Vapaus, November 16, 1928

              ^joiäts^ Mine ^otkeis Uidyon at C&-
jjadan JohdoHa saavuta, laajempaa
buomiote loän^lEäkäSn t c ä ^ yritys
saiiotun labm ^Ukeeu. Sitä seozasi
jautenkin vähätöinenkesä sdm työn­antajain
yainnarntnpin, toimivimplen
työläisten työjtä ermtukset, ja yleinen
provdkatslant ovat vajamttaneet.. että
sekin t o i n t o t a j ^ ^ on hy­isin
vähän mertitykseffinen. Mitä nyt
lculuva«talvi tuo tullessaan se ^ladaan
pian nähdä-,
jgoromnhJsttnMi toiminta
Maailminsodan jalkoihin se hukkui
Canadassakhi sosialidemokraattinen
lji]ke. Eka se kyennyt täällä enempää
^uin muuallakaan enää sen jälkeen
nousemaan kumouslilkettÄ edustavain
työläisjoukkojen / johtajaksi. . Kim
Workers Party, öttemmin muutettu
koromuiustipuaäUeeksi, perustettiin,
niin äihen täälläkin yhdyttiin, ja
on siinä mukana oltu sen jälkeen Kun
V. 1926 alkoi uudelleen järjestely, niin
järjestettiin caiase Kiverin ja Ladys-mithin
• osastojen toiminta yhteisen
kaupunkikomitean alueeksi ja on se
tähän mennessä yhä samalla perustal­la.
Ja iJaikaDiset olot huoinicon otta­en,
on se ImtnakBeni tuottanut parem­mat
tulokset kmn jos olisi toimittu e-
Tillään. ailä molempien alueiden toi­minta
nykyjään on siksi pientä, että
se olisi Joutunut kärsimään toimitsi­jain
puutetta. Iiadysmithln alueella
on, mitä - suoimalaislin tulee, kaivos-töistä
suomalainen aines hävinnjrt
melkein olemattomiin. Jos ei mitään
muutosta tySsuhteissa tapahdu lähi­tulevina
aikoina, niin ravistun suo­malaisten
luku nfin pieneksi, että min­käänlainen
yhteistoiminta ei enää ota
menesty&kseen. Sen kuitenkin tulee
Tiäytlfimfiftn tulevaisuus, eikä fössä
ole äitä tarvis ennustella.
KykyiästS nnfkana olevista tovereis­ta
ovat xtsÄt olleet yhtämittaisesti
toindnnassa koko sen ajan, jota tämä
kertoelma kSsitaä. Voi siis arvata,
etteivät ne enlÄ ole aivan nuorukai­sia,
uratta ovat kuitenkin jaksaneet
kompastinnatta seurata ajan tapah­tumia.:—
A.Kcrt31a.
Suemalauen uLrjeston Vaneoay; erin osaston ii:o 55:n lasten. orkesteri.
Kullia bimfi^ anmmtaan
Kirj. KAAPRO JÄÄSKELÄINEN
"Koinka hanhia ammntaan" on yksi luku Kaapro Jääskeläisen <A.
Mäkelän) teoksessa MUISTOJA "MALKOSAARELTA", naha sisältää ku­via
ja kuvauksU KALEVAN KANSAN kommunistUesU surtolayrityksesla
Sointnlatsa, Malcolm saarella, British Columbian rannikolla V T . 1901---
1905. Kirjailijan lavalla julkaisemme taman mainion kertomuksen tässä
erikoisesta British Columbian aluenumerossa. ^— Toimitus.
SUOfflESTÄ
HTV1NK213IN KTJTOMATYOLÄISTEN
1AKKO PÄÄTTYNYT
"Hyvinkään kutomatyöläisten yli puoli
Tuotta kestänyt laldco 'on nyt vhraHi-sestä
julistettu päättyneeksi. V.k. 22
päivän iltana klo 10 allekirjoitettiin
sopimus molemmin puolin.
