Vapaus, January 13, 1930

              im
tänään Vai
saapuivat
aan
3Ö31F
l211fiF
Hitld Salomaa.
S-vonpiiJan AmerHkkaan Tulo
Emännät Piknetissä
Marimba Band
Underneath The Blue H a w a im Sfaes
Sweet Hawaiian Dream G i rl
Nnllo Romani ja orkesteri
^ .Xcapohtan Nights , . ,
Yjläolevai ovat lO-tuuman recordeja, hinta 7ac.
V VPAUDEN KIRJAKAUPPA
p. o. EOX^69 SUDBURY, ONT.
S
Uusi, kauan kaivattu arvokas kirja
Saapui juuri nyt Suomesta
Tiitä kirjaa ovat jo useat ennakolta tiedustelleet ja
voijnme nyt ilomielin ilmoittaa, että ne, j o t k a haluavat saada
sen itselleen, tai j o l l e k in ystävälleen, hankkia sen joululahjaksi
voivat sen saada hakemalla tai tilaamalla Vapaudeji kirja»
kaupasta Sudburyssa. Kysymyksessä oleva k i r j a o n :
Toimittanut K A R O L I N A E S K E L I N , ent. sairaalanlääkäri.
Avustajina:
IKSTAE
WOLD BACKMAN,
"^airualaiiliiäkiiri, professori.
GÖSTA BKCKER,
.si.<ätauti<)pin professori.
II. FABKITIUS,
mieJisai2-aso{)in professori-
H. I'FI)FHLY,
]jtiinnölJi.syy.sopin ja rotu-l\\",';
k'. vliiiiäär. professori.
V. GliöNIIOLM,
silmätautien t^rofessori.
J. lIACKELSTAxM,
liti motautiopin ent. ylimäär.
professori.
O. VON H E L L E N S,
tervevsopin pi-ofessori.
YRJÖ KAJAVA,
anatomian professori.
ALI KROGIUS,
kirurgian professori.
J. L. L Y D E C K E N,
sairaalan lääkäri.
YRJÖ MEURMAN,
korva-, nenä- ja kurkku­tauti
dosentti.
A. J . PALMEN,
lääninsaii-aalan ylilääkäri
kirurg. dosentti.
P A A V O PIRILÄ,
.sukupuolitautien enntinen
dosentti.
I N A ROSQVIST,
>, H e l s i n g i n kaupungin tuber-kuloosilääkäri.
E L S A RYTI,
bakteeriopin ja serologian
dosentti.
F. S A L T Z M A N,
Mariansairaalan yliläläkäri,
sisätautiopin dosentti.
M. S A V O L I N,
sisätautiopin dosentti.
T. V. T A L L Q V I S T , .
sisätautiopin professori.
E. T A M M I S A L O,
yliopiston hammaslääketie­teen
opettaja.
L T A N N E R,
y l i o p i s t on lääkevoimisteLun
aliopettaja.
G. A. W E T T E S T R A N D,
A R V O YLPPÖ,
röntgenologi.
lastentautiopin professori.
Toinen painos.
neaisa •"Vöittainisen T a l t o " - M r j&
•alikersantti- Mj-yrylaiseile. kuten t^^;
mä Valtti.
Pubeenjohtaja; EtteVö emien ole
nähneet henkuuä ,}ota kirjan teille
antoi?
Halonen: E n ole nähnyt
P:johtaja: Mitä niissä seinäleh-dissä
(Monrepoon talolla) oli?
Halonen: E n osaa tarkemmin sa­naa.
P:johtaja: Esittivät kmketi val-lankiunousaiheita?
Hrnen: E n tiedä.
Tämän jälkeen kuultiin Kerttu
Riihistä. Pitkään kuulustelupöytä­kirjaan
-teki Riihinen joitakin muu­toksia.
Pöytäkirjasta iUneni, että v.
1929 keväällä olivat Monrepoon Jär-jestonuoret
eräretkellä tullessaan
pyytäneet talon lähettyvUlä olevia
sotilaita mukaansa Mom-epoon työ­väentalolle
juomaan teetä järjestä­mässään
teenjuontitilaisuudessa
Sotilaat olivatkin kehoitusta nou-feujjeiäinen
väri oU öUii^t ÖÄldt,
ta" niitä oM .ihaeisestä Käytetty- fi^^
temmän "»Kaa Niissä oU fealkin •
l i i d u n , jauhojen, öljyn, hiilen ,jä
maalivärGL Hähen sininen työpii-s
e r o n ^ oli napittamatta. Sen alia
"^^^ä=^^Än;y Jan. IS
ei oUut mitään paitaa. Valtaisa h.atr;
tu peitti hänen mustan, klehlairai-sen
päänsä, j a hänen molMunat
kätensä olivat syvällä housuntas­kuissa.
Häntä tuskastutti kylmä i l ­ma,
ja minim läsnäoloni näytti
tuottavan hänelle vielä enemmän
mielenapeutta- Hän IcatsahU m i ­nuun
tummanruskeilla silmillään.
— Tupakoitteko? kysäsin. .— En
vastasi hän lyhyestL
Läheisyydessä roikkui kyltti kir­joituksella:
Merimieskoti.
— Oletteko merimies? kysiisin. —
En. — Mitä sitten odotatte? —
E n tiedä. Minulla ei ole missään
muuallakaan mitään oltavaa.
Missä olitte eUen? — Eilen, mutisi
dattaneet. Juotuaan teetä, katsot--^än ja kurtisti kulmakarvojaan
Kirjan koko on 820 suurikokoista sivua *ja on sidottu ko-vnn
vaatekansnn nahkasaranoiden kanssa.
Hinta $6.50
Lähetetään postivapaasti kaikkialle.
xmJne^^^^^^''^ hankkimaan tämä k i r j a itsellenne tai ystä-
VAPAUS, Box 69, Sadbury,OnL
la n.vl
ta ver-l
'ia-t.
ahfc>-j
VäinöJ
i t.vö.j
caiisutl
ätynjtl
i pet-
Tove-j
mial
kuJ-j
: vuo-j
n iä]
ärjes-|
jotto-j
y to-|
TEE, KIRJA JA SOTILAS -1
KAUHEA VALTIOPETOS!
Kuvaava tarina tääkin
Vupurin hovioikeuden 2 osastoUa
pii jälleen käsiteltävänä valtiopetos-me.
