Vapaus, June 24, 1922

              No. 73. Uuaittama. keäk. 24 - Satarday, Jane 24th.
Asiantuntija arvostelee Soihtua
jos yrittäisimme
tietävät kyllä pitää varansa, miten
meikäläiset pidetään aitauksien ul­kopuolella....
Joulua me kadunlapsot
odotamme suurella jännityksellä:
Silloin tarjotaan meille illallinen
intekaapa allaolevat rivit niin" huomaatte että Soihtu on tilaamisen I Pelastus-armeijan toimesta. Silloin
LuieM-^F viedään meidät pesuhuoneeseen, jos-rroinen
julkaisu:
tTeidän ei todellakaan tarvitse hävetä julkaisuanne. Puhun sen
lionäö-tä. =illä sisältöön,en ole vielä ehtinyt lähemmin tutustua.
«Taittaniinen on suoritettu erittäin hy«n ja teillä näkyy olleen
. .j^yi«äiine kauniita otsikkokirjaimia' ja sieviä linjoja ja niitä on
' itattu Inväilä maulla. Tuskimpa meillä on amerikoissa ilmestynyt
\tään julkaisua suomalaisten kesken, jonka voisi asettaa Soihdunne
K. A. Suvanto».
Kuten tiedämme on K, A. Suvanto, .'unikin toimittaja, itse taiteilija
cfltä ankara arvostelija ja kun hän antaa tuollaisen lausunnon niin pitäi­sipä
julkaisumme minkä tahansa proletaarin käteen ja tutkittavaksi kel­vata-
Soihdun hinta on ainoastaan 40c ja on sitä vielä joitakin satoja
bppieita jälellL vAPAUS,.
Box 69, Sudburv, Ont.
ianniaLyra. Loisto on mitä suurin
.isäpuolellakin hotellissa. Kun hei­dät
on Baatettu huoneisiinsa, niin
ialuarat naiset saada «kylvyn» en-icn
aterian alkamista. He näet
ovat «vä.^yneet ja rasittuneet» mat-
•asta, joten se on ihan välttämä-
•ön! Lämpöinen «kylpy maidossa»,
on niin <'virkistävää.» Se näet tekee
lihoj! hienoksi ja pehmeäksi» että
•ekin on välttämätön. Niinpä tie­tenkin!
Mutta voimme tähän sivulli­sena
huudahtaa: Silloinkuin ylhäi­sö
kylpee lämpöisissä maito paadeis-sa,
niin ei maitoa pidä puuttuman.
Mutta, kaupungin, noin 150,000 pie­nokaista
kärsii ja nääntyy nälkään
maidon puutteessa,... Missä on vika?
Heidän puolestaan ei kukaan sano
että maitoa t ä y t y y olla ravitsemassa
nälkäisiä lapsia! Eipä tietenkään.
Ja samalla aikaa kuin toiset Mvele-vät
sametilla peitetyillä käytävillä,
ovat asukkaat repaleisina ja
puoiialastomina vaatteitten puuttees­sa....
Missä on vika? Ja silloin kuin
toiset käyvät ruusujen keskellä, niin
saavat toiset kävellä kier'louhikois-sa,
saadakseen jotain elämisen mah­dollisuutta
— — hakäcaamalla ja
tasoittamalla käytäviä parempiosai­sia
varten. Eikä kukaan tule sinulle
muistuttamaan jos olet kätesi eli
jalkasi reväissyt verille tuota työtä
tehdessäsi kukaan ei sinusta
välitä, sillä sinä olet vaan raaka
työjuhta! Ja sinä kärsit raskaan
työsi .lisäksi kurjuutta ja nälkää,
jolloin sinua sanotaan laidaksi lur­jukseksi!
Siinä on palkkasi työstä,
jota teet henkesi uhalla. Missä on
vika?! Kun aterioiminen oli päätty­nyt
hotellissa, niin oli jo ilta kä­sissä
— se oli ollut vasta päivälli­nen.
Punainen, tulinen ranskalai­nen
viini ja vihertävän harmahtava
shampania, pitivät seurueen hilpe­ällä
tuulella. Orkesteri soitti itsen­sä
uuvuksiin, mutta kukaan ei toki
ajatellut heitä, että hekin tarvitsei-fiivat
«jotain» syödäkseen ja juodak-seen....
he olivat työläisiä — henki­sen
työn tekiöitä. Mitäpä heistä.
Onhan heillä, «aikaa» semmoiseen,
tuin syömiseen. Oli aika lähteä te­atteriin....
Naiset pukeutuivat avo-kaulaisiin,
loistaviin iltapukuihinsa.
Jalokivien häikäisevä loisto oli ta­vaton!
