Vapaus, December 2, 1965

              Öivu 2 Torstaina, jouluk. 2 p. — Thursday, Dee. 2, 1965
V A P A U S
( L I B E R T Y )
EDITOR: W . E K L U N D
T E L E P H O N E :
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
Established Nov. 6, 1917
. MANAGER; E . S U K S I
O F F I C E A N D E D I T O R I A L 6 7 4 - 4 2 64
Published thrice weeUy: TuQsdays, Thursdays.and Saturdaysby Vapaus
Publishing Co. Limited, X^fi-lOH Elm St.:<iWest, Budbury, Ontario, Oanada.
Malliqg Address: Box 39
Advertlslng rates upon application, trajtslatlon free, of chaige.
Authorized as second class mail by the Post Office Department, Ottawa,
and Doripayment of poatage In oash.
GANÄDIAN lANGUÄGEtPRESS
TILAUSHINNAT:
Canädassa: 1 vfc. (9.00. 6 kk. $4.75 l76A:ssa 1 vk. $10.00, 6 kk. $5.25'
3 kk. 2.75 Suomessa: l vk. 10.50* 6 kk. 6.76
^ Varmuudella voidaan sanoa, että .Mine U l l i i n osasto S08 päätös
pakoUista jäsenverojen perimismenetelmäS pakollista "check-off"-
menetelmää — vastaan Sudburyssa tulee saamaan huomiota osakseen
maamme ammattiyhdistysliikkeessä ;yleensä.
Kuten lehtemme tiistaisessa uutistiedQS^ kerrottiin mainitun
osasto S98:n sunnuntai-iltaisessa ja maanantaiaamuisessa kokouksessa
tehtiin päätös, että mainittu unio luopuu täällä pakollisesta jäsenvero-jen
perimismenetelmästä (check-o£f systeemistä). Pakollisen jäsenve-rojen
perimismenetelmän asemesta osasto 598 sanoo pyrkivänsä vaapa-ehtoisuuteen
perustuvaan jäsenyyteen, minkä perusteella jokaisella
työläisellä on oikeus henkilökohtaisesti päättää siitä, että haluaako
hän liittyä unioon vai eikö halua.
Tämä katsantokanta edustaa jotakin uutta maamme unionistisen
liikkeen viimeaikaisessa toiminnassa, ja siksi on syytä tutkia sitä
hieman yksityiskohtaisemmin.
Meidän tarkoituksemme ei ole tässä yhteydessä mitenkään vai­kutta
ensi viikolla suoritettavan äänestyksen tulokseen. Käsityksemme
tästä asiasta on kaksiosainen: 1) mitä vähemmän ulkopuoliset piirit
sekaantuvat nikkeliteollisuuden työläisten sisäisiin asioihin, sitä pa­rempi
se on, ja 2) sillä alalla työskentelevät kansalaisemme ovat jo
ratkaisunsa tehneet siitä kummalle unioUe he äänensä antavat.
MITÄ ON TÄSSÄ UUTTA?
Ilman muuta on selvää, että union peru.stehtävänä on jokin muu
kuin jäsenverojen periminen. Jäsenverojen periminen on tietenkin
tärkeä tekijä sikäli, että se antaa tuloja uniolle, j a mikään unio ei voi
toimia ilman, ettei sillä ole käyttövaroja.
Union päätehtävänä on kuitenkin yhdistää kunkin työalan työläi­set
niin, että yhteisesti, eli kollektiivisesti toimien voidaan saavuttaa
palkankorotuksia ja muita parannuksia työolosuhteisiin. Mitä yhtenäi­sempi
on eri alojen uniot, sitä suurempi mahdollisuus on työolosuh­teiden
parantamiseksi. Toisaalta, mitä suurempi hajaannus vallitsee
työläisten keskuudessa, sitä heikommin voi unio puolustaa j a edistää
työläisten etuja.
Yleisesti myönnetään — ja tässä lyövät sekä M i n e M i l l osasto
598:n että terästyöläisten union osasto 6500 ksnnanmäärittelyt saumat­tomasti
yhteen - T - että nikkeliteollisuuden työläisten rivien yhdistämi­nen
on tämän hetken tärkein kysymys — että vain työläisten rivien
yhdistämisen avulla voidaan toivoa suurempia parannuksia nikkeli-alan
työläisten palkkoihin ja työolosuhteisiin yleensä.
Kysymys on siis loppukädessä siitä, auttaako "check-off"järjes­telmästä
luopuminen tai siitä kiinnipitäminen työläisten rivien yhdis­tymisen
nopefstumista vai eikö auta.
