Vapaus, March 3, 1925

              Tiistaina, maaKak. 3 p>~Ttte8M Mardt 3rd. 1925
VAPAUS
SrSaburyBSB, Ont, joka ti»«Ui, torstai ja lauantai
T o i m i t t a j a t :
A. B. UJiKEPL ABVO VAARA.
VAPAUS (Uberty)
The only organ of Finnish Worke« in Canada. Pnb-lished
in Sudbory, Ont, every Tnesday, Tbursday and
***E^t€red at the Port Office Department, Ottawa,
as «econd class matter. ' —
General advertising rates 75c per coL^mch. Mi-nimum
charge for single insertion 75c- The VapauJ
i» the best advertising medium among the Finnish
People in Canada.
ILMOITUSHINNAT VAPAUDESSA:
Naimailmotukset $1.00 kerta, ?2.00 kaksi kertaa.
Avioliittoonmenoilmotukset 50c palstatuuma.
Nimenmuutosilmotukset 50c kerta, $1.00 3 kertaa.
Syntymäilmotukset $1.00 kerta, $2.00 3 kertaa.
Avioeiroilmotukset $2.00 kerta, $3.00 kaksi kertaa.
KuolemanUmotukset $2.00 kerta, $50c lisämaksu
Kiitoslauseelta tai muistovärssyltä. ,
Halutaantiedot ja osoteilmotukset 50c kerta, $1.00
kolmekertaa. , .
Tilapäisilmottajien ja ilmotusakenttunnen on, vaa­dittaessa,
lähetettävä ilmotushinta etukäteen.,
*
Icenndli. Silloin oli han myös mamlnnut Eisnerista
ja sanonut, että se mies oli cvaara, jonka suljteoi olisi
jotain tehtävä». Todistaja oli kirjottaout mäistilD
nuo sanat heti tuoreeltaan ja tullut siihen ieasitykseen,
etta Eisner olisi toimitettava pois tieltä. Auer kieltäy
Ransbssa odotetiavana paljastokia
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
11.60 ja yksi kk. 76c. • , , ,^ ^
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi 'k. $5.60, puoli vk.
$8.00 ja kolme kk. $1.75.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, el tuHa lähettämään,
paitsi asiamiesten joilla on takaukset.
Tiistain lehteen aijotut ilmoitukset pitää olla kon^
torissa lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3. ' '
Vapauden konttori ja toimitus: Liberty Bldg Lörne
St. Puhelin 1038. Postiosote: Box 69, Sudbury, Ont.
Jos ette milSin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjoittakaa uudelleen liikkeenhoitaja.^
persoonallisella nifiiellä. '
J. V. KANr:ASTO» Liikkeenhoitaja.
Sosialidemolkraattien ^'kunnia''
kirkastuu
/iuerin kunnianloukkausjuttu Mynchenissä vie sit­tenkin
voiton Ebertin kuuluisasta Magdeburg-julusta.
Heti jutun käsittelyn alkupäivinä tuli pätevästi todiste­tuksi,
kuinka Auer sodan aikana Pohjois-Ranskassa elä­möi
kaiserin kenraalien innokkaimpana apurina, muun
ohessa toimittaen ranskalaisia anunattiyhdistysmiehiä
vankileireille Saksaan, kun nämä kieltäytyivät käyttä­mästä'
vaikutusvaltaansa ranskalaisten työläisten tarvut-tadiseks^
menemään saksalaisiin sotatÖihin. j
Näytteeksi muista tämän Baijerin 908<dem.puolue-
> paavin menettelyistä selostamme muutamain tärkeim-
V pien tähän asti kuulusteltujen todbtajien lausuntoja,
jotka täydelleen paljastavat Toisra ^nsainvälisen
«työväenjohtajien» petturuuden.
Historian professori Doberl, mielipiteiltään monar­kisti,
todisti seuraavaa: Tiedän hyvin, että i»eatB08.-
'demokraatit lokdniulla v. 1918 asettuivat senunoiselle
' kannalle, jota voi sanoa vallankumotdcselli8ek$i; mutta
^ olin sill^ ja vieläkin olen vakuutettu siitä, että johto,
eritoten Erhai;^ Auer, ei ollut missään tekemisissä val­lankumouksen
kanssa, eikä halunnut yalläbkumousta.
Siihen pääteillään tulin Auerin esiintyniisestä v. 1918,
sillä Taildpi hänen puheissaan oli monta' joukoille tar-
' kotettua piirrettä, oli niissä kuitenkin se henki, että
.hän tahtoi «uöjella joukkoja vaUankuniouksen tyhm^^^^
delta!; ja oliri Auerille kiitollinen hänen omaksumas-toan
kannasta^ Pyynnöstä oli Auer saapuvilla marrasr
kuun 6 p :n iltana sisäministeriön huoneistossa pidetys­sä
kokotdcsessa; jossa hän antoi niin räehottavia ja
r varmoja selostuksia asemasta, ettei hänen todellisesta
mielialastaan voinut olla epäilystä^.Samassa paikassa
yöllä marrask. 8 p:ää vasten, kun vallankumous jo oli
alkanut, pidettyyn kokoukseen hän miyös otti osaa, ja
hänen esiintymisestään täytyi ehdottomasti tulla siihen
käsitykseen,. ettei^ hän silloinkaan vallankumousta suo­sinut
Auer nimenomaan-kysyi, eikö hallitulräella vie­lä
ollut riittävästi sotaväkeä vallankumouksen kukista­miseksi.
