Vapaus, June 9, 1930

              lifctanantaina. kesäk. 9 p:nä — Mon.. June 9
JAHAA
^^UOMEEN
g Suomen M:kka?
ladan Dollarista
iähetyskulut:
. - :^tä «Ito ?20.00, 60w
t^i^ J20 0a--$49.99. 80i
SSyksL:tf?80.0V-?100.OO
f Xisclta seuraavalta. « -
Uslta dollarilta. , ^
«500.00 j« «ut» Tlo»
& a t t a .«mm*n .ä«ru«^
S"53.oO l ä h e t y k s e l t ^ ^^
^ ^ t t ^ Ä s o t t e e U . :
VAPAUS,
, 68, SUDBURY. Ont.
jivijpilettejä myydään,
fiujiakaa pUeUiaäoiU
odeBe ottavat raUaTälityk
TSmRkAL BRANCa
196 st. Antoine St.,
Montreal, Que,
VAPAUS
ir ARTiiUR BRANCa
316 Bay Street,
'ort Arthur, Ontarfc,
AARO KIVINEN
Kirkland Lake. Ont.
JOHN VUORI
oaÖi Poroupine, On .
lAUES HAAPANEN,
iskauppa, Timmins, OnU
:GHN~mRTA,^
oaview Ave., Toronto, On%
DAVID HELIN,
[kakunnilja Keski-Ontariö8«
työläiset muodostivat t ä r k e -
ijän roomalaisissa sotajou-
Mutta kun nämä j ä r j e s t ö t,
iitsuttiin "collegiis j a soda-yhdistivät
työläiset myös-lia
luokkaetujaan ajamaan,
le aina vallanpitäjien tahol-
;tyjä ja vihattuja. Niitä on
a päättäen usein vainottu,
jorvarillisetkin historiankir-t
mainitsevat v:sta 578
i34 e. K r . hallinneen' Servi-liuksen
palauttaneen Numa
iksen , laillisuussäädökseit
; ammatillisista järjestöistä,
siis on täytynyt olla välillä
kiellettyjä. Maarataanpa
rulliuksen valtiosäännöissä-iväen
yhtymistä sotajoukon
kuten K. J . Hiden "Maail-orian''
I osassa osoittaa,
toista taulun laissa annet-iiiiatillisille
järjestöille täysi
liittää yhteen minkä amma-joittajia
tahansa, niin kau-,
eivät riko maan lakeja,
ssa laissa sanottiin, e t t ä kä-itpä
ne sitten "rahvasta,
rjestöjä, pappeja j ä papit-venemiehiä,
kommunisteja,
yövät yhteisaterioita, hauta-tyksiä
(käsittäen myöskin
t, jotka valmistaivat 'jäise-pitoja
pyhäpäiväjuhlalli-
), sellaisia, jotka asuvat t a -
eisesti, tai harjoittavat me-nettä,
ovat täten yleisesti
;Sti kirjallisesti julistetut
i liittymään yhteen." Täm^ri
inanneet sekä Mommsen äi-nier
työväenluokan histori-
(Hist. des Classes Ouvriers).
ndes kertoo "Cajus Julius
ii" elämäkerrassa, että jo
mmista ajoista asti olivat
i käsityöläiset yhtyneet am-nniksi,
kirvesmiehet, nahka-t,
karvarit, vaskisepät, ruu-
Jät, kultasepät jne. j a n ä i s sä
«annissa oli kehTttynyt v o i -
ammattikuntahenki", Pom-raunioista
on l ö y d e t t y k o -
» 1,500 kivikirjoitusta, jotka
'at työväenjärjestöistä ja
Pohittisestakin toiminnasta,
ajsen mielenkiintoisen k u -
1 niistä antaa amerikalaineh
Ward, joka kolmattakym-vuotta
on tutkinut muinai-j
a Kreikan työtätekevi-
?^ja elämää j a kirjoittanut
•stensa tuloksena laajan
^'Sfn "Vanhanajan alhai-
«nan ' The Aneient Lowly".
or.taa, ottä kun k ä s i t y ö l ä i -
Al muodostaneet ammatil-
^estöjä ottivat ne t y ö u r a -
jonttaakseen ja jakoivat
L'^?:,^ urakkahinnan,
^arj.estclla ei kuitenkaan 61-
esimerkin mokaan
(ad exemplum rei pubiicae L ' o.
jalkisö&eudeUisten kunnallisten yh­dyskuntien
tapaan) on myöskin
luvalliset yhdistykset (collegia,,
sodaiitates, n n i v e r ä t a t e s ) tunnus­tettu
varallisauskelpoisiksi y k s i t ^ -
oikeuden a l a l l a . " Kun siis järjes­t
ö j e n varsinaisen kukoistuksen a i ­kana
niillä ei o l l u t juridisen per-sonan
ominaisuutta, esiintyi j ä r j e s ­t
ö virallisesti esimiehensä (quin-quenalis)
kautta. Quinquenalis teki
urakkasopimuksia j a h ä n e n nim>r»
s ä ä n olivat j ä r j e s t ö j e n talotkin, m i ­käli
sellaisia oli. V a r s i n k i n raken­n
u s t ö i t ä suoritettiin tällä tavalla
urakoimalla. Käsityöläiset taas
suorittivat a m m a t t i t ö i t ä ä n useim­miten
yksityisesti j a koko ammat­tikunnan
etujen valvomiseksi kuu­luivat
omaan ammatilliseen j ä r j e s ­t
ö ö n s ä .
Ward kertoo, e t t ä Rooman y h ­teismailla
(ager publicus)' suorit­tivat
j ä r j e s t y n e e t maainviljelystyö-l
ä i s e t tisein työt, varsinkin ennen
orjavallan huippukautta, j a heidän
tuottamansa viljan jauhattivat
j ä r j e s t y n e e t myllärit (pistores).
Leivän taas paistoivat j ä r j e s t y n e et
leipurit (panifices). Ward kuvai­lee
mielenkiintoisesti kuljetustyö-
I ä i s t en j ä r j e s t ö j e n suhdetta valti­oon,
joka teki järjefetöt vastuun­alaisiksi
kuljetettavien tavaroiden
turvallisuudesta. Jos esim. maaseu­dulta
kaupunkiin viljaa <tai muita
tuotteita kuljettavat Tcnorma-ajurit
tulivat matkallaan r y ö s t e t y i k s i , - e i ­vät
he h e n k i l ö k o h t a i s e s t i , joutuneet
vastuuseen, vaan kuorma-ajurien
aihmatillinen järjestö. Galliasta
toudun viljan kuljettivat j ä r j e s t y ­neet
lotjamiehet Ehone-jokea alas
sen suulle, jossa "kaikki lastattiin
suurempiin laivoihin merimiesten
(navicularii) kuljetettavaksi Tibe­rin
suulle Ostian satamaan.