PUOLESTA; JA VASTAAN
Meidän lehtemme Vapaus on aina kannattanut pakollista "check-off
"-järjestelmää, jonka, mukaan työnantaja joutuu perimään allekir­joitetun
työehtosopimuksen mukaan union jäsenverot kaikilta työläi­siltään.
Tämä menetelmä edustaa historiallisesti puhuen suurta ja
tärkeätä voittoa, jonka saavuttamiseksi Canadan työläiset.ovat joutu­neet
vuosikausia taistelemaan ja tofmimaan. Me olemme aina olleet
sitä mieltä, että jos enemmistö jonkin alan työläisistä muodostaa itsel­leen
union ja saavuttaa sen avulla palkankorotuksen ja muita etui­suuksia,
mistä hyötyvät alan K A I K K I työläiset, silloin on vain oikeus
j a kohtuus, että sen alan kaikki työläiset maksavat näistä etuisuuksista
koituvat kulut — samanlaisen jäsenveron union toiminnan ylläpitä­misen
j a jatkamisen hyväksi.
Tämä on myös Canadan unionistisen liikkeen asenne yleensä. Nähr
"tavaksi jää miten unionistinen liike vastaisuudessa asiaan suhtautuuT
Mutta toisaalta on tietenkin tunnustettava, ettei ole mitään niin
hyvaä sääntöä, ettei siinä voi olla, ja ole, myös poikkeusta.
Ensinnäkin on muistettava, että harvoin, jos lainkaan, löytyy i n ­himillisen
toiminnan piiristä mitään sellaista, mikä on -"kokonaan
hyvää" tai "kokonaan huonoa". Hyvissäkin menetelmissä voi olla heik­kouksia
j a päinvastoin. Toisaalta on muistettava se, että se mikä oli
eilen hyvää ja edistyksellistä voi jo huomenna olla edistyksen jarruna.
Yleensä hyväksi ja edistykselliseksi tunnustetusta "check-off'-järjes­telmästä
puhuen voidaan todeta, että siinäkin on vissejä heikkouksia.
Yksi niistä on se, että "check-off"-järjestelmä vaikuttaa jossakin mää­rin
"luuduttavasti" j a "laiskiinnuttavasti" unioliikkeen johtopiireihin,
joille voi kaiken lisäksi kasvaa eräänlainen "liiketoimintaperiaate^
kun union tulot ovat ilman muuta vakituisella pohjalla: Toinen, ja
vakavin heikkous on siinä, että kun union talousasema on "check-off"-
järjestelmän perusteella vakavaraisella pohjalla, se kehittää välinpitä­mättömyyttä
jäsenjoukkojen keskuudessa union asioihin; jäsenet lak­kaavat
käymästä kokouksissa ajatellen, että 'huolehtikoot toiset" niis­tä
asioista.
Toisaalta vapaaehtoisuuteen perustuvan jäsenyyden — minkä
heikkoutena on se, että "pihistäjien" ei tarvitse maksaa union
talouskuluja, vaikka ovatldn valmiina nauttimaan uniotoiminnan
saavutuksista — yhtenä tärkeimpänä etuna on se että työläiset, j o t k a -
vapaaehtoisesti myöntävät, varoja union käyttöön, ovat paremmin tai­puvaisia
käymään kokouksissa ja huolehtimaan siitä, miten heidän
rahojaan ja järjestöään käytetään. Tämä sellaisenaan lisää jäsenjouk­kojen
toiminnallisuutta ja takaa suuremman demokratian ja yhtenäi­syyden
käytännössä. Se on^uuri etuisuus.
Nämä ovat joitakin niitä perusseikkoja, jotka meidän käsittääk­semme
yhtyvät tähän "check-off"-kysymykseen.
Rinnastettavana on siis kaksi mahdollisuutta: Auttaisiko pakolli­sesta
"check-off'-menetelmästä luopuminen siinä määrin työläisten
rivien yhdistämistä, että vaa'an kieli painaisi sen puolelle siitäkin
huolimatta vaikka tiedetään, että pakollinen "check-off" voimistuttaa
j a lujittaa mitä tahansa unioa rahallisesti ja talouQtollisesti? Tämän­tapaisten
seikkojen perusteella on tätä kysymystä punnittava.
Kuten sanottu, meidän tarkoituksemme ei ole mitenkään vaikuttaa
täkäläisiin nikkelialan työläisiin siinämttä unioa he nyt äänestävät.
Meidän lehtemme Vapaus ei ole sellaisenaan kummankaan union
"äänenkannattaja" sillä lehtemme lukijoita kuuluu lojaalisina jäse­ninä
sekä Mine M i l l i i n (Sudbury, B. C. ym.) että teräsunioon (Soo
jne;). Emme kiellä* etteikö meillä ole omaa harkittua mielipidettä
näitä asioista, mutta kysymys onkin siitä, mitä ajattelevat näistä asi­oista
ko. työläiset itse.
