Vapaa Sana, December 15, 1945

              ttfEZT
WTTimmk Om JfauiAaa
Ainoa Kansanvaltai-nen
Suomalainen
Sanomalehti
Canadassa
ISO 138 — 1943
(lahhaul
— 1939 —40 —
Af —o
Ankara sodanaikainen talvi
tuntui kuluvan tavallista nopeam-min
Päivät olivat täynnä Jänni-tystä
Ja odotusta yöt levottomia
unia Joiden tulkintaan el aamuisin
ollut alkaa Oli työtä Ja puuhaa
enemmän kuin riittämiin Isan
maan vakava katse oli vetoavana
suuntautunut tavallisissa orklolols
sakin puuhailevan ihmisiin Se
velvoitti keskittämään kalkki voi-mat
rakentavaan työhön ja uhraa-maan
Jokaisen ajatuksenkin hädäs
sä olevan maan hyväksi Se velvoitti
uhraajan unohtamaan itsensä Ja
tavalliset rauhanaikalset harrast-uksensa
Mutta se antoi myöskin
päivä päivältä uusia voimia lisäsi
rohkeutta ja luottamusta valoisaan
suureen tulevaisuuteen
Näin oli ollut jo ennen joulua ja
jatku) aina sivu keskitalven
Mutta sitten eräänä aamuna
huomasi Ilona ensimmäisen ker-ran
että talvi alkoi kääntyä ke-vääksi
Häikäisevän kirkas aurinko
tuntui lämmittävän huonetta
vaikka ikkunaruudut olivatkin vie-lä
jäässä Varpustenkin tirskunta
pappilan pihalla oli eilistä vlr-keämp- ää
Koivut maantielle Joh-tavalla
puistokujalla olivat vielä
puetut kirkkaasti loistavaan Ja ki-maltelevaan
talvipukuun mutta
aurinko pudotteli niistä jo silloin
tällöin kuuraa tielle
Ilona nojasi salin Ikkunan pie-leen
Ja katseli aamun kirkkautta
Se ennusti taas Jännittävää Ja
vaarallista päivää Millä hetkellä
hyvänsä saattoi viholllslentokonel-de- n
surina täyttää Ilman Monena
päivänä olivat pappilan Ikkunat
tärisseet Ja maa oll huojunut
pommien räjähdellessä lähiympä-ristössä
Niin saattoi tänäänkin ta-pahtua
Mutta hän el voinut kauan
ajatella sÄä Aamu oi liian kirkas i
Ja kaunis liian keväinen Jo Hä
nen mielensä tulvahti täyteen rle
mua ja kesäisiä kuvia jotka kauan
olivat olleet piilossa Jossakin hä-nen
mielensä pohjalla muistoja
Joiden tarkkailuun hänellä ei ollut
koko talvena ollut alkaa
Tätä ankaraa sotatalvea edeltä-nyt
kesä oli ollut hänen nuoren
elämänsä muistorikkain Ja kau-nein
Se merkitsi hänelle samaa
kuin Kaarlo Ja Kaarlo merkitsi
hänelle samaa kuin rakkaus maat
Ja taivaat täyttävä koko elä-nu- n
täyttävä suuri Ja Ihmeellinen
tunne Jonka Kaarlo oli herättänyt
hänen uinuvassa sydämessään sa-raa- ia
herättäen hänet Ilonan Ai-na
viime kesään asti hänen elä-tta:- sä
oli ollut epämääräistä unek-simista
Hän oli ollut kuin kimppu
toivlta arkoja hämäriä haaveita
♦fca oliat elämälle vieraita
'u"a Kaarlo oli tullut ja hajeit-aan
ut ne Kaarlon rakkaus oli
tuoanut hänelle sellaista onnea
a uskaa Jollaisesta hän el ollut i
kositaan voinut uneksia Koko
npr' entinen Itsensä oli
Ce nyt pirstaleiksi Hänen toi- -
♦♦ensa Ja unelmiensa kimppu}
to hajonnut Mutta samalla hä- -
n--
ä oli alkanut versoa uusi ih-- i
fc-n-en
täysi-ikäine- n Ja entistä
--kelpoisempi Siltä lähtien kalk-ki
oli ollut rajua ja väkivaltaista
--Koko elämä oli syöksynyt eteen-päin
hurjana tapaussarjana Ja
tfenyt häntä mukanaan
