Vapaa Sana, October 11, 1941

              C
Martin Brice kääntyi tielle Joka niin huolellisesti valinnut itselleen
Johti mälie Ja sinne missä oli Nora I Hän oli hyvillään että he viimein- -
Hän tiesi että tämä oli hänen vii- - tfln myllylle
m'nea nu'kan3a Oli myöhäinen
kesäilta Ja sitä säesti sammakoiden
kurnutus Tuttu tavallinen väkevä
maanhaju täytti hänen sieraimensa
Olikohan mahdollista että kaiken
tämän Jättäminen tuke tuntumaan
vaikealta? Hän oi muistanut kos-kaan
aikaisemmin sanoneensa ke-nellekään
hyvästiä
Hämärässä hän kulki jonku hl
Ja kuuli samassa äÄnen: "Hyvää II- - 'tinille
taa hoikaseni!" " 'I
"Hyvää lltai" vastasi Martin
U&n el voinut tuntea tervehti Jää ää-nestä
Ja hän epäili josko hänkään
tunsi häntä Nlyttäflhän omituiselta
että kaupungin kaduilla kuljetaan
ohi tuhansien Ihmisten Jatkuvasti
joka palva kirtenkaan koskaan sa-nomatta
edes halloota
Hän oli syntynyt tällä CarterVl-less- ä
12 vuotta takaperin mutta oli
vanhempiensa Rukana muuttanut
pois Jo neljän vuoden Ikäisenä Sen
Jälkeen oli tämä nyt hänen ensim-mäinen
vierailunsa täällä Cartervil-less- ä
Kävellessään puolivälissä mä-keä
ylös sanoakseen Noralle hyvästi
ajatteli hän että hänen olisi ol'ut
tultava tänne Joka kesä Nyt ajatel-lessaan
tätä tunsi hän tuskallista
tunnetta sydämmessdän Olisihan
hän hyvin voinut sen tehdä silli!
hänen sukulaisia oli täällä vieläkin
täti Carrie Ja setä Joe Joit enkä luo-na
hän nytkin tulee pysähtymään
Ja vieläpä setä Peter Joka omirti
puolet Carter Villestä Mutta tämä
hän oli oleva hänen viimeinen vie
railunsa täällä ainakin isoksi alkaa
sillä hänenhän oli alettava työhön
lokakuussa
Nora oli odottamassa häntä c--
tummaisella verannalla Hän oli
hiljainen tyttö Aivan erilainen kuin
Joihin Martin oli tutustunut korkea-koulussa
Norassa ei ollut lainkaan
sitä avonaista luottamusta itseensä
ja kykyynsä luullakseen saavansa
mitä halusi "Hello Martin" tervehti
hän tunnetulla vaatimattomalla ää-nellään
sellaisella Jolla hän aina ta-pasi
Martinia tervehti -- Ole hyvä
Ja Istu"
Martin istui hänen viereensä rilD-pumatto- on
mutta sisäinen levotto-muutensa
ei sallinut hänen olla siinä
kauan "Luulen että on parasta
mennä sanomaan hyvästit setä Pe-terille
Etkö voisi lUhteä mukaani ?"
