Vapaus, August 7, 1930

              -1930 _ -rt-r
^ CaBatbn^ iwiBm Enropm-fciD
liikqiiilaan
uriolainen maatalous-telee
?itä. että toisen
telyt ja toisessa maas-it
ölot voivat ratkaij
uitaa Canadan oloihin
vallitseviin hintoihin,
moinen on kuitenkin
Canadalaiset liikemie-hvvin
tarkasti silmällä
i'oloja, sillä entisestä
a tiedetään, että kun
on hyvällä kannalla
i«a. on se Canadassa-vä,
j a päinvastoin,
ei liike-elämä Cana-rikoisen
hyvä. Jotkut
huonoksikin. Ja huo-
Mutta ei likimainkaan
kuin Ylidysvalloissa.
t olot ovat kerrassaan
in luon lehden edus-
,li käynyt Chicagossa,
vakuutettu, että koi-kaupungin
asukkaista
li^. Väestö oli valmis
kseen, sanottiin hä-uilainen
tilanne kuin
nävttää vallitsevan
muissakin Yhdysval-i
i i s s a ja pienemmissä
lava republikaanipuo-suojelustulleineen
on
ada kansalle uskotel-puolue
se aikaansaa
"Republikaanisesta
a" on puhuttu niin
se on muodostunut
atkeraksi pilaksi m i l -
lysvältain asukkaille,
it nälkää ja kurjuut-
•sti amerikkalaiset ei-maansa
liike-elämän
a kuin h>'vän, mi^tta
it heistä jo tunnusta-ovat
huonommat kuin
t 37 vuoteen. Ameri-liiton
presidentti W.
ehkä on tarkemmat
lista Yhdysvalloissa
muulla, ilmottaa lyö­ttäneen
työttömyyden
)iljoonaa dollaria tä-eiisiniäisellä
puoHs-ikin
lausuntonsa mu-on
pahenemaan, eikä
päin: "Se toivo, että
isi kesäkuussa paran-toteutunut.
Unioir-
24 kaupungista osot-lyyden
olevan ihan
kuin se oli touko-yöväenliittoftn
kuulu-jäsenistä
on 20 pro-vieläkin
työttöminä,
n .39 prosenttia niis-mikuulla
olivat työt-taas
työpaikoissaan
Tämän vuoden kesä-
•öltömäin lukumäärä
in se oli tammikuu!-
lukaudet tulevat tuot-kiristyvää
kurjuutta
ille työläisille, jotka
ittöminä jo kolmesta
auteen. Ja työväen
yky viivyttää liike-tymistä."
Työväenliitto arvioi
un olevan 3,600,000,
oteltu kauppa- ja
isia eikä farmityö-ollessa
niin surkeal-rajantakaisissa
kulu-ei
ole ihme, että
1 hinnat Yhdysval-adassa
ovat pahoin
vuonna ilmotettiin toisille valloil­le,
että näitä tulleja on aikomus
kun se vahvistaa Sir George Pais-hin
väitteet. Siinä sanotaan,' että
pikapuoliin vielä tuntuvasti korot- "tärkein tekijä vuoden 1929 ulko-
1 Union taannoin p i -
kokouksessa Toron-bdysvaltalainen
edus
3rke sikäläistä tilan-i
s t i : "Epäluottamus
htajiimme on kieto-lin
väestön mitä hir-lisuuspulan
kauhui-j
a verukkeet näyttä-lituksemme
varsinai-ma.
Hallituksen ta-aan
yleisölle, että
«nemaan päin, työn-
" ja hyvinvointi on
un jokainen järkevä
asian olevan pain­imia
on, että viime
' työttömyys ollut
1 se on ollut sitte
1893."
' järjetön tulli-ihha
syynä
kärsii vanhoista
aikka niistä, ikävä
nniin kärsivät ne,
nteihin ovat vähim-työläiset
ja köv-rit-
— Toim.). Se
nnislä, että sodan
voimaan Fordneyn
ilustnlHi, ja viime
taa, niinkuin nyt on tehtykin.
Hau'ley-Smoot tullitaksan tultua
hyväksytyksi. Useitten tavarala­jien
suhteen nyt voimassa oleva
tullitaksa on sama kuin suoranai­nen
tuontikielto. Sodan jälkeen
olisi Yhdysvaltain hallituksen pitä­nyt
alentaa liian korkeita tulle­jaan,
eikä suinkaan ruveta niitä
korottamaan. Niin se tietysti olisi
tehnytkin, jos Washinglonin poli-tikoitsijoilla
olisivat kansan yhtei­set
edut mielessä. Mutta se ajaa
ainoastaan suurpohattain etuja, nyt
avonaisemniin j a julkeammin kuin
koskaan ennen.
Yhdysvallat suoriutui viime so­dasta
mailman rikkaimpana kan­sakuntana.
