Vapaus, April 23, 1949

              Sivu 2 Lauantaina, huhtik. 23 p., — Sat., April 23
m
<UBEBTZ) XDdÖNaOent Ubof
Otgan of TbmJMi Canadlam
tibUshed Nov. etb 1917. _Atithorlw1
SS secood dass mall tv tbe Fost
Office Depanment, OtUva. Fub-
Bsbed thrlce weekly: T t t e s d s / s .
^undays and SatuMays by Vapaoi
Publishios' ConqnDsr UUL, at lOO-lCB
B m St W., Sodbuzy. Ozit, Canada.
Telepbooea:
imarlMt Office ^
E.8ak:BL EOUaevr^mmtL
addreaa.Bax 0», BBdbcgy,
OfX!e«>43M.
AdverUslog rates qpan a^
Translatlxm free of chazse.
TXXtAUraZNKAT:
Canadaoa: 1 vk. d i » « kk. 8^
YhdmanolSBa: l Vk. IM 6 Vk. iJU
Suamessa: I vk. 7A) 6 kk. 125
I1l
m
•m-m
IIII! ^
CSJm tuleva edustajakpkous
' i;uten lehtemme lukijat tietävät, Canadan Suomilkb^^^
osastot ja Järjestön kaikki .jäsenet valmistuvat kesäkuun 11 pnä^
Sudburyssa pidettävää 17. edustajakokousta varten. '
Tulevaa edustajakokousta ajateltaessa voidaan ehkä kysyä,
että kuinka paljon siitä voidaan saada hyötyä nimenomaan Järjes­tömme
kulttuuritoiminnan edistämiseksi- Vastaus tähän on luonnol-fisesti
sama kuin siihenkin kysymykseen, että mitä järjestömme voivat '
meille antaa yleensä: Tulevalta edustajakokoukselta voidaan odot-
(aa juuri sen verran, eikä yhtään enempää, kuinka paljon tehdään
lyötä sen onnistumisen hyväksi. Jos ei kukaan kiinnitä siihen mitään
l^iiomiota, niin tulokseksi saadaan tniinus nolla. Mutta jos järjestön
kaikissfa orgaaneissa ja kaikkien jäsenten toimesta ryhdytään päättä-
Tästi valmistelemaan tulevaan edustajakokoiii^, keskustelemaan sep
edessä olevista moninaisista pulmista ja laatimaan päätöslauselma­ehdotuksia
nä/deri ongelmien ratkaisemiseksi, niin silloin voidaan
odottaa hedelmällistä ja antoisaa edustajakokousta järjestömme ja
taikkJen maanmiestemme yhteiseksi hyväksi. Siksi pitäisi aloittaa
<JbjeI(;tiivmen rehtiin itsearvosteluun perustuva yleinen keskustelu jär-
^tömme saavutuksista ja menetyksistä, sekä sen paremmista ja huo­nommista
puolista, jotta voidaan viitoittaa tie tulevaa toimintakautta
•arten.
I Työväen kulttuurijärjestön toiminnan onnistumisen ehtona, ku-
^en työväenliikkeen toiminnassa yleensä, on se, että osataan tarttua
kiinni oikeasta perusrenkaasta jonka pohjalle ja ympärille muu toi­minta
rakennetaan. Meidän mielestämme Järjestömme tpk on löytä-n3rt
tämän oikean renkaan korostaessaan edustajakokouskutsussa sitä,
^Ita "taistelu rauhan ja kansa^ demokraattisten oikeuksien puolesta
pii"*tällä kertaa edistysmielisen väestön päätehtävä . . Selvää pn,
eftä. jos uusi sota syttyy, niip se hävidää kaiken kulttuuriin ja ehkä
l^pkp nykyisen sivistysmaailman. sekä työväen jcaikki demokraattiset
oikeudet. Rauhan säilyttäminen on työväen kulttuuritoiminnan perus­ehtona
yhtä hyvin kuin voidaan sanoa, että se on itse clän^än jatku­misen
perusehtona. Ja toimiessamme elämän puolpsta sotaa vastaan
meidän eteemme nousee hyvin terävänä edistyksellisen yhtenäisyyden
tiirye ja kansalliskysymyksen oikein asettaminen. Erikoisesti on vielä
kprp3tettava sitä seikkaa, että vain näiden poliittisluontoisten kysymys­ten
oikean ratkaisun perusteella voidaan oikein ja hedelmällisesti rat­kaista"
järjestötoimintamme peruskysymykset kulttuuritoiminnan eri­näisten
muotojen tehostamiseksi, laajentamiseksi ja parantamiseksi.
/ ,„Tässä valossa olisi hetkeäkään viivyttelemättä ryhdyttävä innok­kaalla
tavalla keskustelemaan CSJ:n edustajakokouksen eteen tule­vista
asioista. Osastojen ja niiden orgaanien tulisi pitää edustaja-kokousasiat
kaikkein tärkeimpinä asioina työkokouksissaan ja tarpeen,
tulien voidaan järjestää ylimääräisiä kokouksia. Edustajakokouk­seen
yalmistautues.<;a olisi lähetettävä kymmeniä, ehkäpä satoja päalös-lauselmaehdotuksia
järjestonvme keskukseen, että jäsenjoukkojen de­mokraattinen
tahto tulee oikein tulkituksi. Ei tarvitse välittää näiden
pääöslauselmien muotopuhtaudesta, sillä edustjajakokous voi yksinker-taisöstikin
laadituista kirjeistä ottaa kaikki kultajyvät. Pääasia on
se, että kaikista osastoista lähetetään näitä päätöslauselmaehdotuksia.
Yleistä keskustelua ja tulevaa edustajakokouksen työtä auttaa pal­jon
se, jos käytetään laajassa mitassa Vapaus-lehteä alustavasssa
e<iijstajakokouskeskustelussa. Tämä edellyttää, että lähetetään Va­pauteen
julkaistavaksi uutistiedot osastojen ehdotuksista ja esityksistä,
Sekä sitä, että yksilöjäsenel kirjoittavat heitä erikoisesti kiinnostavista
asioista Vapauteen.
