Vapaus, April 11, 1967

              Sivu 2
VAPAUS
Tiistai, huhtik 11 p - Tuesday, Apr 11, 1967 /^U57|^[|^[^ SIIRTOLAISIA
miTETAAN SOTINAAN V^^ I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T T Established Nov. 6, 1917
E. . O R W . E K L U N D MANAGER: E. SUKSI
T E L E P H O N E : OFFICE A N D EDITORIÄU 674-4264
Publlshed thrlce we?kly: Tuesdajs, ThurSäays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 Elm St. Weat, öiidbury, Ontario, Canada.
Mailing address: &>x 69
Advcrtising rates upon application; translation free of charg«.
Authorized as second class mail by the Post Office r>epartment, Ottawa,
and for päyment of postage in cash.
CANADIAN LANGUAGEPRESS
^ ^^^^
Canadassä: 1 vlc: $10.00, 6 fck.^.25 USA:n: 1 vk. $11.00.6 kk. $5.75
3kk. 3.00 - Suomeen: 1 vk: 11.50. 6kk. 6.25
Rakkauden vuoksi
Kuten lehtemme uutispuolella viime torstaina kenottiin, Nobe­lin
rauhanpalkinnon saanut Rev. Martin Luther King. joka tunne­taan
parhaiten Yhdysvaltain neekeriväestön ja yleensä USA:n kan­salaisvapauksien
puolustajana, esitti viikko sitten New Yorkissa pi­tämänsä
puheen yhteydessä vakaumuksellisen mielipiteensä siitä,
että. Yhdysvallat on Vietnam-seikkailussa ollut alusta alkaen vää-
• rässä.-
Tuomiten maansa hyökkäyssodan pientä Vietnamin kansaa vas­taan
ja verrattuaan Yhdysvaltain uusien aseiden kokeilua Vietna­missa
Saksan natsien "lääketieteellisiin kidutuskokeiluihin" keskitys­leirillään,
Rev. King esitti viisi kohtaa käsittävän ohjelmansa Viet­namin
ongelman rauhanomaista ratkaisua varten:
— Pohjois- ja Etelä-Vietnamin pommituksen lopettaminen.
— Yksipuolinen julistus ampumisen lopettamiseksi toivossa, et­tä
siten kehittyy tilanne neuvottelujen aloittamiseksi. .
— Hetikohtaiset toimenpiteet toisten taistelualueiden kehittämi­sen
"estämiseksi Kaakkois-Aasiassa, rajoittamalla Yhdysvaltain sotilas­voimien
keskitystä Thaimaassa ja sekaantumista Laosin asioihin;
— Hyväksyttävä se tosiasia, että Kansallinen vapautusrintama
nauttii huomattavaa kannatusta Etelä-Vietnamin väestön merkittä­vän
osan keskuudessa, ja että sen (vapautusrintaman) on vietävä
merkittävää osaa neuvoteltaessa Vietnamin tulevasta hallituksesta.
—-Määriteltävä päivämäärä mihin mennessä Yhdysvallat vie
sotajoukkonsa Vietnamista pois v. 1954 allekirjoitetun Geneven so­pimuksen
puitteissa.
Vaikka Rev. King arvostelikin poikkeuksellisen ankarasti — hä­nen
puheensa ovat tavallisesti pehmeän sä\'yisiä — Yhdysvaltain
hyökkäysohjelmaa, ja vaikka pikasilmäys hänen rauhanohjelmaansa
voisi ehkä oikeuttaa häntä vastaan epäilemättä esitettävät parjauk­set
"vihollisen moraalisesta auttamisesta", niin tosiasia kuitenkin
on, että Rev. Kingin puhe, ja rauhanohjelma heijastaa tietoisen ja
vastuuntuntoisen kirkonmiehen huolestuneisuutta rakastamansa maan
synnillisistä harha-askeleista. Tosiasiassa hän sanoi itsekin, että hä­nen
esittämänsä arvostelunsa perusteella ei ole "viha" vaan "rak­kaus".
Hän perusteli New Yorkin puheessa kantaansa ja rauhanvaati-mustaan
mm. seuraavasti:
"Tosiasiassa Suuren yhteiskunnan toiveitten tilalle on tullut
Vietnamin pelko ja pettymys. .
Se turvallisuus, mitä sanomme etsivämme ulkomaisista seikkai­luista,
menetetään rappeutuvissa kaupungeissamme. Vietnamiin pu­dotetut
pommit räjähtävät kotona: ne tuhoavat unelmia ja säädyl­lisen
Amerikan mahdollisuudet...
Köyhyys, kaupunkien ongelmat ja sosiaalinen edistys jätetään
huomioonottamatta kun sodan tykeistä tulee kansallinen pakko­mielle.-.'
