Vapaus, July 8, 1961

              Sivu 2 Lauantaina, heinäk. 8 — Saturday, July 8, 1961
VAPAUS
(UBEBTT) — Independent I^abor
Organ of Finnish Canadians. Es-tahliahed
Nov. 6, 1917. Authorlzed
as second class mail by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-llshAl
" thrice weekly: Tuesdays,
Tbursciays and Saturdaysby Vapaus
Publishing Ctompany Ltd., at 100-102
Elm St. W.'i Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus; Office OS. 4-4264;
Edltorlal Office OS. 4-4265.'Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon applicatlon.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: !• vk. 8.00 6 kk. 4.25
3 kk. 2.50
Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 rk. 9.50 6 kk. 5.25
Vuosi Kongon "itsenäistymisestä"
Kesäkuun 30 pnä tuli kuluneeksi vuosi siitä jolloin Bel­gian
kuningas Baudouin julisti suurin juhlallisuuksin Kon­gon
itsenäiseksi maaksi. ~
• •• Mutta nyt vuoden kuluttua on Kongo pirstottu moneksi
erilliseksi "'*maaksi"j maan parlamentti on estetty istumasta
ja päättämästä tärkeistä asioista ja laillisesti valittu .päämi­nisteri
on murhattuna. Asiallisesti puhuen Kongon itsenäisty-mihen\
on edelleen yhtä toteutumaton satu kuin Belgian vi­rallisen
miehityksenkin aikana.
^Vanhanaikaisen imperialismin tilalle yritetään siellä nyt
toteuttaa uudenaikaista "dollari-imperialismia". Kehityksen
kulku on ollut pääpiirteissään seuraava:
*Bielgialaisen' suuryhtiön, Union Minieren ikioma Moise
Tshombe huudatti heinäkuun 1 pnä Kongon rikkaimman
maakiinnän Katangan "itsenäiseksi". Siten' turvattiin Katan-gari
voitot Union Minieren omistajille!
. , Sitä seurasi useampien muidenkin maakuntien "itse-näistyAiinen"
sekä laillisesti valitun pääministeri Patrice
Lumumban sivuuttaminen; Vaikka pääministeri Lumumba
sai vielä syyskuun 13 pnä 1960 pidetyssä parlamentin istun­nossa
taakseen suuren enemmistön, eli 88 ääntä 25 ääntä vas­taan,
niin hän tuli kuitenkin jo joulukuun alussa vangituksi,
Helmikuun 13 päivänä hänet murhattiin kerrassaan katalalla
^tavalla..: • _ •.:,,.:••„
Lumumban murhaa seurasi Antoine Gizengan hallituk­sen
perustaminen Lumumban perinteiden vaalijaksi. Toisaal­ta
on Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kannatusta nauttivan
Leopoldvillen hallituksen toimesta järjestetty melko hedel­mättömiä
neuvotteluja. Ensin pidettiin Tananarivessa.neu­vottelutilaisuus,
mutta siellä hyväksytty "Kongon valtioiden
liitto" kuoli heti syntyessään ja huhtikuussa Coquilhatvilles-^
sa pidetty neuvonpito päättyi täydelliseen hajaannukseen mu­kaanlukien
Tshomben pidättämiseen.
Omalaatuista ja hänelle itselleen tuiki turmiollista teat­teria
on Kongon vehkeilyssä vienyt YKn pääsihteeri Dag',
Hammarskjöld, joka teki kaiken voitavansa Lumumban ase­man
horjuttamiseksi ja uusimperialismin pystyttämiseksi
Kongoon. Muistaa tulee, että Y K n asevoimat lähetettiin Konr
goon nimenomaan Lumumban hallituksen pyynöstä ja siinä
mielessä, että niiden avulla turvataan Kongon itsenäisyys j a.
eheys sekä taataan belgialaisten asevoimien lähettäminen
pois maasta. Mitään näitä päätavoitteita ei ole kuitenkaan
toteutettu. Päinvastoin Lumumba on murhattu, maa on pirs­tottu,
"itsenäisyydestä ei ole hajuakaan ja belgialaiset asevoi­mat
ovat edelleen Kongossa.
v Selvää kuitenkin on, että Kongon tilanne ei voi jatkua
tällaisena. Kongo tulee varmasti itsenäistymään ja vapautu­maan
kaikesta ulkopuolisesta holhouksesta. Se on vain ajan
kysymys., Kongoa kansan päättävä ja urhea taistelu oikeuk-siefnsa
^olesta on osoituksena siitä, että Lumumban ihanne,
ja unebria vapaasta, voimakkaasta ja itsenäisestä Kongosta
tulee pian toteutumaan.
Kongon itsenäistymistä, eheyttynäistä ja kansallista va­pautumista
voidaan vaikeuttaa ja viivästyttää, mutta ei mis­sään
tapauksessa estää. Se on syytä todeta tämän vuosipäi-
Män yhteydessä siitäkin huolimatta, että Kongon kansan toi­veitten
ja pyrkimysten eteen on rakennettua todella valtavia
esteitä.