Jos edustajakokouksen alkuvalmistelut tehdään tässä mielessä ja
tällä tavalla, niin silloin itse kokouksen luonnekin muuttuu. Ei
tarvitse enää istua vuorokausikaupalla kokouksissa, vaan jää aikaa
sosiaaliselle toiminnalle ja arvokkaille kulttuurijuhlillekin. Täten saa-taXsiih
edustajakokous sellaiseksi innostavaksi ja juhlavaksi tilaisuu­deksi,
mihin edustajat tulevat suurella halulla ja jota aina odotekaan
harvinaisena merkkitapauksena.
Lopuksi haluammie kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että
C5J: n edustajakokouksen yhteydessä pidetään myös Vapauden yhtiö­kokous.
Tämä tarkoittaa, että Vapauden asiat ja erikoisesti Vapau­den
sisältöä koskevat kysymykset tulevat samalla kertaa avoimen ja
julkisen arvostelun kohteeksi. Käyttäkäämme empimättä hyväksem­me
tätä arvostelutilaisuutta. Palaamme tähän puoleen asiasta
myöhemmin, mutta Vapauden palstat ovat nyt avoinna tällaista kes­kustelua
varten.
Muistakaamme tämä: Edustajakokouksesta tulee niin hyvä tai
niin huono, miksi jäsenistö sen tekee. Tyhjän saa pyytämättäkin
mutta työllä ja toiminnalla saadaan hedelmällinen ja antoisa edustaja­kokous.
Mitä muut sanovat
"Rauhan" kyyhkynen visertää
Kenraaliluutnantti Curtis E. LeMay ei ole mikään merkityksetön
juoksupoika. Hän osallistui Berlinin lentosillan järjestämiseen ja
"^^e^ys\veekin" mukaan tuotettiin sieltä takaisin nimefiomaan siinä
mielessä, että hän voi järjestää Yhdysvaltain sfrategiset ilmavoimat
"todelliseksi taisteluyksiköksi". Kenraali LeMay kuvaillaan 42-
VTiotiaaksi neroksi, joka johti Japanin pommitusta, lukeutuen tähän
atomipommihyökkäys Nagasakin ia Hiroshiman siviili\^estöä vastaan.
Kun tällainen suuruus puhuu tai häntä puhutetaan, niin sillä
täjrtjy olla kantavuutta varsinkin silloin, kun kenraalimme sanat jul­kaistaan
Wall Streetin ikiomassa "Newsweek" julkaisussa, mistä seu­raavat
rauhanviserrykset on poimittu:
'•Ensimmäinen kerta \'-J päivän jälkeen Yhdysvallat paljasti
viime viikolla sotilaallisessa huippukunnossa olevan sotilasvoiman, joka
on valmiina toimimaan heti kun vihollinen iskee . . .
''Kansakunnan valpas, sotavalmis voima on strateginen ilma-jaosto
(SAC) — yksitoista pommittajaryhmää, 54,000 upseeria ja
4iiestä . . . Kaiken kaikkiaan S.\C:lla on noin 600 lentokonetta ja
400 heti saatavilla olevaa konetta reservissä ja varastoissa paljon
lisää. Pommeja, kuljettaessaan jokainen lentokone voi antaa yhtä
kovia iskuja kuin 200 TXT-pommeja kuljettava lentokonetta . . .
!. "Jos Euroopassa tulee selkkauksia (trouble) Offutt Field voi
tyhtyä sekuntin murto-osassa toimimaan. ^litä yksityiskohtaisem-liiin
jo tehdyt suunnitelmat lähetetään heti tiedonantoverkoston \ ^ i -
tyksellä. Kahdenkymmenen neljän tunnin sisällä pommittajaryhmät
ovat matkallaan mitä varten niitä on harjoitettu ja uudelleen har­joitettu
. . .
l "SAC katsoo, että se voi halvaannuttaa vihollisen, sen koosta
>reilittämättä, ensimmäisellä tuhoavalla iskulla, eristää armeijat lento-a^
mistaan ja lopuksi tuhota ne TNT pommeilla . . . Kun hänet
(kenraali LeMay) kuusi kuukautta sitten kutsuttiin takaisin Saksas-
NE tnCVAT, AUUCET
josicos on sanottu Jote&Un «Uben
tapaan, e t t ä tie helvettiin on päällys*
tetty hyvinä aikeilla. Nykyisin tuo
sanonta p i t ä ä paikkdnsa miltei missä
asiaissä (ahansa. Sotavaiustelua pei­t
e t ä ä n korulauseilla raUhan turvaa-iaisesta
jne . . . — ' l y ä m i e s.
Hr • *
SODANVAABA J A SUOMI
Vaikka imperialistit Vielä kerran on-nistuisivai
päästämään sodan valloil­leen,
n i i n sellainenhan onnetpa mah­dollisuus
ei voisi enää katkaista Suo­men
Ja Neuvostoliiton kansojen välisiä
suhteita, vaan pikemminkin päinvas­toin.
Sopimuksen sisällön ja vallit­sevat
olosuhteet huomioonottaen on
mitä todennäköisintä, e t t ä Suomi ja
Neuvostoliitto sodan sattuessa tulisi­vat
olemaan samalla puolella-. , . Im­perialistinen
sotallitto on Norjan
kautta saapunut jo maamme rajoilla
asti. On selviö, e t t ä sodanyalmista-j
ä t haluaisivat vetää myös Ruotsin
j a Sumnen seikkailupolitiikkansa pal­velukseen.
Vakavin este t ä m ä n im­perialistien
pyrkimyksen toteuttami­selle,
sotaliiton laajentamiselle ja sa­malla
eodanvaaran lisääntymiselle on
iuvai maamme ja Neuvostoliiton vä­linen
ystävjrys- Ja avunantosopimus.
Työkansan Sanomat. Helsinki.
• • •
X L X OLE T U P P I S UU
. . . Jos et usko, e t t ä Lootin vaimo
muuttui suolapatsaaksi, niin sano se.
— T-heimo, l^römles. • * •
HUOMIO
K a l a - ja urhellumiehet, n i i t ä urhei­luvälineitä,
joita valmistaa Shakes­peare
Company, Kalamazoo, Michi­gan,
tuotetaan nyt skääppien ja rik­kurien
toimesta. Tavalliset työläiset
ovat lakossa . , . r~ United Automo­bile
Worker.
