1930-04-24-05 |
Previous | 5 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Torstaina, huhtik. 24 p:nä — Thur., April 24 , ÖJe best Ume. the » m^ seö aion'^ tbey wouId be 5 5 ^hTooss his shop m a t e s^ UiT The strike ^ a ^ ' « ^ SS-t tue boss . sce . ^ H / ^^ * ^ Teix psr cent^y^fr J ^ ^ ^ r hours, t h i y i » » *: .öay, tbafs too maiiy^^^A|id U was nct Iit for a pif ^ tue demands were just. B iasebaU f inals. The med- : iiad vvorked so hard for, 'nractioe ^ould be vrasted. iroed. hopins to come to a l r - i i n , o t would his bud-scftb; ö. Wbat Ok of iuni as a bker?? . . Billy depended on his I n - ajs Tas not the k i n d of ,be could ask the - y " sec-jout He was sure he would , to stay on the job, to • tie team and the finals. the boss on the Board [ars at the "Y". nembered the whisperings slloff workers: ali out t o - morrövF morning at 10. The in; "not a cent off, not a aore." ^ , tarted vralking again, I n - his pace at every stride. agalnst scabs. picket Iines, m he thought. Thafs It, he almost broke into a )es! We would have four de up of the strlkers, the 3ws not on the team now ir OUTI league. wlth the bosses' cham-d play benefits for strik-strike with his buddies. t)wn finals. taion and workers' sports. Itse _en .»le, Suomeja, pgl;josgro,TTi\?>sa osissa - k b s k s i n , käynyt'-ien^ eteläm» massakaan, minkään vertaa tHiustuJ nut S u o m e n , t u k k i m i ^ h i l n i ^ alkaa käydä kiusalliseksi doihtosa. .Anii^ikfln'; metsätyölälsiä, j a riidanhaluiseksL Voima kiehuu ja joissa suomalaisia jon> huomattavan ipak^ ruumiissa: pitäisi saada paljon, tunnen sentään jossain mää-[koetella, eivätkö toiset joutuisi "turi-rin- Enkä pahoin erehtyne päätel- nustamaan". Aina sitä on jotain massani, että yhtä maata ne lienel pientä känääkin ' sattunut talven vät tukkinuehet — niinkuin muut- varrella; ne täytyy nyt kaikki k a i - syöttömään". Siinä piti asua eräs e - k i n miehet — yhdessä niinkuin t o i . vaa esiin sameista muisUkomeroIsta i F^Uyttävässä maineessa oleva nals-sessakin paikassa. ! ja tehdä suoraksi. Jos e i asiat p u - ! eläjä Ränu-Eeva, Joka ennen soma Kirj. Hele Salo. K i r j . Eläapro Jääskeläinen •• Raakoja miehiä ne Pohjolan tukkijätkät, raakoja selvinäkin, saatik-k » päissään, uskomattoinaan raakoja — siihen käsitykseen täytj^y väkisj tenkin tulla niistä lukuisista Iniva-uksista,. mitä suomajai^^s^, kirjalUr s u u d i ^ .heistä j a heidän' elintavois-sen: juotavaksi ne sulevat joka t a pauksessa, yhteisesti Yhä k o l e ammiksi nousevat panokset kortti* pöydässä. Ne, jotka eivät olleet mu-kana pelissä, uskoivat toisilleen sy- 'dämensä salaisuuksia, halaillen t o i - i a a n j a väliin itkuakin vääntäen, s u pata, hemeitten sijasta täyniÄ I » - kottavia »jBksl, joska eivät sietäneet t>tor^t«»^vsan uikahdusta. Mutta ha<k«>ft^mTnin kuin multa valvojaan vaUtti hän sitä suikeata kohtaloansa, ett& hänen nyt t ä y l ^ lyy hengissä edes vankilaan asti. E h - kuoUa. rahat taskussa: kofanesstaa kä alkoivat panna korpilain käytäh-marjciriut juomatonta raluta! Jos tSön. pitenamittä mutkitta. Ennes-vaan mistä' saisi viinaa, yrittäisi häi^ täänkin hän oU kalkin puolin kur- >alpompikin olla vanlEUassa kuin asiat" Utaan asti, koska hänen k u i - apaalla jalalla, murha tunnollaan, tenkaan ei ollut terveellistä liikkua Nähdessään olevaosa saarnoissa maantiellä muuta kun pimeän a l k a j a tunnettuaan miehet, Jussille vä-lähti mieleen. eUä tuskin hän säilästä liikutuksesta. Mutta kun tältä asteelta Juontia yha,. jatketaan, muuttuu tuzmelnu^ hetken kuluttua, vahan toiseksi Yksi juoda Itsensä kuoUaaksL OUsihan jassa kunnossa, vaikka oU koettanut; se paljoa Uolseinpl lähtö kuin nyy- jslllohi tällöin valveilla pysyäkseen,, ^ ^ kähtää lasareettlin puoskarien Ja maistella putkesta tippuvaa sydämen niille Uenee'ollut riUtäv^ kuohareitten kynsiin. j välivlstusta. l ^ y t meni mies aivan saalia. " O n kai niitä tyhjiäkin paik^ suunnitehnan kalakeitoksi. na. Lääkärien ihmeeksi el Kallen päästä tarvinnut poimia mitään luunsiruja; slsäänlyöty luu o l i p y synyt koossa, painunut melkehi yhtä ehyelle poimulle ku'>* ^os se olisi o i - nialalnen,. Jota seikkaa >äskenmainit-onneanL IMaJaa X ^ i n • helposti, vaikka se olikin puiden , varjossa, sieltä kun alkoi nousta savu»; m l ^ varmaan viritteli tulta, ruvetakseen kelttämiään liiallista. liObenl siis tuli oikeaan aikaan, sen n ä i n heti miehen Ilostuneesta silmäyksestä. Samalla näin, että mies oli suo-lut kumipallon kuorta. Tietenkin se painoi aivoja siltä kohtaa, mutta tu kertoja el ehkä ollut tahtonut ilmaista. Heti lohen nähtyään hän muutti Jonki) f l i Tätä hän hoki ehtimiseen, eikä- valkoiseksi ja värisi, n i i n että tuskin ;koja tukkimiehen kallossa", päätteli |valmistamisessa minä häntä avustta saattajillakaan oUut oikeastaan mi- s a i sanaa suustaan. [Kalle Itse. seUttäessään iniiiulle p a taan muistuttamista nohi. Järkevää ajatusta vastaan. Yhtä hyvähän o li juoda/hautajaiset ennen kuin Jälkeenkin kuoleman — parempikin, siliä nyt ne saisi Juoda K a l l e n k u s - taimuksella. Matkan varrella, Idvenhelton maantiestä slviissa, tledettUn olevan töUI. Johon sopi poiketa "hevosta Raakoja. Raakojapa tietenkhi. j a heella olkia. nUn sltte nyrkillä t a i ajattelemattomia, mistään välittä- viime tingassa puukolla. KortUpöy-i mättömiä. Hurjan raskas työ mitä dässä ollaan hermostuneita j a ärtyl-vlhelläisimmlsfiä oloissa vaatii vasta- siä, suututaan pienemmlstäkln t a p - painokseen hurjia huvituksia, jois- pioista ja kiukutellaan toisiUeea ta ajatteleva ihminen ei luulisi m i - vääryyden-teosta, olipa syytä tj^ikke) tään nautintoa lähtevän, ei itselle ei. Vähäväliä uhkaa syntyä yleinen eikä muille. | tappelu, mutta usehnmiten se s e n - Mutta raakuudessakin, niinkuin tään jää silcseen, sillä aina taj>aa hulluudessa, on toisinaan "systee. olla joukossa joku, joka vielä melko' oU kulkenut tsröpaikollla viinaa kaupal. la j a muilla sämanftrvoisilla asloil-} l a , mutta jolle vähitellen o l i siunau-timut siksi monta lasia, «ctel vUme vuosina enää ollut kierrellyt. A r v e l t i i n hänen kuitenkin edelleen harjoittavan entisiä elinkeinojaan, sillä milläpäs muuUa M n olisi itseään Ja lapsiaan elätellyt. Viiieltälhen pesä se mökki, k u n .rrF- , . — „ . celcä työllä että neuvoilla- yhtäpäätä •Ku-kuinka on Ka-KaUen laita?" iranemlstaan. Toisena syynä p l k a l - ^ a l a r u u a l l a o U e n tulee näet kokeU-han änkytti. geen parantumiseensa hän arveli o i - leeksl jos Jotakin, millä saisi kalan lee sen, että hänellä ei ottvlf rtiHöja, malstumatm parhaimmalta. Niin jcten häntä^ " e i kannattanut kövta päästiin puheen alkuun. Tietysti k e l - kauan lasareelissa' makuuttaa.*' tettiin illallista minunkin varaltani. Sitä myöten oli kalkki luonnoUista Ja ymmärrettävää. Mutta Jutussa c l i vielä muuan mutka, Jota Kalle ei tänäkääix 4>älvänä pystynyt selit- lä o l i pullo. Josta kaasi ryypyn, ensin antaneet pienintäkään vihjausta, itämään. Heti sah-aalasta päästyään Itselleen. Tunnusteli sen makua huo-m i h i n asti häntä oltiin aikeissa v i e - i h a n oli huomannut todeksi, mitä jlelllsesti ja virkkoi: "Mennään katsomaan", vastattiin. Vaikka tovereita jo alkoi säälittää Jussin hätä. eivät he ennakolta 11- mcri*aneet. oliko uhri vielä hengissä vai eikö, josta Jussi tietenkin ensi-mäiseksi olisi tahtonut saada var-muuden. Eivät mökille mentäessä Sen valmistumista odoteUessa hän mainitsi Jotain ruokaryypystä ja pistäytyi ulkona. Palatessaan hänel-dä, eikä sitä. mitä hän perillä tulisi hän jo siellä Remu-Eevan mökillä näkemään: ruumiinko vaiko pahoin [oli puoUttain leikillään höpissyt, nf-haavotetun. jonka henkUnjäämtses- j mittain että hänessä asuvalle " v i i ta kuitenkin olisi toivoa. namaäolle" oU tässä leikissä käynyt Vasta mökissä hän näki, miten a - ! pahemmin kuin hänelle itselleen. Se siat olivat. J a ilostui huomattavasti, jei enää kyennyt päätään nostamaan, veret palautuivat poskille. Vielä o- Kcetttpa ainetta hyvää tailcka huol i toivoa: olihan Kalle elossa, oli to- noa. ei ollut entisen makuista. Saat-k l — näköjään täydessä tajussaan, toi tosin olla n i i n , ettei hän ollut o l - josljan ei jo pikku hiprakassa. Ensi jkeln "luonnon-Juoppo" alkuperäl-saholkseen alkoi Jussillekin selittää sestikään. koska oli voinut tarpeen miä", herroiksi sanoen. hyvin pysyy, pönkillääp Ja luulotte-1 sinne vihdoin saavuttiin. Akka m a - Sen todistamiseksi kerron erään lee olevansa järjissäänkin. jkasl pimeässä nurkassa, ryysyjen a i - Iisi saatava juoduksi, ennenkuin hän tarhian, joka sattumalta on tietooni Tämän valheen ohlmentyä seufa^ ! i a heikkona sahraana, mutta hyvä- kuoliee taikka kerkiää sesU päissään, vajaa viinapullo vierellä. Likaisia lapsia, ruokkoamat-tornia j a repatelsla, miltei alastomia. värjötteU tulisijan lähettyvillä, m l - tullut. Kerron siinä järjestyksessä yleinen väsähdys. Yksi toisensa pe kuin Itsekin sen tuUn .tuntemaan, rästä alkaa torkahdeUa, peU sekaan-enkä tapausten kulun mukaisessa tuu Ja jää sikseen. Joku silloin täl-alkajärjestyksessä. Muutenhan m i - löin vielä hetkeksi herää törisemään uun pitäisi " n m o i l l a " olleeni muka- itsekseen jotain käsittämätöntä. N i i n ^ Järsien lelvänkannlkkaa, mikä na paikoissa j a oloissa, joissa en ole kellahtelevat miehet mikä mihinkin kylmää perunaa. Nainen näytti e n - känä oUut. Olen. vain sattunut t a - nurkkaan; ahioastaan kestävimmäl nenalkojaan vanhentuneelta Ja k u i h - paamaan pari mukana oUutta ja kykenevät kllpeemäan makuulavaUe. tuneelta. Jälellä oli kultenkhi muu-kuullut heidän lyhyen, koruttoman Aamulla "päätä parannellessa" tamla piirteitä, joista saattoi jÄä-kertomuksensa. Jos lukija kaipaa koetellaan muistella Ulan tapahtu- teliä, etteivät tukklmlesten kehuml-väritystä, voi itse kuvitella yksityis- mia. Kellään el niistä ollut yhtcnäis- iset hänen varhaisemmasta kauneu-kohdat ja ympäristön yhtä hyvin tä kokonaiskuvaa, vaan yksi muistaa jdestaan ehkä oUeet kovhikaan suu-kuin minäkin, tai vielä