Kavaljeeriensa jumaloimana
ja «auttamana», menevät he kau­pungin
hienoimpaän teatteriin naut­timaan
taiteesta, jota tarjoavat par­haimmat
kyvyt. Siellä näytetään
historiallinen draama: «Julia ja Ro-
"60» jota .nykyään näytellään ym-
Pan sivistyneen maailman liik!kuva-inva
teattereissa. Ja saa tuo kau­nis
kappale katsojansa pitäneeksi
hurmaavassa jännityksessä koko
ajan- Siinä esiintyy taide kaikessa
kauneudessaan, jota-ei ollut köyhil­lä
työläisillä tilaisuus nähdä
vielä si]Join, kun ei sitä esitetty
J^uvisBa toiBsa. Ja muuten oli
^oyhan vaikea, jopa mahdotonkin
ostaa ovilippua hienoon teatteriin..,,
^aj-tantöjen Täliaikoina esiintyivät
parhaat laula- ja soittoiiiekat, niin
etta oh siinä yiidenillan osaksi näke­i
s t ä ja kuuIemiBta. Ja ennenkuin
«lystij loppHj^ jQiin oli jo puoliyö
jasj&sa.... Teatterista päästyä alkoi
"allisen syönti, joka kesti kauan....
Ja jolloinkin yöllä jätti tiio ylhäi-nen
seurue iaupungin. Ja koko tuo
vieraanvaraisuus jonka
jafJösi^ noille huvittelioiUe, maksoi
tuon sievoisen summan 100,000 pun-a-
Seuraavana päivänä oli jälellä
• vaan «ihana» muisto. Sanomalehdet
julkaisivat heistä .kuvia ja ylistyslau-
Ja koko sivun fnittainen uu-
"len oli leiidissä siitäi Kuinka «suu-laupeudentyön
» teki ylhäinen
"ainen pienelle lapselle joka tarjosi
Joelle lakastuneen kukan. Ja että
lady «alensi itsensä» ottaakseen tuon
^JiMn likaisen ja repaleisen lapsen
fädestä ja antaen JapseUe «raha-ähjan.
j Sitä suurta armollista alis-
«vaisuutta! Mutta lehdet kai «unofa-
"^at mainita rahalahjan suuruu-
«fii koska ei uutisessa sitä mainit-
•• Oli iltapäivä käsissä, ja halu-
^ mennä ravintolaan saamaan ku-
P'n kahvia. En ajatellut mille suun-lähden.
Ja hetken käveltyäni
poikkesin «Lydia-Ann» striitille, siel­tä
mennäkseni pieneen siistiin kahvi­laan,
jota piti tanskalainen leskivai-
' mo. Mutta juuri kuin käännyin
'kadun kulmauksessa, niin näin sen
saman laihan pojan joka edellisenä
päivänä rj'Ö3ti hopearahan sen pik­kutytön
kädestä jonka ylhäinen la­dy
oli antanut hänelle. Poika pu­jahti
erääseen avonaiseen pihaan,
ja minä pidin silmällä minne hän
menee? Suuri, vanha tavarahuone
oli kadun reunassa. Ja huoneen
edusta, eli pihamaa, oli täynnä kai­kenlaista
roskaa ja tyhjiä laatikoita.
Sinne meni poika. Mutta juuri kuin
aijoin jatkaa matkaani, niin tulee
vastaani sama pieni tyttö jolta poi­ka
oli sen rahan ottanut Minussu
heräsi «seikkailuhalu». Ja tahdoin
ottaa jotain selvää tuosta «omitui­sesta
sattumasta». Pikku tyttö py­sähtyi
eteeni ja katseli niin kysy­västi
silmiini. Mutta minä en ym­märtänyt
tuoji lapsen katsetta, en-nenkun
hän ojensi pienen kätensä
ja pyysi «pennyä.» Minä annoin ku-parilantin
hänelle, ja kun hän lähti
juoksujalassa sinne jonne poikakin
oli kadonnut, tavarahuoneen pihaan,
niin meiua lapseai jälessä sinne.
Tyttö meni luolalta näyttävään io-loon,
joka oli laitettu tyhjistä laati-,
koista. Menin aivan «kolon» sanlle.
Mntta ihmeekseni näin että lapsi
vei miniflta saamansa lantin (saman
pojan käteen ](&.& aoli händtä. väki-sellä
siepannut edellisenä päivänä
saaman-sa hopearihan. Ja josta lap­si
niin itki. Mbä Tupesin painttele-maan
poikaa «neanmän nahtelevasti
että miksi hän ^ryöstää ja ottaa lap­sen
kerjäämät. lahat? Poiia näytti
olevan ihan tietämätön että se on
väärä menetlelytapa. Bäm iycyä
minulta, että olenko muukalainen?
kun en «senvertaa tiedä» tämän kau­pungin
eläniäBtä. Muukalainen to­della
olinkin, Jjoten asia oli siDä se­litetty.
