Vapaus, April 8, 1930

              ^ -!f=iakin sat-voitaisiin
jäirjestää useammin, siSä
se antaisi ja kasvattaisi meissä yh­teisymmärrystä.
Täällä pohjoisessa alkaa jo kesä
' ^ • T ' Tiedä tehdä tuloaan. Lunta lakkasi jo tup.
^ v a p a u d e n ruttamasta. ja on niin lämpöinen, oi)
^ aivankun "vedenpaisumus" tulossa,
kun lunta on niin paljo ja se noin
yhtäkkiään sulaa.
Metsämiehiä on tullut kaupunkiin
Tiistaina, huhtik. 8 p:nä — Tues.. April 8
Hdstebi» men-ittisyyi
seuraavana \-u-
Ont
r ^ o n työkoko.
päivä buhiikuuta.
'.nas naistovent
-.m^e koko talven vai
tan-it^e sanoa.
^iStoa siellä viroissa
^teltava-.si sima e-
• edustajat kansalliseen
Valitui-isi tuh Lm-al^
stusko-
"^alustuksia kansal-atsionille.
:os Huomaa-
Soita, sillä sihteeristö
neuvott5lukokouks2ssa
Lähellä erästä pientä kaupunkia
Suomessa oli maantien vieressä pie­niin
paljo, että eivät meinaa kaikki Punaiseksi maalattu mokkL Mo-
SSää asiintoja. Oijpa sellaisia jou- tavallinen ^omies jolla
faSsa että tuskin kerkiävät sitä ha-jo" lasta, jolta he parhaansa
kea, kxm täytyy lähteä takaisin met
siin'. K im katselee työläisen elämää,
niin tulee ajatus, että pitäisi jokai­sen
kysyä itseltään, että kuinka voi.
sin tämän elämän parantaa. Sillä
niin kauan kun ihminen itse el ha­lua
elämäänsä parantaa, niin kau­an
se on siinä kurjassa asemassa
mukaan koettivat huolehtia ja hoi.
vata eteenjÄin. Muistan vielä hy­vin
kuinka siinä oli touhua ja tohi­naa
kun kaikki yhtäaikaa pyörivät
pöydän ympärillä, jokainen kun y-ritti
saada oman osansa syötävää
Siva.3
Kevät
Kirj. Maljastiina
Joki on kilometrejä pitkä ja hal­keilevan
jään peitossa. Alempana on
koski, jonne virtaa vangittu vesL —
kupi>oseensa. Olimme nimittäin juu­ri
naapureita ja olimme hsrvln pai- iradota aallon syliin. —.
Koko pitkän talven ovat vedennei­dot
olleet tyytyväisiä jäiseen kahlee­seensa.
Aurinkokin on niin kylmiä
silmäyksiä antanut. Mutta nyt —
nyt timtuu kolkolta katsella tuon l i ­kaisen
jäälasin alta auringon läm­mintä
tuiketta. Kutäessä kohti kos­ken
äyrästä voi hiukan päästä va­pauden
timtuun, mutta se ei ole sa­maa
kuin saada heittää harteiltaan
tuo jäinen kehle — hyppiä rantaki-viUe
ja kastella ruskean verevä ka­lastajapoika
— kirmata hetken ja
Nuorison osasto
Punaisen nnorison
musta vihollinen
gtyteestä.. Tehtiin
rttasta, vaan enemmän sai
liotus, että lähetetään
'Janen. Oli kolme ehdo-
, enemmistö oli Elsi Tyn-
^ B J . Valittiin Tyj-ne Nei!
fSi ehdotus nuorisoliiton
Soukselle. jossa saavat
dipiteensä. Olisi toivotta-
^etkin toverit muilla
antaisivat nuorille
rrissä se nyt on Ja niin kauan ne io» yhdessä, leikimme ja tappellm- _ Vapautta! — Vedenneidot vaa-naheitten
pesät reholttaa kun niillä on lasten tapa. Vaikka «- tivat vapautta. He kerääntyvät yh-on
kannattajoita. — E S oUkln puutteinen ja köyhä, teen. heitä on lukematon määrä ja
sujui jokseenkin hyvin eteenpäin, heidän voimansa on ääretön,
koska kärsimyksen koulu oli kum- Aurinko. — Vain yksi ponnistus ja
mallekin vanhemmista opettanut aurinko on meidän. —
Dunblane, Sask. Jäältä kuului pitkä ja valittava
Haasteen saatua täytyy yrittää
kirjoittaa. Onhan sitä täällä ollut
tchiima jos minkälaista nykyjään.
Kevään merkkejä vissiin. Koko tal­ven
on oltukin vähän sellaisessa
"Libemateous"-tilassa.
Tov. ja toveritar Perälän asim-nolle
mentiin yhtenä päivänä oikein
joukolla. Pidettiin sellaiset muisto-kekkerit.
He muuttavat paikkakun-cnmaialsen
e- taa. Menetämme heissä, innokkaat
mon. luokkataistelijat, ja näyttämö kärsii
myöskin.
Toveritar Hyvärinen palasi hospi­taalista,
jossa on saanut olla jo pit­kän
aikaa. Toivomme että hän pa­ranee
pian. Naisosasto ja F. Org.
laittoi kukka-iltamat maallsk. 19 p.
tbv. Hyvärisen avustamiseksi. Pitkäl­linen
sah:«.us. leikkaukset, tohtorin
ja hospitaalin laskut tulevat hurjas­ti
maksamaan. Kylmän ilman vuok-
MpTe^dlmme "kuinka si,iltamia ei voitu pitää, niin se
, on nuorien ohjaajista Ja
^opettajista, ja niin
^La nuoriso elvyttäjää
B se liikaa tekisi van­jat
myöhempään kun ilmat varmis­tuu.
Naistenimivää emme pitäneet 8 p.
mutta sen sijaan juhlimme 29 p.
Rocien naisosaston
sen mistä johtuu, että työläiset,
vaikka he tekevät työtä Joka lÄlvä, huuto. Se halkeilee,
siitä huolimatta kärsivät nälkää ja j vielä kerran, kaikki
vilua, jotavastoin muutamat harvat
katsovat itsellään olevan oikeuden
ryöstää meidän työläisten työntu-lokset,
mässäten ylellisyydessä.
