1928-11-16-03 |
Previous | 3 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^joiäts^ Mine ^otkeis Uidyon at C&- jjadan JohdoHa saavuta, laajempaa buomiote loän^lEäkäSn t c ä ^ yritys saiiotun labm ^Ukeeu. Sitä seozasi jautenkin vähätöinenkesä sdm työnantajain yainnarntnpin, toimivimplen työläisten työjtä ermtukset, ja yleinen provdkatslant ovat vajamttaneet.. että sekin t o i n t o t a j ^ ^ on hyisin vähän mertitykseffinen. Mitä nyt lculuva«talvi tuo tullessaan se ^ladaan pian nähdä-, jgoromnhJsttnMi toiminta Maailminsodan jalkoihin se hukkui Canadassakhi sosialidemokraattinen lji]ke. Eka se kyennyt täällä enempää ^uin muuallakaan enää sen jälkeen nousemaan kumouslilkettÄ edustavain työläisjoukkojen / johtajaksi. . Kim Workers Party, öttemmin muutettu koromuiustipuaäUeeksi, perustettiin, niin äihen täälläkin yhdyttiin, ja on siinä mukana oltu sen jälkeen Kun V. 1926 alkoi uudelleen järjestely, niin järjestettiin caiase Kiverin ja Ladys-mithin • osastojen toiminta yhteisen kaupunkikomitean alueeksi ja on se tähän mennessä yhä samalla perustalla. Ja iJaikaDiset olot huoinicon ottaen, on se ImtnakBeni tuottanut paremmat tulokset kmn jos olisi toimittu e- Tillään. ailä molempien alueiden toiminta nykyjään on siksi pientä, että se olisi Joutunut kärsimään toimitsijain puutetta. Iiadysmithln alueella on, mitä - suoimalaislin tulee, kaivos-töistä suomalainen aines hävinnjrt melkein olemattomiin. Jos ei mitään muutosta tySsuhteissa tapahdu lähitulevina aikoina, niin ravistun suomalaisten luku nfin pieneksi, että minkäänlainen yhteistoiminta ei enää ota menesty&kseen. Sen kuitenkin tulee Tiäytlfimfiftn tulevaisuus, eikä fössä ole äitä tarvis ennustella. KykyiästS nnfkana olevista tovereista ovat xtsÄt olleet yhtämittaisesti toindnnassa koko sen ajan, jota tämä kertoelma kSsitaä. Voi siis arvata, etteivät ne enlÄ ole aivan nuorukaisia, uratta ovat kuitenkin jaksaneet kompastinnatta seurata ajan tapahtumia.:— A.Kcrt31a. Suemalauen uLrjeston Vaneoay; erin osaston ii:o 55:n lasten. orkesteri. Kullia bimfi^ anmmtaan Kirj. KAAPRO JÄÄSKELÄINEN "Koinka hanhia ammntaan" on yksi luku Kaapro Jääskeläisen <A. Mäkelän) teoksessa MUISTOJA "MALKOSAARELTA", naha sisältää kuvia ja kuvauksU KALEVAN KANSAN kommunistUesU surtolayrityksesla Sointnlatsa, Malcolm saarella, British Columbian rannikolla V T . 1901--- 1905. Kirjailijan lavalla julkaisemme taman mainion kertomuksen tässä erikoisesta British Columbian aluenumerossa. ^— Toimitus. SUOfflESTÄ HTV1NK213IN KTJTOMATYOLÄISTEN 1AKKO PÄÄTTYNYT "Hyvinkään kutomatyöläisten yli puoli Tuotta kestänyt laldco 'on nyt vhraHi-sestä julistettu päättyneeksi. V.k. 22 päivän iltana klo 10 allekirjoitettiin sopimus molemmin puolin. Vahvistetun sopimuskirjan mukaan tulevat teiltään kaiMlla ' työosastoilla tuntiminimipalkat sekä vasta 'työhön tulenne että jo vuoden työssä olleille, paSdEOJen uudelleen järjestelyssä korotettavaksi siten. (Bttä kehruu- ja ku-tomatySlSisille. joidfen minimipalkat ennen 'Vaatimusten esittämistä olivat 2: 55-^2: 60 tunnilta, nousivat njrt 3:—3:10. tunnilta ja tulivat ne nyt taatuSc^ sensijaan että ne tähän saakka olivat sääxmösteleimättömät. Sensijaan Jäivät teihtaan erikoisryhmien. Jt^ka eii':ät