Mutta sitten rupesin kyse­lemään
pojalta yhtä ja toista, joihin
sain peittelemättömät ja totuuden­mukaiset
vastaukset. Ensim. kysy­mykseni
oli : Kuinka vanha sinä
olet? Sanoi nlerransa kaudentoisla.
Miksi et «käy työssä» kun olet jo
«niin» vanha? «Hyvä vieras», meikä­läisiä
on nnn paljon tässä kaupun­gissa,
että tehtaisiinkin valitaan
meistä «parhaat.» Huonommat saa­vat
tulla toimeen miten parhaiten
voivat. Meillä ei ole kotia ei isää
ei äitiä — ei ketään! joka meistä
välittäisi. Siksi ei meistä ole mi­kään
teko väärä. Meidänkin täytyy
elää! MJksi otin eilen sen hopeara­han
tämän pikkutytön kädestä ja
josta hän rupesi itkemään? Ellen
minä olisi sitä ottanut, olisi sen ot­tanut
joku toinen ja, tiilos olisi ol­lut
sama. Tyttö itki sentähden kun
ei tiennyt väkijoukossa kuka sen
hyppösistään sieppasi? Mutta tämä
pikkutyttö kuuluu meikäläisiin, ja
me aina ikoetamme «turvata» toinen
toistamme. Me ja'amme leipämme
ja syömme sen ahnaasti. Pienem­mät
kerjäävät «pennyä.» Suuremmat
tekevät «jotain» saadaksensa jon­kun
lantin. Sillätavalla me eläm­me
aina vuodesta toiseen. «No» ei­kö
sinulla eikä tällä pikkutytöllä
ole vanhempia? «Luulen ettei minul­la
ole niitä koskaan ollutkaan»! sa­noi
poika. Olen ollut aina kadulla
ja asunut rotanloukoissa niinkauaa
kuin jaksan muistaa. Tämän pikku­tytön
äiti kuoli jo, kun hän otti
ensimäisiä askeleitaan, opetellakseen
kävelemään. Isä «asui» senjälkeen
aina kapakassa, joten ei hän «tiedä»
mitään pikkutyttönsä kohtalosta.
:Me suuremmat kuljettelemme pie­nempiä
rikkaitten ovilla, pyytämäs­sä
vanhoja vaatteita y. m. Usein
«onnistumme» niinkin, että meille
isommillefkin «viskataan» joku vanha
kenkäraja eli joku kulunut yaaterie-kale,
joten siHätavoin saamme «käy­dä
vaatetettuna.» Mutta usein meil­le
haukutaan- vasten silmiä, kun
olemme kerjäämässä: Tehkää työtä
senkin vietävät, kun olette noin
isoja»! vastataan meille ja paiska­taan
ovi kiinni aivan nenän edessä.
Näetkö noita särettyjä ja teräviä
lasia, joita on muurattu pihamaita
ympäröivun 'kiviaitauksjin? Ne ovat
«meitä varten,» ettemme voi mennä
teilleen. Mutta ennenkuin erosim­me,
niin sanoi tuon joukon vanhin
sa saamme pestä kätemme ja kas­vomme
lämpöisellä vedellä ja saip­pualla
ja kuivata puhtaaseen lii­naan.
Se on todellakin «suurem-moista!
» Joulukuusi on laitettu mei­tä
varten, jossa «joulupukki» jake­lee
»lahjoja.» Nämä «lahjat» sisäl­tävät
vanhoja paikatulta vaatteita
ja kenkiä, joita punaisen ristin si­saret
ovat kerjänneet. (Huom: täm­möisissä
tapauksissa toimii punaisen
ristin y h d i s t y s pelastusarmeijan
kanssa yhdessä näitä kodittomia
kohtaan.) Ja vieläpä saamme vä­hän
makeisiakin jouluna. «Eikö
olekin toivomista joulussa»? sanoi
poika viattoman lapsellisesti.... Siellä
illallispöydässä nähdään raihnaisia
vanhuksia jotka syövät ahnaasti lei-päpaloja
joille on levitetty «marga­riinia
ja jämiä.» Mutta kyllä me
lapsetkin osaamme «pitää puolem­me
» syömisessä! Oletteko saaneet
käydä koulua? kysäsin. Siinä oli
kysymys jota poika suuresti ihmet­teli.,
Mekö kouluun!? Kuka meitä
sinne huolehtisi kun ei ole kotia —
ei omaisia? Usko nyt hyvä vieras,
että meistä ei välitä kukaan, ei ku­kaan!
ja pojan lian tahraamia kas­voja
pitkin alkoivat virrata suuret
kyyneleet kun hän puhui heidän un­hotetusta
asemastaan. Minut valta­si
pohjaton sääli, joten päiitin teh­dä
jotain joka hetkeksi saisi heidät
unohtamaan kurjan 'kohteionsa,
se ruma kuva, joka edellisenä päivä­nä
piirtyi mieleeni tuesta samasta
poikasesta, haihtui nyt aivan okmat-tomiin.