Vahvistetun sopimuskirjan mukaan
tulevat teiltään kaiMlla ' työosastoilla
tuntiminimipalkat sekä vasta 'työhön
tulenne että jo vuoden työssä olleille,
paSdEOJen uudelleen järjestelyssä ko­rotettavaksi
siten. (Bttä kehruu- ja ku-tomatySlSisille.
joidfen minimipalkat
ennen 'Vaatimusten esittämistä olivat
2: 55-^2: 60 tunnilta, nousivat njrt
3:—3:10. tunnilta ja tulivat ne nyt
taatuSc^ sensijaan että ne tähän
saakka olivat sääxmösteleimättömät.
Sensijaan Jäivät teihtaan erikoisryh­mien.
Jt^ka eii':ät ole varsinaisia keh­ruu-
ja kutomalTOlffitsiä, palkat suh­teellisesti
belkommlksi. mutta tuli kui­tenkin
vakuutetBksi 6e,%ttcä keneltä­kään.
Joka CTtnemmin on saanut nyt
määrättyjä minimipalkkoja köxkeam-j)
aa palkkaa. Joudu sitä menett^cmään.
Lakko Idätettiin lopettaa heti sopi-tnuks^
tultua allekirjoitetuksi Ja s i ­toutuu
l^önantaja ottamaan r a U -
tuiset työläiset ^öhOn etuoikeutetttd-ns^
sitä myöten kun lyQt saadaan
käyntiin Ja rikkurit poistuvat.
Ennenkuin Huttimen teosoofiksi
kääntyi, liän oli innokas metsästyk­seen,
varsinkin ensimältä. Niinkuin
hänkin tuli suoraan Vanhasta Maasta
tänne Tys^nmeren rannikolle, se
muutos kaikessa luonnon viljassa on
niin ylenpaltthien, että se helposti
saa pois suunniltaan maltillisemman­kin
miehen.
Ajattele, että olisit ikäsi elänyt kau­kaisilla
salokylillä, tuiki vihmttomilla,
jolloinkin pahimpaan tuskaasi saa­nut
ruokalusikallisen kan^Lrttiliuosta
tai hokmannilla kostutetun sokeripa­lan,
— ja sitten armollinen sallimus
ottaisi sinut olkajÄlstä ja veisi sinut
viinatehtaaseen, jossa saisit kainalol­tasi
myöten kahlata silkassa viinassa!
Juuri sellaiselta tuntuu tänne päästyä
tuo luonnon yltäkylläisyys.
Pian kuitenkin tiilet kokemaan, et­tei
nUtä kaikkia herkkuja sentään niin
helposti saa suuhimsa, vaikka niitÄ
paljon on ulottuvilla. E i luulisi tarvit­sevan
muuta'kuin kättä ojentaa "ja
ottaa. Monessa tosiaan ei muuta tar­vitsekaan.
Mutta on toisia, jotka vaa­tivat
enemmän keinoja.
Vesilintuja esim. on täällä suuimat-tomasti.
eivätkä useimmat syötävät­kään
lajit ole haitaksi asti arkoja. V i i ­sainta
olisi äskentulleitten tyytyä sel­laisiin.
Mutta ei! He eivät ole yksi
toisiaan viisaampia.
Minä sanoin sen Esalle, mutta mi­täpä
apua on vastatuHeeBe sanomises­ta!
Ja mistä ss^ystä Esan olisi pitänyt
oHa erilainen kuin kaikki toiset? En­hän
minä ollut itsekään sen viisaampi
itifltuani. '
Esa — niinkuin me kaikki — oli Suo­messa
kuullut että herrat kekkereis-sään
söivät hanUpaistia. Miltähän
tuo maistuisi työmiehen suuhtm?
VHfihanhia täällä lenteli sakeat par­vet,
kynuneniä, satojakin, aina par­vessaan.
Isoja ja lihavia kuin porsaat.
Ruohoisissa lahdenperukoissa asusj:^-'
yat, ja Illoin aamuin huutelivat käre-ällä
äänellään, ixmostuttaen • pyydys-miestä.
Niin he sMvat Esan leikkitoverik-seen,
niinkuin olivat meitä muitakin
pitäneet aikansa. Harva oli päässyt
kahdella viikolla, useimmilta oli men­nyt
kolme tai neljä.