• • •
SOTIKAAMME J A K U O L ­K
A A M M E W A L L S T : n PUOLESTA
Moskovaa j a Venäjän muita keskuk­sia
meidän täjtyy Iskeä viikon kulu­essa
sodan alkamisen j ä l k e e n . . .
Meidän el tarvitse v ä l t t ä m ä t t ä lä-
} h e t t ä ä maa-armeijaamme siime. Seu­raavassa
sodassa, kuten viime sodassa,
asebtakaamme toisten maiden sotlla^
ta. Ja antakaamme niiden lätaettää
poUunsa verilöylyyn (hö1i>catists) sen-isijaan
että lähettäisimme omat poi­kamme.
Tätä tarkoittavat pitkän
matkan lentokoneet.
Me demoralisoimme ehdottomasti
vihollisen. Me hävitämme, kaikki sen
yhteysllnjat. Me räjäytämme kalkid
operatlokeskukset ja sitten annamme
lUttolalstemme lähettää JftrmeiJanKi,
toisten poikia, emmekä omia poikiam­me,
pitämään aineita jtytka me voi­tamme.
— Senaattori Clarence Cannon (D-.
Mo). vaatiessaan enemmän rahaa
pommittajakonelta varten.
• • •
IDASTA NOUSEE AURINKO
l : n e n j ä t k ä : Kiinassa rupesi tuule­maan.
Toinen J ä t k ä : Mutta myrskyn Jälkeen
tulee tavallisesti kaunis ja tiurlnkoi-nen
päivä.
aus
TolBltUM Swalfer kertoo:
" l e h d i s t ö n vapaus" on melkeinpä
pelkkä fraasL Siltä on Jäljellä vain
tarpeeksi varakkaiden henkilöiden va-paus
perustaa tai ostaa yksi tai use­ampia
sanomalehtiä, Joissa he'voivat
painattaa tai Jättää k ä y t t ä m ä t t ä uu-tida
tehdäkseen ystävänsä Ja. kan-n.
ttajinsa tunnetuiksi vaiickapa ly>*
faydcsl ajaksL
Tämä el ole vain lehdistön arvos­telua.
' Lehtien harjoittama kontrolli
njrkyisellään on luonnollinen seuraus
yksityisestä omistusoikeudesta. Josta
sanomalehdistö on osa. Tämä totea-mtis
on kapitalistisen järjestelmän
arvostelua. Sanomalehdet toimivat
siinä. J& todellisen olemuksensa mu­kaisesti
melkein kaikki ne, harvoin
poikkeuksin, ovat olemassa sen yllä-pitämiselcsi.
NJ5, "sanomaTehtl-mlljonäärelllä" o»'
y h t ä suuri laillinen oikeus painattaa
mikä heitä miellyttää ja estää epä-miellyttävien
asioiden julkitulo kuir,
entisillä kartanonherroilla heidän
häätäessään poliittisesti epämiellyt­täviä
työläisiä asumuksistaan. Se ei
ole sen lalttomampaa kuin työnan­tajain
menettely annettu yhdlstysliik-keen
alkuaikoina liikkeen pioneerien
vainoamisessa.
Kaikkein mahtavimpien sanomaleh-tikunlnkalden
joukossa on useita, Jot-ka
ovat päässeet lehtien omistajiksi
flnanssikelnottelusta, yhtiöiden muo.
dostamlsesta ja teollisuusyritysten
valvonnasta saaduilla rahoilla. He
olisivat enemmän kuin altruisteja —
he olisivat väliämlellsiä —, elleivät he
käyttäisi sanomalehtiään vahvlsta-nu^
an järjestelmää, jonka avulla he
ovat nousseet tuntemattomuudesta
rikkauteen ja korkeaan asemaan, ja
elleivät he kehuisi toinien toistaan
merkkihenkilöiksi.
Nykyisin on maan hallitus toisella
•puolella ' j a lehtimonopollt toisella.
N i i n on myös Australiassa ja Uudessa
Ilefalclm I^JiQ^^ SwaffeF
Eräänä vaikntfavinqiana esimolddnä ns. länsimaisen demokntZaa ta­kaamista
Tapauksista pitävät sen kannatUJat rö^tettyä lehdistön vj^aatte
joka merfcltftbi sannmalebUeii oikeatta kirjoittaa yhteiskiuuiallisista epäkoh­dista
ja arvos/tella halUtosta,
Mainitta va^aa on fcattenkin monlm maiden •'ii||i»jrtiiTcä.'! turoin ka­pitalistisessa
yhteisknnnass» vain näennäinen. Siitä i n ^ l u i ä nMtfu^^
raha. Lehtien on kirjoitettav» siten, c«tä IM qn ndi^m qjUd^^^
oleville rahamiespUreiUe. ensisijaisesU niiden ombtojillel
Tämä seikka, kävi selvästi ilmi siinä tatkimokscasa, joka pantiin vanhoil­lisessa
EnglannJMa toimeen • . 1947 ja Jatka! vnpden 1948 pnoliyiUiln astL
Tatkimnksla jobti pailamentin asettama 'lehdistön knnlnluuUlibnep tatl^^mt$-
komitea". jok» kuulustrfi mm- aseita Englannin hnomatoimpi» lehtien toi­mittajia.
Seuraavassa esitänune lyhennettynä Daily Heialdin, sosiälidemokraattL
ien Labonr-paolueen pää-äänenkannattojan, kaalaisan toip^ttajan Hionen
Svafferin tolmifcnnnalle antaman todistaksen, MainittsäKoon, että Daily
Herald ei enää nykyään ole järjestölehti samassa mielessä kain aseat työ-
-äen sanomalehdet, vaan sen omistaa lehUtrasti Odhams Press Ltd.
Punainen laukku
Port
Port Arthur. — Punainen laukku,
unkarilainen kansannäytelmä laului­neen
esitettiin tk. 9 ja 18 p i n ä CSJ:n
täkäläisen osaston haalllla. Haluan
sen johdosta itse puolestani lausua
Jonkun sanan niille henkilöille, jot­ka
siihen aikaansa uhrasivat.