Ja tilalle tuB kuva, joss:i
ilmeni pohjatonta k-urjuutta -kärsi­nyt
ihraisen lapsi, Omatunt?<ni soi­masi
minua siitä, että olin tuota lap­siraukkaa
väärin tKominntic 'edelli­senä
päivänä: Minä olin nähnyt hä­nessä
paliantdkiän, ilkeän ryövärin,
eli Jniksi iaikeka häntfi ajattelin-kaan
silloin jcuin hän piemen lapsen
kädestä sieppasi -rahan ja alkoi kä­vellä
laahustaa. 'En tiennyt silloin
syitä läaen t^^oonsa. -TMutta nyt
ne tulin käsittämään kuullessani
peittelemättömän totuuden! Huo­mautan
tässä vilpittömästi että mi­nut
valtasi semmoinen säälintunne
noita TinoTidettuja poloisia kohtaan,
jommmsta BB ollut oennen tuntenut.
J a päätin ostaa heille muutamille
ruokaaterian, jota ei .tarvitse lokea
ansioiksi, matta säälin tuottamak-^i
inieleniiinauksekfli .joka minuun oli
syntynyt. £un ilmoitin tuolle po-minuHe
seuraavaa: Olemme «s
mellisen kiitollisia» sinulle, että ostit
meille ruokaaterian — — se olikin
'«kipeään» tarpeeseen. «Jumala si­nua
siunatkoon hyvä vieras»! Tuo
viimeinen lause tuntui minusta kum-nialliselta
kuulla, mutta samalla se
kuului kauniiltakin kun se tuli vil­pittömästi
sydämestä ja mielestä,
vaikka tuo pieni teko ei olisi sitä
ton nainen haluaisi maidontippaa
heille suoda, vaan haluaisi kylpöä
maidossa edelleenkin. Mutta: Siitä
on tuleva loppu! Vallankumous-mainingit
lyövät jo korkealle. Vaik-1
ka sitä asein vielä vastustetaan tuli-.
sesti, niin ei se tule enään autta­maan.
Voiton punaisen lipun on,
kohottanut maailman tietoinen työ- i
väenluokka jo korkealle. Ja se»;
suojassa aikoo se taistella asiansa
voittoon. Valoon ja Vapauteen. Sil-!
vaan: tasaarvoisia ihmisiä. Silloin
ei enään tule olemaan pohjattomaan
kurjuuteen syöstyjä
«Kadun kasvattejakaan» .
(Loppu.)
. -o
Tmton uutisia
jaUe-.ja^ pikkutytölle että seuraavatij JiUä «oli pi^o, «että menettävät hy-minna
Tarantolaan, miin tuli sieltä
laatikoiden takaa neljä muuta pei­t
ä t päivänsä. Jia heillä ei ollut hä­py^
pakottaissaan ryöstetyt kansat
kasta. He 'olivat nuorempia kuin
edellä mainittu .poika oli. He oli­jat
yhtä iurjan- ja laihannäköisiä
ja kurjissa lää^yissä että ei heitä
olisi luuEtnt ollenkaan ihmisolennoik­si.
He tulivat luokseni ja pyysivät
aivan rukoilevalla äänellä: Saisinko
minäkin tulla? ja minä ja minä ja
minä? Lupasin. Ja se ilon ilmaus
joka .syxlyi .-noissa poloisissa kun
saivat «luvan» tulla ravintolaan syö­mään,
oli tavaton! Ainoastaan yh­destä
ruokaateriasta! Se on selitetty
sillä, että lapsukaisilla oli kauhea
nälkä_« LäMimme kulkemaan alas
«Lydia Ann striittiä. «Vastaantuliat
näyttivät ihmettelevän meitä, mutta
rae jatkoimme .matkaamme välittä­mättä
mitä meistä kukin ajatteli.
Pikkutyttö piti kädestäni kiini juuri
kuin peläten minun lähtevän «kar-kniuL
» Ja meaatä tuli hyvät «ystä­vykset
».... Saavuimme tanskalaisen
leskivaimon kahvilan tykö. Mutta
lapset pelkäsivät tulla sinne sisälle.