•. •
Kun vaakalaudalla ei ole meidän (kansallinen) turvallisuutem-^
me, vaan kyseenalaiset ja epämääräiset sitotumukset, mitkä on an­nettu
taantumuksellisille hallituksille, arvot rappeutuvat typeriksi ja
lapsuuskauden iskulauseiksi.
On arvioitu, että me käytämme $322,000 jokaisen vihollisen tap­pamiseksi
samalla kun me käytämme ns. köyhyysvastaiseen sotaan
Amerikassa vain $53 jokaista "köyhäksi luokiteltua" kansalaista kohti
.— ja suuri osa siitä $53 erästä menee palkanmaksuksi niille, jotka
eivät ole köyhiä.
Me olemme eskaloineet sodankäyntiä Vietnamissa ja de eskaloi­neet
(pienentäneet) pikkukahakoitamme köyhyyttä vastaan. Mieli­kuvituksellemme
on taisteluhaasteena ajatus, minkälaiseksi voisim­me
elämämme muuttaa, jos lopettaisimme (ihmisten) tappamisen:..
Pöyhkeillen meistä tuntuu, että me voimme opettaa kaikkia toi­sia
kansoja, ja että me emme voi mitään oppia muilta. Toisinaan
meillä on ylimielinen tunne siitä, että meillä on jokin jumalallinen,
messiaaninen tehtävä toimia koko maailman poliisina.
Me olemme ylimielisiä kun emme anna nuorten kansojen men­nä
samojen kasvukipujen, kuohumiskausien ja vallankumouksien läpi,
mitkä ovat luonteenomaisia meidän omassa historias-sammc...
Me aseistamme neekerisotilaita tappamaan ulkomaisille taistelu­tantereille,
mutta tarjoamme hyvin vähän suojelusta heidän sukulai­silleen
pahoinpitelyä ja tappamista vastaan seitsemässä eteläisessä
osavaltiossa.
Elämänkokemusten negatiivisella alalla neekereillä on kaksiosai­nen
asema. Vietnamin taistelujoukoissa on (vuoden 1967 alusta al­kaen)
kaksi kertaa enemmän neekereitä kuin valkoihoisia ja heitä
kaatuu suhteellisesti kaksi kertaa enemmän (20.6%) mikä oh hei­dän
osuutensa koko kansasta.
Kaikkrtämä paljastaa, että meidän maamme ci ole vielä käyt­tänyt
suuria voimavarojaan lopettaakseen pitkän köyhyyden, rotu­syrjinnän
ja. epäinhimillisyyden y ö n , . . '
Meidän pöyiikeytemme voi muodostua perikadok.scmme. Se voi
vetää esiripun alas meidän kansallisdraamassammc. Suurmaa on lo'
puita armelias maa . . .
Sallikaa minun sanoa lapuksi, että minä vastustan Vietnamin
sotaa siksi kun minä rakastan Amerikkaa;
Minä en puhu sitä (sotaa) vastaan vihasta, vaan siksi kun sydä­messäni
on huolta ja surua, ja ennenkaikkea siksi kun haluan into
himoisesti nähdä, että meidän rakastettu maamme olisi koko maail
man edessä esimerkkinä muille.
Minä puhun tätä sotaa vastaan siksi kun olen pettynyt Amei i-kasta^-
Ei .voi olla sen suurempaa pettymystä kuin hayainto, ettei ole
suurta rakkautta.
Meidän täytyy työskennellä herkeämättä nostaaksemme tämän
maan, jota rakastamme, korkeammalle, uudelle armeliaisuuden ta­solle,
suuremman inhimillisyyden tulkitsijaksi..."
Mitä tähän lisätään se olisi pahasta.
Australian hallitus on julista­nut
kutsunnan armeijaan nuoril­le
ulkomaalaisille, jotka ovat saa
puneet sinne etsimään jonkin­laista
"luvattua maata", josta he
toivovat löytävänsä turvan työt­tömyydeltä,
pulakaudelta ja so­dan
vaaralta". Aikanaan vastauk­sena
Canberran hallituksen ke­hotukseen
maahan muutti ylr Z
miljoonaa eurooppalaista.
Vuonna 1964 Australia sekaan­tui
amerikkalaisten likaiseen so­taan
Vietnamissa. Kun siirtolai­set
lausuivat julki' huoIestuniLL
sensa, eUä heidän poikansa voi­vat
joutua tähän sotaan, hallitus
. ilmoitti, että tällainen toimenpi­de
olisi vastoin kansainvälistä oi-kcutta
ja vakuutti, ettei siirtolai­sia
kutsuta asepalvelukseen.
