Vapaus, September 17, 1930

              jn Poi^ Mi^jMssa olevan
haetfävaifä
a r a l i i k k e e n hoitajan paikka julistetaan täten
eniukset ja palkkavaatimukset pitää olla saa-johtokunnalle
syysk. 23 p. mennessä, ja toi-eti
valinnasta ilmotuksen_ saatuaan. Hakijan
nadan' Suomalaiseen Järjestöön. Dmottakaa
jBstöihin kuulutte.
uuluu hoitaa kirjakauppa-, rahanvälitys- ja
cä ohjata ja valvoa Port Arthurin alueen
>sten toimintaa."
ettäkää hakemukset osotteella:
HTOKUNTA. BOX 69r SUDBURY. ONT.
J; W. Ahlqvist,
, Liikkeenhoitaja.
HULIGAANrrEKO KUBXKAN
inetraktörlase:
man mukaan
iljoonaa heh-kylvöaia
ko-
"raktoriasemat
pros. koko ta-
)uuvillasta, 20
i ja- 15 pros'
tulee ole-nyöskln
maa/-
lisessa. Ne
nuksiä 16.000'
uden kanssa.
KSILLA VA-fYLUSET*
3EEN
LSPO:n sie-
Leningradin'
penmoilla ja
vuotuinen vt-
3 on määrit-mutta
LSPO
10,000 toimia,
den tulokse--
lähistöllä sl-i
vuonna 4
niteltujenn' 8
'0:lla' nurin-jhxiakin.
Vi=.
limet osoit;
>i paperilla,
työtä- ne- el-issa
ei riifö-jiden
ja vi-imispaikoiksi.
nennessä ole
imenpl teisiin.
Jen keräyk-evlä
vedetty
onkin, että
n. Säkit Ja
:omäärlä va-
Tsentrosojus
vetää huo-irustamiseen
EDUSTAJANA
V i . 29 pnä iknoitettHn Kurikan
nimismiehelle, että, edellisenä yönä
oli Kurikan kirkonkylässä olevan
työväentalon pihamaalta tuntemat­tomalla
tavalla hävinnyt punaisten
sinne noin 10 vuotta sitten kuljet­tama
kivi, joka aikoinaan oli tar­koitus
pystyttää punaisten hauta-merkiksi
Kurikan punaisten hau­doille,
mutta joka toimenpide sil.
lein estyi. Siitä lähtien on kivi sit­ten
ollut mainitun työväentalon pi-hamaalla.
Yölliset vieraat olivat naulanneet
työväentalon ovelle laudan, jossa oli
kirjoitus: "Oven suljettu 28;8 1930".
Samana yönä oli myöskin rikottu
mainitun työväentalon ikkimoista 27
ruutua. '
muotokuvan. Sitten tutustai Niepee
taidemaalari rfc^ueneen, joi»
myös aikaisemmin oli faarrastellät
tällaisia valoasioita. He alkoivat
yhdessä tehdä kokeita. Daguerrs
valotti kamerassa muutamia jodi-oltuja
hopealevyjä, mutta valotus­aika
oir liian lyfiyt, kuvat tuUvat
Kuonoja ja D. heitti levyt erään ke­miallisten
aineiden säUytyskaapla
nurkkaan. Sinne ne unohtuivat
Muutaman viikon kuluttua D. taas
nm
Kirj. VAALXMO HANNULA
VALTUUSTOJEN "|PUHDISTUK-SEN"*
SEURAUKSET NÄKYVÄT
Arbetarbladetin saamien tietojen
mukaan on tohtori Georg Schau­man,
jonka hallitus valitsi Suomen
valtuutetuksi varajäseneksi Kansaim
liitOft yleiskokoukseen Geneveen, e-räääsä.
viime kiiun" 23' p^rnä • päivä­tyssä
kirjelmässä anonut vapautus­ta"
tästä tehtävästä. Anomustaan
hän perustelee toivomuksella vält-tää
näeimäistäkin solidarisuutta sen
omankädenoikeusjärjestelmän kans­sa,
Joka- nykyisin eri muodoissa on
ilmennyt maan Julkisessa elämässä
ja^ Josta nykisrlhen hallitus toimetto­muutensa
vuoksi on vaetuussa".
Juankosken kunnavaltuustoUa oli
viime kuun 27 pnä kokous, johon oli
kutsuttu kaikki kommunistisen ryh­män
varajäsenet vakinaisten Jäsen­ten
tultua jo aikaisemmin ercltetuik-si.
Nyt painostettiin myöskin nämä
varajäsenet eroamaan ja saivat por­varit.
Joilla alkujaan oli valtuustossa
vain 6 edustajaa, ehdottoman enem­mistön
itselleen. Sitä hyväkseen
käyttäen lahjoittivat he kokoukses­sa
noin 2 ha:n suuruisen maa-£ilu-een,
Jonka arvo on noin 20,000 mk.,
suojeluskunnalle. •
PASCISTIEN" LENTOKONEET EI­VÄT
SAA' UMAA SIIPIENSÄ'
• f ÄliLE • "
ERÄS AJAN KUVA LUKUISTEN
SAMANLAISTEN JOUKOSTA
etsi jotakin kaapistaan Ja hänen
käteensä osui sattumalta nuö ha;
pealevyt — ja kummakseen häh
huomasi, että kaapissa öU levyiUe
ilmestynyt kauniit kuvat! Daguerfe
tutki, mikä aine sen ilmiön kaapissa
oli aikaansaanut, ja sai selville ai'-
vokkaan asian: Jos jodioita hopea­levy
valotetaan ja sitten huuhdet.
laah elohopeahöyryssä; kehlttj^'
mainio kuva.