Luonnollisesti voin Odotahan
kun käyn sanomassa äidille"
Yhdessä he kävelivät käsikädessä
alas mäkeä kuten heidän tapansa
oli aina ollut kulkea Jostain syystä
kleltääntyä
Nora voisi loukkaantua Tämf
tunne sat hänet tuskaantumaan s
jatellessaan ttä hän tulisi sa-maa
tuntemaan Ja kaipaamaan tääl-tä
poissa ollessaankin Hän yritti
ajatella vain kunnianhimoaan sitä
tulevaisuuden unelmaa Jonka hän oli
Lauantai-illa-n
Koti on siellä missä
on sydämemme
Kirjoittanut Robert Dennis
saapuivat
Konttorissaan oli setä Peter sy-ventyneenä
pääkisaansa Hänen
liikkeensä oli koko nänen elämänsä
Hän omisti tämän myllyn suurim
man kaupan kylässä Ja vielä oikein
mallimaatalon ja hoiti rie kaikki
yksinään Hänen valkea päänsä ko-hottautui
kun he astuivat sisään ja
hänen silmänsä kirkastuivat kun
hän näki Noren Hän nyökkäsi Mar- -
linka -- us'iin olenkaan sanonut
teille että el tehdä työtä Iltaisin"
nuhteli Nora "Pankaa ss kirja pois
ja kohta paikalla"
SeU Peter totteli kohta Ja asetti
pääkirjan tiskin laatikkoon "No
mitä minä sitten saan tehdä?" Setä
Pet?r'li!ä el ollul lapsia Ja töykeäs-t- ä
käytöksestään huolimatta oli h?n
kuitpnkin hyväksynyt Noran mel-kein
kuin ottolapsekeen Nora olikin
ainoa joka voi hänen kanssa tulla
toimeen
"Voithan sanoa edes hyvästit vel-jesi
pojalle Hän lähtee matkalle
huomen aamulla"
"Menet siis takaisin niinkö?"
Vanhui loi tutkivan katseensa Marti-niin
"Et siis tykkää tästä pienestä
vesivirran kylästä?"
"El sen tähden" vastusti Martin
"Minä menen alkamaan työhön en-sikuu- ssa
Siksi täytyy minun mennä
takaisin"
"Täytyy mennä takaisin? Minkä-tähden- ?
Tehdäksesi työtä koko päi-vän
ja sitten aina seuraava yö pel-jätä
meriettävästl työmaasi"
Marlin ei vastannut Hänen se-tänsä
teki kaikki hänen unelmansa
yhdellä kertaa vähemmän arvok-kaiksi
"Epäilen tokko olet siihen kiin-nostunut
mutta minä minä okn
katsellut miestä joka ottaisi minul-le
hoitaakseen näitä liikkeitäni Et-hän
sinä tosin tee siinä niin paljon
rahaa mutta voithan vähintään teh-dä
elämäsi"
Martin aivan hämmästyi aluksi
"Kyllä-mutta-e- n koskaan ole osan-nut
ajatellakaan—" lopulta hän se-kaantui
että ei tiennyt mitä oHsl
sanonut
"Luonnollisesti et ole tullut sitä
ajatelleeksi" sanoi vanhus "mutta
sinä voit tehdä sen nyt Anna minul
le vastauksesi huomen aamulla Ja
nyt menkää ulos täältä molemmat!"
Ulkona lämpimin Ulan ilmassa
Martinin ajatukset yhä harhailivat
"Se oli viimeinen seikka jota mini
en koskaan olisi tullut ajatelleeksi-kaan
En ticdit nyt mitä sanoisin"
Martin olisi halunnut laskea Norani "Minusta tuntuu siltä kun sinun
käden Irti mutta hän ajatteli ett" J Martin ousl parata
siitä
sitä
siitä" sanot Nora hiljaisella äänellä
"Kleltääntyä? Minkä tähden?"