WHliam Mcmahon. joka toimi
silloin työministerinä, vakuutti:
"Kansainvälisten sääntöjen mu­kaan
ulkomaalaisia ei saa kutsua
sotapalvelukseen . . . Me tarvit­semme
siirtolaisia emmekä aio rii­taantua:
niiden maidon hallilu.sten
kanssa, joista he saapuvat." Enti­nen
pääministeri Robert Menzies
vakuutti.myös ettei siirtolaisia kut
suta sotapalvelukseen, vaikka Aus­traliassa
julistettiin sotilaallinen
valmius.
Kuitenkin viime vuoden alussa
Holtin hallitus luopui kaikista
näistä vakuutteluista ja ryhtyi mo­bilisoimaan
nuoria siirtolaisia sota­palvelukseen
huolimatta monien
Euroopan valtioiden jyrkistä vas­talauseista.
Edistyksellisten kreikkalaisten
siirtokunnan edustaja Zangalis sa^
noi: "Pakottamalla meidät väkival­loin
armeijaan Holtin hallitus an­toi
kovan iskun emigranteille, hei­dän
rauhanpyrkimyksilleen . V . .
Toiveemme ja unelmamme on ka­vallettu".
Nyt on Sydneyssä, Jlelbournes-sa,
Adelaidessa ja monissa muissa
australialaisissa suurkaupungeissa
organisoitu toimikunta taistele­maan
kutsuntaa vastaan. Siirtolai­set
sanovat, että he ovat valmiit
puolustamaan Australiaa, mutta ei
vät halua osallistua amerikkalai­seen
sotasoikkailuun Etelä-Vietna­missa.
He järjestävät kansalaisko­kouksia,
keräävät nimikirjoituksia
Holtin hallitukselle o.soitettuihin
anomuksiin ja: julistuksiin ja jot­kut
lähtevät Australiasta takaisin
kotiseuduilleen, kuten englantilai­nen
Des Pugh.
— Emme antaneet elämää lap
siMemme siksi, että he tappaisivat
tai tulisivat tapetuiksi sodassa, jo­ka
olisi ehdottomasti lopetettava,
sanoi hän ennen paluumatkaa Lon
tooseen. — On vaikea lähteä tu­tuksi,
käyneeltä seudulta, mutta .se
SUOMEN JA N-LIITON YHTEISTYÖ
AlNUtUATUI^TA MAAILMASSA
-Seura vuotta
Helsinki. — (Suomi-Seura).
Kaikkien ulkosuomalaisten yhdys­siteenä
vanhassa kotimaassa oleva
Suomi-Seur.i r.y. saavuttaa touko­kuun
alussa 40 vuoden iän. Siten
myös ulkokansalaisloiminta nivou­tuu
kiinteästi Suomen itsenäisyy­den
50 juhlavuoden juhlien ket­juun.
Jo ke.säkuussa 1921 pitivät kesä­lomamatkalla
vanhassa kotimaassa
olleet amerikansuomalaiset yhtei­sen
kokouksen, jossa todettiin, et­tä
Suomeen tarvittaisiin; liitto toi­mimaan
srirtolaistenimc henkisenä
kaan järjestön avulla. Suomi-Seura
on vuosien mittaan saanut tehdyk­si
paljon ulkokansalaistyötä. Se on
lähettänyt edustajiansa ja muita
puhujia vierailuille suomalaisten
siirtolaisten pariin, se' on ollut
upunä järjestettäessä konserttimat­koja
ja muuta kulttuurivaihtoa, se
on julkaissut aikakauslehti Suomen
Siltaa, se on pyynnöstä huolehti-nu|
yksityisten suomalaisten siir­tolaisten
erilaisesta asioiden hoi­dosta
kotimaassa, se on ollut mu­kana
Iisäämä.ssä ' siirtolaistemme
kotimaanvicrailuja ja järjestänyt
sillanpääasemana. Erillisiä yiuiis-i myös sukulaisvierailumatkoja Suo-tystä
fätä varten ei kuitenkaan vie- i mesta uudella mantereella asuvien
lä. saaUi aik:i:in,. mutta järjestetty.! omaisten li'Okse,: jne; Toiminnan
toiminta nää.si kuitenkin alkuun . tuloksellisuus näkyy myös jäsen-
Suomalaisuuden Liiton yhteydessä I määrän kehityksessä. Vuonna 1960
toimivan ulkosuomalaisosaslon puit j jäsenmäärä oli alle tuhat, j a siitä
teissä. Suomalaisuuden Liiton pää-; lähtic-n on vallinnut jatkuva . nou-sihteerinä
toimi siihen aikaan filo- su, niin että viime vuodenvaih-
.sofian . tohtori Ilafacl Engelbcrg, teessä jäsenmäärä oli - jo noin
josta sittemmin tuli Suomen uiko-| 15,000 ja on tällä hetkellä ylittä
kansalaistoiminnan. "Grand Old Inyt jo 17.000.