Nyt oli keksitty varsinainen valo­kuvauksen
taito, ja tätä nykyisin
Jo alkuperäiseksi käjmyttä mene­telmää
kutsutaan daguerrotyplaksL
Ranskan hallitus myönsi keksijöille
palkkiot ja antoi keksinnön "kokö
maaihnalle lahjaksi'\ Valokuvaus
levisikin nopeasti kautta maailmaa:
ehtien Jo v. 1840 Suomeenldni.
Niin, arvoisa lukija, valokuvaus
siis perustuu kemiallisiin seikkoihin.'
— Entä kJunera?
Aivan niin, kamerallakin on oma
historiansa, vaikka sUtä el olekaan:
johtunut valokuvauksen kekslinlnfeh.
ItaUalainen luonnontutkija Pnrla
keksi 16:11a vuosisadalla camera
obscuran eli "pimeän kammion."
Laite oli umpinainen laatikko, jon-i
ka yhteen laitaan tehtiin pieni rei-
V.k. 26 päivän vastaisen yönäikä- Tästä reiästä paasi vaio siskon
klo 23 tienoissa koputettiin Ehossa vastakkaiselle seinämälle, muo-
Emil Sutisen asunnon akkunaan ja do^tui tarkka kuva j i i t a . mita silmä
oveen, jolloin talonväki heräsi. Su- ^^attol reiästä nahda. Kun koh.
TYESIÄ
päivinä oh-
;y seitsemän
it osallistu-
1 sekä julfcli.
[ntaan psäS:^
[JALAINEN
<f LAU-meet
niistä
>messa val-
;uu tuhkati-aikaai
kun
Äärien" klr-osaaottanut-
;rtaa- ottivat
on jälleen
atapaus la-
V.k. 27 päl-
^apualla ko-
10 Suutala
isä kuollen
oH 21-VU0&
si viime kc;
Kauhavalla tapahtui v.k. 29 pnä
aivan peräkkäin kaksi- lento-onnet­tomuutta,
joista' tohieh maksoi ih-ffllBhehgen.
Täpahtunilten kulku oli
seuraava-:
V.k. 29 p:än aamulla* klo 8.30 ai­kaan
lähU kadetti Viljo Juhani
•Luomaa Kauhavan ilmailuasemalta
harJoltuBlehnolle' yksipaikkaisella
Märtlhsydö-hävittäjäkbrieeirä. Hä-hen-
päästyään n^ 10 m. korkeuteen
lentokentäh pohjoispäähän, huo-maCtiih"
koneen nähtävästi ohjaus­virheen
vuoksi joutuvan äkkiä syök-sykierukkäafa.
' Kim kone oU niin
mataJalla, ei ohjaaja voinut pon­nistuksistaan
huolimatta saada sitä
enää" tasapainoon, vaan kone syök­syi
mätihän' ICO mr päässä- lento­kentän
ulkopuolella sijaitsevalle nii­tylle,
murskaantuen täydellisesti.
Verraten- raskas- kone» tunkeutui o-sa!
kSl nraän sisään. Oimettomuuden
näkijäin saapuessa' palkaUe veti kai
detti Luoma.viimeisiä henkäyksiään;
Merkillisen sattuman - oikusta ta­pahtui
vain noin minuuttia myö­hemmin
toinen orniettomuus, joka
ei kuitenkaan ollut yhtä tu­hoisa.
Lehfcäjäkapteeni Harju-Jean-ty
nousi samaan aikaan kuin ka­detti
LUomakhi samanlaisella Mar-tinsyde-
koneella lentoon harjoittak-seen
konekiväärlammuntaa; Hän
kuuli koneestaan, volhiakkaan pau­kahduksen
ja arvaten sen joutu­neen
Jollakin tavoin epäkuntoon
pysäytti moottorin, suorittaen hä­tälaskun.
Hän laskeutui maahan vä:.
hän- matkäh päähän lentokentän
l«hjolspäästä=-.n. 150 nl. syrjääh ai­kaisemmin
pudonneesta koneesta.
Maasto oli niin huono, että kone
pyörähti ympäri ja vioittui jonkin­verran.
Kapteeni Harju-Jeanty sai
lieviä vammoja kasvoihinsa.
tisen mentyä kysymään mitä koput-tajilla
olisi asiaa, vastasivat nämä,
että Sutisen on tultava ulos, Jol-dalle
asetettihi valonarka, jodlottU
hopealevy, saatiin tällä camera ob->
seuralla eli reikäkameralla siihen
loUi asiat selvitetään. Kun Suti- ^^"va. Koska reikä oli pieni, vaaM
nen ei tämän vuorokauden ajan
katsonut olevan asioiden selvitte-lyajan
ei hän mennyt ulos, eikä
myöskään avannut ovea. Tästä rau­han
häiritsijät kimpaantuivat uha­ten
tulevansa väkishi sisään Ja al­koivatkin
repiä ovea saaden yhden
haa'an irti. saamatta kuitenkaan o-vea
auki. Tällöin nämä pimeyden
sankarit sanoivat vielä Joskus saa­vansa
Sutisen käsiinsä ja tuhoa­vansa
hänet sekä hänen Jälkeläl-valotus
pitkän ajan. Jotta se saa­taisiin
lyhentymään, alettiin rei­kään
sovitella erilaisia linssejä (Da­niel
Bärbaro Venetsiassa v. 1568 Ja
Porta V. 1583). Munkki J. Zahn
sommitell v. 1665^ kuljetettavan ka­meran.
Aluksi nämä "pimeät kam
Sanna Salakka oli jo kauan kat.
seUut veikoin silmin kahssasaare*
laistaan, Abrahamin Joonasta.