ole varsinaisia kehruu- ja kutomalTOlffitsiä, palkat suhteellisesti belkommlksi. mutta tuli kuitenkin vakuutetBksi 6e,%ttcä keneltäkään. Joka CTtnemmin on saanut nyt määrättyjä minimipalkkoja köxkeam-j) aa palkkaa. Joudu sitä menett^cmään. Lakko Idätettiin lopettaa heti sopi-tnuks^ tultua allekirjoitetuksi Ja s i toutuu l^önantaja ottamaan r a U - tuiset työläiset ^öhOn etuoikeutetttd-ns^ sitä myöten kun lyQt saadaan käyntiin Ja rikkurit poistuvat. Ennenkuin Huttimen teosoofiksi kääntyi, liän oli innokas metsästykseen, varsinkin ensimältä. Niinkuin hänkin tuli suoraan Vanhasta Maasta tänne Tys^nmeren rannikolle, se muutos kaikessa luonnon viljassa on niin ylenpaltthien, että se helposti saa pois suunniltaan maltillisemmankin miehen. Ajattele, että olisit ikäsi elänyt kaukaisilla salokylillä, tuiki vihmttomilla, jolloinkin pahimpaan tuskaasi saanut ruokalusikallisen kan^Lrttiliuosta tai hokmannilla kostutetun sokeripalan, — ja sitten armollinen sallimus ottaisi sinut olkajÄlstä ja veisi sinut viinatehtaaseen, jossa saisit kainaloltasi myöten kahlata silkassa viinassa! Juuri sellaiselta tuntuu tänne päästyä tuo luonnon yltäkylläisyys. Pian kuitenkin tiilet kokemaan, ettei nUtä kaikkia herkkuja sentään niin helposti saa suuhimsa, vaikka niitÄ paljon on ulottuvilla. E i luulisi tarvitsevan muuta'kuin kättä ojentaa "ja ottaa. Monessa tosiaan ei muuta tarvitsekaan. Mutta on toisia, jotka vaativat enemmän keinoja. Vesilintuja esim. on täällä suuimat-tomasti. eivätkä useimmat syötävätkään lajit ole haitaksi asti arkoja. V i i sainta olisi äskentulleitten tyytyä sellaisiin. Mutta ei! He eivät ole yksi toisiaan viisaampia. Minä sanoin sen Esalle, mutta mitäpä apua on vastatuHeeBe sanomisesta! Ja mistä ss^ystä Esan olisi pitänyt oHa erilainen kuin kaikki toiset? Enhän minä ollut itsekään sen viisaampi itifltuani. ' Esa — niinkuin me kaikki — oli Suomessa kuullut että herrat kekkereis-sään söivät hanUpaistia. Miltähän tuo maistuisi työmiehen suuhtm? VHfihanhia täällä lenteli sakeat parvet, kynuneniä, satojakin, aina parvessaan. Isoja ja lihavia kuin porsaat. Ruohoisissa lahdenperukoissa asusj:^-' yat, ja Illoin aamuin huutelivat käre-ällä äänellään, ixmostuttaen • pyydys-miestä. Niin he sMvat Esan leikkitoverik-seen, niinkuin olivat meitä muitakin pitäneet aikansa. Harva oli päässyt kahdella viikolla, useimmilta oli mennyt kolme tai neljä. Ensimälsen viikon Esa. silmää ummistamatta valataoi hanhia yötä Ja keytyy t&stft Imanan Ixuudosta, kilh-kcÄslnkin lemmen Äiske katkiaa koin vätsellä ^ » • « • ^ ' T t r Lintuja mitä oa ollut Tgntjunina. ne kalkki liuutaln par-kuen lähtevät lentoon, ja mitä-ulompana uistenbeiee. De heti sukeltavat nmidsuldculaan tai. siivet levällään. Juoksevat*z&iskyttelev&t pitkin veden kalvoa. Useimmat ovat hätääntyneet eivätkä fiifceJn tajua n:iitä tehdä, minne kääntyä. Mutta hanhi — älykkäin niistä kaikista— on aina selviM olijelmasta. Kullakin parvella on ennak<Äta sovitut paikkansa mihin sitten lennetään. Jos. hätä tulee. Ja sinne sitä meniiään kuin tietyDe abuddn. Kohta kun Esa tutustiii Rämyjm, hän alkoi sitä sadattelemaan, tavalla päivää. Tuskin jouti silloin tällöin hakemaan voileipiä evääkseen. "Miks^et jo ole ampunut?" tapasin