Yleinen syyttäjä syytti työ-
TOiehenvaimo Bferttu Riihistä Vii­purista
ja ent. sotilasta Uuno H a ­asta
Kotkasta valtiopetoksen val-
Piistelusta ja vaati heille rangais*
psta rikoslain 11 1. 4 j a 5 pyk.
iiukaan. Aasiassa kuultiin yhtä to-
"-tajaa. nimittäin työmies Toivo
Antinpoika Myyryläistä, kotoi-
Vupurista, Käremäeltä.
ja menneensä toisten tovereidensa
kanssa lähellä olleelle työväentalolle.
Täällä olivat • työläislapset tarjon-.
neet heille teetä ja suorittaneet
lasten leikkiesityksiä. Talolta pois
lähtiessään oU Halonen kertomuk­sensa
mukaan saanut lasten ohjaa­jalta,
jota Halonen ei sanonut n i ­meltään,
paremmin kuin muuten­kaan
tuntevansa, työväen laiilukir-j
a n j a "Voittamisen Taito"-nimisen
kirjan. Laulukirjan sanoi syytetty
kasarmille tultuaan heti polttaneen­sa,
mutta toista kirjaa sanoi näyt­täneensä
toisille tovereilleen ja l u ­keneensa,
jonka jälkeen sanoi tä­mänkin
kirjan polttaneensa. E^
myöntänyt toimineensa valtiopetok-
SeUisessa tarkoituksessa, kuten syyt-
Syytetty Uuno Halonen kertoi k u -
pvan vuoden maalis- tai huhtikuul-a
oUeensa toisten sotilaiden kanssa j teessä sanottim. Uudestaan kuul­telemassa
Monrepoon metsässä I tima» iriyönsi mahdollisesti anta-kemv
okä-mas-
: oD
lOStl-sai
. jos
lesss
aada
osti-ahe-ikä
nss,
ken
:koii
natkat Hämeenlinnan kautta V i i ­puriin
sekä Tui-usta Helsmkun saa­jiin
silloin järjestetyiksi. Postivenei-p
käytettiin matkalla Turusta Tuk-fiolmaan
ja Helsingistä Tallinnaan.
I^j; 1642 saatiin järjestetyksi postitie
ivilpunsta Nyenin (Nevanlinnan)
autta Tallinnaan; Tulchohnasta
prrlantiin johtava postitie jatket-m
v. 1644 Pohjanlahden ympäri
urkuun. Viipurista laitettiin sit-pmmin
postiteitä Käksisalmeen se-r^.
r""^alan kautta Savonlinnaan,
^uaolmasta lähetettiin yksi posti
pidossa Ahvenanmaan kautta Tur-tuim.
Kauan aikaa saatiin tyytyä
"^»nm posLaikulkuilun,"
i t s eH ^°^^™^ksuja järiestettäp«ä rnat.
ä ä n » - n Pituus ja ,ähet^i?nl^^^^ nä^ päivänä nimi "Posttidnmgen".
u s - K J^ätjucmioonottamatta, mutta on noiden ensimaisten sano­e
n - ^ " ^
va-[
tiaj
2
iaa]
,u-t
i in kuljettaa, kirjeitä ja "muita
pieniä esineitä", joista .ei . voinut
kirjeille tulla vahinkoa. Pakettiposti
jäi kuitenkin pitkäksi aikaa kai­kenlaisten
rajoitusten alaiseksi. A-lussa
oli laitokselle sitäpaitsi pan­tu
omituinen tehtävä: sen t u l i toi­mittaa
sanomalehtiä! Valtakunnan-postin
ylipäällikön ohjesääntö vrlta
1646 määrää hänen velvollisuudek­seen
m.m. hankkia itselleen kh--
jeenvaihtajia ulkomailla; mitä huo­mioonotettavaa
hän nUdeh kautta
tai kansliasta sai tietoonsa, piti hä­nen
painattaa ruotsiksi lyhyissä ot­teissa
postinhoitajien kautta ala­maisten'
kesken levitettäväksi. Ruot­sin
vurallisella lehdellä on vielä tä-tuaan
seinillä olleita seinälehtiä ja
laulettua työväenlauluja lasten mu­kana
olivat sotilaat lähteneet ta­lolta.
Lasten ohjaajana toiminut
Rililnnen oli tiedustellut, josko k u ­kaan
sotilaista haluaa ajanvietteek­si
jotain lukemista, johon Halonen
oli vastannut haluavansa, jonka-jäl­keen
R i i l i i n e n oli hänelle antanut
työväen laulukirjan ja "Voitlamisep
Taito"-nimLsen kirjan, huomauttaen
että kli-ja olisi tuotava hänelle ta­kaisin.
Puheenjohtajan tiedustelles-
-sa, kuinka lapset ymmärsivät pyy­tää
sotilaita teelle sillä "eihän tee
ollut heidän", mainitsi Riihinen, et­tä
lapset olivat koko tilaisuuden
teen keiton ja tarjoilun järjestäjiä
ja myöskin teen juontiin kutsujia
Riilainen huomautti, ettei hän ollut
tarkoittanut ollenkaan harjoittaa
valtiopetosta antaessaan kirjan. Tar­koituksena
oli antaa jotain luetta­vaa
sotilaalle, joka sitä halusi. Huo­mautti
myöskin siitä, että hän pyy­si
palauttamaan kirjan j a ettei hän
ole kirjaa "Voittamisen taito" luke­nut,
joten ei tunne sen sisältöä
Kysymykseen oliko Riihinen ennen
kirjojen antamista tai sen jälkeen
tavannut syytetty Halosta, vastasi
Riihinen, ettei ole tavannut.
Riihinen pyysi, että häneltä ta­kavarikoidut
lastenjärjestölle kuu­luvat,
lasten pukuja j a järjestönuor-ten
aakkosia koskevat kirjat va­pautettaisiin
takavarikosta. Koska
mistään valtionpetoksellisesta teosta
ei ole, ollut kysymys, n i i n pyysi syy­tetty,
että kanne hänen kohdaltaan
aiheettomana kumottaisiin.
Todistaja Toivo Myyryläinen, joka
oli palvellut alikersanttina"*feenttä-,
tykistörykmentissä n:o 2; köi^oi kuu­lustelupöytäkirjojen
mukaani näh­neensä
syytetty Halosen kasarmilla
l u k e i n erästä kirjaa, jonka sanoi,
saaneensa Monrepoon työväentalol­ta.
Myöhemmin sanoi saaneensa kir­j
a n Haloselta j a todennut sen olleen
nimeltä "Voittamisen Taito" ja / i l ­moitti
vieneensä kirjan" kotiinsa! jos­sa
oli sen polttartit. E i sanonut Idr-j
a a lukeneensa. Halonen oli kyllä
kertonut kirjan sisällöstä.