Toisinaan oli hän sukeutunut sa­noihinkin.
Ja viitannut, kuinka ih-xsLlsen
ei ole hyvä olla' dllbln, Joe
hänellä el ole verkon paikkaajaa,
sukan kutojaa, leivän leipojaa, sau^
nan lämmittäjää ja niin poispäin.
Abrahamin Joonas ymmä:^ tä-mSn
kaiken; Johan mliehinen mies
sanoittakin olisi käsittänyt naisen
slljnäniskun ja suloisen hymyiljm,
inirslnkhi kun se hymyily kävi sitä-suloisemmaksi
mitä useimmhi AHi
rataamin Joonas sattui katsahtsu
maan Sanna Salakkaan.
Niin että ei siinä hänen mleles-tääh
ollut takana muu kuin avio-liittohalu,
vaikkakaan Sanna Sa­lakka
ei ollut sitä läusimut ihan-
)Ä-iraIkka hän olisi mennyt kuinka
pitkäHfe. rllttr valÄ tuöttf kamalaa,
mustaa imflua^ mOä^ klemurteU ktu
katies maie^lofi toiseen laitaan
saakka:
Vihdöih laskeutui hän Istumaan.
Täytyi toMptmita piippu palamaan.
SÖb' raapasta tulen j a alköl viedä
sen' piipun pesälle, kun äkkiä oli
temluvlhaan jotakin ääntä.
— Höhol huual hän vastaukseksi
^ilnv että' kieuhköt pullistuivat: —
dhkb sieim ketään?
Iiuthltui^Uii*^ ke^Mta kuului taas
ääni. mutta Joonas el voinut ta­juta
mistapähi se tuu; m n alkoi
parkua- vielä" kovenmiin. Ja silloin
sukelsi sateen' keskeltä nainen. Eu-shi
et' AtMraKamln Joonas tuntenut
Kaksi Cotnmbia Lev;
Uuhiutta
V A P A U D E W KIRJAKAUPASSA
HISKI SALOMAA; Ant. ViinS
Kauppi ja Lamen Co.:
3158-F Lännen lokari
KtinTfltu
Chevrolet Sedän anto^ nähtitiiÄ;
• . Piifaieliir<886l:r--
Kaikenlaista huonekalujen päil-lystämistyötä
tehdään; CbieBterjSeiii
y.m. uudelleen rakentamiota; HyVä
valikoima kankaissa, kohtuhinnö^-
la. Puhelin SS?," Sudbury. (228
« A N N E S SAARI, «aest. Koivusen
ork^tteri:
ai59-POisuUevaiff
Tytön huolet
mlot" olivat kovhr raskaita ja köm­pelöitä,
mutta vähitellen sommitel-tUn
kätevämpiä laitteita. V. 1839
keksi Seguier nahkapalkeisen kame
ran ja sen Jälkeen aliettiin valmls-sensä.
Uhkaajat kehuivat heitä ole- P^f^J^^^?^*^, " ^ ^ J ^ f ' " « ^ ^ ^ ^ ^
vah 4' miestä; Lukumäärästä ei pi­kin.
Linsseihin klhmitettihi alusta
meän vuoksi saatu selvää. Kutsu­mattomat
vieraat olivat liikkeellä
tavallisfella henkilöautolla. Aamul.
la autonjäikiä seurattaessa huomat­tiin
auton tulleen kirkolta päin ja
menneen Ilomantsiin päin. Lähei­sessä
teiden haarassa oli käännyt­ty
takaisin Ja ajettu kirkonkylän
haJlki Ja käännytty jälleen takaisin:
YHTÄ VÄHE&IMÄN
Jllaisessa- il»
la kuin pe.
ihtarlseurau;
varsinkin^
lättömyydesi
initunlaisiin
'n tai jöh.
edun -vuok-ietää;
että
sen vuoksi
n. niinkuin
talistien vi-i'aatineet
—
- parempia
päivää; rilt:'
' työpaik-ua
ovat he-sen
avulla;
t työläisten,
arantamaab-hteita.
i kai moni
i liittynyt
IS tunnus-nia.
vaikka
Lrsin harvi-on
näihin
sinaistenkih
natöörikin".
varsinainen
omesta, voi
tietämättä­än
veriseen
^noa. että
i m.m. roi-ifan
jäsen-sönissa
im
unissa on
Viime kuun 27 pnä oU Kaltjärvsk
la^ suojeluskuntavänrikki Lauri Sal­mi^
Ja- kersantti' ParolU ollut jär­vellä-
kalastelemassa' ja- ampumassa
vesilintuja. Saavuttuaan rantaan
nosteU Salmi veneestä tavaroita ja
tarttui siinä tarkoituksessa veneen
pohjalla olevaan haulikkoon piipmr
suupuolesta. Ase laukesi'tälllöin' Jös^'
takin toistaiseksi tuntemattomasta
i^stä Ja' panos tunkeutui Salmen
rintaan sydämen yläpuolelle. Vän-rikld
S ^ i knoll melkein heti.
heidän agenttejaan kyllä liikkunut
jäf tietääksemme Joku kymmen hei­hin,
liittynytkin, mutta rehelliset
tjrolälsetf, vaikkapa he eivät olekaan
kommunisteihin kuuluvia, ovat py­syneet
heidän sakistaan poissa. Re­hellinen
ihminen, vaikkapa et koffl-mimistipuolueen
Jäsen olisikaan, py­syy
aina visusti erillään mokomista
seuroista, joiden tarkoituksena on
syödä' toisten työläisten leipä työ­paikoissa,
olla rikktffiarmeijana ka­pitalisteille
lakkojen sattuessa, tehdä
kaikella' tavalla työväen itsenäinen
toiminta olosuhteidensa korjaami­seksi
valkeaksi väkivaJtatohninnaUa,
kuten täälläkin olemme lahtarien,
kuulleet uhkailevan työläisiä samoil-'
la tohnenplteillä kuin fascisti-Suo-messakih.