välistä kysyä. "Sa ole kuxdunut laukauksia." . *TEn ole vielä varsin päässyt kantomatkalle. Likellä olen Jo monasti ollut. Näkyvät olevan kovin varovaisia. Mutta petän minä ne vielä." / Aivan nUn (din minäkin ajatellut ensimäisellä Mikolla. Toisella viikolla hän jo malttoi syödä kotona jonkun kerran. " K y l l i ne silloin osaavat olla äänettöminä kun nUtä lähestyy", hän jutteli, "liikahtamatta kuin rantakl-vet. Ovatkin jiiin niitten näköisiä, ettei niitä erota eniienkuin lentävät tiehensä." "Miks'et ammu lentoon? Muuten el ole yrittämistäkään." "Ovat olleet liian kaukana aiim." Kolmannella vlDcolla Esa kertoi tulleensa huomaamaan, että' oli aivan turha vahdata '• hanhia muulloin kuin aamu- ja UtaMmärässä. Silloin ne olivat. vähemmän varovaisia. Ja tosiaan,, sieltä alkoi jo kuulua laukauksia. Mutta hanhipalstia vaan ei kuulunut. Esa tuli kiroillen kotiin — hän -kirosikln vielä siihen, aikaan — ja i h metteli hanhien höyhenpeiton lujuutta. Eivät huoUneet mitään siitä valkea hän päästeli kokeilla peurahauIeUIa. I^n pii varma siitä että oli osannut. Lentoon ne kyM, lähtivät, mutta sen ne olisivat tehneet muutenkin. "Ei niistä maahan ampuen muuten tule mitään," minä vakuutin; "paitsi luodlkolla päähän." Neljännen viikon Esa vielä kokonaan eli hanhissa, Muttal jolloinkin hän Jo jouti särkemään polttopuita tai tekemään muuta pientä askaretta. Nyt hän tavoitteli hanhia luödikolla päähän. Mutta siitä alkaen _kun pauketta oli ruvennut kuulumaan, f olivat. hanhet ryhtyneet uusiin varokeinoihin. Ne eivät enää luottaneet itseensä, vaan niille oli ilmestynyt vartijaksi enimmän vihattu lintu mitä tällä rannikolla on. Sitä sanotaan Nälkäkurjeksl tai Tuo-nenkurjeksi. Virallijselta nimeltään se lienee Harmaa HaiJ^ara, mutta meidän saarella sen nimenä oU "Rämy", 11- k ^ äänensä takia. sellaisella knin^^ hän ollenkaan olisi saanut kiistill^tä kasvatusta lapsuudessaan. "Moitittakoon miten tahansa Suomen oloja," niin hän muistaakseen pauhasi, "ja sikäläistä urkklmls- ja nuuskimis-jarjestelmää. mutta sen minä sanon, ettei paatuneinkaan kylä varis Van-liassa Maassa (de niin kirotun kier^ kuin, tuo teidän letkukurkkuinen —" Tuli niitä silloin Rämy raiskalle n i miä, joita ei löydä siistimmlstä sanakirjoistakaan. Muutamissa päivissä Rämy häneltä hamdutti kaikki honhipaistin toiveet. "Tokko täällä pn kukaan saanut hanhia ammutuksi?" hän vihdoin ky- Pai r . i i ; ' ^ i i i i ! i i u i i H ; t : ] i syi minulta. "Syliä 1 Paljo niitä on ammuttu." "Mutta millä liuneen tavalla?" Hänen äänensä hartaudesta minä tunsin Esan päääseen sille asteelle. Jolloin puheesta saattaa olla hyötyä. Sinen' kuivettuneessa Vanhan Maan sielussaan cdl auennut huokosia. Joihin Järjellihen ajatus voi imeytyä. Ja minä tartuin tilaisuuteen käsiksi, riittävällä perinpohjaisuudella. "liile lähdemme nyt sUtä tosiasiasta, että sinä olet tullut huomaamaan a-vuttomuutesi olemisen täistdussa —" "Elä vätyätä. vaai» puhu asiasta!" "Se on Juuri asiata, se. Sinä kehuit tullessasi o l e v ^ selvillä luokkataistelun periaatteesta, ja nyt sinä et osaa ampua hanhia — köyhälistön ohjelman etkä kapitalistin ohjelman mukaan." "Ktunman ohjelman nuukaan te sitte niiUl täällä ammutte?" "Me ammumme köyhälistön ohjel-nian perusteella. Indiaanit käsittävät kapitalistin öhjehnaa." "Sanoppa koetteeksi: mikä on köyhälistön ohjelma hanhen ampumisessa?" '^Mikäs on köyhälistön ainoa turva kaikessa muussa,?