Amerikkalaiset raha-pohatat
hyötyivät biljoonia dolla­reita
Suurbritannian ja sen liitto­laisten
hädästä. Vihollisuuksien
lopeteltua se kykeni lainaamaan
Europalle sen teollisuuksien jäl­leenrakentamiseen
tarvittavat rahat.
Se, liike-elämän vilkkaus, joka val­litsi
vuodesta 1924 viime vuoden
1929 syksyyn asti, kun romahdus
tuli, oli itse asiassa keinotekoinen:
perustui siihen, että Yhdysvallois­ta
syydettiin suuria summia rahaa
Europaan. Niinkauan kun asiat
pysyivät tällä kannalla, kävi kaikki
hyvin. Multa onhan sanomaltakin
selvää, että on olemassa rajansa
niin yksityisen kuin kansankin
lainan-anlamiskyvyllä. Kohta kun
tuo raja saavutettiin, ja rahan vir­taaminen
Amerikasta Europaan
pysähtyi, huomattiin Ylidysvallois­sa
joudutun vakaviin vaikeuksiin.
Osasi ennustaa
Yhdysvaltain nykyistä pulaa en­nusti
kolme vuotia takaperin eng­lantilainen
taloustieteilijä Sir
George Paish kirjassaan "Tie hy­vinvointiin".
(Yhtä paikalleen ja
vielä aikasemmin ennustivat sa­man
asian Neuvostoliiton taloustie­teilijät,
jotka alun-alkain leimasi­vat
sosdemien toitottaman "kapi­talismin
vakaaiilnTni.sen"_ ainoas:
taan tilapäiseksi, mutta annamme
tässä porvarin ihailla omia tietä-jiään.
— Toim.). *) Hän on mies.
joka voisi Setä Samulille sanoa:
"Enkös ininä sitä sanonut!" Nyt
on kiinnostavaa muistella, mitä
hän silloin kirjolti. Senlähdcn
lainaamme tähän kappaleen hänen
edellämainitun kirjansa siitä luvus­ta,
jossa hän puhuu Yhdysvaltain
sodanjälkeisestä korkean suojelus-lullin
politiikasta:
"Niinkauan kun Amerikka on
valmis antamaan luottoa Europal­le,
niin kauan, se voi myydä tuot­teitaan,
mutta mitä enemmän luot­toa
se myöntää, sitä suurempi tu­lee
siitä johtuva amerikkalaisten
tavarain kys*ynnän supistuminen
olemaan. Sillä voidakseen ollen­kaan
maksaa velkaansa tai edes
korkoja sille, täytyy Europan mai­den
lakata lisää velkaa tekemästä,
siis luotolla ostamasta. Parast'ai-kaa
Amerikka koettaa kaikin kei­noin
estää toiset maat tavaroil­laan
maksamasta sen myymiä tuot­teita
tai sille suoritettavia kor-maakaupassamme
oli 561 miljoo
nan dollarin vähennys meidän^päär
oman viennissä". Edelleen selite­tään,
että tämä vähennys "epäile­mättä
osallaan aiheutti eräissä
maissa joitakin, valtiorahasto- .J9
pörssivaikeuksia, mailmanlaajnista
liikkeen lamaannusta ja meidän
vientikauppamme vähentymistä
mainitun vuoden jälkipuoliskolla
ja kuluvan vuoden alkupuglella;
se lienee myös osaltaan aiheutta­nut
hintain laskun kaikkialla ma-ilmassa."
m•a•a••r •a••a•
lannat?
Farraituotteiden myyntiä koske­vissa
keskusteluissa kuulee ker­ran
jos toisenkin kysyttävän: " k u ­ka
ne hinnat määrää?" Vuoroq
perään syytetään kaikkia, joilla
on tekemistä tuotteiden ostamises­sa:
karjan ja munien ostajista suur-teurasHmoihin
ja vientiliikkeihin
asti, syytetään ulkomaitten tuonti-liikkeitä,
jotka meidän tuotteitam­me
ostavat, syytetään yksitellen ja
yhteisesti. Silloin tällöin ilmestyy
erikoisen pätevää aihettakin syy­tökseen
jotakuta vastaan näistä
edellämainituista tekijöistä.
Multa nyt on muuan ontariolai-nen
maatalouslehti monivuotisen
etsinnän jälkeen löytänyt sen pe­rimmäisen
syntipukin —' tai oi.,
keainmin "vuohen", gillä senpä su­kupuolen
kautta kaikki paha on
mailmaan tullut — josta harvoin,
tuskin koskaan kuullaan tässä yh­teydessä
puhuttavan. Viime kädes­sä
ovat hintojen määrääjinä tuot­teitamme
ostavat
perheen-emännät
niin Canadassa kuin ulkomailla.-
Kun muutam.at sadattuhannet nai­set
tulevat ostoksilleen ruokatavat
rakauppoihin ja huomaavat, että:
munien tai kananpoikien hinta on
liian korkea heidän kukkaroilleen,
he päättävätkin ostaa jotain häh
vempaa paistia ja munien sijasta
joitakuita banaaneja tai muita ul­komaan
tuotteita. Tuo seikka
enemmän kuin mikään miiu vai­kuttaa
omain maataloustuotteittein
me hintoihin.
