Vapaus, January 16, 1929

              Sivu 2 Keskiviikkona, tammik. 16 p;itä—Wed>, Jan. U No. 13—lä29
Suomen vallankumouksen
Suomen T. 1918 vallankumouk-sen
merkitys on ensiksikin siinä, et­tä
sen kautta kävi selväksi, kuinka
proletaarinen vallankumous ja pro­letariaatin
diktatuuri on ainoa tapa
ratkaista proletariaatin eduksi ne
kysymykset ja pulmat, jotka nyky­hetki
asettaa vissillä asteella ole;
vissa kapitalismin maissa. Tämä
tietoisuus varjelee tavottamasta mi­tään'
keskitietä vallankumouksessa,
mikä tietenkään ei merkitse sitä,
etteikö vallankumoukseen kuljettaes­sa
saattaisi esiintyä erilaisia etap­peja.
Mutta johtavalla puolueella
täytyy olla täysin selvillä, että eta­pista
etappiin kuljettaessa joudu-taan^
sitä pikemmin mitä kärjisty-neemmät
vastakohdat ovat, ratkaise­van
kysymyksen eteen, jolloin on
taisteltava vallasta. Kapinan tai­don
ja proletariaatin diktatuuzin
propagandistista ja organisatorista
valmistusta ei siis saa missään t i ­lanteessa
laiminlyddä. Tämän to­tuuden
selviäminen Suomen j a mui­den
maiden työväelle, siinä Suomen
vallankumouksen ensimäinen merki­tys.
Suomen . työväen vallankumous­taistelu,
ollen ensimäinen proletaa­rinen
vallankumous Lokakniin jäl-~
keen, osotti todeksi Leninin lauseen,
että on siirrytty proletaariseen vai.
lanknmouksen aikaan. Huolimatta
siitä, että Suomen sosialidemokratia
e! sitä sUloin täysin käsittänyt, oU
Suomen vallan|ramous merkitsevä
etuvartio- ja yhden rintamaosan
taistelu maailman proletaarisen val­lankumouksen
prosessissa imperialis­mia
vastaan. Siinä suhteessa oli
sillä, hävittynäkin, myönteisenä saa­vutuksena
osallisuus siihen, että
suurimperialistien ja niiden suoma­laisten,
ruotsalaisten y.m. vastaval­lankumouksellisten
apurien hyök.
käys Pietaria vastaan jäi kesken.
Suomen työväen sitkeä taistelu —
muiden syiden ohella — aiheutti
sen, että jäi täyttämättä Manner­heimin,
Suomen työväen pyövelin,
lupaus vallata Pifetari ja Muurman­nin
rata. Suomalaisten punaisten
taistelu Karjalassa Suomen kumouk­sen
aikana ja sen jälkeen oli osal­taan
vaikuttamassa siihen, että Kar­jala
säilyi kumouksellisena alueena
ja voitiin siitä sen jälkeen muodos­taa
autonominen neuvostotasavalta,
joka Venäjän Sosialistisen Federa­tiivisen
Neuvostotasavallan kautta
kuuluu Sosialististen Neuvostotasa-valtain
liittoon.
Suomen sisäisiin oloihin nähden
oli vallankumouksella myös myön­teisiä
tuloksia. Suomen valtiollisen
riippumattomuuden toteuttamisen
kautta tuli havainnollisesti todiste­tuksi,
ettei ole todellista kansain
itsemääräämisoikeutta imperialismin
maailmassa, vaan on se toteutetta­vissa
vain työtätekevien itsemäärää­misoikeuden,
proletariaatin diktatuu­rin
kautta. Vaildcb Suomen vallan-kumouksien
kautta syntynyt "de­mokraattinen
tasavalta" ei olekaan
kansanv^dtaineh edes sen sanan pik­kuporvarillisessa
mielessä, vaan on
valkoinen lahtarivalta, cn kuitenkin
sen kautta tullut todistetuksi, että
sellainen kansanvalta, jonka puit­teissa
työtätekevä kansa voisi to­della
valvoa etujaan, ei ole toteu­tettavissa
porvarillisen demokratian
tietä.
Samanlainen saavutus on torppari-kysymyksen
"ratkaisu". Hävityn vaL
lankumouksen jälkeen riensi Suo­men
porvaristo, vapauttamaan torp­parit
alustalaisasemasta lunastus-maksuilla.
Se muodosti torpista ta.
loja ja on muutenkin koettanut har-jottaa
asutuspolitiikkaa, osaksi lisä­täkseen
omistavien talonpoikain lu­kua
(muka kumouksellista vaikutus­ta
vastaan), osaksi luodakseen sel­laisia
pientalonpoikia, joista saa
tarpeen tullen työvoimaa metsätöi­hin,
maatalouden palkkatöihin ja
teollisuutenkin y.m. Saavutus on
siinä, että ei ole enää torppariky.
symykseh ratkaisu asetettavissa va­pautumisensa
puolif eodalisesta vuok­rasuhteesta
porvarilliseen omistuk­seen,
vaan yhtyy tämä kysymys nyt
talonpoikain taisteluun yleensä ka­pitalistista
hinta-, vero- ja yelka-kiskontaa
sekä militaristista ja sota­politiikkaa
vastaan.