Kanneyiskaalin uudistettua syyt-tcensä
ja pyydettyä päätöstä sekä
syytetty R i i h i s en pyydettyä myös v a ­pauttavaa
päätöstä tai vapaalle ja­lalle
heti laskemista, julisti hovioi­keus
annettavaksi päätöksen myö­hemmin
sekä määräsi s3Trtetyt pas­sitettavaksi
takaisin lääninvanki­laan.
:
Neekeri
Päivä sarasti. Nevf Y o r k i n köy-häinkorttelien
kadut näyttivät uni­silta
ja väsyneiltä. Myöhäissyksyn
pohjatuin teki yhtäkkiä äkäisen
hyökkäyksen Jtihdään usvaan, joka
oli lojuUlut rnukavasti koko yön
East Riverin yllä. Vanhan tiiUta-lon
edustalla seisoi muudan neekeri
Hän oli ainoa ihminen koko kortte­lissa,
joka oli näin aikaisin jalkeilla
Utelisinko hänen ammattiaan? Koe­tin
arvioida sitä hänen vaatteidensa
hankkiutuen ilman muuta- lähte­mään.
— Haluattekd* kahvia?
Mies empi mutta puhkesi sitten
sanomaan: — Kirottua — minulla
ei ole senttiäkään. Ja hän veti kä­det
housun taskuista todistaakseen
väitteensä.
— Oletteko merimies? kysyi häii
nyt puolestaan. — E i , olen satama­työläinen.
Neekeri säpsähti. Mies on var­masti
joko rikkuri taikka agitaat­tori,
ajattelin minä itsek.seni. Mut­ta
päätin odottaa ja katsoa.
—, Missä asutte? kysyin. — E i m i ­tään
vastausta. — Saavuitteko tän­ne
etsimään työtä vai kuinka? —
Kyllä, kunhan väin saisin jotakin
— Oletteko rikkuri? Esitin kysy­myksen
sellaisella tavalla, ettei hän
voinut saada selville käsitystäni l a ­kosta,
j a koetin puhua - hänelle ys­tävällisellä
äänellä enkä sellaisella
suorasukaisella tavalla kuin sata­majätkät
pitävät keskenään tapa­naan.
— Älkää välittäkö mitä teen.
Lempokaan el väiltä, onko neeke­rillä
työtä vai näkeekö hän nälkää
kuollakseen.
Läheisen ruokalan keittiöstä tun­keutui
nenäämme eltaantuneen si­lavan
käi-yä. Ystäväni ne ekeri pa­l
e l i ja oli nälkäinen Ja näin, että
hän kalpasi ruoka-ateriaa. Hän oli
nälissään, mutta koetti salata sen
siicsi, että olin valkoisia — muudan
niistä, jotka eivät piittaa likaisista
neekereistä.
Juotuaan kaksi kuppia kahvia ja
syötyään pari voileipää kysäsi hän:
~ Pidättekö tapana käydä kirkos­sa?
— E i , olen juutalainen, vas­tasin
minä. — No, sitten - käytte
tietenkin synagoogassa?
M i e l i n välttää tätä puheenainet-;
ta, mutta neekeri oli itsepintai-.
nen. — Teidän täytyy, oUa uskovai­sia,
sanoi hän, koska olette tarjon­nut
neekerille aamiaisen.
—• K u i n k a kauan olette ollut New
Yorkissa? kysäsin. — Viisi päivää.
— J a tulette kai etelävaltioista? —
Tulen vankilasta? — Missä se s i ­j
a i t s i ? — Etelä-Carolinassa. — M i ­tä
olitte sitten tehnyt? — En m i ­tään.
Ettekö sitten tiedä, että nee­keri
tuomitaan vankeuteen — ei
sen vuoksi, että .olisi suorittanut jon­k
i n rikoksen, vaan siksi, ettei hän
saa tehdä mitä valkoiset.
U U s l ^ tuttavani oli arvoitukselli­nen.
Tiesin kuitenkin, ettei hän
ollut mitä uskotteli olevansa.
— Mutta sanokaas, millä perus­teella
teidät tuomittiin. — On pa­hinta,
ettei tiedä sitä itsekään.
Mustia ystäväni ^untui erittäin
tarkkanäköiseltä. Hän näki, että
o l in hämilläni ja se näytti huvit­tavan
häntä tavattomasti? Ja mik­sikäs
el? Hänhän oli tavannut i l i -
VV. 1638 ja 1643 annettiin uudet
"Kykset. Turusta Helsinkiin
VumH-f ^ Porvoosta tai rSä'. "^^^^^^^^ 4 äyriä,
^^clmasta Tornioon, Käkisalmeen
&5 ^fl!"^ °^ .postimaksu 'lO
Tukholmasta Rukaan 18 äy-luodin
painosta. Ras-tuoiS'!'^
lähetyksistä annettiin
^^^^ äyri vastasi
^Iteuudes.,a sen arvo oU paljoa
mpi, miehen päivätyö näkyy
SSn^^f •^^^^'^^ Suomessa ar-
4 aynn arvoiseksi
r-m^^-' osoittautui pian r i i ^ diSIS?.'?',-'^'^^ "^^«<^tiin E i t - rptiTriS^t^^ Nyt mää-i
- K a n ^ i ^ - J ^ ^ t i a penikul-
Käytettäväksi Talvikelillä Ue-toiK,;,
rekeä. Mikäli- k u n -
i S S o s ^ ^ r ^ ^ ^ - - tärkeä
Postilaitcksen tehtäväksi määrät-main
jatkoa.
K a u t t a niiesiKDlvien postilaitos py­syi
sillä kannalla, jolle se näin oli
tullut. Kaarle X l l : n sotien aikana
mentiii> tietysti taapäin. Postiyh­teys
silloin monin paikoin lakkasi
samoinkifin muutkin rauhantyöt:
VV. 1713—1721 ei ainakaan Suomessa
oUut mitään Js^nnö^täi postia.
Saadakseen postitulot kohoamaan
fifuningas v. 1718 antoi uuden pos-tljärjestyksen,
jonka päätarkoituk­sena
oli laskea lukuisat postitalot
tavallisten verojen j a rasitusten a-laisiksi;
yleisö saisi sensijaan suo­rittaa
suurempia postimaksuja. Heti
kuninkaan kuoltua asetxis kumot­t
i i n ja palattiin entisiin oloihin
EdeUeenkin pidettiin kutenkhi k i i n ­n
i sUtä. että postilaitoksen tuli tuot­taa
kruunulle rahatuloa j a että sen
ohessa valtion kirjeet kuljetettiin
ilmaiseksL
Vapau'denaikana ylläpidettiin Suo-jnessa
postikofittoreja kaikissa k a u -
piingeisMf paitsi Naäht^issa, sekä II-Bkkerön,
Kastelttölzdan ja
(Lapveden pitäjässä) Taskulan kylis­sä.