"En usko sinun tulevan täällä on-nelliseksi"
Martin vastasi siihen hieman töy-keästi
"Luonnollisesti tulisin ole-maan
täällä onnellinen Sen tähden
KUUSELAN ERKKI
Kuvauksia viime vuosisadan jälkipuoliskolta J
buomesa ja Amerikassakin
Kirjoittanut Werner Ruusunen v
1
l
is m mmmmmmrummmmmm-mmmmm- m jirsiisrrsEf
— 2 LUKU —
8IIPIRIKKONA ELXMXN MYRSKYISSÄ
Tarkasteltiinpa nyt kesän saavutuksia Olutpuotlin tai anniskeluun el
Erkiltä ollut montakaan penniä tipahtanut vaan palkka oli kauniisti
kuletettu kotiin jonne oli kesin kuluessa kertynyt yhtä ja toista muka-vuutta
edistävää esinettä ja huonekalua Ei enää tanlnnut kauppahuonei-den
takapihoilta keritä pakkauslaatikolta huonekaluiksi Ja silti vaikka
oli välttävä kalusto oli talteen pantunakin sievänkö säästö pakkaspäi-vien
varaksi
Alkoi Erkki lahäscn luumäellä mennä talvitöillekin Ja (Martalle kump-paniksi
Ikävien talvipäivien ajaksi otettiin sllvonluontolnen ompelija-tytt- ö
Jätettyiin tarpeeksi rahaa taiten kuluja varten painui Erkki sydän-maille
metsän hakkuupalkolllt
Kaatui täällä metsisalollla puu Jos toinenkin Erkin kirveen-Iskuist- a ja
kellertäviksi lankuiksi lohkeilivat puut Erkin ja hänen kumppaninsa
Nummisen Esaa kiiltävin sahan vtlltimlnä kunnes lämpöiset palvit ja
ensimmäiset muuttolinnut taasen alkoivat kevään tuloa ennustella täl-löin
palasivat kumppanukset entisille lankkulalturetlleen vartoamaan
milloin meri esteet laivaliikenteeltä poistaisi
VM I ten oli Martalta aika kulunut pitkin talven aikana Jolloin rakasta-mansa
kumppani oli metsää jättiläisten kanssa taistelemassa? Kertoelt
hän kirjeissä aina et tl hänen on Erkkli Iklvl Tuon uskolkln Erkki suTa
hän oli Itsekla Marttaansa Ikivölnnyt El Martta kuitenkaan kertonut
että hänen asuntokumppanlnsa Selma oli keksinyt keinoja Joilla nuoret
IM
"-e-
?
Japanilaistytöt touhusta
lukemilta
rv -- X v Sxr iii t - '
&£&&& &¥£&£& m iiri
fy"?dkik mKmmM i ji'jSfcBziiJaitl '
¥$%$£$ 4m Mlv VbbbbV IIBmIBBi 'IIBI
__WbHmbmBTb9mSrmHvmWBmwIILBPzmBbm1Brm''1' L"kbmbmVm
KX-"''-- BBBPBBBBB --BBBBBBBvklV EBBiäMiBBlBjajl "JjlKbnBflBBbJBBBbJBBJBVBBHl BvJBBBhPJBBV'"'' v KSvXv fis BBBBb t
BjBjBjVBMHBjBBt' ''ä ▼ JBP' l'' " vJBBBh '
- Jam vJBBH BBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBV "
it-mtmUmm-m
HbBBbI'-- nBBM BBKLs - bBbLbKbbIHH'' HbHhbSVbbIHbbLIIIFBbLbHHI'' bbbHbbbKs x "xbbBbbbbbBv Mmmm
Vancouverin' sydämessä olevassa Japanilaisten siirtokunnassa on
myöskin kiirettä touhua nykyään Japanilaiset naiset ovat ahkera-na
tekemässä käsitöitä Canadan Punaiselle Ristille ja kuvassa näem-me
Katherine Fujlwlran ja Hideko Hldakon kiyttelemässä sukka-puikkoja
sjmgen tottuneesti
en ola Juuri ajatellutkaan mitään
muuta kuin mennä takaisin kotiin
Ja työhön"
"Sitähän minä Juuri tarkoltankin
Sinulle tul'si täällä ikävä kotia ji
kaupunkielämää"
"Olenhan syntynyt pienessä kaup-palassa"
valtti Martin "Ja mini
tykkäisin olla tää 11- a-
Nora katsoi ajatuksissaan pime-ään
"Sinulla on Joku Joka pidättää
sinua kaupungissa"
"Minulla on täällä myöskin joku
joka pidättää minua
"Mutta Martin sinullahan on tu-levaisuutesi
suunnitelmat Jo lasket-tuna
edessäsi" sanoi Nora hyvin va-kavasti
"Kuinka voit käydä niitä
muuttamaan?"