•^^'"^ •, .. i Suomi-Seuran puheenjohtajana
Toukokuun (,. pa.vana 192/ vih-; j^^^ ^..^^.^^^ ^^.^.^^^^
CiOin peru.slettiin SuomiSoura r.y.
jatkamaan aloiteltua työtä.- Seuran
toiminnanjohtajaksi .siirtyi Rafael
Engelberf^,. joten toiminta uuden
seuran nimis.sä pääsi heti hyvään
vauhtiin. Alkuvuosina tällä rinta­malla
oli toiminnassa kaksikin
rinnakkaisjärjcstöä, mutta myöliem
min ne yhtyivät, ja ulkosuomalais-toimintaa
on kotimaassa sen jäl­keen
voitu hoitaa yhden voimak-
Etelä-Vlelnamin
uusi valtiosääniö;
valta presidentille
Saigon. — Etelä-Vietnamin val-tionpäämies
kenraali Ngujen
Van Thicu vahvisti lauantaina
virallisesti nimikirjoituksellaan
maun uuden valtiosäännön, jossa
edellytetään siviilihallituksen pc
rustamisla kuuden kuukauden
aikana.
Etelä-Victnamiii' sotilasjohtajat
hyväk.syivät valtiosääntöluonnoksen
muutoksitta. Valtiosäännön mu­kaan
pre.sidentin ja senaatin Vaa­lit
toimitetaan 1. syyskuuta ja edus­tajainhuoneen
vaalit 1. lokakuuta.
Senaattiin valitaan 30—60 jäsentä
ja edustajainhuoneeseen 100-^200
jäseniä. Äänioikeus on yleinen.
Uuteen valtiosääntöön perustuva
hallitu.sjärjestelmä on selvästi pre-sidentinvaltainen,
joskaan presi­dentillä
ei ole yhtä laajoja valta­oikeuksia
kuin Yhdysvalloissa tai
Kan.ska^sa. Presidentli^valitsee pää
ministerin ja nimittää hallituksen
jäsenet pääministerin ehdotukse.sta.
Kahden kolmasosan ääntenenem-mislöllä
parlamentin jäsenet voi­vat
pakottaa piesidentin erotta­maan
hallituksen tai nuiutlamaNn
sen kokoonpanoa.
Presidentti nimittää, mm. kor­keimman
oikeuden tuomarit parla­mentin
suostumuksella, ja hätäti­lan
vallitessa hän voi julkaista
poikkeuslakeja, jotka kansallisko­kouksen
on kuitenkin hyväksyttä­vä
12 päivän kuluessa.
Edustajahuoneen jäsenet vali­taan
neliiiksi vuodeksi. Puolet sy-naatin
jäsenjstä valitaan kolmek.si,
toinen puoli kuudeksi vuodeksi.
Valtio.säännön mukaan kaikki
kan.salaiHet ovat tasii-arvoi.sia lain
edessä. On olcma.ssa kuitenkin yksi
poikkeus: valtiosääntö kieltää kom
munismin ja sen levittämisen.
ministeri Rainer von Fieandt. Toi­minnanjohtajana
on tri Rafael En-t;
elber;jin jälkeen vuodesta 19,59
lähtien ollut Tauri Aaltio.
Suomi-Seuran 40-vuotisjuhla jär­jestetään
Helsingin yliopiston juh-la.
salissa lauantaina toukokuun 6.
päivänä klo 14. Ohjelmassa on mi­nisteri
Rainer von Fiendtin ter­vehdyspuhe,
profe.ssori Heikki Wa-riksen
juhlaesitelmä, tervehdyksiä
sekä musiikkiohjelmaa. Suomi-Seu­ran
suojelija. Tasavallan presi­dentti
Urho Kekkonen on luvan­nut
kunnioittaa juhlatilaisuutta
läsnäolollaan.
Moskova. — Suomen edistyk-seUiset
piirit edellyttävät täysin
periislein, että nyt kun haUituk-sessa
ovat edustettuna kalkjd ne
poliittiset voimat, jotka olivat
mukana siinä hallituksessa, joka
solmi vuonna 1948 ystävyys-, yh­teistyö-
ja avunantosopimuksen
Neuvostoliiton kanssa, suomalais,
neuvostoliittolaiset suhteet laa-jentuval
ja lujittuvat jatkuvasti
kansojenune hyödyksi, kirjoittaa
NeuvosjtoUitpn k o m mu nistisen
puolueen p ä ä-äänenkannattaja
Pravda ystävyyssopimuksen vuo­sipäivää
käsittelevässä artikke­lissa..