Manitoban vehnärenkaan äänen­kannattaja
"Scoop Shovel" kirjot-taa
alhaisten vehnänhintojen joh­dosta:
"Meillä sanotaan olevan liika­tuotantoa.
Mitä on liikatiiotaptp
talousopin mukaan? Se on sellai­nen
tilanne, missä tuotantokyky
on suurempi kuin vaikuttava ky
synlä. Ja mitä on vaikuttava ky­syntä?
Sanalla sanoen: ostokykv,.
Tavallisessa puheessa liikatuotan
to tarkottaa sitä, että joitakin ta­varalajia
tarvitsevilla ei ole raho­ja
ostaakseen tarpeitaan. SentäH*
den näemme puutetta ja kurjuutta
ympärillämme, vaikka kyllä "kye
jakantoisempioi'' paranpustert »h
k&äasaamis^i toistenkin (eänd
tuotteiden myynnin, j a jleens» -vSr
^lÖQ hyvinvoiimin alalla.
Molemmat lehdet, ovat tulleel
aii» s^.aan, jota. n ^ i n oltndtnä
koettaneet todistella, nim. e t^
tään ylijäämää ei olisi, jos väiislp
ölifei o^okjkylnen. V&stön • o»tö'
kyvyttömyys niin koti- kuin
mailia/ alentaa tuotteiden hiiiill>|t
paremmin ostokykyä vastaavilud*
Mutta ostavat.perhew-anänn|[t-i'e^
vät ole todellisia syyllisiä hiOtCh
jen alhaisuuteen. Heidän k u l ^f
(onsa paksuus taikka hoikkuus.rop*
puu miehen työansioista. 14 ty$*
palkat 'riippuvat kapitalistiset tu$-
ton tehokkuudesta. K^apitalnstis^
^'nylkytehon-' aste kunakin siikaiia
ja kuss^h) niäässa on lopujllmeii
hintojen määrääjä.
Mitkääii kapitalistisen tuotaht6r
ja jakeliijärjestelftiän säilyttan^sen
kannalla olevat maanviljelys' tai
muut puoskaroimisneuvostot ' eivät
kykene mitään todellista parahnos-la
aikaansaamaan. Työväen^ ja
köyhäin fariparien aseman pa^atir
tamisen lähtökohtana on kapitäKB*
tisen. riiston poisjaniinen,
teiinia. Useaipmanlaiset .tällä pe-rusteella
laadänt yäkhrehusekotuk-set
antavat h^-viä tuloksia.
etassfti
3
4
5
— loy.
— 14
— 171/L»
— 21
— 24
k o j a . . . Kun Europan ja muun tään tuottamaan kaikkea n^itä ih-mailman
velka Amerikalle niin no­peasti
kasvaa ja velasta vaaditaan
korko korolle, on selvääkin sel­vempi,
että ellei velallisille anne­ta
tilaisuutta maksaa tuotteillaan
Amerikalle ostoksistaan ja korkoa
veloistaan, niin halvaantuu tykkä­nään
ei ainoastaan Europan osto­kyky,
vaan myös Amerikan myynti-kyky,
ja siitä johtuu paljoa anka­rampi
liikepula Yhdysvalloissa
kuin mitä Amerikka vielä on ko­kenut.
Juuri Amerikan liikevaih­don
nykyinen suuruus jä amerik­kalaisten
pankkiirien ja rahansijot
miset suinkin tarvitsevat. Ei tuo­teta,
sentähden että ihmiset eivät
pysty kuluttamaan.
"Osuustoiminlamies ei myönnä
tilanteen tällaisena ollessa liika
tuotantoa: hän väittää siinä ilme­nevän
kulutuksen-puutteen. Hän
väittää moisen tilanteen todistavat};
.että tar\'ikkeiden kulku tuottajalr
ta kuluttajalle on jossakin kohdeii
lukossa. Jokaisessa kelvollisesti
järjestetyssä yhteiskunnassa pitäisi
ihmisten tarpeiden muodostaa e li
olla sama kuin kulutus, joten kaik.-
ki tuotantovoimat tulisivat käyte-lajien:
myöntämän sekä koti- eltältyJ^^i tarpeitten täydelliseen tyy-ulkomaisen
luoton suunnattomuus.
sepä se vaikuttaa ellä tätä seuraava
lamaannus tulee olemaan sitäkin
jyrkempi ja laajakantoisempi. Nii­den
monien miljoonien työttömäin
lisäksi, joita liikelamaannus Eu-ropassa
aiheuttaisi, tulisi miljoo­nia
työttömiksi Amerikassa, jos ei
mitään keinoa näiden pulmain rat­kaisemiseksi
voida keksiä."