S i e l t ä veivät Tiberin lotjamiehet
(cauticarii) lastit Koomaan. K u ­kin
j ä r j e s t ö vastasi tavarain kulje­tuksesta
matkaosuudeltaan. Tämä
j ä r j e s t e l m ä oli yaiianpitäjJUekin
epäilemättä, "edulliriien, silla heillä
ei ollut mitään menettämisen vaa­raa,
koska j ä r j e s t ö t vastasivat kai­kesta.
Melkein kaikkien ammattien
a l o i l l a o l i ' t y ö l ä i s i l l ä omat järjes­t
ö n s ä , omine • tapoineen j a j ä r j e s ­ty
ksineen.
Ammatillisten järjestöjen tär­k
e ä n ä ' t e h t ä v ä n ä oli myöskin j ä ­s
e n t e n s ä turvaaminen sairaus- y.m.
tapausten varalta. Ward julkaisee
englanninkielisen käännöksen eräs­t
ä t ä l l a i s t a järjestöä koskevasta
kivikirjoituksesta, joka on hakattu
nelikulmaiseen pylvääseen j a jos­sa
sanotaan m.m.:
M. Antonius Hiberus'in j a P .
Mummius Sisennän konsuliaikana
Dianan ja Antinoin "collegiumin"
j ä r j e s t i L . Caesennius Ruf us,' sen
tunnustettu esimies, patronus.
Määräys. Kirjoitettu prefectin
käskystä.
On sallittu, että kaikki, jotka
haluavat j ä r j e s t y ä , voivat niin teh-clä.
Ken hyvänsä haluaa ma|{saa
k u u k a u s i v e r ö n (noin 3.20 mk.)
collegiumin hautauskassaan voi
osallistua Isokouksiin kahdesti kuu­kaudessa,
jos sellaisten kokousten
tarkoituksena on kuolleiden hau­taamisen
käsitteleminen.
Mikä; hyvänsä on suotavaa, on­neksi
j a terveydeksi keisareille
Trajanus, Hadrianus j a Caesarien
koko huoneelle,' ori hyväksi myöskin
meille j a collegiumillemme j a mei­d
ä n tulee hyvin j a toimekkaästi
t ä y t t ä ä velvollisuutemme, e t t ä re­hellisesti
saavuttaisiinme päämää­rämme.
Meidän tulee siis yhteises­ti
sopia, e t t ä eläisimme vanhoiksi
j ä r j e s t ö s s ä m m e .
teen virtsaa niin huolellisesti, e t tä
y l l ä m a i n i t u t luvut tulisivat kysy­mykseen.
Typpi n ä e t on virtsassa
n.s. ammoniakkitypen muodossa.
joka ön helposti ilmaan haihtuvaa,
j a niinollen häviää siitä suuri osa j Ranskan j a Italian
puutteellisen hoidon takia.
E n s l a n n i n ^ varustautuminen ja
t ä i l d i n taas Xmerika j a Japani
tomaattisesti seuraavat esimerkkiä.
Geneven neuvotteluissa katsoi
Henderson tarpeelliseksi tarjoutua
v ä l i t t ä j ä k s i
fienan oU sisäUlssota. Mutta kuka tle-täÄ
etteikö nykyisen teollisuuden
rnekanisoitumlsen kUpaJuoksu myös­k
i n merkitse tuhoa, kysyy kirjoitta­ja.
Puuvillan erittelykone erosi sllnii
pros. Ja rahtijunlen pituus 34 pros.
Seitsemässä vuodessa keskimääräinen
rahtijunlen kulkunopeus on l i ^ ä n -
tyoj-t 19 pros. K a i k k i se merkitsee
suhteellista työpalkkojen menetystä.
T ä s t ä ei kuitenkaan tullut mitään,
E n s i r i « i n e n ehto tietysti virtsan ei v a i n siksi, e t t ä Englannin impe-hoidoUe
on, e t t ä rakennetaan lan- rialismillc ei Italian heikpntumi-t
a s ä i l i ö j a erityinen virtsakaivo. | nen ole ollenkaan eduksi. Muut»
S e m e n t i s t ä t e h t y n ä siinä s ä i l y y k i n ' u l o s p ä ä s y ä taas ei tilanteesta ole,
virtsa hyvin, kun se vain on t a r - i sillä Ranska ei m i s s ä ä n tapaukses-peeksi
tilava, j o l t a siihen mahtuu | sa hyväksy tasa-arvoisuutta Italian
Sinä, jolcä tulet tuomaan uusia
j ä s e n i ä t ä h ä n collegiumiin, lue hy­vin
nämä säännöt, ettet j ä t t ä i si
m i t ä ä n riitaa perillisillesi.
• • (Jatk.)
MAATALOUS
virtsaa n i i n paljon, e t t ä kaivon tyh­j
e n t ä m i s e e n ei t a r f i t se t ä m ä n t ä s tä
j-yhtyä. Varsinkin talvella on v i r t ­san
ajo e p ä t a r k o i t u k s e n m u k a i s t a,
sillä silloin ei maa v o i imeä virt­saa
itseensä niin, e t t ä suuret typ-pihäviöt
eivät olisi mahdollisia.
Typen haihtumisen estämiseksi
ei virtsakaivoa saa p i t ä ä avonaise­na,
vaan tulee se huolellisesti peit­t
ä ä .kannella, jonka lisäksi tulee
olla t i i v i i n . Jos paras mahdollinen
tulos halutaan saada, niin tulee
virtsan kourun navetessa olla lau­d
o i l l a päällystetyn, jotta typpi ei
virtsasta pääsisi navetassakaan
haihtumaan. (Tässä on tietenkin
puhe lattioilla varustetuista nave­toista,
eikä n. s. lantanavetoista).
Kourussa tulisi lisäksi olla siinä
määrin putousta, e t t ä virtsa nope­asti
virtaisi sitä pitkin kaivoa koh­ti.
Kourun ja kaivon välinen osa
tulisi tehdä sellaiseksi, e t t ä virtsan
juoksu tapahtuisi siinä e n t i s t ä no­peammin.
Kuten edellä jo viitattiin, niin
olisi virtsa l e v i t e t t ä v ä pellolle syk­syisin
j a keväisin sulan maan a i ­kana.
Saksassa j a Tanskassa pide­t
ä ä n e r i t t ä i n tarpeellisena sitä ta­paa,
että virtsan.pellolle ajon jäl­keen
inaa heti ä e s t e t ä ä n . Tämä sen
takia, jotta typpi ei haihtuisi i l ­maan,
vaan imeytyisi maahan.
Toinen tapa virtsan talteen ot­tamiseksi
on sitoa se turvepehkuun
j ö navetassa. Tämä edelljnttää siis
runsasta turvepehkun k ä y t t ö ä . Muut
kuivikelajit eivät saa tulla kysy-inyksieen,
sillä ne antavat huonot
tulokset, jopa jossain tapauksessa
aivan ala-arvoiset. Siis sahajau­hot,
oljet j a havut eivät pysty s i ­tomaan
virtsan typpeä sillätavoin
e t t ä se ei pääsisi ilmaan haihtu­maan.