- r i mWmmJP lmHHHpBHHHpHHHHpiB TTnvTrrtyari yyie xpi n t
"FW-r&JWIWJSllnJ-
+ SäÄÄ' ÄMBÄ 'TOfTnyTtMTt piwwT? RinpiipvHiniin va3aB(eirsta$aesaaL-3- i xx jffij4'aai-ia- L trjL fray
joulua faönnäUäa Uuttavuotta Vof Sanan VAPAA MNA
ja
VeioollUuul
Kertomus sotavuosilta
Kirjoittanut
Hän tutustui Kaarloon heleällä
hiekkarannalla Karjalan kannak-sella
Joukko ruskettuneita nuoria
ihmisiä oli sijoittautunut hänen lä-heisyyteensä
hänen harmikseen
sillä hän oli parhaillaan päässyt
romaaninsa mielenkiiitoisampaan
kohtaan ja olisi tahtonut häiritse-mättä
ahmia sen Mutta joukko
melusi Ja nauroi Seurueen naiset
koketeeralliat muodikkaissa ran- -
tapuvulssaan mlhet nauroivat ää
nekkäästi ia kilpailivat heidän
suosiostaan Ilona alkoi ensin koo-ta
tavaransa Ja siirtyä etäämmäk-si
äänten kuulumattomiin saadak-seen
lukea rauhassa mutta samas-sa
hän kohtasi tummansinisten
silmim katseen joka oli suunnat-tu
suoraan häneen Hän näki
korkean otsan ja tummahkon tu-kan
— hiekkaan painuneen pään
josta kaksi vakavaa sllmiää katseli
häntä Hän näki pitkän jäntevän
vartalon Jossa jokainen lihas oli
teräksen luja kuparinväriseksi
ahavoittunut Ja Joustava Mies
näytti Ikävystyneeltä eikä ottanut
osaa toisten meluun
Hänen katsecsa sai Ilonan Jää-mään
palkalleen Mutta Ilona cl
voinut enää keskittää ajatuksiaan
lukemaansa Silmät vangitsivat
hänet Hänestä tuntui että ne oli-vat
katselleet häntä Jo kauan Ja
nähneet hänen lävitseen Ne olivat
vakavat Ja samalla hymyilevät sil-mät
tummasinlset Ja syvät kuin
meri Ilona olisi mielellään katsel-lut
niitä kauan mutta pian hän
huomasi sen sopimattomaksi Ja oli
Jälleen lukevinaan Ajatukset eät
kuitenkaan enää suostuneet seu- -
raamaan luettuja rivejä — Ja hän
nuomasi pian ettei Kirja Kunno-stanut
häntä enää tällä erää
Hän kuuli lähestyviä askelelta
hfekalla ja syvä miesääni kysyi:
—Saanko Istuutua lähemmäksi?
Ilona näki edessään äskeisen
katselijansa koko pituudessaan
—Ranta ei ole minun hän vas-tasi
yrittäen olla hiukan nenäkäs
—Tietääkseni täällä on Jokaisella
oikeus istuutua mihin tahtoo
—Tarkoitan häiritsenkö teitä?
mies hymyili
—Ainakin vähemmän kuin nuo
Ilona viittasi päällään meluavaan
Joukkoon Joka el näyttänyt kiin-nittävän
huomiota eronneeseen Jä-seneensä
—Eikö teidän ole Ikävä yksin?
miis kysvl Ja painautui hiekalle
—El Olen lukenut Ilona vasta-si
— Tuliko teidän ikävä?
Mies naurahti Ja kohtauttl olka-päitään
—Loukkaisin teitä Jos sanojin
totruden hän vastasi — Mutta sa-nokaamme
että pelkään ikävys- -
tvttävänl heitä— tuolla
—Ettekö pelkää Ikävystyttävänne
minua?
Minä
koskaan Ikävystytä tolsiam- -
me sillä meillä molemmilla on io
tammeksi ikävä
—Miten voitte olla niin varma
minun ikävästäni?
—Näen sen silmistänne
on ikävä vaikka onneksi ette Itse
tiedä siltä mitään
Miehen katse kohtasi Jälleen
Ilonan katseen Ja Ilonan sydän
värähti Hän tunsi että mies puhui
totta Tummansinisten silmien
edessä hin ensi kerran huomasi'
TORONTO — LAUANTAINA
iföift%K tf
i
I
JOULUKUUN — DEcl
JS!