Ensiksi kiitän yleisöä. Joka molem­milla
kerroilla t ä y t t i haalimme j a an­toi
siten tunnustuksen Ja kiitoksen
helUe, jotka olivat tehneet työtä tä­män
esityksen menestymiseksi. Siis
yleisö palkitsi meidän uhrauksemme
yli toiveiden, josta vielä kiitos.
s i t t en haluan lausua kiitokset niille.
Jotka avustivat t ä m ä n näytelmän esi­tyksiä.
Kiitos mirs. Tolkolle siitä, että
h ä n teki työtä pukujen valmistamises­sa,
joista meillä on huutava puute.
Kiitos J. Jacksonille Ja O, Salvolle
näyttelijäin auttamisessa maskee­rauksessa.
Kiitos säestäjille A. Laak-soUe
ja G. Wickströmllle tehtävänsä
kunnollisesta suorittamisesta Ja kal-kUIe^
nliUe. Jotka tavaUa tai toisella
avustivat näytelmän onnistumista.
K i i t ä n myösitin näyttelijöitä, jotka
teitte sen mitä teiltä pyysin ja vaa­din,
mikä tapa on välttämätön isois­sa
näytehnissä. Jos niistä halutaan
saada kokonaisuus. On välttämätön­tä,
että kimtmellaan ainoastaan sitä
henkilöä. Joka on näytelmästä edes­vastuussa,
vaikka se usein tuntuu omi­tuiselta.
Henkilö, joka ohjaa näytel­män,
saa siitä kokonaisuuden lukies­saan
sen useampaian kertaan. Hän
näkee henkilöt sellaisina kuin he näy­telmässä
esiintjrvät. Kun nuori hen­kilö
joutuu esittämään vanhan ihmi­sen
osaa, on se useinkin valkeaa, kos­ka
siinä on t e h t ä v ä maskeeraus Ja
liikkeet aivan päinvastoin kuin mitä
henlcilö todellisuudessa on. Ellei näin
tehdä j a esitetään vain itsensä yleisöl-
Seelannlssa, joissa matkustavalla brit­tiläisellä
on harvoin tilaisuus ostaa
sanomalehteä, joka kannattaisi niiden
hallituksia. Uudessa Seelannissa se­lostettiin
parlamentin työtä sosialistin'
näkökulmasta niin epärehellisesti, et­t
ä pääministeri Michael Savagen oli
m ä ä r ä t t ä v ä yksi radioasema l ä h e t t ä ­mään
keskustelun jokainen sana,
kuuimeltlln sitä tai ei.
Ennen vanhaan perustivat kirja­painojen
omistajat paikallisia vilkko-lehtlä.
He luottivat kimnan viran­omaisten
kanssa tehtyihin ilmoltusJ
sopimuksiin. Ilmoitukset voitUn pe«:
runttaa, jos lehdet arvostelivat, kun­nan
toimenpiteita lilan kärkevästi.
Nykyisin, sanottakoon mitä tahansa,
voivat suurilmoittajat panna sanoma­lehden
samanlaisen p^kon eteen. To­sin
sitä käytetään harvoin, koska jo­kainen
päätoimittaja ja melkein jo­kainen
h ä n e n avustajansa tietää, mi­hin
määrään voidaan arvostella ai­heuttamatta
pahennusta.
Yhtenä esimerkkinä mainitsen elo­kuva
ilmoitukset. Ennen äskeistä so­taa
fllmituottajat ilmoittelivat laajalti
sunnuntailehdlssä. Noina aikoina
Hollywoodin tuotteiden arvostelu oli
hyvin pidättyvää;, vaikka epäsuopelta»
k i n arvosteluja -julkaistiin. Nykyisin,
jolloin rajoitettu palstamäärä on estä­nyt
elokuvafirmoja ilmoittamasta laa­jassa
mitassa, amerikkalaisille kuvUle
irvlstellään ja ne tehdään naurun-alalslksL
Olen varma, ettei kukaan
toimittaja ole sanonut: "Nyt voitte
kirjoittaa totuuden". ATVOstelijät
yleensä olivat tietoisia uudesta tilan­teesta
j a alkoivat kirjoittaa siten kuin
aina olivat halunneet tehdä.
Toiselta puolen kustantajat Ilmoit­tavat
samassa määrässä kuin ennen
sotaa — Ja niin myös kirjojen arvcs-
/siu on paljon lievempää kuin eloku­vien.
Kentin herttua muuten, pu­huessaan
eräillä kirjallisilla päivälli­sillä,
oli ktminkaalliseksi henkilöksi
hyvin suorapuhehien. Hän sanoi ole.
vansa yllättynyt lukiessaan sunmm-tailehdistä
niin monista äskenlöyde-tyistä
kirjallisista neroista, joista h än
myöhemmin ei ole kuullut y h t ä ä n m i ­tään.
Äskeisinä vuosina kerskiU voimak­kaimmin
rahan vaikutuksesta sano-maleiidistön
kantaan Sir Edgar San-ders
Keski-Elnglannin panimonomis-tajain
kokouksessa v. 1933. Ilmoitet­tuaan,
e t t ä "nykyään ovat kapakoiden
useimmat asiakkaat vanhanpuolelsia
ja keskl-Ikäisiä miehiä" Ja viitattuaan
oluen kulutuksen vähenemiseen hän
sanoi:
'•Ellette voi houkutella nuorempaa
sukupolvea astumaan vanhempien
iniesten palkalle, ei ole epäilystäkään
siitä, e t t ä saamme n ä h d ä oluen kulu­tuksen
jatkuvasti vähenevän.
EUei nuoremmille asIakkalUe sanota,
^ t t ä Englannin olut on h ä n e n nautti­mistaan
juomista paras Ja terveelli­sin,
eikä hänelle kuvata kalMiea sitä
viihtyisyyttä ja tyydytystä. Jota ka­pakka
Ehglaimissa jakaa, eikä painos,
teta t ä t ä viihtyisyyttä, n i i n varmasti
näemme ammattimme rappeutuvan.