Maassa oli siiloni 22 posti­konttoria,
mutta niitä kadotettiin 4
kun Suomen alue v. 1743 Turun
rauhan kautta supistui; sensijaan
perustettiin postikonttorit Mikkeliin
Loviisaan j a Ahvenkoskelle. Viime­mainittuun,
palkkaan asetetun raja-pcsttmestarin
tuli osata venäjän­kieltä,
j a hän sai myös toimia h a l ­lituksen
vakoojana avaten' salaa kir­jeitä.
Kustaa I I I :n hallituksen alus­sa
oll sitäpaitsi postikonttoreja
Naantalissa, Kangasalla, Karjalla.
Liperissä, Vehmaan Vuikkllässä sekä
jonkun aikaa Anianpellossä; sittem­min
tulivat lisäksi Heinolan, Kuo­pion,
Tampereen, Joroisten, Lau­kaan
j a Tohmajärven postikonttorit
Siinä osassa Suomea, joka v. 1809
luovutettiin Venäjälle, oli s i l l o in 33
postikonttoria.
Varsin omituisena seikkana mai-nlttaltoon,
että kansamme .käytän­nöllinen
äly noin vuosisataa ennen
kuin viranomaiset ryhtyivät vas­taavaan
toimeen, oli huomannut
postilaatikkojen tarpeellisuuden. E r i
paikoissa lienee oilut tapana panna
kirjeet onttopuihln tai puupönttöi-hin,
joista ohikulkeva postiljoon-ne
korjasi lähimpään postikontto­r
i i n viedäkseen. Vanajan kirkko­herra
Tuomas Pachalenius mjn. tä­män
johdosta joutui v. 1748 vainon
alaiseksi, muka vatliollisten- sala­hankkeiden
ajajana. Syystä eräs
puolustaja huomautti, ettei sopi­nut
asettaa ainakaan vaarallisia sa­laisuuksia
valtatien v^arteen, missä
ken hyvänsä saattoi niitä katsella.
Postimaksut olivat kauan pysy­neet
entisellään, mutta v. 1767 ne
koroitiettiin äyrillä luodilta, katso­matta
matkan pituuteen'. Raha-arvon
laskeötuminen - sekä valtion
yhä tuntuvampi rahantarve lienee
neekeri oU tilaisuudessa ilvehtiä
rkostannuksellani ja minä annoin
'haneiie vapaan vallan pitää minua
sukkeluuksiensa maalitauluna. — Ei
tee • taitään, ystäväiseni, ajattehn
^ilnä. Sano vain mitä mielit - n.i:
valtoisesta rodusta.
— Onko teillä enemmän kahvi­rahoja?
kysäsi hän. — On kyllä
ja muiä tilasin jälleen kalivia voi­leipäin
kera.
— Presidentti Lincoln ei tahto­nut
vapauttaa orjia senvuoksl, että
olisi ollut orjuutta vastaan, lausui
neekeri yhtäkkiä.
— No, mutta, keskeytin muiä
sanokaas nyt, miksi jouduitte van­kilaan?
— Siksi, että minut lähetet­t
i i n sinne. — Mutta mistä rikok.st>s-l
a?
— Rikoksestako? Neekerin ei tar­vitse
tehdä mitään rikosta joutuak­seen
vankilaan. Valkoineix herra
tulee minun luokseni, kun ci ole
ketään läheisyydessä ja sanoo jul­keasti:
"Kuulehan, neekeri. Tiedät­kö,
ettei yksikään välisinen etelässä
välitä rahtuakaan siitä, vaikka kuo­lisit
kuin syyhytautinen koira ka­dulle
j a . . . " — "Tiedän, ilman että
teidän tarvitsee sanoa sitä." — Mut­ta
minä en välitä mitä ihmiset
sanovat", jatkoi hän. — "No mitä
sitten tahdotte?" — "Olet köyhä
neekeri, ja nyt .saat einä ker­rankin
syödäksesi tarpeeksi. Tässä
on smulle kolme dollaria, nnilta
lähde matkaasi huomisaamuna". —
"Otan mukaani sisareni Ruthin ja
lähden" sanoin minä sävyisästi, silla
tiesin mihin hän tähtäsi. — " L i k a i ­nen
neekeri" huusi herra ja kii­rehti
matkaansa. — Ja seuraavani^
aamuna sanoi tuomari: "Saatte kah­deksantoista
kuukautta vankeutta,
koska olette loukaimut valkoista
herraa". ; ,
Mutta ettekö sanoneet tuoma­rille,
että valkoinen herra mieli os­taa
sisarenne kolmella dollarilla? —
Neekerikö antaisi selityksiä, selityk­siä
tuomarille? Hah hah haa! —
Miksi tuhtte New Yorkiin?? — R i k -
kurivärvääjä!
Sanottuaan tämän suuntasi hän
tarkan katseen minuun nähdäk.seen,
muuttuisivatko eleeni. Minulle oli
melkein mahdotonta hillitä itseäni
taikka salata kummastukseni. Hän
tahtoi tietysti ärsyttää minua. Mut­ta
se ei onnistuisi hänelle. Hän
sai minut luonnollisesti hämilleen.
Muistan kuinka minä kerran ai­join
matkustaa erääseen suureen
kaupunkiin, missä oli puhjennut,
lakko, mihin minä olin innostunut
ottamaan osaa. Mutta kun minulla
ei ^ ollut senttiäkään, Ilmoittauduin
minä eräässä; väryäystohnistossa . r i k ­kuriksi,
ja niin sain suuremmassa
toverlseurassa ajaa maksuttomasti
15 sataa mailla —• kaupunkiin, mis­sä
oli l^kkotaiatelii. Samana päi­vänä
pehmensimme, me erään rik­kuri
työkunnan. Nyt tuotti minulle
päiinvaivaa, oliko musta ystäväni
todellinen rikkuri väl esittikö hän
vain • samaa osaa kuin minä aikoi-
— Eikff'Telstäkin ole kosto suloi­nen?
puhkesi hän lopuksi sanomaan.
