Vapaa Sana, October 31, 1936

              I
Jk 4 i
" ':ii ~~ — i i mm
f Kirj Minnit Af Hitsman — Suomennos
Viime tunnin aikana Hertha oli
järjestellyt Ja taos järjestellyt uudel-leen
papereita pöydällään Kalkki oli
erinomaisessa järjestyksessä hänen
rcuraajiiansa varten — hin tiesi ten
Mutta kuitenkin hän epäröi Se oli
ollut hänen pöytänsä viisi vuotta Ja
sen Jättäminen toiselle tuntui kiusaa
van
Äkkiä hän nousi yids meni oven
luo johon oli merkitty "Prlvaic" Ja
meni sisään
"Hyvästi Mr Ross Olen lopetta-nu- t jyönl"
"Mr Ross viimeisen kerran! Her-tha
rakkaani sällithän minun saat-taa
sinut pois täältä?"
"Ei Dick se voi olla päähänpisto
mutta haluan mennä yksin Anna mi
nun käyttää nämä viimeiset päivät
siten kuin haluan Menen Mollytädin
luo tänä iltana Sinä voit tulla maa-nantaina
— aikaiseen — Ja olla hä-nc-n
luonaan siksi kunnes pappi saa-ju- u
Hän haluta että meidät vihitään
näncn luonaan ja en voi kieltää hä-neltä
sitä
Dick otti Berthan syliinsä "Koetan
lehdä sinut onnelliseksi Hertha Et-hän
pelkää ethän? Ethän epäile mi
tään?"
"En mitään Dick Tiedän mitä
tarkoitat Ei ensi kerralla epäonnis-tuin
Mutta tällä kertaa — olen eh-dottomasti
tyytyväinen menneisyys
näyttää hirveältä painajaiselta unoh-takaamme
PC"
Hertha vetäytyi irti äkkiä heitti
lentosuukon ja melkein juoksi ulo
huoneesta
Kun hän Istui junassa niin hänen
cjatuksensa siirtyivät takaisin paina-jaiseen
jota hän oli koettanut unoh-taa
Oli kulunut melkein kaksitoista
vuotta siitä kun hän niin onnellisena
oli valmistautunut ensimäistä avio
liittoaan varten Suuri puoleensave-tävä
Ja toimelias Jack Robinson oli
saapunut länneltä lomalle kotiinsa
uudistaakseen tuttavuutensa koulu-toverinsa
Hertha Martinin kanaca
Berthan kanssa hän oli yhdessä lei k
kinyt entisinä savipilrakkapälvlnä
Jack oli aina kirjoittanut hänelle et-tä
hän toivoi tulevansa takaisin ja
menevänsä naimisiin hänen kanssaan
—ja hän teki niin Se tapahtui pie-nessä
kirkossa Joulupäivänä Koko
seutu oli katsomassa kahden suosik
klnsa vihkimistä se oli todellinen ro-maani
heidän mielestään
Sitten tuli kuherrusmatka mallien
Lauantai-iJla-n Lukemista
rpKM:ftl!tBl!ltei:i'VVKill:l:tl[im!l!l:l:ll iRakkausongelma
Ja mallien pituisten lumenptittämlen
vuorien Ja tasankojen poikki Vain
Chicagossa pysähdyttiin tervehtimäs
sä Jackin sisarta Sieltä ha ostivat
huonekaluja uutta kotiaan varten
Hertha oli nuinnitillut ' kaikki Vät-milk-sl
aina lattioita ji ikkunoita
myöten Eräänä aamuna Jack sanoi
että hänen täytyi menna uuteen ko
tikaupunkiinsa — vain sadin mailin
päähän — katsomaan että kaikki cli
hyvin hänen ainomalchdrasään —
pienen kaupungin päivälehdessä —
Jonka hän oli Jättänyt "pidemmäksi
aikaa kuin hän oli odottanutkaan
'Turhaan Hertha oli sanonut että
hän oli myöskin valmis lähtemään
' El hän Uytyy odottaa Jackin palaa
(mlsta Jack tahtoi ctU koti olisi
'valmis Berthalle Jackin täytyi an
taa pikku määräyksiä ja sitten hän
palaisi kolmen tai neljän piiivän ku-luttua
— viedäkseen Berthan kotiin-s- a
Seuraavana päivänä tuli kirje scu
raavana paketti makeisia sitten ci
mitään tietoja eikä Jackia Kolmen
päivän kuluttua Bertha soitti puheli-mella
Jackin konttoriin ja sai sieltä
vastauksen "J Robinson läksi tääl-tä
lauantaina Et ole minkäänlaista
aavistusta missä hän on" Ja nyt oli
tiistai
Raivoissaan hän läksi Jackin sisä