Ensimälsen viikon Esa. silmää um­mistamatta
valataoi hanhia yötä Ja
keytyy t&stft Imanan Ixuudosta, kilh-kcÄslnkin
lemmen Äiske katkiaa koin
vätsellä ^ » • « • ^ ' T t r Lintuja mitä oa ol­lut
Tgntjunina. ne kalkki liuutaln par-kuen
lähtevät lentoon, ja mitä-ulom­pana
uistenbeiee. De heti sukeltavat
nmidsuldculaan tai. siivet levällään.
Juoksevat*z&iskyttelev&t pitkin veden
kalvoa.
Useimmat ovat hätääntyneet eivätkä
fiifceJn tajua n:iitä tehdä, minne kään­tyä.
Mutta hanhi — älykkäin niistä
kaikista— on aina selviM olijelmasta.
Kullakin parvella on ennak<Äta sovi­tut
paikkansa mihin sitten lennetään.
Jos. hätä tulee. Ja sinne sitä meniiään
kuin tietyDe abuddn.
Kohta kun Esa tutustiii Rämyjm,
hän alkoi sitä sadattelemaan, tavalla
päivää. Tuskin jouti silloin tällöin ha­kemaan
voileipiä evääkseen.
"Miks^et jo ole ampunut?" tapasin
välistä kysyä. "Sa ole kuxdunut lau­kauksia."
.
*TEn ole vielä varsin päässyt kanto­matkalle.
Likellä olen Jo monasti ollut.
Näkyvät olevan kovin varovaisia. Mut­ta
petän minä ne vielä." /
Aivan nUn (din minäkin ajatellut
ensimäisellä Mikolla.
Toisella viikolla hän jo malttoi syö­dä
kotona jonkun kerran.
" K y l l i ne silloin osaavat olla ää­nettöminä
kun nUtä lähestyy", hän
jutteli, "liikahtamatta kuin rantakl-vet.
Ovatkin jiiin niitten näköisiä, et­tei
niitä erota eniienkuin lentävät
tiehensä."
"Miks'et ammu lentoon? Muuten el
ole yrittämistäkään."
"Ovat olleet liian kaukana aiim."
Kolmannella vlDcolla Esa kertoi tul­leensa
huomaamaan, että' oli aivan
turha vahdata '• hanhia muulloin kuin
aamu- ja UtaMmärässä. Silloin ne
olivat. vähemmän varovaisia.
Ja tosiaan,, sieltä alkoi jo kuulua
laukauksia.
Mutta hanhipalstia vaan ei kuulu­nut.
Esa tuli kiroillen kotiin — hän
-kirosikln vielä siihen, aikaan — ja i h ­metteli
hanhien höyhenpeiton lujuut­ta.
Eivät huoUneet mitään siitä valkea
hän päästeli kokeilla peurahauIeUIa.
I^n pii varma siitä että oli osannut.
Lentoon ne kyM, lähtivät, mutta sen
ne olisivat tehneet muutenkin.
"Ei niistä maahan ampuen muuten
tule mitään," minä vakuutin; "paitsi
luodlkolla päähän."
Neljännen viikon Esa vielä kokonaan
eli hanhissa, Muttal jolloinkin hän
Jo jouti särkemään polttopuita tai te­kemään
muuta pientä askaretta.
Nyt hän tavoitteli hanhia luödikolla
päähän.
Mutta siitä alkaen _kun pauketta oli
ruvennut kuulumaan, f olivat. hanhet
ryhtyneet uusiin varokeinoihin. Ne ei­vät
enää luottaneet itseensä, vaan niil­le
oli ilmestynyt vartijaksi enimmän
vihattu lintu mitä tällä rannikolla on.
Sitä sanotaan Nälkäkurjeksl tai Tuo-nenkurjeksi.
Virallijselta nimeltään se
lienee Harmaa HaiJ^ara, mutta meidän
saarella sen nimenä oU "Rämy", 11-
k ^ äänensä takia.
sellaisella knin^^ hän ollenkaan olisi
saanut kiistill^tä kasvatusta lapsuu­dessaan.