Varsin varma hän oli Eisnerin tappiolle jou­tumisesta
ja sanoi, että mte kyllä pystymme pitämään
(rahvaan aisoissa. MuttaÄvalitettavasti ei niin käynyt,
V ja todistaja ihmetteli, kuinka «hämmästyttävää mukau­tumiskykyä
» Auer osotti, kun vallankumous oli päässyt
voitolle, «että mies muutamassa tunnissa voi sopeutua
/ uusiin oloihin»:
Tässä vaistaaja Winter (Auerin puolueiBSta erotta­ma
päljastuskirjasen julkasija) kysyi, eikö todistaja
tiennyt, että Auer jo marrask. 8 p:n aamuna neuvotteli
Elisnerin kanssa ministeripaikan siaamisestä vallattu-moushallituksessa
— ja että Auer vielä sen jälkeen pis­täytyi
monarkistisen sisäministerin puheilla selittämäs­sä,
että tällä kertaa oli liian myöhäistä asevoimin
murskata vallankumousta?
Todistaja Döberl myönsi niin tapahtuneen, eikä
Auerin onnistunut saada hänen todistustaan millään
tavoin horjutetuksi.
Samansuuntaisia todistuksia anneltiin useita, joten
Auerin vastavallankumouksellbuus tuli täysin selväksi.
Eräskin taantumuksellinen valtiopäivämies toht. ZoÄn-hrecher
todisti Auerin olleen «vastavallankumouksen
tuki ja turva» ja kertoi kokouksissa aina kehottaneen­sa
häntä kannattamaan.
Ent rintamasotilasneuvoston jäseiiiCafser, mielipi­teiltään
«puolueeton», oli pikakirjotuksella merkin­nyt
muistiin vallankumouksen aikaisia havaintojaan,
eritoten kuulemiaan keskusteluja. Näitä muistimpaii
nojaan hän. käytti, kertoessaan yksityiskohtaisesti sii­tä
jo entuudestaan jossain määrin tunnetusta \<4uerm
jouluyön vietosta ns. Turkinkasannissa, Mynchenissä.
Tuossa kasarmissa suunniteltiin verilöylyn toimeenpa­nemista
kaupungissa, jonka tähden upseerit olivat lä­hettäneet
hänet erään toisen miehen Jcanssa varotta­maan
Aueria olemaan varoillaan. Lähetit eivät ta­vanneet
häntä kodistaan Myndienin hienoimmassa kau­punginosassa,
saivathan nähdä ja ihmetellä, mikä ylel­lisyys
vallitsi työväenjohtajan upeasi asunnossa. Myö­hemmin
he hänet tapasivat ministeriöstään. Siellä oli
Auer heille näyttänyt paksun nivakan uhkauskirjeitä
ja sanonut^ että tällaisissa oloissa ei ole hauska työs-tyi
noudattamasta kutsua tulla Tujkinkasarmille, ollak­seen
suojassa aiotulta verilöylyltä. Tuskin puoltatois­ta
tuntia myöhemmin oli todistaja kuitenkin nSmyt
Auerin Turkinkasarmilla, vieläpä eräässä alhaalla maa­kerroksessa
olevassa huoneustoasa, jossa upseereilla oli
tapana viettää varsin roskaista elämää. Auerin vieres­sä
istui kreivi Dyrkheim ja mutta herroja, joista todis­taja
erityisesti muisti eräät kasvot — ne olivat kreivi
Arcon. Näiden herrojen kanssa Auer juopotteli. Naik­kosia
toivat sotamiehet kiireimmiten kadulta. Todista­ja
ei ollut yhtämittaa saapuvilla, sillä tuo porsastelu
häntä iletti, ja hän kävi välillä patruUipalveluksessa
kaupungilla, mutta kerran kun hpn oli paikalla, näki
todistaja seuraavan kohtauksen: Auer oli pitämässä
ylistyspuhetta henkivartiorykmentille, kehui itsdcin oi
leensa sotapalveluksessa ja ihastuksbsaan huusi: «Elä­köön
kunniakas henkivartiorykmenttimme! Eläköön,
eläköön, eläköön!» — Ja kreivit, mondckeli silmässä,
vuodattivat kyyneleitä,- niin liikutettuja nämä päihty­neet
herrat olivat Auerin p^eesta. Heti sen jälkeen
soitti orkesteri: «Voi, jos pyhä Pietari tietäisi!» Vii­niä
oli virtanaan kreiveille ja tälle vallankumousfaalli-tuksen
ministerille.