paremmin, kuin vilahdukselta yhden kohdan, jresti liioiteltuja, lapsissa olisi myös — toinen toisen, j a loput pannaan ar- voinut olla sieviäkin. Jos olisivat o l - Kymmenkunta vuotta Amerikassa vaamaUa. Nämä muatelut huvitta- leet paremmassa hoidossa; nyt o l i - Ituani kävin Suomessa. Olin silloin ^^t asianomaisia Suunnattomasti; vat laihoja j a kalpeita, oikeita k u r - Työmlehen iommisÄa, sille liikkeelle varsinkhi nauretaan makeasti nllUe juuden - kuvia. Alaston kurjuus i r - kuuluvan pUalehden " K u r i k a n " toi- riidoille ja "nykäyksille", mitä sU- visti mö^in Joka nurkasta, kurjuus mlttajana. Nykyinen "noskelalsuus", ^oln - päissään oltaessa _ oU sat- J a sUypttomuus. Mutta eivätpä o l - mlkäU sitä jo oU kytemässä, oU s i l - ^unut. Nyt, näet. luvfaan oltavan ileet .vaateUalta vl^rafttkaan. Joita loin vielä älakyimessä j ^ pysytteli- salvillä-pähi, vaikka: onkin otettiu .tässä hotellissa kävL " O n . . . . kyllä se on jo valmista." Sltte kaatoi minulle. E l se hvillum-paa ollut kotitekoiseksi, mutta liian tulista paljaaltaan nautittavaksi. Annohi täyden tunnustukseni liänen taitavuudelleen tällä alalla. "Ainahan sitä jotain oppii, maail-manrantoja kiertäessä", hän sanoi, hymähtäen. TuU sihiä sitte puheltua, mUtä seudulta "vanhasta maasta" k u m - vaatiessa pidättäytyä, mutta kun jpikin oli syntyisin j a millä palkka-niikseen tuli, o l i hän a i n a "miehestä j kunnalla siellä enimmän oleskellut, lasareettlin. I mennyt". Nyt ei tuUut mitään. P a n "Pohjolan metsissä minä olen opin Herrain kynsiin ne rahat muuten Pikku ryyppyä juuri sai otetuksi. I käynyt", hän kertoi, "Jotkut senal-joutuvat. sairashuone- tai hautaus, mutta jos halutti kolmannen, joka kaiset. ketä on elossa, ehkä vielä kustannuksiin. .oikeastaan on ensimälnen "lllkaryyp-r muistavat Roikon Jussin." ei pysynyt sisällä. MahdoUlses- i huoltaan siitä 300 markasta. Joka o- "Onko siellä minkä verran keitet- • J&f" hän Irvsv» .Tiiccmo " « iti hi f" V».a»ai se te olette", *ih me_t.t_el.iun. "No, tto^i?se"l,t!a; . mielentilassa, etten suuria 'vällttä-lK; nyt, mitä tein. Mutta Eeva k u n vii*. kosi tajulleen, niin kyllä se mtnnat^ l u j i l l a piti 6iltä„ m i h i n Mäen ^ap^ sensa oU Joutuimt — äiti, näet, öie-^of?^^^ yinaan, hyväkin. OU n i i n taurjimsi etten vobMit sille sanoa totuutta, vaan vak;attin lapsen syntyneen kuolleena. Enkä ole asiaq, todellista laitaa Icenellekään kertonut, ennen-kuta nyt. E i sUlä. e t U ollsta tekoani kätnnot. tahi että mtaulla siitä dOä. koskaaöi oDut tumionvaivoja.' K U h - " vastoin: tusldn olen keneltek^lii i h ; : mjselle parempaa> palvelusta tehnyt: ^ U l i i sUloln RemuEevalle j a h ä n ^ lapselleen. aOkä sUtäkln lapsesta ö - lisi, mallmaan • tullut; ;Jos olisi jääimyt elämään? Muttamia vuo. sia .nälkää nähtyään olisi kuitenk i n kuollut kurjuuteen. Parhaimmassa tapauksessa kasvanut vilnanmyy:. jäkst tai muuksi yhteiskunnan iö^i-klöksl." E n votaut jyrkästi väittää, e t t e i -' kö liän tavallaan ollut oikeassa. S en vain sanoin, että mtoä en olisi'sillä tavalla menetellyt. Olisin antanut luonnon tehdä "tehtävänsä. "Kldu|;taa aikansa Ja sltte nitls-tää — niinkö? Se vasta olisi o l l ui sydämetöntä." " O l i s i voinut olla", myönsin. " M u t ta minun l u o n n o l l a n i . . . ." "Semmoisella luonnolla ei ole m l - - tään virkaa", hän sanoa paukautti, "Työmiehelle se olisi vato vastuksina.". • . Hyvässä sovussa kuitehlcln ero^t-' tiin. Hän antoi vlelfl pullon evääksi. Ja minä kävin ennen lähtöäni paatista hakemassa toisen lolienhänelle.' Rahaa ei llikutetta puolelta eikä ''•im tyä?" hän kysyi Jussilta. " jti hän olisi alkaa myöten voinut tä- sitXevSi voin tuoda terveisiä Sotain "Ehkä pullon arvo, eikä sekään i ' " ^ " heikkoutensa voittaa, jos oli. K a l l e l t a . " ' oiketa kunnollista", selitti Jussi 1^^ »^^^eta sitkeästi yrittänyt. Mutta . vuoronsa hämmäs- "KoVta sitä tippuu hitaasti, ja se o- ^""V^*" ^JT'" tyä omituSn t a Z X m m ^ o ^ Iisi useampaan kertaan tislattava. J ' ^ t l ^ l ^^^7^ /r^^^^^^ kerrota häSellT k S f , mlJä ennenkuin siitä myrkyt irtautuvat." P'^*- ^^^^^ entisistä ^„„_ ^.,^..,.^„»„ . "Myrkkyä sUnä pitääkin oUa". vii- ; Juopottelukavereista. •'•'At: Quy de Maupassantin tiesin Kallen nykyisestä, olosta Ja e-. lämisestä. J a Jussi o l i oiketa hyvU-! o„ kulunut jo 37 vuotta Maupas-*<* he/syrjässä. j joitakuita kohmeloryyppyjä. Mutta Kyseltyääpr vaivasiko Esvaa muu- Eräänä näivänä o h i a t a a n h n o n P P «i aikaakaan, kun taas oUäannousu- kto. tauti kuta. humala, saivat ihle< humalassa, ja eUtaen kiertokulku ! het tietää, että hän makasi lapsi-olet tahdoton koneen osa, ItpVassa.karusellissa. Ajartib5»l]yt jjjätähtfipssä Ä :kitliJet--;:iSen ' W[ sQäntaan7 ta£hdottQ)iha« tiihannet savupiiput OSauKj ^'ksellä ttaa kuulakkaan aamU-il- ko aftäidJh' 'f>flfitr. söiväl? sieliJ V ^ ^ - lä, kiinihdatr— ehtiäksesi [ä jiäikäireSi työsi**£QLr^. Äa-dsanärHEläaian mitä^ M' täytät;'Olet' "konö, ajä-hniminesi työlle • mj^ty ei, olet mekanoitti