ren kanssa seuraavalla junalla Jac-kin
konttorissa he saivat tietää että
hänen liikkeensä oli kauheassa seka-sorros- sa
Hän oli konkurssissa Idäs- -
'ali ollessaan hän oli koettanut saada
I lainan ja kun hän epäonnistui siinä
'niin ei hän voinut tehdä enää sitten
mitään Hän oli yksinkci tasesti kä
vellyt tiehensä
Kaikki yritykset hänen löytämlsek-see-n
epäonnistuivat Ja tuosta päi-vistä
lähtien ei kuultu sanaakaan
hänestä
I Bertha matkusti takaisin vanhaan
kotikyläänsä Siellä hän sat takaisin
! entisen työnsä Ja myöskin pikku ky-tän
äänettömän myötätunnon osak- -
Iseen Hertha halusi vaihtelua ja hän
'matkusti New Yorkiin Jossa hän
muutti yhdestä työstä aina parem-paan
kunnes hänestä lopulta tuli
Richard Rossin yksityissihteeri Viisi
vuotta hän oli tehnyt työtä hänelle
kun Ross alkoi pyydellä häntä kans-saan
päivällisille ja teatteriin Bertha
ajatteli että Ross vain halusi hyvää
seuralaista
Sitten Brtha kertoi Rossille tarl Pappavainajan aikaiset eläkevaarfl
-j-lT-u-
-u'u~ri~i~ri'irr
-- -- mwwwwwwwww 1 Kirjoittanut
Werner Ruusunen
itt a LfLfuvuT-n-r-T-r-rj'- -!' i
Luku
Suden tappajaiset
(Jatkoa viime lauantain num)
Siilien aikaan olivat Harjavallan jnkeät Ja harvoin ihmisten kulke-mat
takfllintomaat nivan rauhallisia pesimäpaikkoja metsän liruil-maisill- e
susille Jotka alojen sydämlsssä kesäaikoina pyytellvät raet-M'- a
teeriä Ja pyitä sekä nopeajalkaisii Jäniksiä Joiku tavatessaan
tjhmänrohkean tuohen tai laumastaan eronneen raavaan eli vasikan
enkin saaliiksensa kaatohat HaninaUta cl ollut kuilla metsän halla-van
kuninkaan karhunkaan vihellystä Hullujänen rantamilla tai Haa-pavuore- n
kankailla Ja lähellä kylääkin Joskus hajoltettu muurahaispesä
jcdlstl nietsänkunlnkaan herkJtteluhaluta
Talvella kan metsän kuningas nukkui lämpimässä kotuksessaan Ja riis-ta
oli susillekin valkeampi saavuttaa Jättivät uudetkin suojaiset taka-listonsa
Ja lähenhät kylämalta saadakseen läheltä tarkastaa ihmiseläi-mien
töitä Ja tclmla kyläisillä seuduilla Sattuipa silloin tällöin että
Jonkun talon haukkua Halli katosi porraspäästä eikä siltä sen koom-min
mitään kuulunut Sattui toisinaan vikkelä kissakin pettymään kll-täessä- än
pölkky-nurkka-a myöten pytingin katolle menettämään kynnen-tilans- a
Ja pjtoamaan häntähelkln hamalslin Ja silloin oli sillä sama
matka edessä kuin hallllakln Kerrottiin näiden vilkkaitten metsäeläjlen
Joskus vaatineen Ihmisuhrejakin raadelleen kulkevia lapsukaisia
Kutkan -- Mauri Ja Jotkut muutkin uutterat pyyntlmlehet Joskus salvat
kaadetuksi Jonkun Joukosta Ja silloin kuletettlln tuuhea turkki saalista-jalle
voiton meikiksi kotia Tämä tuotti mainetta tarkkuudesta Ja Jokai-nen
halusi sitä mainetta osakseen mutta harvalle se sattui — niin vii-saita
Ja Ikkellä olivat metsän ainaiset asukkaat
Loppiaisen aikaan muutamana kauniina pakkasaamuna e oli ticsa
kun Santalan Tuomo mennessään rJaan tekemään tulta ahjoon vai-mltaake- en
Trljan pikkarencllle turpl?uukkoa huomasi Jotakin liikettä
Hermun riihen luona Jonka sivu kulkee polku Pirkkalan kylään Päät
tlrä köpjttää katotraan mitä tuolla teeskennellen Kävelipä lähemmä
Ja mitä näki hän? Siellä Hermun Santeri Ja Jokelan Kastaa kalvoivat
hiomenta!" - valtaista kuoppaa Jäätyneeseen maahan - "Hyvää huu-ta- a
Tuomo Jo kaukaa Onkos Hermun vanha valkko Jo päättänyt maal-lle- n
vaelluksensa vai mitä siinä nyt hommataan?