Taan nuorissa on tula. Imaalisk. Mac
vrreri Tynjälä on reipas ja kanssa,
lirffiistytär ja hänellä on Seuraavaksi kirjoittajaksi haastan
^ I ä i s t e n elämästä ja Sofia MUlerin. — Se haastettu.
, hyviä toiveita, sillä hän
1 toikissa esityksissään,
pitää jäsenryntäysillat-liudessa.
Valittiin kol-vappukomitea,
avuksi Meillä naisilla oli kokous t.k.
lolueen vappiikomite-ip^i^,än utana, jonne olikin karttu­nen
valmistamiseen, ^j^t asioita aikalailla. Tuon tässä
Cobalt, Ont
kaikkia ottamaan o-en
Ja juhliin.
f.; ennakkotilauksia otta.
muutamia esille. Ensinnä valitsimme
laajannettuun sihteeristöön Betty
Salmenin. Myps oU meillä keskuste-
'lehdelle Hilja Koskela, alaisena .kysymyf .'työläisnaisten
f^;;unohduksiin edellises- 'edustajiston lähettämisestä NeuVos-jossa
selostettiin toliittoon. Kaikin bltUn yksimielisiä
eri päätöksiä. jsUhen, että sUtä olisi meille paljon
kjBJjon asioita, johtokun- oppimista, sUlä kun tulevat takaisin,
•jakaikki, vaan en voi- jjj^ käyvät meille siitä selostamas-
; seurata kokousta. 1^^^ Ehdotimme myös puolestamme
•jm sUtä neuvottelukoko-; lähetystöön Sanna Kannaston, ja jos
f Jjtt oli maaliskuun toi-.j^-^^ ^j- gitä vastaan, nUn
tOU oikein mielenkiintOLS-i^pjggjjgj ^ E^jgen Sudburysta. ToU
oajml edustajia vieraita olisi, että sinne menisi nyt
Tuntui mm Juhfl- g^^jj^j^j^jj^gj^ edustaja, kun meUtäkln
fflmnmplselta kun naisto-;gyQ^j^l3j3ilja_ .naisjaostoilta vaadU
^^.^.^^y^^^f^^- jtaan rahallista avustusta siihen tar-
- Ä - ^^r" tarkeim- jkoitukseen. Samalla, oli myös keskus-
«ytelste. Olisi vain toi- teltavana se., että kun el ole tästä
volsinune ne kaytan- annettu meille ennemmin tietoa,
vaikka tämä asia on jo ollut pitem­män
ajan alulla. Ja on käynyt tääl.
lä pohjoisessa puolueen puhujia,
jotka olisi voineet antaa jo silloin
jonkinmoista tietoa tähän asiaan.
Niinpä Cobaltin naisjaoston jäsenet
kokouksessaan päättivät lausua pa-heksuinlslauBunnon
toveri Nellille
siitä, kun hän oli täällä puhumassa,
eikä olleenkaan kosketellut tätä a-siaa,
vaikka hän oli itse siitä silloin
jo tietoinen.
Päätimme myös avustaa Vapau­den
naisten osastoa kirjoituksilla
vointimme mukaan. Ja toivomus o-lisi,
että me naiset saisimme tänne
Canadaan oman äänenkannattajan,
jossa saisimme tuoda julki ajatuksi­amme
ja rientojamme. Tilastoa tilaa-a,
ettei ne jälsi pape-päätökslksi.
Illalla
[kansainvälistä naisten päi.
iTOttelukokouksen päättä-
. saimme kuulla vierailta
sta ohjelmanumeroa,
r E Este piti puheen, joka
I esimerkki miten työläisäiti
[tietoinen ja aikaansa seu-
Este oli Sudburyn
sedustaja. Olisi tolvotta-tallalsla
vlerallumatkoja
ITÖN ASIAT
Suom. Järj.
ioille Ontariossa
jlsta naisten omalle lehdelle kerää­mään
tuli Betty Salmen.
Toimintamme on ollut tämän tal­ven
aikana oikein vilkasta. Olem­me
pitäneet kokouksia kaksi ker­taa
kuukaudessa. On myös pidetty
ohjelmailtamia useampia. Viimeinen
meillä oli naisten toimesta Pariisin
kommuunin muistojuhlat, jotka on-
John Latva Torontosta
' koteutunut Neuvosto-keS
orpk?.n^1i ^- o"^ein kUtettävän hyvin, sil-a
S i S T .*"^!.^""^-|lä meidän haalimme oli aivan täysi
tekee Sn 1-°'"'"' ^^keä. Myös ohjehna oU hyvää ja
rolSn O n ^ " " ^y^^ valikoitua. Juhla oU oikein
NokstVnSrksi^; «niä Ohjelmaa suori-altä
matkalta. 0.sastoja
.hänelle järjestämään ko­etilaisuudet
kullakin paik-alleraerkittyinä
päivi-
6 p. huhtik., Fort
M P.; lähiseudun osastoisi
Pmikunnan harkinnan mu-
- ä j a l O p . ;
11 P.;
äyne: 12 p.;
t«
[forcnpine: 1.5 p •
r:21p.,
«n Mine: 22 u •
^te. Marie: 2.5 p.;
[Mnies: 26 p.;
lake: 27 p.
^J^oittaicaa h n i n tove-
P^Metilaisuuksista. Hä-
^aiaattaa tulla kuule-l^
overiUisesti
John Wirta.
tettiln neljällä eri kielellä, ja näytti
että kaikki otti tositarmoUa suori­tukseen
osaa. — Betty S.
East Port Arthur,
Ont
Koitan täyttää velvollisuuteni, kir­joittamalla
naisliittomme toiminnas­ta,
että touhussa on oltu hiljalleen.
Kokoukset on pidetty säännöllises­ti
joka kahden viikon päästä, joka
toinen ollen ohjelmakokous, toinen
työkokous.
Viime kirjeessäni jäi mainitsemat­ta
uusien toimihenkilöiden valin­nasta.
Valituiksi tuUvat: Tilda Ma­lin
pöytäklrjurlksi; Mandi Leino pu­heenjohtajaksi,
Hilma Paavola jä-senkirJuriksi.