Tämä kahvila oli kyllä yksinkertai­nen
«hienoston* k ä y n t i paikaiksi.
Mutta kylliksi siisti j a puhdas vaik­ka
kenen siellä lentäväksi. Tähän
aijoin viedä nuo lapset syömään.
Mutta he aikoivat perääntyä takai­sin
ikahviian edestä. He pelkäsivät
että heidät ajetaan sieltä ulos, mut­ta
minä rohkaisin heitä, tulemaan
perässäni sisälle. Se on totta, että
tarjoiliat katsoivat pitkään tuota
likaista ja rääsyistä lapsijoukkoa, et­tä
olenpa varma siitä, mitä lapset
epäilivätkin sisään tullessaan: että
heidät ajetaan sieltä ulos; niin olisi
käynytkin, ellen minä olisi nimeno­maan
sanonut että «toin> tämän lap­sijoukon
tänne syömään- Pyysin
vahvistavaa lihalientä ja Casteiaa.
Ja annoin varoituksen etukäteen et­tä
ei kitsastella ruuanannin kanssa.
Tahdoin että saavat itsensä «kylläi­siksi
» vaikka vain tämän yh­den
kerran.... Huomautustani nou-dettiinkin
nurkumatta, ja lapset sai­vat
itse sanoa mitä parhaiten halua­vat
sopan syötyään,,.. He söivät,
kuin vain äärettömän nälkiintyneet
voivat syödä!.... Tämän ravintolassa
käynnin olen selvittänyt vain sen­tähden,
kun se on läheisessä yhtey­dessä
tuon omituisen kohtauksen
kanssa. En siksi, että laittaisin
«pyhimyskehyksen» pääni ympärille
tämän vähäpätöisen teon johdosta,
(väärin käsittämisen poistamiseksi).
Kun tämä «joiikkoni» oli saanut
•suojelemaan "heidän etujaan.... Sota
o]] aJlannt ;Se iesti —-— se jat­kui
vaan aina vuodesta toiseen,
kunnes kaikki tehty tyjö oli pirstat-
,tn ja hajotettu maan tasalle. Ja
kunnes rikkaat olivat kertoneet
«doiSarinumEToilla» tuhannen tuhan­net
kerrat ja laskenut ne yhteen:
huomasivat i e tulokset loistaviksi -—
äärettömän suuriksi!.... Ihmislihaan
ja vereen upotettu maa itki,
itki verikyyneleitä.,.. Se itki raaja­rikkojen
onnetonta kohtaloa.... Or­pojen
ja leskien tuska ja valitus oli
ääretön. Mntta se ei liikuttanut
sodasta iyötyneitä vähääkään, kun­nes
rivit alkoivat joGca puolelta «har­veta
», alkoivat he käsittää vasta
sen äärettömän jhmishenkien hukan.
Maa ei enään ottanut vastaan ei
tahtonut peittää viattomien uhrien
ruumiita.,.. Se oksensi verta — ver­ta..,.
Kaivot ja lähteet tulivat kel­paamattomiksi.,,.
Niihin tihkui' veri
maan sydämestä. Ja kaiken tämän
verityön oli aiheuttanut riistäjäluok-ka.
Mutta ennenkun Botaa «voi­tiin
» lopettaa, asetettiin työväen
luokan naisilJe velvollisuus: Synnyt­tää,
synnyttää lapsia mahdolligim-man
paljon..,. Tietysti vallassa ole­va
luokka oli niin kaukonäköinen
että katsoi sen välttämättömäksi.
Niinpä, ennenkun sotilaalle kirkossa
siunattiin — jo avoinna oleva hau­ta:
Oli hänen ennen sotaan lähtöään
siitettävä yksi, ellei useampia «jäi-keläisiä
».,,. Nyt oli kaikki «luvallis­ta
». «Siveysrikosta» ei enään nähty
siinä, että nainen synnytti lapsia
avioliiton ulkopuolella. Kaikki «ta­soitettiin
». Äpärälapsien» syntymi­siä
ei enää kirkko ilmoittanut niin­kuin
ennen..,. Siis: Syntinen «sama­rialainen
vaimo» puhdistui synnistä
ja, se tapahtui sodan kautta,.,. Lop­pui
vihdoinkin tuo kaamea leikki,
vaik'ei aivan kokonaan. Mutta työ­läiset
olivat kanssa heränneet tietoi­suuteen
siitä äärettömästä riistäjäin
väärinteosta,.,, Tiedonsampoa alet­tiin
takoa ympäri maapolloa. Suu­rina,
punai.sina sirpaleina singahte­levat
tulikipenät, jotka saavat riis-täjäluokan
vavahtamaan kauhusta..,.