** •< "Yhteenliittyminen." , "Oikein vastattu, kerrassaan! , Nyt sinä olet nähnyt että jokaisella hanhiparvella on tietyt Rikkansa, mihin ne lentävät; kun i J p hätyytetään." "Nihi on asia.": ^ Kuten toukka kdpUeen puun kuoren alla kaivaa itselleen uomia ja onkalolta, niin mekin ^vihiilitoukat kalvamme käytäviä^ ja kulkuväyliä maan mustissa uumenissa, kivihiili-kaasun, savun ja pölyn ta^yttämissä epäterveellisessä ilmassa, seka vaarallisissa työpaikoissa, kerätessäm-me tuota vielä yhtä maailman tär-^ keintä polttoainetta niaallmanmark-kinoille, ei niinkään suuresti kulutuksen vuoksi kuin voittoa varten. Toiset hyötyen työmme tuloksista, irstaudessa, hekumassa ja ylt^cylläi-syydessä nauttieh, etsien keinoja^miten ja missä mnkavammasti voisi saada aikansa tuhlattua ja tyydytettyä siten sairaita vaistojaan. Mutta mita saamme me hiilitout kat osaksemme, sitä on tarkotukseni lyhykäisesi ylin^lkaisesti hiukan mainita.' Ehritoten, koska :olen itsekin jo hiukan yli 10 vuotta, pieniä väliaikoja, työttömyystilanteita lukuunottamatta hakenut tuolta ikuisen . yön peittämistä maan ' mustista uumenista niukan, puutteellisen toimeentulon itselleni ja perheelleni.' Nykyisen tuotantotekniikan yplli-tessa oh työtehon nopeus kohonnut kaikilla työaloilla niin huippuunsa, että kaikenlaiset työläisien turval-lisuusvälineet ja keinot ovat jääneet, voipa sanoa, kuolleeksi kirjaimeksi. Niinpä myöskin kivihiiliteollisuuden alalla. Jokaisen kuopan ja auk^n suulla me näemme kyllä huomattavalla paikalla suurilla kirjaimilla painetut plakaatit, "Turvalli* suus ensin" ("Safety First"). Tar-kotustaan vastaavaan asuun laadittuna nuo ilmotuk^et tulisi kuitenkin kuulua: Työn nopeus ensin. Sillä poikkeuksetta jokaisessa suhteessa on viimemainittu ensitilalla, turvallisuuden jääden vasta viimeiselle, tai ei ollenkaan. Samaten ^ne kaivoslait, säännöt ja määräykset, jotka komeilevat ^myöskin kaivoksien lähettyvillä "offilsien" öeinissä, ne ovat vain siinä paperilla, mutta käytännössä ei niitä toteuteta muussa tapauksessa kuin silloin, kun jloku kaivosonnettomuus on jo tapahtunut; ovat ne siinä ikäänkuin kaivosten omistajain viattomuuden rajatolppa-na, johon he voivat viitata, että siinä on lait, säännöt Ja määräykset, näin meillä on oUut määrä menetellä, vaan on tapahtunut "tapaturmia", joten syyttömiä me ölena-me näitten uhrien vereen. Näitten kaivosasetaksien ja sääntöjen rikkomisen takia juuri johtuukin hyvin useassa tapauksessa monet. suuretl hiilikaivosräjähdykset, . joukko- Ja yksityiset kaivosmurhftt y.m. tapaturmat niin jokapäiväisiksi, Joissa sadottain tuhotaan työväenluokan kentynyt, että tarvitsee Itaikki j 5 - lellä olevat ruunuin voimat ponnistaa, saadakseen, edes ^ laahustaxnaUa muuteltua lanteitaan sen V4»rani että:- ne antaisi lukuntakykyä takaraa- Joille. Tällaisessaasussa sitto kun tämä yhteiskunnan hyvinvoinnin pystyssä pitäjä, työläinen, saapuu iltasin kotiin tai' olinpaikkaan. Jossa puute ja kiirjous irvistää vastaan jo-, kaisesta raosta, niin ei ole niinkään ihmeteltävää