•
Me työläiset olemme sitä mieltä,
että valistustoimintaa kaikkien työ­läisten,
niin suomalaisten kuin muun
kieUstenktor keskuudessa, on työ-väenjärjestdjen
taholta tehostetfeva.
Kun suurin osa työläisistii saadaan
käsittämään työväenliikkeen todel.
linen tarkoitus, niin silloin mainl-timlaiset
lahtariseurat kuolevat o-maan
mahdottomuuteensa, taikka a i -
Jo vanhan ajan kansat huomasi­vat,
että valon avulla saadaan ai­kaan
aineissa kemiallisia muutoksia.
Tyyron - ylpeys oli aikoinaan n.s.
purppvu-avärjäys: kangas kastettiui
keltaiseen nesteeseen ja auringon-valossa
keltainen muuttui purppu­ranpunaiseksi.
Valo vaikuttaa vä­reihin
yleensä: kankaatkin virtty­vät.
Jä kasvullisuuden riemullinen
kauneus on juuri valon esiiiiloihti-ma.
Valokuvaus perustuukin juuri va­lon
ominaisuuteen saada aikaan ai-neissa
kemiallisia muutoksia.
Saksalainen lääkäri Schulze kaa­toi
eräänä- päivänä v. 1727 valoisan
Ikkunan ääressä hopeanitraattipl-toista
fievettä liidun päälle ja teki
tällöin sellaisen yllättävän havain­non,
että hidun valon puolella oleva
osa muuttui tummaksi vastakkaisen
puolen pysyessä muuttumattomana.
Hän huomasi, että tämä ilmiä joh­tui
valosta, ja siten hän tuU hopea-suolojen
valonarkuuden keksijäksi.
V 174T torinolainen professori' Bec-carus
keksi kloorihopean valonar­kuuden
ja Scheele huomasi v. 1777,
että sininen ja violetti'valo tum­mentavat
sen hyvin nopeasti, mut­ta
keltainen ja punainen hitaasti.
V. 1775 saattoi Hooper julkisuuteen,
että auringon valon avulla voitiin
kirjoittaa paperille — mutta sen
k«ksinnön oli Jo 50 vuotta aikai­semmin
tehnyt Schulze, vaikka hä­nen
keksintönsä oli pamunut un­hoon.
V. 1802 yritti Wedgwood
saada auringon valossa ihmisen var-alkäen
suuri huomio, jotta ne saa­taisiin
mahdollisimman paljon väi-loa'kOkoöviksi
— voitaisiih siis vai
lotusäikaa lyhentää — Ja tarkoiksi,
niin ettei kuvissa olisi epäselviä
kohtia. Tavallinen linssi jättää
kuvan reimat epätarkoiksi Ja sitä­paitsi
se talttaa eri tavalla: erivä­risiä
valonsäteitä. Näitä rhrheitä
autettiin "ensin himmentäjällä, mut­ta
lopuksi päädyttUh Hnsslyhdlstel
mim. Itävaltalainen matemaatikko
Petxvar keksi jo v. 1840 kaksoisob-
Jektiivin, Joka oli kymmenen kertaa
entisiä vohnakkaam^t' ja joka sopi
erikoisesti muotokuvaukseen. MUn--
cheniläinen Stehihell keksi 7tilu-vuUa
n.s. aplanaatln; joka soveltuu
erikoisesti maisemakuvaukseen, kos-ka
se on täysin ortoskooppinen, t-s.
jäljentää suorat viivat suoriksi ja
ottaa tarkan kuvan. Schotfin IaI>o-ratorio
Jenassa keksi sitten joukon
uusia laseja. Joista sommiteltllh
aiiastlgmaatti. Se kuvaa taTkastl
laiajan pinnan ja laskee valbh* t a ­saisesti
koko levylle; Tätäkin pai.
ransi vielä englantilainen CÖok ob­jektiivillaan.
Jonka valovoimäfeutti?
on edellistä suurempi. Linssien va­lovoimaisuuden
kasvaessa väheni
siis valotusaika. Ja siitä taas johtui,
että kameroihin keksittiin nopeita
sulkija- laitteita; ioltä nykyisin on
käytännössä mbncnJäisia — aivan
sämoinkum linssejähän
Jodiöidulsta hopealevyistä luovut,
t i m pian ja tilalle jTitettiln paperia
ja^ sittemmin criL-^t^tuneest! lasia.
Mutta "arsinkin matkoillap' on- lasi­levyjen
käyttän>incn hankalaa, ja
niinpä englantilainen Talbot jo v.
1839 käyttikin iraperinegatiiveja
(sama mies jäljensi ensinhä nega­tiiviset
kuVat positiivisina- kloriho:
peapaperille). Paperi ei tässä kui­tenkaan
menestjmyt, vap.ii sijalle
astui koUodiumista. ja- gelatiinista
valmistettuja- filmejä, joita Eastman
ja Walker v. 1888 laskivat kauppaan
(tässä keksinnöst?. aukeni tie elo­kuvillekin).
-.
Kamera syntyi alussa' tieteellisiä
tarkoituksia varten, linssi samoin—-
kauko- y.m. putkiin — jä valon vai-k-
atus erinäisiin kemiallisiin ainei­siin
huomattiin sattumalta'— niln-selvästi
julki.
Mutta Abrahamin Joonas lau^
sui puolestaan julki sen, että San--
na Salakan el toimita-hautoa mte-
Iässään nlm hulluja ajatuksia. LI.