• • ,
Samalla lehti toteaa kokoom^k
sen ja muiden rauhan ja_ ystä­vyyden
ulkopolitiikan ja nykyi­sen
hallitulisen sisäpolitiikan o ir
keistolaisten vastustajien aktlvlr
soineen toimintaansa, muita li­sää,
että niiden yritykset epäon­nistuvat.
Artikkelissa, jonka on kirjoit­tanut
lehden Helsingitn-kirjeen-vaihtaja
Juli Jahontov, sanotaan
.. mm.:.
— Tänään Neuvostoliiton ja Suo­men
kansat viettävät merkkipäivää.
Yhdeksäntoi.sta vuotta sitten, huh­tikuun
6 pnä 1948 maittemme vä­lillä
allekirjoitettiin ystävyys-, yh­teistyö-
ja avunantosopimus. Tämä
historiallinen' asiakirja aloitti laa­dullisesti
uuden vaiheen Suomen
ja Neuvostoliiton suhteissa. Sopi­muksesta
on tullut perusta, johon
nojautuen kehittyvät menestyksel­lisesti
poliittinen, taloudellinen ja
kulttuuriyhteistyö, hyvät ystävälli­set
naapurisuhteet, jotka nojauto-val
täydelliseen tasa-arvoon ja luot
tamukseen ja vastaavat Neuvosto­liiton
ja Suomen kansojen perus­etuja.
Tänä vuonna juhlalla on erikoi­nen
luonne Neuvostoliiton kansoil­le,
tämä on neuvostovallan 50. vuo^
si ja Suomen kansalle itsenäisyy-on
parempi kuin saada kuolinvies­ti
lapsi-staan.
Kun kävi ilmi,- että Australian
hallitus aikoo Pentagonin mieliksi
lähettää siirtolaisia Vietnamiin, on
vuoden 1966 alkuun mennessä
maasta lähtenyt 11.3 pros. siirto­laisista.
Viime vuodelta ei ole vielä
näytettävissä tietoja, mutta pois
muuttaneiden siirtolaisten määrän
oletetaan kasvaneen.
Tämän johdosta monet monopo­lit
alkavat huolestua, koska Aus­traliaan
saapuneet siirtolaiset
muodostavat huomattavan osan nii­den
työvoimasta.
Esimerkiksi sellaisten suurmono
polien tehtailla kuin General Mo­tors
ja Broken Hill Propcrty valta­osan
työntekijöistä muodostavat
siirtolaiset, jotka tekevät työtä vai­keissa
oloissa pienellä palkalla. .
Halvan siirtolaistyövoiman toi-vo.
ssa Holtin hallitus houkuttelee
heitä maahan ja lupaa heille mat­kan
20 dollarilla mistä maasta hy­vänsä,
mikä on huomattavasti hal­vempi
hinta: kuin tavalliset matka­kustannukset
laivalla tai lentoko­neella
(lopun matkasta hallitus
maksaa itse). Tämän johdo.sta Ausr
traliassa lasketaan nyt katkeraa pi­laa:
"Halukkailla on mahdollisuus
päästä Vietnamiin Australian kaut­ta
vain 20 dollarillaJ"—- Robert
Lockwood. australial. lehtimies.
den 50. vuosi. Molempien juhlien
välillä on suoira erottamaton yh­teys.
Lokakuun suuri sosialistinen
vallankumous, joka avasi uuden
kauden Jnmiskunnan historiassa,
on esittänyt suurta osaa Venäjän
ja Suomen kansojen kohtaloissa.
Nlimenomaan lokakuun vallanku­mous
toi Suomen kansalle kansal­lisen
itsenäisyyden.
ia nyt monien Vuosikyinme^
nieÄtkuluttua, .joiden menestyk-seliiseen
päättymiseen on ollut
. niin suuri merkitys yhdeksän­toista
vuotta sitten ällekirjoite-tulla
sopimuksella, me voimme
sanoa, etUj luuisafoytUisten suh­teiden
historia tuskin tuntee mui­ta
esimerkkejä siitä kuinka kak­si
eriiaiista yhteiskunta järjestel­män
omaavaa maata, niin hedel-niälli^
esti ja menestyksellä kehit­täisivät
ylitelstbiiiiintaansa.
Artikkelissa käsitellään Suomen
ja Neuvostoliiton talouden ja kult­tuuriyhteistyön
kehitystä ja Suo­men
rauhan turvaamiseksi tekemiä
aloitteita ja Jatketaan:
— Vuoden 1948 sopimus. Suo­men
ja Neuvostoliiton välillä val­litsevat
luottamuksen' ja ystävyy­den
suhteet, ia maittemme rauhan
politiikka ovat tärkeä seikka, joka
edistää rauhan säilymistä ei aino­astaan
Pohjois-Euroopassa, vaan
koko maanosassakin. Sopimus säi­lyttää
täysin tämän merkityksensä
nykyisessä tilanteessakin, jolloin
Länsi-Saksan reVanshistit natsis­min
uuden nousun innoittamina
pyrkivät käsiksi ydinaseisiin eivät­kä
ole luopuneet sodanjälkeisten
rajojen tarkistamisvaatimuksesta.