köre. ia • hiljai^ftä'*ietlffirä'':kun a&it,^:%aiWteH;äf lue*' öl^ Sfjtieitfeh'^ jSlklä,-^ MVk^^ tä^"6vat 'BilÄfetäsf^ " v f i ^ - Tahtoisit pyyhkiä, re'-' met kummat kuvat, m i t - 2si kirjasta löydät, — naton olet oman Itsesi, lessä. — Unita hulluihin^ toiniin uuvut, uusia tus- »ja sydämesi piirrät. Bisti vitoitetut ovat r a i - ipaikoiUa. Vakavta äske. astua myrskyisiä, i i i l j a k - ja, missä poimitaan vaan tiedät ja kultenkta punot änten välille, tlepuolesr» atsot. rakastam.astasi s i l - n iloa etsit. Ojentuvat n. seuraavassa hetkessä ilttautuen. a erota on muuttumaton än laissa, sen tiedät ja tsellesi tuskaa tuottae?i tä punot. . kuuluu taistelijalle työ- ' ja kultenkta, sydämesi reet yön hetktaä haa- , uniin hulluihta uuvut, it. olisi vakavia äjatuk-i suunnitelmia tänä a i - maailman kaaokset kiekkoihin asti —. Tuhan-iinjalta myrsky vie, jää »ja taistelijoiden l i n - 3 jääneille jää täytettä-tilat. Sinulle, juuri s l - täytää paismennen to^. jäänyt työ — toverisi, ^ linnut nälkäiset i y n - tCän.yhteyttä heidän^varsinaisen a-i^^^*^*» myöten..kuuluvatkin, .vaikrr Pyysi yjöaijaajja..rup!^i..latt,ialle.,plt-siEiiisak; änssa, J a siten menettävät t u r j ' ^ ? ^ ' ^ niistä kärsimään joutu- kakseen. M i i t t a el sen nukkumlses. hääiii ^ e d i y&kin't y ö a i k a a en W^t^^^ lyödyt kuta lyöjätkta. ta; mitään tullut, k u n , täytyi ruvpta ^iiÄjiricy^lemaaif^i^a -^tyof-'"^^änä^illana oU syntynyt taval- ^ mtaulle;; *ätUöksl^ - Bfeva.,, ;pai;i:alitl 'i6&in^mWn olf saanut, Ajatte- liStW i«aränpi'"^^«^^ -muka,r;,LaukksöludeUe,; .'W}«t^8 Wi;^UlSlJ^fo^yrA;;^-''i%^ Jussta välillä. Korttinellstä ! h R M IISÄKI-. 'fCM^^glsn^^ QXmUr.fitt^ . ilimtaeii .Olemaan' 4unäitko sitä 'inlestä?"; kysyttita, "N<ä « e oU tukkilaisia. Olen m i nä ^en Jollotakin tuntenut", ••"fetkö-tiedä nlmeä?^ : "Jussi k a i se oU lilmeltään", muisteli Eeva. " V a i Jussi! Taidat tuntea sennimisiä useampiakta kuta yhden?" i - sasteU KaUe. "Mitäs myrkyttömäs. r Oli omituista tosiaan, ettäl naiset. ^^^^ että hänen elämänsä oU nlta ^anfta kuolemasta Ranskalainett tä viinasta. Käy vata tänne, mitä Jotka eivät ennen olleet nähneet Soi-;päi„ Mäntynyt. -S k l r t S kuten t l e S S ^ ^ • f hfn"nTn" a i s ~ ^^ J a Jussi lähti noutamaan. Eikä naukkuja Mutta käsi- »i sairas Hän kokonaan menetti kenenkään mieleen «mota j u o l a h - ^ ^ " ^ ^ ^ a v ^ lokauksessa olivat ansiot nykyään ISlS, Sltl S J t e y y S ^ S - - - ^ ^ ^^ tanut mennä hänen jälkeensä, kat- "^^^^^^^ sitfLne^ 2 n ^^y^""^' «»tei kannattanut tuot- tuntenut ketään läheisiä henkUölti,' ...^ somaan ettei hän karkaisi, Karatkoon. f",nt?koh^^^^^ ^aa vitaaksia hallituksen myymäm»- edes monivuotista elämänsä tove-", , vJoass tkaa rkkauan, modiotätupsä rsuep ehseii tä Klaiilkluetsttia. Toni?^l*tt ^ta^k^e^jTs^e^r^i * Johtopäätöksen, . että nteäu. vvoataa.n Htäayltlyiti uts ulklai sktooii meepna riokmymin: i r t o ' Joka Uskollisesti kävi Joka pfti-' - ^ f . i t i f i i m o Q v . T^^HralfS v^a im. ov„ä ki e,i su^ur es. tikaan ^v a,l ita m..i.Ö..- ,mm«enntJtSä -dr ionllll narrJioa <graallllonn«aasct»ao , J4aa l1ui,v«aaft_- hen ulkonaisesta- kauneudesta; hell-ltomat jälleenmyyjät ottivat sataan Ic on pääasia, että tuntevat omansa nejjänneigallonasta, muiden Joukosta. Miten 'lieneekin,; . , . . ^ » i „ „ „ „ x „ , ^ „ „ , i „ „ „ . - „ t . „ „ . „ „ „» Iniih vata .kävi, että ennenkuta Kalle Minulle .tulee gaUona maksamaan Yä hänen luonaan tervehtimässä ^ . häntä. K u n eräänä heinäkuun ,i?ölr- . vän aamuna v. 1893 kirjailija n u k -' kui • vimclfiöen uneen, liänen ruiii-misarkkunsa luo sapul tuntematon. tuntjzmaan pitkältä, alkoi hän hätäillä, että mitäs, jos se lähtikin karkuteille j a vei viinan mennessä to. : Mutta, samassa Jussi Jp tuli. S a . npr"korjanneensa sai^lS^ehkeet siihen tbs .'työskentelisi jonkun hoitkijäa.: ' ' :titoistettlto. mutta likistämään:se "J^l^"^",^"^"^ njäsM, ettei minusta ole yhtään vp^- sä,;Häneltä oli kldletty se.' Juiiilv 7^^^^^^^; V miehet. l i • ? , ^ ; f rin, vaikka köyhä; syntinen /tässä epmana-tJäivänäVjollota-suurkirJalUt- / . ; » - « u c i ^ o ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ evälnper,.;4ap.ruuÄis kätkettun maaixM^ iL^^H^t. i iitthlnk^n myyritikllpaliuun en pl^ M »^^^n elämärttoverlnsa,-ottaen muodissa — kappaleen i.vuX,.f\l..,«4:„v»»., v,Tiiif..i,.„„ *.A^«aU; t r ^ ^ .iacten-»i j^tki.lmiehet. Liian 'raakaa oU i h m i - .T^^^f °V SfeW'; puuhun. K a l l e . jo epäili, 'olisiko f'te;a-5"om< iM' i osunut ''viiriäihädori^' päähän, T,,*^ ki.uuimÄi '^' kl e seninianääää; vvviiäiihnniaat emmlleaaniiss ttsuue lvvvellttnaai,aa iitteaat;;t e^' i SaSik^SaJaSn^ of^ol^il ^tXP»I J^^^^^^^^ äslak o' ^u^W mkvkeata ksaaamna nh klallstluaHrstp&nm .^ä^ a' ^a -- csemavalBja Helsingista. Siihen r a - • I . „ I - K « W . , ^^u,.^^„f< kynsivät k o t l n s a . . K a l l e k u l k i ' e d e l - ^.^ > ^ V ^ ^ ^^^^^^^^^^ - leen työansioilla, mutta'vata lähet- • Ja ajqlhan se. K a h v i n seassa mals-tyvIUä. E i aikonut "tällä tiedolla .i^?»:^.».'"A°^^\.?