"Moitittakoon miten tahansa Suomen
oloja," niin hän muistaakseen pauhasi,
"ja sikäläistä urkklmls- ja nuuskimis-jarjestelmää.
mutta sen minä sanon,
ettei paatuneinkaan kylä varis Van-liassa
Maassa (de niin kirotun kier^
kuin, tuo teidän letkukurkkuinen —"
Tuli niitä silloin Rämy raiskalle n i ­miä,
joita ei löydä siistimmlstä sa­nakirjoistakaan.
Muutamissa päivissä Rämy häneltä
hamdutti kaikki honhipaistin toiveet.
"Tokko täällä pn kukaan saanut
hanhia ammutuksi?" hän vihdoin ky-
Pai r . i i ; ' ^ i i i i ! i i u i i H ; t : ] i
syi minulta.
"Syliä 1 Paljo niitä on ammuttu."
"Mutta millä liuneen tavalla?"
Hänen äänensä hartaudesta minä
tunsin Esan päääseen sille asteelle.
Jolloin puheesta saattaa olla hyötyä.
Sinen' kuivettuneessa Vanhan Maan
sielussaan cdl auennut huokosia. Joi­hin
Järjellihen ajatus voi imeytyä.
Ja minä tartuin tilaisuuteen käsiksi,
riittävällä perinpohjaisuudella.
"liile lähdemme nyt sUtä tosiasiasta,
että sinä olet tullut huomaamaan a-vuttomuutesi
olemisen täistdussa —"
"Elä vätyätä. vaai» puhu asiasta!"
"Se on Juuri asiata, se. Sinä kehuit
tullessasi o l e v ^ selvillä luokkataiste­lun
periaatteesta, ja nyt sinä et osaa
ampua hanhia — köyhälistön ohjel­man
etkä kapitalistin ohjelman mu­kaan."
"Ktunman ohjelman nuukaan te
sitte niiUl täällä ammutte?"
"Me ammumme köyhälistön ohjel-nian
perusteella. Indiaanit käsittävät
kapitalistin öhjehnaa."
"Sanoppa koetteeksi: mikä on köy­hälistön
ohjelma hanhen ampumi­sessa?"
'^Mikäs on köyhälistön ainoa turva
kaikessa muussa,?** •<
"Yhteenliittyminen."
, "Oikein vastattu, kerrassaan! , Nyt
sinä olet nähnyt että jokaisella han­hiparvella
on tietyt Rikkansa, mihin
ne lentävät; kun i J p hätyytetään."
"Nihi on asia.": ^
Kuten toukka kdpUeen puun kuo­ren
alla kaivaa itselleen uomia ja
onkalolta, niin mekin ^vihiilitoukat
kalvamme käytäviä^ ja kulkuväyliä
maan mustissa uumenissa, kivihiili-kaasun,
savun ja pölyn ta^yttämissä
epäterveellisessä ilmassa, seka vaa­rallisissa
työpaikoissa, kerätessäm-me
tuota vielä yhtä maailman tär-^
keintä polttoainetta niaallmanmark-kinoille,
ei niinkään suuresti kulu­tuksen
vuoksi kuin voittoa varten.
Toiset hyötyen työmme tuloksista,
irstaudessa, hekumassa ja ylt^cylläi-syydessä
nauttieh, etsien keinoja^mi­ten
ja missä mnkavammasti voisi
saada aikansa tuhlattua ja tyydy­tettyä
siten sairaita vaistojaan.
Mutta mita saamme me hiilitout
kat osaksemme, sitä on tarkotukseni
lyhykäisesi ylin^lkaisesti hiukan
mainita.' Ehritoten, koska :olen itse­kin
jo hiukan yli 10 vuotta, pieniä
väliaikoja, työttömyystilanteita lu­kuunottamatta
hakenut tuolta ikui­sen
. yön peittämistä maan ' mustista
uumenista niukan, puutteellisen toi­meentulon
itselleni ja perheelleni.'
Nykyisen tuotantotekniikan yplli-tessa
oh työtehon nopeus kohonnut
kaikilla työaloilla niin huippuunsa,
että kaikenlaiset työläisien turval-lisuusvälineet
ja keinot ovat jää­neet,
voipa sanoa, kuolleeksi kirjai­meksi.