Tää tehdään suden kuorraa" kuului nastaa kuopan pohjalta
nansa Bertha el ollut Ml3s Martin
Mutta hän el ollut myöskään avio-vaimo
Hän oli — niin --r niitä hkn
'oli?
"Sinä olet Bertha Martin sinusta
' tulee minun vaimoni Tuo toinen nai-makauppa
täytyy saada peruute tul
ai Menemme tapaamaan lakimiehics-t- ä
tänään"
Ja Bertha oli vapaa Jälleen! Todel
i Ja Bertha Martin vielä kerran Hän
I omaksui enti3cn sukunimensä väli-ttääkseen
Ikäviä selityksiä
"Centreville huusi konduktööri
' Bertha heitti hatun päästään ja
hansikkaat käsistään sitten hänen
j silmänsä osuivat suureen kirjekuo
ren Joka oli pukeutumlspöydällä
Suuri neliskulmainen kirjekuori jo-hon
oli kirjoitettu epäsäännöllisellä
käsialalla: Mrs J Robinson Centre- -
ville
Eertha Jähmettyi Ja yritti huudah-taa
Mutta mitään ääntä el tuliut
Käsi oli ojentautunut menneisyydes
tä ja tarttunut kiinni häneen Se oli
Jackin käsialaa Hän oli varma sii-tä
Tuokion Jälkeen Joka tuntui iäi-syydeltä
hän otti kirjeen käteensä
Kirle oli Dostitettu San Franciscossa
I viikko sitten Väristen hän avasi sen
J Jackin tapaan siinä oli yksi suuri ark-k- i
johon oli klrjotcttu suurella epä-[säännöllis- ellä
käsialalla Se oli pät-Ivätt- y
helmikuunsa 1&25 Melkein 12
I vuotta sitten!
j "Bcrthanl olen saattanut asiat toi-vottomaan
sotkuun Ajattelin että
vanha Bob-set- ä lainaisi minulle tar
peeksi jotta pääsisin tämän vaikeu-den
läpi Mutta hän ei lainannut Olin
epätoivoinen Kirjoitin Jopa shekin-kin
väärensin siihen hänen nimensä
ja läksi pankkia kohden Mutta re-vin
sen kappaleiksi — sinun kasvosi
tuijottivat minuun enkä voinut tehdä
sitä Olen nyt konkurssissa Luulen
että kadotin kaiken mlelenmalttlnl
en voinut kestää sitä ja siksi karka-sin
Luulin että voisin palata muu
tamlcn päivien kuluttua ja selvittä!
kaiken Mutta luin sanomalehtiä Ja
tiesin että etsitte minua Mitä se on
joka on ottanut minut valtoihinsa
En voi palata ja tulla kasvojesi c-te- en
Miksi en kertonut sinulle en-enku- in
menimme naimisiin — miten
asiat ovat? En tiedä sitä Jas saan
rohkeuteni takaisin niin palaan ko-tiin
luoksesi — tai kirjoitan sinulle
Sinä olet niin hyvä js minä olen rauk--
ika Näen kasvosi niin usein Bertha
Englantilakia joukkoja marssimassa Jerusalemissa äskeisten arabi alalsmella köiden aikana
rakkaani mutta ne haihtuvat tieh2n-a-i
minusta — Jack"
Hertha hoiperteli rappusia ylös
"Milloin tämä kirje tuli?"