EJri turvepehkulajeista täyttää
parhaat vaatimukset n. s. valko-sammalturve,
jotavastoin n. s. rus-kosammalturve
j a e r ä ä t saraturve-lajit
ovat koko joukon huonom­pia.
Tehtyjen kokeitten mukaan tar­vitaan
lehmää kohti päivässä SVJ
kg. turvepehkua, jotta virtsas^^n
oleva typpi tulisi täydelleen sido­tuksi.
Mutta mikä on t ä r k e i n tä
n i i n turvepehku kykenee pidättä­mään
typen itsessään, vaikka lan­nan
muu p ä i v i t t ä i n e n hoito jäisi
puutteelliseksikin.
Turvepehku virtsan yhteydessä
on siis ensimäinen apukeino pelto-käsviviljelyksen
voimaperäistyttä-iniselle.
MUISTA MAISTA
"59"
lörkj-isi^tä teollisuuteen virtaavista | J a tämä kehitysprosessi kulkee e-keksinnöistä,
että se el aiheuttanut jdelleen samaan suuntaan. Pennsyl-työttömyyttä.
Päinvastoin se lisäsi vanla rautatieyhtiö valmistaa vetu-työtä
— orjiUe. irelta. jotka vetävät 120 rahUvaunua,
Mutta nykyisin jo Amerikan teol-' kcs3umäärätnen Vulkunopjcus dSvi.
lisuus kykenee helposti valmistamaan sionan välillä ollen 40 malUa tunnls-kahdeksassa
kuukaudessa kalkki ne sa. KokeUulssa tällaisen veturin pe-kanssa.
Kannustaen Italiaa Ranskaa
vastaan, turvaavat englantilaiset oi­keastaan
omia imperialistisia etu­jaan,
koska Välimeri on t ä r k e in
Englantia sen A f r i k a n j a I d ä n s i i r ­tomaihin
yhdistävä reitti. Tämä
on yksi niistä seikoista, joita s i l - j
m ä l l ä p i t ä e n englantilaiset torjuvat
ranskalaisten ehdotuksen niin sa­notusta
Välimeren Locamosta, j o ­ka
täydellisesti turvaisi nykyisen
tilanteen Välimeren heruudessa.
Torjuessaan Ranskan ehdotuksen,
s ä i l y t t i Englannin diplomatia k ä ­sissään
hyvän valtin Italian ja
«Ranskan välisessä pelissä j a Eng­lannin
ja Italian välisissä suhteis­sa.
Lontoon konferenssi, Italian so­ta-
alusten juhlallinen vesille lasku.
Ranskan vastamielenosoitus, Brian-d
i n j a Grandin Geneven neuvotte­lujen
epäonnistuminen, Italian ja
Ranskan suuret merivarusteluohjel-mat
— kaikki nämä seikat merkit-sevät
Europan merivaltojen välis­ten
ristiriitojen kärjistymistä ja
toiselta puolen todistavat Lontoon
konferenssin mitättömyyttä.
Imperialistiseen sotaan valmistau­tumiset
jatkuvat hetkeksikään hei­k
e n t y m ä t t ä , imperialistien monet
kymmenet "aseistariisumis"
vottelut vaikuttavat vain
varusteluja edistävästi.
neu-n
ä i tä
Sudan Englannin ja
Egyptin riita-kapulana
persoonan ominaisuut-an
roomalaisesta o i -
? J°ft'tutiot" kertoo salf-oifceusoppinut
Rndolf
Oh JO vanhaan aikaan
• f t , ! - - " ^ ^ * ' sodalidales),
« mitean varallisuuskelpoi-
^ f e i a ; yhdistyksen tarkoi-g
/ ^ t t y a varaUisuutta t ä y,
^oBisesti asetella j a k ä s i t e l -
}KS2t>-:sen (jonkun y h -
-\Sfp ^ varallisuutena.
V a s t a Rooman keisariajan
IteTT- '''"'^^^^ h e i i -
K a i yi^fityisoikeuteen. —
^upunkikumian (mnnicipi-
^rlhsek^i henlölökd. Kau-
Yirtsa P^IIQH voima-
S^l^aistyttajana
Lannanhoidon yhteydessä tapah­tuvista
v ä ä r i n k ä y t ö k s i s t ä saa virtsa
pahimmat 'vauriot osakseeri^^^^
Veritiaiitaesia virtsan j a kiintei­den
kotieläinulostusten sisältämiä
k a s v i n r a v i n t o a i h e m ä ä r i ä toisiinsa
huomataan, e t t ä virtsa vie t ä s sä
suhieessa "ylivoimaisesti voiton.
Asian s6lvittäm!seksi tulkoon seu­raavassa
mainituksi kotieläinulos­tusten
k e s k i m ä ä r ä i n e n kasvinravin-t
o ä i n e l t t e n kokoomus e r ä ä n saksa­laisen
tutkijan mainitsemien luku­j
e n mukaan:
K a r j a n k i i n t e ä t ulostukset sisäl­t
ä v ä t t y p p e ä 0,30—0,50%, kalia
0,14%ja fosforihappoa 0,28%.
V i r t s a sensijaan sisältää typpeä
1,00—1,50%,. k a l i a 1,55% ja fos­forihappoa
0,05%. Suhde o n suun­nilleen
sama muidenkin kotieläin­t
en s. o. hevosten j a sikojen ulos­tusten
suhteen.
E d e l l ä o i e y i s t a luvuista käy sel­v
i l l e , e t t ä varsinkin typpi on voi­makkaasti
edustettuna virtsassa.
K u n lisäksi ottaa huomioon, e t tä
tyyppi on k a l l e i n j a arvokkain
kasvinravintoaine, n i i n on sen mer-k
ä i ^ virtsassa sitäkin huomatta­vampi.
E r ä ä n t u t k i j a n antamien tietojen
mukaan saadaan tavallisesta maa-t
i a i s l e h m ä s t ä sisahiokintakauden
aikana noin 1,500—2,000 k^r. v i r t ­saa.
Tämä m ä ä r ä s i s ä l t ä ä suunnil­leen
20—30 kg. tyKPea. Nuip arvot
koituvat siis virtsasta, Idisteiden
ulostusten tulos tulee sitäpaitsi.
Mutta siitä huolimatta, e t t ä asiat
n ä y t t ä v ä t n ä i n luinäuavilta, e l maa­mies
oseittkaam saamaan tsd-
Genevessä p ä ä t t y n y t kansainlii­ton
neuvoston 59 :s täysistunto.
Kuten tavallista, ei virallinen päi­v
ä j ä r j e s t y s herättänyt kenessä­k
ä ä n mielenkiintoa, sillä todellista
p o l i i t t i s t a työtä ei suoritettu avo­naisissa
istunnoissa, vaan yksityis-kabineteissa,
ilman sivullisia, 59 :s
Uysistunto kokoontui Lontoon kon-lerenssin
j ä l k e e n . Vississä mielessä
on se t ä m ä n jatkoa, sillä Geneves-säkin
olivat-i^talian j a Ranskan vä­lit
yhtenä kulissientakaisen päivä­j
ä r j e s t y k s e n tärkeimpinä kysymyk­s
i n ä .