Niinpä myöskin kivihiiliteol­lisuuden
alalla. Jokaisen kuopan ja
auk^n suulla me näemme kyllä huo­mattavalla
paikalla suurilla kirjai­milla
painetut plakaatit, "Turvalli*
suus ensin" ("Safety First"). Tar-kotustaan
vastaavaan asuun laadit­tuna
nuo ilmotuk^et tulisi kuiten­kin
kuulua: Työn nopeus ensin.
Sillä poikkeuksetta jokaisessa suh­teessa
on viimemainittu ensitilalla,
turvallisuuden jääden vasta viimei­selle,
tai ei ollenkaan. Samaten ^ne
kaivoslait, säännöt ja määräykset,
jotka komeilevat ^myöskin kaivoksien
lähettyvillä "offilsien" öeinissä, ne
ovat vain siinä paperilla, mutta käy­tännössä
ei niitä toteuteta muussa
tapauksessa kuin silloin, kun jloku
kaivosonnettomuus on jo tapahtunut;
ovat ne siinä ikäänkuin kaivosten
omistajain viattomuuden rajatolppa-na,
johon he voivat viitata, että sii­nä
on lait, säännöt Ja määräykset,
näin meillä on oUut määrä mene­tellä,
vaan on tapahtunut "tapa­turmia",
joten syyttömiä me ölena-me
näitten uhrien vereen. Näitten
kaivosasetaksien ja sääntöjen rik­komisen
takia juuri johtuukin hyvin
useassa tapauksessa monet. suuretl
hiilikaivosräjähdykset, . joukko- Ja
yksityiset kaivosmurhftt y.m. tapa­turmat
niin jokapäiväisiksi, Joissa
sadottain tuhotaan työväenluokan
kentynyt, että tarvitsee Itaikki j 5 -
lellä olevat ruunuin voimat ponnis­taa,
saadakseen, edes ^ laahustaxnaUa
muuteltua lanteitaan sen V4»rani et­tä:-
ne antaisi lukuntakykyä takaraa-
Joille. Tällaisessaasussa sitto kun
tämä yhteiskunnan hyvinvoinnin pys­tyssä
pitäjä, työläinen, saapuu ilta­sin
kotiin tai' olinpaikkaan. Jossa
puute ja kiirjous irvistää vastaan jo-,
kaisesta raosta, niin ei ole niinkään
ihmeteltävää Jos meidän henkinen
tasomme on alhaalla, jos suuret työ*
läismassat eivät vielä käsitä tehtä­väänsä
ja järjestäytymisen tarpeel­lisuutta.
Sillä tarvitsee lujaa tah­donvoimaa
Ja itsensä kieltäytymistä
jos edellämalnitunlaisessa asussa jak^
saa ja voi kiintyä tutkimaan yhteis­kunnallisia
ristiriitoja. Jotka vai»
litsevat kahden eri luokan Selillä.
Yaan kuitenkiian ei edellä selos­tettuni
mbsään tapauksessa tarkota
sitä, ettäkö meillä työn raskaan
raatajilla olisi syytä tämän perus­teella
heittäjrtyä pessimistisyyteen Ja
ruveta laakereillamme lepäämään,
tai «dotti* .
teiskunnan: pavis(ä'
sa ^ hunaja J».^•.Insjr^
nieille V ilmaii taist^ttitte^
kana; «e meisCi. H e i ^ ? l t ^
muistaa," että J ä ^ ^ ' ' ' '
työväenluokan «aavntoa i on
tettavissa vain aitkäiai-^l»1»l»fn6 ^
uhrautuvaisen taistelun kantta.,?Jo­kainen
ropo, JoxikB ae/^nluraai^^
niukoista varoistamme^ hiin , vaÄeftv::^'
mieUseUä kuin ae JdUlakUi v ^ e U ^
tuntuukin, yhteisen IuokIat8isteIuii)^'|:||
me. edistämiseksi, tulee JcaptaintfänM''
ennemmin- tai. myÖlKiunin - fonsaui^l
hedelmän. Samaten Jokainen- lietsot ^
ja atka Jonka me kulutamme tutus^^^cf
tuaksemme yhteiskunnalliaten^:lqr$y«^v'?;i:
mysten ratkaisuun, tulee- olemaan r^l^
meille sellaisena tiedon av^imeaa;^
Jolla me voimme aukaista sen porana v^^^^^
Jonka takana tulisimme o^paiIl6« ^
kaan tietämään mitä meidtSTvtehtä-^
viimme kuuluu, ennenkun voimma
uneksiakaan saavuttavamme työm^
me tuloksia.. Ja tärkeimmät meille
Juuri tällä kertaa ovat: tiedon liank»
kiminen, sorretrtujen puolustaminen.