Aiotusta verilöylystä ei tullut mitään, sillä huhu,
että polsevikit sinä yönä yrittäisivät tehdä vallankaap­pauksen,
osottautuikin perättömäksi.
Todistajana esiintyi myös £i5ncrin_jnurAao/a, kreivi
Arco, joka tuosta jouluyön vietosta kertoi samaa kuin
edellinenkin todistaja. Väitti, että «he upseerit», niin
pätkässä kuin olivatkin, olivat vähä pidättyväbiä Aue­rin
suhteen, vaikka «me silloin olimme hänen kanssaan
samaa imeltä poIsevikei8fa«. Sanoi hieman hämmästy­neensä,
kun hän Eisnerin ammuttuaan 'sai Aiierilta
rupukimpun ja tämän tyttäreltä kimpun valkoisia
chrysanthemum-kukkia; jätti oikeudelle ruusukimpun
sisällä olleen onnittelukortin <teidm Erhard Auerilta-».
Eräs yhdysvaltalainen noakelaislehti paheksuu Va­pauden
käyttämiä «roiston», «konnan» ja «lurjuksen»
arvonimiä Auerin kaltaisista sos.demi. petturijohtajbta.
Liian lieviä ne kyllä meistäkin ovat, mutta mitäs tehdä,
kun ei kielessämme ole tarkotustaan vastaavampia?
Voi sitä kapitalistien isänmaalU-siiutta!
Taannoin Itävallan -hallitus hankki Lontoosta lai­nan;
sitä tilattiin 60 miij. puiitaa. Sitte tuli UiUcarin
laina, jota tilattiin 20 milj. puntaa. Sitä seuraava oli
Saksan laina, johon rahasakii sijottivat 120 milj. pun­taa.
^ Kaikki nuo lainat menivät äskeisille vihollisille,
sotajulmuuksistaan niin huonoon maineeseen saatetuille
«Jiimneille» -r- mutta niillä oli huikean korkeat korot!
Sitte yritti meidän BritbhColum siisti ja kau-^
nis pääkaupunki Victoria sieltä Lontoosta hankkia pie-nostk
lainaa^ it^yskelppista vakuutta vastaan, mutta hiu­kan
alle 5 prosentin korolla. Kuinka mieslukuisina
riensivätkään nuo Union Jackia liehuttavat patriootit
sitä tilaamaan? -— Ei^ ^ sinnepäinkään! Heidän suku­ja
heimorakkäutensa riitti merkitsemään iusHn kyiU'
menetta-osaa tarvittavasta lainasummasta, joten Victo­rian
täytyi mennä miuille markkinoille.
Niinkuin näkyy, bn korkomäärä ainoa, mikä näitä
herroja liikuttaa. Lippu, valtakunnan luja sisäinen
yhteys ja muu sellainen «dundeellisuus» on omiaan
moukille vaaliaikoina ja silloin kun miehiä verikentille
värvätään kapitalistien puolesta tappelemaan —r mutta
kiin rahasijotuksbta on'puhe, silloin kysytään mistä saa
suurimman voiton. Niin on asia, lapsi-kullat
Unkarin nosket valehdelleet
Unkarin Hprthy-sos.demokraatil väittivät joutu
neensa tekemään häB^eälllisenjuudassopimuksensa työ-väenpyövelien
hallituksen kanssa tuon hallituksen anka­rasta
pakotuksesta, ja sen npj alla — pääasiallisesti —
Toisen kansainvälisen johtokopla antoi heidän menette­lylleen
täyden tunnustiiksensa. Mutta nyt on toinenkin
sopimuspuoli, Horthyn pääministeri kreivi Bethlen,
avannut suunsa. Budapestin sanomal^dissä on hän
julaissut asiapapereilla vahvistetun selostuksen, joidca
mukaan hän ei mitään sellaista isitoumusta vaatinut
sos.dem(^raateilta, vaan että päinvi^öin nämä kääntyi­vät
hallitukseen ja vapaasta tahdostaan tatjdutu^^^
asettumaan kansaniselle pohjalle ja tunnustamaan kris-tillis-
siveellisen milmankatsomutcsen oikeaksi.' Niin
pitkällemeneviä myönnytyksiä ei kreivi Beöilenin
mieleen olisi ikinä juolajitanut heiltä vaatia, hän sanoo.
Mintarism
KaiMci kansat, jotka yrittävät elää vallotuksilla,
joutuvat itse viimelopuksi juuri semmoisen sotilasty-ranniuden
uliteiksi kuin mitä ne voitetuille tarkottivät
— eli toisin sanoen: jos joku,kansa yrittää asevoimal­la
saada epäedullisen äisemansa mäilman markkinoilla
muutetuksi itselleen edullisefoi, niin se tulee kärsimään
juuri sen tappion, josta se toista kansaa rosvoamalla
luuli hyötyvänsä. •— Norman Angell.