Lontoon merikonferenssi meni
myttyyn, sillä oletettu viiden val­lan
— Englannin, Yhdysvaltain,
Japanin, Ranskan j a Italian sopi­musta
ei v o i tu tehdä, kun osoittau­t
u i mahdottomaksi löytää pohjaa
Italian j a Ranskan laivastojen
v ä l i s t e n suhteitten määrittelylle.
Yhdysvaltain, Englannin ja Japa­n
i n Lontoon konferensissa allekir­joittamaan
sopimukseen, joka edel­l
y t t ä ä Amerikan j a Englannin me-r
i s o t a v ä e n tasa-arvoisuutta j a J a ­panin
voimien suhdetta niihin k u ­ten
10 : 7, — on j ä t e t t y e r ä s pe­lastava
takaportti. Tämä taka­portti
on se, e t t ä sopimus sallii
Englannin lisätä meriyoimiaan, jos
Italian j a Ranskan varustelut nou­sevat
Englannille vaaralliseen r a ­j
a a n . Italiaa j a Ranskaa e i Lontoon
konferenssi m i t e n k ä ä n sido. Siis ko­ko
konferenssin sopimuksen "koh­talo"
riippuu njrt itseasiassa Rans­kan
j a I t a l i an varusteluista. Nämä
taas ovat kilpasilla keskenään, sillä
onhan kysymys välimeren herruu­desta.
Tulkoon mainituksi, että
Intiassa ä s k e t t ä i n laskettiin vesille
s u u r i l l a juhlallisuuksilla muutamia
aluksia. Tilaisuudessa oli " v i s i i t i l l ä"
pari saksalaistakin risteilijää. Juh­latilaisuuksissa
itse Mussolin lupai­l
i Italialle yhä uu.«ia j a uusia so­tavarusteita.
Hänen perässään on
t ä s t ä p i t ä n y t ä ä n t ä koko fascisti-lehdistö.
T ä h ä n Italian mielenosoitukseen
vastasi Ranska mahtavilla laivasto-manöövereillä.
Algneren valtauksen
100-vuotisjuhlan merkeissä oli Ita­l
i an rannikon lähelle koottu koko
Ranskan laivasto niin Välimereltä
kuin Atlannin valtamereltakin.
Nämä k a l ^ i mielenosottusta puhu­vat
iryllin selvää kieltä siitä, missä
m ä ä r i n Ranskan j a Italian välit
ovat k ä r j i s t y n e e t.
T ä m ä taas ehdottomasti merkit-
Raskaan maatalouskriisin vaiku­tuksesta
huononee Egyptin taloudel­linen
tilanne kuukausi kuukaudelta.
Talonpolkaisto liikehtii. Työläisten e-lintaso,
joka muutenkin on ollut al­hainen,
laskee edelleenkin jatkuvasti.
Työtätekevien vallankumoukselli­sen
liikehtimisen syventyessä kiireh­tii
Egyptin porvaristo tekemään u -
rakkasoplmusta Englannin imperia­lismin
kanssa. Samanaikaisesti se
Wafdln puolueen kautta y r i t t ä ä h i n ­nalla
millä hyvänsä säilyttää käsis­s
ä ä n kansallisen vapausliikkeen joh­don.
Englannin "työväenhallitus" a-vustaa
mahdollisuuksien mukaan E -
gyptin porvaristoa näissä valkeissa
manöövereissä.
Englantilals-egyptiläLsissä neuvot­teluissa
teki Henderson Joukonii_al-van
ulkonaisia myönnytyksiä: Eng­lanti
siirtää joukkonsa pääkaupun-gista
Suetshi kanavan alueelle, Eng­lannin
edustajaa Kairossa cl tulla
n i m i t t ä m ä ä n "yllkomlssaariksi", vaan
vaatimattomammin — "valtuutetuk­si".
Egypti otetaan kansainliittoon.
On naurettavaa ajatella, e t t ä nämä
"myönnytykset" jollain tavoin hei­kentäisivät
Englannin valtaa Egyp­tissä.
MarDonaldin halUtus noudat­taa
periaatetta, jonka kymmenen
vuotta sitten lausui julki Balfour, c-r
ä s Englannin Imperialismin tunne­tuimmista
edustajista j a jonka mu­kaan
"Egyptissä vallitsee Britannian
herruus, Britannian herruus tulee
siellä säilymään, el k e n e n k ä ä n Egyp­t
i s s ä eikä sen rajojen ulkopuolella
ole unohdettava t ä t ä Englannin hal­lituksen
johtavaa periaatetta."
Myönnytykset olivat tarpeellisia
waldistellle vain sen takia, e t t ä voi­taisi
osoittaa Egyptin edustajiston
"voittoon" liontoon neuvotteluissa
j a e t t ä edustajisto voisi Egyptissä e-fiiintyä
"voittajana" rllppumatto-muustalstclufisa.
Kompastuskivenä neuvotteluissa o-
11 kysymys Sudanista. Tämä suun­naton
maa Egyptistä etelään on
muodollisesti Egyptin Ja Englannin
yhteinen .siirtomaa. Itse asiassa ei
Egypti kuitenkaan mitenkään vai­kuta
sen kohtaloon. Neuvotteluissa
vaati Egyptin edustajisto osuutta
Sudanin hallitsemiseen ja oikeut­t
a rajattomasti siirtää Sudaniin e-gyptllälslä
siirtolaisia. Nämä vaati­mukset
Johtuvat Sudanin puuvilla-tuotannon
nopeasta kosvusta. Eng­lantilaiset
liikkeet laajentavat joka
vuosi puuvlllaviljelykslään Ja suda­nilainen
puuvilla alkaa tulla egyp­tiläiselle
jo tuntuvaksi kilpailijaksi.
Lontoolainen "Times" väittää E -
gyptin Itsepintaisesti pysyvän vaa­timuksessaan
siksi, että se pelkää
tunnustaa olevansa Englannin Im­perialismin
alamainen. E i ole kuL
tenkaan epäilystökään siitä, että,
huolimatta virallisten neuvottelujen
katkeamisesta, tulee molemminpuoli-hen
kulissientakainen kaupankäynti
jatkumaan j a Englannin Ja Egyptin
välillä tullaan tekemään ua>l sopi­mus
Egyptin työtätekevien riiston
tulosten veljellisestä Jaosta.
tuotteet mitä kahdessatoista kuu­kaudessa
kyetään myymään. Työn-saanii
tulee jatkuvasti vaikeammak­si
ja luonnollinen asukasluvun kas.
vu alkaa hidastua. Teollisuus tar­vitsee
välicmmän työvoimaa, tuottaen
siitä huolimatta enemmän.
Optimistien teoriana on e t t ä tek­nillinen
kehitys vain vapauttaa työ­läisiä
toisiin teollisuuksiin. Se on­kin
ollut totta menneisyyteen näh­den.