^^^^^^ ^ v i i c l u ' i t t t i f a a n fä^ Kalle. oU voittanut edelllsl-tuhrantuneesta kirjekuoresta i^äkta päivinä. Jussi oU alkanut e-pälllä häntä kieryydestä peUssä. syytellytkin, mutta mitään varmaa Ista ne himoitsee, yhä "njoja vonkuen fcoa'-- stua varmana, pelkää- - Tahto.si voimalla voi-uskollasi kupeät vaala horjahtamatta, l a n - »tta oman sydämesi e- ^ nöyrryt, hiljentyen sen Itää ajan rataa: olsnlä alimättä pyörittäfciAr-heittää aika, öjotttaen juoturintamita; ^;kBnen ^teen. Tahdottomana o Viitoitettua-linjaa. äkylmäilme,nmaa^ ^ on pyhä. httjataen ' i - •visusti kätkeytyvät • saaTuttamattranat u - ^ hetkinä haaveiksi I^CTINEN lukee: ~ •netotoimis-saan paperta. Jonka sanoi tulleen Amerikasta, Ja koska oli' kuullut mtaim o l leen Amerikassa, arveli mtaun voivan' selittää, mikä paperi se olL "Tämä on pankkivekseli K a l l e Solnille — sekä on nimenne?" •Se." •JSlllä saatte pankista 100 dollaria eli nota 500 Suomen markltaa." .(Nykyisiä Suomen markkoja sillä saisi tuhansia, mutta sillota olivat vielä punikit tappamatta ja Suomen raha vanhassa arvossaan.) Pääseekö sUtä kuusaUe," kysyi räies, "kuka sen rahan on lähettänyt?" Kyllä, hyvinkin: Jolta Roiko, asuva Jossata Kanadan lännellä." "Roikon Jussi! Jo minä ajattelta-kta, että keneltäpä se m u i l t a . . .. Vanhaa velkaa, osasta..'.. Loput kai palkaksi tähän naarmumi", hän lisäsi, hymähtäen ja viitaten otsassaan olevaan syvennykseen. Vastaukseksi kyiJyvään sihnäyk-seenl hän sanoi: "Se on ruma juttu, niiltä tukkilals-ajoUta, melketa sopimaton ihmisille k e n - o t t a v a k s i . . . ," ^ ^ . m t a ä vähisU» punastele," v a . fcuvtta.: "Olen minäkta maailmanl i i t o j a kiertänyt." näytettä hänellä ei oUut, vaikka o l i v a l l i ioku toukosta. koettanut4 . -p«itSäSä miestä soiilim^Jätliliäa — *aui JOKU JOUKOsta sen verran kuta hiunalaisen ^ameilr la silmillä kjiceni. Nata olivat miesten välit jännittyneet kireälle, kun-« "Eihän se vaan oTlut Roikon Juss i ? " kysyi toinen äkkiä. "Roikon Jussi", toisti Eeva kuta unesta heräten. " N i t a Juuri. J o mtaä i T o U ^ ^ Ä d Ä u ^ S l l ^ I j ^ ^ ^ - kata, mutta toIseUalyoimi>j ennät- ^^j^epäta?" kyseltiin, ti J u ^ l ensta: iski KaUea kirvesha-maralla otsaan, nita etta mies l y - ^ „ „ „ „,^,a . - ^ • „ „ „ x„ sahti kuta lankavyyiiti lattiaUe. Jos " ^ ^ ^ 1^^^^^%^;^'^'''^ ' olisi SKall'e «silmla kke?rtJaar "in„uSkaLhtannu,c^ i^^"u^^iö S-«äi.^. >.l ^Tns-it -t a sein. «taö lhtia, v,ä - lähettäjä on ^ ^ i - E i se nytkään f u k a n a o l t a t ! . ^ ^ ^ ^ ^ ^le- ;ata Kanadan ^ X ^ t a ^ ^ j a ^ n „ V^" tanau h Fuhdistettuaan ja tarkasteltuaar, p^j^^^"^ä.a'^y*kSSt k^^^^^^ haavaa, lääkäri sanoi, ettei hän s i l - gJ^^^Jai^^ g e u S S "K?ko' k S' Ifc mahda muuta kuta väliaikaisesti f f j * ' f ^ sitoa sen, j a käski viedä miehen kU-jS «?,hL fiw ^ « » p„Ub. ^ ^ ^ t s ^ J ^ j ^ jaiouieen. Heitossa Ulassa ote. i e n i t a a - . Ja^ B a K r i n ä ^ , : ^ valte K a M t e . Joka väliin W m , K a l i e n rahain juonnista tällä me-nöftafÄ mitään; " ' Jusisi.^sillota'' kesken kaiken ehdot-tl, että 'jös ne rahat tässä käänteessä n i i n ' b i i v a t tiellä, ahtakoon rie lalnaicfii ''jbähenc. Asia kuitenkin o li jp : vii^biMnalsien tiedossa,', jä'' Jussi joutaisi' VatikUaän, vaikka; Kaille p a - ranistkiii 'entlselleeii. ' Ainoa pelastus hänelle olisi päästä klireliriniiteh Ruotfito puolelle ja sieltä Amerl-i; kaan. J o n n e hän jo kauan oli a i konut lähteä. Mutta mihin hän ra-hattomana pääsisi? Kaikki rahansa menettänyt korttipelissä, etupäässä KaJleUe. Siitähän se riita oli t u l - lutkta. Lainan Jussi vakuutti varmasti maksavansa, " j a hyvän koron kanssa", nita pian kun saisi sen verran ansaituksi Amerikassa. Asiaa harklUlin miehissä. Totta oli, että noissa 300 markassa oli J u s . sinkta rahoja, mutta ne oli "rehellisesti" kortilla voitettu. Kalle ei myöntänyt pelissä tehneensä mitään niuikaähsa h«aah' koHme lastaan. Ranska ihaili klrJalUJan teoksja,; vaan /'lapsia el kukaan mulstahiit. Oli perust3ttu kirjallisuttsseinti;' jk^ ka , nimitettiin Maupassantta nlniei.: asiakseen vasta > metfätoitita. Sanoi; k,T,.4i&nessä'olisi ,:,.yaikka: he; nyt yat/ aikolhta taaoudelJJseisaftiiSuhfceefJv tiäkyi kaikesta.. ,)että3,HKaUe/,fliil. hyvin mielissään tä^täiipäln oAPtta.i matta saadusta i ''Amerikan pstrlnnös. tä". ; Sattuma tekee toisinaan somia tepposia. Amerikka on avara maa. Usein nä- lya ostovUnan varäss*. Täytyi ruveta kse uutisia, kuinka jotkut eri teille yrittämään, j a työ tekijäänsä neu-joutiyipet sukulaiset monia vuosia, yco sanotaan vuoslkymmeniäkta, testäneltten a h - muutamia puolikuppbia oli kerata etsiskelyjen ja tiedustelujen ^^Istettu, kävi Jussta atae Jo ihan jälkeen vihdoin ovat löy aneet toi- ' ^ ^ ^ ^^^^ ^^^^^ ,4^^^, .sensa Toiset taas ovat aivan odot- ^^^^^ ^^^^^^j^ ^j^^^ ^„.^ lamatta tavanneet omaisiaan 50:- ^ ^ ? ^ k « Ä J Ä m y ^ n s i . ^ ^ . ^ ^ ' ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ - ^ ^ ^'Pääasiassa nSä kultenkta;olen, It.p'^-.