Yhdysvaltain kauppasihteerin
vasl^ikään julkaisema selostus on
tunnustus siitä, että Yhdysvallat
on syypää liikepulaan, samalla
*) Kirjassaan hän selittää, että
ainoa tie hyvinvointiin Yhdysval­loissa,
Canadalla j a kaikilla muil­la
mailla on tullien alentamisen
tie.
dytykseen. Nykyisiä talousjär­jestelmässä
ei kuitenkaan tuotanto
riipu tarpeista, vaan osto- eli ku­lutuskyvystä-
ja kun luo kyky ja­kautuu
epätasaisesti, johtuu siitä
taloudellisen elämän häiriöitä.?
Alussa mainittu ontariolainen
maatalouslehti, joka o n havainnut
perheen-emännät hintojen lopulli­siksi
määrääjiksi, myöntää vehnä-renkaan
äänenkannattajaii olevan
oikeassa. Kun väestön ostokyky vä­henee,
laskevat farmituolteide^:
hinnat, ja myymättömiä, ylijäaniiä
alkaa kasaantua, lilutta Tehti syyt­tää
vehnärengasta sfitä, etta se <w
keskittänyt huomionsa yksinomani
vehnän myyntiin eikä ole a n t a u t U '
nut yhte:istoimintaan Canadan
Maanviljelysneuvosto» kia^^ IS»T
Niinkauan kl«|f> prof. BoutfloU-rin
ruokinlajärjestelmä ei vt^l^
ole tullut yleisemmän käytäibt&o^t
on laidun mitä tärkein tekijä lyp»
sykarJankin ruoldnnassa, kuteiiP se
on enimmin pailntin ollut tä|iliij
kin asti. L^idupkausi Ontätiöaiii»
ja yleensä Canadassa Kallioytlori^*
ton itäpuolella alkaa toukobilnii
puolivälissä ja kestää loka^ittEJ
puoliväliin. Tyynenmeren rapn)'!
kolia ja Vancouverin saarella voi
karja useina vuosina käydä laitll:i
ntella melkeinpä vuodan ynäparij
Laidunruoho ei, lenempää kuiti
inikään muu vihantana' syöt^ttäirli
rehu, ole saman arvoista käik^
uikaa. Aliissa-sfi on erinpi
liyvää^ sittftinTnih; nmldii»
}3r lopul»i meHtoisen katkeaa,
i|On|iuqledsta; ravintoarvoltaan.
Näin ollen on lypsykarjan syöt­tö
laiduntami^-aikana järjestetti-yä
kolmenlaiseksi' näiden k o l m^
eri tilanteen mukaan:
1. Ruokinta^ silloin, kunlftidöi|-<
ruoho tai' viHahtai^u^ oh^ n^di^äS
ja sitä on runsaasti;
2. Ruokinta näiden rehujen: o l ­lessa
jotenkin tyydyttäviä;
3. Ruokinta laidunruohon ol­lessa'
lyhyttä' ja kuivaa tiaKi vihaa»
tarehun ollessa, icark^aa; ja puu­maista;
f 1. Laidiinsyötön alussa, kun
'rtioho'' on pathaitiuuillaan, talif
kiin vihahtärehua; aletaan leikata
ja lehmät saavat; niitä; syödäkseen
niin paijcm fcuii» haluavat^ ei-pidS
pantaa ruhsaasti protejiiiipitoiBia
rjauhoannoksia; koskä nuori l^duo-jruoho
ja. varhain leilk;attUf vihanta-
^refhu: sisältää; runsaasti- proteiinia.
Tänä ail^ana: nitititätttat lehmät ei­vät
välitä ollenkaan jauhoista. A^-
le 8 varttia päivässä lyj^sif^M leH-
:^iät eivät täiia aikana taiirjtste^ja;^
.mitään: viljaa, xnuU^^ korkeatypsyi»-
;ten pitäisi- säaAA valiitktäin noin
2puolen taVälliitesta^ väkirehtaannok-seslaan.
Koornijauhot ja- karkeaksi
helut kaurat, puoleksi kumpiakin, ^^rtiokinnästä herättävät vastustusta,
muodostavat; hyvän' sekotuksen tlio--
3. Sinä ^ikana,-kun laidunruo­ho
on kuivaa, j a lyhyttä, ja kun
.vihantajrehu ' on menettänyt enim­män'
o*än mehevyyttään, on väki-rehuksi
syötettävä annos,- jossa on
puoli edellisessä kohdassa mainit­tua
15—16 prosentin annosta ja
loinen puoli 20 prosentin talvi-f
nnosla; Jotkut maitöfarmani
«yöttävät 20 prosentin väkirehii-annoksia
vuodet läpeensä, mutta
« i l l ä ' tavoin tulevat lehmät saa­linaan
tarpeettoman paljon proteli-
'»ia enimmän osan laidun-ajasta.