En sano, e t t ä nykyisten oluenkäyt-täjlen
pitäisi Juoda enemmän, vaan
e t t ä haluamme uusia asiakkaita. Me
^.tahdomme oluenjuomlsen tavan istu­tetuksi
tuhansiin, miljooniin nuorUn
ihpiiehiin, jotka eiväit nyt tunne oluen
makua.
Pääkeinona tässä tehtävässä olisi
lehtl-Ilniolttplu, julisteiden käyttö.
Ilmoittelu yleisissä kulkuneuvoissa,
mahdollisesti tunnettujen henkilöiden
luennot ja artikkelit sekä lehtlpropa-ganda
joko artikkeleissa tai uutisissa.
Vaikka en tahdo sanoa m i t ä ä n hai.
ventavaa sanomalehdistä, tiedän, e t tä
niillä oli h ä m ä r ä aavistus laajasta 11-
moittelusummitelmastamme, jos sai­simme
lievennystä olutveroon. Leh­distön
talousmiehet varsinkin tekivät
minulle kaikenlaisia ^ s y m y k s l ä asi­asta.
Minä sanon, että meidän on
ensiksi ,saatava verotuksemme ple-nenunäksi
j a uskon, e t t ä tällä oli joka
tapauksessa Jotakin vaikutusta, koska
lehden talouspuoli aina voi "vaikut­taa"
toimitukseen.
le, n i i n slllom näytelmän kokonaisuus
kärsii siltä kohdalta. Kuitenkin te
kaikki teitte sen, mitä osanne vaati­vat
Punaisessa laukussa ja sen vuoksi
me saimme siitä kokonaisuuden, jon­ka
johdosta teille kiitokseni annan.
Teroitan vielä mieliinne, ^ t t ä olkoon
osanne mikä tahansa seuraavissa näy­telmissä,
n i i n vaatikaa "Jepetti" tuo­maan
julkisuuteen se, mikä tehtävä ja
nilkä osanne sisältö on j a pukekaa ja
maskeeratkaa sen mukaan. Esittäkää
s i t ä henkilöä, mitä näytelmä kuvaa
eikä itseänne, eli toisin sanoen, unoh­takaa
Itseime ja eläkää osassanne,
n i i n silloin onnistutte kuten Punai­sessa
laukussa.
Vielä lausun kiitoksen puvustonhoi-tajalle,
joka säännöllisesti oli kaikis­sa
harjoituksissa ja teki tehtävänsä
hyvin. Kiitos myöskin kulissimiehllle,
teitte ripeästi tehtävänne.
Osastomme jäsenille haluan sanoa,
e t t ä olkoonpa tehtävämme minkä
olemme ottaneet vastaan, mikä ta­hansa,
se ' t ä y t y y suorittaa kaikella
kimnialla. Kukaan ei voi j ä t t ä ä teke­m
ä t t ä mitä hänelle kuuluu eikä ku­kaan
saa ottaa vastaan enempää teh-
Jos me aloitamme ilmoittelun lehdissä,
tulemme näkemään, e t t ä Ilmoittelum­me
jatkuvaisuus riippuu siitä, että
saame toimitulEsen tuen samoissa leh­dissä.
On ihmeellistä, kuinka tällä
tavalla voidaan kasvattaa yieistä mie­lipidettä,
yleensä kuitenkaan t e k e m ä t .
t ä l i i an näkjrväksi, e t t ä kaiken takana
on ihnoittelukampanja . . ."
Tämä lausunto tuli Julkisuuteen —
enkä sen jälkeen kuullut iönolttelu-suunnltelmasla.
Sh- Edgar Sandersln esittämien n ä ­kökohtien
lisäksi minun on viitattava
lukuisin erillisiin liikkeisiin Ja teoUi-suusyhtlöihln
sekä niiden palkkaa­miin
mainospäälliköihta. Nämä on
otettu palvelukseen, koska uskotaan
heidän voivan vaikuttaa sanomaleh­t
i i n tavalla tai toisella. Ilmbituksen
antamisesta tai pidättämisestä voi­daan
varmasti p ä ä t t ä ä heidän ohjelt-tensa
mukaisesti.
Lisäksi pn Jo olemassa alku systee­miin,
jossa suurpääoma. iiikemiespUrit
j a ilmoitustpimlstojen kontrolli toimi­vat
yhdessä. Tämä on uusi vaara vielä
jäljelläolevalle toimituksen mielipi­teen
vapaudelle.
Kuinka usein näette lontoolaisessa
lehdessä suiu-en tavaratalon nimen,
Inm kerrotaan myymälävarkaan pi­dättämisestä?
Useimmat ihmiset tie­t
ä v ä t , e t t ä melkein kalkiUa tavara­taloilla
on palveluksessaan etsiviä,
useimmiten naisia. Käytäntö on v i i ­sas,
ja pidättämisestä seuraa usein oi­keudenkäynti.
K u n lehdessä Ilmoit­tava
suuren liikkeen omistaja joutuu
nostamaan syytteen, ei hänen ni­meään
maimta, vaan viitataan vain
"erääseen "VVest Endln liikkeeseen".
P u o l i vuosisa.täisen lehtimiesxu-anl
aikana on kokemukseni oUuti että
uudistusliikkeet yleensä aina ovat saa­neet-
kohtalokseen sanomalehtien vää-rintulkitsemisen.
Tuskin muistan
y h t ä k ä ä n esimerkkiä, joUoin lakkoa,
nauutamin harvoin poikkeuksin, olisi
selostettu rehellisesti: Sankarillisessa
taistelussaan parempien elinehtojen
puolesta on työläisiUä ollut vähän tai
ei ollenkaan tukea. Usein on oleelli­set
tosiseikat kokonaan tukahdutettu.
Epäilenpä tokko yhdellä henkilöllä sa-dasta
on käsitystä v. 1926 suurlakon
syistä, mikä lakko oli välttämätön
seuraus Churchillin paluusta kulta­kantaan.