äOssi vielä, että ennen mti hakee
v e ^ a arabialaisen kalmukin, en­nenkuin
ottaa Itselleen Sanna Sa>
lakan.
— Mokomakin vajajärklnen, tuh-ruuttl
Sanna Salakka' itiäinsa lo­massa:
— Vertaa minua mustaan
pakanaan, vaikka Itse' od kuhi i l -
metty ilmetty . . ..
Sanna Salakka ei löytänyt sopi­vaa
vertauksen aihetta" Abrahamin
Joonakselle. Olihan hätt kyllä osan.
nut haukkua niinkuiil J(>onasktn
haukkui häntä, mutta' el hän saa­nut
lausutuksi Abrahamin Joonak­sesta
niin loukkaavaa. Hllhhän rau
kasti Joonasta, ja vaikkakin Joo­naa
tuntui vastahakoiselta kuin
juuristaan kihmi oleva kanto, nllh
el hän lakaimut toivomasta. Toi­vossa
oU parempi elää kultt toivot­tomuudessa,
koska toivottomuus vöi
pilata työtarmonkin.
Nlhi kuluivat alat.
Tilli eräs talvi. jA' talven mukana
sekä jäät ettär muut sellaiset lUon-'
non lahjat, Jolta saarelainen tar­vitsee
elääkseen. Eräänä aamunU
virtasi kokonainen Jono Ihmisiä'
jääUe, Ja siitä ne talven metoingltj
alkoivat.
Nilh Sanna Salakka kuin Abra-haihln
Joonaskin varustautuivat
j ä ä l K i He vata menivät eri aikana
ja eri taholKi Eä«aiIAM» el tiennyt
missä^ pdikoih kklilsti jälkhnälnen,
eikä"- Jälkimäinen tiennyt mitään
edellisestä. , ;
Kello kahdeksan ajoissa eräänä
päivän» allcol nUVakaStf' tuulla. Sai­malla
rupesi satamaan lunta. Abra-
Iin Jöönas katsoi kaikessa rau-hassä^
vÖMölSta veirk&oiiBrtaMi^^^ ktm
kylmät väreet kulkea Abrahamin
Joonaksen seljasta. Jää kulki.
Huh! Nopeasti hän ryhtyi tämän
jälkeen kökbämaatt kämppeitäfth,
nousi suksilleen Ja lähti hlffitSmääh
maihinpäln. Oli Umelstä, että Jossa­kin
tuUlen yläpuolella oli rako, mut­ta
olisiko, se niin leveä, ettei siltä
pääsisi enää yUtse, el Abrahamin
Joonas voinut tietää: Eikä hän ha­lunnutkaan
sitä tietää. Jos olisi
varmasti tiennyt että rako oli le
vehnyt ylipääsemättömäksi, olisi se
kenties lamauttanut hänen voiman
aa heti. Hän vata ajoi nita kovin
kUin vastatuuleen kykeni, ja saapui^
.vihdoin . . ..
Nihi, hän saapui muutamien pie
nlen rytöpaikkojen ohitse. Josta
päätteli saareen olevan matkaa noin
kolme kilometriä, mutta siinä hänen
hiihtohsa' keskeytyikhi. Rako oli
todellakin' jo nita levrä, että se lai­nehti.
Abrahamta Joonas lysähti het
keksi kokoon. Sitaä se nyt oU. Saa
ren jä- hänen välissään ammotti
suunnattoman pitkä ja syvä kuilu
Hän Tiääntyi tarkastelemaan, olisi
io ollufe multakta Ihmisiä raon ta­kana.
E i ollut atoakaan lähhnailla
Kovin kauaksi taas hän el lumi­sateen
täliden nähnyt. Kutaka har
taasti hän nyt toivotkaan, että olisi
ollut vaikka yksi Ihmtaen hänen
kanssaan. Olisi edes voinut' puhua
jotakta ja tunnustaa- suurimmat
syntinsä ennen lopullista loppua
Mutta, el, el ollut ketään. Ei sie­luakaan
kuulunut eikä näl<ynyt.
jokuvan hopeanitra^.ti^a sivellylle
paperille- Seebeck havaitsi, että
i hän useimmat suuret kekstanöt syn­tyvät.
Kun • kamera- ja- linssi ja
kloorihopea tummuessaan matkii ertoäiset valonarat kemialliset ai-nakta
niistä karsiutuvat pois sellai­set,
jotka' tfetämättähyydessään o-vat
niitä " kahnättäheef;. Ne jäävät
sillota pelkiksi pappien ja pyysy-hurttien
seuroiksi — jollaisiksi ne
kaivosporhojcH taholta todellisuu-dessa
^•'SähsaiBsseuroJe»'' nhnaft väri
jöHä- ovat'peniBtetnt*ito.
Gacsonilataen työlätaen.
siihen vaikuttaneitten valojen väre­jä.
Ylläolevien tiedemiesten kokeilut
valon vaikutuksista kemi.illislLa ai­neisiin
ei suinkaan vielä ollut va­lokuvausta
» Mutta ilman noita ha­vaintoja
ei valokuvausta olisi syn­tynytkään
— eikä varsinkaan i l ­man
Herrschellin arvokasta keksin­töä,
että kloorihopeaan syntyneet
kuvat voitiin kiinnittää eli tehdä
valonkestäviksi liuottamalla niiltä
tummentumatta jäänjrt; kloorihopea
pois rikkialihapokkeisella natriu­milla.
Valokuvauksen historian kaksi
suurta: nimeä ovat ranskalaiset N l -
cephore Niepee (synt. v. 1765) ja
Mande Daguerre (synt, v. 1787).
neet 'lyötiin yhteen", sjTityl valo­kuvaus
— luonnollisesti monien
mutkien ja kokeilujen' J * pettymys­ten
jälkeen, jolta kaikkia ei tässä
voi selostaa.