Hanna Mäki uudeUeen
organiseeraajaksi. Allamainittu leh­teen
kirjoittamaan.
Vietimme naistenpäivää 8 päivä
maaliskuuta, tarkoituksella saada
naiset mukaan näin tärkeänä päi­vänä.
Mutta ollen tämä lauantai,
niin ehkäpä kaikilla oli niin kiire,
että eivät kerinneet tähän tilaisuu­teen.
Sitten sunnuntaina 9 päivä o-limme
oikein sakilla kaupungin nais­liiton
juhlatilaisuudessa, joka olikin
todella arvokas illanvietto pitiästä
aUsaa. — S. K.
Vuosia on ajasu* vierinyt eteen­päin.
Lapset yksi toisensa Jälkeen o
vat lähteneet maailmalle, kuten lin­nunpoikaset
pesästään, ollen kotona
vaan kaikkein nuorin poika, joka oy
ir vasta siinä viidentoista korvilla.
Äidin ja isän ilo, kuten tapasivat
häntä kutsua.
Kun vainon vuosi alkoi, jolloin
Suomen työläiset olivat pakoltetut
tarttumaan aseisiin vakavassa toi-vossa
joko voittaa tuo ainainen kur-
Juus. tai sitten kaatua kunnialla
aatteen Ja vapauden puolesta, tie­toisina
siltä, että työläiset varmaai)
kerran voittavat.
Mökin Heikki, vaikka olikin ijä-käs.
otti myöskin palkkansa yhtei­sellä
taistelurintamalla punaisten
puolesta valkoisia vastaan. Tässä
taistelussa työläiset hävisivät, koska
heiltä puuttui kykenevää johtoa y.m.
Valkoiset vallan saatuaan juhliveS
voittoaan hukuttamalla tuhansien
työläisten hengen ja veren, luul­len
tappavansa työläisten rinnossa
syntyneen vapauden kaipuun, hu­kuttamalla
sen verivirtoihin.
Eräänä yönä hyökkästeät nuo ve­renhimoiset
pedot myöskin Helkin
mökkiin, vaatien - tietoa missä on
Helkki ja vanhemmat pojat. Mutta
mahdoton oli. äidin tietää heistä mi.
tään, sillä hän oli koko ajan kotona
nuorimpansa kanssa, eikä itsekään
todenteolla tiennyt. miehestään'eikä
pojistaan mitään missä he olivat.
Aikansa raivottuaan ja uhkalltuaan
poistuivat ja lupasivat tulla aamuli
la uudestaan, siUä uhkauksella, että
silloin Jo on se tiedettävä taikk^
muuten — — —. '
Alkoi vihdoinkin aamu valkene­maan
ja toi myöskin tullessaan
mökkiin: neljä viisi humalaista ve­renhimoista
miestä. Alkoivat samat
kyselyt ja tutkimiset. Jossa käytetyt
sanat eivät kelpaisi painettavaksi
minkäänlaisen lehden palstoille. V i h.
doin sanoi yksi noista pedoista, että:
Mitä tässä yhden ämmän kanssa al­kaa
hukataan, annetaan nappi ot­saan
niin päästään pikemmin. Toi­nen
^uumi, että: Ensin tuo poika ja
sitten akka perässä. Jos el sitten,
kään vielä ilmoita ihissä ne toiset
punikit ovat. — Ottivat poikasta kä­sipuolesta
ja roippasivat rappusille,
sitten sHtä alas seinän viereen. Äi­ti
hyökkäsi kauhuissaan perässä, it­kien
että sydän eli haljeta, pyytäen:
Säästäkää lapseni, sillä hän ei tiedä
isästään eikä yeljistään enempää
kuin minäkään! — Kamala nau.
runhohotus oli vastaus hätäänty­neen
äitiparan rukouksiin Ja pyyn­töihin.
Poika, vaikka vielä lapsi, sanot" äi­dilleen:
Äiti. katso, nuo ovat ihmi­sen
muodossa kulkevia petoja. Kat­so
heidän verestäviä silmiään Ja in­hoittavia
kasvojaan,, niin näet, että
rukouksesi on turhaa. Siksi pyydän­kin
sinua, äiti, älä rukoile turhan
takia noilta roistoilta minun hen.
keäni, sillä se on kuitenkin turhaa:
he eivät tule minua säästämään.
Ole rohkea äiti rakas Ja kestä tämä
kin kärsimys kunnialla. Hyvästi äiti!
— Pari laukausta kirousten säestä-voimat
—
kahleet rikki — vapauteen!
Jäällä on Ihanaa musiikkia, hil­jaista
vienoa laulua joka kasvaa är-jyväksi
pauhuksi, voimistuu ja ra­juudessaan
voittaa tykkien jyskeen.
I Soi vapauden laulu. Vedermeitojen
voittotanssl on kuin valtavan teh­taan
höyrypannujen pihinä. Ne hyp­pelehtivät
jäärSykkiöltä toiselle,
murtuvalta lautalta ehjälle pinnal­le
ja yhteisellä voimallaan sen pirs­tovat.
•
Jää menee hitaasti koskea kohti,
kohti tuhoansa, vedenneitojen uh-malJälnen
lauma kintereillään. Heis­sä
on villiä elämän iloa. Jäitten vU-meisen
voiman rikkoontuminen kos­ken
klvUn saa heidän voitonvarmuu-.
tensa ääneen. He huutavat niin, et­tei
yksikään ihmisääni kosken alla
kuule toistaan.
Joki on vapaa. Myllyratas alkaa
pyörimään. — tuhanet tukit laske,
vat koskenränniä alas.
Vedenneitoset
myllynrattaalle,
jauhoisen myllärin niskaan, ja en­nenkuin
tämä on ennättänyt suut-
Pohjolan kevät
Sykähtää luomakurman suuri sy­dän.