"Oh niin" Täti Molly turjotti
"Vanha Miss Black ky3yi postikont-torissa
minulta Josko tuo Icrje olisi
sinulle Täällä ci ole ketään riuuia
' Mrs J Robinsonia Tietysti sinäkään
et ole enää mutta — onko siinä Jota-kin
väärn? Olet valkoinen kuin la-kana
Istu alas lapseni"
"Tämä kirje on Jackilta' '
"Jackiltako? Missä hän on? BU- - tä"
"En tiedä sitä täti MoTy Kirje on
j päivätty San t ranciscossa hlmi-kuu- s
1925 melkein 12 vuotta stteri
Kuitenkin kirjekuoren päiväys on
vain viilikö sitten En voi ajatella
Minun täytyy soittaa Dckillc Mi-nun
täytyy mennä San Franciscoon
'ja yrittää Jälleen löytääkseni hänet"
I "Mutta Bertha sinähän et ole enää
Jackin vaimo"
"En ole Mutta Jack on elossa jos-sakin
Miksi tämän täytyy tapahtua
Jälleen? En voi ajatella Soitan
I New Yorkissa Dick säteili onnelll-sen- a
kun hän kuuli puhelimessa Bert-han
äänen sitten hämmästys täytti
hänen kasvonsa ja äänensä
"Tietysti tulen Bertha"
Kello oli yhdeksän kun Dick saa-pui
autollaan seuraavana aamuna
Vastassa häntä olivat valkokcsvol-ne- n
Bertha ja hänen huolestuneelta
näyttävä tätinsä
1 Juuri silloin erään kaupan juoksu
Alvan oikein Suden kuoppaa siinä kalvettiin Vähän aiiiaa katsel-tuaan
läksi Tuomokin hakemaan itselleen lapiota ja niin siinä kolmin
miehin kalvettiin kuoppaa niin että hiekka pölisi Illan tullen oli kuopas-sa
Jo syvyyttä kolmenkin miehen mitalta Innokkaasti oli tehty työtä
mutta mahtoivatko kuitenkaan niin innokkaasti kalvaa että ei olisi
maltettu ryyppyä välillä ottaa? Tuskinpa vaan Ei ainakaan Jokelan
Kustaa olisi kauan viitsinyt olla vaarilla pälvämlelienä jos el olisi saa-nut
kaulan kastiketta Sellainen Vätys oli Kustaa mieheksi Ilman vii-naa
ci tehnyt mitään kun marisi vaan nutta viinan edestä teki vaikka
clisl mitä teetetty
Aamulla taasen anlvarhaln olivat ukot valmistamassa suraiankuop-paans- a
laadittiin tukevat parraspuut Ja niihin parin jalan päähän täi-sistään
tercltetut $äät viistoon alapäln että niistä tuli terävä aita kuo-pasta
pois pyrkivälle e-tre- ksl 1-op-uksl
keskelle hautaa pari Jatkaa maa-ta
korkeammalle kohoutuva keskuspylväs yläpäässään pari Jalkaa le-veä
astian pohja syottllavaksL Kuoppa peitettiin ohuelta notkeilla var-vuilla
Ja keveillä pahnoilla ja niin oli sudenkuoppa valmis
Pari päivää sitten oli Santeri saanut kiinni mustan vieraan kissan ja
pitänyt sen sisään suljettuna vissiä tarkoitusta varten Illan tullen kävi
hän sen kiinnittämässä kuopan keskellä olevalle jalalle suden sjdttksl
Laplotyö en ankaraa sellaisen selälle joka el ole sitä pitkään aikaan
harjoittanut Sentähden tunslkln Santeri seuraavana muna olevansa
kuin piesty koira Selkää pakolttl nltn armottomasti ulin että el kärsi-nyt
paljoa vuoteellaan lllkahtaakaan Apu olisi nyt tarpeen lääkärit ja
lääkkeet Vanhan ajan miehenä Santeri kyllä tiesi mistä lääkäriä ja
lääkkeitä tähän tautiin saisi Ja sentähden hän jo ennen kukon ensi-kertaa
klekumlsta herättlkln vieressään sitkeästi nukkuvan aviovaimon-sa
'Marjaanan pyytäen häntä menemään herättämään pikkurengin ja
lahjomaan vaikka vlinaryypyllä hänet hakemaan Pirkkalan kylästä kup-pari
Karoliinaa hieromaan ja kuppaamaan potevaa selkää Renkiä ei