Valokuvaus on vilm-^ vuosina ke­hittynyt
valtavasti; l^fcsokaahan
vain vanhoja - ja - u usimpia - kuvianne:
niistä saattaa lukea kehityksen ul-jr-
an kulun. Nykyisin on kehittynyt
j i tifdokas va'./;-.v.ius tajdetta, ja
juuri äsken on tässä suhteessa et-siintynyt
uusia virtauksia: kame­ralle
vangitaan ennen' xiuomaamat-tomia
ilmiöitä'ja näkemyksiä, valon
taidokas masÄilu Iiiontöon, esinei-hih
ja ihmlslta "talletetaan" mo-
Niepce koetti käyttää valoa kivlpal- nella tapaa, etsitään uusia "tähtäys-notaldon
palvelukseen: hän pääL suuntia" jne. Sanomalehdet ovat
lysti kiven valonaralla asfaittikal- omaksuneet erikoisen valokuva-re­volla
— jonka valcmarkuuden rans- portaashln, uutiskuvien hankkimi-kalainen
Senebier oli havainnut — sen, joka toimi kysyy harjoittajal-ja
antoi valon vaikuttaa kalvoon taan huomaavaa silmää, nopeata
monfetettavan kuvan läpi ja kehlti toimintaa ja jopa jofasakih tapauk-^
taen sen sitten kivi- ja lavehdi- sLsai uhkarohkeuttakin- Ja tekhil-liöljyssä;
Tällä tavoin hän monten jlisten (iäi&ytj^isir cVe^
r. 1822 m.m, paavi Pio VII:imen • on valokuvaus tjilhit kansanomal
Harmaa, synkkä lumisade valtt' ver­hosi
koko sen ahtaan näkörajan
onka keskellä hän oli,
Abrahamin Joonas mietti mitä
tekisi. Mutta el hän voinut tehdä
mitään. Häneim^ ei ohut" pienintä­kään
mahdollisuutta pelastaa' It-seään
omin volmta, Ataott'apuketao
yleensäkta pelastumiseen ollst ollut
se, jos sade olisi läkanhut Jä saa­resta
oltaisi ehditty tuoda veneitä
Epätoivoisena alkoi Abrahamta Joo­nas
hiihtää pitkto rakoa-p(rfijolseen
päin, jossa hänen mielipiteensä mu-kaan
piti ollar .vahvemtrf jää. Mut-seksi:
kuvathan ovat kaikille mie­luisia
-moistojav
Useto sanotaan, että valokuvaus
on kallista lystiä. Ja siinä- on kyl.
läkin totta toinen puoli. Kalliiksi
se tulee varsinkin silloin; kun sitä
harjoittaa' taitamattomasti, Jokal^
seen miteen tehtävään tulee ops-tella
t)eriiipohjaisesti. Kun tunnol­lisesti
m«^ettelee. tietää;- että aiheen
näpättyään, siitä todella tulee ku­va.
Täytyy kehittää Itsensä ;sellal-seksi,
että jokaisesta ottamastaan
kuvasta todella tulee hyvä. Ja itse
pitää oppia ne myös valmistamaan,
— Kun sen taidon on opptaut, sil­lota
vasta'tuntee todella näuttivah-sa
tästäp harrastuksesta. 3& sl^;
paitsi '"täinä' mfehettö^ly ' huotiialtju
vasti halventaa valokuvausta.
kuka' se blt, mutta tunsihan hän
sitten. Tämä oU Sanna Salakka.
— No. slnäkö^^scolltkto? äännäh.
tt Abratiamte Joonas hitaasti.
— M&ähän se- oUn, sanoi San­na
Salakka yhtä nolostuneena kuta
Jöönasktnv eikä; oikbta uskaltanut
tulla lähelle, ennenkuta Albraha-mln
Joonas sanoi:
— Tule pois vata tänne sukslenl
luokse, Sanna: silla' taidamme olla
vlhnelsen kerran näillä seuduilla.
— Voi voi. mutisi Sanna nyyh­kyttäen:
— PltääkMiätt tänne nyt
Ihan nääntyä tänä päivänä.
, — Joko tänä tilkka huomenna,
.vastasi' Abrahamta Joonas: —
Ataakaan kovta monta päivää em­me
elä aavalla jäällä pakkasen jä
myrskyn käsissä.
,— Ovatkohan muut Ihmiset pääs­seet
maihin?- kysäsi'Sanna murtu­neena."'
Sitä en tiedä, vQstasl Abrahamta
Joonas: — Mutta mitä hyötyä slli
tä mcUle olisi enempää' kuta siitäi
kään, että joku heUtä olisi Jäänyt
raon taakse niinkuin mekta.
— Nita, eipä hyötyäv el. vastasi
Saima. Sltterf' hän' pillahti niin
valtavaan Itkuun; että Abrahamta
Joonaan piti riiveta tyynnyttelee
mään häntä.
Ja Sanina tyyntyi. Täytyi jak­saa
katsoa^ avoimesti kuolemaan.
Hänen' nlielessUäh pyöri kaikkien
jäälle paleltuneiden viimeiset het­ket,
ja ne puistattivat. Ainoana
lohdutuksena oli se; että kun pak-'
kanen palelluttaa pulin, niin sitten
ei enää tunne ihminen mitään. Niiu'
olivat jotkut sellaiset, jotka olivat
pelastuneet paldtumiskuolemasta,
sanoneet. Ensin oli kyllä palelta­nut,
mutta sitten ikäänkuin tauon­nut,
ja siihen olisi tullut kuolema^
kin joa olisi ehtinyt.