Kuukauden kuluttua juhlitaan
• : Vajaa kuukausi on enää aikaa Sudburyssa elokuun 5 ja 6
päivinä pidettävään CSJn ja SCAULn yhteisin voimin jär­jestämään
suurjuhlaan, mistä tulee ennakkotietojen mukaan
entistä parempi sekä ohjelmistonsa* että yleisökannatuksen
puolesta.
Vaikka Sudburyn ja lähiympäristön suomalaisilla on näi­den
juhlien valmisteluissa tällä kertaa suurin urakka — min^
kä kunnian he ilomielin täyttävät — niin toiminta juhlan on­nistumisen
hyväksi on käynnissä kautta maan — ja maamme
rajojen ulkopuolellakin, l^uorot ja muut ohjelman esittäjät
sekä urheilijat ja voimistelijat ovat harjoitelleet ohjelmis­toaan
jo "kuukausikaupalla Ontarion kaikissa suuremmissa •
suomalaiskeskuksissa. Juhlille odotetaankin nyt «enemmän oh­jelman
esittäjiä kuin koskaan aikaisemmin. Kuorojen jär­jestämät
konsertit, sekä seurojen vuosi- ja muut juhlat ovat
antaneet ennakkotietoja siitä, että ohjelmiston taso tulee ole­maan
myös poikkeuksellisen korkea.
Tällä viikolla tulleen postin mukana saapui lehtemme
toimitukseen Superiorissa ilmestyvä Työmies-Eteenpäin leh­ti,
missä julkaistiin laaja ja verrattain yksityiskohtainen se­lostus
tulevasta suurjuhlastamme. Tämä, yhdistettynä eräi­siin
yksityiskirjeisiin, on osoituksena siitä, että rajan etelä­puoleltakin
saamme odottaa entistä enemmän juhlavieraita.
Musiikki- ja urheiluväen puolesta kaunis_kiito& Työmies- \
Eteenpäälle mainostuksesta — ja tervetuloa^tänne juhlille.
^Paikallisen juhlakomitean jäsenet ovat kertoneet, että
juhlavieraita saapuu kautta laajan Canadan maan, aina Van­couverista
sti, mistä tulee useita kulttuuritoiminnan harras­tajia
ja kannattajia Sudburyn suurjuhlille.
Mainita myös sopii, että Vapaus julkaisee erikoisen juh­lanumeron
mikä ilmestyy jo heinäkuun 20 pnä, eli niin, että
se ehtii etäisemmiliekin lukijoilleen suurjuhlien aatoksi.- Il­moituksia
ja tervehdyksiä kerätään jo tähän juhlanumeroon.
Samalla halutaan mahdollisimman paljon kirjoituksia musi­kaalisen
ja fyyskulttuurisen toiminnan eri aloilta tähän nu­meroon.
Mitä aikaisemmin nämä erikoiskirjoitukset saadaan
toimitukselle, sitä parempi se on. ^
Sudburylaisista on sanottava, että he ovat yrittäneet
tehdä mahdollisimman hyvää työtä siinä mielessä, että juh­lat
saataisiin "silmäruoan" ja yleisön palvelun kannalta mah-
.doUisimman hyvin onnistuneiksi. Urheilukenttä pannaan
niin hyvään kuntoon kuin se on suinkin mahdollista j a siinä
mielessä onkin tehty jo paljon työtä: Työn Puistoa on kun- .
nostettu ja kaunistettu monella eri tavalla — ja näitäkin töitä
jatketaan edelleen. Sen lisäksi varataan mahdollisimman hy­vä
ravintola-ja muu palvelu.
••"Kaiken kaikkiaan voidaan siis sanoa, että suurjuhlien
PALON UHREINA KUOLI ARVIOLTA 300
Porcupinen kulta-alueen suuresta
osta
lassa tapasivat toisensa monista eri si
maista saapuneet siirtolaiset. Hei­dän
joukossaan oli myös suomalai­set
hyvin nmsaas.i edustettuina.
Asunto-olot eivät olleet nykyisiin
verrattuna tietenkään kehuittavat
sillä monet kämpät oli rakennettu
kiireisesti niistä rakennusaineista,
-joita kasvoi paikalla. Kaiken lisäk-si~
olivat monet rakentaneet asun­tonsa
ylityönä vaikka- yleinen työ­päivän
pituus oli silloin kymmenen
'tuntia ja usein sitäkin pitempi.
K i r j . E M I L H A N K I LA
Tapahtuma, josta aion tässä ker­toa
on vuodelta 1911. Sillä tulee tiis­taina
kuluneeksi 50 vuotta. Kysy­mys
on siitä suuresta metsäpalosta,
joka riehui täällä kulta-alueella, ja
mikä tunnetaan metsäpalojen his­toriassa
Porcupinen suuren palon
nimellä.
NELJÄN V U O D E N ASUTUS
Paikkakuntamme oli silloin al­keellisessa
kehitysvaiheessa. Oli­han
vasta kulpnut tuskin neljää
vuotta siitä kun ensimmäiset kullan
etsijät olivat vaeltaneet näillä mail-a
ja tehneet ensimmäiset löytönsä
; a saattaneet ne rahamiesmaailman
tietoon. Silloin alkoi tänne virrata
pääomia ja tieteellisillä välineillä
ja tiedoilla varustettuja kaivanto-asioiden
tuntijoita — olihan kysy­myksessä
tämän mantereen erään
suurimman ja rikkainunan kulta-alueen
avaaminen satumaisten rik­kauksien
tuottamista varten kapita­listeille
j a muille keinottelijoille.
