetkessä katosi juhlallinen
lupaus hänen mielestään hänen y-ttäme- ntu
klpahtl kurkkuun ja alkoi
sitten laukata tilin kiivaasti että
arpu pelkäsi sen lennähtävän ulos
liinasta Hän kuunteli inisket heh-kuen
tuttujen rakkaitten askelten
Häntä eivätkä hänen sormensa tali
oneet löytää oikeita kirjaimia ko
reestä
Nyt tuomari meni "kalkkein py
h tm pää n" kuului paperin rapinaa
ja sitten askeleet lähestyivät Var-pu- n
huoneen ovea
Varpu alkoi kiireesti naputella
mutta hänellä el ollut hämarintä aa-istus- ta
siltä mitä hän kirjoitti Ki-k- ä
kukaan muukaan oltl saanut sii-tä
selvää
Nyt tuomari tarttui kädensijaan
ovi aukeni ja tuomarin miehekkään
tumma rää Ilmestyi oviaukkoon
— Hyvää päivää neiti Koivu Ol-kaa
ystävällinen Ja tulkaa hetkeksi
tänne Olisi vihan aneltavaa
Tumma pää katosi Varpu noul Ja
seurasi sen omistajaa
Tuomari tuntui olevan hajamieli- -
IM tuulella Saneleminen oli katko-- 1
taNta mutta Varpua el se haitan-- 1
mit Hän sai siten pai emmin tilal-- j
nuden katsella elimiänsä "nata- - Ja I
oota" Ja nauttia hänen läsnäoloa- -
'naii Varpu oli juuii syventynyt l- -l
haileinaan Krkki Luodon komeata
vartaloa ja leveitä hartioita kun
tämä keskeytti hänen niletteensä
- Kello onkin jo kaksi Joten ja-lamme
jutun maanantaihin KI tällä
ele niin kihettä
Varpu nousi kirJoitukouensu ää-restä
Ja ajatteli: "l'aliuken kello"
mutta hän loi säteilevän katseen
ruskeisiin kasvoihin
— I ly vii on tuomari Luoto
Ovelta hän vielä Iisasi: — Hyväs-ti
hauskaa lauantaita!
Krkkl Luoto katsahti häneen
— Tosiaan lauantai olin nivan
cnohtaa
— Neiti Koivu tekUltteko minulle
palveluksen?
— Mielelläni vastasi Varpu joka
oli sydän jyskyttäen pysähtynyt o-ve- llf
— Kävisittekö ystävällisesti osta-massa
kukkia puolestani Minulla on
nyt juuri hiukan kiire Annan teille
osoitteen Kolme tummanpunaista
"Ui-su- d Tämän kirjeen voitte lä-hettää
kukkien mukana
Varpun kä-- I puristi kädensijaa
rlln tttä rstyset vaalenivat Hänen
ydiirenä jähmettyi pettymyksestä
Ml lelläiil hän toisti epävar- -
ulalla äänellä
irkkt Luoto näytti olevan häinll- - jii oentae-saa- n hänelle rahan Ja
Inei tavaa kirjekuoren:
Kiitoksia paljon!
alru ro ökkasl ja kiirehti ulos
:ion'tsa Hän jäljesti työpöytänsä
u u to n pitl inisen kirjekuoren ja
ah n käsilaukkuunsa pukeutui ja
uh I 1 ii ii e n w mensa oli lyijyn- -
a k as Ja kurkussa oleva pala oli tu- -
ehiiit aa hänet liin kulki kuin u- -
essa Aatuktissa kiemurteli yksi
lihoi lause: Kolme tumnianpunals- -
a riuua kolme tummanpunaista
iiuui ' Kolme luininaiip
Vaipu tunsi silmienpä täyttyviin
kvMi"lillä Hän et voinut nalidä e-Uet- ifä
Ja kääntyi kiireesti tutki-maan
erästä näyteikkunan — liuu--t- l
ii vaaleanpunaisia ktltaisla tuli-punaisi- a
valkeita Ja — tiimnianpu-tiaisi- a
Ta m iiliä n olikin kukkakaupan
t itUeikkuna
Varpu t) olisi raskaan lasioven au-ki
Kukkien tuoksu lehahti hauta
vastaan
Kolme ttimmanpunaMa ruusua
kauntiminat niitit teillä on
Kiitoksia neiti tässä on kolme
ihanaa tummunpuraista
— Otan ne
— lähetetäänkö ne jonnekin vai
rttaako neiti
— Lähetetään — el — el lähetetä
i "M n n ne mukaani
Vasta kotipoltolta noustessaan
Vii rm litiomasl yhä kantavansa kuk-kia
Hyvänen aika niitit hän (dl teh-nyt?