Suomen edistykselliset voimat,
sen väestön suuri enemmistö nä­kee
Neuvostoliitossa uskollisen
liittolaisen/turvallisuutensa ja val­tionsa
riippumattomuuden takeen.
Tästä ovat usein puhuneet Suomen
johtavat valtiolliset ja poliittiset
toimihenkilöt.
Mutta olisi virhe luulla, ettei
Suomessa öle nykyisen ulkopoliit^
tiscii linjan avoimia j a peitettyjä
vastustajaa. Viime aikoina ne
ovat selväsii aktivisoltuneet; Ko­koomuspuolueen
toimihenkilöt
käyttävät eduskunnan puhujala­vaakin
tehdäkseen vihamielisiä
hyökkäyksiä niaian rauhant^toii-ta
ulkopoliittista linjaa Vastäiia,
joia Suomen kansan enemmistö
tukee. . ' . :
Oikeistovoimat hyökkäilevät sa
maan aikaan Suomen nykyisen
hallituksen sisäpolitiikkaakin vas
taan: Hallitukseen kuuluvat ku­ten
tunnettua myös Suomen kbm
munistisen puolueen ja Suomen
kansan . demokraattisen liiton
edustajat. Viime viiödeti touko­kuussa
tapahtuneesta hallittiksed
muodostamisesta lähtien taantu­mus
on kuluttanut paljon voimia
häiritäkseen sen työtä, ^utta
kaikki sen yritykset epäonnistu­vat.
ATOMIVOIMALASTA
LUOVUTTIIN SUOMESSA
Helsinki. — Ydinvoimala-asi-j kuin muutkin, sanoi Suonpää,
asta annettiin tiistaina huhtik. 4 p. i Julkisuudessa mainituista .suuris-seuraava
virallinen tiedonanto:
Valtioneuvosto on yksimielisesti
päättänyt, että atomivoimalaitoksen
hankinnasta tehtyjen tarjousten
pohjalla luovutaan.
Valtioneuvosto on erityisesti kiin
nittänyt huomiota tällä alalla ta­pahtuvaan
voimakkaaseen kehityk­seen,
joka on tullut ilmi tarjous­kilpailunkin
edistyessä ja jonka
johdosta atomivoimalaitosten tek­nilliset
ominaisuudet ja taloudelli­suus
edelleen paranevat ja valmis-tuskokemusten
. lisääntyessä myös
hintataso alenee. Päätöstä tehtäes­sä
otettiin huomioon myös kauppa-ja
teollisuuspoliittiset tekijät sekä
työllisyyskysymys. Todettakoon, et­tei
Imatran Voima Oy tarjouksia
pyytäessään ole sitoutunut hyväk­symään
mitään niistä.
— Valtioneuvoston päätös ei
merkitse sitä, että atomivoimala-hankkeista
biisi kokonaan luovuttu
mutta jonkin verran asian edisty­minen
tietenkin lykkääntyy, totesi
tiistaina kulkulaitosten j a yleisten
töiden ministeri Leo Suonpää. —-
Kun atomivoimalan hankinnasta
luovutaan tehtyjen tarjousten poh­jalta,
tulevat nyt harkinnan koh­teiksi
myös muut sähköenergian
.luottomuodot.
Ministeri Suonpää halusi kiin­nittää
huomiota eräiden porvari-lehtien
kirjoitteluun virallisista ja
epävirallisista tarjousten tekijöis­tä.
— Neuvostoliitto oli tarjouksen
tekijänä mukana yhtä' virallisesti
ta lainatarjouksista huomautti mi­nisteri
Suonpää, että kyseessä ole­van
atomivoimaian tilaukseen liitty­viä
lainatarjouksia on tehnyt jokai­nen
tarjouskilpailuun osallistunut.
.Mihinkään muihin tarkoituksiih ei
mahdollisia lainoja voida käyttää.
— Eräät lehdet ovat puhuneet
myös jonkun Suomessa käyneen
länsisaksalaisen lainatarjouksista,
mutta niiijlä ei valtioneuvostossa
ole mitiiiin tietoa. Ei näitä asioita
ratk:;:t;) .?;inomalehtien kirjoitus­ten
juju^iieella, lausui ministeri
Suonn.i.i ,:,
i i . , ' [ M K S i .^sa ei ole ollut puhetta
siitä. KU: ka asia mahdollisesti otet­taisiin
iiiitidloen esille, sanoi vai-'
tiovarainmi liisteri Mauno Koivisto.