^^»^^^ ^ ^ . i ^ scbppinut, nUnkuta useimmat muut- fj^^jj^^u.^^ «Sf S S e ' kln tässä maassa. Heti tultuani näin ^ S r J ^ r ^ ^ ^ i ^ S ^ S ^ ^ mahdottomaksi saada kokoon «Itä "S Kallelle menevää rahaa, enemmän ST„nil.rÄJn«J S Ä t kuta muutakaan. Jos minun on olta.se;^deysl »^ka..n^n^a^ '^is»äLn's^äi "'^n:i^m^e^ä. ^HLeJidSänf nykyinen nimensä on Libselman. H e eivät lainkaan ole halukkaita k e r -: tomaan syntyperästään Ja pyytävät vain että heidät Jätettäisiin raur haan. — Suom. K . Slvak. iloin tällöin hieman terästää. Sa-kta vuoden erossa-olon jälkeen. M u t - . ^ ^ 1 , ^ ^l^^j j ^ ^ ^ ^ itakkaam. ^.--.H^J" monessa tapauksessa el t^jj^ tuttavallisemmaksi, var- ' sinkta Jussin puolelta. Eikä ihme, vääryyttä, vaan' hän malttoi pelin ajan ottaa naukkuja vähä harvem- koskaan. ^ _„ min kuin toiset, jota konstia Jussi Minulle, samoin kuta tälle Jutel-jgUJä ^tn^n öVlutkokö avaralla Ame- °i osannut. Sitä hän ei tunnustanut mallekta. varsin tarpeeton yllätys o- ^.jj^^^ mantereella ketään. Joka hä- "kieryydeksi", mutta Jussin micles- l i . että pari vuotta myöhemmin, K a - eiämänvataelstaan olisi" tiennyt tä se el ollut Ihan suoraakaan, ja nadan länsirannikolle palattuani sznkä&n vertaa kuin minä .T„«Kfn t,.,r. , fo «u.vöf fo„,«n,«nn fr^JspnUn « i n n ^ ! Hän syventyl kertomaan'lähtösclk- J O K I , J O K A PÄIVITTÄIN VAlH» T A A O M I S T A J A A N SA tä tuntui, että hän sitä suuresti e-päilL valita oli Järjissään, annettiin pari kelDo kulausta, mutta toiset olivat .1^^ si^TmiehikTi^kTät ^SeS:;^^^^ '?airaän-ruokaa", ^ Hetken neuvoteltua päätetftita -Heiltä oli talvlhakkuu lopimnut. san iskun annettuaan kadonnut Jäl- }a uittotöiden piti alkaa vasta myö- jettomlta. livahtanut ovesta, ennen-hemmällä, kevättulvien tiiUen. P a i - .kuta kukaan kerkesi estää. Tietenkta k ä y d ä ' " m i e h I ^ ' " t o ^ a n * ' ' * S ' ,^ k . t OU sa^tu. joitakta satoja mark- 'pakeni - ^ f ^ - y ^ ^ , - " » S f t S m S ^ ^ S S e n ' ^" krfja mieheen: oU vata hankittava. t i kmn suinkin paasi, pois nl«ta ^ ^ ^ ^ välife^y - n r - ^ ' vlinaa Ja sitten korteista katsottava, j seuduilta. Luuli varmaan tappaneen- ^ „ , „ , „ , „ «ah^a L*Jz:^'^,^CT, kenelle ne rahat oikeastaan kuului- s? miehen aUhen paikkani. Turha vat. Vilnan liankkiminen el tuotta- häntä olisi oUut lähteä etsimään p l - nut vaikeuksia, kun kerran rahaa meästä yöstä. Jös olisi ollut tolkku-o l i : ainahan nitä -kierteli metsissä akin. J a l i a l u a Mutta kellään el o i - saläkauppialta^vJoUta sitä sai vähll- lut haluakaan, sillä eöiän se oUut haldän asiansa, vaan viranomaisten, jotka oli sitä varten- palkattu. K a i k k i buomio suunEauiul h a a - vottuneen saattuniseksi lääkärille. Jussta puolta pitivät siinä tseimmat toisetkin. Asiaan ratkaisevasti vaikuttava elkka oU kuitenkin se, sleLikö Juslin saada rangaistus teostaan, vaio-liko tämä kommellus katsottava viinan aiheuttamaksi koSdenjtuin tapaamaan toisenkin omisen. Roikon SusEin. Oltiin syyskalastuksessa. Erittiläls-Columbian villiin kovuoristoon revenneessä Kahden valtakunnan varsm luonnollisena rajana on vporljono, mutta missä sellaista rajaa ei oleole-ma. ssa, siellä täytyy tyytyä myöskin muunlaisita rajoihin, ja silloin on joki aina paras. - Tämän tarkoi-kallujan, jotka minä jo pääpllrtels- tukf;en täyttää erinomaisesti Bidas- Cääsfiä 5ään tunsin; kuvaili, tosin'korutto- . , , , , „ nnik- masu j a kömpblösti. mutta silti san- «>a-joki, joka eroittoa Espanjan ja pitkässä gen vaikuttavasti, karkuteille läjate-j hanskan -toisistaan. Joella on e n t - kovlsta tuulistaan tunnetussa vuo. ngen, yhfäkkiä yllätetyn murhamle. p ' ' ' " arvokkaat ostenpengermat, ja tapaturmaksi, nossa. Ilmat olivat tavallistakin i l - hen tunnelmia, ja sitä helootusta, saadaan runsaasti kaloja, j'on- SUnä suhteessa Kalle itsekin em- keämmät, sateiset j a myrskyiset, e i - minkä hän sai kokea nähdessään, '^»vuoksi molempien kansojen kes- •jimättä myönsi, että oli vain sattu-,kä kalansaaliskaan kehuttava. N i i n - gttä vielä o l i toivoa Kallen tolpumi- ken on tämän joen käytöstä jo y/i, kerran kahvia hörppiessä toisten scsta. , 1 vanhastaan varsin omituinen sopi-kärsimystoverieni kanssa tuli pu- "R^mjahan tuo olisi ollut t u o j l i l - i mu;;. Kaksikymmentäneljä tuntia lä By5telemlr4l]^i'. Mutta sen o a p t i i - niiiienv oBsi:, yaattaut suurempaa-tair föa i j a - pidätts^Fäisyyttäii kuin mitä li6inä_,oU:,käytettävänä^.',Sitaä s a , e l oltu totuttajiiinsanottuibiqj Tapaus o l i sentään d k ä jliicyttävät •"ifimistapoihin", ei kunnonepn haV- että Jotkut miehistä selvenivät meluamaan itseään selvissään pata, saatikka Juunalassa. koiseh toimtatäkykyisiksL B a n U t - tita hevonen ja lähdettin yönselkään -Pätalymylffien alkuasteet aina lä-!ajamaan kiitonkylää kohden, jossa ^ l^fetään ilman vaaraa. Puhe luistaa, tiedettita lääkärin asuvan. Siellä, jpiä surä mölemn^tsT^uSLiita " ja haluttiin nähdä, kuinka pitkäksi miehen naama venyy, k u n liäact y l