Taistelevan llberalisinin päivinä
London Star ja Daily News tekivät
jalon työn ^kiinnittäessään yleisen
huomion tecpsinraen epäkohtiin ja
aia-arvoisiin tavaralaatuihin. Ylevä­mielisten
ristiretkien ajat ovat ohitse,
l ^ k k a voidaankin väittää, että
useimmat noiden ristiretkeläisten
moittimista epäkohdista on poistettu,
valittavat ammattiUitot. — Joiden
kanssa ministeriöt pääa.siallisesti ny­kyista
neuvottelevat, — että niiden
toimenpiteiia Jatkuvasti esitetään
väärto.
Tämän Jälkeen Hannen Swaffer
e ä t t ä ä useita esimerkkejä sUtä, kuin­ka
e r ä ä t suurlebdet ^jatkuvasti vää-risteUvät
ainrns^tiyhdistysjohta^
lausuntoja, jopa esittäen niistä täy­sin
valheellisia tietoja. Tämä siitä
huolimatta, e t t ä ammattiyhdistysliike
sodan p ä ä t y t t y ä joutui ankaralle koe-,
tukselle valtakimnan jälleenrakennus­työssä.
On suuri vaara valtiolle, e t tä
ammattiyhdistyksiä n i i n usein tuo-xnlt^
an. vaikka z ^ t ä pitäisi tukea. Ja
e t t ä ammattiyhdlstyhjohtajia esite­t
ä ä n muka työläisten pyrkimysten
vastustajina — konservatiivisissa leh­dissä?
Parlamentin on pian päätettävä,
mihinkä rajaan saakka ns. "Lehdistön
vapautta" tämänkaltaisissa asioissa
voidaan pitää paljon tärkeämpänä
kuin koko kansan yhteistä etua, jopa
sen jatkuvaa olemassaoloa. Toisin
sanoen, eikö t ä r k e ä t ä yleistä etua kos­kevien
asioiden tahallinen väärinesit.
täminen ole määriteltävä rangaista­vaksi
teoksi?
Lokakuussa 1947 Sunday Express
julisti otsikossaan s e l o s t a e s s a a n
Brightpnissa pidettyä konservatiivien
kokousta: "Sanomalehtimies hyökkää
lehdistön tutklmustoixnikuntaa vas­taan
j a sanoo: " T ä m ä on ensimmäi­nen
yritys rajoittaa puhevapautta."
Selostuicsessa kerrottiin, että muuan-sheffieldiläinen
lehtimies N . Röbson
esitti hyväk^rttäväksi päätöslausel­man:
"Tämä kokous p i t ä ä lehdistön
kuninkaallisen toimlkimnan asettami.
sen selvänä tarkoituksena saada ai­kaan
IausimtoVai>auden rajoittamista
tarkoittava lalnsäädl^ntö".
Toimittaja Robson on Sheffield
Starin toimittaja. Lehden omistaa
Ilrma, jolla ShefXieldissä on tuon "va­pauden"
yksinoikeus. Labour-puo­lueella
on sitä vastaan vain Sheffield
Ponvard, 8-srvuInen kuukatisljulkaisu.
Jolla on n. 6,Q00:n levikki.
45-vuotisesta kokemuksesta sanoisin
päämuutosten Fleet Streetillä olevan
semaavla: .
Toimittajan Itsenäisyys on melkein
hävinnyt. Nykyään joksednkin jokai­nen
toimittaja "noudattaa käskyjä".
Talouselämää käsittelevät palstat,
huomioonottaen erikoisesti suuren
houkutuksen niiden väärinkäyttämi­seen,
ovat ilmeisen mitäänsanomatto­mat.
Omistajien Ja toimituskunnan sulidc
on hyvin suuresti parantunut.
Sanomalehdet ovat muuttuneet to.'s.
tensa kopioiksi. Ne pelkäävät uusia
piirteitä. Jotka voisivat väheiJtää le­vikkiä
— j a usein j ä l j i t t e l e ^ t kilpaf-;
levän lehden Juttua, vaikka olivat tar­jottaessa
sen Itse ensin hylänneet.
Ennen sotaa Britannian lehdistö
johti maailmaa. Nykyisin se on yhä
enemmän muuttunut Amerikassa jul­kaistujen
lehtien kalpeaksi jäljennök.
seksi. Vieläpä epätoivoisen dollari-puutteen
aikana OPleet Street ostaa
Amerikasta sarjakuvia. Jollaisia, ei
parempia eikä huonompia, voitaisiin
tehdä kotimaassa. Näkyvimmin me­nettelevät
tässä lehdet, jotka kersku­vat
"isänmaallisuudeilaan".
Brittiläisillä journalismilla on edes­s
ä ä n tmsi alati kasvava kilpailu Arne.
rikan kanssa, jonne maasta menee
kipeästi tarvittavia dollareita. Esi­merkiksi
Readers bigestiä painetaan
t ä ä l l ä enemmän kuin sen brittiläisiä
kilpaiUjpita. Lisäksi meillä kUpailee
sellainen Julkaisu kuin Parisissa pai­nettu
Tinie, Omat julkaisumme ovat
PELASTUS
Konttorin pesijäsukko tuli
iltana pesemään Johtaja H:n
rihuonetta j a tapasi jolitajaa
tarkastelemassa paperikimppaj
j ö y t ä n s ä ääressä. KeUo oli ij ,
10 inalla.
Eukko katseli väliän aikaa johtjj,
ja sanoi sitten: "Eiköhän olisi p aJ
ta, e t t ä herra liittyisi j ^ o n , ijh
ainakin työpäivä."' - ^,
L A S T E N S U U S TA
Lääkkeiden kaupustelija te
lääkkeittänsä hyvyyttä, '-yaiä.
myjmyt t ä t ^ ; | o n i i k k i a jo 25
eikä kukaan vielä sana
moittinut sitä. Mitä ajattelett» ]
män merkitsevän?"
Poikanen kuulijain joukosta: "B
leet ihmiset eivät puhu mitään.'
Gardnerlssa Massachusettsin
ossa tapasi eräs aviomies usein
monsa kaupungilla määrätyllä
kalla. Vaimo oli aina myöhäöä ajj.!
ta ei milloinkaan tunnusta sitä. li^j
esitti sitten, e t t ä muutetaan kohta
mispaikkaa ja vaimo suostui.