. Kaikkien tänne saapuneiden jou­kossa
näyttelivät huomattavinta
osaa kuitenkin ne karaistuneet työ­läiset,
jotka avaavat kaikki rikkau­det,
olivatpa ne missä tahansa. E n ­simmäiset
vuodet olivat olleet eri­koisen
kuumeista aikaa kun eri kair
vantoyhtiöt kilpailivat kaivanto- y.
m. rakennusten rakennuttamisessa
ja tunkeutuivat entistä syvemmälle
maan uumeniin etsien kultaa.
Rakennettiin rautatietä, jonka
kiskot ulottuivat vähän yli South
Porcupinen aseman.. Se oli avattu
liikenteelle ainoastaan "Kultakau­pungille"
saakka. Sieltä rahtitava­raa
siirrettiin hevoskyydissä aina
Timminsin läheisessä yhteydessä
oleville kultakaivannoille saakka.
Kaikki kuljetus tapahtui mutkaisia
metsäpolkuja kierrellen sillä mi­tään
varsinaista maantietä ei silloin
ollut.
Vesiliikenne näytteli myöskin
huomattavaa osaa. Porcupinen-jär-ven
pohjois-päästä sen eteläpäähän,
vaikka matkaa oli tuskin kahta mai­lia.
Tälle lyhyelle • vesireitille ei
tietenkään voitu asettaa suuria lai­voja
eikä hinaaja-aluksia. Liikenne
tapahtui veneillä, joissa oli mootto­ri
joko ' perälaidassa tai aluksen
pohjalla. Silloin tällöin ne kuljet­tivat
perässään jonkinlaista lautan
tapaista, riippuen kuljetettavan ta­varan
koosta j a painosta.
Sivumennen mainiten tiedetään
kertoa, että tämän vesiliiken­teen
harjoittajina oli myöskin
kaksi suomalaista, eräs Hill-nimi-nen
ja eräs toinen, jonka nimeä '
en jole saanut tietooni.
Nykyään on venemies hyvin har­vinainen
näky Porcupine-järvellä.
Kun tiet ovat tulleet yleisiksi on
kaikki liikenne siirtynyt teille.
YKSINÄISIÄ SIIRTOLAISIA
Tämän kultaperukan asujamiston
muodosti niihin aikoihin yksinäiset
miehet, jotka kuuluivat lukuisiin
eri kansallisuuksiin, joiden edusta­jat
asuvat yhä edelleenkin näillä
perukoilla. TäälläTcarussa pöhjo-
Mainittakoon tässä eräs suoma­laisten
"poortitalo", jonka omisti
jaoltakin vuosia sitten kuollut E-lias
Korri. Se sijaitsee nykyi­sessä
'Pottsvillen kylässä, joka n i ­mi
paikkakunnalla oli jo silloin.
lUiehillä ei ollut mitään erillisiä
huoneita, eikä edes erillisiä sän-
' kyjäkään nukkumista varten. Sitä
tarkoitusta varten oli rakennettu
seinästä seinään ulottuvat laverit.
Nekin oli vielä asumuksen kum­paisellakin
sivulla, joten keskellä
oli vain hyvin rajoitettu tila l i i k ­kumista
varten.
Tällaisissa alkeellisissa olosuh­teissa
kohtasi sitten vakava onnetto­muus
Porcupinen kulta-alueen al-kuraivaajia.
Se tapahtui heinäk. 11
p. 1911.
METSÄPALOPÄIVÄ
Vielä tiedetään kertoa, että sil­loin
oli ollut metsäpaloja ja erikoi^
sen kuumia ilmoja noin parin vii­kon
ajan. Edellisenä iltana alkoi
sakea.savu lisääntymään. Savu pa­ni
silmät karvastelemaan ja peitti
kaikki lähiseudun tienoot. Kun i l ­ma
oli t y y n i . j a päivänpaisteinenj
pysyi tukahduttava savu melkein
paikallaan.
Kun Porcupinen alkuraivaajat
lieräsivät tämän kohtalokkaan päi­vän
aamuna ja kiireh'ivat työpai­koilleen,
mikä kaivantoon, mikä ra­kennuksille
ja mikä , minnekin, ei
kukaan saattanut aavistaa mitä päi­vä
tiro mukanaan. Kenelläkään ei
ollut syytä odottaa, että tuosta kau­niista
heinäk. päivästä muodostuisi
suurin surun ja murlieen päivä seu­dun
asukkaille, jolloin tuhoutuu
kaikki se mitä on rakennettu vuosia
kestäneen uurastuksen avulla.
Läntiseltä ilmansuunnalta alkoi
kokolailla voimakas tuuli, joka kul­jetti
mukanaan entistä enemmän sa­vua..
Ennenkuin ehdittiin puoleen
päivään näytti tilanne, muodostuvan
uhkaavaksi. Enemmän savUa ja
voimakkaampi tuuli oli havaittavis­sa.