Georg Bratiäes Jeesuksesta
Tunnettu tanskalainen sivbtyTshistprioitsija Georg
Brandes, joka 83 vuoden ijästaän huolimatta' vielä ön
erinomaisissa voimissa, on saanut valmiiksi uuden laa­jan
teoksen, joka varmaan tulee herättämään huomiota
koko sivistysmailmassa. Teoksen aiheena bn raamatun
Jeesus. Tutkimul^istadn johtuu Brändes siihen tulok­seen,
Jeesus ön vain tarjo^tenkilö, jota el koskaan
ole ollut olemassa. Hän vertaa Jeesl^ta Wilhelin Tel-liin,
sveitsiläiseen tarujen saiikariin, jdRa tödi$tettiavasti
myöskään ei k o ^ a n ole ollut -^'tnUlita^ddn känsän •
mielikuvituksessa.
Eanricalla näyttää olevan edes­sään
poliittisia l^peäjuttaj*. Pola.
caren ja Clemenceaun hyvä m^e
voi niiden kautta jontua vaaraan,
samoin koin eräitten toistenkin.
Caillauxin Ja Malvyn • armahdus pa­lautti
nuo miehet poliittiseen elä­mään,
ja varmasti tullaan kuule­maan
vielä, mitkä juonet johtivat
heidän tuomitsemiseensa. Tuskin^
pa on olemassa mitään laillista kei-noa
korkeimman oikeuden virkaa
toimittavan senaatin tuomion uudel­leen
tarkastamiseksi, jonka toimes­ta
heidät tuomittiin, matta aina on
mahdollista tattia syyttämiseen ja
tuomioon johtavia tapahtumia. Mal-vy
on jo julistanut ei olevansa tyy­tyväinen,
ennenkuin on todistanut
viattomuutensa, * ja luultavasti on
CaiUaux samaa mieltä omasta koh­dastaan.)'
Heidän viattomuutensa
todistaminen merkitseisi Clemence­aun
tuomitsemista ja epäilyksen
alaiseksi saattamista.
Malvy on nyt jo tehnyt paljas­tuksia,
joita ei ole kielletty eikä
voida kieltää. Yhtenä pääasialli-sempana
syynä häntä tuomitessaan
piti senaatti sen seikan, että hän
oli sodan alkuaikoina antanut lah­juksia
eräälle Bonnet Rouge nimi­selle
lehddle, joka öälkeenpäin'
maijtti kantansa sotavastaiseksi.
Mubtanemme, miten eräs Duval ni­minen
mies, joka myöhemmin oli
tämän lehden rahastaja, tuomittiin
petoksesta ja ammuttiin, ja että
lehden toimittaja, eräs nuori seik­kailija
nimeltä Almereyda, kuoli
vankilassa salaperäisellä, murhaa
muistuttavalla tavalla. '
Malvyn lausunnon mukaan Bon-net
Rougelle annetusta raha-avus­tuksesta
oli päättänyt ministerineu­vosto^
jossa puhetta johti Poincare
tasavallan presidenttinä, hyväksyen
täydellisesti raha-avustuksen anta­misen.
Tosiasia on, että Ranskan
hallitus oli ostanut tuon lehden jok
sikin ajaksi, estääkseen sen vastus­tamasta
sotaa, ja tästä oltiin var­moja
niinkauan kuin hallituksen
lahjukset riittivät. Lehden kanta
muuttui vasta sitten, kun Duval al­koi
jsitä rahastamaan. Skandaali i l
menee siinä että Poincarep ja Mal
vyn entiset ministeritoverit sallivat
hallituksen apurahan luovuttamis-juttua
käytettävän Malvya vastaan
kuulustelussa, selvittämättä omaa
vastuunalaisuuttaan. tässä asiassa.
Hiljakkoin «enaaSissa tapahtunees­sa
keskustelussa amnestiaa koske­van
lakiehdotuksen johdosta, kiitti
Poincare Malvyn isänmaallisuutta,
ja tämä osaltaan sai suuren enem­mistön
hänen puolelleen, josta seu­rasi
amnestian antaminen, mutta
tuo kiittäminen tuli viisi vuotta lii­an'
myöhään.
Vakavia syytöksiä tehtiin silloista
sisäministeriä filalvya vastaan kuu-lustelussa.
Häntä muiden muassa
syytettiin Ranskan armeijassa ta­pahtuneen
vaarallisen kapjnan alka­misesta
keväällä v. 1917. Kaikki
nämä syytökset raukesivat tyhjiin,
ja Malvy julistettiin syyttömäksL
Senaatti^ pitäen itseään "korkeim-pana
oikeutena" ja niinollen lain
yläpuolella olevana, keksi Ranskan
rikosoikeudelle tuntemattoman syy­töksen
— velvollisuuden laiminlyo-tuomitsi^
hänet viideksi vuodekä
maanpakoon. Toinen Malvya vas­taan
tehty syytös koski, Malvyn me­nettelyä
Pariisissa keväällä v, 1917
tapahtuneen pukujen ja hattujen
valmistajina työskenteleväin naisten
lakon suhteen. Taosta lakosta ke-hittyi
vakavanlnontoinen sota-vas­tainen
mielenosotus. Tahannet lak-kolaiset
marssivat Pariisin <irand
Boulevardia pitkin, huutaen j "Alas
sota!" "Antakaa meille takaisin
miehemme!" Clemenoeau ja toiset
kehoittivat hallitusta murskaamaan
lakon väkivallalla. Se olisi mer­kinnyt
asestettujen joukkojen käyt­tämistä,
ja lakkolaisten ollessa niin
suuren mielenkuohunnan vallassa,
olisivat sotilaat ampuneet heitä. Ja
se olisi merkinnyt^ «ttä taosta mie-lenosotaksesta
' oKsi anuodostunut
kapina, jos ei vallankumouskin. Ka-pina
ranskalaisessa sotaväessä sat­tui
juuri samoina aikoina. Jos nyt
tietoja olbi kulkeutunut rintamal­le,
niinkuin varmasti olisi tapahtu­nut,
että hallitus ampui naisia Pa-riisbsa,
olisi sota - ollut lopussa
Ranskaan nähden.