— -Aijotteko siis! kostaa satamatyö­läisille
rikoksen, minkä tuo etelä­valtion
herra teki? — Vain yksikö
herra? Näin kerran viisituhatta
henkilöä, vieläpä kalkki paikkakun­nan
kermaa, joka on aina ostanut
veljiäni ja siskojani — j a joukossa
oll lapsiakin —, kaikki tanssimas­sa
nuotion ympärillä, minkä yllä
käristettiin kahta neekeriä.
— Kirottu raakalalsmäluus!
— Raakalaismaisuus! Se on jota­kin
erikoista teidän rodullenne, o-llttepa
sitten vapaamielisiä taikka
äärinunäisen jyrkkiä eli mitä ta­hansa.
Teillä el ole mitään sitä
vastaan, että meidät vapautetaan
Paatin antaa hänen olla olois­saan
ja eanoa mitä tahtoi. Mntt»
hänen silmissään oU sellainen kär­sivä
ilme. Jokaisella sanalla puri
tiun huulensa yhteen ja hänen sU-niäixsä
loistivat. Mutta tiesin, ette!
tämä ollut kalkki mitä mustalla ys­tävälläni
— nimensä oli Raymond
— oli sanottavana. Hän kantoi jo­takin
salaisuutta. Hänellä öli jokin
toinen tarkoitus elämässä eikä suui-kaan
se, että sai piikitellä valkoi­sia
miehiä katkerilla huomautuksil­laan.
Ja nyt paljastaisi hän sen m i ­nulle.
T u l i myöhäisempi. Kadut olivat
jo täynnä ihmisiä, ja oll aika. että
tein vahtikierroksenl satamassa
Seurakumppanml huomasi tämän,
— Niinpä niin, y.stäväiseni, on jo
aika, että aiuiatte minulle pällihi
sen jolidostti, että minä olen rik­kuri
ja te lakkolainen. Hän loi
minuun surnmiellsen katseen, ja
tiesin, että hän puhui totta. Päätin
puhua avoimesti kanssaan. Loin tiu­kan
katseen häneen ja huudahdin
suuttuneena:
— Missä oikeastaan asutte? — II-vehtijä,
huomautti hän. — Älkäähän
nyt, on tarpeetonta veljata enää..
Tuokion äänettömyys. ^
— Oletteko koskaan alkaisenunln
ollut tekemisissä neekerin kanssa?
kysyi lian? — Kyllä, olen nukku­nut
samalla vuoteella neekerin kans­sa
kerran, kun olm vankilassa, ja
kuitenkaan en ollut pakotettu sii­hen.
Mutta me olimme hyviä to-veruksia.
— Tunnustelkaahan tätä kättäni
sanoi neekeri. — Mitenkäs tämä luu
on rikkoutunut tässä oikealla puo­lella?
— Se murskautui satamala­kossa.
— Ja mitä te teette täällä?
— Olen sanonut' neekereille, että
lopettavat työn j^satamissa, kun te
ryhdytte lakkoon? Valkoiset veljem­me
tulevat vasta voittamaan slna
päivänä, kun mustat työläiset kiel­täytyvät
suorittamasta rikkurltyö-
Ui.
— Suurenmoista! huudahdin m i ­nä.
Mutta me emme ole vielä onnis­tuneet
saamaan valkoisiakaan lak­kaamaan
työstä.
— Ei tee mitään! Meidän on
saatava mustat alkamaan la!kon. Tä­mä
tulee tuomaan paremman ehey­den
työläisten keskuudessa.
Kimeä vihellys keskeytti meidän
keskustelumme.
— Tämä oll merkki neekerltyö-lälsllle.
että Jokkalsivat työstä ja
ryhtyisivät mielenosoitukseen. Meilä
on vain pari minuuttia käytettävä­nämme.
Klhuhtakaamme!
Aurinko paisiloi kirkkaana tyy­nen
välimeren yllä. Runsaasti heit­t
i se säteitään i-annallckin, jossa
nojatuoleissa loikoili r i k k a i t a ihmi­siä
miltei maailman k a k i l t a ääril- haukkoi ilmaa. Hän hoippui edes
kuiyaa maantietä: yaonstooji;: nos­taen
.sankah tomapilven Jälkeensä.
Loivasti nousi tie^ kaarrellen vuo­ren'
kopeita; Bauäkalta t i i n tm aa­tossa
istuminen. "On. saatava r a i -
t i s i a vuoristoilmaa, että saisi ruo­kahalua".
" A j a nopeammin!" Ja
nuolena, k i i t i hieno auto . 1 .
— Jeannine oli kuullut; että
löytyy ihmisiä, j o i l l a on a i k a a niin
paljon, etfä eivät tiedä miten sitä
kuluttaa. N i i n paljon .".. n i i n pal­j
on ! Jeannine ei ollut ikoskaan
nähnyt " a i v a n läheltä" noita omi-t
u i s i a ihmisiii. Jumalia leinevät-k
i n . . .
Jeannine ei ole milloinkaan ol­lut
täysin terve. Hänellä on si-
.säänpainunut rinta, luisuf olka-pi'iät
j a riutunut ilme. Sihnut pa­loivat
kuopissaan j a punaiset täp­lät
poskilla kertoivat keuhkotaudis­ta.
Jeannine^oH hyvin heikko. Hän
oli saanut koko aamupäiviin kan­niskella
puFlokoreja purolta teh­taalle.
Purossa oli pulloja huuh­deltu
j a hänen oli ne kanneltava
tehtaaseen j a täytettävä kirpeällä
«inillä. Puoleen päivään asti oli
sitä työtä täytynyt tehdä, nyt o li
vietävä hotelliin vihanneksia "ja he­delmiä.
Jalkaisin hän alkoi taival­tamaan
kohti kaupunkia, taluttaen
aasia, jonka selkään oli la.stattu
vihanneksia. Olkapäillään hän kan­toi
hedelmä vasua. Heikko tuulen
henki no.sti maantieltä hienon pö­lyn
joka tarrautui kurkkuun ja
teki olon rasittavaksi. Puolimat­kassa
hän istahti levähtämään ma­talalle
kiviaidalle joka oli maan-liien.
rotkonpuolei.sella sivulla.
Vanha Pierrot tuli kaupungista
puin aasillaan ratsastaen. Hän kat­seli
tyttöä verestävillä tulehtuneil­la
.'filmillään j a a f i i t t i keskustelun:
—- Hyvää päivää Jeannine!
—^ Hyvää päivää ukko Pierrot!
Kuinka on silmienne laita nyt?
Ne näyttävät niin Kairailta että. ..