Tuuli sai melkein myrskyn
luonteen. Silloin monet käsittivät
tilanteen vakavuuden.
Alkoi kiireinen työ. : Asukkaat
.riensivät raivaamaan suojaksi jo­tain
väliaukeamaa tulen vaaraa vas­taan.
Kaikki toivoivat,, että tulen
valta voitaisiin pysähdyttää siihen
ja pelastaa tulen tuholta ne vaaii-mattomat
asunnot, jotka oli siihen
mennessä rakennettu. Mutta tur­hia
olivat nekin toiveet.
Laajalle levinneet metsäpalot
lisäsivät vielä jo entuudestaan
voimakasta tuulta, joka muodos­tui
aivan myrskyksi, saavuttaen
noin 90 mailin tuntinopeuden.
Väestö joutui pakokauhun val­taan.
Jokainen yritti paeta jonne­kin
— mutta'mihin? Monet eivät
ehtineet lähteä mihinkään työpai­koiltaan.
kun sakea savu tukahdutti
heidät. Monet painautuivat maa­han,
yrittäen hengittää suömudan
ja turpeiden lävitse.
West Domen kaivantoaukkoon pa­keni
27 henkilöä. Heidän mukanaan
oli yhtiön johtaja Wiess perhei
neen. Mutta savu tunkeutui sinne­kin
ja tukahdutti heidät.
veneissä olleille sillä ne 'oli­vat
lii.an täyteen ahdetut kun
asemalla olleen dynamiittivaunun
räjähtäminen aiheutti valtavan ve­den
liikehtimisen Porcupinen jär­vessä.
Veneet kaatuivat ja niissä
olleet joutuivat veden valtaan. E l ­leivät
he osanneet uida, vajosivat
järvelle pakoon lähteneet, Vella-,
mon helmaan. -Näin muodostui jär­vessä
suirmanloukku monille ihmi­sille.
Järvestä löydettiin kaikkiaan
26 henkilöä hukkuneena. ,
DYNAMIITTIRÄJÄHDYS
Suurta kauhua ja pelkoa lisäsi
vielä edellämainittu dynamiitilla
lastatun rautatievaunun räjähtämi­nen
South Porcupinen asemalla. Se
räjähti' j u u r i palon riehuessa par­haimmillaan.
Vaunun kappaleet
lensivät ilmassa usean mailin etäi­syyteen.
Räjähdyspaikalla oli tois­takymmentä
jalkaa syvä hauta
maassa ja useat lähellä olleet ihmi­set
loukkaantuivat. Kuten edellä
jo mainuitsin aiheutti räjähdyksen
aiheuttama ilmanpaine myrskyn
järvessä, johtaen järvelle paennei­den
hukkumisen.
Valtavan kuumuuden ja myrs­kyn
johdosta laski Porcupine-j ar­ven
vesi kolme jalkaa alapuolelle
normaalin. Kaikista pienemmistä
puroista kuivui vesi melkein ole­mattomiin.
Siitä j;ohtui, että ka­loja
kuoli suunnattomasti.
YLI 300 KUOLI
Ihmishenkien menetykset olivat
myöskin suuret vaikka siitä ei ola
olemassa mitään varmaa tietoa.
Tokko koskaan saadaan varmaa tie­toa
siitä kuinka monta ihmistä kuo­li
tässä monien kymmenien neliö-mailien
laajuisessa metsäpalossa.
Palon jälkeen tiedettiin olleen ka­doksissa
kaikkiaan 583 ihmistä ja
sen jälkeen tehdyt laskelmat osoit­tavat,
että palon yhteydessä sur-maantui
ainakin 314 ihmistä. Mutta'
mitään. ehdotonta varmuutta kuol­leiden
lukumäärästä ei ole. Se joh­tuu
siitä, että väestö oli uutta ja
vailla minkäänlaista järjestettyä
kunnallishallintoa. Ihmisiä virtasi
n i i h i n aikoihin alituisesti kultaa et­simään
ja muihin töihin, hyvän toi­meentulon
ja vaurastumisen toiveis­sa.
Toisaalta taas monet: lähtivät
pettyneinä pois.
SUOMALAISTA NEUVOK-K
U U T T A
Melkein kaikki asuinrakennuk­set
pa],oivat' poroksi. Tiedetään
kuitenkin, että Pottsvilleen jäi
palamatta yki suomalaisen omis­tama
talo. Sen omisti aikoinaan
suomalaisten järjestöelämässä
tunnetut Matti ja Anna Laine. Tä-^
mä talo pelastettiin siten, että
miehet kastelivat vuodepeitteen-sä
ja levittivät ne katolle sekä
eniten tulen uhkaamille seinille.
Kaikkien ihmeeksi pelastui talo
sillä tavoin.
Palohaavoja saaneita oli paljon,
eikä ollut mitään ehsiapulaitteita ja
ainoastaan yksi lääkäri koko alueel­la.
Kaikki sairaat ja palaneet oli
lähetettävä Haileyburyn sairaalaan,
joka on täältä noin sadan mailin
etäisyydessä. Mutta tilat olivat siel­lä
pian täynnä ja kun kaikki eivät
saaneet tarpeeksi pian asianmukais­ta
hoitoa ja huoltoa niin monet kuo­livat
siellä palohaavojen takia.