. . . Vavahtaa talvi-yön plmey-tten
voimat. Lumilirmat sortuu.. Ja
talven tuiskutar tuntee taas voimat­tomuutensa
taistella valon jumala­tarta
— aurinkoa vastaan Valo
ja vapauden kaipuu talvi-yön jäätä,
vistä kahleista on maa-emon rinnan-
Jokainen uskonto (olkoon se oikea. ^ vallannut, ja siksi se nyt nUn
uskoisuutta, katolUaisuutta, Juudea- voimakkaana sykähtelee kevään he-laisuutta
tai muhamettilaisuutta) on 'naavalle elämälle kauneudelle Ja va.
ennen kaikkea oppi siitä, että ih. ^P^u^elle....
misten tekoja ja yhteiskunnallisia ! Pohjolan kevät valoisana ja vapa-
Umlöltä (esim. vallankumouksia so-i"*^^^"* °^ vihdoinkin saapunut
tla iJi.e.) johtavat tuntemattomat, fitl^än kylmän ja pimeän talven jäi-yliluonnollLset
voimat ja että ihmi-]^^«"- Kirkkaana loistaa kevätaurin.
sen el ole ajateltava maallisen elä. 1^° staervän taivaan laella, lähet«L
män parantamista, vaan on hänen I Pin"»»^ kirkkaita
Uskonto on yksi kaikkein vähin,
gollislmmista ennakkoluuloista ja
on sitä vastaan käytävä ankaraa
taistelua.
ajateltava jotakin toista haudanta­kaista
elämää.
Uskonto on tietysti aina kelvannut
hallitseville luokille sentähden, että
sen avulla riistäjät ovat peloitel-leet
orjiaan, maaorjiaan ja proletaa.
rejaan taivaan rangaistuksilla ja pa-koittaneet
Jicidät työskent-elemään
ylenpalttisesti ja murisematta luot­taen
taivaassa saatavaan palkkioon.
On selvää, että kirkko oikeauskoisi-ne
pappeineen. katolilaisine hengen-palmenlneen.
juutalaislne rabbiinel-neen
on aina auttanut tsaareja, ku.
ninkaita, keisareita ja kaikkia hal­litsevia
luokkia — tilanherroja ja
porvareita.
Kouluissa takoivat papit oppilai­den
päähän, että on välttämätön,
tä olla esivallalle kuuliainen Ja että
oleva Järjestys on Jumalan pyhittä,
mä ja sitä ei saa muuttaa. Aina kun
riiätäjät ovat tahtoneet sekoittaa
kansan pään ja vetää sen esim. so­taan,
ovat papit tulleet avuksi ja
kiitävät tanssien 'siunannet omistavien luokkien rl.
pärskyttävät vettä kokset jumalan nimeen.
mänä kajahti ja kaikki oU hiljaa..
Te kirotut, tahritte kätenne viat-;
tornien lastenkin vereen! huutaa
äiti ja kaatuu tledotonna por-talUe.
Aamuaurinko kilpee korkeammaL
le taivaan laella, heittää säteensä
rapulla makaavaan äitUn sekä sei­nän
vierustalle. Jossa ikiuntaan u i ­nuu
pieni vaaletukkainen poika.
Eteenpäin rientää yhä aika. päivä
jo alkaa olla täydessä terässään, ke.
vät teke tuloaan, jonka tuoksu tun­tuu
ilmassa. Äiti herää horroksesta
kylmään todellisuuteen, alkaa kuun­telemaan
kuinka kevät kohisee ja
voimakas virta särkee tieltään
kaikki esteet rientäessään eteenpäin
tuulen nopeudella. — — —
Kerran, niin, kerran on myöskin
työväenluokka murskaava tieltään
kalkki esteet ja kevätmyrskyn lail­la
kiitää eteenpäin kohden vapaut.
taan. Silloin ei pistimet, vankilat,
vainot eikä mitkään voi sen kulkua
estää. Uuden kevään kohina jo al­kaa
kuulua eri suunnilta, eri maista,
sillä kärsimysten kalkki on täysL
LyylL
tua ovat pahantekijät Jo tukkipojan
saapasvarsia kastelemassa. —
Tyttöparvikin on kiiruhtanut ran-rialle
katselemaan tukkien uittoa Ja
rehtiä tukkipoikia. Heidänkin kor­viinsa
soi keväinen vapauden laulu.
Jokainen iGdne laulaa uutta elämää.
Jokainen pisara vettä elää, ja antaa
elämää tuhansille muille. —
Lääkärissä
Pitkä, ystävällisen näköinen mies,
valkeassa takissa. Silmälasit. Valoi­sa
huone. Instrumentteja. Pehriius-tettu
pöytä.
— Pistää?
— Jo toista vlkkoa.
— Tllapälstyölälnen.
Keskikokoinen, huonohkoissa Taat-tlessa,
palkkoja alusvaatteissa, jet.
ka rlisuutuessaan asettaa tuolille.
Lääkäri koputtaa, kuuntelee. Pää.
tään rävlstea. Pöydälle vittaa.
— Elääkö'Isänne?
— Kyllä.
—; Äitinne?
— Kuoli' keuhkotautiin toissa ke­väänä.
— Paha juttu, paha Juttu..
Pöydällä makaajan tekisi mieli
huutaa tuskasta. Hän on aavistanut,
pelännyt. Epäillytkin. Olisiko se sit­tenkin
to^;a! Ei. E i suinkaan. Hän­hän
on vasta kahdeksantoista. Läfi.
käri näyttää kuitenkin niin vaka.
valta. Ehkä se on totta. Mutta kuol'
la, näin nuorena! ,
— Noo, rauhoittu'kaa, ystävä. Ei
vielä suurta vaaraa. Pieni alku vasta.
Kääntelee, koputtaa, kuuntelee.
Huoneessa hiljaisuus. Paha aavis.
tus, synkkä kuva toisensa Jälkeen
patoutuu pöydällä makaajan sieluun.
— Pukeutukaa.
Diagnoosia kirjoitetaan. Keskiko­koinen
pukeutuu hitaasti. Mieltä
jäytää pelko, tu^a.
— Katsokaa, tässä, olkaa hyvä.
Nauttikaa tätä nyt ruokalusikalli.
nen kolmasti päivässä. Syökää vah­vasti,
olkaa paljon ulkona Ja ennen­kaikkea,
levätkää perusteellisesti.
Toivotan paranemistanne. Viisikym­mentä
markkaa, olkaa Tay\ä.