Mutta nyt, vaikkakhi uusia
teollisuuksia on viime vuosien aika­n
a noussut, on ilmeistä e t t ä ne eivät
voi niellä kaikkea sitä työvoimaa
mitä uudet koneet vanhemmista
teollLsuuksista syrjäyttävät. Onko
siis mekanisoituminen siinä pisteessä
e t t ä SO kääntyy tuhoavaksi tekijäsi?
American Federation of Laborin ko­koamien
tilastojen mukaan yhdek­s
ä n prosenttia palkkatyöläisistä on
menettänyt työpaikkansa teollisuu­den
mekanisoitumisen kautta slllohi-kln
kun tehtaat käyvät täydellä
höyryllä. Olemmeko siis lähestymäs­sä
aikaa, jolloin kone h ä v i t t ä ä mark­kinat,
poistaen palkkalistoilta hen­kilöt
jotka tuotteita kuluttavat?....
Kourallinen miehiä ja koneiston lop­pumaton
sarja suurissa rakennuksis­t
a — ulkopuolella suuret työttömien
amteijat.... Tuotanto täydellisty,
tetty. ostokyky hävitetty.
Kuvaava esimerkki miten auto­maattiset
koneet hiivittävät työpalk­koja.
Mllwaukeessa on eräs teräs­tuotteiden
tehtailija. Joku vuosi sit­ten
tämä tehdas otti tehtäväkseen
valmistaa mahdollisimman auto­maattisesti
autofrelmejä. Tarkoituk­sena
oli valmistaa autofrelmejä y h ­t
ä nopeasti kuin appelsHnlt vyöry,
vftt lajittelupöydäUä eri osastoihin.
rässä on ollut 182 t y h j ä ä hlillvau-nua.
Tämä sama veturi l e n n ä t t ä ä 15
matkustajavaunua yli linjan 90 mai­lin
nopeudella tunnissa.
; Ykslnpä nykyaikaisessa autoteolli­suudessa,
jossa el n ä y t ä enää olevan
tilaa tuotannon parantamiselle, me­kanisoituminen
yhä jatkuu. Kuu­dentoista
vuoden aikana autoteolli­suudessa
on vissiä tuotcmiiärää koh.
den 66 pros. työvoimaa vähennet­ty.
Tämä lausunto el ole rlstlrlldas-
.sa sen tosiasian kanssa, että tässä
teollisuudessa nyt työskentelee e-ncmmän
työläisiä kuin vuonna 1914.
Mutta varmaa on e t t ä autoteollisuu­dessa
työvoiman kysyntä tulee v ä ­henemään
entisestään.
Miten suuressa mitassa tuotannon
mekanisoituminen on lisännyt työt­tömyyttä,
siltä ei ole mitään varmo­ja
numerolta, selittää kirjoittaja.
A. P.. of L . toteaa että yhdeksän
prosenttia sen jäsenistöstä oli työt­tömänä
V. 1929 aikana, jollohi teol­lisuus-
j a liike-elämä oh vilkkaim­millaan.
Kuitenkin teollisuuksien
mekanisoituminen on koskenut vie­läkin
ankarammin sekatyöläisiä. E i
ole mikään totuudesta poikkeava ar­vio
sanoa, että miljoona työläistä
on krOoniUlsestl työttömänä uusien
koneiden käytäntöönoton takia.
Teollisuusscnsus v. 1927 osot-tl.
että ainoastaan 8,076,550 palkka­työläistä
oli työssä, sitävastoin kun
v. 1919 tehdastyöläisten lukumää­r
ä oli 9,096.350. Työtolmlston tilasto­jen
mukaan rautatletyölälsten luku­m
ä ä r ä oU V. 1920 2,023,000, mutia
V. 1926 ainoastaan 1,783,000. Nyt lu­kumäärä
on paljon pienempi. Kaup-padepartementln
kokoamien tilasto­jen
mukaan kahdeksan teollisuusryh­mää
on pienetänyt työvoimaansa
kalkki tapahtaen ilman ihmiskäden 1920 j a 1927 vuosien välisenä aikana
1,823,000 työläisellä. Maanviljelyksen
mekanisoituminen on vienyt 800,000
työläiseltä työn.
Näin jatkuu edelleen luettelo eri
teollisuusaloilta ja e n t ä lopputulos?
Ikäänkuin sivumennen viitataan, et­t
ä työpäivää oUsI hieman lyhennnt-t
ä v ä Ja työpalkkoja korotettava, sil­lä
muutoin perikato pcrll. — U. K .
kosketusta. Aivan näin pitkälle el
s e n t ä ä n onnistuttu. Tehdas vaati 120
miestä, tuottach 8,600. autofrelmlä
lÄIvässä! Nämäkään miehet eivät
paljoakaan käsittele tuotteiden osia.
He ainoastaan pitävät silmällä Jät­tiläismäistä
konesarjaa, Joka niin
tasaisesti on käynnissä. Aluksi teh­das
valmisti yhden frelmin (maala­s
i k i n sen) kymmenessä sekunnissa.
Kuitenkin työtä on tehostettu niin,
e t t ä se nyt valmistaa frelmin kuu­dessa
sekunnissa. Y l i kahdeksantu­hatta
frcimiä , päivässä! Niin, mitä
se 'merkitsee? Riittävästi frehnejä
t ä s i ä yhdestä tehtaasta toiselle puo­lelta
a u t o j a . Jotka
valmistetaan. Vertailun vuoksi mai­nittakoon
että samassa tehtaassa
valmifitettlin v. 1904 ainoastaan kak.
sitoista freimiä päivässä.
Bolivia ja Paraguay
Bolivia on luokkataistelun hlstorl-ä.
ssa hyvin vähän tunnettu maa.
YhdysvaMel8sa-j M u t t a elitä 'huolimatta, kuten muis­sakin
maissa, on siellä käynnissä pe­rin
tärkeä joukkoliike. Paljon tarke,
ämpl Boliviassa slk.sl, e t t ä se vasta
hiljattain on päässyt eroon fcoda-
Eräs Europan'maiden suurimman Hsmlsta.. Talonpoikaiskapinat Ja u l i ­see
näiden valtojen varustusten
Ifsääniistä, jonoih on kiertämätön
Sokea kanakin löytää
joskus kultajyvän
Magazine of Wall Street-julka:-
bussa, joka on s u u r p ä ä o m a n äänen­kannattaja,
kirjotetaan hälyyttäväs-s
ä äänilajissa nykyfeen'valtavan tek­nillisen
kehityksen ja teollisuuden
ratsionalisoitmin seurauksista. K i r ­joittajana
esiintyy Theodore M-Knappen.
Aluksi kirjoittaja viittaa,
e t t ä kun E l i Whitney keksi puuvil­lan
erittelykoneen. h ä n tietämättään
keksinnöllään vahvisti orjuuden o-lemassaoloa,
löi k i i l a a pohjoisten ja
etelävaUIoiden väliin, josta seurauk-; turien Jtolkunopeu-s lisääntjTiyt. 10
autotehtaan edustaja saapui katso­maan
Milwaukeen tehdasta. Hän oli
ylpeä omasta tehtaastaan, erikoisesti
siitä miten nopeasti autofrelmejä
siellä valmistetaan. Hänen tehtaas­saan
200 miestä valpiistaa 35 freimiä
päivässä, — Suuri ero.