Hänenhän olisi pitänyt lahet-tii- ä
ne Krkkl Luodon valitulle Sen-IJat- n
hiin oli kuljeskellut ympäri
kaupunkia ja tlepottanut kukkia inu-Ianan- u
Millaisessahan kunnossa ne
f 'Ivat? — "No ehät ensiluokkaiset
rtu-u- t niin pian vaiise" lian rau-hoitti
itseään Hän Joisi ensin kupin
kahvia ja veisi kukat Itse
Äiti ei ollut kotona mutta hellan
uunissa oli kuuma kahvipannu Mil-loin
tahansa Varpu tuli kotiin oli
kahvi aina häntä odottamassa Äiti
el koskaan unohtanut Itä
Varpu joi kupillisen ja meni lino-ieeseens- a
Hänellä oli oma huone
äiti nukkui olohuoneessa "Oikeas-taan
on hyvä nsla ettet Krkkl Luoto
ole lakastunut minuun" — Varpu
tuumi — "Äiti Jälsi Illan yksin"
Niin äidillä el ollut multa kuin hän
eikä hänellä muuta kuin äiti
Vaipu heitti hatun sängyn päälle
jr meni pellin luo Hän taittaisi it- -
"Me emme lannistu"
Lukijoille tullenee mielenkiintoisena Ja iloisena tieto että Vapaa
Sana alkaa ensi lauantaina Julkaisemaan tmtta Jatkoroinaanla Jonka
ntmi on "Me emme lannistu" 1'titlnen tästä lienee Itäkin kltntolsem-p- i
koska mainittu romaani on Suomen kirjailijain uusimpia teoksia
Julkaistu toissa vuonna Ja kirjoitettu erikois stl talrlolan uhrien
mulstollt
Viena Korhonen on kirjan kirjoittaja Ja tunnettu suomalainen kir-jailija
Toivo 1'ekkaten lausui mm seuraavaa hänen kyvyistään Ja
hänen kirjastaan "Me c-m- nie lannistu"
"Me emme lannistu" on sekä hyvä Ja tulevaisuutta lupaava kirjalli-nen
saavutus että ennen kaikkea järkyttävä Ja mleleenjäävä todelli-suuskuvat!
kainuulaisten paluusta sodan runtelemiin ja vihollisen
niatl uhkaamiin rajakyliinsä korpien keskellä Vllmeksimainitua
mielessä sillä on pysyvä arvonsa nykypäivien kokemustemme valai-sijana
tulevillekin polville Viena Korhosella on myöskin tyyllvals-to- a
Ihmlskuvaajan kykyjä Ja kuten erikoisesti teoksen luonnonku-vaukset
osoittavat todellisia runoilijan lahjoja Joiden perusteella
rohkenee ennustaa etteivät hänen" kirjalliset saavutuksensa pysähdy
tähän teokseen
Näin lausuu kirjasta ja kirjailijasta tunnettu uomalainen kirjailija
Lehtemme lukijoille on siis mielenkiintoista tutustua tähän teokseen
jonka jatkokertomuksena julkaisemisen aloitamme euraavana lauan-taina
Se samalla tuo meille elävän kuran Kainuun korpimaan asuk-kaiden
hädästä Ja kärsimyksistä levottomalla tajaseudullaan ja antaa
meille omalta kohdaltaan käsityksen minkälaisen kohfalon alaiseksi
Ihmiset voivatkin Joutua ankaran ja säälimättömän vihollisen tyrmis-tyttävän
hyökkäyksen takia
ensä ainakin mahdollisimman edi&
Ilsen näköiseksi ennenkuin menisi jl
kohtaamaan "vihollistaan" Vaito
tuskin hän täti näkisikään palvtU
Jtn vain Varpu huokasi Mit
ilvät toiveet koskaan toteudu Mit {'
1 ei Krkki Luoto voinut rakastui $
laneen? miksi miKsi miksi Ko
ko elämä oli suuri Miksi
KI kannattanut miettiä turh a pa lasta oli lähteä liikkeelle ennenVuls
inusut kuihtuisivat — Ja 'lakastu
neet tlMvat musut kalkki' Kuin
kuhan kaukana se "vihollinen' snp
Varpu otti sinisen kirjekuoren
esille Neiti Sirkka Saari Merfkat
33 No se ei ollut kovin kaukana
Liin käänsi kirjeen — se ei ollut
uljettu Varpun posket kuumenivat
nsln mutta kalpenivat sitten Ui-nen
vapisevat kätensä olivat kosteat
! iin käänteli kirjettä levottot ana
Mitään tärkeätä siinä el voinut olla
loska se oli avriiainen
Varpu lankesi kiusaukseen Ja vet!