Valkeisen takin selkä kääntyy nä­kyviin.
Keskikokoinen työntyy oves­ta.
— Hm! Syödä Vahvasti, levätä!
no niin. Hänhän on vain I55kri. ei­kä
tilapäistySläinen, jolla sattumal­ta
on työtä!
Kun maailman sota alkoi, vetosi­vat
kaikki keisarit ja kuninkaat Ju­listuksissaan
jumalan nimeen ja
kaikkien maiden papit ylistivät
maansa hallitusta kaikkein pyhim.
mäksl Ja oikeudenmukaisimmaksi,
joka käy taisteluun el vieraiden mai­den
ja tehtaiden anastamiseksi, vaan
mäksl Ja oikeudenmukaisimmaksi,
jumalan nimeen: Venäjän tsaari kir­joitti
julistuksessaan: "Syvässä us­kossa
asiamme oikeuteen me rukoil­len
anomme pyhälle Venäjälle Ja ul­jaalle
sotajoukollemme jumalan siu­nausta^'.
Saksan keisari antoi kutsu­muksen:
' "Eteenpäin ja jumala on
meidän kanssamme niinkuin se on
ollut est-isiemmekin kanssa". Itä-valta-
Uftkarin monarkki röhäsi:
"Minä v.iuotan kaikkivoipaan, joka
antaa aseilleni voiton". Englannin
kuningas ' lausui sotajoukoille niitä
verilelkMa lähettäessään: "Pyydän
jumalaa siunaamaan ja varjele­maan
teitä". Näin jumalan siunauk­sella
alkoikin maailmansota^ Joka vei
ja kuumia valosäteitään, joka saa
luomakunnan hereille ylös talvisesta
hankiliaudastaan.... Äsken vielä
kuolleelta näyttänyt luonto saa uut­ta
iloa ja elämän virkcyttil. Tuntuu
siltä, kun ihminenkin heräisi kevään
mukana elämään nähdessään
ruonnon heräävän voiman.
Suuri on keväinen hurma
Kaunis on pohjolan kevät ja kesä
Mutta kauniimpi sentään on ke.
vainen nuoruus Mikä kukkahan
puhkec ja elämän aatteille arvoa
antaa
Ihminen! Herää kevään mukana
elämään!
Katso! Mikä ilo U rifemu. leikki
ja kisailu nuorisoparvessa taasen
kohta jo käy, nähdessään kesän ar.
maan koittavan— Kevät ja kesä,
se ei. tuo nuorisollemme yksinomaan
huvia Kisailun ja leikin muodossa,
vaan se antaa meille myöskin aat­teellista
innostusta ja kasvatusta.
Kesän aikana järjestetyt nuoriso- ja
pionecrikursslt ovat suuresta merkl.
tyksestä meille kasvavalle työläisnuo.
risoUe. pyrkiessämme luokkatietoi.
suuteen. Pyrkiessämme selvittämään
itsellemme kommunistisen riuorlso-internationalen
asettaman ohjeinpa-periaatteen.
Ah, miten paljon pohjolan kevät
meille ihmislapsille antimiaan antaa,
jos me vaan osaamme sen sulosta
nauttia. Jos minne menen tai kun­ne
kuljen tänä suven suurena Juhla­na,
niin kaikkialla vaan näen miten
luonto laulaa keväistä lauluaan...
Nyt ryskyen murtuu talven jäinen
valta. Ja vapaana virtallee kevät,
purot..,, läpi vaarojen Ja vastus­ten....
yhtyen lopulta valtavan suu-reksi
virtaavaksi Joeksi. Ja toisln-palkoirp
kohisevaksi koskeksi.,..
Mutta sittenkin, eteenpäin, kohti
valtamerta, on juoksevain veslplsa-raln
vapauden kaipuu....
Kunpa mekin työn raskaan raa­tajat
yksimielisesti kaikissa kapitä.
llsUsissa maissa -tajuaisimme keväi­sen
vallankumouksen vapauslaulun.
ja miljoonien vesipisaraln tavoin —
yksi kaikkien ja kaikki yhden puo-kuolemaan
ja teki, raajarikoiksi lesta" — kobi'#}van kosken tavoin
lain ja poliisiputkain katkeraa tie-
.ta senkin johdosta, että he ovat
-luorten kaikella innolla antau­tuneet
luokkataisteloun asemansa
Ja koko työväenluokan olojen pa-i
raatamisen puolesta kapitalismia
vastaan.
Ankarimpana ovat kapitalistit
aina kohdistaneet iskunsa työtäte­kevää
nuorisoa vastan. Ja tämä
ilmiö on edelleen entistä selvem­min
havaittavissa. Mutta työläis­nuorten
joukot eivät ole näistä is­kuista
kukistuneet. Nuoret työ­läiset
muodostavat edelleenkin ak-tiivisimman
ja uhrautuvaisimman
osan työväen vapausliikkeestä. Se
on asettanut itselleen päämääräksi
työväenluokan aineellisen ja hen­kisen
tason kohottaihisen niin kor-liealle,
että «e kerran kykenee as­tumaan
uuteen yhteiskuntaan, jos
sa riisto ja sorto loppuvat.
Tämän päämäärän puolesta iteh-dään
tällä viikolla erikoisesti työtä.
Maaseudun raatajanuorille tahdo­taan
osoittaa, että heidän asemansa
on korjattavissa yhteisen taistelun
avulla luokkatietoisen työväestön
riveissä. Missä ja miten ikinä
nuoret työläiset toimivatkin, siellä
heidän tulee tehdä parhaansa
maaseudun työläisnuorison vetä­miseksi
järjestöihin, osoittaa heille,
että siten voidaan maaseudun ra-jatonta
työpäivää käydä rajoitta­maan,
työehtoja ja muitakin o-losuhteita
korjata.
Ennenkaikkea on tällä hetkellä
kiinnitettävä myöskin suurta huo­miota
uskontokysymykseen. Por­varillinen
maailma käy häikäilemä­töntä
taistelua uskonnon varjolla
Neuvostoliittoa vastaan. Papit ja
paavit julistavat "pyhää" sotaa
"uskonvainoja" vastaan ensimmäi­sessä
työväen ja italonpoikain val­lan
maassa. Puhutaan hlrveistä
uskovaisten vainoista j.n.c, vaikka
Neuvostoliitossa toimivat kirkko­jen
päämiehet ja muidenkin us­konlahkojen
johtajat ovat todista­neet
tällaiset jutut perättömiksi.