JÄÄNYT UNHOITETUKSI
Melkein unhoitettu hautausmaa
sijaitsee- Porcupine-järven itäisellä
laidalla, vähäisen matkan päässä
etelään suomalaisten nykyiseltä ur­heilukentältä.
Se on korkea nie­meke,
joka pistää järveen kapeana
suikaleena, ollen ehkä noin 500 ja­lan
pituinen. Siihen niemeen on
haudattu kaikki palon uhrit, joiden
jäännöksiä kyettiin kuljettamaan
paikalle. Mutta hautauksia suori­tettiin
myöskin ympäristön metsis­sä,
missä kulloinkin tavattiin kuol­leitten
jäännöksiä.
Joukkohautaan haudatuille ei ol­lut
ruumisarkkuja. Ruumiit käärit^
tiin vain vuodepeitteeseen tms. ja
aseettiin vierekkäin hautaan. Siinä
ei tullut kysymykseen uskonto
eikä kansallisuus sillä kaikki olivat
aivan saman arvoisia ainakin tässä
suhteessa. Monien kuolleiden nimet
eivät olleet tiedossa, eikä myös-
KwrinroTyrroTroTröTrnrsT^
I
o
o
» '
a ••
o
o
o
KODIN PIIRISTÄ
TOIMETTANUT EEVA
Unohtunut kohta
Lapsena ollessani poikkesin ker­ran
äitini kanssa kylään. Emäntä
kertoi juuri pitäneensä perusteel­lisen
siivouksen ja kaikki paikat
kiilsivätkin puhtauttaan. Istiiessam-me
pöydän ääressä ja emäiiriän
poistuieSsa hoitamaan kahvipannu-aan
aloin katsella puhtaan pöytälii­nan
kuvioita ja näin että Ititikka kä­veli
pöydällä. Osoitin sitä äidille­ni,
mutta hänen varoittavat silmä-yksensä
lopettivat minulta. kaikki
muut aikeet. — Melkein samanlai­seen
asemaan jouduin kerran juna­vaunussa
nähdessäni scfinillä tora­koita
ja koettäessani pitää itseni
niistä mahdollisimman; kaukana.
Eräs entinen, työtoverini puhui
laveasti ja kauan kuinka hän on
taas kaikki .paikat siivohniits että
tuleppas katsomaan. En voinut mi­tään
sille, että heti ovesta astuessa-ni
katosta riippuva lampunvarjostin
veti huomion puoleensa pölyisyy-dellään,
sillä se oli jäänyt pyyhki­mättä
useammankin siivoamiskerT
ran aikana. Nämähän ovat pikku
kään se koska ja missä, he olivat juttuja ja kukin hoitaa oman huus-syntyneet
ja kasvaneet, mutta heil­lä
oli kaikilla sama yhteinen kohta­lo.
Heidän > hautajaisissaan eivät
kaikuneet kirkkojen kellot eikä ur­kujen
suruhymnit.
: Paljastetuin päin saattoivat tä­män
pohjoisen alueen alkuraivaajat
toverinsa viimeiseen lepopaikkaan
ympäristössä, joka oli mustaksi pa­laneessa
surupuvussa.
Kaikki oli hiljaista . . .
E i edes linnun kesäinen viserrys
tuonut lohtua jälkeen jääneiden su­reviin
sydämiiij.
Tuolle pienelle ja nykyisestä elä­mästä
sivuun ja unhoon jääneelle
hautausmaalle on pystytetty muis­topatsas,
josta jälkipolvet voivat
lukea:
Pystytetty Canadan kansalais­ten
puolesta ja Toronton kauppa­kamarin
Ontarion tulipalosta kär­sineiden
avustamiskomitean toi­mesta
niiden muistoksi, jotka
kärsivät ja menettivät henkensä
siinä suuressa tulen riehimnassa,
joka lakaisi tämän alueen h^näk.
11 pnä 191L
Diefenbaker paljastamaan
Tshevchenkon patsaan
Wi"nipeg. — Manitoban lainlaa^
tijakunnan talon edustalle on pys­tytetty
3 000 paunaa painava prons­sinen
ukrainalaisen runoilijan Ta-ras
Tshevchenkon patsas 20 ton­nia
painavalle graniittiperustalle.
Canadan pääministeri Diefenbaker
on luvannut paljastaa patsaan en­si
sunnuntaina pidettävissä sere­monioissa.
Patsas valmistettiin New York­issa
ja oli teon alla 18 kuukautta.
Se tuli maksamaan $100,000, joka
summa saatiin kokoon yksityisten
lahjoituksista.
hollinsa niinkujh parhaaksi näkee,
mutta se vaan joskus huvittaa kun
siitä siivoamisesta pidetään n i in ko­va
touhu, itsetehostus ja toisen ali­arviointi.