Ei yoi olla epäilystäkään, etteikö
Malvyn itsepintainen kieltäytymi­nen
sekaantumasta Pariisin lakkoon
pelastanut Ranskaa sodassa. Lak­ko
sovitettiin aikaa voittaen ja kii-hoitus
vaimeni. Tässä, kuten toi­sessakin
asiassa, menetteli Malvy
Poincaren ja ministeristön tahdon
mukaisesti. Niin varma oli Ppincare
siitä, että. Malvy oli ainoa' sisämi-
/listeri, joka kykeni pitämään rau­hattomuudet
aisoissa, että erään­kin
kerran sodan. aikatia kun halli­tus
muuttui ja ehdotettiin panta­vaksi
joku toinen Malvyn tilalle,
Poincare onnistuneesti kannatti hä-n^
n hallitukseen jäämistään. Kui­tenkaan
eivät tässäkään asiassa
Poincare eikä Malvyn entiset virka-toverit
ilmabseet vastuunalabuut-taan.
/.
€lemenceau tunsi tosiasiat» täydel-lisesti.
Hän ei hetkeäkään ollut
uskonut Malvyn eikä Caillauxin
syyllisyjrteen. ään vaan halusi saa­da
heidät molemmat pois tieltä.'
Kaikessa tapauksessa hän täten toi-voi
edistävänsä omaa etuaan. Cail'
lauxia pidettiin vanldlassa yli kaksi
vuotta ennen kuulustelua, sepvuok-si
että oli niin vaikea saada häntä
vastaan mitään pätevää .syytöstä^
vaikka Earopasta ja ;Amerikasta
etsittiin todisteita, tosia tai- val­heellisia.
JCaikkien liittoutuneiden
valtojen salapoliisivoima, siihen kuu­luen
amerikkalainenkin, pantiin työ-,
hön Caillauxia vastaan, ja eräs eng­lantilainen
urkkija Genevessä mak­soi
kuusituhatta. dollaria väärenne­tyistä
asiakirjoista, näiden joukos­sa
,ollen sopimus joka muka oli al­lekirjoitettu
Sveitsissä sodan aikana
Caillauxin Ja Bethman-Hollwegin
välillä! ,Näitä asiakirjoja «"föo-'
.tu esille kuulustelussa. Vaikka se­naatin
enemmistö oli vll^mielinen
Caillauxia kohtaan, hänet/Myöskin
•vapautettiin kaikista häntä vas­taan
tehdyistä syjrtöksista ja ' tuor
mittiin asiasta, josta ei oltu en­nemmin
mainittu kuulustelun kestä­essä
ja jonka johdosta ei mitään
todisteita ollut esitetty. Caillauxin
päälakimies, Demange, yksi tunne-vastl
vastssti tätä Isin riUcoxtnsta.
Sellaiset ovat tämän asian pää­piirteet,
että demenoeaidla on pal­jon
selitettävää, jos Ja kun Malvyn
Ja Caillauxin oikecsjuttoa tullaan
tutkimaan. Oli myöskin maita ta-pahtomia
Clemeneeaon haBitasajal-la,
joiden johdosta voidaan ryhtyä
tutkimuksiin. Haomatuimpia niis­tä
ovat hänen ministeristönsä johta­jan
henkilön, Georges MandeKn,
kummalliset toimenpiteet' Täxnä
herra, jonka oikea n ^ i on Jerp.
bean Rotfachild, oK Clemeneeaon
räätälin poika. Clemenceaa otti
hänet, torvii/iaa noin ^ksikymmen-tä
vaotta takaperin, jolloin Roth-child-
Mandel oli vielä hyvin iraori-ja
siitä lähtein on hän ollut Cle­menceaun
suojattina. Hänen ^ käy­töksensä
yleensä ei ole tuottanat
kunniaa ClemenceauUe; viimemaini­tun
ystävät ovat tämän tästä kehoit-taneet
häntä hillitsemään palveli­jansa
intoa.
Taistelu Poincarea vastaan alkoi
siitä, kun tuonnottain julaistiin ot­teita
Georges Louisin, Ranskan Ve­näjällä
olleen lähettilään, päiväkir­jasta.