"El minun tarvitse muuttaa niitä
ainoastaan alullepanoa Minä voin
saavuttaa samat tulokset täällä kuin
kaupungissakin" Kuitenkaan ei
näyttänyt miltään Ihmeeltä vaikka
hän väittikin mielipiteensä puolesta
Sillä kalkki mlU hän sanoi katsoi
hän olevan totta Se vain et näyttä-nyt
aivan oikealta että Nora yritti
vierottua häntä pois "Mitä minä
kalkkein enimmän haluan on mi-nulle
täällä myöskin" hän sanot
"Ja mlU se on?" kysyi Nora
Martin asetti käsivartensa Noran
vyötäisille "Tiedäthän sinä mitä
tarkoitan Sinunhan pitäisi tietää
se"
"Jos sinä olet siitä niin varma--- "
Nora kohotti katseensa Martiniin
"silloin sinun täytyy tietää että tä-mä
on juuri se palkka sinulle"
"Minä tiedän että se on Olisihan
minun pitänyt tietää se Jo viikkoja
sitten Mutta minä olen ollut sokea
Täytyi tapahtua jotain sellaista mi
tä nyt on tapahtunut ennenkun sain
silmäni auki" Martin veti Ncraa
lähemmäksi itseään "Oli tosiaankin
onni että setä Peter sattui teke-mään
sen tarjouksensa"
Nora antoi päänsä levätä Martinin
rinnoilla Ja hymyili itsekseen Jo
nain päivänä hän antaa Martinin
tietää kuinka Setä Peter tuli teh-neeksi
tarjouksensa Niin joskus
toiste mutta ei vielä nyt
Tieteellisiä paloja
Rlasgovrin koululasten sanotaan
olevan sodan takia noin yhden vuo-den
opinnoissaan Jälessä
Kun sää muuttuu äkkiä niin New
Yorkin säätolmlsto saa noin 4200
puhelinsoittoa puolen tunnin sisällä
Kokeillessaan paperirahaa Yhdys-valtain
National Bureau of Stan-dar- ds
käyttää erästä kojetta loka
näyttää muutamissa minuuteissa
kuinka paljon seteliraha kestää ku-lutusta
Chile on noin 2700 mailla pitkä
ja 220 mailia leveä
Suolaisen veden kala sisältää e-nem- män
Jodia kuin sulattoman ve-den
kala
Yhdysvalloissa on nykyisin noin
lOOOOO lentokoneohjaajaa
elimkn iloja kaipaavat voivat liikoja Ikäviään halhdutella Hän oli ku-lettan- ut Marttaa mukanaan Iloiseen nuorten seuraan jossa el eiama
kkaaiikkeenssaputoalpesatuaksoelslsuat oklailklTstäeänlläaivoalin Mvaalrotaallesletutäpäpäautumnuutttasehuaruaslakiasaekssie
sataman lautatarhan päällymles Monta iltaa oli tämä istunut Martan
kammarissa urösteiren tavoin kuhertelemassa Ja oli Marttakin mieltynyt tähän miellyttävään vieraaseensa Kun tällä vieraalla aina oli ollut Jota- kin hyvää mukanaan milloin makeisia milloin viinipullokin niin el lienee
kumma ollut Jos Joskus pyryisen yön Jälkeisenä aamuna nähtiin Kuuse-lan
Erkin asunnolta kadulle suunnatut miehen Jäljet joista voitiin pää- tellä että sieltä oli vasta aamun hämärtäessä Joku mieshenkilö lähtenyt
Tietysti Selmallakin oli cmla huvlttajiaan mutta kumman Jäljet ne mu'-loink-in
olivat en tiedä liekö molempien