Snomen sos.-dein. paolneen edustajakokons
Helsimdssa 6.6.17.
Sama koskee kaikkia muitakin
Suomen sisäpolitiikan kysymyksiä
(sosialicta lainsäädäntöä, kunnallis­politiikkaa,
luottokysymystä y.m.
Porvarilliset niiden ratkaisuyrityk­set
osoittautuvat vain paikkaustoi-menpiteiksi,
jopa pelkästään pyrki,
myksiksi työväenluokan ja puolipro-letaarien
sekä pienomistajien kustan-niiksella
pelastaa kapitalistista ta­loutta
sitä uhkaavalta tuholta. Tu­loksena
voi ainoastaan olla yhä kär­jistyvä
tilanne, jonka voi ratkaista
vain uusi, todella proletaarinen val­lankumous
kommunistipuolueen, Ko­minternin
johdolla.
K. MANNER.
Läsnä oli vieraina Ruotsin vas.
SOS. d. puoL ed. K. Kilbom ja sos.-
dem p. pastori Hallen, jotka lausui­vat
tervehdykset. BoIshevUckipupln-eeh
ed. tov. A. Kollontai julisti puo­lueensa
puolesta, että "me kanna­tamme
itsenäisyyden myöntämistä
Suomelle eroamiseen saakka". Men.
shevikkiedustaja S. Cederbaum se­litti,
että he seisovat *'Suomen etu­jen
puolella". Helsingin bolshevik-kien
puolesta lausui tervehdyksen
tov. A. Taimi.
Suhteesta hallitukseen ei ensin
keskusteltu, viaan lähetettiin asia
suoraan valiokuntaan. Valiokunnan
enemmistön mietinnössä lausutaan:
"Selvää on, että tämäkään hallitus,
huolimatta sosialidemokraattisten
jäsenten mukana olosta siinä, ei
voi, porvarillisen yhteiskunnan asi­oita
hoitavana valtana, olla mikään
SOS. dem. hallitus". Sen toimin­taa
on valvottava ja sitä painostet-
Työväen tappiota seurasi valkoi­nen
terrori, joka raakuudessa ha­kee
vertaistaan historiassa. V. Tan.
herin puolustuspuheessa Helsingin
raastuvanoikeudessa toukok, 10 p,
1919 esitetään tilastoja, joiden mu­reaan
toimitettujen tutkimusten pe^
^rosteella lahtarien teurastamia pu-
Maisia oli 16,817, joista 7,017 maa­seudulla.
Tietoja oli saatu ainoas­taan
niistä kunnista, joissa oli yli
60 surmattua, 250:8tä kunnasta ei
ollut tietoja ollenkaan. Tätä tilas­toa
on sen jälkeen tarkistettu, mut­ta
lähimain se pitänee paikkansa»
Vankileireissä nääntyi nälkään ja
tauteihin suunnilleen saman verran.
Lahtarit iteekin kirjoissaan myöntä­vät
"omavaltaisuuksia" tapahtuneen,
mutta suurin osa edelläkerrotuista
tapauksista oh suorastaan seurausta
vastuunalaisten virkamiesten ja lai.
tosten, *'valtiorikosoikeuksien" toi­minnasta.
Historialliseksi tosiasiaksi
jääi että Suomen porvariston kosto
voittaa muissa maissa esiintyneet sa­manlaiset
ilmiöt, vaikkakin porva­risto,
jonka kukkaroon on koskettu,
joka paikassa, käyttäytyy raivoisan
pedon tavoin. Vasta kun vankileiri-kurjuus
ja terrori alkoivat herättää
kiusallista huomiota ulkomaillakin,
ja porvaristo uhkasi menettää par­haan
työvoimansa, alettiin vanki-rERROTREIR
RORI
uksen yhteydessä tapahtui kyllä
edesvastuuttomiakin murhia ja suo­ranaisia
ilkitöitä^ Monin paikoin pu­nakaartien
asianomaiset elimet ja
punakaartit itse, joukkopäätöksellä,
rankaisivat sellaisesta ampumalla
syylliset. Tunnetaan lukuisia ta-pauksia,
jolloin tämä tehtiin aivan
oikean poliittisen harkinnan ja pro­letaarisen
oikeudentunnon mukaan.
Vallankumouksen suurimpia virhei­tä
oli se, että ei järjestetty keski­tettyä
ja auktoritatiivista erikoisko-miteatpimintaa,
joka olisi ollut puo­lueen
poliittisen johdon alainen.