Loubin leski pian osotti pe­rättömäksi
sen väitteen, . että nuo
vaa. : Osastomme Jäsenmäärä Ol­lenkin
jo kolmatta sataa, joten ale-lainaukset
eivät olleet oikeita. Jot-'pääse^iään,'samaan jäsenmää-misestä
— syytti Malvya siitä^ jatuimpia Ranskan lakimiehiä, vaka-kut
nibtä, joiden- lausuntoja Louis
on pannat muistiin, ovat kieltäneet
lausuntonsa, mutta jotkut heistä
ovat olleet hieman vältteleviä, eikä
kukaan pane suurtakaan huomiota
heidän kieltoonsa. Kyseessä olevil­la
henkilöillä tiedetään olleen Poin­caren
menettelyistä sellaiset mieli­piteet
kuin Louisin päiväkirjasta i l ­menee,
ja sitäpaitsi on todennäköis­tä,,
että Loub, kirjoittaessaan kes­kustelut
muistiin hetr senjälkeen
kun ne ovat tapahtuneet, on muis­tanut
ne tarkemmin kuin tobet.ky­seessä
olevat henkilöt useita vuosia
myöhemmin. Päiväkirja oli yksi­tyistä
laatua, eikä sitä oltu aiottu
julaistavaksi.
Poincare poisti Louisin Ranskan
lähetystöstä Pietarista Isvolsk3m,
Venäjän Pariisissa olevan lähetti­lään
kehoituksesta, sillä Louis puo­lusti
rauhaa ja oli siten näiden
toisten' epäsuosiossa. Otteet Louisin
päiväkirjasta todensivat Ranskassa
yhä .voimistuvan mielipiteen, että
Poincare oli suuressa Tnäärässä vas­tuunalainen
sodasta. Tuo mieli­pide
on jo, lausuttu useissa viime
vuosina Ranskassa ju^aistuissa kir­joissa,
ja on sitä kannattamassa
raskaita todisteita: On • selvää, i et-tä
Poincare on peloissaan, ja hä­nellä
on syytä sitä ollakin, sillä
Ranskassa on paljon sellaisia, jotka
ovat päättäneet saattaa.hänetv kan-teenalaiseksi,
jos vain 'he voivat sen
saada aikaan. Sodan julistamisen
olisi täytynyt tapahtua parlamentin
luvalla, eikä ,tuota lupaa edes pyy­dettykään.
; '
Senvuoksi, että Poincare kä^it-tää'vaaran,
osoittaa hän hermostu­misen
oireita aina,, kun kysymys
hänen • vastuunalaisuudestaan sodan
alkamiseen otetaan esille,' kuten ta­pahtui
Louisin päiväkirjan julkai­semisen
tapahtuessa. Itseasiassa
löytyy vieläkin. vakavampia todis­teita
Poincaren syyllisyydestä Is-volskyn
tiedonannoissa^ vuosilta
1911—1914j jotka oVat kokonaisuu­dessaan
julaistut saksankielellä Sak­san
hallituksen toimesta. Ne sisäl­tävät
suuren joukon ennen julkai­semattomia
asiakirjoja. Otteet Loui­sin
päiväkirjasta vaikuttivat Rans-
No. 27
Louis oU Ranskan lähettiläs, tmitta.
Poincire varmaan tietää Isvolsk*,
tiedonantojen «mremman meridtyk^
sen. Joiden tosiperäisyyttä vastaan
ei hän ole oskattanat hiiskahtaa.
Voimme odottaa Banakaasa ta­pahtuvaksi
vilkkaita käänteitä, u
ehkäpä tuovat nämä joitaidn to­tuuksia
päivänvaloon. Ranskal^t
ovat .valmiita myöntämään ereh.
dyksensä ja rankaisemaan nijtä.
iotka ovat heitä pettäneet
PortM
H<aiiiilc 22 pai pidettyjä osas-tomme
työkokoukseen oli kokoontu­nut
tavallista enempi osanottajia,
joka on merkki siitä, että osastom­me
jäsenet ovat toiminnassa kiinni
sitä myöten kun kuJÖän olosuhteet
peräänantavat ja samalla seuraa­vat
puoluetoimintaa, joka onkin en-simäinen
ehto ollessaan paoloeen
jäsen.
Uusia jäseniä hyväksyttiin 9, joka
vain' todistaa että joukkomme kas­ta
Voitaisiin nyt tällaisena tyött<>r
märiä aikana tehdä. Samalla olisi
kassa niin suuresti, senvuoksi ettäniistä töistä hyöty kaupungUIe, sii­raan,
mitä Arthurin osastossa en­tisaikoinakin
olL
Luettiin alustuksia piirikonvent*
sionille joita jo viime kokoukses-sa
osa hyväksyttiinkin mutta joista
muutamia oli vielä tälle kokouk­selle.
Keräyslistat Bruoe Minen osas­tolta
olivat myös kokouksessa esil­lä,
mutta niiden suhteen päätettiin
ensin tiedustella, jos keräyksellä on
lupa toimeenpanevalta komitealta.