Kun sitten vuosien aikana näin
yhdessä-*ja toisessa paikassa sellai­sen
kohdan joka sivuutti emännän
pölyrievun, aloin tarkastella itseäni
minkä kohdan unohdan j a arvatkaa­pa
mikä se oli? Toisessa sohvassa
^meillä on selkätuki, joka pitää irto-tyynyt
pys'yasennossa ja tämä tu­ki
jäi usein pyhkimättä, vaikka tyy­nyt
ulkonakin tuqletin, kun ei sil­lä
hetkellä ollut .pölyriepua juuri
kädessäni ja ajattelin tehdä sen
myöhemmin. Kun tämän huomasin
niin suutuin itselleni niin, että anr
noin perheelle käskyn muistuttaa
onko tuki pyhitty. Tätä kysymystä
ei ole kyllä koskaan esitetty, mut­ta
se hyöty oli sen ehdottamisesta,
että sen j aikeen olen sen muista­nutkin
pyyhkiä. En ole vielä löy­tänyt
onko joku toinen paikka sa­manlainen
kompastuskivi.
Eihän tällaista voi tapahtua oi­keille
kodinhoitajille, mutta kyllä­kin
meille tavallisille, jotka eivät
joka käänteessä riehu harjoineen
ja pölyriepuineen. Mikä on Teidän
unohtunut kohtanne? Ettekö kir­joittaisi
siitä lyhyesti Eevalle K o ­din
piiristä palstalla julkaistavaksi
meille k a i k i l l e yhteiseksi huviksi j a '
hyödyksi, on joskus hyvinkin loh­duttavaa
tietää, että meitä tavaili-,
sia maljoja ja liisoja on sittenkin
enemmistö kamppailemassa joka­päiväisten
ongelmien kanssa.
— Neuvostoliitossa rakennettiin
viime vuonna 14 asuntorakennusta
kutakin 1,000 asukasta kohti kun sa­maan
aikaan Yhdysvalloissa raken­nettiin
noin seitsemän ja Britanni­assa
vähän vaille kuusi.
Gigolot takaisin
Lontoosta ilmoitetaan, että Ame­rikan
naiset, naimattomat, eron­neet,
lesket tai muuten yksinäiset,
ovat herättäneet henkiin gigolo am-mattikumiärC
poikaystävän niille
joilla on varaa siihen.
Gigolot olivat nokkelia, kiilloitet-tuja,
muodikkaita ja. komeita nuo­ria
miehiä, jotka tarjosivat, seuraan­sa
maksusta varakkaille naisille en­nen
Toista Maailmanso'aa. He hä­visivät
sodanaikana ku-n tuli muuta­kin
ajattelemista kuin huvittelua
ja • asiakkaatkin vähenivät.
"Ja nyt", sanoo Harry Meadow,
joka on erään parhaan lontoolaisen
yöklubin johdossa, "minulla on kol­mekymmentä
amerikkalaista naista
käsittävä matkailijaryhmä, jotka is­tuvat
kuunnellen musiikkia ja sa­novat
haluavansa tanssia. Kenen
kanssa? kysyin. "Te hankitte meil­le
seuraa", he' vastasivat.
Meadow sanoi keskustelleensa
pääjohtajan kanssa ja he sopivat
siitä, - että tarjoavat 14 dollaria i l ­tasia
ammattitaitoisille tanssijiolle.
Eikä puhelin ole lakannut soimasta
sen jälkeen. Ensimmäisenä päivä­nä
tuli viisikymmentä tarjousta
miehiltä, jotka sanoivat olevansa
näyttelijöitä, liikemiehiä, taiteili­joita,
kirjanpitäjiä j.n.e. kaikki ha­lukkaita
huvittamaan amerikkalai­sia
naiäia vakituisena työnään. -
Uusin kulkuneuvo
Kaupungin puisto-osastosta on
annettu hyvä uutinen Toronton saa­ressa
asuvien liikennepulman rat­kaisemiseksi.
Buffalolainen toimi-nimi
valmistaa vaahtokumisia ken­kiä,
tai olisiko paikallaan käyttää
nimitystä suksia, jotka ovat viisi
jalkaa pitkät, painavat seitsemän
paunaa kappale ja myydään USAs-sa
40 dollaria pari. Niitä laahataan
jaloissa, siis hiihdetään vedessä ja
niillä pääsee noin kolme mailia
tunnissa. Matka ei siis ole nopeu­della
pilattu-, mutta suksien käyttä­jä
ei ole sidottu laivojen kulkuvfi-roihin
ja on jännittävää, etenkin
jos järvi on levoton. Saaren ja kau­pungin
välinen liikenne on vasta
alkua ja ennustetaan^ että pian on
näitä hiihtelijöitä ylittämässä Onta-rio-
järveä.
Ehkä joku uskalikko lähtee täl­laisilla
vesisuksilla ylittämään At-lantiakin,
mutta on oltava varovai­nen
Englannin ja Ruotsin rannikol­la,
ettei tule yhteenajoa jos siellä
sattuisi olemaan joku hiihtelemäs­sä,
sillä heiUä on vasemmanpuolei­nen
liikenne. "
Kun vähän aikaa odotellaan niin
käy ehkä toteen se skotlantilaisen
toivomus, joka kuuluu seuraavasti:
Skotti seisoi laivankannella New
Yorkin satamassa juuri ylitettyään
A-lantin. Näki kuinka sukeltaja
nousi vedestä ja sanoi vaimolleen:
Tuota tietä meidänkin olisi tullut
käyttää niin olisimme säästyneet
kalliista laivalipunhinnasta."