Jos meidän henkinen tasomme on alhaalla, jos suuret työ* läismassat eivät vielä käsitä tehtäväänsä ja järjestäytymisen tarpeellisuutta. Sillä tarvitsee lujaa tahdonvoimaa Ja itsensä kieltäytymistä jos edellämalnitunlaisessa asussa jak^ saa ja voi kiintyä tutkimaan yhteiskunnallisia ristiriitoja. Jotka vai» litsevat kahden eri luokan Selillä. Yaan kuitenkiian ei edellä selostettuni mbsään tapauksessa tarkota sitä, ettäkö meillä työn raskaan raatajilla olisi syytä tämän perusteella heittäjrtyä pessimistisyyteen Ja ruveta laakereillamme lepäämään, tai «dotti* . teiskunnan: pavis(ä' sa ^ hunaja J».^•.Insjr^ nieille V ilmaii taist^ttitte^ kana; «e meisCi. H e i ^ ? l t ^ muistaa," että J ä ^ ^ ' ' ' ' työväenluokan «aavntoa i on tettavissa vain aitkäiai-^l»1»l»fn6 ^ uhrautuvaisen taistelun kantta.,?Jokainen ropo, JoxikB ae/^nluraai^^ niukoista varoistamme^ hiin , vaÄeftv::^' mieUseUä kuin ae JdUlakUi v ^ e U ^ tuntuukin, yhteisen IuokIat8isteIuii)^'|:|| me. edistämiseksi, tulee JcaptaintfänM'' ennemmin- tai. myÖlKiunin - fonsaui^l hedelmän. Samaten Jokainen- lietsot ^ ja atka Jonka me kulutamme tutus^^^cf tuaksemme yhteiskunnalliaten^:lqr$y«^v'?;i: mysten ratkaisuun, tulee- olemaan r^l^ meille sellaisena tiedon av^imeaa;^ Jolla me voimme aukaista sen porana v^^^^^ Jonka takana tulisimme o^paiIl6« ^ kaan tietämään mitä meidtSTvtehtä-^ viimme kuuluu, ennenkun voimma uneksiakaan saavuttavamme työm^ me tuloksia.. Ja tärkeimmät meille Juuri tällä kertaa ovat: tiedon liank» kiminen, sorretrtujen puolustaminen. Järjestymättömien Järjestäminen Jtt yksimielisyyden rakentaminen, Joka on voimaa. F. Kivelä. Seoraayia B ä y t t M saatavana m. steinin pohjamaalia, valkosta Ja mustalaisväriä sekä auriafiron paah-tuma punaa, puikko ....:>... .50 Stftinin kasvomaaleja, 9 lajia laatikossa, hinta Steinin Gold Cream j;..;^. Pärtaliimaa .75 WIieat Croft, Juoksevaa puuteriä kaulaan, käsiin, rintoihin ym. Liqnid Ronge,'juoksevaa posklpuig^aa, erittäin hyyää Poskimaalla, kuivaa,, eri värejä ....v......;>.... Nenäkittil .................................. ............. ^ ; .... Vaaleaa Ja vaaleanpunaista kasvopuuteria .80 .40 .78 Partakarvaa, tuiumaaruskeaa; ruskeaa, vaaleaaruskeaa, tuuman-harmaata^ mustaa, vaalean harmaata Ja punasta, Jaardi Bok 69; SUbBURY, ONT. .78 Sen äänensä tähden se; onkin v i hattu. Ruma se tosin on muutenkin pitkäkoipinen ja luonnottoman holk-kakaulalnen, mutta kukapa hänen r u muudestaan välittäisi ilman' sitä ääntä. V Itse se kuitenkin näyttää olevan toista mieltä sUtä asiasta. Se on ottanut elämän tehtäväkseen koko rannikon lintumaailman turvallisuuden valvomisen. Tarpeellista se kyllä on, lintujen kannalta katsoen. Ne ruokailevat niin huolettomina, kel-kallevat ja haaveksivat lemmenunelmissaan, ikäänkuin, et aaltään vaaraa Ylös! — Alas! — Hyvä! M.leo£!5SdlT£ C Kova o« v. ^fl^/^^^^^^^^^^l^' l*hde«a V B i o l J ^ e teksteineen. Kuva* ••«•valla tavslU Konkan Inen-teenomiaaUnmCfa^ ' olisi olemassakaan. ^£taUcen aikaa Rämy seisoo ulohtaal-la jossakin niemen kärjessä, mistä on rapaa ja laaja näk&>la j c ^ summalle. Seisoo järkähtämättä päi^^n toi kaksi; ainoastaan sUloin lällöin vaihtaa Jalkaa, lepuuttaen siiven alla vuoroin toista, vu(m>in ttdsta.. Sfillä se elää, on minulle aryoitiis. Luultavasti "velvollisuuden täyttämisellä", niinkuin sosialistlkiihoittaja. Siksipä se onkin niin onnettoman lai> han Ja kturjah näköinen. Muttia islt- '.;epä eivät ruuansulatuksen synnyttämät kaasut häiritse sen .henkistä valppautta.