He pelkäävät valtan.^a menettämistä,
jota onkin syy pelätä. Kauhusta
kalpenee hienoston nainen, ajatel­lessaan
mukavuuksiensa menettä­mistä.
Joa «sattuisi» lämmin maito
loppumaan kylpyammeista ja jaet-
Kansainvälinen piknekki pidetään
Long Branchin puistossa 1 pvä hei­näkuuta.
Piknekkikomitea tekeo ko­vasti
työtä saadakseen tilaisuudes­ta
mahdollisimman onnistaneen. Ti­laisuudessa
oleva soittokunta on !io-koonpantu
20 ukranialaisesta j;i
puolesta tusinasta suomalaisia, jot­ka
parhaill.ian harjoittelevat.
Martin Abcrn, .\merikan Nuorten
työläisten liiton yleis-sihteori puhuu
suomalaisella haulilla sunnuntai i l ­lalla
'25 pvä hciniikuuta, Toronto.i
nuorten liiton toimesta, Jiusuniii eng­lantilaisesta
ja juutalaisesta osa.^tos-ta
tulee olemaan saapuvilla. Jokai­nen
tervetullut.
Puoluehallinnon tarkotuksena on
alottaa kirjak^ppa pääkortteer's.sa
ja pn varojen hankinta sitä varton
kysymyksessä keriiyslIstoilla, jotka
ovat lähetetty ulo.s. Jokainen kai
käsittää mistä mcnkitykse.^^tä agi-tationityö
on joten toivottavan on,
että kun kerääjä saapuu, häntä ei
lähetetä tyhjin käsin takaisin.
Englanninkielinen osasto näyttiiä
huomattavaa vilkastamista. Niillä oa
nyt jo noin sata jäsentä. Kumpa-senakin,
niin lauantai kuin sunnun­tai
iltoinakin sen toimesta pidetään
ulkoitmakokouksiB neljässä tai vii­dessä
-eri ikadunkulmauksessa ympä­ri
kaupungin. Myöskin sen toimes­ta
lähetetään puhujia Kitcheneriin,
VVeFomdiin, Hainiltoniin ja Quelp-hiiu.
-10 . •
o .»e
ansainnutkaan.... Se oli pohjatto-i loin ei enään ole rikkaita ja köyhiä i
maan kurjuuteen syöstyn ihmis-lap-sen
kiitollisuutta .... .... Reissäkin
eli vielä itu inhimillisyydestä tuon
lian ja kurjuuden keskellä....
Oli kulunut kymmenenkunta vuot­ta
edelläkerrotuista tapahtumista.
Samaa unohdettujen elämää elivät
kadunlapset — «kasvatit» kuin sil­loinkin.
Toiset heistä olivat sortu­neet
— hautaan tietysti heikoim­mat.,,.
Toisia oli nousemassa ja kas­vamassa
— edesmenneiden «tilalle».
Tällä tavoin jatkui elämä ja riis-tojärjestelmän
luoma Ikurjuus. Ani­harva
näistä unhoitetuista,, löysi
mitään tehtjivää jolla olisi voinut
kunniallisesti elää.,.. Kukaan ei hei­tä
tarvinnut. Ei 'kukaan osoittanut
inhimillistä kohtelua heitä poloisia
kohtaan.... Heitä potkittiin ja hyl-jittiin.
Heille ei löytynyt tilaa mis­sään
— he olivat kaikkien tiellä,...
Mutta sitten tapahtuu jotain «mer­killistä
».,..? Syttyy sota. Yleismaail­mallinen
verileikki. Sieltä ei tule
«puuttumaan tehtäviä».... Halvini-mallekin
sitä löytyy. Papisto ja ka-pitalistiluokka
saarnaa velvollisuu­desta
ilman eroitusla, — —ainoas­taan
heidän omalle luokalleen ei
«kuulu» tämä velvollisuus: Puolus­taa
maata. Tämä velvollisuus ja
sen pakollinen täyttäminen säilyte­tään
köyhälistoluokan kannettava);-
si. Ja veriuhrinsa joutnrat myios
antamaan nuo hyljätyt ihmisolen­not
—• •«kadunkasv&tit.» Siellä "ve­rileikissä
kelpaa «täydestä» ihalpa
liha ja veri. Sinne heidät viedään,.,.