Eu rooppa käännelcohtKeilaassssaa HnglaDtilainen
vihaamalla ylikansallisella elimellä, iStOIIIiPCNiinillCOS
Nevadassa
Euroopan talousyhteisön (EEC)
laiva on lujasti juuttunut kiinnL
Menneet seitsemän vuotta se on
purjehtinut täysin purjein maail­mantaloudessa
j a vaikuttanut maa­ilmankaupan
loistavaan nousuun,
.mitä on lisäksi suosinut suotuis­ten
suhdaanteiden tuuli. .Mutta
nyt se on ajautunut karille ja ma­kaa
pujeet lepattavina. K a i k k i yri­tykset
saada se jälleen liikkeelle
ovat osoittautuneet turhiksi.
Tällaisin runopukuisin ja syn­kin
värein Hampurissa ilmestyvä
Die Welt-lehti kuvailee tilannetta;
mihin' EEC Joutui Ranskan kiel­täydyttyä
viime. kesäkuun lopussa
osallistumasta järjestön toimin-
• taan. •
Die Weltin surullisessa katsauk-sassa
ei olisi mitään ihmeteltävää,
ja uuttai_ellei lehti samaisessa kir­joituksessa
jonka otsikkona on " E u ­rooppa
käännekohdassa", paljastaisi
myös, millä ehdoilla EECn laiva
voitaisiin jälleen saada liikkeelle.
Ulkoministeri Schröderin vierailtua
äsken Pariisissa Ranskan ulkomi­nisteri
Couve de Murvillen luona
perin laihoin tuloksin lehti myön^
tää, että valittavana ei ole muuta
mahdollisuutta kuin suostua kaik­k
i i n Ranskan asettamiin ehtoihin.
Viiden muun EECn jäsenmaan ja
nimenomaan Länsi-Saksan kaavaile­ma
'kova l i n j a " Ranskaa vastaan on
epärealistinen.
Kenraali de Gaulle on jo suoralta
kädeltä hylännyt ehdotuksen, että
jokin sovittelukokous pidettäisiin
EECn päämajassa Brysselissä. Ko­kouksen
pitopaikkana voi tulla ky­symykseen
joko Venetsia, Pariisi,
Luxemburg tai jokin muu, kunhan
se ei ole vain Bryssel. Toiseksi so­vittelukokous
pidettäisiin ulkominis­teritasolla
E E C n jäsenmaitten halli­tusten
välisenä asiana. Kenraalin
W SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
.p:3T?ii«f.:;-wi^r;T..-
Maria Jacobson, Edmonton, Alta
täyttää perjantaina, joulukuun 3 p.
84 vuotta.
Tuomas Tuori, Sudbury, Ont. täyt­tää
lauantaina, joulukuun 4 pnä 85
vuotta.
Krlsto Wiita, Sudbury, Ont. täyt­tää
sunnuntaina, joulukuun 5 pnä
75 vuotta.
Helkki Häkkinen, Wilcox Lake,
Ont täyttää lauantaina, joulukuun
4 pnä 79 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja ' tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Sosialistinen voitto
on eri asia kuin
kapitalistinen
Prof. Jevsei Lieberman on julr
kaissut Pravdassa artikkelin, jos­sa
hän toteaa uuden suunnan
Neuvostoliiton talouselämässä
merkitsevän vanhalle pohjalle
rakentuvaa uutta kasvua j a uut­ta
suunnittelua. Artikkelissaan
prof. Lieberman osoittaa, että
länsimaiset arvostelijat jättävät
Järjen sivuun puhuessaan voit-tokäsitteestä
j a siitä, että se on
muka vasta nyt otettu käytän­töön
Neuvostoliitossa. Hän to­distaa,
että taloudellisten laskel­mien
pohjana on neuvostotalou­dessa
aina ollut voitto. Lieber­man
Jatkaa:
Monet länsimaiset pinnalliset
tarkkailijat ivailevat termiä "so­sialistinen
voitto". Heidän mieles­tään
voiton oleellinen merkitys ei
muka lainkaan muutu siitä, että
sen eteen asetetaan adjektiivi "so­sialistinen".
He eivät ymmärrä
(taikka eivät ole ymmärtävinään),
että tiimun "adjektiivin" on luonut
ihmiskunnan historian suurin val­lankumous,
joka kerralla ja ikui­siksi
ajoiksi suisti tuotantovälineis­tä
yksityisomistuksen ikeen. Juuri
tällä pohjalla on voitto alkanut i l ­maista
tuotannon välineiden yksi­tyisen
omi.stajan tulon sijasta yh­teiskunnan
tuloa, joka on välttä­mätön
sen aineelliselle ja sivistyk­selliselle
kehityk.selle.