Kohtaamispaikka on nyt sellaisesi
paikassa, jcssa on parkkausmirs
Mies panee nikkelin mittariin ja bjl
vaimo saapuu paikalle, osoittaa lisj
mittaria. Joka näyttää kuinka paljj
emäntä myöhästyi.
AIVAN OIKEIN
Sodan loputtua palasi sotamies 1
junen etulinjoilta, joilla oli «erähil
nyt pitkä aika, kaupunkiin ja häc
vaataan tuli nuori luutnantti,
kaikesta päättäen oli käynyt
vain esikunnassa. Vanha korsukatijl
kun oli, ei Pajunen tehnyt kunniai
Luutnantti IcarJaisi: "Hei, sotanö^l
Mikä j ä i tekenmttä?"
"Suur-Suomi", tuumi Pajunen j i|
asteli tiehensä.
Jokaisessa asiassa on aina kaksi
puolta siihen saakka, kun mies menee
ludmlsiin.
EI KOSKAAN
Nuori tyttö sanoi naimisissa olevail
naistutt^valleen: "Ollessani helldj
kanssa ulkona, katselee hän aina
sia tyttöjä. Tekikö sinun miehtäl
kpskaan niin?"
" E i , el koskaan George katseMJ
•toisia naisia. Kun kaunis tyttö a|
meitä vastaan, sulki George aina toi
sen silmänsä."
TURHAA KOMEUTTA
Lincolnissa Nebraskan valtioa!
^ n t y i äskettäin tyttölapsi, jolie i>\
nettiin, iaimeksi Sally Monia. Muaf
kaksi hammasta ja
säl -i^ert^n hanunaslääkärin *"
maan, fettä mitä \)n lilan paljoa jij
e t t ä se on turhaa komeutta. Seuraoj
oU, että 10 päivän ikäinen
menetti molemmat hampaansa.
menneet alaspäin lukumäärässä. l£T>j
kissa ja laadussa, osaksi sen nMl
e t t ä omille kirjoittajillemme maks-j
taan Amerikassa viisi, kuusi jopa biLj
menen kertaa n i i n paljon kuin hes&j
sivat kotimaassa.
Kalkkien puolueiden parlamenäj
jäsenet ovat saaneet tarpeekseen edes-J
vastuuttomasita sanomalehtikritiiKsil
joka pyrkii vain laajaan levikkiin. li-j
beraalisten lehtleri lukumäärä cmi-|
hent3myt. Uutiset väritetään lehdaj
kannan mukaisesti. Vaalit selostctJjJJ
nykyisin puoluenäkökannan muhi.!
sestl. Tämä koskee myös ulkomaasi
tapauksia; Lehtipainatuksen korkölj
kustannukset, jotka vaikeuttavat is-l
sien lehtien perustamista, ovat aihe*!
taneet ja tulevat aiheuttamaan, eMJ
s i t ä estetä, lehtien valvonnan siirj-j
misen harvoihin käsiin.
PÄIYÄH PAKIHA
Marshallin "avun"
tävää kuin mitä h ä n voi täjrttää, sil­lä
tekemättä jääneet työt j a tehtävät
tuottavat vam harmia toisille j a hait­taavat
osastomme kokonaisuutta, ol­kootpa
n ä m ä tehtävät maksullisia tai
vapaaehtoisia. — Toverillisin terveisin
Jack KoskL
ta ja pantiin strategisen ilmajaoston komentajaksi, hänelle annet­tiin
miltei vapaat kädet. Hänen komennuksensa rajoittui jotenkin
t$hän: 'Jps uusi sota alkaa, voittakaa se miltei heti.'"
Mitä tähän lisätään, se on pahasta, sillä "rauhaa rakastavan"
Wall Streetin "rauhanomainen" kenraali on pitänyt suuren puheen
"rauhan" hyväksi!
Muutamia päiviä sitten satuimme
kuulenxaan e r ä ä n Burvashin vanki­l
a n vartijan kertovan vangista. Joka
ei haluimut lähteä pois vankilasta.
Vanki oh yU 60 vuoden, joten h ä n ei
saanut vielä edes kurjaa vanhuuden
avustusta. Vangin terveys oU huono
Ja h ä n oli vakuuttanut pois lähties­s
ä ä n palaavansa takaisin muutunan
päivän sisällä.
Kolmen päivän kuluttua mies tuo­t
i i n takaisin Burwashm vankilaait.
Vapauduttuaan oli mies l ä h e t e t t y ko­tipaikkakunnalleen
Torontoon. Pääs­tyään*
kotikaupunkiinsa oli h ä n heti
metmyt erääseen sutuven kauppaan-j
a ottanut päällystakin Ja lähteiQrt
kävelemään. Hänet vangittiin j a tuo^
mittiin varkaudesta 6 kuukaudeksi
vankeuteen.
Tämä ei ole harvinainen tapaus.
Eikä ylempänä mainittua miestä voi­da
yleisen siveysMsitteen mxikasm
luokitella kriminaaliksL Ktm sodan
aikana oli enemmän töitä, n i i n silloin
vanhemmalla im*"*^""»'^" oli t i l a i -
etms saada jonkunlaista työtä, mutta
kun työttömäksi on Joutunut nuorem­piakin
miehiä, n i i n vanhemmalla mie.
hellä, varsinkin kun terveys on huo­no,
on hyvhi vaikea löytää työmaata
Itselleen. Sillohi iSistjy turvautua
rikokseen päästääkseen vankilaan,
jossa saa ainakin leipää henkensä pi-timeksl
ja vuoteen Jossa saa yönsä
nukkua.
Äskettäin oiilehdlsrii Port Artlmria;-
r i t i l a i n e n , joka sai hrtola,lsuudesta
vankeustuomion, pyysi lisää vankeut­ta
vapauduttuaan. Hän sanoi tuo­mari
Walter Russellille poliisioikeu-dessa:
" K u n pyysin kuukauden tuo­miota
n i i n ajattelin, e t t ä vapaudut­tuani
löytyy t y ö ^ . Ktntenkaan el
vieläkään ole työtä." K t m elämänsä
ylläpitämiseksi täytyy valita vankeu­den
vapauden sijasta, n i i n se ospit-taa
kuinka vaikeaa on työttömyyteen
Joutuneiden ^ ö l ä l s t e n elämä.