SITÄ
J A
TÄTÄ
IKÄVÄ PLANEETTA
. Innokas tiedemies kysyi avaruus-mieheltä:
— No, onko Marsissa mi­tään
elämää?
Avaruusmies vastasi: — Hiukan
liikettä lauantai-iltaisin, mutta
muulloin niin kirotun hiljaista.
Tilatkaa Vapaus!
valmistelu on edistynyt odotus­ten
mukaisesti ja ehkä hieman
paremminkin niin täällä "koti­paikkakunnalla"
kuin muissa­kin
suuremmissa suomalaisasu­tuksissa.
Kun siihen vielä lisä­tään,
että Sudburyn suurjuh­lassa
pyritään naapurisovun ja
y h t e i symmärryksen lisäämi­seen
kansalaistemme keskuu­dessa
niin kaikki tämä on ta-^
keena siitä, että tästä juhlasta
odotetaan todellista kansan
juhlaa, mihin kannattaa tulla
vähän pitempienkin matkojen
päästä. Ju\iri siinä mielessä teh­dään
nyt kuumeisella kiireellä
loppuvalmisteluja.
Dome-kaivannolta löydettiin
erään kattopellin alta Vihtori
Pcuraniminen suomalainen tu­kehtuneena.
Hän oli kotoisin Ää­nekoskelta.
Tässä suurtuhossa ei
tiedetä suomalaisia kuolleen
muuta kuin kaksi. Ilmeisestikin
olivat suomalaiset maltillisempia
ja neuvokkaampia kuin monet
muut. Toisen kuolleen suomalai-
.scn nimeä ci kukaan tiedä. Hän
on yksi niistä monista Canadan
suonialaisi.sta, jotka ovat kadon­neet
tietymättömiin tässä suures­sa
maassa.
Porcupinesta ' etelään Shawn
tovvnshipissa sijainneelta kaivan­nolta
tavattiin 24 miestä kuolleina.
He, olivat kokoontuneet eräälle au­kealle
siinä toivossa, että tulen lie­kit
eivät ulottuisi heihin. He olivat
kuitenkin tukehtuneet savuun.
Miesten läheisyydestä löydettiin sa­malta
aukealta karhu kuolleena. E-läin
oli ilmei.scstikin pyrkinyt i l i -
misten lähelle pciastaakseri henken­sä.
Tulen sanotaan kulkeneen .20
minuutissa yli koko townshipin —
niin valtava oli tuulen j a sitä seu­ranneen
tulen voima:
H U K K U I V A T .lÄKVEEN
Pako muodostui konialokkaak-
PÄIVÄN PAKINA
Uskonnon opetus kansakouluissa
Vastarinta uskonnonopetusta vas
taan Ontarion kansakouluissa kas­vaa
ja voimistuu yhtä hyvin eri
kirkkokuntiin kuuluvien uskovais­ten
kuin ei-uskovaistenkin keskuu­dessa.
Kuvaavana seikkana voidaan mai­nita,
että vaikka esim.. Ontarion
koiiliilautiikuntien jäsenet ovat i l ­maisseet
valtapiirien mukana kul­kien
kannattavansa uskonnon ope
tusla kansakouluissa, hekin ovat
kuitenkin sitä mieltä, että tässä
opetuksessa olisi tehtävä perusta­vaa
laatua oleva muutos. Koulu-lautakunrian
jäsenten mielestä
lapsille olisi opetettava maailman
tärkeimpien uskontojen "histo­riaa"
sen sijaan, että lapset alis­tettaisiin,
nyt voimassa olevan ta­van
mukaan "aivopesun" alaiseksi
etuoikeutetussa asemassa olevien
((suurempien) kirkkojen hyväksi.
Koululautakuntien jäsenet esit­tivät
siis, että kansakouluissa opcr
tettaisiin kaikkien tärkeimpien us-konhaarojen
historiaa^ eikä uskon­toa.
Se olisi vississä mielessä his­torian
opetusta eikä niinkään pal­jon
yhden tai toisen uskonsuun­nan
"käännytystyötä".
Tämä tyydyttäisi ehkä niitä sy­västi
uskovaisia ihmisiä, jotka ovat
kapin.Vpäällä siksi kun heidän lap­silleen
opetetaan valtion kouluis­sa
"väärää uskontoa", eli sellaista
uskontoa, mitä he eivät oman us­komuksensa
perusteella voi hyväk­syä.
-
Ja tällaisia ihmisiä on Ontarios­sa
sekä muualla Canadassa hyvin
paljon. Totta on, että lasten ei ole
pakko mennä Ontariossa lainkaan
uskontotunnille. Mutta kun heille
ei ole järjestetty muuta oppiainet­ta
eikä säädyllistä ajanvietepaik­kaa
uskontotunnin ajaksi, niin-vain,.
jinihaFvat vanhemmat rohke­nevat
pyytää lapsilleen vaipautusta
uskonnonopetuksesta, koska se
saattaisi heidän lapsensa "poik­keusasemaan"
ja jonkinlaisiksi
"silmätikuiksi" kouluissa.