Mutta kapitalismin palvelijat otta­vat
uskonnon varjolla toimivat tör­keät
rikollisetkin armolliseen suo­jelukseensa,
ja syyttävät-neuvosto­valtaa
fiiita, että näitä rangaistaan.
Näin valmistellaan "uskonsodan"
avulla maaperää Neuvostoliiton tu­hoamista
. varten. Juuri tällaisena
ajankohtana on tärkeätä osoittaa
maaseudun raatajanuorisollekin,
kuinka hirvittäviä töitä on uskon­non
varjolla ennenkin tehty. Paa­vin
kirkon käyttämä inkvlsitifioni
piihuu siitä kauhistuttavaa kieltä.
Lukemattomat ovat ne ihmis^hrit,
ioita uskonnon varjossa on viety..
Paljon ihmistyötä ja elämää oh'
uskonnon nimisää tuhottu. Ja ',näiW
on tapahtunut tiaein vain sen vuok-vanhemiria
merikarimja, kiqite^njp
äryocm astL Kaikina (m sama
ka, noin 40 dolL Icaakauidessa, iu»l.
kä. asunto, jji,e.. ja «sen lisSksi S
doll. päivältä laivan satamassa
tessa (amerikalaisten Iivojen zbe-rimiesten
saadessa 1.90 doIL päivit
tä.
Ensiksi sijoitettUn venäläiset lai-vavirkailijat
liotelllln, mutta seu­raavana
l e v ä n ä he omasta tajbdos-taan
slirtj^vät merimieskotlih tove.
reittensa seuraan. Siellä oU merlmie-hilla
käytettävänään sotilasvuptel.
ta. Ensimaisenä vaatimuksena' dUv
että sotilasvuoteet on poistettava Ja
vieterlvuoteet tuotava tilalle, liina­vaatteet
vaihdettava kaksi kertaa
viikossa jji.e,
Amerikalalsissa elokuvateattereissa
vierailtuaan olivat venäläiset sitft
mieltä, että melkein kaikkien esiteU
tyjen filmien nimeksi sopisi "I Love
You" ("Rakastan sinua") Ja Ihmet;
teli vät, eikö Amerikassa ole mitään
muuta filmiaihetta kuin rakkaus­suhteiden
kuvaaminen, paljaat kln.
tut ja jazzi-musUkki. Kun heUtä l ^ -
syttiin, mistä laitoksesta he ovat
Bostonissa pitäneet enitien, oli yksi.
mielinen vastaus, että Bostonin Tai.
demuseosta. :
"Ainakin näitä, venäläisiä katsel­lessa
tulin ajatelleek^, että meillä
on ollut kokonaan väärä käsl^
bolshevikien käytöksestä Ja uiko.
i?/Jstä", päättää mahiittu pMvarl-lehden
kirjeenvaihtaja selostuksen­sa.
A SLAVE'S PLIGHT
"Why don't you llght the fire,
mother?"
"Because we've no coal."
"Why aln't we got coal?"
"Because father's out of wotk."
"Why Is he out of work?''
Because there is too much coaL"
Pienviljelijä Sakarias TöUikkä
oli aikoinaan tullut narratuksi
suojeluskuntaan, kuten useat .<tbi>
setkin samassa asemassa olevat
pikkuviljelijät. Ei hän tosin ollut
rintamalla kiväärimiehcnä, väiE^o
hänellä oli hevoskaakki, jolla häh
paraansa mukaan koetti kuljetella
"leipäkorttcja" ynnä muuta to-peskaa
itaistclcville lahtareiUc;
Oseln hän joutui olemaan aivan tu.
Hlinjallo. Eräällä "lelpäkortinV
vientirelssulla hänen kaakkinsä sa^tr
tui läaamaan punikin lähett&oi&i)
."Jeipäkortin". Tästä, pahastuneena
ae laiskasti ojennu koipiaan, tfält^
tä:^tyen velttona kyljelleen 'ai^»"
Jbn pältlle. Jonkiih korräK sitiriftt
Ihmiskunnan henkisen. kehityksen
historia on kertomus vapaa-ajatteli­joiden
elämäntyöstä.
Valtiollisen vapauden lippua ovat
pitäneet koholla kapinoitsijat, vaU
tionkavaltajat Omantunnon vapau­den
puolesta ovat taistelleet uskot-toipat.
A Pioneer's Views on
Unemployment
Today in alf parts of Canada are
over five hundred thousand un-employed.
The bosses of the Prood
Mhie are at present firing men
each day, Over four himdred men
have lost their jobs.
Many years ago thousands of fa-mlUes
of handlcraftsmen eamed
their Uving by the capability of
their hands. James "VVatfs inventlon,
the steam engine, was consldered a
very great advancc in civllizafion,
But perhaps he did not have time
to see that it caused unemployment
under capitalism. Handlcraftsmen
lost their Jobs at home, doing the
work that took the place of machi-nery.
AU machines, such as harvest-ing
implements, etc.. are made so
that less men need be employed. So-metimes
a lactory needed a hund­red
men to work in It. Inventions
were made and only fifty were.pro.
bably needed. Capitalism causes un­employment.
The Y.C.L. and Pioneers need
members. Join in to rally forth and
m^e a great strike i n schools and
jobG on May Day. — A Comrade,
kymmeniä miljoonia ihmisiä.
Kukistettuaan riistäjien vallan, ot­ti
neuvostohallitus uskonnolta pois
kaiken vallan valtiossa. Siltä ptettiin
pois valtion kannatus, joka tsaarin
aikana oli vähintäin 50 milj. ruplaa
vuodessa. Hengellisiltä laitoksilta o.
tettiin pois maata, — kirkoilla. ja
luostareilla oli 2¥j. milj. desjatlinaa
hedelmällisintä maata. Niiltä otettiin
tiin poLs koulut ja papeilta kiellet­tiin
oikeus opettaa lapsia. Suuri osa
luostareista suljettiin, joita oli lähes
tuhannen, asujamlnaan 80 tuhatta
molempiin sukupuoliin kuuluvaa lols-eläjää.