Järjestymättömien Järjestäminen Jtt
yksimielisyyden rakentaminen, Joka
on voimaa. F. Kivelä.
Seoraayia B ä y t t M saatavana
m.
steinin pohjamaalia, valkosta Ja mustalaisväriä sekä auriafiron paah-tuma
punaa, puikko ....:>... .50
Stftinin kasvomaaleja, 9 lajia laatikossa, hinta
Steinin Gold Cream j;..;^.
Pärtaliimaa
.75
WIieat Croft, Juoksevaa puuteriä kaulaan, käsiin, rintoihin ym.
Liqnid Ronge,'juoksevaa posklpuig^aa, erittäin hyyää
Poskimaalla, kuivaa,, eri värejä ....v......;>....
Nenäkittil .................................. ............. ^ ; ....
Vaaleaa Ja vaaleanpunaista kasvopuuteria
.80
.40
.78
Partakarvaa, tuiumaaruskeaa; ruskeaa, vaaleaaruskeaa, tuuman-harmaata^
mustaa, vaalean harmaata Ja punasta, Jaardi
Bok 69; SUbBURY, ONT.
.78
Sen äänensä tähden se; onkin v i ­hattu.
Ruma se tosin on muutenkin
pitkäkoipinen ja luonnottoman holk-kakaulalnen,
mutta kukapa hänen r u ­muudestaan
välittäisi ilman' sitä
ääntä. V
Itse se kuitenkin näyttää olevan
toista mieltä sUtä asiasta.
Se on ottanut elämän tehtäväkseen
koko rannikon lintumaailman turval­lisuuden
valvomisen. Tarpeellista se
kyllä on, lintujen kannalta katsoen.
Ne ruokailevat niin huolettomina, kel-kallevat
ja haaveksivat lemmenunel­missaan,
ikäänkuin, et aaltään vaaraa
Ylös! — Alas! — Hyvä!
M.leo£!5SdlT£ C Kova o« v. ^fl^/^^^^^^^^^^l^' l*hde«a V B i o l J ^ e teksteineen. Kuva* ••«•valla tavslU Konkan Inen-teenomiaaUnmCfa^
'
olisi olemassakaan.
^£taUcen aikaa Rämy seisoo ulohtaal-la
jossakin niemen kärjessä, mistä on
rapaa ja laaja näk&>la j c ^ summal­le.
Seisoo järkähtämättä päi^^n toi
kaksi; ainoastaan sUloin lällöin vaih­taa
Jalkaa, lepuuttaen siiven alla vuo­roin
toista, vu(m>in ttdsta..
Sfillä se elää, on minulle aryoitiis.
Luultavasti "velvollisuuden täyttämi­sellä",
niinkuin sosialistlkiihoittaja.
Siksipä se onkin niin onnettoman lai>
han Ja kturjah näköinen. Muttia islt-
'.;epä eivät ruuansulatuksen synnyttä­mät
kaasut häiritse sen .henkistä valp­pautta.-;,
•; .; ,i' ^,
Se on kuin korvessa paastoava pro­feetta,
jota itse asiassa maailman me­no
ei liikuta, mutta Joka kuitenkin,
vihonviimeiset vaaran b e ^ ko^
rottaa varoittavan äänensä. .
Räm^ ei koskaan turhia hätäile. Ja
senpätäbden, hänen varoitusbuutonsa
tiedetäänkin ottaa huomioon. Ihmiää
saa liikkua koko läheltä,; venettä sou-^
della Ihan hänen nokkansa alatse. eikä
Ränay ole mlllfinsäkäfin, jos ne ovat
siivoja, rauhallida ihmisiä.