Juuri tämä puute aiheuttikin sen,
että vallankumoukselliset työläiset,
vastavallankumouksellisia kohtaan
osotetusta hempeämielisyydestä suut­tuneina,
ottivat oikeuden omiin kä.
siinsä. Kuitenkaan eivät lahtarit vi­rallisten
"tutkimustenkaan" perus­teella
ole saaneet tällaisia "tihutöi­tä"
luetteloiduksi muuta kuin jou­kon
toista tuhatta, joiden uhreista
useimmat varmasti olivat luotinsa
ansainneet. Lahtarit ovat kirjois­saan
.kerskuneet sillä, kuinka he
juonittelivat • Helsingissä y.m. Sitä
ei tietenkään olisi kokonaan voitu
estää, mutta määrätietoinen toimin­ta,
sitä vastaan olisi tuottanut pa.
rempia tuloksia kuin se, mitä nou­datettiin,
ja joka kyllä teki varas­taan.
leireistä vapauttaa "punikkeja".
Sen jälkeen on säädetty useita "ar­mahduksia",
mutta vielä 11 vuoden
päästä on Suomen vankiloissa työ­läisiä
v. 1918 taistelujen jäljiltä,
puhumattakaan "uuden kapinan val­mistajista".
Valkoinen Iterrprij Ijohdistui mui­hinkin'
kuiii työväenliikkeen varsi­naisiin
osanottajiin. . Sen < uhrina
kuoli m:.m. kirjailija Irmari Ranta­mala,
joka kirjoitteli pitkin syksyä
"Työmieheen" kansanomaisia kirjoi­tuksia
porvarien menettelyä vas­taan.
Kumouksen aikana oli; miltei
jok^ numerossa hänen kirjoittaman­sa
alakerta, jossa ruoskittiin lahta-reita
ja varsinkin vedottiin talon-poikiin,
kehotettiin taistelemaan
herravaltaa vastaan. Viimeinen kir-jptus
"Oman itsensä edessä" oli
maalisk. 31 p. Lahtarit,vangitsivat
kirjailijan: ja kun hän Viaporiin vie­täessä
hyppäsi mereen, ampuivat hä­net
sinne.
Puolustuksekseen ovat lahtarit le­vittäneet
kuvauksia "punaisesta ter­rorista",
Vallankumouksen johto
kyllä aluksi kielsi käyttämästä kuo.
lemanrangaistusta, mutta kun lah-tarien
julmuuksista tuli tietoja, an­nettiin
oikeus tuomita vastavallan­kumouksellisia
vehkeilijöitä sotalain
kaikella ankaruudella^ Vallankumo^
KansimTdHiiidaiiinaii jufisbis
annettiin 29 p. tammik. 1918. Se
kuuluu: "Suomen työmiehet, kan­salaiset!
Jos teidän tahtonne on
se, että meidän on yhdessä muodosr
tettavan Työväen Pääneuvoston
kanssa astuttava tällä kohtalokkaal­la
hetkellä täyttämään maan val-lankumoushallituksen
tehtäviä, niin
tahdomme ne tehtävät horjumatta
täsrttää voimaimme mukaan. Kun
köyhälistön hätä on niin hirveä, et­tä
työläistoveri siitä pelastuakseen
nostaa kiväärin olalleen, ja kun hä­nessä
yhteiskunnallisen vapauden
jano on niin valtava, että hän sen
takia astuu vaikka päin kuolemaa,
niin tällöin on meidän jokaisen työ­väenliikkeen
miehen pyhä velvoUi-suus,
missä toimessa vain tarvitaan,
ponnistaa kaikki voimamme työväen>
luokan vapautuksen auttamiseksi
niin pitkälle kuin suinkin mahdollis­ta.
Mutta jos tahdotte, toverit, toi­sia
miehiä vaUankumoushallituksen
tehtäviä täyttämään, niin sanokaa
se millä hetkeUä tahansa yhteisten
järjestöjemme kokousten kautta, on
heti jokainen meistä valmis siirtä­mään
ohjat kenelle te määräätte.
Me olemme sosialidemokraatteja.
Tiedätte siis mikä on toimintaohjel­mamme.
Se on sosialistinen ohjel­ma.
Me uskomme, että Suomen työ.
väki voittaa vihollisensa nykyisessä
vallankumoustaistelussa, olkootpa
sitten vielä edessä olevat ottelut
kuinka vaikeita tahansa. Sa. täl­löin
on joka tapauksessa pcfijoh voi­tettu,
niin nykyisten kuin tulevien-kin
sukupPlvien hyväksi. Ei aino­astaan
ole tPrjuttu synkkiä vaaroja,
vaan myös vallattu elämän kohoa-mben<
tärkeät perusehdot.
Meidän mielestämme on nyt Suo­messa
pyrittävä rohkein, harkituin
ottein muuttamaan koko valtiojär-jestystä.
Virkavalta on nyt. mur­rettava,
ettei se enää myöhemmin­kään
voi kansan herraksi päältä.
Tuomioistuintenkin itsevaltiudesta
on tehtävä kertakaikkiaan loppu.
Koko valtiosääntö perustettava taa­tusti
työväen etiijen mukaisen kan­sanvallan
pohjalle. Veroja ja rasi­tuksia
on siirrettävä vähävaraisten
hartioilta rikkaiden riistäjäin kan­nettavaksi.