Lunasianxaan rikkaudet sydäirverel-lään
kenelle? Itsevaltiaalle
riistä-jälnokaHe! Tämä oli köyhälis-töluotkan
tehtäväksi .annettu —
palkoitettn tekemään. Aseet annet­tiin
5ot3fin lähtpessä sillä .ynnnärryk-seMä,
kuin muinoin .spartalainen nai­nen
antoi pojalleen: Tämän alla,
eli tämän kalissa. Tahtoo sanoa:
SiMJeSe itsesi kilven ja pistimen
armlla, leli "kuadu. Tämä evästys
annettiiin sotilaille tähän .yleismaail­malliseen
verileikkiin lähtiessään:
Snojelt itses eli kaadu, mutta maa
— «isänmaa» on pelastettava hin-nala
TOillä iyvänsä! Se on käsky!
Mäsfiääjillä, kansanvarain ryöstä-
Uusi kauppa! Uudet tavarat! Uusi järjestys!
On ehdottomasti edullisinta teille, tehdä ostoksenne
INTERNATIONAL GROCERY STORE*ssa
(Oxmanin entinen palloruuma)
Monipuolinen varasto kaikkia ruoka- ja sekatavarakaupan
alalle kuuluvia tarpeita, joita vaihdamme farmarien tuotteisiun.
Linjalähetykset toimitetaan erityisellä huolella, nopeasti ja täs­mällisesti.
Kauppa, jona kuluttajat enemmän hyötyvät! _ j
International Grocery Store
(AUG. HALME ja HJALMAK SAARI, Omistajat)
290 Bay Street, Port Arthur, Ont.
100 miestä katkasemaan ja kuorimaan paperi^
puita $3.50 kordilta. Metsä hyvä.
Poortin pitäjiä, pätsäri känkiä ja mies kokki.
Paikka Revensworth, Scötia Junksolta Otta^
waan päin, G. T. R.
TIMOKONNILA '
Kirje osoite: Sprucedale, Ont.
GEORGE M. MILLER
LAKIMIES. ASIANAJAJA, Y.M.
Burns—Silverman Block
Konttori Eegent teatterin yläkerraa-
Suomalainen tulkki konttorissa
Phone 186 P.O. Dravvor 300
SIJDBURY. ONT
Puoleeni voitte kääntyä kaikissa toi-mialaiini
kuuluvissa tehtiivisau, ku­ten
laillisten asiakirjain vnlmistuk<
sossa, snntnvien perimisessä, maa-se&
u lakiasiois^.
Box 1181. — Sudbury, Ont.
iCDkoutaitbita. — Suomalaisen
Worker8 osaKton kokous pidettiin
sunnuntaina t k. 18 p. Uu.sia vir­kailijoita
valittiin seuraavasti: Joh­tokuntaan
Mfendi JHillin tilalle Fan­ny
TVilson, iuliisimieheksi Victor
laimpinen, liuvitoimikuntaan Ed".
Tienhaara, Ida syrjälä ja Ida Aalto.
Lasten sunnnntaikoulun opettajaksi
W. Lampisen tilalle Ida Syrjälä ja
Mr. Hämäläisen tilalle Elsi Ikkelä.
Päätettiin että*" ilmoitetaan Sanna
Kannastolle että hän tulee ensi päi­väksi
heinäkuuta tänne opastamaan
nuorisokoulua ja että hän silloin
kenttäjuhlis.sa myös tulisi puhumaan
suomenkielellä, ko.ska nämä juhlat
tulee olemaan Workers puolueen
juhlat ja tiedämme, että Soossa on
nseampia eri lokaäleita, joten on
toivottavaa, että he myös hommaa­vat
omankielisen puhujan niihin
juhliin.
En lähde sen enempi tästä kirjot­tamaan.
Sen näkee jokainen pai-kaDisista
. ilmotuksista. Vain lyhyt
huomautus Soon työläisille, että
muistavat heinäkuun ensi päivänä
jokainen johtaa askeleensa sinne
missä tulee juhliin järjestyneet työ­läiset,
silloin taasen varmasti tulee
myö.? juhliin kaikenlaiset työväen­liikkeen
vastu.stajatkin, jotka aina
ovat meidän eteemme virittämässä
ansojaan, johon vielä joukot tahto­vat
o-salta eksyäkin. Eikö jo ole ai­ka
käsittää että miten tärkeä olisi
työläisten joukkotoiminta. Workers
puolue onkin ainoa puolue Cana-dassa
joka hyväksyy Kolmannen
Kansainvälisen säännöt ja periaat­teet,
.silloin myös sen osastot tulee
esittämään ohjelman juhlissaan, jo­ka
on opettavaa jokaiselle raataja-toverille.
Siis silloin matkaan joka
vain suinkin voi, jokainen nainen
ja mies.)
Raportterl.
^
(Eiia Streetillä.)