lätetään- KaUe t i e t y s t i Jätettita mö-kta lattiaUe lojumaan, j a lapsille sa< nottita, että Jos vieras setä alkaa k o - vta outoja puhua, antaisivat liäneUe tuikun äidta puUosta. Eevalta saatiin tukituksi, että keittimd ei ollut kaukana mökistä, mutta välillä oleva suo o l i kierret. tävä — upotti, jos e i tuntenut paikkoja. Sen taicana olevasta ioiusikos-t a kyllä näkyisi sen verran savua k i hoavan, että osaisi paikalle. Koska miehiä oU riittävästi, päätettita h i l Ja hetken kuluttua' tuppaa tulemaan laulukin. ]Qväthän ne kaksisia ole kirkolla-, sen saisi haudatuksUdn y k , sta ,teta. Jos se sattuid kuolemaan ne laulut, j e m m a n Inita pulieet- lääkärin kaslta tailEka Jo välille, käan, selvän iimiiseh kuunnella, i Paitsi pökerryksissä makaavaa K a l - mntta nyt tuntuu kaikki hauskalta lea o l i reessä vata ajomies, j a silloin Ja' mielenkitatoiselta. Nythän Saa-i tallota joku seisoi Jalaksilla, mutta vat suunsa auki nesta. Jotka muul- enta osa saattoväestä Juosta hölköt-lota istuvat äänettöminä. Kehutaan teli Jälessä. jitseään Ja toisiaan. K a i k k i mun m a a - NUnkuta sanottu, virkosi Kalle Marj-landta kau- Kaupungta palk-ä^ meirf-^^ °° arvotonta sen autuuden lääkärin lutma» tajuiliinsa. Rovanle-iHa cm m t f . r i n n a l l a , että on päässyt päihinsä. melle menevää maantietä ajettaessa montakta a i - ; R ä h a t k t e - i mitä niillä o n väHä, o- hän Jo alkoi tuntea kipua Ja v a l l . TK y M e n tA?kU£5a taikka UA^ ^tella vaivojaan. Pää o l i k o i n rokkä-ympäröidä teh4as niih. että keittäjä varmasti Jää isatimeen. Suunnitelma o l i lielposti toteutet-tit Jussi, joka oU enslkertalatoen tässä aimnatissa j a Jolle Eeva hät'. man kauppa, kumpiko heistä ensiksi ehti kajahuttaa toista. Jos ei hän. Kalle, piisi ollut "yhtä kynnenmus- 'ualsta" kömpelömpi, makaisi J u s , sl nyt tässä hänen tilallaan — taik-hengettömänä, sillä Kalle cl •'olnut varmasti sanoa olisiko hän 'yönyt terällä vai hamaralla. Aikansa siinä, neuvoteltua, maistel- 'essa Jussta laittamaa "hätäkastetta", nita pahaa kuin se olikin. luovutti KaUe yhteisellä suostumuksella nuo liiat 300 markkaa JussUI-s. sillä puheella, että tämä maksaa lainan takaista Kallelle, jos saa t i e tää hänen jääneen henkita, mutta ''^s kuulee KaUen kuoUeen "tähän tautita", ei asiassa ollut muistelemista. Viimemainitun myönnytyksen oli KaUe puolittain pakoitettu tekemään sentakia, ettei hänen katsottu meneteUeen toverillisesti siinä kohfyjn, että oli voitonhlmolses-sa tai*:<ulcsessa pysjrttäytynyt selvempänä kuin toiset peliveikot. l ^ n oli Kalle nyt itsekta tunnustanut, ja se pataoi vaakaa toeJkoisesti Jussta puoleen. Kättä lyöden erottiin. Kalle sanoi olevansa virkeämpi Icuta oU ollut heeksl^.että saisi tuohon olla sekotet- n sn kuolemakin", huomautin. " V a l k - t-vaksi vähän kirpeämpääkin "mle- jja papeille siinä olisi ollut kiltolU-Icnylennystä" näin kurjissa oloissa, jjen saaman aihe, kuinka k i u ^ ma •Jokseenkin joka kalastuspaikaUa ©n <5ynnin palkka." '' kvllä niinä aikoina oU kiinalaisia jusai katsoi minuun terävästi ja tai japanilaisia salakaupplaita. mut- pitkään. Sitte kysyi vakavasti: ta täällä ne pitivät yletontä htataa "Oletteko koskaan tullut ajatelleek- 10—20 dollaria pullosta. Sitä el k a n - 51, kuinka tolkuton tuo sana on? nattanut ostaa muiden kuta nuotta- Minä sitä olen monasti mietttayt, miesten, jotka tienasivat hyvta. Kuolema se on edessä jokaiseUa, teki Nuottapaattien miehistönä silloin vieiä oUvat melkelii TSsinomaan ta-traanit, joUle väkl/uomain myyminen oli vielä vaarallisempaa kuin muille. Mutta kun rayyiä. niiltä sai min korkean hinnan, nilnt eipä hän» suostunut antamaan ;Iiftitvemmalla syntiä taikka oU tekemättä. M u t ti jos mikä on synnin palkka, nita se on syntymä. Siihen päätökseen m i nä olen ' tullut." "Jos lie " myöntelin. "Se ei ole mikään 'jos lie', — asla on sUlä tavalla. N i i n k u i n senkta R e - valkoislUekaan., Joku. slixiä «Uloin mu-Eevan kohdassa. Se" oU ert puis-kertoi tietävänsä eräässä rla^e^^keesr, ka tyttö aikanaan, mutta Uianlievyt-' sa vuonon peräpuolella, "käsöoka-rin" *) v . . Jclta kalamies voi saada ryypyn, ehkä pullonkta. ilman rahaa, kun vei äijälle lihavan tuoreen lohen. E i myynyt rahasta. Kun sitte muutamana iltana osuta puheena-olleelle pe^!