Tekstiiliteollisuuden mekanisoitu­minen
alkoi 160 vuotta takaperin.
Yksi lienkllö nykyisillä koneilla tuot­taa
niin paljon lankaa kuin 160 vuot­ta
sitten 45,000 työläistä, j a kangas­puiden
tuotantokyky on lisääntynyt
ainakin 2,000 pros. Seuraavan 160
vuoden perä.stä on tämä Jotenkin
täydellisesti työttömyyden maailma
fyysillisen työvoiman käyttöön näh­den.
Nyt Jo t ä m ä on työttömyyden
maalima miljoonille. Jotka ovat me­nettäneet
työpalkkansa uusien konei­den
käytäntöönoton kautta.
Pullojen vahnlstusprosessl on ollut
T i i l t e l muuttumaton 3,500 vuotta. Se
on pDut ammattitaitoa kysyvä am­matti.
Joidenkin vUme vuosien a i ­kana
uusien koneiden käytäntöön-otla
on Usännyt tuotannon 41-ker-tai.
M;k6i Ja ammattitaito on tykkä­nään
hävinnyt.
V. 1918 yksi ncnkilö kykeni val­mistamaan
ainoastaan 40 sähköva-lolamppua
— eikä hänellä ollut n l lr
tä valmistaessa aikaa vetelchtiml-sfcn.
Seuraavana vuonna tuli kone,
jolca valmisti 73,000 lamppua 24 tun­n
i n » j a Jokainen kone hävitti 992
työläisen työpalkan. Kun kone ase­tettiin
palkalle, niin 992 työläistä
joutui kävelemään ulos tehtaasta.
Kenkäteollisuudessa 100 konetta
on vienyt työn 25,000 työläiseltä.
Seitsemän henkilöä on ottanut 60
miehen tilan työunlttina harkkorau-dan
valmi8tuli.se3sa.
Harkkoraudan valmistuksessa kak-
Hi miestä tekee nyt koneiden avulla
.•jen työn minkä suorittamiseksi en­nen
tarvlttlta 128 miestä.
Käjicää teräsmyllyssä ja te huo­maatte
mitett aution näköinen paik­ka
se on työläisistä. Te tunnette o-levanne
jonkin näkymättömän Jät­tiläismäisen
voiman edessä. Syy s i i ­hen
on, e t t ä 42 miestä on Joutunut
luovuttamaan työpalkkansa yiidelle
miehelle sulatusuunin ympärillä.
Nykyaikaisissa teräsmyllyjen no.<>to-koneissa
kolme miestä suorittaa »en
työn mihin ennen tarvittiin 28 mies­tä.
E^annettu lastauskone viidellä
miehellä tekee sen t y ö n missä en­nen
hikoUi 48 mie-stä.
Ei ole p i t k ä ä alkaa siitä kun kir­joittaja
ihmetteli yhden miehen
saavutusta valmistaessaan 450 tiiltä
päivässä. Joku päivä sitten h ä n kat­seli
tiilien valmistuskonetta, joka
valmisti 40.000 tiiltä leivässä.
Neljän vuoden aikana on rahtlve-den
tukahduttamtect ovat seuran­neet
toinen toistaan aika-aJoiltain
vuodesta 1700 tähän aikaan saakka
V. 1927 presidentti Stila-jln hallitus
kukisti,viimeisen niistä murhaten y -
11 seitsemäntuhatta työläistä kone­pyssyillä,
hallituksen virallisen ar­vion
mukaan. Tykistö Ja ratsuväki,
rykmentit saksalaisten teknikkojen
Johdolla vaimcaslvat vcrilr, talonpoi­kaisjoukkojen
protestin.
Bollvlas.sa on olemassa kaksi tär­keää
työväenluokan voimaa — talon­pojat
Ja mainarit. Talonpoikaisten
Itjkumäärä Boliviassa on noin kakf.1
miljoonaa. He iyö.skentelevät suur­maanomistajien
pelloilla mitä kau-hcimml.
s.sa olosuhtels.sa. Feodaali­herroilla
on rajattomat oikeudet In­tiaaneihin
nähden. Hän voi piestä,
vangita ja ryöstää hänet, sillä hänen
on turha yrittää saada mitään
oikeutta valkoisilta. Omistajat asu­vat
kaupungeissa, odotellen Intiaa-ncjaan
tuomaan hänelle satonsa, s i l ­lä
aikaa eläen huoletonta elämää ja
kiinnittäen hyvin vähän huomiota
omaisuuteensa Ja sen parantaml-
,seen. Ainoat, Jotka Boliviassa raata­vat
ja hikoilevat, ovat Intiaanit,
Feodaaliherrat kuluttavat aikan.sa
kaupungls.sa tarkoin politikoimiseen
Ja romanttisten runojen .sepittä-misccn,
nuorten parasiittinalsten
makua mlcllyttääkseen. Kaupun­git
ovat melkein kuolleita, taloudcl-llse.
stl takapajuisia, vuosisatoja ta­kapajulla.
Kaupunkilaisten maaloor-dien
orjuuttamat intiaanit saavat
maan antamaan hedelmäasä. J a kun
mc tämän näemme, tulemme käsit­tämään
miksi intiaanit nou-scvat ka­pinaan
aika-ajoittain, koettaen heit­t
ä ä päältään feodalismin kahleet.
Kun puhumme Bolivian intiaani-tjÖIäisl5tä,
meillä tulee olla mielessä
jotain muuta. Heidän loistava men­neisyytensä.
Incat ovat olleet heidän
esL-lsiään. Heidän yhdyskunnissaan
on vielä oleraa.ssa jäännöksiä alku-kommunismista
ja perhejärjestyk-sestä.
Talonpojat uskovat yhteistoi­mintaan
ja yhteistyöhön. Kolml-vuosisatalncn
ejspanjalainen siirto-maakomentö
Ja vuosisatainen tasa-valtalal>
demokraattinen peto.'> ei ole
kyennyt täydclllaesti horjuttamaan
intiaanien uskoa. TänSpälvänä ta­lonpolkaisto
maaloordien vallanalaU
suudessa elää kurjaa elämää Ja hei­dän
palkkansa on noin 10 .senttiä
päiväEä. Toishiaan, maanomlstajain
piiskan alaisuudessa, he työskentele­vä!;
Ilmaiseksi,
Toinen tärkeä työväenluokan voi-,
ma muodostuu mainarelsta. Maa Itec
asiassa on kaivantomaata Ja sen e-lämä
riippuu siitä. Bolivia on toisel­la
tilalla tinaa tuottavista maista
maailmassa Ja sen tuotanto lisään­tyy
päivittäin, Noin taslnan verran
ulkomaalaisia mlljoneerejä. Joiden
käsissä on teolUsuus. saavat suun­nattomia
voittoja. Patfaio, toUnidD
yhdessä amerikalalsten rahamiesten
kanssa, l ä h e t t ä ä tinaa 50 miljoonan
dollarin arvosta vuosittain; Hochlll
& Company noin 12 miljoonan dol-larln
arvosta; Caracoles T l n Mlnes
of Bolivia noin kuuden miljoanan
odllarin arvosta; Aramory Mlnes
noin neljän miljoonan dollarin a r ­vosta.