'l Lehmät tavalirsestt kyllä: pysiy-
'vät' sulattamaan tuon liikanaiseu
proteiinimaärän, multa niiden hy-
^yinvoinnille edullisempi ja talou-i^
ellisesti kai^nattavampi on sääs­tää
liika proteiini tuonnemmaksi,
^jolloin sitä tarvitaan.
Laidun syötettävä tarkoin
Laidunta voi pitää parhaassa
|(unno3sa tavallista pitemmän ajan,
jos se syötetään sibii tarkkaan, et­teivät
varret* pääse liiaksi kasva­j
a a n , vaan nuoret'lehdet pysyvät
.jkasvukunnossa. Nuori ruoho, jos-ha
on enimmäliKien lehteä ja ver­raten
vähän kortta, on rikkaampaa
proteiinista ja liukenevista hiili­hydraateista'
sekä • helpommin suki-
Ivaa kuin vanhempi- ruoho, jossa
korsi on varttoneetnpi.
. Englannissa^ tehdyt totkimukset
osollavat, että kun laidun peri«»
teellisesti syötetään kerran kolmes­sa
viikossa» riittää se hyvänä kas-
2 gallonan - lehrnälle — 7 paunnaa väkirehua, 20 paunaa heiniä;
Vukesänä pitämään laitumen hy
-vässä ravitsemiskunnossa,
. Nuojren -ruohon verraten korkea
proteiinipitoisuus ja proteiinin
suuri ravintoarvo viittaa siihen,
eUä nuoren ja tarkoin syötetyn
laitumen tarjoaman ravinnon läy-dennysrehun
tulee sisältää verraten
runsaasti hiilihydraattia: sellaista
rehua on esim. koorni.
Hyvin sateisina kesinä, jolloin
ruoho kasvaa nopeasti, laitumet
oii syötettävä tarkempaan kuin
kuivina kesinä, kun ruoho kasvaa
hitaamn)in. • •
r
Boutflourin suurlypsäjäin
ruokalista
Boutfiourin järjestelmä ei hy­väksy
vallitsevaa ylimalkaista
sääntöä, että runsasantoiset leh­mät
tarvitsevat ylläpidokseen 18
—20 heinäpaunaa vastaavan mää­rän
korsirehua, tuolantoreliun l i ­säksi.
Semmoiset lehmät eivät tar­vitse
niin suurta määrää elatus-rehua',
koska ne eivät näy käyllä-
:,-än koko tuotantorehuannostaan
maidon tuottamiseen, vaan osa sii­tä
menee elatukseen. Niin on saatu
selville, että sitä mukaa kuin kor-kealypsyisille
lehmille väkirehuan-nokaia
lisätään, voidaan heinään-noksia
varsiri tuntuvasti vähentää.
Seuraava on Boutflourin anho.s-lista,
joka osottaa, kuinka korsi-rehua
on asteeltauT vähennettävä
sikäli kuin maidon lisääntyessä
väkirehuannoksia suurennetaan, pi­tämällä
kuitenkin kuTvarehuannok-sen
kokonaispainon jokseenkin yh­tä
suurena:
i> Boulflour, niinkuin monet muut­akin
uudenaikaiset karjanhoitoneu-vpjai,
hylkää'"raakaa kasvisyytä"
sisältäväin karkeain rehujen, sei-
^Jäisten kuin olkien, karkeiden hei-v|
taiälajien. j ^ kiiorimattomista pum-muuta
kuin-vähäisissä^ mää*
ri^äi Kasvisyy on aivan sulama­toja
(eli, tietcellisemtäällä' kielel-
IS^sanoen, ''muontumatbnta'0) jour
ka^tähden Sitä ei korkealypsyisille
lehnliUe pitäisi' antaa enempää
inih 3 ; täi, 4: paunaa- päivän annok-
STOsa. .
I ; Mjliutamilla farmareilla on la-
'pähä' leikata karkeat rehunsa sil-
'Pidcsi. Tämä tiioltaa lehmälle sen
vaikeuden, ettei se saa erotetuksi
.'sulavaa osaa sulamattomasta eikä
jätä sitä, mikä on sen ravin-
Inöksi kelpaamatonta. Usein far­marit
vielä sekoltavat silppuun p i i -
koottuja tai keitettyjä juurikasveja,
ikfiska niiden arvellaan antavan
ri^kahälua kiihottavan maun, vie-ipä
edistävim silputun oljen sula-väisuuttfaldn.