— Huono.stihan se on tiiman nä­kemisen
laita, mutta minkä teet, ei
ele varaa «iltaa hoitoa. Jos aaSin?
myyn ja rahalla yritän parantaa
.silmiäni niin miten käy työni ja
elämäni. I'^i! Aa.sia «n voi myydä,
mutta näkemättäkin osaan kulkea
tämän matkan. Mutta kuinka on
sinun laitasi tyttö! Näytät huo­nolta.
— Minun ruumiini kuolee j u py­himykset
ottavat sieluni ikuiseen
iloon. Tunnen sen!
:— Voi Jeannine parka, työ on
sinun tuomiosi, pyhimykset j a yk­sinkertaisuus
pyövelisv j a nuo t u o l ­l
a ' s a a v a t k a i k e n . . . nauravat si­nulle
j a näuravait m i n u l l e . . , Ot­tavat
kaiken.
Loistoauto sinkosi e s i in tien mut­kaista
ja kiiti huimaavai^ vauhtia
ohitse. Ukko P i e r r o t in aasi hyppäsi
syrjään, ollen pudota ratsastaji-neen
itieltä rotkoon. Sakea sumu
sulki heidät syliinsä. Jeanninea
ahdisti. Silmät Tere.stivät'"ja hän
Js4
.ia
koko—Canadaa varUn m^t^^äoa,
ikaikkta niaaä virallläeUft edtist^->^
selle k u u l u v i a tehtäviä, aakai :J
seja matkustusta varten kotiiiaaä^/IS
han tai mnualle, väfivistaa^aidaldicfc^^^^
joja^; käännöksiä y.ni.^ selviftäSfji^;^^!
r i n t k - j a muita Suomen -'keai^ätS^M'
s i in kohdistuvia asioita. u^r&ih
Osoite:
- CoDsuIate General of
Room 918
1410 Stanley Street, Montröal.
(Corner St. Catharine and Stanley)
AKSELI RAUANHEIMO,
pääkonsuli.
Lisäksi on Suomella edastajizia , ''-^
Canadassa: Konsuli E r i c k lixH- ""-ii^
te. Port Arthur. O n t . — r A d i e l , ,«
Saarimäki, K19 B a y S L , Toronto. '"5:1
Ont. - i - H . P. A l b e r t Hermanson,
479 Main St., WinnipeB. M a m i -
Thomas Franssi. Box L, Gopper
C l i f f , Ont. — Charles E . Magnus­son,
64 Dock St., Saint John,
— G. W. Törnroos, 551 H o w e S t .,
Vancouver. B , C .
mlsen. joka oli tuhma taikka hu- orjuudesta sen vuoksi, että valkoi-maaninen
taikka kylliksi hyväntah­toinen
kohdellE^^een neekeriä ver­taisenaan.
Miksei hän siis käyttäisi
hyväkseen tilaisuutta? Mitä taas m i ­nuun
tulee, olen minä aivan liian
Itsekäs tullakseni lyödyksi henkises­sä
kiistassa, mutta tässä tapaukses­sa
olin muiä iloinen siltä, että
ollut syynä toimenpiteeseen. V. 1807
postimaksut jälleen koroltettlln, tällä
kertaa puolella määrällänsä. Mak­su
oU silloin Tukholmasta Tur­kuun
20, Loviisaan 27 j a Ouluun
30 äjTlä, mikä nimellisesti olisi 40
54 j a 60 penniä. Käypiin hintoihin
nähden summat vastaavat paljoa
suurejnpia määriä. *
Enemmän kuin 50 vuotta sai vie-
-ähtäneeksi 1809 v : n jälxeen, ennen­k
u i n aikaansaatiin huomattavia
muutoksia Suomen postlolojen alal­la.
Perustettiin uusia • postikontto­reja
Jyväskylään, Joensuuhun, Via­poriin
j a Alavudelle, mutta sen s i ­laan
Laukaan, Vinkkllän j a Ruot­sinsalmen
konttorit lakkautettiin
Kastelholman postikonttori, joka oli
ollut jonkun aikaa Skarpansin eli
Bomarsundln linnaan sijoitettuna,
s i i r r e t t i in linnan kadottua entiseen
paikkaansa. Maassa oli 1860-luvun
alussa yhtä paljon — tai- oikeammin
sarioen yhtä vähän — postikontto­reja
kuin vuolssadan alussa.
Joskin näeniiälsetti pysyttiin pal­kallaan,
tapahtui kuitenkin edistys­täkin.
Jo Ruotsin vallan aikana o li
S;ssa laiskettu lisätaakkojä kansan
hartioilel välttämättömän yhdyslilk-keen
parahtamiseksi: kihlakunnan-postin
kautta oli järjestetty virka*
kirjeitten kanto seutuihin, mihin
postia ei muuten oUiit saatavissa, ja
yksityinen kirjeenvaihto on sekin
siitä aikaa myöten hyötynyt. Välis­tä
annettiin hieman hyvitystä tä­män
velvollisuuden suorittajille, mutr
ta tavallisesti koetettiin olla kruu-nunkukkaroa
rasittamatta, m. m
pyrkimällä urakkajärjestelmään, jo­ten
taakka oUsl jakautunut uesam-pien
suoritettavaksL Kyytilaito.-? kun
vähitellen parani, muun muassa s i ­ten,
että majataloja tuli enemmän
ruvettiin- kuljettamaan pbstia taval-set
pohjoisten valtioiden herrat tar­vitsevat
meidän työvolmaanune
mutta te ette tahtoisi koskaan jou­tua
yhteentörmäykseen etelävaltlo-laisten
kanssa sen takia, että nämä
paistavat elävältä neekerejä. Sel­laiset
pikku selkat\elvät liikuta tei­tä.
lisistä k.vytlmaksuista: kruunu kor­vaa
ulirauksensa sillä, että se pe­ruutti
postitalojen vanhat vapau­det,
Turusta Pietariin vievällä val­tatiellä
tämä muutos tapahtui v.
1816, useimmissa muissa osissa maa­ta
V. 1845. K u n höyrylalvaliike a l ­koi
Suomen rannikoilla, otettiin se­kin
postin palvelnkseen — tosin
epäillen. V 1838 ruvettiin sillä ta­voin
lähettämään postia Ruotsiin
ja Tallinnaan; vakuutettu posti sai
kuitenkin toistaiseksi mennä "^muka
turvallisempaa maantietä. Talvi­postia
Ruotsiin saivat Ekkcfön ta­lonpojat
yhä toimittaa, j a sen joh­dosta
he v;sta 1717 nauttivat va­pautusta
merisotllaltten asettami-se.
sta, jonka ohes-sa heille v:sta 1816
maksettun 12 hopearuplaa kultakin
15 prstä joulukuuta 15 p:ään huhti­kuuta
tekemältään postimatkalta.