Lankkutarhan piällysmleheen oli Martta rakastunut niin että ei hä- nellä ollut enää sitä lämpöä Erkkiä kohtaan kuin ennen oli ollut Erkin
kin seurassa Ikävöi hän piillysmlestä Ja hänen makeita Ja hurmaavia
viinejään Samoin päällysmies Ikävöi Martan seuraa Nyt oli kulteikin
Erkki esteenä Karkolttaa el Erkkiä sopinut silli silloin olisi päällys-mies
Lindin täytynyt ottaa Martta hoitoonsa ja huollettavakseen Kek-siminpä
toinen keino Lind sat Järjestetyksi asiat niin että Erkki otettiin
yövuorolle ulosmenevän tavaran kirjaan viejäksi Palkka oli kunnollinen
Ja työ helppoa melkein etl vertoja lastaajlen palkoille siksipä ottikin
Erkki vastasn tarjotun palkan Kyllä Martan täytyi olla yksinlan nyt jokaisena yönä mutta mitä silti Olihan Martta rohkea tyttö ja miu
asutussa kaupungissa sitten mitään varaa olisi Selmankin oli pakko
muuttaa pois kun Erkki tarvitsi toisen kammarin päivälseksi " nukkuma-huoneeksee- n
El sentiin montaakaan yötä Martta joutunut yksin olemaan silli Untt
huolehti samassa määrissä talon suojelemisesta kuin Erkinkin työssä
pitämisestä Kummsstell Erkki usein aamusln Marttan raukeutta seka
muuttunutta mielialaa joka päivä pälvilti muuttui yhä ynseämmikst
Erkkli kohtaan Kuitenkaan el Erkki osannut tuohon Ilmiöön suurta- kaan huomiota panna
Työmaalla huomasi Erkki myöskin Jotain käsittämätöntä Salaperiiset
supinat Ja hineen kohdistuneet salakatseet sntotvat hänen aavistaa etu
hänestä puhuttiin Erkkli tlmä vaivasi Mitä oli tekeillä? Pidettiinkö
häntä herrojen hinninkannattajana kun oli tähän kevyeseen toimeen
NAAPURI
Kirjoittanut Frank Bennett
Alhaalla santalsella kymmt nen "Odota isi -- eekkerin maalla lähellä puroa cll'na _ ' huusl
vaiKeavnruisei vesuneiunu juuri
kypsymäisillaän Ieä-ukk- o Barto:
siirtl jalallaan yhtä "Miltä3 tämk
näyttää sinusta poikaseni?" kysyi
hän kymmenvuotiselta Beanyltä
Beany kosketti mclonii ilänm
kasvonsa näytti hyvin vakavalta
mutta hänen siniset silmänsä Ihar
säkenöivät "Oh mainiota Sehän o--
komea! Kuulehan IräsenI minä Uim-ki- n
voin odottaa huomeniltaa JoN
loin kaikki naapurimme tu'eva
meille illanviettoon Tob3tk'n lap-set
puhuivat siitä Jo tänään koulus-sa
Vieläpä minun opettajakin tule
Tiedäthän hän on hyvin viisas j
oppinut mies" ja opettajansa ihailu
kuvastui Beanyn kasvoillakin Hän
Juuri harjoittelee tullakseen sellai-seksi
sellaiseksi mbheksi joka sit
ten tekee rakennusten piirustuksia"
"Niinkö?" kysyi Isä-ukk- o Barton
juuri kun otti maasta keskinker
taista melonii jonka pani pussiinsa
ja nosti pussin sitten olkapäälleen
"Viemme tämän kotia täksi illaksi
illallispöytään syötäväksemme'
- Mies ja poikanen lähtivät siitä