Yhdysvaltain propagandistit ovat
valinneet tien, jolla tarvitaan ko­hun
ja sensaatioiden aikaansaamis­ta
joidenkin yksityisten neuvosto­liittolaisten
tiedemiesnimien ym­pärille.
Heidän kunniakseen lue­taan
"ihmeitä tekevä keksintö"
voiton ottamisesta käytäntöön N L n
talouselämässä. On yksinkertaises­ti
naurettavaa lukea tai kuulla,
kuinka tutkimuslaitosten, tuotanto­laitosten,
neuvosto- ja-puolueelin-ten
henkilökuntien suorittama val­tava
työ yritetään panna yksityis­ten
tiedemiesten "keksintöjen" t i ­liin.
Moskova. — Moskovassa on i l ­moitettu
virallisesti, että armeijan
kenraali Kazakov on nimitetty Var-sovansopimusmaiden
yhteisten
joukkojen esikuntapäälliköksi. Vir­kaa
hoitanut armeijan kenraali Ba-tov
on terveydellisten syiden tähden
omasta pyynnöstään saanut eron
EEGn komission puheenjohtajalla,
länsisaksalaisella professori Hall-
Steinilla ja ' E E C n maatalousvalio'
kunnan puheenjohtajalla" hollanti-'
laisella Mansholtilla ei olisi mitään
asiaa koko tulevaan kokouspaikkaan
'Länsi-Saksa on valmistautunut
myönnytyksiin myös kaikissa asial­lisissa'
kysymyksissä. EECn maata­lousohjelma
ja varsinkin sen finans-siohjelma
Ranskan ehdoin on hoi­dettavissa
asiallisin neuvotteluin.
S i i r tyminen enemmistöpäätöksen
järjestelmään, jonka Rooman perus-k
i i j a n sääntöjen mukaan pitäisi as-,
tua voimaan ensi; vuoden alusta,
voitaisiin kumota gentlemannisopi-muksella.
Tämä merkitsisi sitä, että
Rooman sopimusta ei muutettaisi,
vaan todettaisiin äänettömästi, että
EECn ratkaisut vaativat ensi vuon­nakin
täyden: yksimielisyyden, ts.
jokaisella jäsenmaalla olisi edelleen
veto-oikeus. Vaikein pala Länsi-Sak­san
nieltäväksi on ollut E E C n ko­mission
tähänastisen suunnattoman
vallan mitätöiminen ja sen muutta­minen
vain jonkinlaiseksi kirjaa­moksi.
Länsi-Saksa on myös valmis
mitätöimään kaikki muutkin pyrki­mykset
ylikansallisista elimistä.
Die Welt esittää kysymyksen, että
mitä hyödyttäisi "kovan linjan omak
suminen Ranskaa vastaan. Viiden
jäsenmaan EECn ilman Itanskaa on
täysin irreaalinen. Ilman Ranskaa
koko järjestö hajoaisi. Englannin
astuminen Ranskan tilalle E E C i h en
on toiveuni, varsinkin kun ottaa
huomioon saarivaltakunnan oman
taloudellisen tilan. Antauduttuaan
kautta linjan lehti väläyttää kuiten­kin
ketunhäntää kainalossaan viit­taamalla
siihen, että kaukotavoittee-na
olisi kuitenkin talousyhteisön
laajentaminen poliittiseksi unionik­si..
Die AVeltin näkemys on pohjim­miltaan
se, että antamalla nyt pe­riksi
Ranskalle suusanallisesti voi­taisiin
myöhemmin (kenraali de
Gaulle ehkä piankin kuoltua.) inte­groida
koko Länsi-Eurooppa Länsi-
Saksan johdolla Rooman pöytäkir­jan
mukaisesti. On kuitenkin san­gen
epäilyttävää, että kenraali de
Gaulle .saatuaan ensin voiton presi­dentin
vaaleissa luopuisi noin vain
supisemalla täydellisestä selkävoi­tosta
EEC:ssä. Ja lisäksi Eurooppa
on käännekohdassa monessa muus­sakin
suhteessa kuin vam EECn
puitteissa. — Libra.
Lontoo. — Englanti on suorit­tanut
maanalaisen atomiräjäytyk-sen
täydentääkseen Polaris-raket-tien
taistelukärkiä, kirjoittaa Dai­ly
Expressin tarkkailija Pineber.