kauvan tarvinnutkaan suostutella vaan oli hän pian valmis sarvisesta
pikarista täyden saatuaan ja palatessa toisen tiedossa olevan vakuu-tuksen
kuultuaan klppaisetnaan virstan pituisen taipaleen kylien välistä
El pitkää alkaa kulunutkaan ennen kuin hän oli takaisin ja vakuutti Ka-roliinan
tulevan niin pian kuin ehtisi saada hameen päälleen ja toisen
parin Villasia sukkia Jalkaansa Karoliina olikin nöyrä saapumaan sel-laisten
kutsusta joilta tiesi saavansa kupillisen lämmintä silrappivllnaa
lämmltyksekseen Ja lääkkeekseen pakolttavalle sydämelleen Ja sellainen
palkka se oli Hermun talo hänelle ollut aina Kukapa se kuppari olisi-kaan
Joka ei olisi valmis vaikka sydänyöllä auttamaan tarpeessa ole-vaa
etenkin näin hyväntahtoista isäntäväkeä
Muori Marjaana lämmitti kammaria ja pani pataan puuroksla Karo-liinankin
varalle mutta aika kuluu Ja häiväkin Jo valkenee mutta kup-paria
el vaan kuulu Tätäpä Jo Ihmetellään mihin se kuppari on eksy
nyt Käypä Marjaana jo kovistelemassa renklpolkaakln että hän el ole
Karoliinan luona käynytkään Kärsimättömänä voihkii sairas vuoteel-laan
Nyt Jo tulee Joku Jumalan kiitos! Viimeinkin Karoliina — Eipäs! —
Santalan Tucmo sieltä ryntää sisään henXlhleereiäsä "Jo en susi
mmmmmmmtTimim mrm
-- r (J~' i--—is e igjEyQ]
poika Ted saapui polkupyörineen Ja
uiiui juoksi talon portaille "Kuu-lkaa
MS3 Molly ajoin juuri posti
kontcnn ohitse ja Mis3 Black pysl
jättämään tämän kirjeen taloonne Se
on Mrs Robinsonille tai luullakseni
M:s3 Berthalle Kirje oli tullut eilen
maila
"Antakaa tänne st k!rjj — nopea-sti"
sanoi Biriha ja sicppjusl kirjeen
juo luupojan kidcslä
Tällä kertaa 'kirjoen kuori oli pit-l- ä
Ja oh sen csoue kirjoitettu nai-sen
kä3alalla Bertha repäisi kuoren
auki nopeasti samalla kun Di :1c ja
Molly-tä- ti katselu at ututaina Bor-tha- a
Bertha luki klrj:en läpi nopeasti
vaipui sitten tuoliin ja purskahti it-kemään
ueiw Bertha!"
"Luc se Dick Lue se ääneen" Ja
Dick luki
"Minulla ei ole aavistustakaan sil-tä
kuka te olette Mrs Robl:ion ja
minä tn avannut täU kuorta Mutta
toivon eitä kirjoitatte minulle Ja le-titätte
minulle sen oudon mysteeron
joku on tullut Mr VooUn osaksi
Kun puhdatln hänen huoneensa ha-lien
kuolemansa jälkeen en löytänyt
trukäänlolsia papereita Hän cl kos-kaan
säilyttänyt mitään roskaa vaan
hän poltti aina kalkki mikä ei olut
hyvää ja iikst halien huoneensa oli
aina niin siisti Hän auui talossani
kahdeksan vuotta Ja hän oli niin
hiljainen mukava mies — ikäisekseen
hän näytti vanhalta Hänellä ei kos-kaan
ollut keitään vieraita eikä h&n
sudenkuopassa
koskaan mennyt vlerallenau v kään luo lian aapm eroin pj
ja muusi nuoneen Amox
ylimmän ktrrok&en takaiuci
haa asui koko ajan s!irl Hi--I
soi vuokransa nem uloj ja
saan muna ci iiosiaaa pvvfl
Juttelemaan p'dmnä:wi aii
set asukkaat pitlvit näsii
omituisena Ja sanoivat ettii
ei ollut päässä ka&kl aivaaj
mutta silti hän oi kyliin
toksinen Vain kerran notdea
aikana hän puhui itscstäin i 'Nimeni el ole John Voed
mikä se on minun on täytpl
onnettomuudessa s Ui kaJthl
muistan on se että olin sa
miesten tapat unsoofastoUa El
toivat minulle että minut dl
sisään tiedottomassa tlaisa