-;, •; .; ,i' ^, Se on kuin korvessa paastoava profeetta, jota itse asiassa maailman meno ei liikuta, mutta Joka kuitenkin, vihonviimeiset vaaran b e ^ ko^ rottaa varoittavan äänensä. . Räm^ ei koskaan turhia hätäile. Ja senpätäbden, hänen varoitusbuutonsa tiedetäänkin ottaa huomioon. Ihmiää saa liikkua koko läheltä,; venettä sou-^ della Ihan hänen nokkansa alatse. eikä Ränay ole mlllfinsäkäfin, jos ne ovat siivoja, rauhallida ihmisiä. Miutta axpiäs, että änulla on pys-sy, vaikka kuinka loilotettuna paatin pohjalla/ja kun kumarrut sitä ottamaan — soloin se tai»tatuu, i l man mitään valmistuksia. Halki avaruuksien se leikkaa, räminä sellainen kuin jos olisi kolme- tai neljäkymmentä pahoin haljennutta Isoa pataa, Jo^ kaisessa mies sisällä pitkän villan kanssa. Ja yhfaJkaa se kalfdd alkaisivat jyystää patansa ssrtjää. Silkdn käy kuin vihlaus läpi kokoluo- "MUki on nyt luonnollisempaa kuin että sopiviin paikkoihin sillä matkalla, mistä ne lentävät ohi, asettuu, miehiä jotka ampuvat sitä lennosta — "LuodlkoHa?" " E i vaan haulikolla. Lentäessä kun niiden vankat siivet eivät oli ruumiin suojana, pystyvät niihin haulitkin. E i kä tarvitse paljoa käydään, kun ne putoavat. Pitää vaan olla hyvä koira tai kevyt vene saapusalla. että ne voi noutaa! pois, niinkauan kunne ovat pökerryksissä." " T u o nyt on jäjrkeen mehevää,' myönsi' Esa. ' ^ t ä minkälainen sit> te on se intiaanien kdno?" "Siinä ön aivan sama aate pohjan^ kuin kapitalisteilla taistellessaan työväen yhteispyrlntöjä vastaan." "Sitä minä en ymmtorä." "Kuitenkin sinä tunnet hanhien etu-vartijan?" "Rämyn! Kyllä minä sen .paholaisen tunnen." "Tiedätkö, minkälaisia työmiehiä icapltalisti pahimmin kiroilee, samalla tavalla ja samasta syystä kuin sinä Rämyä?" "Etumiehiä — seinmolsla ymmärtä-välsempiä, valppaampla." "Sinullahan on ihmeen vilkas Jär-jenjuoksu tänään, Esa! Voitko vielä arvata, mitä kapitalisti tavallisesti tekee tuollaisille miehille?" "Ajaa ne maantielle." "Niin. mutta vasta viime tingassa. Koetappa ajatella, mikä temppu on hänelle vielä paljoa edullisempi, nUkä kavaluus?" , ^ ''Voittaa he puolelleen houkuttelemalla, lahjonialla.. Kun koiralle antaa luun, niin; se ei hauku, sanotaan. Ja kapitalisti luottaa siihen." . "Sinä olet verraton oppUas! Saat täydet lukumerkit.'' "Mutto kuinka Rämyn voi lahjoa? Taikka — saattaako sen kesyttää?" «fEn tiedä. Indiaanit eivät näe^sifö vaivaa. Jolloinkin heidän onnistuu cun-pua ,mmy. Nylkevät sen Jä täyttävät. Sitten asettavat sen nälqnrälle |iattal-te, hanhien lähettyvi]^r NUn saavat unpua hianhla kaikessa raxtbassa." "Nilnkuiii Suomessa -telrlä Ja xnet-soja ammuttlih kuvUta.