Näiden valtiollisten toimenpitei­den
lisäksi ryhdyttiin laajaan us­konnonvastaiseen
propagandaan
väestön vapauttamiseksi vuoslsatai.
sista harhsduuloista.
Niinkauan kuin on olemassa kapl-alismi,
jonka vallitessa työtätekevät
ovat ali.stetussa asemassa ja ikään­kuin
avuttomat kapitalismin voimiin
nähden, siihen saakka voi uskonto
säilyttää juurensa. Kapitalismin ku­kistaminen
puhdistaa maaperän us­konnon
täydellistä häviämistä var­ten.
Jumarusko häviää Jäljettömiir
sosialismin aikana, aivan samalla ta
valla kun kapitallstise«s?. -htelskun
nassa hävisi alkuperäinen usko nol
tiin, paholaisiin, tonttuihin, manauk
siin j.n.e.
Sosialismi lujittaa ihmisen voUna*
ja luomisen mahdin. Yhdlstymlse
ja yhtcL^en taistelun avulla ihmhie
hankkii ihmis'kunnalle yhä paren
mat elämisen mahdollisuudet maa
päällä ja johtaa tieteen uusiin voit
toisin luonnonvoimiin nähden.
Kommunisti el voi uskoa juma
laan .sentähden, että hän tietää, ef
tä usko yliluonnollisiin voimiin ke
hittyi ihmisellä elämänsä alkuaikoi
na ja että tiede ja kokemus eivä'
totea näiden voimien olemassaoloa
Hän ymmärtää, että yhteiskunnal
listen ilmiöiden perustana ovat eri
koLset lait, jotka Marxin, Engelsin
Leninin tieteelliset tutkimuksee pai
jastivat, eikä suinkaan sallimuksen
tahto. Hän ori selvillä siltä, että us­konto
OU vain kansojen sokalsemis-keino.
Mutia, kommunistin on taisteltava
myöskin toisten työtätekevien en,
nakkoluuloja vastaan. Tähän asiaan
on käytävä käsiksi hyvin varovaises-ti.
jo.s ollaan tekemisissä maaseu­dulta
tulleen työläisen kanssa, mut­ta
jyr!-:emmln ja päättäväisemmin,
Jas ollaan keskustelussa perinnölli­sen
proletaarin kanssa. On muistet­tava,
että Jokainen uskovaisten tun­teiden
syvä loukkaaminen vain voi­mistuttaa
uskonndlllsta fanatismia.
Laajan tieteellls-valistuksellisen ja
uskonnonvastaisen työn avulla voi­daan
työtätekevät vapauttaa uskon-nollisesta
p!mityl;e?£tä.
taistelisimme itsellemme vapaudei
kapitalismin orjuudesta. Niin silloin
— runoilijan tavoin:
Takana taistelun, vainon ja työn
kesä kauniimpi kukklvi
meillenkin kerta "
E. M—lä.
Suomen nuoriso
etulinjoilla
Jo pitkän aikaa ovat Suomen
ja Europan luokkatietoiset työ
läisnuoret viettäneet Mariahpai
vän lähei.stä viikkoa erikoisena va-listusviikkona,
jolloin on tehtj
työtä maaseudun raatajanuorter
mukaan vetämiseksi nuorten työ­läisten
ja koko työväen yhteiseer
luokkatai-steluliikkceseen. Viikolla
on samalla tehty työtä uskonnol
isten harhojen selvittämiseksi nuo
rison keskuudes.sa,
Valistusviikkoaan viettävät nuo
ret työläiset monista eri .syistä en
tlstä xxjikkeukselllsimmLssä olo
suhteissa. Kapitalismin pula, jokt
kaikkialla kiristää koko työväen
luokkaa, on i.skenyt erikoisen ras
kaasti työtätekevää nuori.soa. En
immäiscnä .se on heittänyt heiti'
mnen tuntemattoman laajan työt
ömyyskirouksen kouriin, ja ensi
iäisenä se on heitä myöskin ah
istanut kapitalistisen riiston rat
onalisoimisclla, järkipcräistyttä.ni
2)lä, Maaseudun työtätekevän
uorison a.sema on vieläkin kur-
>mpi. Maatalouden palvcluk.sessf
aatavicn nuorten ityöläisten riis
»11a ei ole koskaan ollut juuri min
äänlaisia rajoja. Samallaisessa a-emassa
ovat pientilallisten pojat
a tyttäret. Työtätekevän italonpo-an
viljelykset eivät elätä edes hän-ä
itseään, .saatikka sitten häner
apsiaan. He saavat lähteä ansio
yöhön, jos sellaista missä löytyy
•a väliajoilla raataa vielä talon
lyväksi, jo.sta koituvat tulot kapi
tali.smi osaa kyllä imeä veroina
/elkojen korkoina ja muina rasi­tuksina
pbis työntekijäin käytettä­vistä.
Kasvava pulakausi supiatae
edelleen ansiomahdollisuuk.sia ja
lisää rasituksia.
Nuoriso, jonka kasvatukseen ja
.sivistysrientoihin pitäisi varata
mahdollisuuksia j a tilaisuutta, jou­tuu
näinollen kamppailemaan en­tistä
ankarammin elämästään ta­vattoman
turmiollisissa olosuhteis­sa,
saaden uhrata paljon parhaim-mistaan
kasvavan kurjuuden kou­rissa
ennenaikaiseen tuhoon. Mut­ta
ei tässä vielä kyllin. Heidän
opiskelu- ja valifitusjärjestöjäänkin
lyödään hajalle. Työläisluokan
nuorisoa joutuu kulkemaan vanki­na.
Työtätekevä nuoriso pyrkii va^
-lauteen jo nuoruuden vaistoisclla
innollaankin* Tietoiseksi tultuaan
?e kehittyy työtätekevän luokan
-ulevaisuuden rakentajaksi, ' joka
taistelujen koulussa kasvaen muo
lostuu valtatekijäksi työväehluo-
'can nostamisessa orjuUsasemastaan
;ille kuuluvalle paikalle sosialisti-
'>essa työn tasavallassa. Siinä mie­lessä
vietetään joka vuosi nuori-on
kansainvälistä valistusviikkoa.