Tätäkään menettelyä
eiji^t Boutfloiirin kannattajat hy-jväiksy,
eivätkä yleensä suosi juuri­kasvien
syöttämistä lypsykarjalle,
p^tsi vähissäfltnäärin, niiden uloa-iJi^
fon vaikutuksen takia. Jos juuri-
)ei^e}a syötetään runsaasti, kyy-
;duievät ne ravinnon elimistön läpi
inUii nopeasti^ etteivät ruuansula-
ItiiikeUiiiet eniiatä sitä kunnolleen
ikkiätellä.
i l pidä ihmetellä, että nämä
20
»1 1 ^ 1 » »>
»1 12 „
»» 9 „ ,,
nan lehmää. Sellaisille tuottajille
jo kannattaa antaa tavallista kal­liimpaa
evästä purtavaksi, sillä
"suustaan lehmä lypsää, ei suuris­ta
sarvistaan".
"f t^öyr^jj^. noitat^amiaekii"
lypsykoneeseen sanoo Boutflour si­tä,
että lehmälle ennen poikimista
annetaan elatusrehuksi riittävän
rehu- ja juurikafiviannoksen lisäksi
joidenkin mielestä ylellisen runsas
annos väkirehua. Monet vielä ovat
siinä luulossa, että runsas ruokinta
sinä aikana aiheuttaa maitokuu-meen,
mutta tuo pelko on osot-tautunut
turhaksi.
Niinkuin aikasemmassa kirjotuk-sessa
selitimme, alkaa tuo "höyryn
nostattaminen" kuusi viikkoa en­nen
poikimista sillä- tavoin, että
elatusrchun lisäksi annetaan ensi-mäisellä
viikolla 3 paunaa päiväs­sä
väkirehua ja tätä annosta lisä­tään
1 paunalla tai vähä enem­mällä;
päivää kohden viikossa, niin
että lehmä kahtena viimeisenä viik­kona
tulee saamaan 9 paunaa vii­kossa.
Oikein korkealypsyisille
lehmille joskus annetaan niinkin
paljon kuin 12—L^i paunaa väki­rehua
kahdella viimeisellä viikol­la,
niin että lehmät poikima-ajak-seen
tulisivat mitä parhaaseen kun­toon.
Tärkeätä on, että viimeisellä
viikolla tai kahdella annettu ela-tusrehu
on luonnostaan ulostavaa.
Päivää ennen kuin lehmän odote­taan
poikivan^ on lehmällä niele-na
aikana. Caiiadalaiset maitomie-het
usejn syöttävät jauhettuja oh­ria
ja jauhettuja kauroja lypsyleh-milleen
niiden oIlesB^i hyvällä lai­tumella.
"Honiini" (maissi, josta
,lipttamalla on kuoret p o i s t e t t u jä­isitte
le^rkeakjti jauhettu) ja jauhe­tut
kaurat, puoieJcdi fctimpaäkin}
on myös erittäin sopiva. SaraOitf?
on hyvä- sekotus: 200 pauna» ho*
miniä, 100- paunaa vdinänsekaiBta
j e h u a ja SOO- paiinaa pumpulin-siemenjauht>
J0;
2. Kun'laidlunruojio tai vihanta-r
^ u on aitiaast^aQ- koHtfilaiseMa.
kt^nnoasa^ tain»t»pv3t^ Idtjpoät enem
mäa väiiii^haa' pysy^lt^^ lihassa,
ja hyvässä lypsyaMsi S^piya ohje
tänä aikana noikbOjaitia^radsii on an-taa^
1 panha ym^^Biji^kai^ net
jää tai viittä-iiniiii^iin^ kohden
iiiinkä lehmäj I j r ^ s ^ kumpiko
määrä, 4 vai 5 paunaa, otetaan
pobjiiksi, riippim maidon runsau-dtista
j a rasvapitoisnndesta. Tälle
läiduiitämiskaudeile suositellut vä-
;Utidelitmiat- käsityl&et lypsykarjan tcttävä kolme neljäs-osaa (%)
paunaa glauber-suolaa, ja on sa­ma
annos uudistettava poikimisen
jälkeisenä päivänä.
.siksi jyrkästi ne eroavat vanhasta
jVakaantuneesta käytännöistä eivät
!ka suosi farmilla kasvatettujen re-
:iiäje» käyttöä, jotka kuitenkin tu-il(|^
f farmarin mielestä kaikkein
H&ivinunaksi rehuksi. Uuden ruo-
Idiitigärjestelmän kannattajat sen^
tään eivät tarkota muuta kuin saa­da
maitotalouden entistään tuotta-vathmaksi.