Kun kellot soivat
Muut äänet vaietkoon — nyt kellot soivat
Mun sielun' ikävöitkö elonhumuun? —
Sua hiljaisuuden henget vartioivat
ja juhlaan kutsuen nyt kellot soivat
Surusi ilos kätke unhon sumuun
Sua — muiden riemuihinsa kulkiessa —
on öinen yksinäisyys ympäröinyt
Ja usein epätoivoon uupuessa
sa tuskan kyynelien kastehessa
oot lohdun sanaa turhaan ikävöinyt
Mutt' sielun itkisitkö orpouttasi
Et kuitenkaan sa luopuis' siitä koskaan
Se onhan opastanut kulkuasi
g tomusta kohoittaen katsettasi
ji se neuvoi etsintään totuuden puhtaan
$ Kentiespä valoa nähnyt oisi
jos kyllältä iloja omistaisit
A Hetkeks' ne ehkä tyydytystä toisi
mutta rauhaa sitä ei ne antaa ypisi s jos maailman melskeissä sen kadottaisit:
Nyt on kuin kuiskais' hiljaisuuden ääni:
g Laps pelkäsitkö? — korkein sua johtaa
Ja niinkuin aamun kaste sisimpääni
tuo rauha laskeuu mi elämääni
kirkastaa silloinkin kun varjot kohtaa
Mun sieluni oi! tuntein pienuutesi
ikuisen rakkauden syliin vaivu —
Totuuden valo tulkoon oppaaksesi
ja tähdätköhön siihen katsehesi
—Sa oikeuden tuntoon aina taivuj
iteiÄfriÄMVÄaÄyÄÄ'
RanAdAMjen
Pian on Joulu— rauhan- - Ion Ja
hyväntahdon Juhla Meille Jotka
asumme tällä mantereella tarkoit-taa
se tavallista parempia ate-rioita
— joulukuusia lahjoja Ja
Joissakin tapauksissa ylellisyyttä
ja mässäystä
Siirtykäämme ajatuksissamme
vanhaan kotimaahamme Vainolai
nen on viimeisten vuosien aikana
niikuln esi-lsMmme- kin aikana
tuottanut tuskaa kärsimyksiä ja
nälkää siellä Tämä Joulu ras-kain
joulu heillä tämän sukupol
ven aikana
Tuhansittain olemme me kuul
leet rakkaiden helmolalstemme hä-tähuudot
— Ja lähettäneet pikku
paketteja Jouluksi Monen silmä
varmaankin kyynelistä kostuu saa-dessaan
paketin omaiseltaan tääl
tä: tietäessään että el koKo maa
ilma ole hyljännyt että me
että hänellä oli ollut ikävä Jo
kauan että hän oli tietämättään
kaivannut noita silmiä Ja tuota
_Fn olen varma että mehivkan sulkeutunutta Ja saaste- -
Teillä
liästä hymyä tuota korkeata otsaa
Ja valkoisia hampaita Jotka vä- - —
lähtivät auringossa miehen ny
myilessä Romaanin unimaallmas- -
ta mies oli kutsunut hänet äkkiä
todellisuuteen Hän tunsi auringon
helteen entistä hehkuvampana
ruumiissaan la koki merituulen :
lauhkean hyväilyn äskeistä lha- -
nampana Ihossaan
—Omasta puolestani lasken päl- - lviä milloin lomani loppuu mle
jatkoi — enkä käsitä miksi nÄtä
15 P SATURPAY 15
et
3
3
%
on
S
1
I
i
i
f
!
i
I
f
ptuyle&ta
jossain täällä otamme osaa hei-dän
kohtaloonsa
Voimmeko olla avuksi?
Tällä mantereella olevat suoma-laiset
Jakavat joululahjoina ehkä
moniin kymmenllntuhanslln dolla-reihin
nousevan summan Ja vaik-ka
laskemme vain yhden dollaru
henkeä kohden niin olisi summa
varsin huomattava PÄÄTTÄ-
KÄÄMME että sen rahamäärän
Jonka olemme päättäneet käyt-tää
lahjojen ostoon ystävillemme
täällä käytämme sen hätääkärsi-vien
auttamiseksi vanhassa koti-maassamme
Ne Joululahjat mitä
saamme ja ovat hyvii avustukseen
lähettäkäämme lahjapaketeissa
omaisillemme Ja tuttavillemme
Suomeen Tehkäämme se rauhan
Ilon ja hyväntahdon nimessä
viattomasti kärsiville
yleensä myönnetään meikäläiselle
vieläpä velvoitetaan ne viettämään
Jossakin tällaisessa palkassa Et-tekö
ole samaa mieltä?