Vanhain ja työkyvyt-tömäin
vakuutus alettava; käytän­nössä
jo ennen kuin varsinainen va­kuutuslaki
ennättää tulla säädetyk­si.
Kansanvalistusasiain johdosta on
hävitettävä taantumuksellisuus.
Torpparit ja mäkitupalaiset heti va­pautettava
kokonaan isäntiensä val-^
lasta. Ja vieläkin syvemmältä on
käytävä kapitalismin riistojärjestelr
mään käsiksi. Pankkipääoma alis.
tettava yhteiskunnan valvontaval­taan
ja sen kautta päästävä mah­dollisimman
pian pitämään kurissa
teollisuus- ja kauppapääomaa. Vä­hävaraisten
omaisuuteen ei ole ka­jottava,
mutta millä alalla kansan
yhteinen hätä jo selvästi vaatii suur­ten
riistäjäin tuotantolaitostenkin
ottamista yhteiskunnan haltuun,
väistyköön heidän omistusoikeuten­sa.
. •
Tällä tavoin on^äivä päivältä,
viikko viikolta astuttava herkeämät­tä
eteenpäin sosialistisen kumouk­sen
tietä. Se voi kumousaikana ta­pahtua
ainoastaan vallankumouksel­listen
säännösten kautta, joita val­lankumouksen
valta-elimet antavat
ja joiden toimeenpanosta pääasiassa,
vallankumouksellinen kansa itse,
omine järjestöineen huolen pitää.
Suomen porvarien hallitus astui
julkeasti taantumuksellisen valtio,
kaappauksen tielle^ Nyt on Suomen
työväenluokka vuorostaan käyttävä
vallankumouksen oikeuttaan, yhteis­kunnallisen
edistyksen palvelukseen.
Porvarit tahtoivat "lujaa järjestys­valtaa",
tahtoivat sitä omien pyy-teittensä
pönkäksi. Njrt tulkoon tä­hän
maahan luja järjestysvalta,
mutta köyhälistön turvaksi, sorret­tujen
avuksi!
Tämä on meidän kantamme. Ai­noastaan
tekomme saattavat osoit-taa,
mitä aikaansaadaan. Me emme
tava. Eduskuntaryhmä voi antaa sil­le
kannatuksensa tai kieltää sen.
Jos porvarillisten vaikutus siinä l i ­sääntyy,
on yhteistoiminta lopetetta­va.
Niin on myös tehtävä, jos e-duskunnan
porvarillinen vähemmis­tö
lykkää sen esitykset yli vaalien.
Vastalauseessa E. Valpas, Onni
Tuomi, E. Härmä ja V. Vankkoja
ja osittain heihin yhtyen Eetu Salin
lausuivat: "Kun noihin virkoihin
nimitetyt menivät niihin, niin hy-väksjdvät
he tavallaan Suomen oi­keuden
riistämiisen Venäjän väliai-kaiselle
hallitukselle". Sama on
sanottava eduskunnasta, joka sen
hyväksyi. Vielä lausutaan, että
"Venäjän väliaikaisen hallituksen
nimittämä Suomen senaatti on val-lankumouskauden
väliaikainen halli­tus
ja että Suomen eduskunnalla on
edelleen oikeus määrätä, miten Suo­men
senaatin jäsenet on laillisesti
nimitettävä." Vastalauseessa sa­notaan
myös, että hallitukseen me­nemällä
on rikottu Oulun kokouk­sen
päätös.
Sekä päätöksessä että vastalau-seessa
on yhteinen loppukappale,
jossa sanotaan, että "eräiden sosia­listeihin
lukeutuvain kuuluminen
kapitalistisen järjestelmän hallituk­seen
elköön annettako heikontaa ei­kä
hämmentää työväen voimien ko­koomista
järjestöihin" j.n.e. Tov.
Kuusinän lausui:- "Minusta se on
pikkusen revision^mia tähän se­naattiin
osanotto.-- Tosin . sillä on
puolensa tänä aikana. Toisten mie­lestä
sillä ei ole puolta, vaan pitäi-.
si senaatti huutaa alas, mutta sii­hen
en olisi minä ainakaan tällä
hetkellä valmis. Kenties jonkun a-jan
perästä huudetaan se alas."
Toveri Kollontai ja Rahja kannat­tivat
vastalausetta "vasemmistolai­sina."
Tov. Kuusinen kysjn, missä
se vasemmistolaisuus esiintyy. Eetu
Salin selitti, että Jhän "puhdasoppi­sena
revisionistina" yhtyy lailli­suuskysymyksessä
Valppaan kan.
taan. Lausunto on kuvaava. Ää­nestyksessä
sai yalipkunnan ehdo­tus
70 ja vastalause 37 ääntä. Tuon
äänestyksen tuloksen ei voi katsoa
tarkoin oBottavan oikeiston ja va­semmiston
suhdetta kokouksessa,
sillä vaikka Valppaan ehdotuksen
puolesta nähtävästi äänestivät mo­net
vasemmistolaiset, niin äänesti
sen puolesta myös moni pelkästään
muodolliselta laillisuuskannalta, Ko­kouksessa
ei siis yksikään edusta­ja
asettanut kysymystä bolshevisti-sesti.
ei esitetty marxilaista kantaa
valtioon nähden, eikä osotettu tie­tä
porvarillisesta demokratiasta e-teenpäin
•— neuvostovaltaan.