Tästä on ilmoittanut alahuoneessa
pääministeri Wilson. Hän ei kui­tenkaan
maininnut parlamentissa,
että räjäytys suoritettiin salaa jo
kaksi kuukautta sitten ameribka-laisella
harjoitusmaalialueella Ne­vadan
osavaltiossa.
Pincher on sitä mieltä, että pää­ministeri
salasi tämän seikan poliit­tisten
syitten takia, sillä salaisuuden
paljastuminen syyskuussa olisi ai­heuttanut
vakavaa kritiikkiä labour-puolueen
vasemmistosiiven taholta
siihen aikaan Blackpoolissa meneil­lään
olleessa konferenssissa. Kun
räjäytystä valmisteltiin lordi Chal-font,
aseistariisunta-asioiden valtio-'
sihteeri, harjoitti Genevessä ja Y -
Kssa kampanjaa ydinkokeiden täy­dellisen
kiellon puolesta. Pincher
mainitsee myös, että teollisuusmi­nisteri
Frank: Cousins vastusti jyr­kästi
ydinvarustelua aina siihen
saakka kunnes pääsi hallitukseen^
K A R L JMURXIN PAPSMT
Eivät alistu
laiitomuuteen
Khartum. — Sudanin kommunis­tisen
puolueen keskuskomitea on is-tunno.
ssaan pohtinut tilanneita, joka
on syntynyt sen jälkeen, kun hal­litukselle
on myönnetty oikeus
kieltää puolueen toiminta.
Puolueen pääsihteeri Mahjub i l ­moitti
paikalliselle uutistoimistolle
istunnon jälkeen, että keskuskomi­tea
on päättänyt olla alistumatta
hallituksen kieltopäätökseen.
keskuskomitea on sitä mieltä,
että tämä päätös on laiton, koska
se perustuu laittomaan perustuslain
muutokseen. Nykyinen lakiasäätävä
kokous ei voinut muuttaa perustus­lakia,
tähdensi pääsihteeri.
Koska kommunistisen puolueen
keskuskomitea pitää hallituksen eh­dotuksesta
tehtyä perustuslain
muuto.sta laittomana, jatkaa se toi­mintaansa
ja taisteluaan perustus­lain
puolustamiseksi.
"Minä, tytöt, pidän vaatimattomana tunnuksena kolmivuo­tista
vaurautta siltä ajalta, jolloin olen ollut presidenttinä
. . . Yksikään tämän klubin jäsen ei ole mennyt nälkäisenä
pois voileipäpöydän äärestä."
iHilJattain myytiin' Marburgissä,
Länsi-Saksassa, huutokaupalla; 23
paperiarkkia, joiden hinta kohosi
lopulta' 81,000 Suomen markkaan.
Kuvaan kuului, että huutokauppa-paikalla
oli lauma kansainvälisen
poliisin Interpolin edustajia, jolka
tarmokkaasti yrittivät ^ saada. selvil­le,
kuka paperit on jättänyt myytä­väksi,
mutta. meklari selitti kylmäs­ti,
että hän ei asiaa tunne, että hän
suorittaa vain myynnin, eikä häntä
kiinnosta, mille pankkitilille rahat
tämän jälkeen juoksevat. Siten In­terpolin
miehet ipoistuivat tyhjin
toimin paikalta ja arvoitus jäi edel­leen
ratkaisematta: kukaan ei vielä­kään
tiedä, kuka myy hyvästä rahas­ta
ja palan kerrallaan K a r l Marxin
kirjallista jäämistöä, joka itse asias­sa
on varastettua tavaraa.
Tämän merkillisen näytelmän esi-juuret
pohjautuvat vuoteen 1933, jol­loin
Hitler marssi valtaan Saksassa.
Saksan sosialidemokraattiseryjuo-lueen
hallussa-^li aikanaan maail-ttian
laajin Karl.Marx-arkisto, jonka
Moskovakin tarjoutui ostamaan lo­kakuun
vallankumouksen jälkeen,
mutta saksalaiset kieltäytyivät. Nat­sien
julistettua sosialidemokraatti­sen
puolueen pannaan sen puheen­johtaja
Otto Wels päätti pelastaa
Marx-arkiston, koska oli pelättävis­sä,
että koiko arvokas materiaali
muuten julkisesti poltettaisiin.
Arkisto, jossa oli kaikkiaan tava­raa
parin junanvaunun verran, jaet­tiin
tällöin useampaan osaan. Tiede­tään,
että erään.osan kätki vanhojen
käsikirjoitusten kauppias nimeltä
David Salomon ja toisen hänen poi­kansa,
joka myöhemmin painui
maan alle nimellä Hans Roger Ma-chol.