Miutta axpiäs, että änulla on pys-sy,
vaikka kuinka loilotettuna paa­tin
pohjalla/ja kun kumarrut sitä
ottamaan — soloin se tai»tatuu, i l ­man
mitään valmistuksia. Halki ava­ruuksien
se leikkaa, räminä sellainen
kuin jos olisi kolme- tai neljäkymmen­tä
pahoin haljennutta Isoa pataa, Jo^
kaisessa mies sisällä pitkän villan
kanssa. Ja yhfaJkaa se kalfdd alkaisi­vat
jyystää patansa ssrtjää.
Silkdn käy kuin vihlaus läpi kokoluo-
"MUki on nyt luonnollisempaa kuin
että sopiviin paikkoihin sillä matkalla,
mistä ne lentävät ohi, asettuu, miehiä
jotka ampuvat sitä lennosta —
"LuodlkoHa?"
" E i vaan haulikolla. Lentäessä kun
niiden vankat siivet eivät oli ruumiin
suojana, pystyvät niihin haulitkin. E i ­kä
tarvitse paljoa käydään, kun ne
putoavat. Pitää vaan olla hyvä koira
tai kevyt vene saapusalla. että ne voi
noutaa! pois, niinkauan kunne ovat
pökerryksissä."
" T u o nyt on jäjrkeen mehevää,'
myönsi' Esa. ' ^ t ä minkälainen sit>
te on se intiaanien kdno?"
"Siinä ön aivan sama aate pohjan^
kuin kapitalisteilla taistellessaan työ­väen
yhteispyrlntöjä vastaan."
"Sitä minä en ymmtorä."
"Kuitenkin sinä tunnet hanhien etu-vartijan?"
"Rämyn! Kyllä minä sen .paholaisen
tunnen."
"Tiedätkö, minkälaisia työmiehiä
icapltalisti pahimmin kiroilee, samalla
tavalla ja samasta syystä kuin sinä
Rämyä?"
"Etumiehiä — seinmolsla ymmärtä-välsempiä,
valppaampla."
"Sinullahan on ihmeen vilkas Jär-jenjuoksu
tänään, Esa! Voitko vielä
arvata, mitä kapitalisti tavallisesti te­kee
tuollaisille miehille?"
"Ajaa ne maantielle."
"Niin. mutta vasta viime tingassa.
Koetappa ajatella, mikä temppu on
hänelle vielä paljoa edullisempi, nUkä
kavaluus?" , ^
''Voittaa he puolelleen houkuttele­malla,
lahjonialla.. Kun koiralle antaa
luun, niin; se ei hauku, sanotaan. Ja
kapitalisti luottaa siihen." .
"Sinä olet verraton oppUas! Saat
täydet lukumerkit.''
"Mutto kuinka Rämyn voi lahjoa?
Taikka — saattaako sen kesyttää?"
«fEn tiedä. Indiaanit eivät näe^sifö
vaivaa. Jolloinkin heidän onnistuu cun-pua
,mmy. Nylkevät sen Jä täyttävät.
Sitten asettavat sen nälqnrälle |iattal-te,
hanhien lähettyvi]^r NUn saavat
unpua hianhla kaikessa raxtbassa."
"Nilnkuiii Suomessa -telrlä Ja xnet-soja
ammuttlih kuvUta.**. ;
"Aivan! Haniiet ovat huolettomia
koska heidän luotettu vähtimiehensä
on näkösällä. Eivät älyä: pelätä. koSka
aina valpas vartijakaan ^ näytä va­rovan
faaltään vaaraa."
"Vaan. eivätkö hanhet lopulta huo­maa,
missä on vika?" " i /
"Ehkäjä Jolloinkin. Mutta se cia mo­nelle
silloin Jo lilan myöhäistä."
fSsa V^iinii syviin mietteisiin. Lutilin
hänen siinä tekevän suunnitelmaa,
millä tavoin voisimme yhdessä hank-elihvoimaisinta
jäsenistöä. Ainainen
kiire työmaalla, jos nim. aikoo työ­paikkansa
säilyttää, panee' työläisen
l^irehtimään siinä määrin, että on
mahdottomuus välttää sellaisiakin
työn vaaroja, jotka muuten olisivat
vältettävissä. Sillä kiin kaiyos-^paa-si"
tulee ympärille, ei hän kysy, on­ko
sinun työpaikkasi kyllin turval­lisessa
kunnos8a,^vaan hän kysyy en­siksi,
montako vaunullista olet las­tannut
tästä paikasta kolia UIQS.