Abrahamin Joonaa oli myöskin
vaipunut mietteisiinsä. Mitä hän
mielti, sitä ei tieilnyt kUkaan, mut­ta
hetken kuluttua hiin kysyi:
Minä olen joskus tuottanut
sinulle harmia, Sanna. Mitä nyt
arvelet siitä?
Mitäpä minä arvelisin . . . E i ­hän
tässä kuoleman edessä osaa ar­vella
muuta kuin että . . . etta . . .
Jos olet jotakin harmia tuottanut,
niin olkoon se anteeksi annettu.
— Kun minä olisin-tämän tien­nyt,
jatkoi edelleen Joonas, niin
tuota . . . tuota, vaikka ollut ystä-
VspudeQ Kijaliauppa
Box 69; Sudbury, Ont
vat molemmat. Mutta uinahtami-sen
aikana- hiipikin jäseniin pak­kanen,
ja kun Abrahamin Joonais
oli heräävinuän, ei hän tajunnut
missä oli eiku mitä oli tapahtunut,
koska hän oli kylmästä jo aivan
jäykkä. Hän näet oli antanut tur­kin
Sannan ylle.
Kun Sanna heräsi, kiljasi hän
kauhusta. Hän nälci edessään kan­gistuneen
miehen kasvot; Hän
ponnahti jaloilleen, hakkasi ensin
voimiensa mukaan käsiään ynapäri
vartaloaan siten lämmeten; ja ryh­tyi
sitten lämmittämään Joonasta.
Mutta kaikki hänen yrityksensä
näyttivät turhilta. - SiMbin otti hän
äkkiä käsille kelkan, pilkkoi sen
pieniksi ja sytytti palamaan. Sen
lämpö lankesi Joonaan' Icosvoille.
Sanna koetti virkistää kaikin kei­noin
miespoloista, mutta- tUrhäan
olisi toinnut mennä hänen vaivan­sa
ellei äkkiu olisi alkanut kuulua
jäältä ääniä. Oli jo tullut aivan
pimieä, joten Sanna ei nähnyt mi­tään.
Nyt hfin nousi nopeasti suo­raksi
ja huusi kaikin voimin, että
joa ketä on lähellä «niin tulkoot
avuksi.
Jä ihmisiä olikin lähellä. Vä­hän
hetken kuluttua soapui hänen
luokseen viisi miestä, jotka olivat
nähneet tulen ja tulleet apuun. He
olivat saaresta lähteneitä pelastus-miehiä
ja poimivat kiireesti hoi­toonsa
sekä Sannam että Abraha­min
Joonaksen.
Joona» heräsi tuntoihinsa jon­kun
ajan kuluttua. Silloin oli hän
jo' lämpimässä tuvassa. Hänem/vie-ressään
seisoi Sanna, joka oli hie­ronut
ja lääkinnyt Joonasta niin
paljon kuin oli voinut;,, Hänet näh­tyään
Joonas, kentidb hiukan se­kaisena
paleltumisensa tähden, sa­noi:
— Jaha, joko sinä tulit hake­maan
minua,. Sanna?
— Herra varjelkoon! hätääntyi
Sanna, luullen Joonaksen tulleen
hulluksi. — Mihin minä muka oli­sin
tullut sinua hakemaan?
— No pappilaan,, etkö muista . . .
Lupasimmehan mennä pappilaan
heti kun* . . .
I II .1 r I
pSUbBURY, ONT»
—Öox i m i^
9 Di^uun St.
Pttb«Ila 248t
Kelloseppä
Carl Sundholiit j
15 IJorne S^r
(Liberty-haalin vieressä)
P^hellii' 21S24 Box 1671
Jlibrieil^ptl?
Umpisuoli, sappikivi, vatea- tai
maksavaivoille; "Hepaitola" on pa-rantanut
tuhansia ihmisiä^ kautta
danadan, viimeisen 20 vuod^h ai­kana.
Pyytäkää celastuskirjäsinta.
Hinta $6175 postilahetyksenS*
Mr& Geo. S. AIiria8y i
Box 1073->12^
Saskatbeti, Säik.
Teemme putkitus^i ja
lämmitystyötä
Myöskin peltisepän sclcä sähkö­alaan
kuuluvia-töitä. Antälmft-^mei-dän
arvioida-settraavanne^työn^'-
Sanna katseli pitkään Joonasta.
Sitten sanoi:
— Miksi olisit silloin mennyt nai­misiin,
jos tämäm olisit tiennyt.
Olisitko tahtonut, että olisimme
kuolleet avioparina.
— No , . . ei, vastasi Joonas. —
Sitä minä vain tarkoitin, että jos
nyt olisimme olleet naimisissa, niin
toinen meistä olisi pelastunut. Ja
kun sinäitietysti olisit ollut kotona,
niin sinähän se olisit pelastunutkin.
— Voi voi Joonas! huudahti San­na
äkkiä, huomate.ssaan keskuste­lun
kääntyneen tälle suunnalle, —
Niinkö sinä ajattelet . . . että kun­han
minä vain olisin pelastunut.
— No, enhän minä myt juuri
niin, että vaih' sinäi mutta edes
sinä.
Sanna oli vaiti. Vaikka kuolema
ammottikin heidän edessään, niin
sittenkin häiiesta tuntui jollakin
tavalla suloiselta . suloiselta sik­si,
että hän saa kumminkin Icuollä
Joonaksen vieressä, vaikka ei .saa­nut
elää; Ja niinpä hah hetken
kuluttua sanoi:
— Voi Joonas hyvä. Kun me
olemme näin kaukana toisistamme^
niin kylmä pääsee väliin; Kieto-
— Poika poloinen, vastasi San­na.