keen kun kuorma-aut-o oli d
päälleni He eivät löytäneet i
papereita ja oLnn harvxiraij
inuistellakseni menneisyytti
vastassa on aina kiviseni 1
että nimeni oli John— muttJ
varma sitä Ja Wood on y!fjj
nimi kuin mikä muu 'ihrnJ
la el ole aa1stustakaan &r
olen kotoisin En tiedä olcJ
naimisissa ICalkkl on musl
"Niin me tunsimme
hänen tähtensä Me aina pm
häntä tulemaan alas päi11LiJ
lupivänä mutta hän cl tuXäl
meni hän syömään atcrirmi
loihln Hin oli monenlaljisi i
mutta ei koskaan tuntuna i
kuin kotonaan missiin nndl
11 '
kuopassa!" huutaa hän jo ovelta "Iso !:a a reitettä en r--4
luo-paa- n ja sieltä kuuluu ähklmistä ja puhkimista" selittää tii
Santeri hyppää ylös Kipeätä selkää ei hän enää muistakaan jil
jo vähältä että el hän juossut ulos ilman miehen ulkonaisia
merkkejä ja liekö tallukkaat tulleet Jalkaan oikein päinkään sitit
tinyt huomaamaan Niin Juostiin perä Ilkkaa sudenkuopalle
Kaukaa Jo näkyi että siellä oli Joku
Mikäs oli esteenä että Karoliina cl ehtinyt tänä aamuna tos
maan virkansa toimia? Kyllä hän ajoissa kotoaan Uksi Pä[sl
sytytti tulen kytevästä hliloksesta Ja sen valolla läksi taipi-- 1
Päästyään lähelle Hermun riihirakennusta sattui häwn korTiisa I
san naukumlnen Olisiko hänen oma Mlkko kissansa joatinat
kauas kotoaan? Olikin ollut Jo pari päivää poissa a Karoliina oli
luullut että se oli Joutunut susien syötäväksi Ollp k)
kelta Itkuja ltkeskellvt vanhan kuninnaninsa muist ► nähdeMI
tyhjän ruokavadin Johon oli tottunut parhaat h skunsa F'
kumppanilleen maistiaisifcsL "Mtkko! Mlkko!" huutei iän Ja KI
kein Mikkohan se olikin Vatahar o loka kerran ki iän sitiM
Missähän raukka on oliot ia missähän se nvt on v" kltetpf
Karoliina kissansa kohtaloon että unhoitti tullsoihtunsaKfa nai-- 9
sen Kun tuli alkoi kättä kuumentaa pudotti hän soihtunsa I3=J
se sammui Nyt oli hän äsken sammuneen tulema vielä hä!ksel
talviyön tlmerdtä_ SflmSf iahitiin tnttnlvat Dlmejteen J 1
näki hän että Mftkn Istut tunllA bnnnnn näässä Ja nau:l 'r1
Onkohan raukka Jäänyt käpälästään kiinni? Karoliina Juoksi Kj
iuo ja — oi Kaaneaa Maa petti ja iKojen aia ja smuc }-Kar-oliina
sarvlpusslneen Kovin akka pelästyt Hän Uull syryrtKiJ
Joavansa kuin ennen Paimion piika Tuskissaan Ja P101"f
raukkansa puolesta hän luki osia litaniasta Ja kuninas DavidJ
muspsalmelsta mitä muisti Niin se vaan oli sellaisenaan
että Karoliina oli
aira
"Siellä s on" hnnl Santeri Innoissaan" Juoksepa T"0']
maica l-iiit- M 4 W11 „_!_ i_i_ _il- - Iin m# 11 J"
-- „ ja uainuajau uurivaiiu nuija m" — -
tStnma
"Älkää hyvät miehet vaan mlnni nnHatko" kUJlul 1 yv-yyde-st
V- I-
1- - xa- -i _ _ i-l- nn m uui miesten Korviin "Mlnäliän se taana oien —
Kunnari k!ii-tilr- "
"Katscpas sitä kupparin ruojaa kun on mennyt suden kfr-san-ol
Tuomo
VAiiitll il f-~1- fia wUvwiu uKapuui ja nosieium Kuppari ni" k33Pftl 'jjm
an hellä varoin mutta vaikka oltiin miten varoralsU j j Pistävät pilkit repäisivät suuren halkeaman Karoliinin
seen --
-J
Suurella vaivalla sai Karoliina Mikkonsa syillesi Ja W 3
klrclllen Ja haukkuen vaarilurjuksla Jotka noin B""ktf
luontokappaletta Ja tekevät sellaisia kucrP- - olIlla
leski kompastuu Ja putoaa - (Jatkuu)