liikkeelle He ottivat polJn Joka
johti metsän läpi kotia Päästyään
pienelle kukkulalle loppui lehto Ja
siitä voivat he nähdä vähän edem-pänä
alhaalla pienen valkoisen fsr
mitaton ja suuren punaiseksi maa-latun
navettapaloa- - Ja talliraken-nuksen
hyvin muokatun viljelysmaan
keskellä Aurinko oli juuri laskenut
ja heinäsirkkaln strlstälssä musiik-kiaan
oli ilta kääntymässä villelitn
maksi Punainen täysikuu paisto)
idässä Mies laski pussin maahan
olaitaan Ja katsoi sitten edessään al-haalla
olevaa vainiotaan
"Poikani" sanoi hän äänessään
huomattava tyytyväisyyden sävy
"Kalkki on mennyt hyvin meillä tä
' I — m 'ionin
nä vuonna Hlnxalot ovat täynnä
vehnää -- j maissia Heinäsuoja on
täynnä parhainta apilaa mitä maa
koskaan voi kasvaa Kaikki on
myöskin kohta maksettu Beany
vanha-mie- s Istumme alvun
maailman harjalla'
Kuultuaan isänsä puhelevan hä-nelle
sillä tavoin tunsi Beany itsen
aivan kuin täysi-ikäisek- si kasva-neeksi
mieheksi "Niin herrani"
myönsi hän me istumme maailman
harjalla" Samalla Beany tunsi vas
tustamatonta halua puhua mieliä-siastaa- n
jonka hän piti kalkkein
tärkeämpänä "Melän täytyy aa
mulla ensiastaksl hakea naapurelsU
lyhtyjä ja ripustaa ne Ulaksi val-miiksi
puiden oksille Ja kukaa me-nee
kylään hakemaan jäätä?"
Pimeys läheni hyvin nopeaan ja
kaukaa kuului pehmyt huuhkaimen
ääni
YhUkklä mies tuskallisen
huudshtukaen ja lähti juoksemaan
alas polkua
ilmeestä
poissa Martan
vain Ja -- salassa
J""1
me
aä
Mutta isi Ban
Beany katsot tarkeni
---- -- „a„ eia koko o tulessa SIloin
jalkoihinsa
Tulipalolle el m He eivät ehtineet
vosia ja lehmu _
3
sini Ja
-- " wsa - tonn"lattiKaiKni avie-hn-ä ja
vääTäm1aä hkiarivkekni „„ -mM
naapureita saapuipa
onat ja katsoivat v
li
Wina Isän kasvot i
ka "?™ fcl
nvrhVkviMin n SlUi KUVOI ww __ ix-an-v Ä„ äidin värisevin h"i„iu„ue nj
"Huono onni Rarton" Biseäallney Mjountkun ivläsnäollen
ir " :t "
—
rak"encn"ulskasenxondiitettuaa u
Yhtäkkiä johtui Hm af 8 Lr V ::" imnen Ponynsa oli oita
Km tallissa Silloin alkoi hi
'"'r"-tt- " Ja Uloin äitikin £fc v-asta huomasi Beanyn Jonki m-äid- in limpumj rren ympärillään Sea rauhoUtuVhän nyyhkyin
anii siihen pää äidin hei
♦
nllMMMN -"--""""'ii aamuna im ollessaan muisti B5any eHM lauantaiaamu Ja hän
vinnut tänään mfnnä kot että tänäiluna oli heiliä hlnJ
n vesimeloonl-partyns- a
hän muisti myöskin trokin Ji
sei joiKa olivat Jääneet
rakennukseen ja silloin kohu
si hänen ruokahalunsa
"Sinun täytyy syödä nyt
sesl sanoivat isä Ja äiti
Mutta Beany havaitsi että isi
tl myöskään olleet k(
aamiaiseensa
Silloin Beany ei enää voisi
tekemättä heille kyiymyiti
"kuinkas nyt saadaan Jäitä
imeloneja?"