Lopuksi iehdotii tov. Aho, että
keskusteltabiin olisiko mitään mah­dollisuutta
.osuuskaupan perustami­sesta
Port Arthuriin. Keskustelos-sa
saatiin kuulla, että sitä oli jo
pohdittukin ja päätettiin lämpimäs­ti
kannattaa osuuskauppa yhteispy-rintöä.
Valittiin komitea tätä a-siaa
eteenpäin viemään, sekä pää­tettiin
luovuttaa haali kokouksen
pitoa varten tälle komitealle.
Seuraava osalston kokous on taa­sen
kahden viikon päästä eli 8 pnä
maaliskuuta. Kaikki silbin koko­ukseen,
jotka vain ovat tilabuudes*
sa pääsemään.
Tyottomyya, Jota kaupungissam­me
on koko talvea ollut, näin ke- ^
vään' tullen ikäy aina pahemmaksi..
Kaupungin nnioiden keskusneuvosto
on asiasta, lähettänyt kirjelmän kan-pungin
valtuustolle, selostaen ny- ;
kyistä asemaa,, sek^ samalla, haoma-^..^;;
uttanut; niistä toista, mitä kaupan-
Id nykyään teettää hätäaputöinä ;
kaupungin asukkailla, ja maksaen
kolmekymmentä senttiä tupnilta,
joka on paljoa ' pienempi. palUca,
mikä on vakituisilla kaupungin työ­läisillä.
Keskusneuvosto selittsS,
että tällä tavalla kaupunki käyttää
hyväkseen asukkaiden työttömyyt- •
tä. Sentähden keskusneuvosto vaa­tiikin,
että kaupungin töbsä on M -
kille maksettava samanlainen palk­ka
ja myöskin kaupungin on koe­tettava
tehdä nykyään niitä töitä,
jotka parhaiten kaipaavat korjauk­sia.
Neuvosto' toi esiUe, että vcsi-jolitoja
ja likaviemäreitä olisi kor­jattava;
sekä uuMB kaivettava. Nii-
CanaihD tyolannaisten liiton Unnnsia
KlerloldrjA N». 1.
«Syyskuulla pidetyn (Canadian
Federation of Women*s Labor Lea-gues)
konferenssin ohjeiden mukal-ssti,
jtilkaisemme kansallisen jär-jestömmP
ensimäisen "kiertokirjeen.
Liittoomme kuuluvia osastoja ja lä-heisiöipiä
myötätuntoisia naiden
j^jfestöjä, joille tämän lähetämme
pyydetään lukemaan se Jäsenistön
kokouksissa, jotta mahäollisimman
monet naiset voivat tutustua sii­hen
tyohon, jota tehdään työläis­naisten
keskuudessa feri oassa Ca-'
nadaa. Useita selostuksia' toimin­nasta
on saapunut päämajaan. Näi­den
selostusten n*ukaan sisältyy
naisten toimintaan 'ttylcyään- seuraa­vaa!
1. Työskentely aliihmäh palk­kalain
rikkomista vastaan taistele­miseksi.
2. TäbtoelU Sötilasharjo-tusten
poistamiseksi kouluista. S.
Kasvatustyö. 4. Valmistautuminen
kansainvälisen naisten päivän viet­toa
varten, maaliskuun 8:sas päivä.
Nämä tedötiötfostavät ;^eitä "sua
resti. Ne saavat meidät vakuute
tuiksi siitä, eltei^ työläisnäisliÖc-keemme
järjestäminen kansallisessa
mittakaavassa - «le ' otiut aivan ' ftir-haa.
"^Tai^^äaMtäe "Jökä^ : pyö­rään,
iöiUä yhteisin p^rinistukiän voi­tamme
eiliien pitkää '^äjl±i vaikea-det
öo mahdollista, "että Jonakin
pkivänä, 'kiikaties hjrvlnkin pian,'
meidän monistuskoneella t tehdystä
kiertbkii(j«^tämme tidee työläis^
'h^SKn^tbdellinett aikiikMa$julkkifen;
Keskntloimeevpanem- Icomitea.
Toronton paikallisosastolta «lem-me
saaneet vastaanottaa ' $10.00
konferenisiii kulujen peittämiseksi.
Kiitämme sydämcllisiesti liittoa hy­väntahtoisesta
ayttstuksesta.
Sisäänkirjotusmaksuja on saatu
seuraavilta Liittoon yhtyneiltä nais­ten
paikaUbjärjestöittä: Dnmthel-ler,
Regina, 'Juutalaisten TyolMS-naisten
Järjestö ToTonto, Domi­nion
^ a . 4 Kaivoksen TyoläSsnais-ten
Kl^^i (Nova Scoöa).
VasUnksU 'koalereBMln rcporitel-tiib,
joita laicetsftiiti «mnnUKiuiu-öiftea
keskanMnvo^toill» ''eri
luuptmgeun.
Kolme vastausta, on Saapunut tä­hän
mennessä. Ottawan, Ont, 'am-mattineuvosto
vastasi, /ettei^ se hy­väksy
Liittoa, koäca se katsoo lai­ton
tarpeettomaksi järjestöksi.