Taistelua tinasta käyvät kes­kenään
brittiläiset Ja amerilcalalset
rahamlehet. Guggenlielm veljekset
Boliviassa olevien agenttlensa kaut­ta
ovat sljolttenect suunnattomia
summia ja käyvät neuvottelua F o ­tosi
H i l l i n ostamisesta. Joka on tuot­tanut
hopeaa suuria summia vii­meisten
neljänsadan vuoden ajalla.
Luonnollisesti tämä kaivosteollisuus
tarvitsee tuhansia j a tuhansia työ­läisiä.
Elinehdot Ja palkka ovat kur­jat.
Kyvykkäät mainarit ansaitsevat
kolmesta neljään pesoon päivässä
(noin $1.50). Naiset Ja alle 12-vuotl-aat
lapset. Jotka työskentelevät kai­voksessa,
ansaitsevat 80 j a 50 ocn-tavosln
päiväpalkkoja (noin 25 Ame­rikan
senttiä). Työläisiä, jotka kuo­levat
päivittäin kaivoksissa, hauda­taan
salaa, n i i n etteivät heidän per-liecnsä
voi periä vakuutusta.
Malnarlen Järjestöön haUitus ja
komppaniat ovat asettaneet omat
reformistiset agenttinsa, mitkä ovat
todellisena esteenä vallankumouksel­lisen
liikkeen tiellä. HuoUmatta sil­tä,
mikä hallitus on vallassa, kun
mainarit menevät lakkoon, niin hal­litus
kukistaa sen yhtä verisesti.
Maan todelliset hallitsijat ovat tcol-lisuusparoonit,
jolta edustaa Patlno
ja sen kanssa yhteistyössä, olevat
"Jänkit". Bolivia cl voi tehdä min­käänlaista
otetta neuvottelematta
W8llkadun pankkiirien kanssa, joilla
on suuria sijoituksia maassa lainojen
muodossa. *
Näissä puoliksi itsehallinnollisissa
suhteissa Bolivia hankkii sotaa P a -
raguayta vastaan- Taloudellisesti Bo­livia
on tHydelliscssä vararlkkotllas-sa.
Viisikymmentä prosenttia sen
valtioveloista maksetaan takaisin a-merikalalstcn
lainojen peittämiseksi.
Opettajat, tuomarit Ja vieläpä polii­sitkaan
eivät olo saaneet palkkojaan
pitkiin aikoihin. Millä keinoin Bo­livia
aikoo ryhtyä sotaan? Se on
varsin selvä osia. Standard O i l i l l a on
omaisuuksia Chavon alueella yhtä
suuria alueita kuhl Belgia Ja Hol­lanti
yhteensä. Standard Ollin brit­tiläisellä
kUpalllJalla Royal Dutch
on myöskin suuria alueltai pääasial­lisesti
Paraguayn puolella. Sota siis
on sotaa näiden kahden Imperialisti­sen
vallan välUlä. Nc Jotka siltä kai.
leimman hinnan Joutuvat maksa­maan,
ovat työläiset Ja talonpojat,
jotka joko narrataan tai pakotetaan
menemään puolustamaan näitä a-luclta
ulkomaalaisten komppanlaln
puolesta.
On välttämätöntä selostaa Boli­vian
työväenluokan asemaa amerl-kalaislllc
työläisille j a nostattaa hei­dät
tukemaan veljiään Boliviassa ja
Paraguayssa.
Hyvässä k o n n o s u oleva
huoneen Jcaluatov KSvMii
massa. ""
19 Evai» Rnui» Cepper CHff i
tai ^ ' ^
Soittdku ptduUii 4MW,
' '- • ' • ^
Ammattitaitoinen L^pnti
HALUAA P A ^ A ^
Nimimerkillä K y k e n e v ä - . « S y ^ ^
t ä n n ö l l i n e n hiioneusto kahvilaa ja'
ruokalaa varten Vuokrataan « u p a s -
<a paikasta. — 1226 S t Antohui
St., Montreal, Que. - r^T^
Huomatkaa!
Olen tavatUvisisa joka k e d d v i i lc
9 seka lauantai Sudboryn''marK**
issa. Lihaa, monen eri lateti, wi
J n a hyvää j a tuoretta.
EMIL OJALA
Sadbory. O u t ,
Kulkukoira
(Jatkoa)
Minä herään säpsähtäen risalscllfl
vuoteellani, johon olen hetkiseksi
torkahtanut. Ja tunnen pistoksen
sydänalassani. Minulla on e n ä ä vain
40 senttiä rahaa, huoneeni on mak­settu
pariksi päiväksi, — Ellei Jo­tain
tapahdu, niin minua odottaa
suoranainen nälkä.
Vedän kengät Jalkaani ja tun.
ncn tuskaa varpaassani, Jonka ah­das
kenkä on hangannut vcrlrftkku-lalle.
Vaivalla kapuan alas moni­mutkaiset
portaat ja ontuen kuljen
katua. . Taivallan __pölylstä kaupun­kia,
sen mutkikkaita Jcatuja mallli^
toisensa Jälkeen. Jokaiseen mahdol­liseen
palkkaan tarjoan itseäni työ­hön,
vaikka tiedänkin sen turhaksi.
Pala tuntuu nousevan kurkkuuni Ja
on kuin sydänalani ympärille olisi
kierretty sitkeä nauha Ja s i t ä mo­lemmista
päistä hiljaa kiristettäisiin,'
Kuljen näköjään huolettomasti,
kuin mitään ajattelematta. Mutta
ajatukseni toimivat^ Eivät nc tosin
lennä ralclikuvltuk.sen siivillä, kuten
niiden tapana on ollut joskus pa-remplna
päivinä, vaan vitkaan, hy­vin
tasaisesti, epämiellyttävissä tosi-aslol$.
sa. Niillä on lähtokohtana: —
Kun loppuu tuo 40 • s e n t t i ä ja tulee
uudelleen nälkä, kun olen nukkunut
viimeisen maksetun yön j a tulee
uudelleen ilta, niin mitä minä teen
siUoin? — — —
Ajatuskoneistoni jatkaa tätä
vyyhteä yhtämittaa. Se on tarkasti
poiminut näkö.sällc vliinelset keinot,
mutta oih, kuinka ne ovat kalkki
epämiellyttäviä.
En-simälsenä työntyy esille keino,
joka on kylläkin epävarma Ja k l u -
callinen, mutta helpoin kalkista. Se
tulee tajuntaani uudelleen Ja uudel­leen,
se kuiskaa korvaani: Sun p i ­t
ä ä y r i t t ä ä k e r j ä t ä ; . ,.