Suosittelee ma^ikkaita ruokiaan.
Kä.vki(ä tutustumassa.
Coppe* Cliffilaiset
Pistäytykää puotiin Jossa ön
kaikenlaista ensiluokan ruokata­varaa
päivän halvimpiin hintoi-fain.
A.
7 Finland St. Phone 194
Meillä On suuri varasto kailcenlai-tia
Suomalailla täiikkoitä.
Metiiisätäjille.
159, Suden eli ketun myrkkyä
^.'i.OO un.ssi.
100, Saunakukka 2uc.
IGl, Hunajaa 2öc,
ir.2. Anisöljyä 50c,
I()3, Lanenter öljyä SOc,
101, Majava sappia $1.00.
Kotilöiikkettii erikoisesti.
W). Ljiäke yskää ja kylmyyttä
varten $1.00.
1C7. Lapamato kapseleita $1.26.
Osoite:
296 Bay St..
Port Arthur, Ontario.
A. C. Wli!te, S. Ladisea,
Omistaja. Asioitaija.
! Olemme avanneet ruokatavara
kaupan jossa palvelemme ostajia
huo eilisesti. Hinnat ovat hal­vemmat
mitä ennen olette joutu
neet maksamaan täällä. Kan­nattakaa
omaa liikettänne.
Parrat jä tukka ajetaan pois
samansa paikassa. Työ huoleli-linen
ja maksu halpa.
Hiltunen ja Hill
Omistajat
FINLAND, ONTARIO
Fort William, Out
Sitä on niin hauska tulta ko
tiin, kun emäntä on hyvällä tuw
lella, mutta, hän ei ok hyvällä
tuulella ellei teillä ole Koti Lei
painon maukasta ruisleipää jo'
ta hän voi tarjota ruokaillessan-ne.
Kysykää <iKotileipää» ajuril
tamme joka kiertää kaksoiskau-punikeissa
joka päivä, häneltä
saatte mitä haluatte.
Kovaleipä; korppu ja pehmeä-leipä
tilaukset suoritetaan huo-lella
fmlcaisenipiinkin kolkkiin.
Jos ette käytä leipäämme teh­kää
koetilaulcsenne nyi osotteel-la:
Home Bakery Co.,
740 Simpson St.,
FORT WILLrAM, ONTARIO
Ruumisarkun teko joh­ti
avioparin eroon
Detroit. — Mrs Eose M. Linge-man
sai maanantaina täällä eron
miehestään, sen johdosta että mies
oli ryhtynyt ennakolta valmistamaan
kotonaan ruumisarkkua. Vaimo to­disti,
että $7 vuoden yhdessäoloajal-la
ei heillä ole ollut kertaakaan en­nen
mitään riitaa.
Mr Lingeman todisti, että he vai-mon.
sa kanssa omistivat tontin hau­tausmaalla
ja kun hän oli työttömä­nä,
ryhtyi hän käyttämään aikaan­sa
hyväk.s.een, valmistaen ruumis-a
«kun, arvelleen että «jompi kumpi
mei.stä voi sitä piakkoin tarvita.»
Oikeu.=! katsoi että miehellä oli
ollut huono maku ryhtyessään vai-
A. D. MELDRUM
Lakim, ja yleinen Notario
Nova Scotia Pankin rakennuk.
59 Durham St., Sudbury, Ont.
Piiraisen ja Oksasen
Parturiliike—Tupakkakauppa Ja PAU
loruuma sijaitsevat
57 Lang St. Cobalt, Ont., Can,
mistamaan ruumisarkkua kotonaan
täisiin maito pienokaisten ravinnok- ja myönsi Mrs. Lingemanille eron.
Dr. H. STITT
Hammaslääkäri.
Sudbury, Ontario
Samassa rakcnnukscsa kuin tri
Koljonen
"TAYLORS"
ERIKOISUUKSIA
Marmelaadia kannuissa, 4
paunan kannu .90
Laatikko omenia $3.75
Silliä tynnyreissä $1.50
Kaalia, pauna 08
Vihreitä kahvia 3 paunaa $1.00
Anjoviksia kannu AO
«TAYLORS» RUOKATAVARA.
KAUPPA
Shub Bros.
Butchers and Grocers
74—4th Ave.,
Timmins, Ontario.
Ordereita haetaan ko­toa
ja lähetetään no­peasti.
Tuoretta lehmän ja va­sikan
lihaa joka päivä.
SUOMALAINEN
A.H.BEÄTH
Vanhin ja luotettavin
JUVELI-KAUPPA
SUDBURYSSA
KORJAUSTYÖT TAATAAN
50 Durham St. SUDBUBT