Päätöksessä sanotaan m.m. että
"omaa seisovaa sotaväkeä ei Suo­men
kansa itsenäisenäkään tarvit­se",
jossa lauseessa kuvastuu naivin
pasifistin käsitys. Samanlainen ku-
'/astui "kansainvälisten takeitten"
aatoksessa. Puoluetoimikunnan esi-tyksassä
puoluekokoukselle sano­taan:
"että Suomen kansan edus­kunnan
on saatava päättää ja mää­rätä
Suomen valtiollisesta vapau­desta,
ja että on myönnettävä mah­dollisimman
varmat kansainväliset
takeet Suomen vapauden turvaksi."
Edellinen vaatimus pii kyllä pai­kallaan,
mutta se käsitys, että it­senäisyydelle
voitaisiin saada "kan­sainväliset
takeet" imperialistisilta
valloilta, ilman armeijaa, oli uto­pistinen-
Paras kohta päätöksessä
on se, jossa selitetään, että puolue
asettaa Venäjän porvariston hol­housta
vastaan itsenäisyyden vaa­timuksen.
Juuri sitä kannattivat
Venäjän bolshevikit.
Kansainvälisistä suhteista esitet­tiin
lausunto, josta tov. Jukka Rah.
ja sanoi, että puolue sillä "kirjoit­taa
alle tietämättömyytensä kan­sainvälisen
työväen poliittisesta toi­minnasta".
Siinä kyllä lausutaan
tunnustus Zimmervraldin kokoukses­sa
(1905) esitetyille periaatteflle,
mutta sitten puhutaan hyvin pyö-reästi
Toisen Intemationalen puo­lueista
ja luvataan tutkia niiden me-nettelyn
syitä. Myös lausutaan aja­tus,
että Internationale vielä "voi
täydessä laajuudessaan uudestaan
syntyä", mutta arvellaan, ettei e-deltäpäin
voi sanoa millaisille pe­rusteille.
Valpas sanoi olevansa
Zimmerwaldin kannalla, mutta kat­soi
että Suomen s-d. puolueen on
epänormaalista liittyä siihen. Tov.
Kuusinen lausui: "Sen vähän kuin
omalta kohdaltani tunnen zimmer-waldilaisia,
niin minä luulisin, että
he pvat jyrkemmällä kannalla kuin
me täällä Suomessa. Minä olisin
puolestani aikalailla revisionistisella
kannalla nyt. Tavallisena aikana
minä koettaisin kannattaa luokkatais­telua.
Mutta ei se mitään haittaa,
että tulee näkökohta jyrkempi, kuin
mitä on todeUisuus. Niin meillä
on aina ollut tässä puolueessa. A i ­na
me olemme ulospäin näyttäneet
vähän jyrkemmiltä kuin mitä olem­me
todellisuudessa olleet. Meillä
on ollut luokkataistelu semmoisena
diogmina alustapitäen, että olisipa
vaan joku uskaltanut puhua sitä
vastaan, niin se olisi puolueen toi­mesta
tuomittu. Mutta kyllä me
olemme käytännössä uskaltaneet toi­mia
sitä vastaan." Ei kuitenkaan
haittaa, lausui tov. K., jos hyväksy-täänkin
vähän jyrkempiä päätöksiä.
Saomen sos.-deiiL pDdneen edustajakokoos
marrask: 1917
Marrask. 25—27 p. pidettiin puo­luekokous.
Kun kokous oli kutsut­tava
kokoon äkkiä ja puolueen vaa­litoimitus
oli mutkikas, ei ennätet­ty
vaaleja toimittaa vaan kutsut-tin
kesäisen puoluekokouksen edus-täjät
koolle. Näin ei kokous tulkin­nut
tarkalleen puolueessa sillain
vallitsevia voimasuhteita. Kokouk^
kuin mitä ollaan, se kuitenkin vel­voittaa
ja on pahana omanatunto­na.
On merkille pantava, että kokouk-sessa
ei paljoa selitetty, mitä Zim-menvald
on. Tov; Kollontai siitä
vähän puhui, mutta ei asetettu te­rävästi
kysymystä. Ei viitattukaan
siihen, että tov. Lenin oli alun­alkaen
asettunut arvostelevalle kan-nallb
Zimmenvaldin päätösten suh­teen
esittäen bolshevikkien kannan,
jolle perustui Zimmerwald-vasem.
misto. >;Kokouksen jälkeen. julais-tiin
kyllä "Työmiehessä" Zimmer-waldin
ja Kienthalin (1916) koko­usten
manifesti, mutta ei selitetty,
kuten tov. Lenin jo keväällä 1917
selitti, että on päästävä irti "Zim-mervvaldin
suosta". — Bolshevikien
edustajat .^ttivat kuitenkin vielä
syysk. 1917 osaa kolmanteen Zim-menvald-
kokoukseen Tukholmassa,
jossa yksimielisesti hyväksyttiin ju­listus.