Tiedetään myös, että Saksan
sosialidemokraattinen puolue sai
kuljetettua e r i teitä melkoisen mää­rän
käsikirjoituksia väliaikaiseen
päämajaansa Prahaan, josta ne myy­tiin
Amsterdamin sosiaalihistorialli­selle
tutkimuslaitokselle, mutta jo
tässä vaiheessa kahdeksan suurta
nippua oli joutunut teille tietymät­tömille.
•'
Jo ennen toista maailmansotaa
Marxin käsikirjoituksia alkoi tunte­mattomista
lähteistä tihkua huuto-kauppamarkkinoille
ja koko asetel­ma
meni aivan päälaelleen, kun Da­vid
Salomonin poika Gerhard (alias
Hans Roger Machol) 1958 kuoli Lon­toossa.
Hänen hallussaan oli käsi­kirjoituksia,
joista osa oli luovuteta
tu Tanskan sosialidemokraattiselle
puolueelle, mutta kun käsikirjoitus­ten
alkuperäiset lliettelomerkinnät
olivat kadonneet niin nyt menetet­tiin
täydellisesti kontrolli. Käsikir­joituksia
ilmaantui jatkuvasti myy­täväksi,
Saksan sosialidemokraatti­sen
puolueen omistussuhde niihin
kiistettiin ja asianajajat, virkamie­het
ja poliisit ovat käyneet jatkuvaa
kiistaa siitä, mikä mikin käsikirjoi-
I tus on ja kenelle se kuuluu.
Selvää kuitenkin on, että joku
erinomaisen röyhkeä varas istuu
huomattavan käsikirjoitusnipunpääl
lä, hyötyy siitä kyynillisesti suurin
summin j a samalla barbaarisesti tu­hoaa
ja hävittää korvamatonta ar­kistomateriaalia.
Kun viimeksi tar­jottiin
myytäväksi 23 paperiarkkia,
niin kukin niistä oli irrotettu asia­yhteyksistään.
Ne oli noukittu sieltä
täältä niistä muistiinpanoista joita
Marx oli tehnyt "Pääomaa" ja "Por
liittisen taloustieteen kritiikkiä"
varten. Myös Mai-xin muistiinpano­vihoista
on revitty irti sivuja, joita
kappale kappaleelta on myyty kerää­jien
arkistoihin.
Koko prosessiin liittyy melkoinen
määrä poliittista symboliikkaa. Marx
kamppaili pääoman, rahan, ylivaltaa
vastaan, mutta nyt samainen suuri
raha ostaa hänen henkistä jäämistö-ään
keräilijäin hengettömiksi relii­keiksi,
pois tieteen ja tutkimuksen
Ulottuvilta. Ja mitä yleensä sano­taan
siitä, että Marx kirjoitti sivun­s
a maailman vähäväkisten puolusta­miseksi,
auttamiseksi ja opastami­seksi,
mutta nyt nämä sivut ovat
varkaiden käsissä ja niillä tehdään
suurimittaista kauppaa. J a jotenkin
kovin hirtehistä on sekin, että Länsi-
Saksan sosialidemokraattinen puo­lue
metsä.stää huutokauppa huuto­kaupalta-
Marxin käsikirjoituksia,
panee liikkeelle laki- ja poliisimie­hiä,
mutta näiden käsikirjoitusten
sisältämä aate on sille - muuttunut
täysin vieraaksi; — Nuotta.
oikealle
Aina siitä tähtien kun Italian so­sialistisen
puolueen (PSI) johto
mies Pietro Nenni 1957 katkaisi yh­teistoimintansa
kommunistisen puo-:
lueen kanssa, hän ja hänen puolu­eensa
on liukunut yhä enemmän oi­kealle,
eikä tässä liikkeessä ole vie­läkään
mitään heikkenemistä näky­vissä.
Kun puolueen 36; edustajakokous
pidettiin marraskuun alussa Roo­massa,
niin Nenni hyökkäsi kommu­nisteja
vastaan yhtä kiivaasti kuin
aikanaan Giuseppe Saragat, joka
puolestaan 1947 irrotti oikeistoloh-kon
sosialistisesta puolueesta ja
asettui tämän uuden sosialidemo­kraattisen
puolueen johtoon. Nenni
sanoi suoraan tähtäävänsä nyt s i i ­hen,
että sosialistinen puolue yhtyi­si
sosialidemokraattiseen puoluee­seen
vuoden 1968 vaalien jälkeen ja
puheessaan hän viittasi usein Eng­lannin
työväenpuolueeseen jonkin­laisena
Italian sosialistisen puolu­een
esikuvana.