**. ; "Aivan! Haniiet ovat huolettomia koska heidän luotettu vähtimiehensä on näkösällä. Eivät älyä: pelätä. koSka aina valpas vartijakaan ^ näytä varovan faaltään vaaraa." "Vaan. eivätkö hanhet lopulta huomaa, missä on vika?" " i / "Ehkäjä Jolloinkin. Mutta se cia monelle silloin Jo lilan myöhäistä." fSsa V^iinii syviin mietteisiin. Lutilin hänen siinä tekevän suunnitelmaa, millä tavoin voisimme yhdessä hank-elihvoimaisinta jäsenistöä. Ainainen kiire työmaalla, jos nim. aikoo työpaikkansa säilyttää, panee' työläisen l^irehtimään siinä määrin, että on mahdottomuus välttää sellaisiakin työn vaaroja, jotka muuten olisivat vältettävissä. Sillä kiin kaiyos-^paa-si" tulee ympärille, ei hän kysy, onko sinun työpaikkasi kyllin turvallisessa kunnos8a,^vaan hän kysyy ensiksi, montako vaunullista olet lastannut tästä paikasta kolia UIQS. Jollei vastaus ole kyllin tyydyttävä, käskee hän yksinkertaisesti' kokoamaan työvälineet ja viedä ne ulos, lopullista tilin saantia varten. Tai Joskus kun halutaan tämä teko tehdä hiukan kiertäen Ja kaartaen, i l - mottäa hän, että tämä työpaikka ^'topataan" toistaiseksi J.n.e. Tällaisessa kilpa juoksussa luonnollisestikin Joutuvat aina ensiksi heikommat Ja vanhemmat työläiset tämän kohtalon alaiseksi, sillä riistolle perustuva kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä kaikkine eri muotoineen ei tunne sääliä vanhuutta,; nuoruutta, ei edes lapsiakaan, kohtaan. Se murskaa Ja nielee ahnaaseen kitaansa yhtä armotta harmaahapsisen tutisevan vanhuksen, miehuuden kukoistuksen, nuorukaisen kuin lapsenkin, aina silloin kun sen omat liike-edut ovat kysymyksessä. - Yhtenä hyvänä työn ; nopieuden ajokoirana komppaniain puolesta on hiilikaivoksissa n.s. kontrahtityö- Järjestelmä. Sen avulla narrataan työläisparat pinnistämään viimeisenkin elämän energiansa näitten lois-eläjäin hyvinvoinnin edistämiseksi. £i tarvitse nim. paasin bfta aina Jokaisen selän takana kiirehtimässä siihä on keino joka tepsii.' Surullisinta siinä vaan on se, ettei läheskään kaikki raatajaraukat vielä käsitä sen turmiollisuutta, hyväksyvät vaan sanotun hiestytysjärjestelmän ia uskovat 'sokeasti yksilöyrittelyyn sekä oman onnen onkimiseen. Ken tahansa voi tehdä havaintoja Jokapäiväisessä elämässä omasta itsestään Ja toisista kohtalotovereista (kontrahtimainareista), niin todella tilanne on ihan surkuteltavaa. Aa-musin sitä vielä! Joten kuten pääsee, kun on ensin Jäykistyneisyydestään tekeytynyt, hiukan liukkaamminkin liikkumaan, kun on edellisen yönsä nukkuessaan koonnut uudelleen menetettyä elämän energiaansa, vaan kun on - päivän raatanut ii|in kiinteästi, ettei mitenkään tahdo riittää aikaa syömiseenkään, niin illoilla se liikuntakyky on Jo siinä määrin hei- •/V "Jaa-ab, se on totta mitä sanotaan: kia sunnuntsdksi iiftnhtpfiffftln Mutta nähtävästi olivat hänen ajatuksensa leijailleet vallan toisaalla, koska hän raskaasti fauoahtaen vihdoin virkkolijjä ^vät usein' ole muuta kuin sellaisia Kun suola tulee mauttomaksi,. millä sltje suolataan?" "Niin se on! Amerikalalsessa t y ör väenliikkeessä^ jahka siihen pääset tutustumaan, 'tulet kohtaamaan f^jon tuollaisia täyttöb^fcaröita. Ammattlr liittojen mahtavat esimiehetkään tääl- Superior Autd Metal Works Korjataan AUTOJEN RUNKOJA, RAPASUOJUSTIMIA ^ KATTOJA ja ISTUINTEN PÄÄLLYSTÄMIS-I^ ÖTÄ TEHDÄÄN Korjaamme kaiken muim paitsi koneen P u h e l i m e t : Konttori 1932 Kotiin 1150 Y Superior Auto Metal WQrks JOHN SOINTU, OmUuja EIGTH ja VICTORIA KATUJEN kulmassa N E W W E S T M I N S T E R , B . C .