Puoluekokous korjasi kyllä
alkuperäisen ehdotulöen ja / päätti
liittyä Zimmerwaldiin ja tov. Kuu­sinen
lausui arvelunaan, että uu­teen
Internationaleen eivät tule
kuulumaan oikeistosPsialistit, vaan
"tulee se todella olemaan jyrkän
luokkataistelun kannalla, eikä niin­kuin
tavallaan vanha Internationale
on ollut pikkusen soppakannalla, sa­moin
kuin meidän puolueemmekin".
Suomen sos. dem. puoluetta edusti
kesällä 1917 Tukholmassa tov. Yr­jö
Sirola, joka otti osaa Zimmer-wald-
neuvotteluih4n, ja oli hän tov.
K. Viikin kanssa kirjallisesti esittä­nyt
asian puoluekokoukselle, mutta
ei hänkään asettunut Zimmenvald-vasemmiston
kannalle, vaan oli, ku­ten
puoluekin, ylimalkaan "Zimmer-
•waldin" kannalla.
Puoluekokouksessa oli myös esillä
kysymys menettelsrtavasta eduskun­nassa
juuri esilletuleyain kunnallis­lain
ja 8-tunnin työpäivälain suh-tiäen
ja päätettiin varustautua suurr
lakkoon. Myös käsiteltiin elintarve-kysymystä.
— Puoluetoimikuntaan
valittiin entisten J. Pietikäisen ja
K. H. Viikin lisäksi K. Manner, E.
Gylling, O. V. Kuusinen ja Yrjö Si­rola;
varalle Aura Kiiskinen, J.
Lumivuokko ja J. K. Lehtinen (van­hoja
varamiehiä olivat K.. Heino­nen
ja A. Halme)
sen pöytäkirjan käsildrjotusta eij^le
löydetty. Lehtitietojen ja muistiin­panojen
mukaan on A. Huotari
Suomessa laatinut siitä selostuksen,
joka ei ole tarkka. — Tärkein oli
menettelytapakysymys, josta A.
Huotarin selostuksen mukaan kes­kusteltiin
kaksi päivää. O. V. Kuu­sinen
esitti. laajassa alustuksessa
parlamenttaarisen toiminnan ja val­lankumouksellisen
vallanoton mah-dpUisuuksia,
kiinteästi asettumatta
kummankaan kannalle. Hän korosti
kuitenkin sitä, ettäi ei missään ta­pauksessa
ole ruvettava polvilleen
porvariston edessä. Keskustelussa
ilmeni kolme suuntaa: 1. vallanoton
puolesta, 2. parlamenttaarisen toi­minnan
puolesta ja 3. keskivälillä
oleva suunta. Nämä suunnat eivät
esiintyneet järjestettyinä ryhminä,
paitsi oikeisto, joka oli pitänyt ryh­mäkokouksen
ja esitti sen virallisen
lausunnon. Mietinnössä esitettiin
mahdollisuus, tilanteen muutosten
mukaan, joko mennä ^koomushal-litukseen,
jossa porvarit olisivat vä­hemmistönä,
tai ottaa valtiovalta
puolueen käsiin.
Sitten sanotaan: "Sosialidemo­kratia
pyrkii toteuttamaan suuret
historialliset tehtävänsä kaikilla kan-sanoikeuden
tuntoa vastaavilla kei­noilla,
se vaati työväellekin oikeu­den,
kun muu ei auta, myös ase
kädessä puolustaa itseään asestettu-ja
vihollisiaan vastaan. Mutta sil­loinkin,
kuu työväki on pakotettu
esiintymään ase kädessä on pidet­tävä
kiinni eitä, että väkivaltaa ei
käjrtetä muuta kuin väkivaltaa vas­taan,
eikä missään tapauksessa e.
nempää kun mitä on tarpeen työ­väkeä
vastaan esiintyvän väkivallan
murtamiseksi. Tästä yleisestä sään­nöstä
poikkeavaa väkivaltais^ toi­mintaa
ei puoluekokous hyväksy.
Murhat, ja kaikenlaiset muut anar­kistiset
ilkityöt sosialidemokratia
tuomitsee." ^.