Neuvostoliiton meri*
miehet porvarin
silmissä
"Hcnkllä, joka uskoo, että venä-älsct
kommunistit ovat pitkäpartal-
;ia, likaLsia olentoja, pettyy suures-
X vieraillessaan East Bostonissa,
Marglnal-kadun merimieskodissa,
ossa asuu 60 venäläistä merimiestä,
lotka ovat saapuneet tänne Lenin­gradista,
viedäkseen yli meren Yh-dysvaltaln
hallitukselta ostettuja
aivoja", kirjoittaa new yorkilaisen
xjrvarilehden kh-jeenvaihtajä. Pit-ässä
selostuksessaan hän m.m. mal-litsee:
Venäläiset ovat puhtaita intelli.
»enttlsiä nouriamichiä, joiden ikä
vaihtelee enUnmäkseen 20—27 vuo­len
välillä. Heidän käyttäytymlseij-
-,ä on kohteliasta; harvat heistä pu.
huvat cnglannhikleltä ja kieltä opet­televien
cnslmälset sanat ovat,
thank you", "ycs. sir", j.n.e. Meri-
•nieskodin hoitajat ihmettelevät ve­näläisten
siivoa käytöstä. Kun meri­miehet
esim. pelaavat biljardia, a-lettavat
he pelin jälkeen kaikki pal­lot
hyllylle hyvään järjestykseen,
peittävät pöydät vaatteella j.n.e., jo.
a tavallisesti muut merimiehet ei-
•/ät tee.
Ehdottomasti raittiita
Venäläiset merimiehet eivät nauti
väkjuomla, jokainen on selittänyt
olevansa ehdottomasti raitis. Muka.
naan he ovat tuoneet useanlaisia
lautapelejä", mutta kukaan cl pe­laa
korttia, selittäen, että korttipe­li
on henkistä Ja fyysUJistä laiskot­telua.
Rahaa vastaan pelaaminen on
kehiottelua. Josta venäläiset Jyrkästi
kieltäytyivät. Melkein kaikki osaavat
soittaa Jotain instrumenttia, heidän
eukossaan esim. on 18 verrattain
hyvää pianistia. Pallopelissä he eL
vät halua tietää mitään amerikalai-sista
säännöistä, vaan lyövät Järjes-tyksessä
"pallot pussiin", mitaten
vain silmän Ja käden tarkkuutta.
Sama pafltliz,
Merimiesten joukossa on Ebtivesisil.
lä laivoilla työskennelleitä poikia ja
oi henkensä.
Kapinan päätyttyä ostettiin hä'
ncllc toinen kaakki kaataneen
?'iäänkarin*' tilalle. Vaikka : «Ihäh
sillä paljon kerinnyt peltotilkkua
muokkaamaan. Elettiinhän nyt voi­ton
Jtiurmeessa. Paljon, oH hommaa
muutakin. Kiirettä piti' että kerke­si
jolloinkin talHntaakse nUrkani».
kuisia kohentelemaan. Eihän se­kään
olisi ollut niin tärkeää, mut­ta
ankara tupakan nälkä laittoi
huolehtimaan maanviljelyksestä,;
Hänelle oli myös uskottu äivar
omaksi kaksi "köyhälistönpeljätin-tä".
Töinen oli vanha vcnäläine
jossa oli "kolme linjaa", kuten häii
cchaisi. Toinen oH aivan uu?!
Saksalainen, josta hän erikoisesti
piti. Niiden kanssa kului aika hti.
paisesti, niitä oli hauska kiilloitella
päiväkaudet. Iltaisin oli aina men­tävä
kylälle harjoituksiin» joissa
tuli ampua räiskytellä niin pal­on
että puhdistusta riitti seuraa­vaksi
päiväksi.
Akka siitä tahtoi iloisinaan huo­mauttaa,
että ei taida olla talvek­si
leipää, itselle eikä lapsille, jos
ei peltotilkusta kukaan huolta pi­dä.
Vaan Sakarias vastasi itsetie-toisesti:
— Luuletko minun turhanpäin
kantavan suojeluskuntapukua ja
ottaneen osaa "vapaustaisteluun".
Jos olisit jonkun punikin muija,
niin silloin olisi sinulla syytä pel­jätä
nälkäkuolemaa.
Akan puheesta suuttuneena hän
ottaa seinältä Saksalaisen ja läh­tee
koettelemaan sen tarkkuutta.
Riihen Heinässä on hänellä niäali,
johon hän nytkin alkaa ampua
räiskytellä. Ruuna purra rouskutte-
Ice rauhassa ruohikkoa lantapatte-fin
takana, aavistamatta alkavaa
paukkinaa. Hetken se höristelee
korviaan alkaen nelistää kankeilla
jaloillaan että tanlma tömisee.
Sakarias keskeyttää pika-ammun-nan,
hänen hyvätuulisuutensa öh
palanut jälleen, nauraa röhöttä­en
hän sanoo:
— So, so, ruuna! Enhän mina
sinua ammu, turhaa pelkäät, Pu­nikki
sinuakin ampuisi säälimättä
niinkuin sen toisenkin.
fiuuna alkaa jälleen pureskele-maan
ruohoa, Sakarias kävelee si­sälle,
jossa alkaa puhdistamaan li­kaantunutta
Saksalaista.
Toista vuotta on kulunut. Anka­rasti
on Sakariaan kotona kamp­pailtu
nälän kanssa. Verokarhut
kulkevat yhtämittaa ahdistelemas­sa
rästiinjääneitä veroja. Ensin
ne eivät olleet röyhkeitä, vaatt lu­pasivat
odottaa tuonnemmaksi,
sillä kuulaihan Sakariask&i yfatete-kuntaa
säilyttäviin aineksin, jölt^
"vapau8"-sota oli vaatniut yHden
uhrin. Vaaii kun rahaa ei oUiit
määrättynä aikana, «iun.^iIlom; tu­livat
Ifarhiit rohkearnjinftgsi, atkä^R
; >!ii