ÄaIle ja näin lahdessa keskentekoisen tukkilautan. hätää oU ehttajrt antaa vata muutamia kaikketo tärkeimpiä ohjeita, o- 11 nita toutailssaan, ettei Joutanut i niemelle. Repnu-Eeva kehotti saattakoko matkalla; päässä tuntui mel-;Iaskta rantaan ja, aikamoinen lohen j£';in yhtä suloiselta kuin muulloin- vonkale kainalossa, läksin koettamaan' kta nousuhumalassa. Hurjaa vauhtia iähdettUn ajtkamaan makaa Rova- *) "läläsUokarelksi" sanotaan Län-mielinen.' Ilmankos,sillä oU n i t a p a l jon yksinpuoUn saatuja lapsia, «^a olisi ollut yhtä enemmän, jos e i olisi ksrran sattunut miehisiä kätiliSä." "MUmitä taxkotatte?" k y ^ 'hämmästyneenä. Vähitellen selvisi, ettei se Jussta kätUönärOlo oUttt käynytkään nita n^utkattomasti k um hän oU uskotellut Eevalle Ja sittemmin saaptmeille tovereiUesn. L^psi c i oUntksan syntynyt Jatolleena. Siinä oU oUut h i u - kan henkeä, hyvta vähän, mutta nelJä omintakeisesti työskenteleviä; senkin oli Jussi sammuttanut men-ajattelemaan eikä varomaan mitään i j i a tulomatkall^n poikkeamaan tukkimiehlä. Jotka joko yksin tai ^nessään sitä suohon hautaamaan. S en vaaroja. J a mitäpä varten hän oi-[mökissä: sUloin hänellä kyllä jo o-'P<eninä yhtiöinä ottavat mereen jhän oU päättänyt tehdä heti nahkeastaan pakoilisi? Tehtyä ei saa Iisi tarjottavaksi kelpaavaa. Pian P<il^3^Jä. tavaUisssU aivan läheltä jtyään tilanteen. tekemättdm^EEi eCcä sillä pilat» fcän Jo kykenee nousemaan ; rantaa, heillä kun on käytettävä-{ "Mikä sen olisi hoitanut?" hän se-väliä, m i h i a t ä a Joutuisi EikaiUss|jsloälieen. Ju^si aifeol Ipltaa " t s i o n j ^ ^ ^ -."erraten vaJiän konevoimaa. ilittfSltöpaitsi o l l a idUota sellaisessa on joki Ranskan omaisuutta ja Ranskan ranta-asukkaat voivat sy- - dämsnsä pohjasta pyytää siitä saa- i lista, mutta seuraayat kaksikym-mentäneljä tuntia ovat espanjalai H set sen herroja. Eräät joelle ase- '' tetut kanuunaveneet pitävät huolen siitä, että molempien maiden . , vuorokausit^ain vaihteleva suvere^-^ • • " •' niteetti pysyy voimassa. VJOIJDES HUIPPU — K u i n k a kaino sinä oletlman! i b . - metteU eräs nuori Ja katmis tyttö nuorelle mteheUe. — N i i n , sanoi 'poika, olen perinyt kainouden isältäni. — Ollkp^ s i n un isäsi sitten myös-• Icta kain;^? , / — Sitä hän oU, totta totisestL Äiti sanoo, että JoUei Isäni oUsl ollut nllp hiivatta kaino. nUn oUsIn neljää vuotta vanhempi. BIVÄT NIINKÄÄN T U R M E L - .. TDNEITA K u n tarlcemmin ajattelee, n i i n ei-; vät nykyajan nuoret tytöt ole turmeltuneempla kuin minkä' nilmin aikakauden tytöt taJiansf^:^^^ tulee • ;ky^?myk^en v : / , v a ^^ kunnipIttänJtoBii. l^iitataat ; ' b e j ^ • > M a
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, April 24, 1930 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1930-04-24 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus300424 |
Description
Title | 1930-04-24-05 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
Torstaina, huhtik. 24 p:nä — Thur., April 24
, ÖJe best Ume. the » m^
seö aion'^ tbey wouId be
5 5
^hTooss his shop m a t e s^
UiT The strike ^ a ^ ' « ^
SS-t tue boss . sce . ^ H / ^^
* ^ Teix psr cent^y^fr
J ^ ^ ^ r hours, t h i y i » » *:
.öay, tbafs too maiiy^^^A|id
U was nct Iit for a pif
^ tue demands were just.
B iasebaU f inals. The med-
: iiad vvorked so hard for,
'nractioe ^ould be vrasted.
iroed. hopins to come to a
l r - i i n , o t would his bud-scftb;
ö. Wbat
Ok of iuni as a
bker?? . .
Billy depended on his I n -
ajs Tas not the k i n d of
,be could ask the - y " sec-jout
He was sure he would
, to stay on the job, to
• tie team and the finals.
the boss on the Board
[ars at the "Y".
nembered the whisperings
slloff workers: ali out t o -
morrövF morning at 10. The
in; "not a cent off, not a
aore." ^ ,
tarted vralking again, I n -
his pace at every stride.
agalnst scabs. picket Iines,
m he thought. Thafs It,
he almost broke into a
)es! We would have four
de up of the strlkers, the
3ws not on the team now
ir OUTI league.
wlth the bosses' cham-d
play benefits for strik-strike
with his buddies.
t)wn finals.
taion and workers' sports.
Itse _en .»le, Suomeja, pgl;josgro,TTi\?>sa
osissa - k b s k s i n , käynyt'-ien^ eteläm»
massakaan, minkään vertaa tHiustuJ
nut S u o m e n , t u k k i m i ^ h i l n i ^ alkaa käydä kiusalliseksi
doihtosa. .Anii^ikfln'; metsätyölälsiä, j a riidanhaluiseksL Voima kiehuu ja
joissa suomalaisia jon> huomattavan ipak^ ruumiissa: pitäisi saada
paljon, tunnen sentään jossain mää-[koetella, eivätkö toiset joutuisi "turi-rin-
Enkä pahoin erehtyne päätel- nustamaan". Aina sitä on jotain
massani, että yhtä maata ne lienel pientä känääkin ' sattunut talven
vät tukkinuehet — niinkuin muut- varrella; ne täytyy nyt kaikki k a i - syöttömään". Siinä piti asua eräs e -
k i n miehet — yhdessä niinkuin t o i . vaa esiin sameista muisUkomeroIsta i F^Uyttävässä maineessa oleva nals-sessakin
paikassa. ! ja tehdä suoraksi. Jos e i asiat p u - ! eläjä Ränu-Eeva, Joka ennen
soma
Kirj. Hele Salo.
K i r j . Eläapro Jääskeläinen
•• Raakoja miehiä ne Pohjolan tukkijätkät,
raakoja selvinäkin, saatik-k
» päissään, uskomattoinaan raakoja
— siihen käsitykseen täytj^y väkisj
tenkin tulla niistä lukuisista Iniva-uksista,.
mitä suomajai^^s^, kirjalUr
s u u d i ^ .heistä j a heidän' elintavois-sen:
juotavaksi ne sulevat joka t a pauksessa,
yhteisesti Yhä k o l e ammiksi
nousevat panokset kortti*
pöydässä. Ne, jotka eivät olleet mu-kana
pelissä, uskoivat toisilleen sy-
'dämensä salaisuuksia, halaillen t o i -
i a a n j a väliin itkuakin vääntäen, s u pata,
hemeitten sijasta täyniÄ I » -
kottavia »jBksl, joska eivät sietäneet
t>tor^t«»^vsan uikahdusta.
Mutta ha |
Tags
Comments
Post a Comment for 1930-04-24-05