"Puolueen keskuudessa työväen­luokan
itsepuolustusta varten muo­dostetut
tilapäiset järjestyskaartit
on kehitettävä työväen vakiintuneit-ten
menettelytapojen mukaisiksi työ­väen
valvonnan alla toimiviksi luo­tettaviksi
järjestöiksi, niin että ne
tukevat voijtnakkaasti puolueen ja
työväenluokan oikeuksia, eivätkä ri-vejämme
hajoita tai vahingoita
Heinonen, tilalle V. Eloranta. Lä­hetettiin
tervehdys ZimmerwaId-ko-missionille
Tukholmaan.
ole enempää kuin tekään lähteneet
vallankumoukseen leikin vuoksi,
vaan syvästä vakaumukselta, että
ainoastaan siinä on Suomen työtä­tekevän
kansan pelastus, ja että sen
eteen on uhrattava mitä ikinä voi­daan.
Mutta sanokaamme samalla suo-rean:
teistä itsestänne, vallankumo­ukselliset
työläis riippuu nyt
kaikkein enimmän, kuinka isoja tu­loksia
aikaansaadaan. Ei mikään
valtuuskunta voi omin päin todellis­ta
olojen kumousta tehdä. Siihen
kykenee vain kansa itse suurten jär­jestöjensä
avulla. Voimaa ja yksi-mielisy3?
ttä n3rt kysytään! Suuria
uhrauksia ja uupumattomuutta!
Niistä riippuu nyt Suomen työväen­luokan
voitto."
Oletko iiafstanat tilauksesi?
Järjestyskaartin aseita ei ole por­varistolle
luoytettaya".
Mietintöä vastaan esitettiin vasta­lauseita:
A. Aaltonen ja*^ E. Toivo­nen
ehdpttivat, mietinnöstä pois sen
mahdollisuudien, että voitaisiin men­nä
kokoomushallitukseen porvarillis­ten
kanssa'. Eetu Salin esitti, että
"Sosialidemokratien päämäärän saa­vuttamiseen
on pyrittävä valtiolli­sen,
ammatillisen ja kulutusosuus-kunnallisen
järjestäytymisen sekä
parlamenttaarisen ja kunnallisen
toiminnan kautta". — "Köyhälis­tön
diktatuurilla, jolla puolueen kes­kuudessa
nykyään on kannatusta,
ei taloudellisesti kehittymättömässä
maassamme ole riittäviä edellytyk­siä,
ja olisi se . vallankin nykyisen
nälänhädän ja työttömyyden aikana
omiaan yhä enemmän lisäämään työ­väenluokan
kärsimyksiä". — O.' Tuo.
mi vaati pysymistä tinkimättömän
luokkataistelun kannalla, erossa kai­kista
kompromisseista porvarien
kanssa. "Nykyisen tilanteen valli­tessa
on käytävä päättäväisesti val-lankumoustielle,
hallitus- ja valtio­vallan
valtaamiseksi työväenluokan
käsiin kaikilla kansan oikeudentun­toa
vastaavilla keinoilla Forssan
puoluekokouksessa tehdyn puolueoh-jelman
mukaan."
Ensimäisessä äänestyksessä hyväk­syttiin
vastaesitykseksi Tuomen eh­dotus
59 äänellä 44 vastaan, jotka
sai Salinin ehdotus; toisessa äänes­tyksessä
hyv. Aaltosen vastalause
67 äänellä" Tuomen ehd. vastaan
(28 ä) ja ratkaisevassa äänestyk­sessä
mietintö 70 äänellä 43 v#Si
taai^. Oikeistolaiset panivat vasta­lauseita.
Äänestyksen mukaan voi
päättää, että kokouksessa oli 29
vannaa vasemmistolaista ja 44 oi-keistolaista^
— Kokouksen aikana
kävi Helsingin järjestyskaartin edus-tajakunta
vaatimassa vallanottoa.
Yksi edustajista, Miettinen, uhkasi
kaartin muussa tapauksessa Jryhty-vän
itse toimintaan, mutta toiset
edustajat vakuuttivat kaartin nou­dattavan
puolueen ohjeita. Koko­uksen
puolesta kävi 3-henkinen lä-heaystö
kehottamassa Kaivohuoneel-le
majottunutta punakaartia alistu­maan
puoluekokouksen lantaan, ja
hajaantumaan, jonka se tekOdn
Puoluetoimikunnasta _ vapautettiin
Puoluekpkonksen I>äätökse8sä i l ­menevä
puolinaisuus perustaa osak­si
siihen, etta suunnat eivät vielä
olleet selvinneet puolueessa sisäpo.
litiikkaan nähden, ja osaksi kuvas­tuu
siinä epäluottamus Venäjän
vallankumousta kohtaan. Vaikka
tunnettiinkin täyttä sympaUaa bol--
shevikkeja kohtaan — eikä se kes­kustalaistenkaan
puolelta johtunut
yksinPinaan^ heidän kantansa vaoksi
Suompn asiassa —, niin oli voimak­kaana
epäluulo, että Neuvostovalta
ei kestä kauan, josta johtai pelko,
että "miten Suomen työväenliikkeen
sitten käy?" Ei oltu tutustuttu
bolshevismiin eikä käsitetty että näin
suuri vallankumoustaistelu on minkä
tahansa uhrausten arvoinen.