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, November 16, 1928 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1928-11-16 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus281116 |
Description
Title | 1928-11-16-03 |
OCR text |
^joiäts^ Mine ^otkeis Uidyon at C&-
jjadan JohdoHa saavuta, laajempaa
buomiote loän^lEäkäSn t c ä ^ yritys
saiiotun labm ^Ukeeu. Sitä seozasi
jautenkin vähätöinenkesä sdm työnantajain
yainnarntnpin, toimivimplen
työläisten työjtä ermtukset, ja yleinen
provdkatslant ovat vajamttaneet.. että
sekin t o i n t o t a j ^ ^ on hyisin
vähän mertitykseffinen. Mitä nyt
lculuva«talvi tuo tullessaan se ^ladaan
pian nähdä-,
jgoromnhJsttnMi toiminta
Maailminsodan jalkoihin se hukkui
Canadassakhi sosialidemokraattinen
lji]ke. Eka se kyennyt täällä enempää
^uin muuallakaan enää sen jälkeen
nousemaan kumouslilkettÄ edustavain
työläisjoukkojen / johtajaksi. . Kim
Workers Party, öttemmin muutettu
koromuiustipuaäUeeksi, perustettiin,
niin äihen täälläkin yhdyttiin, ja
on siinä mukana oltu sen jälkeen Kun
V. 1926 alkoi uudelleen järjestely, niin
järjestettiin caiase Kiverin ja Ladys-mithin
• osastojen toiminta yhteisen
kaupunkikomitean alueeksi ja on se
tähän mennessä yhä samalla perustalla.
Ja iJaikaDiset olot huoinicon ottaen,
on se ImtnakBeni tuottanut paremmat
tulokset kmn jos olisi toimittu e-
Tillään. ailä molempien alueiden toiminta
nykyjään on siksi pientä, että
se olisi Joutunut kärsimään toimitsijain
puutetta. Iiadysmithln alueella
on, mitä - suoimalaislin tulee, kaivos-töistä
suomalainen aines hävinnjrt
melkein olemattomiin. Jos ei mitään
muutosta tySsuhteissa tapahdu lähitulevina
aikoina, niin ravistun suomalaisten
luku nfin pieneksi, että minkäänlainen
yhteistoiminta ei enää ota
menesty&kseen. Sen kuitenkin tulee
Tiäytlfimfiftn tulevaisuus, eikä fössä
ole äitä tarvis ennustella.
KykyiästS nnfkana olevista tovereista
ovat xtsÄt olleet yhtämittaisesti
toindnnassa koko sen ajan, jota tämä
kertoelma kSsitaä. Voi siis arvata,
etteivät ne enlÄ ole aivan nuorukaisia,
uratta ovat kuitenkin jaksaneet
kompastinnatta seurata ajan tapahtumia.:—
A.Kcrt31a.
Suemalauen uLrjeston Vaneoay; erin osaston ii:o 55:n lasten. orkesteri.
Kullia bimfi^ anmmtaan
Kirj. KAAPRO JÄÄSKELÄINEN
"Koinka hanhia ammntaan" on yksi luku Kaapro Jääskeläisen |
Tags
Comments
Post a Comment for 1928-11-16-03