En ole vielä milloinkaan ker­j
ä n n y t . Ennen poikasena en pyy­tänyt,
en kumartanut toista, vaikka
minut olisi hakattu kappaleiksi, ja
vieläkin on minussa Jälella tuota
vanhaa ylpeyttä. Tunnen punan ko-hr^
v/an poskii^illeni, kun ajattelen
sitä.
Viiden vuoden kulkurielämä on
kuitenkin kouluuttanut minua pal­jon,
se (m n t e l e t t ä n y t monasti sel­laista,
joka karvastaa kurkkua. Nyt
sen on helppo opettaa minut ker-
Jäämuän. *
Kuljen Jotakin syrjäkatua Ja sU-mUnl
pistää ruokatevarakauj;^».
Äkkiä Itäännyn ovesta sisftlle Ja
astelen vcrkalleca tlskUle. " ,.
"Saisinko palan makkaraa, tai jfa
tain muuta syötäVää, — ilman mak­sua,
sUlä olen nälkäinen". ' ">
Sanoin sen hOJaa, miltei n ö y r i s tu
Hiukan tuumien asteli k a u p j i^
kaapilleen, ottaen sieltä ihmeekseni
palan paksua makkaraa j a iMxiea
sen paperiin. Nähdejssäni tämän h y -
vyydenosotulcsen tunsin aivan . b e l -
tyvänl. SIlmli^Bäni oU «ama Ume
kuin kulktikolralla. jolca t i e t ä ä saa­vansa
maukkaan luun' palasen. Plfe-klhi
aikoihin ei pllut h^yydeQ oeo^
tus minua kohdannut Ja sUcsipft iS»
nenl värähti, kun kiitin kaupifia&ta.
Seuraavan kadun kulmati'takana
oiukaisln psfiLärÖnl, sammdttattkaeijit
nälkäni. Mutta tuskin Bahi sen teh^*
tyä, kun Iskhi käärön vasten katu-kivitystä
Ja kirosin pirun pojan ni-^
mccn. Makkara oli läpeensä mfitäft,
valkoiset toukat sitä kilvan mOybbl.
eivät.
Aorlnffon pisto
Huoneeni, Jossa asun, olen vuok­rannut
vanhalta ranskalaiselta
mummulta. Hänellä on htdlilssaan
vain kohne huonetta Ja t&män y h .
dcn hän vuokraa ulos, lisätäkseen
pieniä tulojansa. Mummu ei ole yk­sin,
vaan kanssaan asua toinenkin, ,
nuori nainen. Jonka myöbemmUl' .
sain tietää olevan hänen tyttärfen-tytären.
Mummua mlhft näeii 'nidn-ta
kertaa päivän mittaan, mutta ty-.
tön olen nähnyt väin kerran.' Hftn
käy työssä Jossakin* väb&iAtolsessä'
kasviskaupassa, myyjättärenä.
Partani on kasvanut pitkäksi J a '
aijoin sitä tänä iltana lyhentää,'<
Rlhkalnteni Joukossa on minulla t y l ­synyt
partaveitsi. Otin sen Ja me-,
nitt pyjFtamääfi kfcittlölÄa^iatlBinliitt-vettä.
Mummu oli jossakin ulkona, niiut>/
ta tytär palasi Juuri Ijästä.' H ä h ' i ^ -
pienehkö kooltaan Ja kasydlltaan
keskinkertainen, vaaä va!rtolossa{t|i i
oli jotain. Joka viehätti miestä'.
Keittiössä el ollut vettä, m u t ^ .
t y t t ö asetti < kattialh kaasuhellalle
kuumenemaan Ja pyysi minut siksi
äjak-sl Istumaan.
Tyttö oli vUkas, h ä n JutteU mie­lellään
ia ilmcttcli, kuit en minä
osannut ranskaa. Alinomaa hUn,
hyöri Ja pyöri Järjestäen vaatetuft*
taan Ja pörröistä tukkaansa. M i - '
nuun päin kääntyessään h ä n a i ^ '
nauroi tai hymyili. Hänelle el n ä y t ­t
ä n y t tekevän haittaa jos m i n ä oUn
paitahihaslllanl Ja rinnukset avoin­na,
Sitäpaitsi likainen.' ' " >
K u n vesi oli kuumennut, Jätin
tyton sekä keittiön Ja menin aJekJr
maan partani. 5(m perästä loikoilin
koko illan, vuoteellani apealla mle-
Icllä. Vielä tämän Ja seuraavc^n yön
saisin nukkua täällä. Pari, koMe
pulloa voin ostaa pahoillani maitf^,
vaan leipä ja muu s ä r v in täyt^T
k e r j ä t ä . , . . • ' .
Uusi päivä oli koittanut. Ulkon»
on tukahduttavan kuuma Ja painos­tava.
Ilmassa näyttää olevan sätl-köä.
Kuljen katua huulet puolekst
raollaan j a hartiat kumarassa. U e *
ncckö koskaan ollut kliynthii näin
laahustava? SUmäluomcnl ovat ras­kaat
j a ahdas k e n i ^ hankaa nahajb^
tornia varpaitani.
Olen ajautunut kauaksi kaupun­gin
laitaan, pilvenpitttäjät Ja Jyke­vät
kivimuurit ovat vaihtunee^ yäia-slstynelksl
hökkeleiksi:' NUden sei­nävieriä
minä kierrän Ja — ker­jään.
Tuossa on ruokatavarakauppa.
Siellä antavat minidle palan' Juus­toa.
Mutta se on IJankaikklsen van- v
haa, keltaisessa bomeess^ J a m a l s s»
taa puulta. Tuq|s»a <m lelj^uri. fiy|el^ .
t ä saan paperipusslhi vesijelyotobi.
vaan k im pureksin |ar4^u
kuivaan kitaialceeiil j a ' tantuu T^xx
olisi suuni ^ i y n n ä UittiJauhoJa.
vintolasta s ^ n ' \ s i L
vänpsda^te, — mutta useamma^ •
paikoista 1en saa m i t | ä i L Kuljen | I tä
heikoin vöhhin, m a Ä ä u mittaan fä
ole tavannut puistaa iienkkiä
Jossa v6teinleväliföä^KuIva**jf^^
on tarttunut .padferp|sit^ k ^
Aurinko paahtaa' n i i n polttavan :
kuumasti- Skkiä i u n p ä i i l»lvifnl h ö r -
Juvan, päätäxil j p ^ ö r r y ^ ^ Ja s ^ d ä nr
alaani k ä ä n t ä ä yl0ssJaisl|L ^Ufii sei-n
ä s t ä tukea Ja J?fl«1#n'"^i^ "ra­han
matkan päässä m
nun pitää p g ^ t ä ^ p i '
K u n jappuset jp' o ^ _
v i l l a , taJptivat pbtvenl It|i1f|ijitn^ S -
ma >äyttää sinisil^
yioÄni vinkuu Ip^^^^
iätidykseri
JälkakäytäväUe Jai
• lp»*;
(Jatkoa set