—En ole lomalla Ilona vastasi
Olen täällä vain saadakseni sa-n- oa
että olen viettänyt jonkun vii- -
kon täälläkin
Tyhjäntoimittaja? mies na'i
rol
--Oikeastaan opskellja Ilona ol
kaisi — Väittävät minun olevan
virkistyksen tarpeessa
--En voi yhtyä väittajlln Teitä
hemmoHellaan — mies sanoi hy- -
myillen Ja hänen katseensa viipyi
kauan ilonan raiuaiua Kasvoina
Kirjoittanut V S
Suomessa Savon sydämessä
pienen mökin pihamaalla astuske-lc- e
vanha Paavo jonka hiuksiin
vuodet ovat valaneet hopeanhar-maata
Ja ennen niin suora ryhti
on taipunut kuin lähemmäksi si-tä
rakasta maata joka ehkä pian-kin
on ottava hänet omaksensa --Pit- äisi tässä plcnistcllä puita niin
paljon että riittäisivät yli pyhien
miettii Paavo Sillä Jouluhan se en
vain kerran vuodessa ja ainakin
silloin pitää pirtissä olla valoa ja
lämpöä Hän aikookin tämän Jou-lun
vVttää täällä mökillänsä
vaikka menneinä vuosina on ollut
tapana matkustaa lasten luokse
sinne etelään Ja hupalsestlhan
ne olivat siellä Joulut kuluneet
lasten ja lastenlasten parissa Mu-tta
tänä Jouluna Paavosta tuntui
niinkuin joku olji tahtonut hän-tä
Jäämään kotiin Ja hän Jal
Huomenna sitten on vielä käytävä
kylän kauppapuodissa korvikkeen
ja muun ostossa
Paavo laskeutuu levollensa mut-ta
uni ei oikein tahdo tulla ja
siinä valveilla maaten monet miet-teet
valloittavat mielen 21 hin
ollut aina ollut näin yksin El vie-lä
silloinkaan kun oli täytynyt
rakas Anninsa saattaa haudan
rauhaan Lapset olivat Jääneet
Paavon lohduksi Ja ratoksi Multa
vuodet vieri lapset varttuivat Ja
vuoronsa perään lensivät kuin lin-nut
pesästänsä maailmaan Vanhin
tytöistä oli äidin vielä eläessä
matkustanut kauas meren taa
Slvltä käsin aina muistanut van-hempiansa
sisariansa Ja veljiänsä
Sitten syttyi se kauhea maailman
palo Jonka seurauksena Paavokin
Joutui tänne tähän pieneen mök-kiin
joka kuitenkii oli oma Ja
lisäksi näillä rakkailla tanhuilla
jossa hän oli syntynyi Tänne
hän oli usein vielä Annin eläessä
halunnut mutta siellä ne tulivat
elämän työntäyteiset vuodet vie-tettyä
Karjalan kauniissa maassa
Elämän pyörteet ne olivat hänet
tänne heittäneet vanhuuttansa
viettämään Täältä näiltä samoilta
seuduilta olivat he Annin kanssa
lähteneet melkein viisikymmentä
vuotta sitten kohti etelä-Suom- ea
Kaksi nuorta täynnä elämän us-koa
Korennossa kantaen omai-suuttansa
jalkapatikassa Jäätä
myöten Kuopioon Jossa sitten käy-tiin
junaan Hyvin oli Paavoa
luonnistanut oli saanut työn rau-tatieltä
Josta kolmekymmentä
vuotta palveltuaan pääsi eläkkeelle
Nyt cl tarvinnut muuta kun olla
ja elää
ja silmissä Jotka olivat sillä het-kellä
hyvin kirkkaat I
Mies puhui Jälleen totta Ilona
oli saanut keväällä valkoisen lak-kinsa
mutta te cl ollut häntä vä-hääkään
rasittanut Kalkki oli
tapahtunut kuin leikillä Opiskelu
el ollut hänelle vaikeata Ja hän
olisi voinut ilman tätä virkistys-matkaak- in
Jatkaa syksyllä luku-jaan
yliopistossa
--Olette oikeassa hän myönsi
--Ehkäpä minua hiukan hcmmoi-tcllaa- n
—Ymmärrän sen mie sanoi Ja
katseli häntä lämpimästi — Ym-märrän
I
hyvin vanhempanne tai
ketä hcmmottelijannc lienevät-kaä- n J Teissä on Jotakin Jota te-kee
mieli hemmotella kantaa kä-sillään
Ja holvata Te olette hy-vin
I
-- Hyvin?
—Sanokaamme naisellinen --m- ies
hyväili koko sinisellä katseel-laan
Ilonaa — On suuri onni hoi-vata
ja hemmol telia teidän kal-taistanne
Olen aina toivonut koh
luJujtUiU!