Äskettäin jyrisi Sault Ste, Marien
poliisipäällikkö, e t t ä eUelvät työttö­mät
metsätyöläiset lähde pois kau­pungista,
n i i n h ä n lähettää heidät
Burwashin vankilaan. Mistähän po-l
l i s i p ä ä l l l k k&.oa,»anut niin laajat
valtuudet? Sikäli kuin me tunnem­me
Canadan lakia, n i i n vankilaan
voivat l ä h e t t ä ä vaha oikeuslaitokset.
Vieläkin ihmeellisemmältä tuntim po­liisipäällikön
ärjyminen kun tiede­t
ä ä n , e t t ä Sault Ste. Marie on yksi
Canadan stauimpiä; paperipuutuotan-non
keskukda j a kUn metsätyöt lop­puvat
j a kämpät pannaan 'kiinni, n i ir
mihin muualle m e t s ä ^ l ä i n e n menee
kuin katjkäupunkliosa. Siihen faeillf
on myöskin oikeus. Matta poliisi­päällikkö
ankaran näköisenä viittaa
vankilaan i^U^^karjasee ^öttSmSL
Ie metsä^fnaiselle. että ulos taikka
ttMmpe kalterien taakse. TSmä -ta­pahtuu
kaUpungiBBa, jossa sUaltsu
JätHlfilKmSinen ^ W B W n paperitäidas,
jolle nämä metsätFSläiset ovat zaataf
neet vuosia Ja yhU5 on työläisten sel­känahasta
kiskonut miljoonia voit-toja.
Yleisesti tunnettu tosiasia on se.
e t t ä työttömyystilanteeseen ratkaiscr
, yasti vaikutaaä viennin väheneminen.
Viennin vähenemisen vaikuttaa ensi­sijassa
se, e t t ä Yhdysvallat on Mar-
.shallin suunniteldian avulla määrän­nyt
tuontimaille mistä ne saavat os­taa
Ja mitä ostaa.
K i m Ontarion metsätyöläisten joh--
taja Bruce Magnusqn selitti iSearstls.
sa pitämässään puheessaan kuink;
Marshallin suunnitelma vaikuttaa Ca.
nadan viennin vähenemiseen, nili
se antoi Vapaan Sanan Kiviperäi
Pekalle aiheen irvistellä. e t t ä Magnu-son
olisi miika sanonut sen hävittä­vän
dollareita. Magnuson ei tietyst
ole väittäixytkään. että Marshallin
suunnitelman takia amerikkalaiset
dollarit katoavat käsittämättönfällä
tavalla. Mutta sen tämä suunnitelma
on teimyt, e t t ä dpUareia virtaa vain
shme minne Wall Streetin herrat
määräävät j a sUcsi Britatmiakaan
voi ostaa haluamiaan tavaroita Cana.
dasta. Jos jankot kieltävät sen. ISSLTT
shalUn suunnitelma on todella aiheut­tanut
Canadas^ samomkuin Eng-lannissakln
dollaripulan. Joka pn ylei.
sesti tuimettu asia. Se todistaa näi­den
maiden joutuneen riippuvaisiksi
Wall Streetlstä. Sellainenkin porvari
kuin Canadan vientlkauppayhdistyk-sen
toiminnan Johtaja J . S ^ Marsh
sanoi Torontosa tk. 18 p n ä mm. seu­raavaa:
"Canada ei menetä markkinoitaan
~ se on j o ne menettänjrt. seurauk­sena
nykyisestä dollari- Ja puntatilan-teesta."
' T ä m ä n Usäkä hän sanoi, e t t ä Y h ­dysvallat
ostaa nyt M pnK. Canadan
viennistä ja sen liätksi noin 20 pror
senttiä aiheutuu Marshallin suunni­telman
ostoista. Canadan vieaS-l
kauppa on "vaarallisessa tilassa", !äJ|
vakuutti.
Vapaan Sanan toimittaja ei t^ei^l
tutki omaa lehteään koska piiaj
Marshallin suunnitelmaa kuin juö-j
lan lähettämänä lahjana. Samaa]
lehdessä, jossa hän heristi nFiö
Magnusonille Marshallin suunnite-j
man arvostelusta, on etusi^•uU3 uiö-j
nen. jonka otsikko on "Canadan j»j
Britaniiian vehnäsopimus", tlutiäes-j
sa selitetään kuinka Britanniassa iJJ
Canadassä pelätään näiden maiäsj
välillä tehdyn vehnävientLsopimuJ^j
raukeamista j a samassa uutisessa
aitaan sen johtuvan MarshaUin aT3J
dollareista. Lopuksi sanotaan cit'!
sessa seuraavaa:
"Tämä siis tarkoittaisi sitä
Britannia ei voisikaan ostaa
moden sopiinusosuuttaan Canada^l
joka on 140,000.000 bushelia. TdS^l
seikan juuri peljätään synnyttäTi^
surullisen tilanteen sekä BritanniJJj
Sa että Canadassä. Mutta sitä
isanota voitavan auttaa, sillä BnU»!
nia ei voi asialle mitään. KsJ*|
^ i p p u Yhdysvailoista"
Tämä osoittaa ettei Peian «-*|
käsi tiedä mitä oikea tekee. VapaCj
Sanan slsäsivuUa siunataan Mars2i^j
Iin suunnitelma ainoana autoasi*j
tekevänä apuna, mutta etusivun
tisessa selväsU osoitetaan kuinka «^1
Britaimia kuin Canadakin ovat j * !
tuneet MarshaUin simnnitelman bP-J
lettavaan puristukseen.
Vlezmin väheneminen todistaa ^ \
loudellisen elämän lamaantomista ^
työttömyyden lisääntyminen on
seurausta. Tämä todistaa
W8ll B t r ^ t i n dollarivaltiaat
tcösUn kansojen edut j a työtäb
Ihmiset joutuvat Iflppujen loiRilcsli
ta lähetetty uutinoi kuinka erfis nuo- t ä kärsimään. — UotL