Tästä johtuu, että esim, juuta­laisten
lapset, jotka eivät usko
lainkaan Uuteen Testamenttiin
eikä Jeesukseen, joutuvat vanhem­piensa
mielestä uskonnon nimi^^ä
väärämielisen aivopesun uhreiksi
kouluissa — ja juutalaiset eivät
Ole tässä suhteessa yksinään Ca­nadassa.
Asia on sitäkin pahempi
kun tämän uskonnon varjossa har­joitettavan
aivopesun kohteeksi
alistetaan pahaa-aavistamattomia
lapsia jo lastentarhasta lähtien.
Monet vähemmistöryhmiin kuu­luvat
uskovaiset olisivat varmaan
iloisempia, jos uskonnon historiaa­kin
opetettaisiin vasta kansakou­lun
viimeisillä luokilla tai jatko-kouluissa,
eli silloin kun lapset
voivat paremmin jo ymmärtää,
mistä on todella kysymys.
ottaen huomioon maailman joh­tavien
usjvonlahkojen suuruus --.
kristinusko, muhamettilaisuus,
buddhalaisuus jne. puhumatta­kaan
nyt pienemmistä uskonlah­koista,
kansakoulujen ensi luokilla
ei tällaista monitahoista aihetta
voida mitenkään käsitellä. Kun vie­lä
huomioidaan Ontarion lasten
tai paremminkin heidän vanhem­piensa
monikirjavuus uskonnolli­selta
kannalta katsottuna, uskour
non historiankin opetus aiheuttaa
vain hämminkiä, sekaannusta ja
väärinymmärrystä lapsille varsin­kin
kansakoulujen ensimmäisillä
luokilla.
- Meidän henkilökohtainen käsi­tyksemme
on, että uskonkysymyk-set
olisi parasta jättää kokonaan^
pois kouluohjelmasta^ —^ kirkkojen
ja : muiden kansalaisjärjestöjen se-
-kä vanhempien yksityisasiaksi.
Mutta Ontarion koululautakun­tien
jäsenten ehdotus uskonnon
eri haarojen historian opettami­seksi
nykyisen aivopesun asemesta
olisi mielestämme tervehdittävä
edistysaskel, vallankin jos tätä
uskonnon historiaa opetettaisiin
lapsille vasta sitten kun he voivat
jo sen "sulattaa" eli ymmärtää.
Kuvaavaa muuten on, että ny­kyisen
uskonnonopetuksen puolus­tajatkin
joutuvat turvautumaan
niin ontuviin ja hatariin puolustuk­siin,
että hekin puhuvat asiallisesti
uskonnonopetuksen lopettamisen
puolesta.
Ottakaamme Ontariosta itse pää­ministeri
Leslie Frost. Vierailles­saan
täällä Sudburyssa toukokuun
lopulla Laurentian yliopiston en­simmäisessä
päSstötilaisuudessa,
pääministeri Frost ^änoi uskovan­sa
"vakaasti uskonnonopetukseen
kouluissa ja yliopistoissa. Hän sa­noi:
"Oppimiseen pitäisi kuulua
muutakin kuin tiedettä. Siihen pi­täisi
kuulua . . . myös uskonto."
Adoli Eichmannin oikeuskuulus-telussa
paljastuneet hirvittävät
teot viittaavat siihen, mitä voi ta­pahtua
ihmiskunnalle, jos siltä
riistetään henkiset arvot, sanoi mr.
Frost . . . "Nousee kysymys, mitä
hyötyä on opetuksesta, jos emme
tiedä, miten käyttää sitä oikein",
sanoi hän. .
Tosiasia tietenkin on, että nat­sien
julmuudet, mukaanlukien 6,-
000,000 juutalaisen tappaminen,
tehtiin lempeään Jumalaan vedo­ten
ja hänen nimissään. " K r i s t i l l i ­nen*'
nätsivaltio vetosi "Jumalan
apuun" jotta "jumalaton" kommu­nismi
voitaisiin lyödä maan uume­niin!
Itse Hitler julisti saksalaisil­le,
että Jumalalta voidaan odottaa \
apua Saksan sotavoimille, jotka
hän oli Neuvostoliittoon lähettä­nyt.
Ja mikä hirveintä, mikään
kirkko Saksassa ja muissa fasisti-maissa
ei kirkkokuntana noussut
toisen maailmansodan natsikomen-toa
vastaan. Yksikään kirkko ei
yrittänytkään nostaa iasistimaissa
edes pikkusormeaan 'joukkomitas­sa
kidutettujen, raadeltujen ja ta­pettujen
juutalaisten tai sodanvas­tustajien
puolesta. Jos siis päämi­nisteri
Frostilla ei ole sen parem-mia
argumentteja kuin tapaus
Eichmann. uskonnonopetuksen jat­kamisen
puolesta, niin se on avoin
tunnustus siitä, että koko uskon-nonopetuksesta
olisi Ontarion kan­sakouluissa
luovuttava ilman muu­ta.
— Känsäkoura. /