Jollei vastaus ole kyllin tyydyttävä,
käskee hän yksinkertaisesti' kokoa­maan
työvälineet ja viedä ne ulos,
lopullista tilin saantia varten. Tai
Joskus kun halutaan tämä teko teh­dä
hiukan kiertäen Ja kaartaen, i l -
mottäa hän, että tämä työpaikka
^'topataan" toistaiseksi J.n.e. Tällai­sessa
kilpa juoksussa luonnollisestikin
Joutuvat aina ensiksi heikommat Ja
vanhemmat työläiset tämän kohta­lon
alaiseksi, sillä riistolle perustuva
kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä
kaikkine eri muotoineen ei tunne
sääliä vanhuutta,; nuoruutta, ei edes
lapsiakaan, kohtaan. Se murskaa Ja
nielee ahnaaseen kitaansa yhtä ar­motta
harmaahapsisen tutisevan
vanhuksen, miehuuden kukoistuksen,
nuorukaisen kuin lapsenkin, aina
silloin kun sen omat liike-edut ovat
kysymyksessä. -
Yhtenä hyvänä työn ; nopieuden
ajokoirana komppaniain puolesta on
hiilikaivoksissa n.s. kontrahtityö-
Järjestelmä. Sen avulla narrataan
työläisparat pinnistämään viimeisen­kin
elämän energiansa näitten lois-eläjäin
hyvinvoinnin edistämiseksi.
£i tarvitse nim. paasin bfta aina
Jokaisen selän takana kiirehtimässä
siihä on keino joka tepsii.' Surulli­sinta
siinä vaan on se, ettei lähes­kään
kaikki raatajaraukat vielä kä­sitä
sen turmiollisuutta, hyväksyvät
vaan sanotun hiestytysjärjestelmän
ia uskovat 'sokeasti yksilöyrittelyyn
sekä oman onnen onkimiseen. Ken
tahansa voi tehdä havaintoja Joka­päiväisessä
elämässä omasta itses­tään
Ja toisista kohtalotovereista
(kontrahtimainareista), niin todella
tilanne on ihan surkuteltavaa. Aa-musin
sitä vielä! Joten kuten pääsee,
kun on ensin Jäykistyneisyydestään
tekeytynyt, hiukan liukkaamminkin
liikkumaan, kun on edellisen yönsä
nukkuessaan koonnut uudelleen me­netettyä
elämän energiaansa, vaan
kun on - päivän raatanut ii|in kiin­teästi,
ettei mitenkään tahdo riittää
aikaa syömiseenkään, niin illoilla se
liikuntakyky on Jo siinä määrin hei-
•/V
"Jaa-ab, se on totta mitä sanotaan:
kia sunnuntsdksi iiftnhtpfiffftln Mutta
nähtävästi olivat hänen ajatuksensa
leijailleet vallan toisaalla, koska hän
raskaasti fauoahtaen vihdoin virkkolijjä ^vät usein' ole muuta kuin sellaisia
Kun suola tulee mauttomaksi,. millä
sltje suolataan?"
"Niin se on! Amerikalalsessa t y ör
väenliikkeessä^ jahka siihen pääset tu­tustumaan,
'tulet kohtaamaan f^jon
tuollaisia täyttöb^fcaröita. Ammattlr
liittojen mahtavat esimiehetkään tääl-
Superior Autd
Metal Works
Korjataan
AUTOJEN RUNKOJA,
RAPASUOJUSTIMIA ^
KATTOJA ja
ISTUINTEN PÄÄLLYSTÄMIS-I^
ÖTÄ TEHDÄÄN
Korjaamme kaiken
muim paitsi koneen
P u h e l i m e t :
Konttori 1932
Kotiin 1150 Y
Superior
Auto Metal WQrks
JOHN SOINTU, OmUuja
EIGTH ja VICTORIA KATUJEN kulmassa
N E W W E S T M I N S T E R , B . C .