Isä pudisti päätään ja yritti
myillä "Illanvietto on
vanha sanoi Ma
Silloin Beany hypähti
"MIU eikö meillä tule olet
tä? Kalkki lapset tulevat
minun opettajani Mr Wilson
myöskin ja-j- a- Ei te ette m
peruuttaa! Meidän täytyy---
"Mutta Beany" sanoi isi
hellästi "Oletko unho
kokonaan tulipalon? Mehla
kalkki eilenillalla'
"Me emme menettäneet
"Altl vot mennä sinne" sanoi Isä kaikkea" sanoi Beany
"sillä alkaa" Ime menettäneet autot
"Ulkorakennuksesta näkyy valo' I mutamme eikä itseämme
sanot Beany meillä edelleen farmi J
Siinä he seisoivat hiljaa katsoen MIU onhan melonit yhtl hrd
valoa Se näytti kirkastuvan kuin ennenkin Ja
päästi
myöten
paras
raunio
Samalla Is Barton mut '
puristi äitiä kädestä ja nousi
omaan "Olet oikeassa BeHT
päässyt lankkujen kantajasta vai koetetuinko keksii Jotain koinnjtia
hänen toimesta pois saamista varten Jotain on tekeillä mutta mii--
Muutamana Iltana kun lastaajat hiljaa kävelivät pois lastauslaira
tuli Erkin luo Nummisen Esa Erkin talvelllnen työkuinpranl Tälli i
olevan Jotain tärkeää asiaa sanottavana sen näki Ksan huolestuu
kasvojen
"Saisiko sinulle Erkki sanoa Jonkun vakavan sananTf kysyi E"- -
sinä minulle sanoa vaikka kuinka vakavia sanoja" vastasi
"Olethan toverini ystäväni"
'Rtfcft nnhaatn tai minulla lintu tta aa mi intftlln nahaa?" äT!? '
"Varmasti en pahastu miten olisikin- - vakuutti &{
Nyt kertoi Esa että yleensä tiedettiin että Lind on melkein jo
Erkin ollessa luona
raa"
j
eivät
mies"
tlmme
tuota
"Saat
olkoon pahaa
Jona kpIvUI kalVVI Pi-kl- lt IflVIrl mlahat ttpslvät l-in-dln
j
suhteet mutU el kenessäkiän ollut miestä sitä Erkille tanom- - FtJ1
vät vlrnlstellvit
että
sini
Vuosisadan pituinen oli se aika Illasta puoleen yöhän hänen i
saan mlelexaSln Irtmlemaanu aala ffonraivana näh&nä &?!! M
ville että ajatukset elvit olleet kalkin ajoin sen Iltayön aika"
massa tapahtumia silli numerot eivät olleet llktpltacakaia
nussa työn Juoksun kanssa
1imltiiKn Ib- - rLLI lllukll Dl fTlVrvltl oli lukO '
vi_ l nnnettoffl'' _ _ „-_- _ -- ii -- _vi vi
slko Erkin nukkumahuoneen akkuna Jäänyt avoimeksi ja siitä o
kl huoneeseensa Täällä sytytti hän kynttilän Ja hiipi hHJa '"
( narlln t_I_tt __l i_a_tlia I """ ircu cu uinua aaciia u uum_as!i VuaIu Vsmomut nnhPpn tOdet"- - y- - riiotef dillä oli puoliksi tyhjennetty rllnlpiillo Ja kaksi ryyppyla1
™mi Liua Mania layaessa anesM nuu
nlll_ k-x- l_a L—MI k1 mntf#ltS E-T- ''1 itvln oveBPK imua muna r-rs- in vaaevan aaaen iennauuiu t-- - —
Jonne loukkaantui otsansa niin että kaatui pyörtyneenä "- -
aflantlt tAlIallraAti Ik4fi aaittati aMNailatl
_ noillani e1 ru miua iiiiiui tänne teitä ranaaisemaan ok -- -- ct loukkaantui mutta ae oli täydellisesti hänen oma yyn- - sf j minuun kyllästynyt Minuun Joka sinua niin paljon rks
niin paljon luotin Hyvä Minä Jitin teldit rauhaan j "- -
SV
IV K
ieffä
t kiiri1
itämä- -
looekl
e ll
iii oli
js £
-- l t_ J
__
sl
ja i