kirjeen sisällön esiin Se ei ollut
kaan kirje vaan kortti kutsukortti
fien vasemmassi kulmassa oli hop-eoinen
naamio Vinottain kortin yli
kirjoitettu hopeaisin kirjaimin: Ter-vetuloa
Oikeassa alakulmassa oli
päivämäärä aika kello 1'1 seka o-coi- te:
Hotelli "X" Yläsali Kutsu-kortti
oli — naamiaisiin
Vaipu käänsi koitin Kikki Iaio-ilo- n
tuttu käsiala täytti takasltun
Varpu luki vaikka hänen pokena
punastuivat häpeästä Ja hänen om-atuntonsa
moitti hanta kiivaani
'uutta hän luki kuitenkin
itakas Sirkka!
Suotu t anteiksi elten ole käynyt
sinua tapaamansa vaikka olet ollu
krtlmaussa Jo melkiln viikon Pyy-tlä- u
tuhannesti anteeksi Ja toivun
'oivani korvata vahingon vastaisuu-dessa
Tänä llt-iiii- t selitän syyn pois-saldoo- ni
— Niin muistat kai että
iiniiän ovat Kulien naamiaiset han
1 koskaan unohda pitaa pikkujoulu-tiauinialsiiin- n
Ja muistat kai myös-kin
että lupasit minulle viimevuoti-sissa
Kallen kekkereUsa tulla kans-an- i
nvt Meillähän on niin paljon
selvitettävää Ole kiltti Ja korMa
Itsesi näillä ruusuilla — vaikka et
sinä koristelua kaipaa — Jotta tun-te- n
sinut naamiaispuvustasi huol-imatta
Ikävä kyllä en voi tulla sinua
hakemaan sillä "Kaikkien on tulta-va
yksinään" Se on Kallen vaati-lni- s
Hän ei tahtonut antaa minulle
tätä toista kutstikoittlakaan sanoi
lähettävänsä sen Itse sinulle Mutta
kuu vakuutin etten tulisi ollenkaan
fllen saisi Itse kutsua sinua han
ilostui — Lähetän auton klo 2130
Näkemiin!
Krkkl"
Varp1 luki kortin yhä uudelleen
a uudelleen Hurja suunnitelma syn-tyi
hänen aivoissaan lian menisi
Itse naamiaisiin hän varastaisi It-selleen
tämän yhden Illan tapahtu-koon
mitä tahansa Tämän Illan Jäl-keen
voisi tulla vaikka —
Kello oli melkein 22 kun Varru
Ilmestyi Hotelli "V n yläsaliin
Pamppailevin sydämin lian ojensi
korttinsa ovelh seisovalle hovimes-tarille
antoi sievään mustaan pu-kuun
puetun tytön lilsua tummanpu-naisen
iltavilttansa ("Oli siunattu
asla ettei Telle tarvinnut sitä tänä
Iltana") Ja käveli sitten rohkeasi
soikean selnäpellln eteen Tuo val-keaan
iltapukuun verhottu solakka
neitonen jonka kasvoja osittain peit
tl punainen samettlnaamlo ja hiuk
la valkea tekotukka el näyttänyt
vähääkään siltä Varpu Koivulta Jon-ka
hän oli tottunut näkemään kat-oessaa- n
peiliin Tyytyväisenä hän
kohensi ruusuja jotka ol kiinnitetty
rinnalle Juuri ksulasyvennyksen ala-puolelle
"KI taitaisi äitikään tuntea
minua" Varpu mutisi Itsekseen --
"Kuka olisi uskonut että minäkin
voi näyttää noin kauniilta Ja salape-iäiseltä- !"
— Ja hän hymyili sätelle-äs- tl
omalle peilikuvalleen
— Ihastut omaan kuvaal
Varpu käännähti kiivaasti Parin
kolmen askeleen pääs hänestä sei-soi
komea frakklpukulnen mle Rus-keita
kasvoja peltH musta ilkklnaa-nil- o
Varpu el saanut sanaa suustaan
(Jatkoa 7:llä sirulla)