Sosialisointiesitys
tehty Tampereella
Tampere. — Villayhtymä Oy:n
Tampereen tehtaan (Klingendahl)
työntekijät esittävät yhtiön ^saatta­mista
valtionjohtoiseksi. Työnteki­jäin
Tampereen kaupunginhallituk­selle
lähettämässä kirjelrnässä pa­heksutaan
tehtaan osittaista sulke­mista,
jonka seurauksena 200 tyim-tekijää
menettää työpaikkansa.
Tampereen kaupunginhallitus to­tesi
maanantaina, etteivät kirjel­mässä
esitetyt ajatukset kuulu
kaupungin toimivaltaan. Ne ovat
koko maata käsittäviä ja mahdolli­set
toimenpiteet lähinnä valtioval­lan
asia. .
PÄIVÄN PAKINA
KRUPPIN TARINA
Yllämainitusta aiheesta kirjoit­ti
äskettäin nimimerkki "Pilkki"
Helsingissä ilmestyvän Kansan
Uutiset lehden pakinapalstalla
seuraavaa:
15Ö vuotta sitten saksalainen
teollisuusmies Friedrich Krupp
perusti yhden miehen osakeyh­tiön,
josta hiilestä ja teräksestä
alkaen kehittyi melkoisen nopeas­ti
maailman suurin yksityinen va-rustelukonserni.
Krupp-yhtymä
löi itsensä varsinaisesti läpi rans-kalais-.
saksalaisen .sodan yhtey­dessä
1870—71. Tämän jälkeen
siitä tuli sotaisen Saksan pääva-jana
toiminut Alfried Krupp von
Bohlen und Hallbach. Hän sai
Nurnbergin .sotarikostuomioistui­messa
12-vuotiscn vankeustuo­mion,
mistä hän Lstui muutaman
vuoden. Liittoutuneet olivat myös
sopineet, että Kruppin tuotanto­laitokset
hajotetaan joko myy­mällä
muille tai purkamalla niitä.
Kon.serni nousi kuitenkin kuin
Ibi.s-lintu tuhkasta. Ja. tällä het­kellä
se on Länsi-Saksan 9. suu­rin
teollisuuskonserni ja maail­man
suurin yksityisessä omistuk­sessa
oleva yhtymä.
Kruppin toinen uudelleen nou-rustelukeskus.
Keisarit ja kuninF" su tapahtui pääasias.sa amerikka-kaat
polvistuivat Krujy)-kon.ser-nin
ede.ssä. Siitä muodostui teur
tönien tykki- ja. sotapolitiikan
.symboli. Keisari Wilhelm lausui
ennen ensimmäistä maailniimso-taa.
että ulkomailla matkustaes­saan
hän oli y|pe.vdellä todennut,
miten valtavaa kunnioitusta Krup
pin nimi oli hankkinut Saksalle ja
Hitler puolestaan julisti nuornatr
seille, että teidän tiiytyy olla yhtä
kovia kuin Kruppin teräs.
Ei-saksalai!>ten korviss,i Kruppin
nimi vaikutti kuin karluunanlau-kaus.
Ensimmiii.sen maailmanso­dan
päätyttyä konsernin silloinen
johtaja Gustav Krupp oli liittou­tuneiden
sotarikollislistalla ja
konsernin tuotantolaitoksia vaa­dittiin
purettaviksi. Kummasta­kaan
ei tullut mitään. Päinvastoin
Gu.stav Krupp, joka^ kuoli' toisen
maailmansodan aikana,, oli myös
Hitlerin suurin aseiden toimitta­ja.
Hänen seuraajakseen liili vie­lä
aivan viime päiviiri asti johta-laisteiTsuostumuks^
eila ja avulla..
Näin varsinkin Kruppin pääval­tuutetuin
Berthold Beitzin asetut­tua
konsernin liikeasioiden joh­toon.
Tällä hetkellä on Kruppilla
11 suurta teollisuuskompleksia
Tnnä yli 100 sisaryhtiötä 6 paik­kakunnalla
Länsi-Saksassa (Essen,
Dusseldorf, Kiel, Hampuri ja
Bremen). Työntekijöiden luku­määrä
on tällä hetkellä noin 102,-
000. Sen tuotanto jakautui vuon­na
1965 seuraavasti: hiili ja teräs
29 pros, koneteollisuus 37.1 pros.,
kauppatoimi 27.4 pros. ja muu 6.5
sut edes tilinpäätöksiään.
Kaikki näytti menevän hyvin,
vaikka Krupp ei vielä aseita val­mistanutkaan.