Kokouksessa suoritetuissa äänes­tyksissä
ilmeni, että Nennin suun­nan
takana oli 80'/ valtuutetuista
(jotka edustivat 400,000 jäsentä) ja
20% jäi siten tukemaan vasemmi.slo-siipeä,
jonka johdossa ovat Riccardo
Lombardi ja ammattiyhdistysmiehet
Antonio Giolitti ja Santi. Nenni —
jota oikeistolehti Giornale d'ltalia
nyt ylisti intoutunein sanoin ja ni­mitti
häntä "hyväksi eurooppalai­seksi"
- r ei osoittanut enää mitään
y m m ä rtämyslä vasemmistosiipeä
kohtaan ja jonkinlaisena välittävänä
siltana esiintykin kokouksessa puo­luesihteeri
Francesco De Martini.
Lombardi puolestaan arvosteli var­sin
kirpeästi Nenniä ja sosialisti-puoluetta
siitä aseiilecsla, joka o l i
omaksuttu hallituksessa j a hän sa­noi
ironisesti, että ainoaksi saavu-tuksekseen
Nenni saattoi mainita
" l i i r a n arvon suojelemisen".
Myös puolueeseen kuuluvat am­mattiyhdistysmiehet
olivat kriittisiä
Santi tähdensi, että sosialistien am-mattiyhdistysjärjeslö
ei missään ta­pauksessa
tule katkaisemaan yhteis­työtään
kommunistien johtaman am­mattijärjestön
CGILn kanssa j a ris­tiriita
näytti tällä kohdalla täysin
sovittamattomalta; Jonkinlaista lisä­valoa
Italian sosialistien piirissä ta­pahtuvaan
kehitykseen saataneen
kuitenkin jo ensi vuoden alussa, j o i - ,
loin Saragatin sosialidemokraattien
on määrä pitää edustajakokouksen­sa
ja määritellä kantansa Nennin
'yhdistymiskaavailuihin. — OL.
Egyptin läntiseltä aavikolta on
löydetty pikivalke-esiintymä. Ainet­ta
käytetään uraanin valmistukseen.
Löydön ansiosta Egyptikin pystyy
nyt valmistamaan uraania, sanovat
tarkkailijat.
PÄIVÄN PAKINA
SOLIDARITYN "SOLIDAARISUUTTA"
Maailman toilauksia seuratessa
tulee toisinaan samanlainen tun­nelma,
kuin sille entiselle mus­talaiselle,
joka syönnin jälkeen
sai kuulla epämieluisia uutisia ja
sen vuoksi huudahti, että "Hai
emäntä hyvä, kim saisin sisukseni
käännetyksi väärin puolin ja kaavi
tuksi".
. Tällaisen vaikutelman saivat var­maan
myös autotyöläisten union
canadalaiset jlscnol saatuaan vast­ikään
ilmestyneestä uniensa_leh-don
(UAW Solidarity) marras­kuun
numerosta lukea pitkän hi.s-sutukson
siitä, niiksi mainitun
union johto katsoo tarpcelll.seksi
tukea Yhdysvaltain likaista sotaa
Vietnamissa!
Mainitun lehden etusivun ylisiv;
vun otsikkona komeilee:
" U A W : n lauta^kunta (johtokun­ta)
lukee USA:n ohjelmaa Viet-.
namissa."
^iu\\ muistetaan niitä aikoja,
jolloin autotyöläisten union ny­kyinen
tsaari, Walter Reuther
esiintyi jonkinlaisena "keskusta­laisena",
yllämainittu ylisivun ot­sikko
antoi pakosta pahoinvointia
kenelle tahansa ajattelevalle i h ­miselle.
Ja "Solidantyn"toimitu.s, kuten
autotyöläisten korkein johto
yleensä, on i Imeisesti tietoisena
siitä, että se kiivailee vieraan
asialla, ci vain Vietnamin kansan
vaan myös Yhdysvaltain työväen
pään menoksi.
Selittäessään . autotyöläisten
union maaliskuun 26 päivänä 1965
tekemää Vietnam-päätöstä, joka
tunnetaan "Lausunto asenteesta"
("Statemenl of Position") nimel­lä,
Solidarity-lehti yrittää kätkeä
hirveän asenteensa monihaaraisiin
sanani^äänteisiin, valheisiin j a puo­litotuuksiin.