Tämä kuljetustapa on aikojen ku­luessa
maksanut lukemattomien
hengen tai terveyden, j a vasta kun
talviliikenne Hangon kautta 1870-
luvun • lopussa alkoi, on siltä luovut-tu;
Klhlakunnanpo.stln säilyttämistä
ajateltiin vielä 1870-luvulla, mutta
valtiosäädyt vaativat tämän rasi­tuksen
poistamista sekä valtlopo.stln
laajentamista; tämä parannus ta­pahtui
1880-luvulla. -
Edistystä huomataan myös posti­lähetysten
lukuun nähden. Alus­sa
19 :ttä vuosisataa r i i t t i yksi vllk-kcpostt
pääkaupungista tärkeimpiin
maaseutukaupunkeihln, mutta kaksi
oli tarpeen jo vuosisadan keskipal­k
o i l l a ; linjalla Turku—Helsinki-
Pietari kolmaskin havaittiin tarpeel­liseksi
v. 1848. Suuri ei liike sit­t
e n k i n ollut. Toista sataa kirjettä
viikossa meni maailmaan sellaises­ta
paikasta kuin Tampereelta, eikä
kirjeenvaihto muista kaupungeista
ollut gnurempi. Joka kirje oli mer­ta.
Englannista, Saksasta, Ameri-ka.
sta, vieläpä Austraaliasta oli r i k ­kaita
rientänyt tänne talveaan
viettämään. Kuinka kirjavaa ylei­sö
oli, huomaa parhaiten t a r k k a i l ­lessa
juorulehtcä, joka ilipestyy
lauantaisin. Mr. sc j a se oli t u l l ut
Uudesta Seelannista. Oli niin ja
n i in rikas. A.settui asumaan ho'-
t e l l i Vestminisfteriin. Madame C
asui erään hämäräperäisen suku­laisensa
kan.ssa samassa hotellissa,
mutta mistä oli t u l l u t ei ollut tie­t
o a . . . jne. j n e . . . . loppumatto^
miin. Aurinko hymyili leveästi näh­dessään
kuinka amerikkalainen Mi.ss
Doran osti itselleen nuoren —
uuden — rakastajan puhtaalla ra­halla.
Eikä aurinko voinut olla itke­mättä
huomatessaan, että "Eno
.lames" .sai neljännet rukkaset sen
tähden kun ei ollut "täyttä miljoo­naa".
— Eikä aurinko voinut sille mi­tään,
ettii tie j o k a kulki vuoristoon,
oli kuiva j a tomuinen.
— Ylpeänä k i i t i hieno laatuauto
takaisiin kuin tukea etsien j a kaa­tui
sitten .suulleen maantielle. Uk­ko
Pierrot ei voinut nähdä mitään,
sillä hieno tomu sunkeutui häAen
tulehtuneiden luomiensa väliin ja
silmät täyttyivät kyynelillä. Sai­raat
luomet olivat ikuih itulessa , . .
Tomä oH jo aikoja sitten häl­vennyt,
mutta vielä istui Jean­nine
kuin hervoton. Ankara yskä-kohtaus
j a verensyöksy olivat hei­kentäneet
häneit kokonaan. Hänen
ajatuksissaan pyöri eräs kaunis sa­tu,
— sama satu joka oli saanut
hänet jättämään köyhän kotinsa
kaukana vuoristossa —, että täällä
välimeren rannalla, suurien vuo­r
i en j a meren välissä, on ilmasito
parhainta parantola i l m a a . ..
A H AA
S U O M E E N
Kurssi Suomen M:kkaa
3900
Canadan Dollarista
Lähetyskulut:
40c lähetyksistä alle $20.00, 60c
lähetyksi-stä $20.00—$49.ÖD, 80c
lähetyksistä $50.00—$79.99 ja
$1.00 lähetyksistä $80.00—$10<^.OO
sekä 50c jokaiselta seuraavalta a l ­kavalta
sadalta dollarilta.
Sähkötanomaiabetyktistä OVat lä.
hetyskulut $3.50 lähetykseltä.
Suomen rahaa ostetaan. KurSBi
$2.45 sada.sta Smksta.
Tehkiyi lähetykset osotteella:
V A P A U S ,
Box 6D, SUDBURY, Ont.
/UI»
(rt
Lahapilettejä myydään.
Tiedustakaa piieHiäsioW'
Vapaudelle- ottäväö läiiaväHtyJi"itjK
siä yastaan ipyös^cin:/ e,.;;; ,} , ! : • ^.^ttr,
PORT ARTHUR mANeU: .
'316' Bay Street! ' '
Port Arthur, Ontario
VAPAUS AJONTREAl^BRANCH
llOö st. Antoine S t ,
Montreal, Qiie.
kittävä siihen "karttaan", joka seu­rasi
postia j a joka oU alkuperäisenä
tai jäljennöksenä pantava vastaan­ottopaikan
postikonttorin seinään.
Siltä jokainen sai ottaa selkoa, oli­ko
hänelle tullut kirjeitä; vasta
1860-luvulla alkoi kirjeitten kotiin-kanto.
. Toisenlainen kuin nykyään oll
siihen aikaan kirjeenvaihtokin. A l ­kaa
ja huolta uhrattin kirjeen laa­timiseen,
.ia jollei käytetty paperi
taidolla kokoontaitettuna' muodostu­nut
lakalla suljettavaksi, tehtiin
kirjettä varten eri kuori. Sellaisen
tekorrise.ssä olivat vanhan ajan her-,
rasmiehei koko mestareita, ja .sy/-,
västi he kauan halveksivat noifa
valmiita, kumilla .suljettavia kirje­kuoria,
jotka nyt ovat kaikkialla
käytännö.ssä. Harvoina tunteina
postiluukku oll avolnnd, ja onneton
se, ken sattui tulemaan myöhään
tai oll unohtanut varustautua ta­saisilla
rahoilla suorlttaaksensa mat­kan
pituuden j a kirjeen painon m u ­kaan
laskettavan maksun. Postimes­tarit
olivatkin siihen aikaan pelä­tyimpiä
herroja eivätkä suinkaan
yleisön palvelijoita.