— Sinä hourit. Ole nyt vain
vällisempi sinulle, ja vaikka tuota .puhumatta pappilasta niinkuin olet
. . . i h a n mennyt naJmislimkin kans-/oUut ennenkin. Sitten vasta kUn
sasi. paranet niiai puhu . . . jos puhut.
Viimeiset kaksi sanaa lausui San­na
niin kaihoten kuin olisi tahto­nut
sulattaa Abrahamin Joonaan
sydämen. Ja taisi se sulaakin,
koska täysin tultuaan tajuihfinsa;,
hän sanoi Sannalle:
-— Meidät johti kohtalo ihan
kuoleman kidasta toistemme syliih;
— Niin, vastasi Sanna; — Niin
se teki.
— Kun minä ajattelen asiaa, niin
eiköhän se saisi johtaa silloin k^m
olemme vähän kauempanakin kuo­lemasta
. . . Tuota, minä tarkoitin^
että sinä olet niin suloinen ja läm­min
tyttö,
— Sitäköhän sinä nyt tosissasi
tarkoitat. Joonas, lausui Sanna hil­jaa,
— Jä kuinka sinä nyt olet tul­lut
siihen ajatukseen?
— No; kuTi sinä istuit minun
-rinnallani ja puhuit niin kauniisti
kuin enkeli. Minun oli oikein hyvä
olla, ja jos olisin kuollut, niin en
olisi siitä tiennytkään mitään . ..
Nyt ei tapahtunut enää munta
kuin Sannan ja Abrahamin Joonak­sen
avioliitto, ja kun Sanna muls-<
teli jälkeenpäin sitä jäälläoloa, niin
hän sanoi:
Kun Joonas rupesi minua ra-i
PUHELIN lOSfr
79 Elm Street; Sädbtrr, Qku
Tahtoni K Koljonen
Puhelimiet:
Asunto 1773—- Kontiori 1588
Box 1176 Sadbnrjrt Ont.
HAMMASLXXKXRI
Spesialiett • "
tekohampaiden ja kruunujen lai«
tossä sekä siltatyöabilla
Acme apteekin yliikei^assa
Ccdar jai Durham kat; ktdmassa
P. O. Box 636 Pn^eUa 82
SUDBURY, Ö N t : ^ (K
Barnitte&lH||tte
KAIKENLAISTA T U O E E T TA
LIHAA '
JAUHOJA JA EBHUJA
Nopea palvelus
Hearst, Ont.
kaamme veukkoja yllemme ja oi- Jkastamaan, niin tuulikin kääntyi ja
kaamme sylitysteri sen sisällä, niin pculjetti jään takaisin saaren ran-'
taan, jotta me ehdimme oikein no-*
peasti vihille. '
lengritys lämmittää.
No, mitäs Abrahamin Joonaksel-a
sitä vastaan olisi ollut. Vaikka­kin
hänen mielestään Seuraisi en­nen
pitkää varma kuolema, niin
viimeiseen saakka hengen säilyt­täminen
oli sittenkin mieluista. Hän
.suostui siis Sannan ehdotukseen,
asettui hänen rinnalleen ja sitten
le istuutuivat varjon sisään. Sen
:aikeen hän sanoi:
Nyt olemme tässä niin kauan
cun kuolema taikka mikä tahansa
meidät korjaa, sillä lumisateella
mennä laahustamaan pitkin jäätä
on samaa- kuin tehdä itsemurha
muutamia hetkiä ennen luonnollis­ta
kuolemaa.
Sanna vastasi, että- niin niin, ja'
painoi päänsä Joonaksen rintaa vas­ten.
Kului pitkä aika. Molemmat
ennen istumistaan olivat hiihtäneet
itsensä väsyksiin. Lepo fantui siis
h3rvälta. Ja kun todellakin, nita-tuin
Sanna oli arvellut; paksun
Verkkovä#jon sisällä? lie Hmpisl^at,
saapui kaikesta pelasta jä epatbi-vaeta
huolimatta nnL He uinabti-
KIRJALLISTA KESKUSTELUA
Nöltl: — Te kai kirjoitatte kh-JoJa
kunnianhimosta?
Kirjailija: — En, vaan Jotta mi­nulla
alisi jotakta lukemista van­hoilla
päivilläni.
Puhelin 777
Ont.
SlodbiiiT, € g |
0.'.emme avanneet autolninuin kor­jausliikkeen,
joten otamme-h'yt vas­taan
kaikenlaista autolnimie'i!i ja si-
Bäkumien korjangta, ; ' '
. H a l u a n tietää missä nyfcyaän on
Webbwoödin träppärit JSslo ja
Kastu Huovinen. He läksivSt luo­tani
vuosi sitten Hearstiiii fctäppää-mään,
eikä heitä ole vielä takasin
palannut. Minun epäluhlbhi joh­tuu,
olisiko pojat joutuneet'susien
tai veden uhriksi. Jos jbknt heistä
jotain tietää niin tekisi niin hsrvin
ja ilmoittaisi minulle. 1
• . 0«ear OJalm.
Webbwrood, Ont.
Haluaisimme tietää missä On vel­jemme
Matti Koskela, kätoistn Ala­vudelta.
Ellei hän its^: satu tätä
huomaamaan^ niin pyytSlsincme et»
tä joku jokkvsattuu tietämään hä­nen
nykyisen olinpaikki^isa» ilmoit­taisi
sen meiUe.
Mrs. Hilda l$«ist&
3^3 MöttteÄrae; Sfri., ^ *
S i . Ä W Öiit. -
Mrs. t3&mii^Vtmaim
521 Woo/^^
Yoanxr'towii,