Quelph'in, Ont, ammattinBuvosto
antoi myönteisen vastauksen: lii­tolle
annettiin hyväksyminen Ja
avustusta luvattiin. Toronton, vOnt,
ammatttnöUvosto antoi myöskin
myönteisen 'vastauksen. :iltaportti-amme
tarkastam»*a nimitetty
köinen -komiteatte&i annnatiineavoa-toHe
kansi iSrkeltä eätyöta. Ke
pidämme 'naita Sekä Jäyiännollisi-Ää
että J innostavitta. Joten "liinaam-tte
ne tähän -kirjeeseen;.'^e ovat
öfeuraavat:
'• 1. >t;tbä ime «nnamme Jnyväksy-mis
«mme :työläiaaäijten 'liittöliik-keäle
.^yhtenä «sna 'kassäihvaiises»
ta ammattiyhdistysliikkeestä^ ja Ca-, tönsä ja Liittomme välillä. Otteita
nadan Työväenpuolueesta.
"•2. Että edelWn kannatamme
ehdotustamme Liiton osastojen hyr
väksymisestä ammattineuvostojen
yhteyteen, missä hyvänsä niitä järr
jestetään; ' '
3. Että me jatkamme yrityksi-ämme,
saadaksemme Canadan Am-mattikongressin
antamaan . täyden;
tunnustuksen Liittojen (osastojen);
tyoUe^ hyväksymänä Canadan Nais-työläisten
Liiton liakemuksen siihen
liittymiseksi, ja _^ sen työskentelyn
työväenliikkeen rakentandseka.
4. Että niille naisille, jotka jär­jestivät
ja kehittivät liittojen toi­mintaa,
annetaan kiitokset .izhrautu-vaisaadestaan
ja työskentelystään
niiden aatteitten hyväksi, jotka hei­tä
innostivat ja kaikki mahdollinen
myötävaikutus työn jatkamisessa: .:
5. Että Nalstyoläisten Liiton
osastoja 'Icehotetaan/ tehostamaan
toimintaansa teoBistfuksissa; .> tyos-
Icentelenen; naisten järjestämiseksi,
tarkotuläeOa voimistuttaa kansain­välistä
;ammattiylidbtysli3cettä ja
saada epäilevällä kannalla: olevat
vakuutetuiksi äitä, että lieidän
keensä ansmtsee täyden tunnustuk­seni
6. Ettäj- missä, hyvänsä annnat-tineuvoätojen
rahavarat: sen:t salE-vat
rahaUista avostasta talisi an­taa
Liitolle toiminnassaan,' "ottaen
huomioon senvtoaasian,, että:^niiden
rahansaantimahdönisoadet ovat xa-jptetntw
« I t S ' >nl$^SiDa « a «amfi «k*
- - .nottavaa.
Canadan' Farmarien Unio ilmoti
antavansa tnnnnstnksensa LStoI^
Iemme.3e toivovat m^oTBam-man
'Gbäafä !3r^^ ^f^fOh
konferensämme -pöytäkirjasta (joki
:julabtiin -Vapaudessakin) julaistiitt
heidän lehdessään "The Westeni
Producer":. s
Ontarion United 'Farm Women-järjestön
sihteeri tervehti kirjees­sään
järjestönsä' puolesta Liittoam-
%e, sekä samalla hyväksyi taiste­lumme
sotilasharj otusten poistami­seksi
kouluista.
Tässä yhteydessä voimme maini­ta,
^ttämainitun järjestön jonIn-.
kuussa pidetty edustajakokous hy^
väksyi yksimieKsesti päätösla:usel-mamme,
jossa vaaditaan sotilashan
jotusten poistamista kouluista, js
päätöslauselma tuli tämän senrt-uksena
jnlaistua useissa lehdissä.
Tietoja Liittojen toiminnaitfc
Drumhellerin osasto ilmottaa kes­kittäneensä
-toimintansa bättömiltn
ja äidittömiksi jääneiden lasten
huoltambta varten perustama^
Lasten Kodin ylläpitämiseen. Jaa
ISmnessa (kaivostyöläisten jäqes-tön),
missä palkkariidat ovat
vo^rhpjen voitonhimon
kuvasti pärvajärjestyksessä, « »;
köyhät pakotetut avustamaan m^-
hiä. Drumhellerin osastoa tnUa ;
avustaa työssään, milloin siä«ai
vaan on tilaisuutta.
Reginan osasto ihnottaa, ^
maanriUelijäin äänenkannattaja
The Westem Producer, ^^^4
palstoinaan sen lähettSmflle
tuksffle Ja antisme, Jota he käyt»»-1
•rat.hjrtäkseen.;:- • j-c
Doimnion Nit 4 Kaivoksen
iMsnaislen Khibin sihteeri,
LacMffli - jhnottaa - Ktabin
voitavam^tnkea^Been kaivösty^^
ten .taSteliuta parenonan ]
aueJeUivMHoen työsuhteiden V^-.