K a i k i s t a parhaiten kuvaa posti-meritkien
käytäntöönottamihen uu­den
kehitysjakson luonnetta tällä
alalla, onpa, se suorastaan ollut sen
tärkeimpiä edellytyksiä.
Aina 1840-luvun alulle saakka oli
Suomessa voimassa kokonaista kym­menen
erilaista maksuastetta, 4:stä
16:een kopeekkaan hopeaan, riippuen
postin kuljettavasta matkasta. Mut­ta
kesäkuun 11 p:nä 1844 määtät-t
i in yhtäläinen maksu omassa maas-f
, matkan pituuteen katsomatta, IC
peekkaa luodilta, "jonka ohessa
me armossa olemme tahtoneet
myöntää, että myöskin leimattuja
kiijekuoria voipi kirjeerivailidossa
Aaron Linder
Hyväksi tunnetun chicagolaisen
maalausisonnusliikkeen edustajan^
Canadan postiosoite on: Box 393
Port Arthur. Ont. (TP
AARO KlVimi^ > --^''^ -'-i^
KirkIandiLaace,'iOnt. ia.
JOIIN'vuoki '5
South Porciipine, Öit .
CHARLES HAAPANEN,
Ospuskauppa, Timmins, Ont.
:GHN WIRTA,
db'l Broaview Ave,, Toronto, Ont. -
DAVID HELIN,
eri paikkakunnilla Keski-Ontarlossa ..
Auringonnousu kuusta
katsottuna
maan rajafn sisällä käyttää koet-teeksl
3 vuoden aikana, ja on l e l -
mamaksu vähimmästä sellaisesta
kirjekuoresta oleva 10 kopeekkaa".
Saman vuoden marraskuun 23 p:nä
.säädettiin .musta 10 kopeekan ja
punainen 20 kopeekan leima v i r a l l i ­s
i in kirjekuoriin painettavaksi Ja
v : n 1845 alusta'käytettä vaksi. Suomi
o l i kolmas maa niistä, joissa tämä
uutuus tuli käytäntöön; Englannissa
oll toukokuun 6 p:nä 1840 määrätty
kahdenlaiset leimat kirjekuoriin;
Braunschweig oll marraskuun 24
p:nä 1844 ottanut saman askeleen.
Noita määräyksiä lelAatuista kir­jekuorista
on seuraavina vuosina
eri kerroin uudistettu.
Ulkomaille menevistä kirjeistä jäi­vät
toistaiseksi mitä erilaisimmat
maksut suoritettaviksi, sillä posti-olot
olivat vielä paikoittain aivan
vanhanaikaisella kannalla. Mutta
kuuluisa englantilainen Rovirland
H i l l oli V. 1837 julkaisemallaan
"Postin uudistaminen, sen tärkeys
ja mahdollisuus" nimisellä kurjasella
saanut aikaan senkin, että v : n 1840
alusta ruvettiin käyttämään posti­merkkejä
Englannissa; Brasilia
muutamat Sveitsin kanttonit y.m.
olivafl 1840-luvuUa ryhtyneet sa­maan
päästiin yhtä pitkälle: Suomes­sakin
päästiin yhtä pitkälle: helmi­kuun
26 p:nä 1856 myönnyttiin
postimerkkien käyttämiseen, "koet-teeksl"
kahdeksi vuodeksi. Postimak­sut
olivat 5 j a 10 kopeekkaa mat­kan
mukaan. Lopullisesti otettiin
postimerkit Suomessa käytäntöön v.
1857. Jolloin niitä ruvettihi käyt­tämään
Venäjälläkin; maksu oh
S:ssa määrätty penneissä. Samaan
aikaan kuin postimerkkejä ruvettiin
myös käyttämkään postilaatikkoja
j o l h i i i jokainen sai laskea maksetui:
kirjeet, — J . K .
Eräässä Amerikan observatoriossa-on
valmistettu mitä mielenkiintoisin
klnofilml, jonka voi täydellä Syyllä
merkitä huomattavaksi saavutuksek­si
nykyisessä tähtitieteessä. Filmi
kuvaa auringonnousua Kuusta kat- •
sottuna, ollen enslmälnen laatuaan
kinoaparaattla, jossa tavallinen ob­jektiivi
oll vaihdettu teleskoopin
objektiiviin. Filmauspaikaksi, "kuuk*
si", valittiin sammuneen Eopeml-kus-
tuUvuoren kraateri, jonka syvyys
on 2570 m. -ja Jeyeys 96 km. Pilraiku-vlen
otto täytyi suorittaa sata. ker­taa
hitaammin kuin tavallisesti, ts,
yksi kuva joka 6 sek. kuluttua.
Tämä s i l ^ l , että nousevan aurin­gon
valo kuun pinnalla liikkuu hy­vin
hitaasti, ;ainoastaan 13.5 km.
tunnissa (maan pinnalla 1500 km.
tunnissa). Tämä ilmiö on selitettä­vissä
siten, että Kuu ensinnäkin
l i i k k uu paljon hitaammin akselinsa
ympäri kuin Maa, toiseksi on se s i ­tä
koko joukon pienempi. Pyöräh-tääkseen
kerran' ' akselinsa ympär)
tarvitsee K u u siihen 27 1J2 vduro-kautta
samanaikaisesti kun sen h a l ­kaisija
on v a in neljäs osa m a a n h a l ­kaisijasta,
p n siis _ yinmärrettävää:
että jokainen Kuiin pinnan osa
l i i k k uu näin ollen hyvin hitaasti,
jololn auringonvalo leviää sen p i n ­nalle
myös -hitaasti- samassa suh- •
teessä. - • -. ' • • .1.
Filmiä pidetään muuten erittäin
onnistuneena. Sitä katsellessa saa
katsi^a selvän kuvan siitä, että
auringonnousu kuusta katsottuna
näyttää aivan toisenlaiselta kuin
täällä. K u n K u u l l a ei ole ilmake­hää,
el siellä ole aamiuhäaiärää
kuten täällä. Kirkas v^alorenga^ t a i ­vaanrannalla
laajenee laajenemis­taan,
samalla Ikäänkuin työntäen .
edellään pimeyttä.
K a i k k i tämänäkyy kankaalla e- .
rittäin hyvin. Ensin näkyy, miten :
kirkas valojuova ilmestyy kraaterin
semämälle, heittäen kaikista ; epä-: ^
tasaisuuksista pitkät, selvät varjot.
Sitten jättiläismäiset varjot vähitel-;-
Ien pienenevät j a lopuksi auringoä- ^ ^
valo täyttää koko rotkon.
• IA
•ii;;.:..]
"im»
- ^% ^m