Hahkcuiiia!
TheOnly
Cemocratic FinnUh
Newpaper in
Canada
VOLUME XIV
mm
VUsl pitkää vuotta oli kulunut
siltäkin kun hän oli saanut mi-tään
tietoa vanhemmasta tyttäres-tänsä
Kuinka voinee siellä llekii
enää elossakaan? On varmaan
surrut Itsensä harmaaksi meidän
tähtemme täällä näiden synkkien
pitkien vuosien aikana Jumala
siunaa lastani siellä kaukana
maailmalla Näihin ajatuksiin nu- kahtaa vanhus Huomenna on
Joulu-aatt- o
Varhainen on vielä aamu kun
Paavo Jo herää Sytyttää tulen
hellaan Ja kiehauttaa itsellensä
kupin korviketta Eipä sitä oikea-ta
kahvia olekaan saatu aikoihin
-- Mutta lämmittäähän se tämäkin
nltn että pääsee taas päivän al-kuun
Odottelee tässä nyt vain siksi
kun aukaisevat puodin että pää-see
vähäisille Jouluostoksille Mat-kaakin
sinne on kilometrin verran
mutta onhan sitä Paavolla aikaa
ei ole erikoista kiirettä minnekään
Raikas pakkasaamu valaa virkeyttä
Jäseniin Ja niin sitä pian ollaan
"Talouskaupan" rapulla Ovea ava-tessa
kilahtaa kello Jossain slsähuo
ncissa Ja hyväntuulisen nälVMnen
kauppias on valmis palvelemaan
Mutta encnkun Paavovanhus en
nättää edes puhumaan korvckecs- -
ta Ja muusta on kauppias nosta-nut
tiskille suuren panetin Jossa
on vieraan maan postimerkkejä ia
muutenkin sen näköinen kuin tu
lisi jostain kaukaa Amerikasta as ti se on tullut Paavolle Joulupukki
virkkaa kauppias Ja hetkessä oi-valtaan
vanhus että hänen van-hin
tyttärensä sen on lähettänyt
sillä kukapas muukaan se voisi
olla Läämmln aalto läikähtää sydä
mccn Isän rakkaus lapseensa Jota
ei ole nähnyt vuosiin saa vanhuk-sen
silmiin kihoamaan kyyneleen
Eikä hän hoeta sitä edes salata
nlln mies kun onkin Jokapäiväisen
elämän tahti on tässä mennyt vä-hän
niinkuin sekaisin Ja ottaa het-ken
enncnkun Pdavo selviää sa-nomaan
että hän tuleekin uudes-taan
iltapäivällä toimittamaan a-sia- nsa Vanhus lähtee onnellisena
käärönsä kanssa Ja kauppias ?:-va- n
oikein arvelee ettei Paavon
tarvitsekaan tulla ostoksille tänä
jouluna sillä hän uskoo siinä kää-rössä
olevan parempaa tavaraa
kuin mitä hänellä on myytävänä
Ja olkcii arvasi kauppias el tul-lut
Paavoa takaisin — Lapsensa
rakkaus oli valmistanut hänelle
Joulun jonka vanhus tulee muis-tamaan
lopun elämänsä — Kert-tuli
taavani teidän näköisenne tytön
Ilona punastui ja painoi sitä sa-'latakse- en
kasvonsa kvjaan Mie
hen sanat tekivät hänet onnelli-seksi
niin onnelliseksi että hän
melkein säikähti sitä Hänelle oli
cnnenkM lausuttu samanlaisia sa-noja
häneen oli rakastuttu Ja hi-inel- le
oli tehty rakkaudentunnus
tuksia mutta koskaan hän e' ollut
tuntenut samaa kuin nyt Mies oli
niinkuin vanha tuttava joku ra-kas
läheinen Jota hän oli kauan
Ikävöinyt Vain hänen huulillaan
sanat merkitsivät Jotain
—Teidän läheisyyteenne Joudu-ttuani
en ole enää ikävystynyt
mies tunnusti — Nyt melkein lloit-{sc- n
siltä että lomani kestää vielä
miltei kokonaisen viikon Saanhan
nähdä teidät täällä joka päivä eh-käpä
saan pyytää teidät Illalla
kanssani kasinolle tanssimaankin?
—Saatte pyytää minut tästä en-sin
mereen Ja sitten JohonkI var-Joisamp- aan
paikkaan Ilona lupasi
—Ja Jos Iltaan mennessä en ala
(Jatkon 8:111 UtuU!
m
ii
1i