He kyllä myöntävät,
että äskenpoikineesta lehmästä voi­daan
saada runsaa.sti maltoa muu­tamien
viikkojen ajan, antamatta
sille paljoakaan väkirehua; Mutta
tällainen säästäminen on sangen
huonoa taloutta: lehmä alkaa pian
vähentää tuotantoaan, jota sille
enää ei saa nousemaan entiselleen
nuukallakaan väkirehun syötoltä-iyifl|
«es, jotka epäilevät suhteelli­sesti
kalliin väkirehun syöttämisen
kantiatt^vaiiiMUtta, ovat anunatti-miehet
valmiit numeroilla todis-tifn|
ä9C|^ että' lehmän joka antaa
3S0 pauhaa voirasvaa vuodessa,
tti(>tjtaaK tfivallisissa oloissa saman
voilon kqin v i i j i 250 pauna» leh­mää.
Yksi 500, rasvapaunaa an
kireHuannolcs^ oiimmakseen sisal- tiivä lehmä tuottaa yhtä paljo»
myks»
Kanojen syöttdaika on tärkeä
Vanha käsitys o l i , että kanoille
pitää ensi työkseen aamusella heit
tää jyviä, koska ne silloin ovat
nälissään ja syövät halukkaasti
Uudemman käsityksen mukaan on
kanoille iltasin annettava jyviä niir
runsaasti, että niitä vähän jää aa­muksikin.
Nuo iltasyönnistä jääneet jyvät
eivät läheskään tyydytä kanojen
'aamuisia ruokahalua, joten pitää
olla tilava pöperön syöttöhäkki
täyletlynä nmnimista edistävällä
pöperöllä. Sillä saavat jatkaa aa­miaistaan.
Ilallisten jyvien lopet­tamisessa
ja pöperön syönnissä
kuluu kanojen aika noin kello
10:een asti.
Silloin niille on anneltava keveä
jyväannos, noin kolmas-osa siitä
jyvämuäräslä, mitä niille päivässä
syötetään. Kanat kun ovat koko aa­mun
olleet syiinnin touhussa, tun­tevat
kello 10 :n aikana saamansa
jy väännöksen syötyään olevansa
väsyksissä j a lepäilevät jonkun ai­kaa.
Sille kun niille taas alkaa
ruoka maistua, rupeavat ne .syö­mään
pöperöä ja tekevät sitä, kun­nes
niille illalliseksi heitetään kak­si
kolmas-osaa päivän jyväunnok-
.sesla.
Kanatarhan puhtaus vielä
tärkeämpi
Kananhoidossa ei mikään ole
tärkeämpää kuin puhdas kanatar­ha.
Liitfohallituksen koefarmilla
on pääasiallisesti Ontarion ja
Quebecin maakuntien kananhoito-olojen
tutkimuksista viiden viime
vuoden ajalla tultu siihen päutel-ipään,
että sisusmadot aiheuttavat
suurempaa vahinkoa kanataloudel­le,
kuin mikään muu yksityisseik-ka.
Samalla on saatu .selville, että
paros keino sisusmatojcn levene­mistä
vastaan on kanatarhojen pi­täminen
niin puhtaana kuin mah­dollistu
ja vapaina taudinsieme-nistä.
Ruumiinavauksissa tehdyistä ha­vainnoista
päättäen on kanojen
kuolemansyynä joka neljännessä
tapauksessa ollut suo}istomadot ja
muut sisu^Ioi^et, ali (25 prosenttia
kuolleista kanoista on kuollut täs­tä
jyystä.
käytännöllinen kokemus, sama­ten
kuin tieteelliset tutkimukset
ovat osuttaneet välttämättömäksi
tuontuostakin siirtää kanatarha uu­teen
paikkaan, jos mieli kasvattaa
sisusloisista vapaan kanaparven ja
saada sen sellaisena säilymään.
Missä suinkin mahdollista, on kas­vaville
kanapojille varattava tyk­känään
eri maa-alue kuin aikui­sille
ja jaettava se neljään tai
viiteen yhtä suureen osaan Poi­kasten
ollessa yhdcllu palstalla, on
muu alue kynnettävä nurin ja sille
kylvettävä joutujn-kasvaviu lieinä-tai
juurikasveja, maan puhtaana
pitämiseksi. Seuraavalla kerralla
siirretään tarha toiselle palstalle,
ju entinen palsta otetaan viljelyk­seen.