Tov. J. StaMuj joka tällöin oli
Helsingissä puoluekokouksessa piti
tervehdyspuheen, jossa toi "iloisen
sanoman Venäjän vallankumouksen
vPitoista". Hän kertoi, kainka hei­tä
oli peloteltu vastavallankumonk-sellisiUa
kenraaleilla, nälällä, val­tiokoneiston
häiriöllä ja sabotaasil­la,
mutta kuinka näistä- vaikeuksis­ta
on alettu selvitä. Oli myös pe­loteltu
sodalla, mutta Neuvostohal­litus
on tarjonnut demokraattista
rauhaa. Vielä oli peloteltu Venäjän
hajoamisella, mutta Neuvostohalli­tus
on siihen vastannut soudatta­malla
oikeata kansallisuuspolitiik.
kaa. "On mahdotonta aikaansaada
luottamustajyrkästi tunnastamatta
Suomen kansalle vapaata itsemää­räämisoikeutta
. . . Suomea kansan
vapaaehtoinen, rehellinen IStto Ve­näjän
kansan kanssa! Ei mitään
holhousta, ei-mitään v^vontaa yl­häältä
päin" Tov. Stalin jatkoi:
Toverit! Me olenime saaneet tie­tää,
että teidänkin maassanne pn
samanlainen hallituspula kun oli
Venäjälläkin Lokakuun vallankumo­uksen
aattona. Me olemme saaneet
tietää, että teitäkin pelotellaan nä­lällä,
sabotaasilla y.m., mutta salli,
kaa minun ilmoittaa teille sen ko­kemuksen
perusteella, jonka olen
saanut vallankumousliikkeistä Venä­jällä,
että kaikki nämä vaarat jos­kin
ne ovat todelliset eivät ole suin­kaan
ylipääsfemättömät Nämä vaa­rat
voidaan voittaa, jos toimitaan
jyrkästi ja horjumatta. Siinä ilma­kehässä,
jonka muodpstavat sota ja
hajaannus, yhä kehittyvä vallanku.
mousliike lännessä, ja työväen val­lankumouksen
yhä lisääntyvät voi­tot
Venäjällä, ei voi olla sellaisia
vaaroja ja vaikeuksia, jotka voisi­vat
kestää teidän rynnäkkönne edes­sä.
Tässä ilmakehässä . voi pysyä
pystyssä ja voittaa ainoastaan yksi
valta, sosialistien valta, tässä ilma­kehässä
kelpaa ainoastaan yksi me-
' nettelytapa, Dantonin menettelyta^
pa: uskallusta, uskallusta ja vielä
kerran uskallusta! — Jos^e tulette
tarvitsemaan meidän apuamme, niin
me tulemme antamaan sitä veljelli­sesti
ojentaen teille kätemme. Täs.
tä voitte olla varma."
Vallankumousjulistus Suomen
kansalle annettiin tammik. 27 p.
1918. Sen on allekirjottanut Suo­men
/Työväen Toimeenpaneva Ko­mitea,
puh.j. Eero Haapalainen. Se
kuuluu:
"Suomen työväenluokan äouren
vai:^nkumouksen hetki on lyönyt.
Tänä päivänä on pääkaupungin työ­väki
uljaasti kukistanut sen synkän
harvainvallan päämajan, joka alkoi
verisen sodan omaa kansaansa vas­taan.
.
Rikollisen senaatin jäsenet val­mistivat
maan ' pääkaupungissakin
inhoittavaa yeljesveren vuodatusta
ja salakavalaa hyökkäystä Suomen
järjestyneen työväen kimppuun. Sa­malla
he tekivät itsensä syypäiksi
niin julkeaan valtiopetokseen, että
pyysivät vieraiden valtioiden mo­narkistisia
hallituksia lähettämään
murhajo ukkoja Suomen työtäteke­vää
kansaa teurastamaan. Koko
kansamme vapaus ja elämä oli tä­ten
suuressa vaarassa.
Nyt on tuPlta lahtarisenaatilta
otettu kaikki valta pois. Sen ri-koksölliset
jäsenet olemme määrän­neet
vangittavaksi, missä ikinä hei­dät
tavataan, sillä vankilana olisi
aikoja sitten Pllut sellaisten kan­san
vihollsten oikea paikka.—-Kaik­ki
valtiovalta Suomessa on päätet­ty
ottaa tämän) maan työtätekevän
kansan omiin luotettaviin käsiin. ^
Näin on työväen täytynyt nous- ^
ta omalla voimallaan vihdoinkin pe­lastamaan
itsensä ja koko kansam-me
siitä tnrmiosta ja hädästä, jon­ka
kuiluun rikoksellinen politiikka,
kapitalistinen politiikka on ollut
kansamme syöksemäisilläkn. Kama­lia
ja vaarallisia senaatin ja sen
kätyrien juonia on paljastunut. Toi­sen
lainrikokseh toisensa jälkeen te­ki
tämä senaatti anastaakseen kä­siinsä
valtiovallan, joka itse asias­sa
kuuluu kansaUe itselleen. Näh-