Jo kolme ja puoli
vuotia sitten eräs englantilainen
lehti välitti kuitenkin uutisen,
jonka mukaan Kruppin ylle oli
kertymässä synkkiä finanssipilviä.
Kukaan ei kiinnittänyt siihen mi­tään
huomiota. Viime syksynä
sveitsiläiset pankit ("Vuorenpei­kot")
kieltäytyivät antamasta
luottoa Kruppille ja totesivat, et­tä
jos Kruppin asema, horjuUi
niin jotain on mennyt vinoon ko­ko
Länsi-Saksan talouselämässä.
Asiat rupesivatkin pyörimään no­pealla
vauhdilla kohti katastrofia.
Länsisaksalaisissa pankkipiireis-sä
samoin kuin ulkomaisessa
pankkimaailmassa selveni kuva
nopeasti. Sen sijaan ;KiesingeT-in
hallitus sai tiedon Kruppin rahoi-;
tussuhteiden kaaostilanteesta "VlTs
la tammikuussa. Kun Krupp "oli
yksityinen perheyhtiö niin se ei
salaisen pankin muodostama vien-tiluottoyhtiö
Aka ilmoitti, että.se
ei myönnä enää Kruppille uutta
luotoa. Tämän jälkeen Alfried
Krupp teki Canossan-matkan Bon­niin
josta Krupp-konserni sai
luottotakeet 300 miljoonasta D-markasta.
Pohjoisreinin-Westfale-nin
maakuntahallitus myönsi 150
miljoonan D-markan takuut, ja
yksityiset pankitkin lupasivat
myöntää Kruppille luottohelpo-luksia
ja ajan pidennystä vuoden
1968 alkuun asti 400 miljoonian
D-markan arvosta.
Mutta tällä kaikella on ehton­sa.
Jo kuluvan huhtikuun puoli­välissä
asetetaan Krupp-konser-nin
johtoon valtion, pankkien Ja
muiden suurvelkojien edustajista
muodosteltava neuvoa antava ja
samalla määräävä elin, jonka lu--
valta konsernin puitteissa ei saa­da
tehdä mitään tärkeitä ratkai­suja.
Tämän elimen puheenjohta­jaksi
tulee Länsi-Saksan suurim-vpinut
esiintyä julkisilla laina- - man yksityisen pankin Deutsche
markkinoilla eikä liioin kerätä ra­haa
osakemarkkinoilla. Niinpä ra­hoitus
tapahtui yksinomaan salai­silla
luotonotoilla suoraan pan­keilta.
Vasta noin kuukausi sitten
paljastui julkisuuteen, että Krup­pille
oli kertynyt kiinteäkorkoista
lainapääomaa noin 5.3 miljardin
P-markän arvosta, kun oma pää­oma
oli vain i miljardia D-mark-pros.
Sen 5-jäsenisestä jphlokun/ kaa. Lainoista oli useat lyhylai-nasta
kaksi, nimittäin Alfried
Krupp ia Beitz. ratkaisevat keske­nään
kaikki tärkeimmät asiat.
Kruppin asioista on päässyt vuota
maan tietoja julkisuuteicn vain
sen.verran kuin herra Beitz su­vaitsi
antaa. Muuten sen sisäinen
liiotantotoiminta ja vlehtipyrlh-nöt
pyssylvht perheomistuksen
mystiikan piirissä. Se ei julkais-kaisia.
Viime vuonna korkoja
.näistä lainoista ' oli maksettava
300 miljonaa D-markkäa, mikä on
Bankin johtaja Herman A&s. Ja
ensi vuoden alusta "Krupp on
muutettava julkiseksi osakeyhti­öksi.
Pääsyynä Kruppin perheyhty-män
romahdukseen on tehoton
johto ja liian suuret vientisitou­mukset
näihin liittyvine pitkäai-kaisine
luottositoumuksineen os­tajamaille.
Kruppin sekasotkun
selvittämisestä ei ole vielä avattu
kuin piiä. Paljon pahempaa on
vielä odotettavissa. Jo nyt on kui-lonkin
solvjiä, että maailman suu-huikea
korkosumma mille suur-^riMiniim lUMiieyhtymäh tarina on
yhtymällä tahahsd. Vuonna 1965
Krupp ilmoitti tuottaneensa voit­toa
60 miljoonaa D-markkaa, kun
sen sijaan viime vuosi osoitti 50
miljoonan D-markan tappiotar Jo
viime vuoden joulukuussa 54 sak-piiäu,
vu.vl. Kenen määräysvaltaan
Krii|)p lopulta joutuu, on vielä
arv.iiUijoii. varassa. Mutta ilmei­sesti
suurnankit ovat astunnassa
Kruppin valtaistuimelle.
• - Pilkki.