Mainittu juttu kuvineenHiäsittää
lehdon 2 sivua. Sen otsikkona on
2:lla sivulla seuraavanlainen ase­telma:,
" U A W tukee US An "ehdotonta"
neuvottoluohjelniaa j a Vietnamille
tarjottua talou.s;;pua;
"Viitaten siihen kun punaiset
ovat hyljänneet Yhdysvaltain j a -
Vapaan Maailman 'tarjoukset sodan
lopettamiseksi Vietnamissa, UA-W:
n johtokunta 'tukee nykyistä
ohjelmaa kommunistien sotilaalli­sen
voiton ehkäisemiseksi samalla
kun taijotajun neuvottelukättä!"
Ja tämän kulissiasetelman jäl­keen
seuraa kokonainen kirosano­jen
tulva Pohjois-Vietnamia ja
"Punai.sta" Kiinaa va.staan siitä,
että ne ovat muka hyljänneet
Was'iingtonin kaikki rauhantar-joukkset.
Tä:nä valheitten ja puolitotuuk­sien
.«'anavuolaus saa seuraavanlai­sen
avauksen:
"Huhtikuun 7 pnä 1985 presi­dentti
Johnson tarjosi historialli­sessa
puheessaan; John Hopkins
yliopistolla neuvottelujen aloitta­mista
riman ehtoja taistelujen lo-pettamistarkoituksessa
. . ."
Tämän jälkeen kirjoittaja valit­taa
miltei vesissä silmin, että kun
Hanoi j a Peking eivät tätä tar­jousta
hyväksyneet, niin Yhdys-valloilK-
v ei ollut muuta keinoa
kuin laajentaa sotatoimiaan — ja
autotyöläisten unio katsoo voivan­sa
auttaa työväenliikkeen asiaa
pairhajten siten, että se tukee
Washingtonia Vietnamin asukkai
-den pommittamisessa, vietnami­laisten
vankien .rääkkäämisessäi,
sekä myrkky- ja kyynelkaasujen
käytössä vietnamilaisia vastaan
jne.' •
Vaikka Solidarityn artikkelissa
on kahden sivun pituudelta itkua
j a valitusta Washingtonin sota-ohjelman
puolesta ja kaikenlaisia
'perusteluja" siltä, miksi autotyö­läisten
pitäisi muka sitä likaista
sodankäyntiä tukea, merkillepan­tavaa
kuitenkin oa, ettei siinä ole
halaistua sanaa siitä tosiasiasta,
minkä Washington on nyt viralli­sesti
myöntänyt, eltö Yhdysvallat
hylkäsi kaksi kertaa viime vuonna
YK:n pääsihteerin U Thantin vä­lityksellä
esitetyn Hanoin tarjouk­sen
neuvottelujen aloittamiseksi
Vietnamin sodan lopettamiseksi.
" S o l i d a r i t y " ei tiedä mitään sii­tä,
että Wa5hington hylkäsi nämä
rauhanneuvotteluehdotukset siksi,
kun USA:n demokraattinen puo­lue
. pelkäsi, kuten on kerrottu,
että se auttaisi jotenkin Bari-y
Gold\vatenn vaalitaistelua.
Kysymys ei siis 'ollut lainkaan
sen paremmin Vietnamin kuin Y h -
dysvallainkaan eduista, vaan sii­tä,
että rauhanneuvotteluihin yh­tyminen
silloisessa hysteriatilan-teessa
olisi demokraattipuolueen
johtajain mielestä heikentänyt jo­tenkin
mr. Johnsonin presidentti- •
vaalikampanjcia?
On siinäkin syytä ja perustelu
sodan jatkamiselle!
Ja sokerit pohjalla. Nyt on lie-doitettu,
että Washington ei vain
torjunut Pohjois-Vietniunin rau=-^
hantarjousta, vaan söi vielä omäT"^
sanansakm. Arvovaltaisten p i i r i e n.
antamat tiedot viittaavat nyt sel­västi
siihen, että Washington ke-heitti
ensin U Thantia käänty­mään
Pohjois-Vietnamin puoleen
ja tiedustelemaan, eikö Hanoi ole
halukas rauhanneuvotteluihin.:
Mutta kun U Thant toi sano­man,
että Hanoi haluaa rauhanneu­vottelujen
aloittamista ilman muu­ta
niin asiaa märehdittiin ensin
muutamia viikkoja Washingtonis-sa
ja vasta ,sitlen annettiin vas­taus
— "kiitos .ei", mitään neu­votteluja
ei järjestetä.
Kaikista näistä tosiasioista huo­limalla
Autotyöläisten unio sanoo
tukevan.sa Washingtonin sotaoh-jelmaa.
siksi, kun vastapuoli ei
muka suostu neuvottelemaan".
'Hai emänä hyvä", sanoisi tästä
-valveutunut mustalainen, kun sai­sin
aivoni väärin puolin ja kaa­vituksi
puhtaaksi.". — Känsäkou­ra.