Apila, alfalfa ja perattavat
kasvikset ovat erinomaisia pinta­maan
puhdistajia. Parasta on kui:
lenkin ottaa seuraava tarhapalsta
ruohokasvun (eikä juuri- tai mui-
>jlen peratluvain kasvisten) j
Kun poikaset näin.
letuksi vapaina loisista, voi
ne sitte edelleenlun'pitali-puhtaina
samalla tavoiii iarl
taa vaihtatnalla. ValUnaisusa^^a
kuisia kanoja varten rakeimstaB
sa kanaloissa - pitäisi olla ayaj^
etu- ja takapihat, k u m p a n t u i l ^i
man väliaitoja. Niitä voi vuori
telien käyttää tarhöiha,' töuraToi
lessa viljelyksessä sen ail(aii-ki]d
toinen on tarhana, samalla tavoii
kuin poikasienkin palstoja, l f
Tällaiseen tarhankäyttöon s o ^ '
lettuja poikasten hoitoon kuiUt$^^
vain koppien piirustuksia, s u i d i l
kuin vai-sinaisten kanalain , pii|V#
luksia ja ohjeita saa tiiaa^^i|
"Poultry House Conetruction'*
misen kirjasen osotteella: Publicc-lions
Branch, Department of Ag^n^
culture, Ollawa, Ont. Niitä; 8a|i
maksulta. .1
Kanala ja kanatarha pitäisi laiq'
tau sellaiselle maalle, joka':k||ivaji
helposti ja luonnollisesti. EtelSSa
viettävä rinnemaa on paras pailf
ka. Kun kanatarha on viettäv{|,
kuivuu se nopeasti sateen jälesl^,
ju sade samalla huulitoo tarhut|(
paljon likaa, vieden seti qi^enne»
sään. Etelärinne myös, saa osalt*
seen kaikki auringonpaisteen, tuot.
tamat edut j a on talvellakin-lioi*
pimin paikka, sillä pohjoispuolel­la
oleva korkeampi maa suojelee'
sitä kylmillä tuulilta. j'
Kunulon edustalle, vanifiJIfia
ovien seutuville, olisi levitettäya
noin 10—15 jalan leveydeltä sor^A
tai soransekaista hiekkaa. Kosteil-la
ilmoilla tahtoo ovien edusta' pa*-
himmin likaantua, mutta hiekka
ja soru edistävät maan nopeaa: kui«
vumista.
Ei pidä pestä myytäväksi. lähe­tettäviä
munia, sillä pestyt miinat
ovat huonoja säilymään. Vesi, nä^i^
liuottaa munan kuoressa olevan,
huokosia sulkevan hyytelökelmiui^.
joten ilma pääsee munan sisälle j |
aiheuttaa munan pikaisen pilautiii
inisen. Vielä pahempi, on lahc;ttäa
munia likaisina. Parasta v on.'
inan kostutetulla villaisella rievul^
la varovasti pyyhkiä pois liWi
liuottamatta kelmua. Niin pahoin
likaantuneet munat, ettei niitä saa
puhdistetuksi kelmua viottapiatt^
«n jätettävä koliin omaa- kiiyttdl
varten, samoin kuin kaikki liia4
pienet tai liian isoi^ obutkuorisillt
ja ne, joiden kuoret ovat vöhän^
kään loukkaantuneet. 'J
K E L L O N S YY
"Tämä on jo neljäs aamu« ki«ii
sinä myöhästyt lypsyltä^ Jaska^^
sanoi isäntä uudelle rengillcfiiVif^
"Taitaa olla," myiinsi Jaska*
" U n i petti minut taas." 1,
"Missäs se kello on, jonka minS
annoin sinulle?"
"Se on minun kamarissani."
"Etkö sinä ole vetänyt sitÄ?"
"Olen kyllä. Käynnissä se on.^
"Ja asettanut herättäjän paikat*
leen?"
'Joka ilta, ihan julUUcen.V
"Etkö sille kuule sen rämlna'1
aamusin, Jaska?" j-.
"Siinäpä se on viko. Se^ vieteri^
halvattava, aina laukiaa, kun mtnij
vielä olen nukuksissa."
"Höyryn nostattamiseen" kuu­luu
myös lypsämisen alkaminen jo
ennen poikimista, mutta maitoa ei
ole otettava enempää kuin on tar­peen
puristuksen helpottamiseksi.
Jos tämä "höyryn nostatus" asian­mukaisesti
suoritetaan, kehutaan
sillä voitavan lisätä lypsykauden
tuotantoa 1-50—200 maitopaunalla
lehmää kohden.
Ravinnon puute on pääsyy lypsy-lehmien
ehtymiseen kesä­kuukausina
Kovin varhainen laidunsyöttö
keväällä ja liian myöhäinen syk­syllä
sekä ahkera laidunsyöttö kes-
Jfi^ikesän kuivimmalla ajalla ovat
kaikki turmiollisia laidunmaitien
pysymiselle parhaassa kunnossa.
Tuottava laidun on sellainen,
joka*kasvaa keväällä mahdollisim­man
varhaisen ruohon ja pysyy
voimakkaassa kadussa koko ke*
sän, aina myllään syksyyn j a kai­ken
lisäksi kasvaa mahdollisimman
runsaasti protetinipitoisia rehukas­veja.
Tekee samaa kuii^ ket^"
man Ibs^äminen keittoon
^^^^^^^
VALMISTETTU
CANADASSA
Tucvattu maitpj
'TYYTYVÄISISTÄ